Särky pään.

Todella inhasti on alkanut taas päänsäryt kun olen tilapäisesti! lopettanut nyrkkeilyn. Mulla pysy hartiat niin paljon paremmassa kunnossa kun kävin siellä salilla mätkimässä. Ja mä ihan oikeesti tykkäsin siitä todella paljon! Ja mä tykkäsin mun kropastanikin ihan erilailla, kun se oli niin metka. Vahva! Nyt ihan vaan laiskuuttani ja sitten vähän sellasia sosiaalisia pelkojani olen tyystin lakannut käymästä :( Ja päätä särkee päivittäin. Chris ei jostain syystä enää edes hiero mua :( Sain lääkäriltä lähetteen fysioterapeutille, mut en ole aikaseksi saanut sinne menoa. Tai sellasen sopivan löytämistä. No, oma vika.

Aika lailla satanut viime päivinä. Se on harmillista pyöräilevälle. Musta on muutenkin tullut ihan raivohullu kun ajan pyörällä. Harmittaa ihan. Nyt mä olen päättänyt yrittää parhaani pitääkseni mölyt mahassa, paitsi jos taksikuskeista kyse. Ne on niin härskejä. On niin hassua, että miten mä olen kaikkea kohtaan koko ajan niin kiukkunen, ja silti koen itseni onnelliseksi. En ymmärrä.

Anyways, tilasin aamulla ensi töikseni Marabelle Melodyn ♥ Kreikan taloudellisen tilanteen vuoksi jouduin maksamaan siitä kiusallisen paljon (melkeinpä kaikki nuket hinnoitellaan dollareina ja nyt kun euron kurssi on laskussa, niin dollarihintaset tuotteet kallistuu. Vielä hetki sitten euron kurssi oli dollariin nähden tosi hyvä. Arvatkaa kiinnostaisko mua valuuttakurssit muuten yhtään, jos ei olis nettishoppailua!) Melodyn saatuani mun perhe on "complete" :D Yay! Tietty Bakakin täytyy saada kotiin, mutta se on jo ostettu ja kotonakin käynyt. C on luvannut laajentaa niiden taloa ylöspäin. Mä kovasti nyt mietin mitä tehdä Mimin kanssa, kun se on himpun verran viallinen eikä siten mun suosiossa kuvausjuttuihin...Se vie yhden kokonaisen kerroksen, kun sen tyyliin ei sovi kämppäkaverit...En tiedä.

Eilen oli se Ongelmakoira -ilta. Meillä oli kyllä niin huutava tarve sille! Kerroinko jo, että C puhuu jo siitä, että Kenai pitäis antaa pois! Mä en missään nimessä ole sitä antamassa yhtään mihinkään. Ennemmin vaikka kökkisin kotona työttömänä, kun antaisin sen pois. Rakas pieni hirviökoira. Mutta mua pelottaa myös se, että onko se oikein Kenaita kohtaan? Mutta toisaalta, C:n koulu kestää joulukuuhun. Ja sen jälkeen se on taas koko ajan kotona. Ehkä me siihen asti jaksetaan? Jaksaakohan meidän koti? Kenai on nyt häkissä, jossa se kyllä ihan tykkää olla silloin kun me ollaan kotona ja ovi auki, sillä on Thundershirt päällään, ja stereoista tulee koirille suunnattua rauhoittavaa musiikkia. Häkki on kivilaatalla ja jakkaralla "ankkuroitu" paikoilleen, sillä se saa myös sen häkin liikkeelle (ensin se oli syönyt sen häkin verkkopohjan päällä olleen paksun muovisen lattian). Näin se on päässyt käsiksi sohvatyynyihin, mun mummin vanhaan ja mulle tosi tärkeään lipastoon (mun yks vahvimpia muistoja ukista ja mummista, joista tykkäsin pienenä ihan kauheesti, on se kun mun serkku, josta en tykännyt, koska koin sen tietenkin kilpailijana ukin huomiosta, heitti pikkuauton kohti sitä lipastoa ja ukki ja ehkä mummikin oli siitä vihainen ja minä myhäilin tyytyväisenä) ja kahteen sohvalla olleeseen vilttiin. Viltit ja tyynyt on totaalisesti tuhottu, lipasto kahdesta kohtaa naarmutettu. Mutta ehkä se nyt ei tosissaan noista ankkureista ja puskureista johtuen enää sais sitä liikkeelle...

Nii, siihen iltaan...se oli ihan kiva, ja 7 eurolleen sai kyllä vastinetta, mutta...meillä oli siellä 20 ongelmaa ja aikaa oli 2 tuntia. Kauheesti ei kyllä ennätetty syventymään ongelman ratkaisuihin. Ihanasti sain kyllä tukea muilta ja kyllä itselle tuli sellanen päättäväinen olo, et kyl me nyt vielä yritetään sitkeämmin ja johdonmukaisemmin sitä sen koulutusta yksinoloon.

Hitsi, mun piti siitä Amazonista kirjottaa jo aiemmin. Mä sain Chrisiltä noottia ostettuani kirjoja sieltä. Joten unohtakaa se, että mainostin sitä. Tää on kans yks niistä hankalista jutuista, joista itse asiasiassa tällä viikolla erään ihanan ihmisen blogista tms. luin, eli oikein tekemisen hankaluus. Mäkin siis ostin pääsääntöisesti käytettyjä kirjoja, mutta A kuulemma onkin kamala firma, joka tekee kirjailijoiden elämästä helvettiä...mä en oikeesti tosta tiedä mitään...mutta ehkä se, että saan kirjani jollain eurolla (+ postikulut) kertoo siitä, ettei kirjailija itse kauheasti tästä ostostani kostu. Niin, eikä kirjan jälleenmyynnistä kostu kyllä laisinkaan. Joo, eihän siis mitkään muut kuin käyetyt kirja ole NOIN halpoja.
Tästä ei siinä lukemassani blogissa kuitenkaan puhuttu, vaan kosmetiikkafirmojen uh...päällekäisyyksistä (ihan väärä sana) siis siitä vaikka, että Body Shop, joka oli ihana lähestulkoon täydellinen firma meni myymään itsensä ranskalaiselle paholaiselle. Kärjistettynä :) Jne. Converse oli aikoinaan itsenäinen "pieni" kenkäfirma (tai jotain) ja sit nekin myi itsensä jollekin jätille...Pitäis elää melko askeettisesti jos meinais tehdä kaiken "oikein", kaikki mahdolliset tahot huomioonottaen.

Mulla olis nyt antaa kuvanäytteitä Ofeliasta. Ne on aika punaisia, mut miten muutenkaan kun seinät oli punaset, mun tukka ja pöytä punaset?

Yhtään nukenvaatetta en muuten myynyt. En kyllä uskonut myyvänikään. Nuket meinas kyllä lähteä yhden asiakkaan matkaan...

Palnet Idan muotinäytös joka oli huonosta kuvastani huolimatta ihan älyttömän hieno! Hyvin Idan ompelukset kyllä tais mennäkin kaupaksi :)