Eilenkään ei syöty mitään fiksua, siis ravitsemuksellisesti. Popcornia ja leipää, jonka kuivuuden kumosin kokiksella. Katottiin jotain elokuvaa, mut mä nukahdin kesken kaiken. Näin kummallista unta työkaverista puhumassa ihan kuumottavan huonoa englantia.
Eilen yritin jotain ommella, mut mua ärsyttää niin älyttömästi kaikki ne jutut mitä Kenain riekkumisen alta on pitänyt laittaa turvaan ja mikään ei ole omalla paikallaan, edes mun neulatyynyä ei voi pitää pöydällä.
Kuva otettu ennen kuin päälystin pöytäni vaaleanpunaiseksi.
Hitto. Nytkin kauhee nälkä mut eihän mulla ole mitään eväitä, kun ei kerta eilen tehty ruokaa. Niin, ei siitä ompelemisesta tullut mitään, väsyttikin vaan. Kankaat sain katsottua valmiiksi yhteen tilaustyöhön. Hyvä, että edes se.
Kävin postissa hakemassa viimeisimmän ja toistaiseksi ihan aikuisten oikeasti viimeisen nukkeni. Mua ei se nukke yhtään harmita/kaduta, muuta jotenkin nolottaa nyt kun tilailuvimman vallassa tilatut jutut alkaa pikkuhiljaa saapuilemaan ja öö...jotenkin ton viikonlopun jälkeen ...ääh...emmä tiedä. Sanotaanko näin, että siinä huisin vaaleanpunaisessa tytössä on nyt pikkiriikkinen kuraisen ruskea tahra, joka ei lähde pesemällä pois. Ja just sitä tahrakohtaa vähän kuumottaa kaikki tilatut jutut. Olkoonkin osa niistä käytettyjä ja liittyvät mahdolliseen maailmanvalloitukseen.
Nukeista vielä. En ole niitäkään kuvannut tai saanut niiden kanssa mitään tehdyksi, koska nekin on pitänyt pistää piiloon (niiden talo on kyllä lukittavassa mappikaapissa, mutta jotkut väliseinät on liian isoja ja näin ollen ne ovet ei mene enää lukkoon). Olen ovien eteen kasannut pieniä hyllyjä ja hyllyjen eteen vielä laittanut vaahtosammuttimen esteeksi. Ja varmuuden vuoksi nostanut kaikki nuket ylimpiin kerroksiin. Leiki siinä sitten jotain...mutta mulla on ainakin kaksi ideaa uusiin sarjakuviin ja sitten vielä mulla on yks todella hauska uusi asu, josta saa varmasti hauskoja kuvia otettua. Kaikkia suunnitelmia kyllä on, mutta toteuttamisen kanssa taas vähän niin ja näin.
Tiedoksi, en ole tällä viikolla tilannut yhtään mitään. Olen kyllä joskus lähiaikoina tilaamassa huopaa askarteluihin, tulen sitä toivonmukaan tarvitsemaan pikapuoliin paljon :) Se on eko-huopaa, tehty kierrätysmuovista, joten se ei ole niin paha. Eihän?
Mä oon aika paljon nautiskellut siitä viitta-ideasta. Ehkä sitäkin vois käyttää johonkin. Tehdä vaikka tytöille viittoja?
Mut ajatelkaa nyt, semmonen laiha ruipelo tai sitten vähän pulska (kumpi vaan toimii) hahmo tavallisissa vaatteissa (vai pitäiskö sillä olla koko asu, samaan tyyliin itse tehty?) kumisaappaissa (kaikki hipit ja maailmanparantajathan kulkee aina kumppareissa, eikö vaan?) pelastamassa maailmaa ilman mitään supervoimia (päinvastoin, se on tosi heiveröinen) tavallisten ihmisten keskellä. Hitto, mun täytyy oikeesti tehdä itselleni joku viitta. Emmä kyllä ikinä kehtais käyttää sitä.
Joo, pupuihin. Meillähän on siis kaksi kania, Sokeri ja Hyrrä. Jos Chrisiltä kysytään, niin niiden nimet on Boing ja Boing2. Mutta ei kysytä siltä. Molemmat on otettu kiinni luonnosta, kun joku idari on ne vapaaksi päästänyt. Hyrrä on selkeästi ollut vapaana vain lyhyenaikaa ja sitä ennen ollut lemmikkikanina, koska se on hyvin kiinnostunut ihmisten tekmisistä, eikä pelkää meitä. Sokeri taas on super arka, eikä me olla sitä sitten kovin vaivattukkaan, annettu olla rauhassa enimmäkseen. Sen kynnet on helppo leikata, koska se on kauhusta kankeena ja ne kynnet törröttää valmiiksi esillä. Hyrrä on kiedottuna pyyhkeeseen, koska se puree muuten :) Rousk.
Jos mä oikein muistan, niin Sokeri on ollut meillä jotain puoltoista vuotta, tuli alunperin Rhinon seuraks, Rhinon kuoltua otettiin Hyrrä pian Sokerin seuraksi. Nyt ihan viime aikoina on Sokeri himpun verran rohkeutunut, kun niiden huoneen oven avaa se ensiks säntää piiloon, mutta tulee sitten katsomaan olisko jotain tarjolla.
Hyrrä pomppii jaloissa heti. Pupujenkin kannalta Kenain eroahdistus on kurjaa, sillä me pidetään Kenaita niin paljon yläkerrassa kuin mahdollista ja se tarkoittaa sitä, että Hyrrää ei voi päästää vapaasti loikkimaan koko yläkertaan. Pöh! Eilen se oli keksinyt uuden seinän raavittavaksi...onneks me ei olla remontoitu meidän koti oikeastaan ollenkaan, niin noi sen tuhoamiset ei silleen harmita niin kovin.
Puput on ihmeellisen ihania!
♥ Puputyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti