Lucky Hell ja viikonloppu

Mä olen vieläkin innoissani siitä hurmaavasta naisesta! Mä aina välillä innostun vähän liikaa jostain, ja sit se menee ohi...tää on nyt just sitä. Mut se vaan oli niin viehättävä! Ihan tylsää oli se, että se on naimisissa. Sillä näin siitä kuvan Jussi 69:n kanssa ja musta oli niin hauskaa kuvitella millasta rokkitytön elämää se vois viettää... joo, taas mielikuvitusmaailmassa on kivempaa kuin oikeassa ;)

Perjantaina menin töistä suoraan Akkunalle. Mulla on hassu kuva itsestäni keittämässä kaakaota, mutta se on nyt jossain muualla. Huomenna sitten teidän ilona. Helin kanssa odoteltiin Luckya ja rupateltiin muiden kanssa, jotka hekin odottelivat showta. Ja lopulta pieni seurue erikoisia ihmisiä saapui!

 Näin saimme hienon shown alkamaan. Aluksi sidottiin eläimiä kauniilla taidokkailla solmuilla.


Ja niitä solmuja päätyi lopuksi myös Luckyn hameeksi


Minä uteliaana ja tietämättömänä kyselin kaikkea bondagesta, automaattisena oletuksena, että tällä, mitä siinä ikkunalla tehtiin, olis jotain tekemistä seksuaalisen mielihyvän kanssa. Mutta näin ei ollutkaan. Voi rähmä, mä olen nyt pikkasen unohtanut siitä miniluennosta, jonka aiheesta sain! Akkunalla tietenkin oli kyse siitä, että tämä "paha, rahan ahne" ihminen, vangitsi omaksi ilokseen eläimiä. Toi sitominen oli jotain perua samurailta, narun värillä kerrottiin vangitun asemasta jne. Nykyään käytetään kuvastamaan näennäistä vapauttamme, tai sitä, että kuinka me länsimaissa ollaan niin vapaita, että voidaan vapaaehtoisesti vangituttaa itseämme.

Kiehtovaa se oli joka tapauksessa.



Bondagen aikana tarjoiltiin sisään tulleille Luckyn itsensä leipomia vegaanisia herkkuja ja minun ja Helin keittämää kaakaota



Mä roiskin vaahtoa pitkin pöytiä ja ikkunoita, mutta onneks silloin ei vielä ollut paljon porukkaa paikalla.

Sitten tuli Luckyn Hell'n shown vuoro. Täytyy myöntää, ettei se ollut niin paha kuin olin kuvitellut, tai minä en ollut niin herkkä kuin olin etukäteen pelännyt. Ainoastaan kerran piti katsoa pois.





Tähän lasimurskaan liitty se mun poiskatsomiseni, kun se alko hyppimään sen kasan päällä. Ainoa haava tuli kuitenkin hänen käteensä.


Lopuksi oli miekannielentää. Ja se halkastu kieli...









Ja lopuksi Merilei esiintyi hulavanteen kanssa.



Oli oikein hieno ilta! Luckyltä utelin hänen suhdettaan kipuun. Sillä on kuulemma melko alhainen kipukynnys. Ja minä kun epäilin, ettei tuntisi kipua laisinkaan...

 Minä jälleen ajoin pyörän junaan ja pääsin suht kuivana kotiin. Niin, mä ihan oikeastia join pyörän junaan :) Se oli hassua.

Nukuin yön tosi huonosti, kun ei ollut herätystä ja piti kuitenkin herätä suht ajoissa leipomaan.

Lauantaiaamuna olin jo kahdeksan aikoihin ripustanut yhden koneellisen pyykkiä, toinen koneellinen tulossa, leipomukset hyvällä mallilla ja omenoitakin kuivurissa.

Ja silti tuli vähän kiire. Juoksin lopulta asemalta Akkunalle. Sillä mulla oli avain! Ninni siellä odotteli, onneks ei ollut tullut muita. Olin kaksi tuntia pupuna jakamassa esitettä Animalian uudesta nettisivusta.

Mulla ei ollut Nickyä mukana muuten, kuin tohon kuvaan vaan :)



Meillä oli julkkikset lipaskerääjinä. Rakel Liekki oli myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Noissa julkkiksissa oli se tosi hyvä juttu, että ne uskals mennnä ihmisten luokse, olla ulospäinsuuntautuneita! Itse jaoin melko arasti niitä lappuja. Kun en mä edes meinannut nähdä sieltä mitään. Jonkun verran mua vedeltiin hännästä ja joku känniääliö tuli puristaan kuonosta, mutta onneksi julkkikset pelasti minut :)

Mulle tuli tosta hommasta oikeesti tosi hyvä olo! Juttelin jonkun nuoren miehen/pojan kanssa (nostin hetkeksi pään pois, kun ei mun opuheesta muuten olis oikeen saanut selvää) joka halus tehdä jotain eläinten hyväksi. Muutenkin oli jonkin verran ihmisiä, jotka oikeasti tuntu kiinnostuvan asiasta ja varmasti ainakin osa jakamistani esitteistä johtaa nettisivujen katsomiseen :)

Sit kotiin perheen pariin ♥

Illalla oli paniikki, et on jo Sunnuntai, kun oli niin paljon tapahtunut kaikkee, mut onneks olikin vasta lauantai!  Sunnuntain olinkin sitten  kipeä :( Niin kuin nytkin. Ihan mälsää. Mutta se hyvä, että maltoin alkaa katsomaan Chrisin kirjastosta lainaamaa Dexter -tv sarjaa. Sehän on tosi hyvä!

Viikonlopun aikana 7 tilausta Madebyssa!! Hiphei! Lisää tätä!!

♥ Raisa

Akkuna ja Lucky Hell

Vitsi, hiukan jännittää nyt jo! Olen illalla päivystämässä Akkunalla siellä taidenäyttelyssä. Se, mikä siitä tekee jännittävän, on ihastuttava Lucky Hell!

Tää on se sama kaunotar, joka kesällä roikotutti itseään lihakoukuista...uh...sillä on joku ystävä(tär?) mukana ja ne molemmat tekee jotain ...uh...iljettävää, jotain sellasta jota on kuitenkin pakko katsoa ihan silkasta uteliaisuudesta. Ymmärtääkseni esitykseen kuuluu ainakin miekkoja. Musta on ihan parasta kun julkisuudessa olevat ihmiset/hahmot käyttää media-arvoaan (onko oikea sana?) tälläsen hyvän asian vuoksi! Lisäksi neiti (rouva) itse leipoo pikkukakkusia ja tarjolla on lisäksi kuumaa soijakaakaota. (mä otin vielä Dandies -vaahtokarkkejakin mukaan, että saan oikein kunnolla herkutella). Minä olen paikalla viidestä kahdeksaan, LH esiintyy oletettavasti klo 18-20 välillä. Mulla on kirjontatyöt ajantappovälineenä mukana. En ottanut nukkea, vaikka mietinkin.

Hitto, olen kattellut kuvia tosta kissasta...nyt mun tekee mieli uutta kuvaa...

Joo, eilen ei tehty mitään, eihän me yleensäkään tehdä. Mut aina mä silti kirjotan kauheesti...Vuokrattiin leffa, Super. en tykkää siitä miehestä, mutta Ellen Page on suloinen, ja leffa muutenkin oikein hauska :) En tykkää väkivaltajutuista yhtään, mutta tietyllä tapaa sillä mässäily on hauskaa, niin kuin just tossa leffassa.

Meidän keittiön lattia alkaa pikkuhiljaa rakentumaan taas ehjäksi. Tänään se reikä peitetään, mikä on tosi kiva juttu, sillä nyt kun sitä kuivuria ei enää ole, meillä on melko kylmä keittiössä. Ja ainahan semmonen iso reikä lattiassa on ikävä. Ens viikolla saadaan tarjous siitä, mitä lattian "upgrade" tulis maksamaan, meillä kun oli muovimatto alunperin, mutta nyt halutaan laatat ja lattialämmitys. Laatat on kyllä jo olemassa. Eipähän tarvitse sitten miettiä mitä tehdä veronpalautusrahoilla...mutta onneks eksä maksaa elatustukea 20 euroa alle minimin! Sen rahoilla me pistetään meidän koti uusiks! (se ite osti just 500 euron digiboxin...)

Mulla on iltaa varten myös kamera mukana, eli varmaan kuviakin sitten tulossa. Lassi kävi eilen ilalla (klo 21!) hakemassa jotain koulukirjoja (kotona ollessaan ne on kovaa vauhtia nukkumaan menossa ysiltä), näin sen tukan - oikein kiva. Mut silti se, mitä mä olin alottanut leikkaamaan, olis ollut taiten tehtynä kivempi :)

Moi nyt! Oikein ihastuttavaa viikonloppua!!

♥ Raisa

Raisan ABC jatkuu

Koirat. Tietenkin.

Lassi. Esikoiseni, ihmeellinen pieni poikani, josta on liian kovaa vauhtia kasvamassa (ei kuitenkaan fyysisesti, ainakaan vielä) murrosikäinen vastaanhangottelija. Meillä ei taida koiria ja pupuja lukuunottamatta olla mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita, pidämme aivan eri asioista, joka tekee yhdessä tekemisestä haastavaa. Kaikista erimielisyyksistä huolimatta rakastan häntä suunnattomasti ja haluaisin pistää hänet taskuuni turvaan maailman myrskyiltä. L kirjaimella alkaa myös lukeminen, joka on minulle todella tärkeää.

Matkustus. Pahaksi ympäristölle, mutta niin hyvää minulle. Pienenä matkustelin todella paljon, suurin osa Euroopan maista on käytynä, parikymppisenä ei ollut varaa, mutta nyt "aikuisten töissä" ollessani on aina välillä varaa matkustella. Silloin suuntaan matkani todennäköisimmin Japaniin tai Jenkkeihin. Jenkeissä sukuloidaan.

Nousu. Lentokoneen nousut ja laskut jalat maassa katsottuna. En tiedä mikä siinä on, mutta se on aina yhtä vaikuttavaa, katsoa niitä nousuja ja laskuja.

Ompelu. Nuorena tyttönä kävin ammattikoulussa vaatetuslinjaa n. 2,5 vuotta. Jätin opinnot kesken kahdesti, en koskaan valmistunut, sain kamalan vuosikaudet kestäneen ompelukammon, joka päättyi kuin seinään korjattuani Chrisin housut. Rakastan kankaita, ne ovat kuin skräppääjän tai kortintekijan papereita, mutta niin paljon monikäyttöisempiä. Kirpputoreilla hauskinta, lelujen etsimisen ohella, on käydä läpi kankaita. Tykkään ommella pieniä, helppoja asioita. vaatteiden ompeluun en ole vielä uskaltautunut. Paitsi nukenvaatteiden :)

Pinja. Tyttäreni. Pinja on kovin tuittupäinen, mutta siltikin kiltti nuori neiti. Laiska kuin mikä. Luova, tykkää nukeista ja käsillä tekemisestä, ei kestä kritiikkiä eikä pettymyksiä. (aivan kuin äitinsäkin). Pieni prinsessani. P kirjaimella alkaa myös puput, niistäkin tykkään :)

Quu, kuu. Naisellisuus, tai ehkä enemmänkin naiseus. Naiset ovat paljon miehiä mielenkiintoisempia.

Ruoka. Olen alkanut arvostamaan ruoka iän myötä. Edelleen saatan syödä "mitä sattuu", mutta pidän erittäin tärkeänä sitä, että syön ja että myös perheeni syö täysipainoista, ravitsevaa kasvisruokaa. Ruokaa, joka ylläpitää terveyttä. Ja ennen kaikkea, ruokaa joka maistuu hyvälle.

Skräppäys. Yksi pitkäikäisimpiä harrastuksiani. Olen saanut tämän kautta paljon uusia ihania ystäviä ja itse tekeminen rauhoittaa ja rentouttaa minua. Skräppäys on ja pysyy tekemisenä, joka ei tuota rahaa. Päinvastoin.

Tokio. Ihmeellinen kaupunki ihmeellisessä maassa. Kun olen siellä, olen siellä ihan kokonaan, enkä haahuile huomisisa tai eilisissä.

Uskallus, uskaltaminen. Minusta ei sitä heti uskoisi, mutta olen monissa asioissa todella arka. Arastelen ihmisiä, siis vieraita ihmisiä, uusia paikkoja, muutoksia, kaikkea uutta :) Mutta sitten kun saan itsestäni jotain rohkeutta esiin, olen todella onnellinen. Esim. esteratsastuksen hurma perustui minulla juuri tähän - pelkäsin kuollakseni niitä esteitä, mutta sitten se tunne, kun oli esteen imussa ja lopulta esteen ylittänyt, oli ihan sanoin kuvaamaton! Lopulta kuitenkin se jännitys kasvoi liian suureksi, ja esteet jäi. Arvostan paljon enemmän sellaista muiden silmään pientä uskallusta aroilta ihmisiltä, kuin benji-hyppyjä hurjapäiltä.

Vegaanius. Varmaan Lassin saamisen jälkeen elämäni isoimpia mullistuksia. Vegaaniuden myötä minusta on kuoriutunut suuren luokan herkuttelija, kirjailija ;) ja muutenkin pistin elämääni uusiksi isoksi osaksi juuri tämän "heräämisen" ansiosta. Mutta ihan niin kuin eivät lapsetkaan hetkessä plopsahda maailmaan, tämäkin on vaatinut kypsyttelyä.

Xmas, joulu. Rakastan juhlia, erityisesti näitä lahjallisia ilakointeja. Minusta on ihanaa valmistaa lahjoja hyvissä ajoin, sillä joulustressiä en siedä. Joulutunnelma on kyllä ollut parina viime jouluna kateissa, en tiedä miksi. Ehkä se on just se ikä. Joulun ohella parhaimpia juhlia ovat Halloween ja synttärit.

Ystävät. Mitä me oltais ilman niitä?

Zzzz. Nukkuminen on ihanaa! Mä olen tosi hyvä nukkumaan! Saan helposti unta, nukun sikeästi, en heräile kesken kaiken ja yleensä herään pirteänä, tai ainakaan en ole ihan puoli kuollut herätessäni.

Å, ruotsalainen o, Ruotsi, Tukholma. Ajatella, että ihan meidän vieressä on niin hieno kaupunki! Vaikka ruotsin kieli on ihan kamalaa, on Tukholman hienous yksi hyvä syy sitä opetella. En siis kuitenkaan opettele.

Ööö...puheen takeltelu, sanojen katoaminen. Mä olen tavattoman huono puhumaan, varsinkin jos vähääkään jännitän. Ja usein jännitän.

Äiti. Parhaita asioita maailmassa. Tuki ja turva. Välillä väsyttävä.

Eilen tullessani töistä kotiin pysähdyin (taas näitä pyöräilyn etuja, pysähtyminen silloin kuin huvittaa) kuvaamaan Bunnyä yhden huonon graffitin juurella.





Kotona katottiin leffa "It's kind of funny thing" ihan ok ajan vietettä. Sen jälkeen hengasin pupujen kanssa ja loppuillan tein yhtä kirjontajuttua sängyssä. En ole pitkään aikaan kirjonut, mutta nyt innostunut taas. Sekin on niin hauskaa!

Ei muuta. Chris on vähän kipee, pelottaa, et se tartuttaa mutkin. Me ollaan molemmat huonoja sairastamaan. Maristaan eikä malteta levätä kunnolla. Kyllä mä tosin sitten, kun olen kunnolla kipee nukun paljon.

Ihanaa kun ei ole tällä päivälle mitään :) Tai siis illalle. Voi kirjoa lisää :)

♥ Raisuli

Raisan ABC

Musta on aina ollut hauska lukea joitain yksityiskohtia ihmisistä, niiden ei tarvitse edes olla julkkiksia! Riittää, että ne osaa vastata muutakin kuin tyypillinen teinivastaus :" emmätiiä". Niin, ajattelin, että olis hauska tehdä Raisan aakkoset Gloria lehden tyyliin :) Näitä ei ole kauheasti mietitty, kunhan tapoin aikaa henkilöstöpalaverissa, eli voi olla, että jotain oleellista ja tosi tärkeää olis jäänyt pois.

Askartelu. ´Minusta itsetekeminen on niin hauskaa, että usein teen ennemmin itse, vaikka olisikin taloudellisesti kannattavampaa ostaa kaupasta tms. Käsin tekemällä tulee tehtyä konkreettisesti jotain, se on minulle tärkeää. Arvostan myös muiden itse tekemiä juttuja massatuotetta enemmän, ne ovat persoonallisempia ja minusta on mukava tukea pientä yrittäjää, ennemmin kuin jotain jättilaitosta.

Blythe. Pienenä leikin intohimoisesti Barbeilla, vaikkakin suurimmat tunteet saivat My Little Ponyt. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt itseäni nukkeihmisenä, en ennen kuin ostin ensimmäisen Blythe -nukkeni maaliskuussa Japanista. Sen jälkeen olen katsonut muitakin nukkeja uusin silmin, ihan vain todetakseni, ettei ole Blythen veroista. Blythet ovat todella kauniita ja monipuolisia. Ne innostavat tekemään itse (vaatteita, huonekaluja, koruja)!

Chris. Ihmeellinen aviomieheni. Chris arvostaa minussa niitä minun pieniä (isoja?) oikkujani ja epätäydellisyyksiäni, joita olen aiemmassa elämässäni joutunut puolustelemaan ja piilottelemaan. Chris tykkää siitä, että räjähtelen, enkä "ole niin kuin muut" :)

Damn. Kiroilu. Manaaminen. Kiroilu on ihanaa, taiten tehtynä. Minusta on ihanaa, kun aikuinen nainen kiroilee vähän. Jatkuva kiroilu on rumaa. Lasten - ja miesten suuhun kirosanat eivät sovi. Mitä tyylikkäämpi nainen sen suuremman vaikutuksen ärräpäät tekevät

Eläimet. Pienenä tykkäsin eläimistä silleen kun lapset niistä tykkää, ajattelematta sen enempää että niillä olisi omaa tahtoa tai muuta. Minulla oli teininä lemmikkejä, joiden olemassa olon saatoin unohtaa viikonlopuksi, ollessani jossain riekkumassa. Äiti antoi ne pois joka oli kyllä ihan oikein, mutta kamalaa. Parikymppisenä otin oman koiran ja hän (ihana Tyttö) opetti eläimistä paljon. Vegaaniuden myötä kunnioitukseni eläimiä kohtaan on kasvanut huimasti, vai ehkä sittenkin eläinten kunnioittamisen myötä minusta tuli vegaani. Koitan elää niin, että jos eläimet äänestäisivät meistä ihmisistä hyvät ja pahat,minä pääsisin sinne hyvien puolelle :)

F tähän en ole keksinyt mitään vielä.

Gaga. Mukavan raikasta musiikkia, vaikken yleensä mistään tanssimusasta pidäkkään.

Hevoset. Erityisesti ponit. Ovat ihania. Pörheitä ja hyvän tuoksuisia, varsinkin korvien sisältä.

Ilo. Jos sitä ei olis niin ei olis minuakaan.

Japani. Ihmeellinen, kaukainen maa, jossa kaikki on niin söpöä ja pientä. Jopa coca-colaa kuljetettiin Tokiossa pienellä kuorma-autolla, jota ohjasti coca-cola -haalariin pukeutunut pieni mies. Olen käynyt siellä neljästi ja toivon voivani käydä vielä monta monta kertaa!

Sorry - tää jää nyt kesken - jatketaan huomenna!

Eilisestä vielä lyhesti. Oltiin lasten kanssa Tikkurilassa ostoksilla. Se oli ihan hassua. Ostin lapsille vaatteita ruokakaupasta. Siis Prismasta. Ja itelle löysin bambusukat - 70% ja yhdet trikoot samoilla alennuksilla. Mulle tuli ihan sellanen olo, että voitais olla semmonen "tavisperhe" joka kaupan pihalla syö nakkeja/lihapullia suoraan paketista kylminä. Mä oikeesti näin kerran Jumbossa ton tapahtuvan. Mun mielestä se oli jotain niin kummallista, että se vuosien jälkeenkin on elävän kummajaisena mielessä. (itse kyllä ongelmitta syön yskittäispakattuja vegenakkeja vaikka kaupan edessä [Ekolo, punnitse ja säästä, Ruohonjuuri], mutta ne ei olekkaan limaisia). Mutta siis mun mielestä sellaset tavikset (hyvässä milessä), jotka viettää hyvää tasapainosta elämää, syö kaupan vispipuuroa (joka sekin on mun mielestä todella kummallista) ja on kaikin puolin harmittomia, ostaa prismasta ja cittarista vaatteita, muutakin kuin alusvaatteita.
Takasin Tikkurilaan. Just kun olin saanut korttini syötettyä maksulaitteeseen alko hälyttimet soimaan jossain taka-alalla. Se ei mua säikäyttänyt laisinkaan, ne ei selkeästikään liittyneet minuun. Mutta ne olikin kaupan tai siis koko pienen kauppakeskuksen palohällärit jotka laukes ja kaikkien oli poistuttava kaupasta. Ihmiset jätti maksamattomat ostoksensa jälkeensä ja poistu. Kiva kaikki melkein ostetut pakasteet ja helposti pilaantuvat jutut...No, onneks me just ja just saatiin maksettua omamme ja päästiin pois ostoksinemme.

Lapst jatko matkaa isälleen ja minä menin kotiin tekemään koruja. Aivan ihania tuli!!!! Tässä kuvia

Nää on ihan parhaat!








En ole vielä saanut niitä Madebyhin, mutta eiköhän ne aikoinaan sinnekkin tule. Sitä ennen multa voi kysyä vaikka sähköpostitse :) pinkkisfun(at)gmail.com

Tänään oli henkilökuntapalaveri vanhalla toimistolla. Vanhoja työkavereita oli hauska nähdä! Sain Vegetukusta tilaamani jututkin haettua Animalian toimistolta! Jee! Tilasin mm. lapsille paketillisen (30 kpl) nakkeja ja myöskin lapsosille hammastahnaa. Musta on tärkeää yrittää välttää kaiken maailman kemikaaleja just lasten osalta, kun ne on niin pieniä ja niillä on vielä niin paljon vuosia aikaa hankkia kaiken maailman kertymiä itseensä. Kerroin, vaikkette kysyneetkään :) Ja tietty tilaamani tahna oli vegaanista.

Nyt on ikään kuin tilauksessa paljon käsityöjuttuja - ihanaa!! Musta on kaikista parasta tehdä silloin, kun tietää että ne tulee tarpeeseen. Aika paljon tekee kans sellasta, kun on vaan jotain tehtävä.

Moikka! Oli taas hauskaa!

♥ Raisa

Eläinten päivä 4.10.2011

Tänään on kansainvälinen Eläinten Päivä! Hyvä hetki pysähtyä ja miettien omien kulutusvalintojensa vaikutusta just eläinten elinoloihin. Sillä se, mitä me yksittäiset kuluttajat raahataan kaupoista koteihimme, ratkaisee :D
Animalian tyypit ovat tehneet kovasti töitä laittaessaan pystyyn älyttömän hienot nettisivut, joilta oikeesti löytyy helposti ja hauskasti (hauskuus on täällä Pinkkiksellä aina pop!) apua eläimettömään elämään. Vaikkei aihe mitenkään kiinnostais, käykää edes katsomassa ne sivut (tosi hienot ja selkeet!)
Vapauta Valinnoilla ♥

Sieltä löytyy mm. meikäläisen kirjoittamia ravintola-arvosteluja :)

Ihanasti sain palautetta eilisestä romanttisesta postauksestani, sekä täällä että facebookissa. Kiitos oikein paljon! Ilahdutti kovasti ja jotenkin teidän kommentit sai minutkin jälleen muistamaan miten ihanaa elämää elän Chrisin kanssa. Vaikka me tapellaankin välillä niin, että maapähkinävoipurkit ja kauppakassit lentelee...


Eilen poljin töistä keskustaan iloisessa sateessa. Mä olin kerrankin meikannut ja silloin tietnkin sataa! Loppumetreillä olin maistavinani naamaani pitkin suuhun valuvassa sateessa jotain meikin makuista...loistavaa...olin ihan varma näyttäväni ihan epäsöpöltä pandakarhulta.

Ennen taidenäyttelyä kävin apteekissa hakemassa kaksi pakettia särkylääkettä, toisen ostin sellaista, joka soveltuu myös lapsille (ehkä se toinenkin, mutta on niin tärkeää ostaa asiat erikseen lapsille) ja toinen paketti omiin päänsärkyihin. Apteekista Kamppiin syömään sushia. Chris tuli sinne syömään mun inarit. Yhdessä sitten Akkunaan katsomaan taidetta :) Ihan mun pyörän vieressä oli koirankakkaa. Ihmettelin, et miten ihmeessä olin päässyt mun pyörälle astumatta siihen kikkareeseen. No, astumalla paljon isompaan läjään siinä vieressä. Ihan luksusta. Yök. Kävelin Akkunalle raahaten jalkaani koko matkan maassa, että saisin sen inhotuksen pois itsestäni. Onnistuin :)

Akkuna, joka on siis kyllä tosi pieni tila, oli ihan tupaten täynnä, kuka ilmasen viinan, kuka pikkukakkusten perässä :) Niin, tai siis sen taiteen takiahan sinne kaikki meni oikeesti! Siellä oli kivaa, ne valokuvat oli hienoja, vaikkakin, mun on ihan pakko myöntää, etteivät ne tehneet minuun sellaista vaikutusta kuin olisin toivonut. Ei millään pahalla, mutta mulle jäi vähän hämäräksi niiden tarkoitus. Hienoja kuvia, ihana koira (niin, se on oikeasti koira, ei kettu), kaunis Huippumalli ja tykkäsin siitä, että sillä oli kädet värjätyt ensiks katottuna verisiksi, mut tarkemmin kuin katsoi, niin niissä olikin sellasia hennakuvioita. Siitä tykkäsin :) Siellä oli myös hipstereitä ;) Ja Animalian porukkaa, jotka oli ihania.






Oma hipsterini ♥

Minä, ahne paskiainen. Mut oih ja voih! meikattuna!


Sieltä kotiin, päästämään lapsenvahti omiin rientoihinsa (siis kotiinsa nukkumaan, oletan - mutta ei noista nykyajan mummeleista kyllä tiedä!)
Mä oon viikonlopusta lähtien herännyt vähän moneen kertaan yössä siihen, kun puren ihan tuskassa sitä kiskoa! Viimeyönä näin unta, että olin liian täydessä hississä joka ei päässyt nousemaan siihen kerrokseen johon oltiin menossa. Se vaan junnas paikoillaan, eikä mistään nappien painelusta ollut mitään apua. Ahdistavaa. Heräsin siihen, hereillä keksin siihen onnellisen lopun ja jatkoin uniani :)

Eilen oli tullut koruosia (maksetaan Pinkkiksen rahoista, ei elatusmaksuista). Ihania!!! Lapset menevät tänään isälleen, heti kun ollaan ensiks käyty ostamassa niille kauheesti kaikkee, ja sit mulla on aikaa kokeilla mitä kivaa niistä saa aikaseksi. On kasetteja, saksia, polkupyöriä ja pistooleita. Todella hienoja ja yksityiskohtaisia :)

Tänään olen saanut kiitettävästi asioita hoidettua! Varannut kampaajan ja fysioterapeutin ja antanut potkun persauksille kuivatustyypeille.

Sitten vielä jotain oikein hienoa, muttei ehkä kestävää. Eilen, kun C tuli koulusta kotiin Kenai oli nukkumassa! Mitäs siihen sanotte!


Pysykää suloisina!


♥ Raisa

Vuosisadan rakkaustarina

Yleisön pyynnöstä: Kun Raisa tapasi Chrisin ♥ (eli meidän tarinamme)


N. 4 vuotta sitten sai Vegfest lehteä vielä tilattua Suomeen (nythän sitä ei voi enää kotiin tilata, mutta pystyy kyllä isoimmista kaupoista ostamaan, mutta se on niin kallis, että on jäänyt ostamatta) ja tokihan minulle se tuli. Heillä oli sitten yhdessä numerossa teemana rakkaus. Lehdessä oli artikkeleita vegaanisista häistä ja pareista tarinoineen. Minä olin ihan puulla päähän lyöty - ne parit oli ihan tavallisia! Kukaan ei olis voinut ulkonäön perusteella sanoa heidän olevan vegaaneita, niin taviksia ne oli. Mielestäni tämä oli hyvin kiehtovaa. Itse olin ollut vegaanina vasta puolisen vuotta (tai 1,5, en muista) ja täysin sulkenut itseni kotimaisen vegeporukan ulkopuolelle kummallisilla kuvitelmillani: Olin ihan vakuuttunut, että kaikki vegaanit ovat risupartahippejä, tuomitsevia ja pelottavia kaiken tietäviä sisäänpäin lämpeneviä kummajaisia. Mutat Amerikkalaiset vegaanit olivat taviksia! Ihanaa. Annoin asian kuitenkin olla, sillä elinhän minä lasteni isän kanssa.
Aikaa kului, olin mieheni kanssa enää korkeintaan kavereita, hänellä oli oma elämänsä ja minulla omani. Kuvittelin, että se oli ihan ok tapa elää. Kunnes jostain kohtalon oikusta muistin taas nuo Amerikkalaiset parit ja samaisessa lehdessä näkemäni nettideitti -sivuston mainoksen. Googletin sitten "veggiedate" ja kappas! Siellähän oli juuri minulle sopiva mies! Hops! Näin helppoa!
Loin pikapikaa itselleni profiilin, jotta voisin ottaa häneen yhteyttä. Kolmeen päivään ei mitään kuulunut, kunnes hän ilmoitti pitävänsä hiuksistani...
Chris teki alusta alkaen hyvin selväksi, että hän ei mihinkään ryhdy, niin kauan kuin olen "varattu". Minun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä tekisin, suhteemme oli kerta kaikkiaan niin pystyyn kuollut, ettei siinä ollut mitään pelastettavaa. Aiemmin se ei ollut minua haitannut, olimmehan ajautuneet tilanteeseen vuosien saatossa, mutta nyt, kun tämä amerikkalainen mies oli herättänyt minussa tunteita, joiden voimakkuudesta ja elinvoimasta olin ihan pää pyörällä. Minähän elän!



Muistan vieläkin, miten ennen ratsastustuntia otin sormuksen pois ja tunnin päätyttyä, kotiin päästyäni annoin sormuksen pois ja sanoin, ettei tästä mitään tule. Me oltiin siis kihloissa, ilman mitään vakavaa aikomusta mennä naimisiin.

Ja näin minun ja Chrisin suhde saattoi alkaa :) Ensin netissä n. kuukauden päivät, sitten menin käymään Portlandissa. Siellä iski järkyttävä ujous. En saanut sanaa suustani. Ääneni kuulosti ohuelta piipitykseltä, joten katsoin parhaaksi vaieta...Paljon me tehtiin kaikkea, käytiin eri paikoissa jne. mutta vähän jäi C:lle epävarma olo. Ja kaiken lisäksi hän asui Jenkeissä ja minä lapsineni ja toistaiseksi vielä eksänkin kanssa suomessa.

Sain kuitenkin houkuteltua Chrisin käymään täällä ja sillä se peli sitten ratkaistiin. Mulla oli tietenkin ihan erilaista itseluottamusta omalla maaperälläni. Palattuaan kotiin Chris kysi, että montako kertaa meidän pitää tavata, ennen kuin voidaan laittaa hynttyyt yhteen. No ainakin kolme, vastasin minä. Joten sain kutsun viettämään joulua Portlandiin. Lapset olivat isänsä kanssa sukuloimassa. Se oli sitten se kolmas tapaaminen ja vaikka hirveesti riidelttiinkin (niin netissä kuin oikeassakin elämässä) molemmat tiesi, että tää on se Oikea ♥ Palattuani takaisin Suomeen alkoi ankea odottaminen. Ja kotona oli vielä kylppäriremonttikin meneillään, eikä eksä meinannut millään löytää oma kämppää.
Äidiltä saadun lainan turvin minä sain asunnon lunastettua kokonaan nimiini, siinäkin kyllä oli monta mutkaa matkassa. Ja lopulta kevät koitti ja Chris muutti Suomeen. Hän oli myynyt suurinpiirtein koko omaisuutensa, luopunut koiristaan ja koko elämästään, ihan vaan aloittaakseen yhteisen elämän minun kanssani! Hassua tässä on se, että just ennen kuin löysin Chrisin, hän oli muuttanut Portlandiin, haaveenaan löytää joku mukava paikallinen tyttö ja asettua aloilleen tämän kanssa...mutta tulikin pieni punapää, kahden lapsen, yhden koiran ja kuolleen parisuhteen kanssa.

Ja siitä se meidän suhde sitten alkoi :) Naimisiin mentiin n. vuosi Chrisin tänne muuton jälkeen. Ensiks Jenkeissä kovin pienesti ja sitten myöhemmin kesällä isommin Suomessa.


Että silleen :)

Hyvä, mutta ihan kamalan lyhyt viikonloppu takana! Lauantaina oltiin Pinjan kanssa Jumbossa shoppailemassa. Tuntu, että ostettiin kaikkea ihan kauheesti. Lapsille. Piti mennä ostaa vielä lisää kaikkea kauheesti. Lapsille. mutta kaupat alko menee kiinni ja meillä oli tärkeä tapaaminen. Joten sovittiin, että mennään myöhemmin sitten ostamaan lisää kaikkea kauheesti. Lapsille.
Kovalla kiireellä ostokset autoon ja Saria tapaamaan Flamingon puolelle. Sarin kanssa sovittiin mitä tehdään Kirjamessuilla (Puputyttö on kutsuttu sinne näytöskeittiöön ja ilman Sari en pystyisi sitä tekemään). Oikeesti Sari kerto mitä se oli suunnitellut kyselevänsä multa ja mä en ollut suunnitellut yhtään mitään. Kun menen ihan lukkoon pelkästä ajatuksestakin.
Ja sitten keskusteltiin Sarin kanssa paljosta muustakin, mm. yhteisistä mahdollisista tulevaisuuden projekteista ;)
Illalla lasten jo nukkuessa tein paljon ihania koruja! Ja päivällä sain tehtyä yhden ihanan My Little Pony projektin valmiiksi :)



Osa koruista on jo päätynyt myyntiin! Äkkiä sieltä suosikkinsa valkkaamaan!


Illalla pelattiin Unoa, Lassi on ihan hulluna siihen :)

Sunnuntaina siivottiin, pestiin pyykkiä, ulkoiltiin, mä kuvasin nukkeja, tein taas yhden sarjakuvan. Tässä! Omenoita olen kuivannut toistakymmentä litraa. Pupuille ja Pinjalle. Mutta voi olla, että Pinja olis niille allerginen.

Perjantaina näin Puputytön Juhlakirjan lähes kokonaan, vähän harmittaa kun kuvia oli karsittu niin paljon pois. Mutta kuulemma ne oli keskenään niin epäsopivia, tai erilaisia. Tai jotain. Kun olis sen etukäteen tiennyt, niin ei olis tarvinnut "järjestää" kaikkia niitä juhlia ja vuokrata Gardeniaa jne. No, ruokaohjeethan siinä pääosassa on...
Apua! Vitsi, menin sitte eilen leikkaamaan Lassin tukkaa. Isänsä piti viedä se parturiin kiitoksena viimesimmästä lastenhoitoavusta (tai siis kun lasten piti mennä isälleen, niin ne ei menneetkään, kun sillä oli jotain muuta), mutta se sitten jäi...No, saksin Pimpulan tukkaa ja ajattelin, ettei se poikien tukan leikkuukaan niin kovin vaikeeta voi olla, kun se on kampaajallakin aina halvempaa kuin naisten hiustenleikkuu...voi kamala. Annoin Lassille tänään 20 euroo, et menee heti koulun jälkeen parturiin. Siis oikeesti se olis oikeinkin kivan näköinen tolla nykyisellä leikkauksella, jos se leikkaus olis oikein tehty, nyt se vaan törröttää ja on kaikin puolin kamala. Mutta siis oikeilla jäljillä olin :)
Tänään mummeli tulee hoitamaan lapsia, C ja minä mennään Animalian taidenäyttelyn avajaisiin, ihan niin kuin fiinit hipsterit. Mullakin on tukka kiinni ja hame päällä. Kiusallista, kun ihmiset selkeästi "mittaa katsellaan" asuani.
Ai nii, se vielä, että viikonloppuna valtasin yläkerran takaisin itselleni, siis Tehtaan. Laitoin tavarat omille paikoilleen ja myhäilin tyytyväisenä. Pupujen oveakin pidi auki ja koiria alakerrassa. Ja sitten tänään aamulla nöyrästi laitoin kaikki taas Kenaita varten valmiikis. Tyhjensin pöydän, niin että se voi hypätä sille kyttäämään ikkunasta meidän lähtemisiä...muuten se tyhjentäisi sen itse.

Järjetön hedari. :(
♥ Raisa

Pupuja ja kummallista epäelämää

Vitsi, mä oon loppu viikon ollut jotenkin tosi väsynyt ja vetämätön. Pyöräilenkin kiusallisen hitaasti. Kotiin päästyä ei oikein mitään jaksais tehdä.
Eilenkään ei syöty mitään fiksua, siis ravitsemuksellisesti. Popcornia ja leipää, jonka kuivuuden kumosin kokiksella. Katottiin jotain elokuvaa, mut mä nukahdin kesken kaiken. Näin kummallista unta työkaverista puhumassa ihan kuumottavan huonoa englantia.
Eilen yritin jotain ommella, mut mua ärsyttää niin älyttömästi kaikki ne jutut mitä Kenain riekkumisen alta on pitänyt laittaa turvaan ja mikään ei ole omalla paikallaan, edes mun neulatyynyä ei voi pitää pöydällä.


Kuva otettu ennen kuin päälystin pöytäni vaaleanpunaiseksi.
Hitto. Nytkin kauhee nälkä mut eihän mulla ole mitään eväitä, kun ei kerta eilen tehty ruokaa. Niin, ei siitä ompelemisesta tullut mitään, väsyttikin vaan. Kankaat sain katsottua valmiiksi yhteen tilaustyöhön. Hyvä, että edes se.

Kävin postissa hakemassa viimeisimmän ja toistaiseksi ihan aikuisten oikeasti viimeisen nukkeni. Mua ei se nukke yhtään harmita/kaduta, muuta jotenkin nolottaa nyt kun tilailuvimman vallassa tilatut jutut alkaa pikkuhiljaa saapuilemaan ja öö...jotenkin ton viikonlopun jälkeen ...ääh...emmä tiedä. Sanotaanko näin, että siinä huisin vaaleanpunaisessa tytössä on nyt pikkiriikkinen kuraisen ruskea tahra, joka ei lähde pesemällä pois. Ja just sitä tahrakohtaa vähän kuumottaa kaikki tilatut jutut. Olkoonkin osa niistä käytettyjä ja liittyvät mahdolliseen maailmanvalloitukseen.
Nukeista vielä. En ole niitäkään kuvannut tai saanut niiden kanssa mitään tehdyksi, koska nekin on pitänyt pistää piiloon (niiden talo on kyllä lukittavassa mappikaapissa, mutta jotkut väliseinät on liian isoja ja näin ollen ne ovet ei mene enää lukkoon). Olen ovien eteen kasannut pieniä hyllyjä ja hyllyjen eteen vielä laittanut vaahtosammuttimen esteeksi. Ja varmuuden vuoksi nostanut kaikki nuket ylimpiin kerroksiin. Leiki siinä sitten jotain...mutta mulla on ainakin kaksi ideaa uusiin sarjakuviin ja sitten vielä mulla on yks todella hauska uusi asu, josta saa varmasti hauskoja kuvia otettua. Kaikkia suunnitelmia kyllä on, mutta toteuttamisen kanssa taas vähän niin ja näin.

Tiedoksi, en ole tällä viikolla tilannut yhtään mitään. Olen kyllä joskus lähiaikoina tilaamassa huopaa askarteluihin, tulen sitä toivonmukaan tarvitsemaan pikapuoliin paljon :) Se on eko-huopaa, tehty kierrätysmuovista, joten se ei ole niin paha. Eihän?

Mä oon aika paljon nautiskellut siitä viitta-ideasta. Ehkä sitäkin vois käyttää johonkin. Tehdä vaikka tytöille viittoja?
Mut ajatelkaa nyt, semmonen laiha ruipelo tai sitten vähän pulska (kumpi vaan toimii) hahmo tavallisissa vaatteissa (vai pitäiskö sillä olla koko asu, samaan tyyliin itse tehty?) kumisaappaissa (kaikki hipit ja maailmanparantajathan kulkee aina kumppareissa, eikö vaan?)  pelastamassa maailmaa ilman mitään supervoimia (päinvastoin, se on tosi heiveröinen) tavallisten ihmisten keskellä. Hitto, mun täytyy oikeesti tehdä itselleni joku viitta. Emmä kyllä ikinä kehtais käyttää sitä.

Joo, pupuihin. Meillähän on siis kaksi kania, Sokeri ja Hyrrä. Jos Chrisiltä kysytään, niin niiden nimet on Boing ja Boing2. Mutta ei kysytä siltä. Molemmat on otettu kiinni luonnosta, kun joku idari on ne vapaaksi päästänyt. Hyrrä on selkeästi ollut vapaana vain lyhyenaikaa ja sitä ennen ollut lemmikkikanina, koska se on hyvin kiinnostunut ihmisten tekmisistä, eikä pelkää meitä. Sokeri taas on super arka, eikä me olla sitä sitten kovin vaivattukkaan, annettu olla rauhassa enimmäkseen. Sen kynnet on helppo leikata, koska se on kauhusta kankeena ja ne kynnet törröttää valmiiksi esillä. Hyrrä on kiedottuna pyyhkeeseen, koska se puree muuten :) Rousk.
Jos mä oikein muistan, niin Sokeri on ollut meillä jotain puoltoista vuotta, tuli alunperin Rhinon seuraks, Rhinon kuoltua otettiin Hyrrä pian Sokerin seuraksi. Nyt ihan viime aikoina on Sokeri himpun verran rohkeutunut, kun niiden huoneen oven avaa se ensiks säntää piiloon, mutta tulee sitten katsomaan olisko jotain tarjolla.
Hyrrä pomppii jaloissa heti. Pupujenkin kannalta Kenain eroahdistus on kurjaa, sillä me pidetään Kenaita niin paljon yläkerrassa kuin mahdollista ja se tarkoittaa sitä, että Hyrrää ei voi päästää vapaasti loikkimaan koko yläkertaan. Pöh! Eilen se oli keksinyt uuden seinän raavittavaksi...onneks me ei olla remontoitu meidän koti oikeastaan ollenkaan, niin noi sen tuhoamiset ei silleen harmita niin kovin.





Puput on ihmeellisen ihania!

♥ Puputyttö