Olen taas ihan pihalla itseni kanssa.
Ihan ekaks haluan tehdä pesäeron Puputytön ja Pinkkiksen ja itseni välillä.
Puputyttö ja Pinkkis on iloisia, värikkäitä, makeita, söpöjä ja kaikin puolin ihania. Ja minulla on sitten omat oikkuni ja notkelmat. Että vaikka kuinka täällä vikisen, niin se on sitten vain minä, eikä ollenkaan noi iloiset ja hauskat asiat. Vaikka olisin kuinka ongelmainen, niin leipominen on ihanaa ja Pinkkis on se, mistä kaikki hauska alkaa.
Kävin lääkärillä. Oli todella epämiellyttävää. Se typykkä oli mua nuorempi, ei ollenkaan luottamusta herättävä. Päinvastoin. Minä, joka rakastan puhua tilastani lääkäreille jouduin vähän väkisin vääntämään juttua. Se "passitti" mut uudestaan psykiatrille. Mulla on niin ikävä itseäni.
Ostin kirsikoita. ja herneitä. Kirsikat on niiiiiin ihania. Skippasin lounaan ahtamalla itseeni herneitä ja kirsikoita. Ja vettä. Luulis, että noin pirtsakasta ateriasta piristyis, mutta katin kontit. Oon niin veto pois. Koko ajan. Napsin kofeiinipillereitä eikä ne tepsi. Taitaa olla "kahvi"tauon paikka.
Ai nii, tohon kuvaan. Vitsi, mä haluan niin kovasti Japaniin. Ihan huiman paljon. Siitä on jo liian pitkä aika kun siellä viimeks kävin. Olis taas aika.
Eilinen kirppikierros oli yhtä tyhjän kanssa. Yhden vanhan hassun kasviskeittokirjan ostin, siinä kaikki. Posliinikoiran löysin, mutta se oli liian outo. Ja kallis.
r
Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti