Sulaa Hulluutta!

Töttöröö! Nukkemaailmani on nyt "complete"! Pyhä Graalini on paikallistettu, lunastettu ja nyt vain odotetaan, että se löytää tiensä kotiin (tässä tehtävässä postisedällä on iso rooli). Wohoo! Mitä siihen sanotte!?! Ei enää haikailuja muiden nukkien perään, ei enää kaipailevia katseita, ei huokailuja. Se on nyt minun!!! MINUN!!! Ja toisin kuin Indiana Jones leffassa, minun Graalin Malja ei todellakaan ollut se vaatimattomimman näköisin, vaan päin vastoin, kaikista suurin ja kaunein.

Flickerissä olis kyllä ollut pilvin pimein parempiakin kuvia Margosta, mutta äkkiseltään katsoen kaikki parhaat tuntuivat olevan tallentamattomissa. No, elämä on.

Oi joi, nyt tuli jo pieni katumus. Ei siis oikeasti, mutta vähän semmoinen "Voi ei, mitäs sitä tulikaan tehtyä" fiilis. No, ainakaan tämä ei ollut heräteostos, niin kuin eilinen kirjoituskone. Joka ei kyllä sekään ollut, sillä olen sellaistakin katsellut jo pitkään, ja nyt satuin löytämään käytettynä ja n. puoleen hintaan siitä, mitä sitä kiskurimarkkinoilla pyydetään. Joten, vaikka toiminkin nopeasti, oli se hyvä ostos. Olihan?

Eilen tein pakolliset koulutehtävät, mutta en yhtään opiskellut ylimääräistä. Vaikka piti. Mutta alakulo oli vielä sen verran päällä, että hakeuduin vaikeuksien pariin. Ja sehän tarkoittaa juuri EvilBaytä. Sieltä siis se kirjoituskonekin tuli tilattua. Ja kaikkea muutakin laitettua omalle listalleni, mutta olen melkeinpä kaikki ottanut sieltä jo pois. Etsyssäkin harhailin pitkän aikaa, itseäni lohduttamassa. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos tämä alakulo olisi iskenyt silloin, kun rahaa ei yksinkertaisesti olisi ollut. Nythän sitä on (siis - kiitos Margon - oli) niistä vapaaehtoisista eläkesäästöistä, jotka sain ulos. Mutta siis olisinko siltikin, rahatta, lohduttautunut netissä, vaiko keksinyt jotain fiksumpaa? Ja onko se alakulo joka "ajaa" shoppaamaan, vaiko raha?

Muutenkin on taas jonkinlainen kaaos hiipumassa elämääni. Se kyllä varmasti johtuu, ainakin osittain, monista juhlista, joita ollut ja vielä tulossa.  Onneksi tulossa olevat juhlat eivät vaadi minun aikaani, muuten kuin osallistumisen merkeissä.

Koti alkaa taas kerryttämään kasoja, kirjaston kirjat on ihan hujan hajan, kun aiemmin pystyin pitämään ne suorissa riveissä ja tietyssä mielenkiintoisuusjärjestyksessä, tietäen mitkä kirjoista ovat missäkin vaiheessa. Nyt kaikki on kesken, eikä suurinta osaa enää teekään mieli lukea. Vieläkään en ole sitä suklaakirjaa lukenut. Mutten myöskään yhtään epäreilua suklaata ostanut.

Olen kuitenkin saanut edes joitain Halloween koristeita purettua, kun lapset tulevat takaisin kotiin sunnuntaina, ja ollaan saatu ostettua niille talvikengät, niin ehkä sitten lapsityövoimaa hyväksikäyttäen saatais koristeet pakattua pois. Ehkä asiat vois olla huonomminkin.

Ai vitsi! Unohdin melkein kertoa! Pinkkis pääsi Ofelia Marketiin myymään!!! Yippee!! Olin tosi huolissani, etten pääsis. Ne on aina oheismateriaaleineen niin hienot myyjäiset! Tällä kertaa vaan yksipäiväiset, eikä asiakkaille ole sisäänpääsymaksua, jos oikein muistan. Vai olikohan se tampereella. No, toivottavasti ei ole! Ennemmin nappaa myyjiltä vaikka vähän ekstraa, kuin rajoittaa asiakkaiden määrää sisäänpääsymaksulla.

Mulla oli vielä asiaa koulussa tehdystä huomiosta, mutta taidan jättää sen niiden Viipurin Koirien kanssa huomiselle. Taidan mennä vähän siivoilemaan ja opiskelemaan. Ja sitten vähän myöhemmin hakemaan Mimin!! Eli ensimmäisen nettityttöni, ja kaiken kaikkiaan toisen Blytheni, joka ollut nelisen kuukautta kauneushoitolassa. On nyt siis valmiina, olen kuvia nähnyt jo, mutta innolla odotan miltä näyttää luonnossa!

Hauskaa viikonloppua! Huomenna PKS synttärit!


xoxo,

Puputyttö

Ohi on! Ja hyvää Kansainvälistä Vegaanipäivää Kaikille!

Hyvä ruoka - Parempi mieli. Tai jotain sinne päin.

En jäänyt vellomaan siihen inhaan tunteeseen, vaan kaikesta "roskasta" huolimatta touhusin koko päivän. Pääosin järjestellen lasten Halloween kemuja, ja vähän muutakin siinä sitten leipoessani, kun oli kerta se uuni päällä. Mulla oli pieni sisäinen pakko hyvittää edellisen päivän uuninväärinkäyttä ( C ja Pinza olivat molemmat käyttäneet uunia, P laittoi uunin päälle n. tunnin ennen kuin oli valmis laittamaan sinne mitään ja C lämmitti uunin uudestaan vähän P:n jälkeen ja vaan muutaman minuutin tähden! Sattuu!), joten leivoin myös leipää, korvapuusteja (maapähkinä-suklaatäytteellä) sekä Anpaneja :) Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut niistä, koska olen niitä kerran aiemminkin tehnyt. En tiedä miltä japanilaiset anpanit maistuvat, olen muokannut reseptin perinsuomalaiseksi, japanilaisella vivahteella. Anpan on siis adukipaputahnalla (ankolla) täytetty pulla. Tahnan tein jo joskus aiemmin, mulla olis ollut siihen ohje, mutta mokasin sen aika pahasti, ja lopulta tein ihan mitä sattuu ja sit vaan pakastin sen, toivoen että joskus tulis käytettyä...ja nyt siis käytin. Tein ihan perus pullataikinan, josta jätin kardemumman pois ja pullan sisään siis se makea paputahna. Hyvää tuli!

Leivoin myös mokkapaloja ja sämpylöitä, sekä C teki mpvoikerroskeksejä. Lisäksi tarjolla oli popcornia, lakua, päärynäboolia limaisilla madoilla, turkinpippureita, Marianneja ja limua. Selkeästi raskaampaa järjestää kahden erilliset juhlat, tai siis kun yleensä ollaan järjestetty ne peräkkäisinä päivinä, ja nyt olikin puoli viikkoa välissä, ja piti kaikki ruoat tehdä uudestaan. C auttoi siivoamisessa ja kaipa ne lapsetkin jotain teki, mutta ennen kaikkea niitä sai koko ajan olla muistuttamassa, että nyt on kyseessä niiden juhlat, joiden järjestämisessä minä ainoastaan autan niitä. Ei ihan mennyt perille. Juhlien jälkeen vielä sai huomauttaa, että ollaan C:n kanssa tehty hommia koko päivä näiden juhlien eteen ja tuntuu pahalta, ettei kummallekaan tullut mieleen kiittää. No, kyllä ne sitten kiitti.

No, nyt on juhlat sitten vähäksi aikaa juhlittu, vaikkakin lauantaina on PKS-ryhmän 20 v. synttärit. Onneks mulla on niissä pieni rooli, eli se ei ole mikään voimanponnistus.

Eilen illalla sain vielä valmiiksi sen, mitä olin ainakin ajatustasolla odottanut, eli tyttöjen Halloween partyt. Myönnettäköön, että tässä vaiheessa innostus sitä kohtaan oli enää aika pieni, eikä juhlista tullut ollenkaan niin hienot kuin olin etukäteen ajatellut. Ongelmana ehkä se, että nukkeja on liikaa, josta sitten tulikin taas tuhmat ajatukset mieleen...

Osa syy parentuneeseen (onko toi edes oikea sana?) mieleen on se, että sain vähät roposeni pois eläkesäästöistä. Sain siis eilen maksettua joitain isoja laskuja ja velkoja pois, pärjään vielä ehkä yhden kuukauden ilman yhteiskunnan tukea. En siis vieläkään ole saanut päätöstä päivärahastani! Työttömäksi ilmoittautunut 2.7!! Neljä kuukautta sitten. Kolmen kk:n karenssi on siis varma, mutta nyt väännettään kättä siitä, olenko päätoiminen yrittäjä vai en. Aivan naurettavaa. No, pieni helpotus siis niiden eläkesäästöjen takaisin saaminen. Sain takaisin n. 1/3 siitä, mitä olen sinne maksanut. Toki ymmärrän, että nyt ei ole oikea aika nostaa rahoja osakkeista tms., mutta minkähän arvoinen olis säästöni ollut 30 vuoden kulutta? Ja taas toisaalta, ihan sama - tarvitsin ne rahat nyt. Ja tästä siis päästään siihen tuhmuuteen.

Kerroin siitä yhdestä uudesta nukesta jonkin aikaa sitten. Siitä, että se saattais olla jota kuinkin lähellä "Graalin Maljaani". No, ei ollut. En siis halua sitä. Vaan edelleen sen maljani. Niitä ei ole ollut edes EvilBayssä myynnissä. Mut nyt olis. Ja olen tehnyt jo ensimmäisen siirtoni. Aikas jännää. Ja sanoinko tuolla just, että nukkeja on liikaa ;) Ei niitä muuten, mutta niihin juhliin. Kun ei siis ole tarpeeksi isoa juhlatilaa niille. No, ehkä ens vuoteen mennessä nuket ovat vallanneet koko yläkerran ;)

Pitää mennä opiskelemaan. Olen kamalasti ainakin matikasta jäljessä, kemia pitäis saada ajan tasalle ja bilsaakin lukea, kun en eilen ollut tunnillakaan ja koen nyt opiskeltavat aiheet tosi haastaviksi. Mutta onneksi on vielä huisisti motivaatiota jäljellä.

Kuvia, kun olette kerta olleet niin kilttejä :D Kuka on sinun suosikkisi? Minä en voi sanoa omaani, kun ei omia lapsia saa laittaa paremmuusjärjestykseen!

Hyvää Vegaanipäivää!!

xoxo,

Puputyttö

Ihan pakko vielä yks pöljä juttu. Silläkin uhalla, että akku loppuu ja olkapää räjähtää. Yks ilta, oli aika pilvistä tai sumuista tai molempia. Taivaalla lens lentokone, joka näytti aivan Transformersilta!! Ihan älyttömän hieno!

Että sellaista tällä kertaa. Josku palaan vielä niihin Viipurin Koiriin. Ja ehkä kerron uudesta hammasharjastanikin. Nyt täytyy kyllä mennä (tarkistamaan onko Margon myyjä jo vastannut kysymykseeni)

Happy Halloween.

Tiiättekö tunteen, kun aivan kaikki tuntuu olevan vähän päin hm...honkia? Vaikka silloin, kun palaa ihanalta matkalta, väsyneenä, toivoen että joku (hitto, pihalla oli äsken kaksi oravaa, ja niille tuli riitaa, tunkeilija ajettiin pois ja nyt se akrobaatti-orava tuli takaisin) olis nähnyt ihan vähän vaivaa ja vaikka siivonnut pikkasen, ja lapset olis iloisia, siistejä ja hyvinkäyttäytyviä, koirasta puhumattakaan. Mutta ei, putket on lomasi aikana jäätynyt, parin tonnin sulatuslasku ja hillitön siivo siitä muistutuksena, koti turkasen kuuma, kun lämmityssysteemi ei toimi niin kuin pitäisi, lapset nahistelevat keskenään ja ovat kiukkuisia kun tuliaiset ovat siinä laukussa, jonka Air France onnistui hukkaamaan ja koirallakin vielä ripuli. Ja huomenna pitäis mennä jo töihin, jetlagistä viis. Ja suuri rakkautesi jäi sinne toiselle puolelle maailmaa, mistä sinäkin juuri palasit. Tuntuuko tutulta? Armoton ketutus. Mikään ei ole niin kuin pitäisi, ja jossain muualla kaikki olisi paljon paremmin.

No, just nyt tuntuu siltä. Nimeä kohde ja mä kerron mikä siinä on vialla.

Mutta tiesittekö, että paksusuoli valmistaa B12 vitamiinia. Se on just se vitamiini, mitä vegaanit eivät voi saada ravinnostaan, sillä sitä ei ole missään muualla kuin eläinkunnan tuotteissa. Mietin, että voiskohan elimistö alkaa käyttämään sitä itsevalmistamaansa vitamiinia tehokkaammin, kun se "tajuaa" että sitä ei syötyjen eläinten muodossa tulekaan.

Tiiättekö sen kumollaan olevan kirkkoveneen? Kaikkien sydänten ja suukkohalien sijaan tähän kun sais nyt sellasen. No, sopii hyvin päivän karmeaan teemaan.

Grrr.

Kakkutilaus peruttiin

...ja niinhän siinä sitten kävi, että tuli riita ja tuli krapula. Riita on sovittu ja nyt siivotaan jälkiä. Kävin äänestämässä, nukuin n. 23,5 tuntia. En opiskellut. Tänään täytyy yrittää vähän kiriä. Mulla on ehkä maailman parhaimmat kaverit *sydän*.

Tässä kuvia juhlista, ei kavereista, kun en ole kysynyt lupaa.

xoxo,

Puputyttö

Halloween -valmisteluja

Tosi reipas opiskelija tässä hei.

Talvi tuli! Ja hetki sitten tuli orava syömään linnuille viemiäni talvisapuskoita. Oravat on ihania. Olen niitäkin jo pitkään ruokkinut talvisin. Nyt ajattelin kokeilla kelpaisko niille tammenterhot, joita kerättiin meidän pihalta, ettei tarttis ostaa pähkinöitä nii paljoa. Luulis, että suomalaiset oravat söis suomalaisia ruokia.Koristeina oravat ovat myös yksiä mun suosikkieläimistä, kalojen, kauriiden ja pupujen ohella. Ettäs tiedätte.

Eilen mönki vielä siili meidän pihalla, toivoin niin kovasti että se olis jäänyt tänne talvehtimaan, mutta se jatkoi kuitenkin matkaansa. Ja sitten tajusin, että hyvä näin, sillä meillä on kuitenkin kaksi koiraa. Mun lapsuudenkodissa oli usein siili talvehtimassa portaiden alla. Söpöä. Siilit on niin hellyttäviä pieninen töppöjalkoineen. On ihan kamalaa miten niitä jää niin paljon autojen alle. Autot pitäis kieltää kokonaan.

No joo, eipä mulla taaskaan oikein mitään. Tänään olis pitänyt mennä äitille siivoamaan, mutta en uskalla lähteä autolla, enkä junalla saa kuskattua niitä kamoja, joten koko päivä jää juhlien järjestämiselle. Meillä on puuhella, ja koska on näin samperin kylmä niin laitettiin siihen tuli (on meillä siis sähköhellakin) ja koska se kerta lämpeni, niin samalla sitten keitin huomiseen "Maukas" salaattiin kukkakaalit ja C:n hummusta varten keitän paraikaa kikherneitä. Ja kun ne on kypsät keitän vielä pastankin ja ehkä kello on sitten jo niin paljon, että lounaankin voi siinä lämmittää. Mitä säästöä!!

Juhlien ruokalista on siis Pastaherkku, Maukas, hummus, mansikkabooli, Turkasen Tuliset Pikkarit, Hirviönkesyttäjät ja leipä. Näistä aika monen pystyy tekemään etukäteen, mikä on aina niin huikea plussa! Menin sitten vielä lupaamaan täytekakun sunnuntaille...no, se menee samalla leipomisella kuin kaikki muutkin. Täytekakku ja meno Kirjamessuille toimivat mun "Älä Juo Liikaa" -muistuttajina. Muuten unohtaisin sen ja saisin aikaiseksi hillittömän riidan streittarimieheni kanssa. En mä kyllä tiedä onko se streittari, ei se kyllä mitään päihteitä käytä, mutta ehkä siihen vaaditaan muutakin? Ainakin niiden rastien näkyvä käyttö ;) Niin, nyt kuitenkin riita on vältetty, koska olen luvannut sen kakun sunnuntaille. Krapulassa en pysty tekemään yhtään mitään.

Kaikki koristeet ovat jo paikoillaan, se on juhlavuoden kohokohtia kun halloween krääsä otetaan esiin. Mulla on halloween koristeita paljon enemmän kuin joulu. Tulipa hassu ajatus mieleen. Mun äitillä on joulukoristeita todella paljon ja se on niistä aina yhtä innoissaan, laittaa niitä esille viimeistään marraskuun alussa. Musta se on jotenkin vähän noloa. Mitä se siinä oikein vaahtoaa, miksi niitä pitää olla niin paljon? Mutta mähän olen itse ihan samanlainen!! En tietenkään itse mielestä, mutta varmasti ulkopuolisen havannoijan. Enkä ole!! Halloween koristeet ovat aivat eri asia!!

Niin, siis pikkuhiljaa alkaa kaikki olemaan valmista juhlia varten. Tänä vuonna on tulossa isoimmat juhlat ikinä! Ilmoittautuneita on 16, + yksi epävarma. Kyseessä on naamiaiset. Ollaan muutama tunti meillä ja sit mennään minigolffaamaan. Ja sieltä ihmiset saavat sitten jatkaa kuten haluavat. Bilettämisen kannalta olis mukavampaa, jos olis vähän rennompi ja riehakkaampi mies, mutta muuten ei tuossa ole juurikaan valittamista :)

Ei tulleet tilhet takaisin :( Hitto, vieläkään ei tietoa koska alan niitä työttömyyskorvauksia saamaan. Sitä vaan pitkitetään ja pitkitetään. Ja sitten multa meni vähän hermot ja kirjoitin ihan pöljiä sähköposteja täysin tähän asiaan syyttömille ihmisille ja nyt en sitten uskalla mennä katsomaan sähköpostejani, kun tulis kuitenkin vaan harmitus. Kolmen kuukauden karenssin sain joka tapauksessa, ei siinä, olin sen varaan laskenutkin, sainhan mukavat läksisäisrahatkin, eikä opiskeluani lasketa päätoimiseksi (tätä on vatvottu ties kuinka pitkään), mutta nyt ne ovat sielä kassassa keksineet, että minullahan on yritys. Nyt pitää siitä antaa selvitys, ja just hetki sitten työkkäristä soittivat ja sanoivat laittavansa siitä kyselyn. Ehkä jouluun mennessä saan tiedon, että nyt tässä kävikin niin, että minä olen heille velkaa 17 000 euroa ja tämä summa tulisi maksaa heidän tililleen ensitilassa, viimeistään kolmen arkipäivän sisällä.

Olen tässä jo senverran pitkään istunut ja palellut, että taidanpa mennä pukeutumaan ja tekemään fiksumpia juttuja. Nyt on harakat pudottaneet lintujenruokapötkön ja nahistelevat siitä keskenään. Paitsi että nyt tuliki orava ja ajoi linnut puun oksille katselemään kun hän herkuttelee. Pikkulintuparat vaan pyrähtelee kauempaa ihailemaan maassa makaavaa pötköä. Täytyis varmaan täyttää lintulauta, että nekin sais jotain.

Hauskaa viikonloppua!

xoxo,

Puputyttö

Tilhet tulivat!

Wohoo! Ne tuli sittenkin! Ihan hetki sitten, tässä pöydän ääressä istuessani näin kun parvi pyrähti siihen meidän punamarjaiseen puuhun ja siitä sitten pikaisesti kauempana kasvavaan koivuun. Yksittäisiä lintuja käynyt sen jälkeen meidän puussa, mutta nyt ne tuntuu menneen jonnekin muualle. Mutta nyt ne tietää paikan ja varmasti tulevat takaisin syömään marjat pois. Niin oli viime vuonnakin.

Ja jottei teidän täydy ainoastaan kuvitella miltä se mahtoi näyttää otin niistä kuvia!

Tilhet koivussa

Meidän tilhi!

Meidän tilhi

Meidän punamarjainen puu ilman tilhiä, mutta runsaalla marjasadolla. Ikkunassa näkyy hämähäkkejä.

Eilen hämmästyksekseni tajusin, minkälainen ponnistus iltalukio on sellaisille ihmisille, jotka käyvät päivisin töissä, jossa eivät voi käyttää työaikaa opiskeluun ja kuitenkin haluavat pärjätä opinnoissaan. Nimittäin mullahan on kaikki aika maailmassa käytettävissä ja siltikin tehtävien kanssa tulee vähän kiirettä. Eilen pänttäsin sitä kemiaa, kvanttimekaniikan atomirakennetta, ja kuulkaa! Opin jotain! Vieläkän ei kaikki palaset osuneet kohdalleen, mutta kirjassa olleet kuvat ovat saaneet merkityksen ja osasin jopa kirjan tehtäviä tehdä. Siinä kohtaa mun täytyikin sitten lähteä kouluun oppimaan muita asioita, vähän jännittää, että miten oppien kävi kun palaan aamupalan jälkeen kirjojen pariin. Olen kyllä sitä mielessäni käynyt läpi ja törmännyt sitten niihin kohtiin, joita en ilmeisesti ymmärtänyt oikein ja jotka ei sitten sovi siihen atomimalliin.

Miksi mä puhun tästä näin paljon? No tietty sen takia, että se on tällä hetkellä iso asia mun elämässä, mutta myös (voi rähmä, kadotin sen sanan, vähän niin kuin innostamisen ja rohkaisun välimuoto) *jotain* muita mahdottomaksi kokemiensa asioiden kimppuun käymisessä. Mä olen oikeasti kaikkea muuta kuin kemiaa opiskeleva sellaiseen tietynlaiseen ajatteluun kykenevä ihminen. Mä olen totaalinen hepsankeikka, laiska ja kaikkea muuta kuin kurinalainen. Ja silti mä olen itsenäisesti oppimassa miten atomin elektronit mahdollisesti sijoittuvat ytimen ympärille. Vaikkakaan toistaiseksi mulla ei ole niistä laskelmista ja muista minkään näköistä hajua, mutta nyt edes tiedän, että tollaisia asioita on ylipäätään olemassa. Ja kaikista hassuinta tässä on se, että mun mielestä se on loppujen lopuksi aika mielenkiintoista. Vaikken vieläkään ole ymmärtänyt sitä, mitä näillä tiedoilla tehdään. Tai siis sen ehkä jotenkin joo, mutta saatujen tietojen soveltaminen. Jos sulla on tieto a ja tieto b miten ne yhdistämällä sä saat vaikka superlujaa muovia? Mutta ehk mun ei vielä tarvitse sitä tietää, näitä kemiankursseja taitaa olla vielä aika monta tulossa.

Eilinen meni siis aika pitkälti opiskellessa. Kouluakin oli tuplasti enemmän kuin ma-ke. Ai niin, käytiin myös kirjastossa ja työkkärissä. En muistanutkaan kertoa siitä kun sain puhelun työkkäristä, pari päivää sen jälkeen kun olin jättänyt kiukkuista palautetta. En ole siis vieläkään saanut minkään näköistä päätöstä karensseistani ja sen päivärahan maksamisesta. Työttömäksi olen ilmoittautunut 2.7!! Melkein neljä kuukautta jo mennyt! Niin, soittaja sanoi, että minulta puuttuu todistus opintojeni laajuudesta! Olen tasan tarkkaan toimittanut kaikki pyydetyt paperit ensi tilassa. Mutta tämä minun olisi itse pitänyt älytä toimittaa. Soittaja sanoi, että "välttämättä asiakas ei tiedä sitä todistusta toimittaa", nii-in---välttämättä en osannut arvata, että sellainenkin olisi pitänyt sinne hoitaa...eikä niille tullut sitten mieleenkään sitä minulta pyytää. No, syysloman jälkeen sain koululta sellaisen, lukiosihteeri vai mikä se nyt onkaan, oli myös ihan tuohtunut. Ihan ensimmäisiä papereita joita olen työkkäriin toimittanut oli myös koululta ja siinä sanottiin, että opintoni ovat sivutoimista. Eli koko tää juttu on niiltä vaan viivyttelyä. No, nyt kuitenkin pitäisi kaikkien papereiden olla siellä ja kuukauden! sisään pitäis tulla päätös. Paperin vastaanottanut virkailija kyllä sanoi, että voi olla että se käsitellään nopeammin, kun tässä on kestänyt niin kauan. Syytä olis...

Eipä kait muuta. Jouduin heittämään kaksi leipomaani sämpylää kompostiin :( Harmittaa.

Lähipäivinä tulossa postaus Viipurin Koirista. Stay tuned!

xoxo,

Puputyttö

Tiistai

Superia tiistaita kaikille!

Olin eilen oikein kovin ahkera, tv:tä tuijotin ainoastaan uusien Dexterin ja the Walking Deadin verran, sekä myöhään illalla Ilmiantajat elokuvan, mutta se oli vaan ja ainoastaan sen takia, kun halusin samalla veivata Sizzix leikkuriani. Ja se onnistuu hyvin telkkua katsoessa. :)

Laitoin muuten esseen perään hyömiön ja sain siitä miinuksen :(

Irtonaisia asioita. Löysin äidiltä, kaapin päälle nostetusta sälää pursuavasta korista alkuperäisissä pakkauksissaan olevaa kosmetiikkaa, yövoiteen ja puhdistusaineen. Otin ne, vaikkeivat täyttäneetkään tiukkoja kosmetiikkakriteerejäni. Parempi käyttää ne pois kuin jättää sinne pilaantumaan.
Pihalla harakka heittelee lehtiä etsiessään niiden alle piiloutunutta ruokaa.
Risto söi eilen ainoan avomaankurkkuni. Sekin oli kyllä niin mini, ettei haitannut yhtään. Ei siis onnistuneet kurkut tänä vuonna. Sain ne kasvamaan aivan liian myöhään.

Eiliseen ahkeruuteen. Opiskelin tuntikausia! Kunnes se sitten tyssäs kemiaan. En vaan millään päässyt yli kvanttimekaanisesta atomimallista. En käsitä orbitaaleja enkä pääkuoria. Olen oppinut ymmärtämään sen Bohrin (???) renkulan, mutta tätä kvanttijuttua en millään saa sovitettua enää yhtään mihinkään. Nytkin on kolme sivustoa tuolla ylhäällä noissa läpysköissä, välilehdissä tms., jotka käsittelee atomeita ja orbitaaleja, mutta tuntuu, että pää posahtaa, jos vilkaisenkaan niihin. Ehkä nyt aamulla pystyis vilkaisemaan. Oppikirjassa on..uh...meinasin kertoa yhdestä kuvasta, jossa on palloja (elektroneja?) ...ahdistaa pelkkä kuvan ajatteleminen...en siis tajua siitä yhtään mitään. Yks iso virhe minkä tein oli se, kun luin liian aikaisin kysymyksen ja yrtitin löytää niihin hätäisesti vastauksia samalla kuin luin itse asiaa, eikä siitä harppomisesta tullut mitään muuta kuin jättiläissolmu, joka ei millään meinaa aueta. MUTTA...yksi hieno juttu tässä on. Nimittäin se, että kyllähän minä sen jossain vaiheessa opin (opiskelen kemiaa etänä, enkä tiedä miten pyytää opelta apua...) ja sitten minä tiedän hittolainen jotain kvanttimekaniikan atomimallista! Aika hyvin tälläiseltä latvasta laholta pinkkitukkaiselta muovihöperöltä. Ei olisi moni uskonut! No, ensin se täytyy siis oppia. Hehkutetaan vasta sitten.

Alanis Morrisettella (tai jotain sinne päin) on biisi, jossa se laulaa jostain, joka tykkää sateesta, kunhan se ei kastele, kivusta, kunhan se ei satu. Tiesittekö, että se laulu kertoo minusta? Ette varmaan. No, nyt tiedätte. Mä olen just se. opiskelu on ihanaa, kunhan ei tarvii liialti vaivata päätään. Tatuoinnit on ihania, kunpa vaan ne ei sattuis, eikä niiden kyllä tarttis kestää ikuisuuksia. Hämähäkit, kummitukset, zombiet, luurangot ja ötökät on hauskoja, kunhan vaan eivät ole pelottavia. Ulkona on ihanaa, kunhan vaan ei ole ötököitä, liian kylmää/kuumaa, ei sada, eikä tuule.

Ikkunalla kävi talitiainen moikkaamassa. Kahdesti jo lentänyt ihan tohon likelle, mitähän se meinaa? joku juttu sillä kyllä on, sillä se on vieläkin siinä, välillä menee vähän kauemmas ja sit taas pyrähtää jotain katsomaan.

Tällä päivälle sen verran paljon hommaa, että parempi nyt poistua. Ollaan heti pian menossa notkumaan meidän suosikkimestoille Vantaan puolelle. kirjastoon siis :)

Alla joitain vanhoja kuvia, kun ei mulla uusiakaan ole. Pahoitteluni, jos tulee toistoa.  Hautakivet ainakin sopii hyvin innoittimeksi! Ja Kuva, missä Nuppu ja Meri katsovat tv:stä myöhäisillan kauhuelokuvaa sopii hyvin postaukseni tv-osioon. Alin kuva kuvaa minua näiden turhanpäiväisten postausten jälkeen.

Ihan parasta! Meidän pihassa kavaa jokin koriste?puu, jossa pihlajanmarjan kaltaisia punaisia marjoja. Viime vuonna tilhet söi ne, ja niitä olen nyt tänäkin vuonna odottanut. Mutta nyt sinne puuhun kipusi pieni kaunis orava ja se maisteli niitä marjoja :D Ei näyttänyt kelpaavan :(

xoxo,

Puputyttö