Luin tossa jotain juttua ja tuli vaan sellanen olo, että halusin kertoa (vakuuttaa) RAKASTAVANI ruokaa.
Mun mielestä vegaaneilla on jollain tapaa terveempi suhtautuminen ruokaan, kuin valtaväestöllä. Mä sanoisin, että allergisilla ja muilla, jotka tavanomaista enemmän miettivät mitä suuhunsa pistävät, niin kaiikki kuuluu siihen terveempään porukkaan. Siis se, että kun nykyään ruokaa saa niin pirun helposti, ettei sun oikeasti tarvii muuta kuin nousta sohvalta avaamaan ovi pizzakuskille ja siinä se ruoka jo on, niin se on niin kaukana siitä mihin meidän keho ja mielikin on luotu. Oikeasti meidän pitäis nähdä paljon enemmän vaivaa ravintomme eteen.
Ja ei siinä, mun mielestä ravintolassa on maailman ihaninta syödä. Nii, että pohja pois tästäkin postauksesta. Ehkä pointtina on mulla se, että ruokaa pitäis arvostaa. Tai jotain. Ihan sama.
Puol tuntia loman alkuun. Pari tuntia poppareihin. Ja kirsikoihin.
Heips!
Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Lomaa odotellessa
Vielä n. 3 tuntia ja meikkis on seuraavat neljä viikkoa lomalla. Tää on nyt sinäänsä vähän harmillista, kun mulla on selkeästi laskukausi meneillään, mutta ehkä kuitenkin parempi näin kuin se että olis korkeella ja sitten ihan taivaissa asti lomansa kanssa. Kyllä mä silti innolla odotan kello neljää ja muutenkin koko lomaa ihan sikana. Mennään tänään leffaan. En edes muista mitä katsomaan, ennen kaikkea odotan sitä tunnelmaa ja niitä popcorneja!! Kilttinä tyttönä aion ottaa pienet kornit, veden, kirsikoita ja sokerittomia pastilleja. Eilen ja toissapäivänä lähti mopo tosissaan käsistä. Toissapäivänä söin suklaalevyn. Se on oikeasti ihan ok. Ja se kuitenkin mahtu sen päivän kaloreihin. Mutta eilinen...töistä menin Ekoloon. Ostin sieltä soijatuutin ja Mahalo -patukan (ajattele vegaanista Bountya) joka mulla oli tarkoitus jakaa Chrisin kanssa. Tuuttu oli niin hyvää, että meinasin pysähtyä vielä Punnitse ja Säästä -liikkeessä kattomassa josko niilläkin olis soijatuutteja myynnissä Maltoin kuitenkin mieleni. Mutta makean himo oli ihan kamala. Vähän matkaa poljettuani suklaapatukka piti niin kovaa meteliä, että mun oli ihan pakko se vaientaa. Se oli ihanasti sulanut ja sain nuolla loput papereista. Ei puhettakaan, että siitä olis jäänyt jotain jaettavaksi...tuli kyllä vähän sairas olo, kun pusikossa nuolen suklaapatukan kääreitä. Loppumatkan olin ihan varma, että ihmiset tuijottaa mua siks, että olen yltä päältä suklaassa.
Kotona oli salaattia, johon hulahti luvattoman paljon salaatinkastiketta. Katottiin Mad Men 3:sta ja aloin oikein kunnolla syöpöttelemään. Ensin otin n. 10 mariannea viereeni, lopulta hain koko karkkikätköni ja söin kaiken mitä siellä oli, siis kaikki mariannet, niitä oli ehkä n. 30. Sitten söin lukiessa loput kirsikat.
Olin turkasen täynnä ja kovin huonovointinen.
Jotain yritin yläkerrassa saada aikaseks, mutta kun ei mun lamppukaan toimi, kun Rhino on nakertanut siitä johdon (siitä saa mukavaa säpinää kun sen rikkinäisen kohdan päälle astuu paljain varpain). Jotain uutta kokeilua kyllä tuli siinä tehtyä.
Sitte lukemisen kautta untenmaille. Suunnittelin. Mutta päädyinkin tekemään kaksi voileipää tosi paksuilla savutofupaloilla.
Räjähdyspisteessä nukkumaan.
Aamulla oli sitte taas vanha kunnon selkärankainen Raisa tullut takaisin. Aamupala ja lounas menneet mukavat askeettisesti.
Mun päämäärähän siis on viikon päästä perjantaina olevat hääjuhlamme. Haluan olla siellä pieni ja ihana. Valokuvat meidän alkuperäisestä, jenkeissä tapahtuneesta vihkimistilaisuudesta ovat sen verran järkkyjä, että en halua saman toistuvat.
Mä olen siis koko ikäni ollut pienikokoinen, ihan luonnostani. Jossain tossa kahden-kolmenkympin vaihteessa alkoi paino pikkuhiljaa, salakavalasti nousemaan ja on nyt sitten niissä viime kevään lukemissa ollut jo jonkin aikaa. Mä söin täysin huoletta sipsejä pari kertaa viikossa, siis koko samperin 300 g pussi mieluusti yksinäni. Joskus jäänyt niitä työajan jälkeen pöytäni ääreen mutustamaan, kun en ole halunnut mennä kotiin jakamaan herkkujani lasten kanssa...ja sitten se leipominen...tunnetusti olen kova leipomaan...joten elopainoa on kerääntynyt ihan kiitettävästi. Mulla ei periaatteessa kiloilla ole silleen väliä, mutta ne makkarat. Joten alkukeväästä, masennuksen alkuaikoihin, päätin , että hääjuhlaan osallistuu vanha kunnon Raisa, eikä mikään ruhjake. Ja oikein hyvin olen päätöksessäni pysynyt. Vyötäröllä on vielä makkara, mutta pieni sellainen. Tajusin tossa vähän aikaa sitten, että mun mekkoni on sellainen, että se kyllä peittäis useammankin makkaran, mutta paljastaa jalkojen pöhötyksen sekä käsivarret ja selän turpeuden. Onneks mulla on toi yläkroppa ihan hyvässä kunnossa. Ja pohkeiden suuruuskin on lihasta.
Tänään eläinlääkärikäynnin jälkeen käytiin katsomassa tulevaa juhlatilaa, eli Gardeniaa. Se vaikutti oikein hienolta, mitattiin pöydät ja mietittiin järjestystä jne. Hyvä siitä tulee.
Eläinlääkärissä tuli vähän kuumottavat paikat, kun Kenaille ei ole mitään papereita. Tai meillä ei niitä ole. Niiden olis pitänyt tehdä siitä ilmoitus, jonka perusteella se olis karkoitettu tai lopetettu. Mutta saatiin aikaa homnmata ne sen paperiasiat kuntoon. Soitin Viipurin Koiriin ja ne taas oli ärtyneitä eläinlääkäriin. Mutta lupas hoitaa meille ne paperit. Kenaita ei lääkärillä ollut kuitenkaan lupaa tarkastaa. Risto sitten tutkittiin ja siltä löyty oikeasta lonkasta jotain kipua samoin selässä tuntu olevan kohtia joita se arastaa. Rokotukset hoidettiin myös kuntoon. Resepti tulehduskipulääkkeeseen saatiin, mutta pitää odottaa verikokeiden tulokset ensiks.
Paketti koruosia odottaa kotona. Tilasin setin Little Twin Stars juttuja!! Haluaisin seuraavaksi joko LTS tai sitten Tank Girl tatuoinnin. Mulla on molempia varten hauska idea.
Moikka!
Ihanaa viikonloppua!
R
(mulla on nyt jo paljon parempi ja riehakkaampi olo!)
Kotona oli salaattia, johon hulahti luvattoman paljon salaatinkastiketta. Katottiin Mad Men 3:sta ja aloin oikein kunnolla syöpöttelemään. Ensin otin n. 10 mariannea viereeni, lopulta hain koko karkkikätköni ja söin kaiken mitä siellä oli, siis kaikki mariannet, niitä oli ehkä n. 30. Sitten söin lukiessa loput kirsikat.
Olin turkasen täynnä ja kovin huonovointinen.
Jotain yritin yläkerrassa saada aikaseks, mutta kun ei mun lamppukaan toimi, kun Rhino on nakertanut siitä johdon (siitä saa mukavaa säpinää kun sen rikkinäisen kohdan päälle astuu paljain varpain). Jotain uutta kokeilua kyllä tuli siinä tehtyä.
Sitte lukemisen kautta untenmaille. Suunnittelin. Mutta päädyinkin tekemään kaksi voileipää tosi paksuilla savutofupaloilla.
Räjähdyspisteessä nukkumaan.
Aamulla oli sitte taas vanha kunnon selkärankainen Raisa tullut takaisin. Aamupala ja lounas menneet mukavat askeettisesti.
Mun päämäärähän siis on viikon päästä perjantaina olevat hääjuhlamme. Haluan olla siellä pieni ja ihana. Valokuvat meidän alkuperäisestä, jenkeissä tapahtuneesta vihkimistilaisuudesta ovat sen verran järkkyjä, että en halua saman toistuvat.
Mä olen siis koko ikäni ollut pienikokoinen, ihan luonnostani. Jossain tossa kahden-kolmenkympin vaihteessa alkoi paino pikkuhiljaa, salakavalasti nousemaan ja on nyt sitten niissä viime kevään lukemissa ollut jo jonkin aikaa. Mä söin täysin huoletta sipsejä pari kertaa viikossa, siis koko samperin 300 g pussi mieluusti yksinäni. Joskus jäänyt niitä työajan jälkeen pöytäni ääreen mutustamaan, kun en ole halunnut mennä kotiin jakamaan herkkujani lasten kanssa...ja sitten se leipominen...tunnetusti olen kova leipomaan...joten elopainoa on kerääntynyt ihan kiitettävästi. Mulla ei periaatteessa kiloilla ole silleen väliä, mutta ne makkarat. Joten alkukeväästä, masennuksen alkuaikoihin, päätin , että hääjuhlaan osallistuu vanha kunnon Raisa, eikä mikään ruhjake. Ja oikein hyvin olen päätöksessäni pysynyt. Vyötäröllä on vielä makkara, mutta pieni sellainen. Tajusin tossa vähän aikaa sitten, että mun mekkoni on sellainen, että se kyllä peittäis useammankin makkaran, mutta paljastaa jalkojen pöhötyksen sekä käsivarret ja selän turpeuden. Onneks mulla on toi yläkroppa ihan hyvässä kunnossa. Ja pohkeiden suuruuskin on lihasta.
Tänään eläinlääkärikäynnin jälkeen käytiin katsomassa tulevaa juhlatilaa, eli Gardeniaa. Se vaikutti oikein hienolta, mitattiin pöydät ja mietittiin järjestystä jne. Hyvä siitä tulee.
Eläinlääkärissä tuli vähän kuumottavat paikat, kun Kenaille ei ole mitään papereita. Tai meillä ei niitä ole. Niiden olis pitänyt tehdä siitä ilmoitus, jonka perusteella se olis karkoitettu tai lopetettu. Mutta saatiin aikaa homnmata ne sen paperiasiat kuntoon. Soitin Viipurin Koiriin ja ne taas oli ärtyneitä eläinlääkäriin. Mutta lupas hoitaa meille ne paperit. Kenaita ei lääkärillä ollut kuitenkaan lupaa tarkastaa. Risto sitten tutkittiin ja siltä löyty oikeasta lonkasta jotain kipua samoin selässä tuntu olevan kohtia joita se arastaa. Rokotukset hoidettiin myös kuntoon. Resepti tulehduskipulääkkeeseen saatiin, mutta pitää odottaa verikokeiden tulokset ensiks.
Paketti koruosia odottaa kotona. Tilasin setin Little Twin Stars juttuja!! Haluaisin seuraavaksi joko LTS tai sitten Tank Girl tatuoinnin. Mulla on molempia varten hauska idea.
Moikka!
Ihanaa viikonloppua!
R
(mulla on nyt jo paljon parempi ja riehakkaampi olo!)
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Tahtoo!
Olen taas ihan pihalla itseni kanssa.
Ihan ekaks haluan tehdä pesäeron Puputytön ja Pinkkiksen ja itseni välillä.
Puputyttö ja Pinkkis on iloisia, värikkäitä, makeita, söpöjä ja kaikin puolin ihania. Ja minulla on sitten omat oikkuni ja notkelmat. Että vaikka kuinka täällä vikisen, niin se on sitten vain minä, eikä ollenkaan noi iloiset ja hauskat asiat. Vaikka olisin kuinka ongelmainen, niin leipominen on ihanaa ja Pinkkis on se, mistä kaikki hauska alkaa.
Kävin lääkärillä. Oli todella epämiellyttävää. Se typykkä oli mua nuorempi, ei ollenkaan luottamusta herättävä. Päinvastoin. Minä, joka rakastan puhua tilastani lääkäreille jouduin vähän väkisin vääntämään juttua. Se "passitti" mut uudestaan psykiatrille. Mulla on niin ikävä itseäni.
Ostin kirsikoita. ja herneitä. Kirsikat on niiiiiin ihania. Skippasin lounaan ahtamalla itseeni herneitä ja kirsikoita. Ja vettä. Luulis, että noin pirtsakasta ateriasta piristyis, mutta katin kontit. Oon niin veto pois. Koko ajan. Napsin kofeiinipillereitä eikä ne tepsi. Taitaa olla "kahvi"tauon paikka.
Ai nii, tohon kuvaan. Vitsi, mä haluan niin kovasti Japaniin. Ihan huiman paljon. Siitä on jo liian pitkä aika kun siellä viimeks kävin. Olis taas aika.
Eilinen kirppikierros oli yhtä tyhjän kanssa. Yhden vanhan hassun kasviskeittokirjan ostin, siinä kaikki. Posliinikoiran löysin, mutta se oli liian outo. Ja kallis.
r
Ihan ekaks haluan tehdä pesäeron Puputytön ja Pinkkiksen ja itseni välillä.
Puputyttö ja Pinkkis on iloisia, värikkäitä, makeita, söpöjä ja kaikin puolin ihania. Ja minulla on sitten omat oikkuni ja notkelmat. Että vaikka kuinka täällä vikisen, niin se on sitten vain minä, eikä ollenkaan noi iloiset ja hauskat asiat. Vaikka olisin kuinka ongelmainen, niin leipominen on ihanaa ja Pinkkis on se, mistä kaikki hauska alkaa.
Kävin lääkärillä. Oli todella epämiellyttävää. Se typykkä oli mua nuorempi, ei ollenkaan luottamusta herättävä. Päinvastoin. Minä, joka rakastan puhua tilastani lääkäreille jouduin vähän väkisin vääntämään juttua. Se "passitti" mut uudestaan psykiatrille. Mulla on niin ikävä itseäni.
Ostin kirsikoita. ja herneitä. Kirsikat on niiiiiin ihania. Skippasin lounaan ahtamalla itseeni herneitä ja kirsikoita. Ja vettä. Luulis, että noin pirtsakasta ateriasta piristyis, mutta katin kontit. Oon niin veto pois. Koko ajan. Napsin kofeiinipillereitä eikä ne tepsi. Taitaa olla "kahvi"tauon paikka.
Ai nii, tohon kuvaan. Vitsi, mä haluan niin kovasti Japaniin. Ihan huiman paljon. Siitä on jo liian pitkä aika kun siellä viimeks kävin. Olis taas aika.
Eilinen kirppikierros oli yhtä tyhjän kanssa. Yhden vanhan hassun kasviskeittokirjan ostin, siinä kaikki. Posliinikoiran löysin, mutta se oli liian outo. Ja kallis.
r
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Yleisön pyynnöstä - taustoja omasta veganismistani
Minä olen ollut lakto-ovo-vegetaristi n. 12 vuotiaasta. Itseasiassa taisin syödä kalaa aika pitkään. No joka tapauksessa, vegaanius oli kiehtonut menesti, mutta aina kaatunut johonkin mielitekoon. Kunnes sitten uutena vuonna 2008 minä päätin, että nyt sai riittää riistomeininki minun osaltani. Ja niin minusta tuli vegaani. Mielestäni vegetarismi on iso askel oikeaan suuntaan, mutta vegaanius on monta isoa askelta kohti määränpäätä. Määränpään ollessa eläinten riiston loppuminen. Ja siitä se sitten lähti... :)
Aluksi laihduin monta kiloa, en oikein tiennyt, että mitä kaikkea voin syösä. Eikä niitä herkkuja oikein ollut. Tumma suklaakin tuntui liian tummalta. Mutta sitten minä aloin leipomaan! Ja kyllähän ne kilotkin tuli sitten takaisin, korkojen kera ;) Mutta leipomisesta seurasi sitten jotain muuta hyvää, nimittäin Puputyttö!
Vegaaniuden myötä meni mies vaihtoon ja uusi ihana urho löytyi amerikasta. Me ollaan nyt onnellisesti naimisissa ja kun kerta molemmat ollaan vegaaneita, ei tarvitse murehtia sitä, että mitä iljetyksiä jääkaapista löytyy, mitä ruumiinosaa grillissä kärvennetään jne. On oikeasti hyvin vapauttavaa, kun jakaa elämänsä samoilla arvoilla varustetun ihmisen kanssa.
Mun lapset (9 ja 11 v.) ovat kotivegaaneita. Isällään syövät mitä siellä tarjotaan, koulussa vanhempi syö kasvisruokaa ja nuorempi seka. Eli saavat itse päättää. Ollaan kaikki oltu todella terveitä, mielen notkahduksia ei lasketa tähän ;)
Mun suosikkikotiruokia ovat: perunamuussi, tofuleikkeet, perunavelli ja ehkä pyttipannu. Ja Chrisin Dal. Ulkona on hauskinta syödä japanilaisessa avocado sushia ja Ravintola Hermans 'issa ihan mitä vaan. Ulkomailla on ihan loistavia kasvisravintoloita ja niissä aivan ihania vegaanisia annoksia. Kur!
Leipomuksista en osaa valita suosikkia. Siinä todennäköisesti on suklaata ja maapähkinävoita. Tai sitten suklaata ja kookosta.
Suolaisia leipomuksia jännitän vielä niin kovasti, etten ole niitä uskaltautunut kokeilemaan. Ne on niin mystisiä. Eikä ne ole edes makeita!
Vegaaniudessa on mun mielestä hienointa se, etten ole omalta osaltani lisäämässä eläinten kärsimystä. Mun mielestä ihminen on täysin oikeudetta ottanut ihan sairaat oikeudet itselleen päättää kaikkien muiden elämästä.
Tää oli melko sekava postaus. Enkä mä tiedä, sainko nyt ollenkaan tyydyttävällä tavalla tuotua omaa näkemystäni julki.
Sitten vielä eilisestä koirakoulusta. Risto edelleen murisee ja irvistelee Chrisille, ja varmaan tekis sitä lapsillekkin, jos ne olis ollut maisemissa. Joten Risto joutuu nyt eristykseen. Se on kylppäri-kodinhoitohuoneessa lenkkejä lukuunottamatta kokonaisen viikon! Todella kamalaa. Mutta me teemme tämän Riston vuoksi. Riston täytyy oppia oma paikkansa. Joka ei siis voi olla minust aseuraava.
Kyllä se tästä.
♥ R
Aluksi laihduin monta kiloa, en oikein tiennyt, että mitä kaikkea voin syösä. Eikä niitä herkkuja oikein ollut. Tumma suklaakin tuntui liian tummalta. Mutta sitten minä aloin leipomaan! Ja kyllähän ne kilotkin tuli sitten takaisin, korkojen kera ;) Mutta leipomisesta seurasi sitten jotain muuta hyvää, nimittäin Puputyttö!
Vegaaniuden myötä meni mies vaihtoon ja uusi ihana urho löytyi amerikasta. Me ollaan nyt onnellisesti naimisissa ja kun kerta molemmat ollaan vegaaneita, ei tarvitse murehtia sitä, että mitä iljetyksiä jääkaapista löytyy, mitä ruumiinosaa grillissä kärvennetään jne. On oikeasti hyvin vapauttavaa, kun jakaa elämänsä samoilla arvoilla varustetun ihmisen kanssa.
Mun lapset (9 ja 11 v.) ovat kotivegaaneita. Isällään syövät mitä siellä tarjotaan, koulussa vanhempi syö kasvisruokaa ja nuorempi seka. Eli saavat itse päättää. Ollaan kaikki oltu todella terveitä, mielen notkahduksia ei lasketa tähän ;)
Mun suosikkikotiruokia ovat: perunamuussi, tofuleikkeet, perunavelli ja ehkä pyttipannu. Ja Chrisin Dal. Ulkona on hauskinta syödä japanilaisessa avocado sushia ja Ravintola Hermans 'issa ihan mitä vaan. Ulkomailla on ihan loistavia kasvisravintoloita ja niissä aivan ihania vegaanisia annoksia. Kur!
Leipomuksista en osaa valita suosikkia. Siinä todennäköisesti on suklaata ja maapähkinävoita. Tai sitten suklaata ja kookosta.
Suolaisia leipomuksia jännitän vielä niin kovasti, etten ole niitä uskaltautunut kokeilemaan. Ne on niin mystisiä. Eikä ne ole edes makeita!
Vegaaniudessa on mun mielestä hienointa se, etten ole omalta osaltani lisäämässä eläinten kärsimystä. Mun mielestä ihminen on täysin oikeudetta ottanut ihan sairaat oikeudet itselleen päättää kaikkien muiden elämästä.
Tää oli melko sekava postaus. Enkä mä tiedä, sainko nyt ollenkaan tyydyttävällä tavalla tuotua omaa näkemystäni julki.
Sitten vielä eilisestä koirakoulusta. Risto edelleen murisee ja irvistelee Chrisille, ja varmaan tekis sitä lapsillekkin, jos ne olis ollut maisemissa. Joten Risto joutuu nyt eristykseen. Se on kylppäri-kodinhoitohuoneessa lenkkejä lukuunottamatta kokonaisen viikon! Todella kamalaa. Mutta me teemme tämän Riston vuoksi. Riston täytyy oppia oma paikkansa. Joka ei siis voi olla minust aseuraava.
Kyllä se tästä.
♥ R
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Ihmeellisen hieno viikonloppu takana!
Perjantaista on jo niin pitkä aika, etten siitä muista enää mitään. Ainakin varasin ajan toiselle lääkärille, kun ei oo lääkitys ihan kohillaan... ;)
No mutta lauantain muistan oikein hyvin, kroppa on silleen kipee, että tulen sen muistamaan vielä pitkään...
Kävinköhän mä muuten pe vai la Jumbossa? En muista, mutta ...ei ku joo, perjantaina kävin siis jumbossa. Ainakin Stockalta hakemassa mun kulhon. Ja sitten mukaan tarttui kaksi ihanaa tyynyliinaa, joista toisen myin äidille, kun olin vahingossa ottanut liian ison ja kuitin kadottanut. Ja kun siellä on ne alennukset niin niillä on tietty tavaraa tyrkyllä ja kun mulla on se tosi hieno vihreä astiasto eikä siihen hienoja laseja, niin kun siellä oli sitten alennettuna hienoja vihreitä laseja...ni minä sitten ostin vielä laseja. Hienoja laseja.
Lauantaina sitten aamulla vein koirat puistoon leikkimään. Herätettiin varmaan kaikki lähialueen aamu-uniset, kun Risto haukku Kenaille. Se oli ihanaa. Riehumisen jälkeen koirat uimaan, Ristokin ui ja piti todella suloistam vähän ankan ja possun risteytykseltä kuulostavaa ääntä. Ja sitte pitkälle lenkille, että voin hyvällä omalla tunnolla jättää koirat Chrisin huomaan.
Maltillinen aamupala ja lounas ennen kuin lähdin keskustaan. Kävin Hobby Pointissa ostamassa vihdoin ja viimein sitä v.punasta kontaktimuovia. Ostin myös pinkkiä roskista varten. Ja sitte kellon alle polttariporukkaa tapaamaan. Matkalla näin näyteikkunassa pienen vaaleanpunaisen peuranpään, joka oli tarkoitettu yksittäiseksi takkiripustimeksi tai jotain. Tokihan minä sellaisen tarvitsen!
Kahden aikoihin minut sitten vietiin Stockan yläkerrassa sijaitsevaan kynsipaikkaan ja minulle tehtiin hääjuhlakynnet! Nyt mulla on pinkit kynnet ruseteilla ja pilkuilla! Todella söpöt! Tekijä sanoi, että ei ole koskaan tehnyt vastaavia hääkynsiä. Hyvä niin!
Sieltä sitten Herkun kautta espalle kuohuttelemaan, syömään kirsikoita ja nauttimaan ihastuttavasta seurasta. Meitä oli kaiken kaikkiaan kuusi ihanaa naista liikkeellä. Puistosta mentiin tankotanssi tunnille! Se oli ihan hurjan hauskaa! Todella hankalaa, mutta minun sisälläni olikin pieni apina, jonka avustuksella pyörähdykset ja roikkumiset oli vähän helpompia. Meillä oli ratki riemukasta ja saatiin kyllä hupaisia kuvia otettua ja monta naurua naurettua.
Kaikkemme annettua olikin aika suunnata kohti Japanilaista ravintolaa, jonka nimeä en muista. En aiemmin ollut siellä käynytkään. Söin todella hyvän inkivääri marinoidun tofu -salaatin ja avocado-todu-kurkku sushirullia. Jälkkäriksi vadelma sorbettia. Oli oikein loistava ja maukas keino ravita tangon rasittamaa kehoa. Sieltä mentiin vielä vähäk aikaa istumaan teatterin terassille, mutta uni alkoi jo painaa siihen malliin, ettei siitä jaksanut enää nauttia.
Keksittiin vallan mainio idea teemajuhliin - Tuksubileet, ts. White trash -bileet. NBiihin olis niin hauska keksiä ruokiakin. Ja tietty sitä asua.
Sunnuntaina sitten aamulla sama juttu koirien kanssa, nyt en vaan tehnyt niin pitkää lenkkiä. Jotain siivoilua ja muuta siinä sitten, ennen kuin pikkuveli, äiti ja Katina tuli meille. Lähettiin yhdessä Nepalilaiseen syömään. Hyvää ruokaa oli. Kotiin ja kotona vimmalla leipomaan, kokkaamaan ja pyykkäämään. Leivoin kaks annosta Vadelmaunelmia (juhlia varten), Tavis -suklaakeksejä (töihin ja huoltomiehille kiitokseksi hellan purusta) ja tein ison kattilallisen linssikeittoa, josta tuli 7 annosta töihin otettavaksi (104 kcal/annos!) Chrisin tehdessä 3 tai 4 kertasen annoksen makaronia ja "juustoa" (juhlia varten)
Kuvasta puuttuu Vadelmaunelmat, kun kerkisin ne jo pakastamaan. Tuli oikein hyvä olo kun oltiin niin reippaita.
Yläkertaankin uskaltauduin, kun ei ollut enää niin kumma ja oli hyvä draivi päällä.Sain joitakin kukkaroita viimeisteltyä, silitettyä, kuvattua ja pakattua Forget-Me-Not liikettä varten. Kuvat kyllä Etsyä varten. Pöydänkin sain laitettua! Aiemmin siinä oli semmoinen musta "marmori" pinta (siis kontaktimuovi) ja nyt se on näinkin söpö!
Kova homma oli vanhan muovin poistossa, kun olin mennyt leikkelemään jotain siinä päällä ja se muovi irtos sellasena pienenä silppuna. Mutta nyt se on ohi ja pöydän pinta vaaleanpunainen.
Tänään taas koirakouluun!
♥ R
No mutta lauantain muistan oikein hyvin, kroppa on silleen kipee, että tulen sen muistamaan vielä pitkään...
Kävinköhän mä muuten pe vai la Jumbossa? En muista, mutta ...ei ku joo, perjantaina kävin siis jumbossa. Ainakin Stockalta hakemassa mun kulhon. Ja sitten mukaan tarttui kaksi ihanaa tyynyliinaa, joista toisen myin äidille, kun olin vahingossa ottanut liian ison ja kuitin kadottanut. Ja kun siellä on ne alennukset niin niillä on tietty tavaraa tyrkyllä ja kun mulla on se tosi hieno vihreä astiasto eikä siihen hienoja laseja, niin kun siellä oli sitten alennettuna hienoja vihreitä laseja...ni minä sitten ostin vielä laseja. Hienoja laseja.
Lauantaina sitten aamulla vein koirat puistoon leikkimään. Herätettiin varmaan kaikki lähialueen aamu-uniset, kun Risto haukku Kenaille. Se oli ihanaa. Riehumisen jälkeen koirat uimaan, Ristokin ui ja piti todella suloistam vähän ankan ja possun risteytykseltä kuulostavaa ääntä. Ja sitte pitkälle lenkille, että voin hyvällä omalla tunnolla jättää koirat Chrisin huomaan.
Maltillinen aamupala ja lounas ennen kuin lähdin keskustaan. Kävin Hobby Pointissa ostamassa vihdoin ja viimein sitä v.punasta kontaktimuovia. Ostin myös pinkkiä roskista varten. Ja sitte kellon alle polttariporukkaa tapaamaan. Matkalla näin näyteikkunassa pienen vaaleanpunaisen peuranpään, joka oli tarkoitettu yksittäiseksi takkiripustimeksi tai jotain. Tokihan minä sellaisen tarvitsen!
Kahden aikoihin minut sitten vietiin Stockan yläkerrassa sijaitsevaan kynsipaikkaan ja minulle tehtiin hääjuhlakynnet! Nyt mulla on pinkit kynnet ruseteilla ja pilkuilla! Todella söpöt! Tekijä sanoi, että ei ole koskaan tehnyt vastaavia hääkynsiä. Hyvä niin!
Sieltä sitten Herkun kautta espalle kuohuttelemaan, syömään kirsikoita ja nauttimaan ihastuttavasta seurasta. Meitä oli kaiken kaikkiaan kuusi ihanaa naista liikkeellä. Puistosta mentiin tankotanssi tunnille! Se oli ihan hurjan hauskaa! Todella hankalaa, mutta minun sisälläni olikin pieni apina, jonka avustuksella pyörähdykset ja roikkumiset oli vähän helpompia. Meillä oli ratki riemukasta ja saatiin kyllä hupaisia kuvia otettua ja monta naurua naurettua.
Kaikkemme annettua olikin aika suunnata kohti Japanilaista ravintolaa, jonka nimeä en muista. En aiemmin ollut siellä käynytkään. Söin todella hyvän inkivääri marinoidun tofu -salaatin ja avocado-todu-kurkku sushirullia. Jälkkäriksi vadelma sorbettia. Oli oikein loistava ja maukas keino ravita tangon rasittamaa kehoa. Sieltä mentiin vielä vähäk aikaa istumaan teatterin terassille, mutta uni alkoi jo painaa siihen malliin, ettei siitä jaksanut enää nauttia.
Keksittiin vallan mainio idea teemajuhliin - Tuksubileet, ts. White trash -bileet. NBiihin olis niin hauska keksiä ruokiakin. Ja tietty sitä asua.
Sunnuntaina sitten aamulla sama juttu koirien kanssa, nyt en vaan tehnyt niin pitkää lenkkiä. Jotain siivoilua ja muuta siinä sitten, ennen kuin pikkuveli, äiti ja Katina tuli meille. Lähettiin yhdessä Nepalilaiseen syömään. Hyvää ruokaa oli. Kotiin ja kotona vimmalla leipomaan, kokkaamaan ja pyykkäämään. Leivoin kaks annosta Vadelmaunelmia (juhlia varten), Tavis -suklaakeksejä (töihin ja huoltomiehille kiitokseksi hellan purusta) ja tein ison kattilallisen linssikeittoa, josta tuli 7 annosta töihin otettavaksi (104 kcal/annos!) Chrisin tehdessä 3 tai 4 kertasen annoksen makaronia ja "juustoa" (juhlia varten)
Kuvasta puuttuu Vadelmaunelmat, kun kerkisin ne jo pakastamaan. Tuli oikein hyvä olo kun oltiin niin reippaita. Yläkertaankin uskaltauduin, kun ei ollut enää niin kumma ja oli hyvä draivi päällä.Sain joitakin kukkaroita viimeisteltyä, silitettyä, kuvattua ja pakattua Forget-Me-Not liikettä varten. Kuvat kyllä Etsyä varten. Pöydänkin sain laitettua! Aiemmin siinä oli semmoinen musta "marmori" pinta (siis kontaktimuovi) ja nyt se on näinkin söpö!
Kova homma oli vanhan muovin poistossa, kun olin mennyt leikkelemään jotain siinä päällä ja se muovi irtos sellasena pienenä silppuna. Mutta nyt se on ohi ja pöydän pinta vaaleanpunainen.
Tänään taas koirakouluun!
♥ R
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Perjantai, viikko loman alkuun!
Syön ituja, mansikoita, eilistä parsakaalisokekeittoa (rakastan parsakaalia!) j apuolukka-päärynäsosetta. Melkonen annos, saa nähdä miten jaksan.
Eilen otin kuvia ihan Teitä varten, eikö olekkin hauskaa! Tuossa toinen uusista T-paidoistani. Ei ole kovin hyvä tuotekuva, mutta muissa multa puuttu pää, tai olin muuten vaan ihan täysmolon näköinen, joten tuohon saatte tyytyä. Siinä lukee: Whoa! It's like I'm in a comic book. Hauska. Tänään mulla on toinen uutukainen päällä. Siitä kuva sitte joskus.
Eilen olin Kenain kanssa puistossa, siellä oli myös yks tosi nätti narttu, Iida nimeltään. Siinä vähän sen omistajan kanssa juteltiin ja kävikin sitten ilmi, että Iida on just se Iida, johon me ensimmäisenä iskettiin silmämme. Eli me oltiin ottamassa Iida meille, kunnes saatiin kuulla sen menneen jo. Mutta se onkin muuttanut ihan meidän lähelle ja käy "veljensä" Jukan kanssa samassa koirapuistossa kuin mekin!
Mulla on ollut tosi tuottamaton olo, on liian kuuma ja mä olen aivan liian levoton. Mistää ei tule mitään. Tänään Jumboon hakemaan Stockalta mun kulho (ihanaa!) ja jotain ruokaa ja ehkä ravintolaan. Mulla on ihan kumma suhde nyt noihin ulkosyömisiin. Mä ajattelen sitä koko ajan, haluan mennä, mutta sitte iskeekin paniikki, kun ei pääse itse valvomaan mitä siihen tulee. Ei siitä sitte sen enempää.
Huomenna olis "polttarit"! Siis minä olen kyllä jo naimisissa, mutta nyt on sitte ennen hääjuhlia kavereitten järjestämää kivaa. On ihanaa kun on niin kivat kaverit, ettei mun tarvii kauhulla niitä jännittää, vaan ennemminkin toisin päin. Jotain kivaa niillä varmasti on.
Pari mansikkaa jäi ja puolet keitosta. Ei paha. Kummallinen hötöinen olo.
♥ Raisa
jk. anteeks, et on jotenkin niin negatiivissävytteinen nyt tää postaus. Viikonloppuna pääsee oikein kunnolla leipomaan!
Eilen otin kuvia ihan Teitä varten, eikö olekkin hauskaa! Tuossa toinen uusista T-paidoistani. Ei ole kovin hyvä tuotekuva, mutta muissa multa puuttu pää, tai olin muuten vaan ihan täysmolon näköinen, joten tuohon saatte tyytyä. Siinä lukee: Whoa! It's like I'm in a comic book. Hauska. Tänään mulla on toinen uutukainen päällä. Siitä kuva sitte joskus.
Eilen olin Kenain kanssa puistossa, siellä oli myös yks tosi nätti narttu, Iida nimeltään. Siinä vähän sen omistajan kanssa juteltiin ja kävikin sitten ilmi, että Iida on just se Iida, johon me ensimmäisenä iskettiin silmämme. Eli me oltiin ottamassa Iida meille, kunnes saatiin kuulla sen menneen jo. Mutta se onkin muuttanut ihan meidän lähelle ja käy "veljensä" Jukan kanssa samassa koirapuistossa kuin mekin!
Mulla on ollut tosi tuottamaton olo, on liian kuuma ja mä olen aivan liian levoton. Mistää ei tule mitään. Tänään Jumboon hakemaan Stockalta mun kulho (ihanaa!) ja jotain ruokaa ja ehkä ravintolaan. Mulla on ihan kumma suhde nyt noihin ulkosyömisiin. Mä ajattelen sitä koko ajan, haluan mennä, mutta sitte iskeekin paniikki, kun ei pääse itse valvomaan mitä siihen tulee. Ei siitä sitte sen enempää.
Huomenna olis "polttarit"! Siis minä olen kyllä jo naimisissa, mutta nyt on sitte ennen hääjuhlia kavereitten järjestämää kivaa. On ihanaa kun on niin kivat kaverit, ettei mun tarvii kauhulla niitä jännittää, vaan ennemminkin toisin päin. Jotain kivaa niillä varmasti on.
Pari mansikkaa jäi ja puolet keitosta. Ei paha. Kummallinen hötöinen olo.
♥ Raisa
jk. anteeks, et on jotenkin niin negatiivissävytteinen nyt tää postaus. Viikonloppuna pääsee oikein kunnolla leipomaan!
torstai 15. heinäkuuta 2010
Torstai 15.7.2010
Vuosi on jo näin pitkälti yli puolen välin. Aika menee niin nopeasti. Paitsi töissä. Välillä töissäkin, kun unohtaa ajatella sitä. Tatuoitaessa aika ei KOSKAAN mene nopeasti. Alkaa jo vähän jännittää seuraava kerta. Kun silloin tod.näk kajotaan tohon kyynärtaipeeseen. Ja uskokaa pois - se jos jokin tekee kipeetä! Ponit on tosi hupaisan näköisiä nyt kun niihin on karvat kasvanut. Vielä hassumpia ne oli silloin, kun karvat niiden ympäriltä oli ajettu ja vaan niissä oli ihokarvoja. :D
Eilen kotimatkalla kävin Hämeentiellä olevalla jeesuskirppiksellä. Ensin tuntu, ettei löydy mitään ja ne alko jo pikkuhiljaa sulkemaankin, mutta sitten silmäni osuivat tuohon kummalliseen vankkureita vetävään eläimeen ♥ Aivan loistava! Se on kai joku pieni maljakko tai jotain. Lisäksi löysin ihan viime minuuteilla pussin jossa oli jotain turhanpäiväsin enkelikortteja sekä ihanan näköisiä joulukuusityttöjä. Kotona sen avatessa tajusin, että se on vielä hienompi kuin luulin, kun se levittäytyi silleen niin ku haitariksi.
Lapsille ostin noi playmobilet. Muumio oli hauska. Ja prinsessat ihania :) Lisäks löysin 70-80 -luvulta peräisin olevat pinnasängyn pehmusteen, jonka kankaasta teen pussukoita. Hyvä reissu, vaikka se onkin kallis mun makuuni. Hesy on ihan ykköspaikka.
Yleisön pyynnöstä ;) teen nyt nopean listauksen vegaania helpottavista osoitteista:
Tämä on kaiken a ja o http://vegaani.antisankari.net/ sieltä löytyy niin paljon kaikkea sellaista minkä ei olisi ajatellu olevan vegaanista ja näin ollen ohittanut kaupassam edes katsomatta. Ilman tätä vegaanius olis paljon hankalampaa!
Itse asiassa toi sivusto on niin kaiken kattava, ettei mun tarvii edes laittaa muita osoitteita. Niillä kun näkyi olevan siellä kosmetiikkakin
Mä palaan tähän vegaanius -aiheeseen myöhemmin, mutta tossa oli pika-apu aloitteleville vegeille. Luontaistuotekaupat ja isoimmat marketit on parhaita paikkoja vegaanisten tuotteiden (kosmetiikka ja ruoka) metsästykseen. Kun alkuun pääsee, ei vegaanius ole suinkaan niin vaivalloista kuin saattais kuvitella. Päinvastoin! Vegaaniuteni myötä mä olen kirjoittanut kirjan, jonka tuotoilla teoriassa olen kustantanut käsivarsitatuointiani (en koko juttua, mutta ison osan kuiteski) ja löytänyt elämäni miehen. :)
Pyöräily meni tänään aamulla paljon helpommin. Ehkä lihakset alkaa jo tottumaan. Menin kyllä eilen mansikkaähkyn kanssa ajoissa nukkumaan. Meillä on ihan sikana mansikoita. Ollaan niitä pakastettu ja iloisesti syötykkin.
Hääjuhlajärjestelyt menee taas vähän eteenpäin! Vieläkään ei ole mitään paniikkia! Ei häitä voi tälleen järjestää! Ruokalistasta pieni aavistus, sitä juhlapaikkaa en ole käynyt katsomassa, Chrisillä ei ole pukua, koirille ei hoitajaa, keittoihmistä ei värvätty...kääk. Pitäisköhän jo panikoitua?
♥ Hikipossu
Eilen kotimatkalla kävin Hämeentiellä olevalla jeesuskirppiksellä. Ensin tuntu, ettei löydy mitään ja ne alko jo pikkuhiljaa sulkemaankin, mutta sitten silmäni osuivat tuohon kummalliseen vankkureita vetävään eläimeen ♥ Aivan loistava! Se on kai joku pieni maljakko tai jotain. Lisäksi löysin ihan viime minuuteilla pussin jossa oli jotain turhanpäiväsin enkelikortteja sekä ihanan näköisiä joulukuusityttöjä. Kotona sen avatessa tajusin, että se on vielä hienompi kuin luulin, kun se levittäytyi silleen niin ku haitariksi.
Lapsille ostin noi playmobilet. Muumio oli hauska. Ja prinsessat ihania :) Lisäks löysin 70-80 -luvulta peräisin olevat pinnasängyn pehmusteen, jonka kankaasta teen pussukoita. Hyvä reissu, vaikka se onkin kallis mun makuuni. Hesy on ihan ykköspaikka.
Yleisön pyynnöstä ;) teen nyt nopean listauksen vegaania helpottavista osoitteista:
Tämä on kaiken a ja o http://vegaani.antisankari.net/ sieltä löytyy niin paljon kaikkea sellaista minkä ei olisi ajatellu olevan vegaanista ja näin ollen ohittanut kaupassam edes katsomatta. Ilman tätä vegaanius olis paljon hankalampaa!
Itse asiassa toi sivusto on niin kaiken kattava, ettei mun tarvii edes laittaa muita osoitteita. Niillä kun näkyi olevan siellä kosmetiikkakin
Mä palaan tähän vegaanius -aiheeseen myöhemmin, mutta tossa oli pika-apu aloitteleville vegeille. Luontaistuotekaupat ja isoimmat marketit on parhaita paikkoja vegaanisten tuotteiden (kosmetiikka ja ruoka) metsästykseen. Kun alkuun pääsee, ei vegaanius ole suinkaan niin vaivalloista kuin saattais kuvitella. Päinvastoin! Vegaaniuteni myötä mä olen kirjoittanut kirjan, jonka tuotoilla teoriassa olen kustantanut käsivarsitatuointiani (en koko juttua, mutta ison osan kuiteski) ja löytänyt elämäni miehen. :)
Pyöräily meni tänään aamulla paljon helpommin. Ehkä lihakset alkaa jo tottumaan. Menin kyllä eilen mansikkaähkyn kanssa ajoissa nukkumaan. Meillä on ihan sikana mansikoita. Ollaan niitä pakastettu ja iloisesti syötykkin.
Hääjuhlajärjestelyt menee taas vähän eteenpäin! Vieläkään ei ole mitään paniikkia! Ei häitä voi tälleen järjestää! Ruokalistasta pieni aavistus, sitä juhlapaikkaa en ole käynyt katsomassa, Chrisillä ei ole pukua, koirille ei hoitajaa, keittoihmistä ei värvätty...kääk. Pitäisköhän jo panikoitua?
♥ Hikipossu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)