Blogi muuttaa!

Hei taas!

Tämä on nyt sitten viimeinen kirjoitukseni tässä osoitteessa. Jatkan näitä puhkikaluttuja jaaritteluitani osoitteessa www.pinkkis.fi. (jahka opin käyttämään wordpressiä.) Älkää kysykö miksi blogini muuttaa. Vastaus nimittäin olisi niinkin tyhjentävä kuin, että en tiedä. Kysykää sen sijaan sitä miheltäni. Ehkä se kyllästyi kiukutteluuni bloggerin kanssa. Onhan tää aika hankala käyttää, varsinkaan jos ei oikein osaa mitään. Kuvat menee miten sattuu, teksti muokkautuu miten sattuu.

Mä olen edelleen siellä Uravalmennus kurssilla ja siis saatana että meinaa mennä hermot. Ihan hyvää harjoitusta mulle, että osaan olla erilaisten ja erilailla toimivien, tai toimimattomien ihmisten kanssa, sitten kun täältä kuplasta on lopullisesti tultava ulos. Eilen oli työhaastatteluharjoitus. Se meni niin päin helvettiä että. Ei minun osalta. Enhän minä kerinnyt edes haastateltavaksi, kun haastateltavani vastasi yksinkertaisiin kysymyksiin puolen tunnin vastauksilla... Että silleen. Meinas niin mennä hermot. Tauon alkaessa juttu vaan jatkui. Minä vääntelin lyijykynää kädessäni ja haastateltavani vain valittaa, kuinka suomalaiset eivät halua puhua hänen kanssaan (suomea huonosti puhuva maahanmuuttaja) ja kuinka hän ei saa töitä. No, jos hän oikeassakin työhaastattelussa jaarittelee ja valittaa samalla tavalla, niin ei ihme, ettei saa töitä. Okei, mä olen kamalan ilkeä. Mutta kyllä mä käytin sen taukoni hänen kuuntelemiseen, ja yritin kasvojen liikkeitäkin asetella niin, että olisin jutussa mukana. Oikeasti mietin, että sattuisikohan se jos päälläni poksauttaisin häntä päähän. Niin kuin elokuvissa.

Elokuvista tuli mieleen, että viikko sitten meni lasten joululahjaksi saamat leffaliput vanhoiksi, ja nehän piti sitten käyttää pois. Pinpula vaihtoi omasa karkkiin. Menin katsomaan jotain japanilaista leffaa. Ehkä nimeltään Isän poika. Jouduin lähtemään puolituntia etuajassa tunnilta. Hain leffalipun ja kävin Hesessä syömässä. Nauratti, vaikka olihan muutkin siinä kohtaa jo  päässeet tunnilta, mut silti. Juuri tuollaista elämän pitäis olla. Ihan kutkuttavampia kuvitelmia on sellaiset, joissa joku tosi kunnollinen/tunnollinen tekeekin jotain tuhmaa. Mä jaksan vieläkin naureskella hiljaa mielessäni mielikuvalle siitä, kuinka toimistossa asiakkaan aurinkolasit katoaa, ja sit niitä kuumeisesti etsitään, ja kaikista kuumeisimmin ja nöyrimmin ja tehokkaimmin niitä etsii joku kiltti respan täti (tms.). Laseja ei sitten löydy, ja asiakas poistuu kiukkuisena. Päivän päätteeksi respan täti lähtee työpaikaltaan, menee autoon ja autossa laittaa ne lasit silmilleen. Meillä melkein työpaikalla kävi näin, vaikkei niitä laseja kyllä koskaan löytynyt. Mutta mua alkoi jälkeenpäin kutkuttaa ajatus siitä, että olisinkin ottanut ne :D. Siis aikuisten oikeesti en ottanut. Mutta kaikista eniten niitä kyllä etsin. (se asiakas oli täys mulkku, et ihan oikein sille.)   Niin joo, elokuva oli ihan ok. En tarvitse kuitenkaan kotiin ostaa.

Ootte varmaan kuulleet Älä osta mitään -päivästä? Vietetään joskus marraskuussa, muistaakseni. Havahduttamaan ihmisiä ostamisen lumosta. C ärsyttää tommoset, emmä kyllä muista miksi. Mun mielestä on ihanaa kun ihmiset jaksaa yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Vaikkakin taas palataan tähän, et oikeesti ihan se ja sama, ylivoima ja enemmistö on niillä, jotka vähät välittää. Just vaikka joku Tokio. Siis se oli niin tupaten täynnä krääsää, ja kaikki oli sitä ostamassa. Ja kaikki ostokset pakattiin niin miljoonaan pussiin. Ja kaikilla oli kaikki koko ajan uutta ja kiiltävää. En nähnyt omia koipia lukuunottamatta kenelläkään vanhoja kenkiä. Ja mä sentään tiesin tarkkailla jalkoja, juuri tämän takia. No, taisin mä yhdet taikka kahdet vähän kuluneemmat kengät nähdä, mutta 95% oli puti puhtaita ja uutuuttaan kiilteleviä kenkiä. Ja laukut kans. Ja tietty vaatteet. Tiesittekö, että suur Tokion alueella on enemmän asukkaita kuin Pohjoismaissa? Itse asiassa kaikki pohjoismaan asukkaat ja Suomi vielä toiseen kertaan. Käsittämätöntä. Niin, et vaikka kaikki Pohjoismaalaiset vähentäis ja kierrättäis ja uusiokäyttäis, niin silti suur Tokion alueella on enemmän ihnmisiä jotka sitä ei tee. Emmä tietenkään voi väittää, että siellä ei kukaan ei tekis asian eteen mitään, mut siltä se turistin silmään näytti. Ja taas toisaalta, tää on mun blogi, mähän voin väitää täällä vaikka mitä. :)

Mutta siitä Älä osta mitään päivästä mä sain idean Älä heitä mitään roskiin päivään. Ajattelin kerran viikossa viettää tälläistä päivää. Ja sen ajatteleminen on aktivoinut mua pyrkimään jätteen vähentämiseen muinakin päivinä. Mä en tiedä miksi, mutta mulle on tosi tärkeä juttu toi jätteen vähentäminen. Jotenkin vaan ajatus siitä, että me heitetään niin paljon kaikkea pois, kaatopaikoille on pöyristyttävää. Just se, ettei luonnossa  tälläistä tapahdu ollenkaan. Siellä materia kiertää. Mikään ei ole turhaa. Mutta meillä (luonnottomilla) sitä on pilvin pimein. Ja minä siellä etunenässä. En kyllä oikeasti ole etunenässä. Tiedän antavani itsestäni tosi muovisen kuvan, ja siis olenhan mä kova krääsän perään. Mut silti. Ostan paljon käytettynä, korjaan vaatteita, kasvatan itse ruokaani, enkä mä kaupoista "ostele" huvin vuoksi, niin kuin monet tekee. En käy kattelemassa ja shoppaile siinä samalla aikani kuluksi. Ja sit heitä pois. Et kyllä mussa pieni vihreä tyttökin asuu. Sen muovisen pinkin nuken rinnalla :D

Mutta taas siihen päivään. Ideana vaan se, että jo kaupassa valkkaa niitä tuotteita, joiden kierrättäminen ja pakkausten kierrättäminen myös, onnistuu helposti. Ettei menis roskiin niin paljoa. Aina en jaksa sipsipusseja pestä (niistähän saa siis ihan oikeesti pestynä ja nurin päin käännettynä hienon hopeisen lahjapussin!), mutta Älä heitä mitään roskiin päivänä aivan varmasti sen pesen! :) Kaikkea tollasta, että meidän jätekasat pienenis. Edes vähän.

Mitähän muuta? Olen ommellut paljon, ja vihdoin ja viimein sain uusia tuotteita taas kauppaankin! Niitä nukkepussukoita. Kovasti odotan Englandiasta tilaamiani tagejä, että saisin ne ommeltua pikkupussukoihin, ja pikkupussukat lopulta valmiiksi ja kuvauksen jälkeen kauppaan! Oon kovin tykästynyt niihin ja jännittyneenä odotan muiden reaktiota!

Osa siemenistä on alkanut itämään! AIvan ihanaa! Nyt kun noi ilmat vielä lämpenis niin pääsis pihallakin kasvu vauhtiin. Puutarhasuunnitelmat ei muutoin edistyneet oikein mitenkään. Odotellaan vaan kasvua. Olen pyytänyt Ylioppilasonnittelukukkien sijaan vierailta marjapensaita. Hyötyajatteluni ulottuu tänne asti. Kaikesta pitää aina hyötyä. Mikähän siinäkin on? Paitsi että nyt vähän himoitsisin Särkynyttä sydäntä. Se olis kyllä niin hieno!

Ai niin! Musta tuli täti!! Pikkuveli sai pikkiriikkisen prinsessan viime lauantaina!! Aivan mahtavaa! Pikkaista on odotettu jo jonkin aikaa, ja nyt se sitten koki, et olis hyvä aika tulla. Ja niin olikin. <3 ett="" innolla="" katsomaan="" odotam="" p="" see="" sit="">
Mut hei! Nyt tää menee tästä pelistä pois! Toivottavasti nähdään siell toisessa blogissa sitten. Tässä vielä tarkempi osoite http://pinkkisfun.wordpress.com/pinkkis-blog/. Huomasin juuri, että sinne ei ole siirretty ihan viimeisimpiä postauksia täältä. En tiedä meinaako mies niitä sinne siirtääkään.

Loppuun vielä harvinainen kuva nukketalosta, vain omine asukkaineen. Eli otin kaikki kodittomat nukkeparat pois, kuvauksen ajaksi, ja jäljelle jäi ainoastaan ne nuket, jotka siellä asuu. Holly ja ehkä Dawn ei tietenkään asu tuolla karkkikaupassa, mutta saivat jäädä tunnelmaa luomaan.

xoxo,
Raisa

Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.

Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!

Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

Ruokahehkutusta

Hauskaa Vappua!

Meillä syödään anpan pullaa aamupalaksi! Oikeesti en ole ihan varma, että onko juuri nämä anpanpullia, mutta pidän sanasta, joten kutsun näitä niiksi. :) Ihan peruspullataikina, josta kardemumma jätetään pois, ja pullan täytteeksi kypsistä adukipavuista ja sokerista keitetty mössö. Nam! En tedä kuinka makeaa peruspullataikinan kuuluisi olla, minä lisään sokeria melko reilusti. Mutta minä pidänkin hyvin makeista asioista. Paputahnakin on makeaa.

(Vanha kuva.)

Olin aikeissa leipoa toisenkinlaista pullaa, mutta elämä ennähti väliin. Oli laitettava ruokaa (josta lisää hetken kuluttua) ja ommeltava (tästäkin ehkä lisää?) ja aika loppui kesken. Ehkä odotan, että nämä pullat on syöty alta pois. Seuraava kokeilu olisi melon/meron pan. Peruspulla, joka päällystetty keksitaikinalla. :)

Niin, ja kun kerta tein sitä paputahnaa niin paljon niin ajattelin myös piakkoin hyödyntää "imagawayaki" pannuani, jonka ostin ensi töikseni Japanissa! Vähän niinko vohvelirauta, ilman kuviointia. Taikina ja sen sisään paputahnaa ja lisää taikinaa päälle. Paistetaan ja herkutellaan. Sitä sit ehkä huomenna. Osan pullista pakastin, kun muksutkin on isällään vielä huomiseen.

Joo, mutta siis olen ton reissun innoittamana kokannut paljon Japanilaisia herkkuja! Maanantaina aloitin yakisoballa, paistettua sobanuudelia varhaiskaalin ja muiden vihannesten ja yakisobamaustekastikkeen kera. Siitä ei kuvaa, koska a) unohdin, b) se on melko harmaa ruoka. Todella hyvä. Ja koska lapset oli isällään saatoin laittaa kastikkeeseen hiukan reilummin chiliä. Nom nom nom. Lisäkkeenä erittäin onnistunut kirkaslieminen keitto. C ei tykännyt siitä erityisemmin, sanoi ettei ollut tarpeeksi suolaista. Yleensä mä olen se suolan ystävä, mutta tässä keitossa oli maku niin kohillaan, ettei se mielestäni yhtään enempää kaivannut. Mitään. Oikein vieno ja hieno.

Tiistaina oli japanilaisittain maustettuja paistettuja sieniä, rapeaksi paistettuja tofuviipaleita oikein maukkaalla kastikkeella ryyditettynä, riisiä ja misokeitto.

Eilen illalla tein sitten yhden parhaista kokeiluistani ikinä. Ensin olin kaupassa katsellut teriyakimaustekastikkeita sillä silmällä. Houkutteli, mutta mielestäni ne oli vähän liian tyyriitä, n. 3,5 €/pullo, ja ainakset näytti olevan suht simppelit, noita lisäaineita lukuunottamatta. Tässä Pirkka Teriyakikastikkeen ainekset: soijakastike, (vesi, soijapapu, vehnä, suola), vesi, sokeri, arominvahventeet (e621), e627, e631, e363), happo (e270), mausteet (maustepippuri,neilikka, valkopippuri, inkivääri, sipuli). suolapitoisuus n.7,3%.

Pirkkaa en kyllä kaupassa katsellut, kun olin eri firman kaupassa. Joo, mutta ajattelin, että kyllä varmaan netistä löytyy ohjeet miten yhdistellä soijakastiketta ja sokeria.Ja löytyi. Vähän joutui hiomaan oman maun mukaiseksi, mutta hyvä tuli! 

Ja sitten päästiin itse asiaan! Halusin tehdä teriyaki "kanaa" voileipien täytteeksi. En tiennyt toimisko soijaleikkeet tässä, mutta voi pojat! Kyllä toimi! Tuli ihan sairaan hyvää! C oli sitä mieltä, että toimis ehkä vielä paremmin seitanilla, mutta leikkeillä se on kyllä sata kertaa simppelimpää. Ja niin maukasta! Tein sitten tosiaan teriyaki kana voileivät, jotka tarjottiin uusien Samba(?) chipsien kera. Ihan parasta!

Kun keksii ruoanlaittoon jonkun "jutun" se on paljon hauskempaa. Muuten se saattaa olla ihan perseestä. Olen kirjoittanut näitä kokeiluja ylös, ehkä vielä joskus saan Japanilaisen keittokirjani. ;)

Eilen oli vielä koulutuspäivä. Onneksi se kesti vain 40 min, meillä oli henkilökohtaiset kartoitukset tms. Opettaja sanoi melkein heti alkuun, että mä en kuulu siihen ryhmään. Ja emmä kyllä omasta mielestä kuulukaan. Mutta en uskalla riskeerata noita raha-asioitakaan. Ja kyllä kurssin keskeyttämisestä jotain ongelmia tulisi. Joten siellä jatketaan. Ja oikeesti kyllä tykkään siitä, että päivään tulee tommonen väkisin väännetty runko. Päivän päätteeksi tulee ommeltuakin tehokkaammin, kun on vähän niinko pakko. Ja kaikki se omaan napaan tuijottaminen on kyllä ihan kivaa. :D

Mutta mutta! Nyt veri vetää koneelle, siis ompelukoneelle! Mulla on ihan muutamia saumoja nukkepussukoista ommeltavana, ja sitten pääsen leikkimään uusilla kankaillani!  Olen haaveillut jo jonkin aikaa eri tekstuurien yhdistämisestä, ja vielä sellaisesta levottomasta, hilpeästä (vappumaisesta?) yhdistelystä. Pidän teidät ajan tasalla. Ehkä. Jos ne menee ihan mönkään, eivätkä jaksa innostaa, niin sitten en varmaan niistä postaa mitään. 

Ehkä keksin uudelle nukelle nimen: Pearl. 

Nää kuvan nuket on kaikki uusia, Pearliksi kutsuisin tota, joka on edelleen laatikossaan, puna-valkoraidallisessa. Ainoastaan tuolla toisessa laatikossa olevalla Middiellä on "varma" nimi, Jamie. Hattarahiuksinen kulkee tällä hetkellä nimellä Hattara. Vihreätukkaisella ei ole nimeä laisinkaan. Olen tykästynyt nimeen Dawn, mutta en osaa vielä sanoa, että tulisiko siitä sitten Dawn, vai jotain muuta. Välillä nimi on jo ennen nukkea, välillä se ottaa aikaa. Mutta mielestäni Pearl on hyvin Pearlin näköinen. :)

Hauskaa Vappua!

xoxo, 

Raisa

pikapäivitys

Hello!

Hengissä ollaan! Japanin matka takana, synttärit takana, pääsiäinen takana, skräppiviikonloppu takana, viikko aikuisten uravalmennusta takana ja noin kuusi viikkoa vielä edessä. Ja toivottavasti edessä myös paljon muuta!

Kerron kaikesta lisää, ajan kanssa. Nyt olen täällä koulutuksessa ja sain jo ansioluetteloni valmiiksi, joten loppupäivä taitaa olla sisällöltään aika tyhjää. (=surffailua.)

Matka oli mainio, mutta mukavaa oli myös palata kotiin. Aikaeroväsymys on kyllä ollut melkoinen! Eilen oli ensimmäinen normaaliin verrattavissa oleva päivä, muut menneet kamalan väsymyksen kourissa. Skräppiviikonloppukin. Joka oli siis viime viikonloppuna, tapahtumapaikkana Tampere, Murikka? -opisto. Oli kivaa, melkein mitään en kyllä saanut aikaiseksi. Olin jollain kurssillakin, se oli kyllä aika turha. Tai siis hmm..ei sitä, mitä olisin halunnut. En saanut kurssityötä valmiiksi, ja tiedän etten sitä tule koskaan loppuunviemäänkään. Mikä on ihan syvältä. Ja lisäksi siellä oli koko ajan sellainen olo, etten osaa enkä ymmärrä yhtään mitään. Ei kiva olo askarrellessa. No, sai sieltä inspiraatiota tulevan varalle. Ja käytin sitten kurssin jälkeen oppimaani muissa töissä. Koko viikonloppua kuitenkin vaivasi väsymys, eikä kuvatkaan oikein inspiroineet. En ennättänyt tulostamaan tuoreita kuvia. No, sainpa tehtyä vanhempia kuvia.

Se, mistä viikonlopun aikana innostuin oli krääsän karsiminen. Skräppääjälle, ihan niin kuin minkä tahansa asian harrastajalle, kertyy kauheesti kamaa ja osa niistä "vanhenee". Näistä vanhentuneista kamoista hankkiuduin eroon. Ja radikaalisti heitin roskiin. En edes tarjonnut muille, kun oli niin kamalaa paskaa. Kirjaimista heitin kaikki setit, joissa vaan Z, X, Y ja vastaavaa jäljellä. Hittoako niillä tekee.

Vähän jatkoin karsintaa kotonakin, mutta kun ollut niin väsynyt, niin melko vähäiseksi jäänyt mikään aktiivinen tekeminen. Niin, täällä kurssilla/ohjauksessa menee siis 7 tuntia päivässä. Muuta aikaa en oikein ole ollutkaan hereillä. Ainakaan kunnolla. Horroksessa vaan.

Toiset sanoo, että on paljon helpompaa matkustaa länteen, mutta minulla asia on päinvastoin. Aina Jenkeissäkin olen ihan unessa, usein koko matkan ajan. (koita siinä tehdä hyvää vaikutusta tulevaan poikaystävään/appivanhempiin...)

No, eilen siis hyvä, hereillä oleva päivä. Sain ommeltua. Ompelu on parasta. Pian pääsen uusien kankaiden pariin. Tai siis olen uusia kankaita jo ommellut, mutta tilaustöitä. Himoitsen päästä kokeilemaan jotain ihan uutta. Mulla on ompleukoneen edessä, hyllyllä pieniä paloja uutta kangasta, tyrkyllä, kiusaamassa. Ompelen ja katselen niitä, välillä koskettelen, kun se kangas nyt vaan on niin ihanaa. (hupsu.)

Mitä mä sanoinkaan siitä matkasta jo? Se oli loistava. Tehokas, shoppailuntäytteinen ja maukas. Kävin neljästi ulkona syömässä, kolmessa eri kasvisravintolassa. Kaksi näistä oli tuttuja mestoja, kolmas oli uusi tuttavuus. Deva Deva Cafe. Tästä uudesta tuttavuudesta tykkäsin kaikista eniten! Nom nom nom! Söin Teriyaki "Chicken Burgerin, luomukolan kera, jälkkäriksi kakkua. Supermaukasta. Kuvia myöhemmin. Kaikesta.

Synttärit meni tosiaan siellä Tokiossa, yksin. Yksinäisesti. Muutenkin olin aiemmista reissuista poiketen yksinäinen. Mälsää. Perhettä oli ikävä, iltaisin ja aamuisin. Ei tietenkään silloin kun hurjana shoppailin. Ostin paljon. Mutta ainakin osittain fiksusti. Vähemmän? fiksusti ostin kolme Neo Blytheä, yhden Middien ja yhden Petiten, yhden pienen Momokon (joka poikkeaa täysin isosta, en tiedä onko niillä mitään tekoa keskenään, tietääkö joku muu?) näistäkin kuvat sit myöhemmin. Ostin myös Dambon :D

Kangasta ostin kaikista eniten. Ja muutenkin kangaskaupat oli kaikista hienoimmat! Kerroskaupalla mitä hienoimpia kankaita! Yhdessä kaupassa myytiin vaaleanpunaista kuplamuovia, jossa kuplat oli sydämenmuotoisia! Epäreilua. Muutenkin niin epäreilua, että niillä on siellä kaikkea niin paljon, ja meillä niin vähän. Vaikka riittävästi täälläkin. Eikä se tietenkään tuntuis enää niin hienolta, jos täälläkin olis kaikkea yllin kyllin.

Todella inspiroiva reissu.

Ei nyt muuta, halusin vaan pikaisesti ilmoittaa, että täällä ollaan, ja postaus tulossa jossain vaiheessa. Pikaisesti. Kohta puolin.

xoxo,
Raisa  

Kaupunkiverstas

Heipparallaa!

Olen täällä aiemminkin hehkuttanut kirjaston ihanuutta, mutta nyt tulee oikein tuutin täydeltä! Tiesitte varmaan, että kirjastosta voi kirjojen lisäksi lainata luistimia, lautapelejä, kasseja(!), sauvakävelysauvoja taikka ompelukoneen(!!). Mutta tiesittekö sitä, että aivan Helsingin keskustassa on kirjasto, jossa ei ole kirjoja? Kirjojen sijaan siellä on jos jonkinmoista vekotinta, aina saumurista 3D tulostimeen. Oikeesti!

Kaupunkiverstas on paikan nimi, ja sijaintina Lasipalatsi. Sen lähemmäs keskustaa ei kai voi edes päästä. Itse olen tähän paikkaan tutustunut vasta hiljattain, ystäväni Keidas-blogittaren kautta. Ekaa kertaa olin Kaupunkiverstaalla viime kesänä, kuuntelemassa öö...no nyt en kyllä millään saa päähäni mikä se juttu oli, ainakin siellä kerrottiin pienyrittämisestä ja bloggaamisesta. Oli hyödyllistä ja mielenkiintoista, tein paljon muistiinpanoja, jotka olen jo onnistunut hukkaamaan. Sen jälkeen olen käynyt siellä vuoden alussa Etsy ryhmäni tapaamisessa (sieltä voi siis varata myös kokoustiloja!!) ja nyt vihdoin ja viimein uskaltauduin kokeilemaan vinyylileikkuria.

Minulle oli varattu kaksi tuntia aikaa leikellä etukäteen valitsemiani, ja muistitikulle tallentamiani kuvia vinyylileikkurilla. Alkuun leikeltiin muutamat kuviot/teksit väärinpäin, tai väärälle puolelle, mutta kunhan päästiin vauhtiin (mua siis alkuun opastettiin ihan kädestä pitäen, kun en yhtään tiennyt mitä tehdä) niin johan lähti! Ja tuli kuulkaa niin hienoa jälkeä!!! Tää oli niin iso juttu mulle, joka niin tykkää kankaan painannasta! Siinä ei ollut kauheen montaa kohtaa missä sössiä! Enkä mä sössinyt! Mahtavaa! Kaksi tuntia meni ihan sujauksessa, onneksi mun jälkeen ei ollut ketään varannut aikaa, joten sain toiset kaksi tuntia heti putkeen ja saatoin jatkaa onnistuneita kokeilujani! Se oli ihanaa! Enkä edes huomannut, että mun vatsalaukku huusi täytettä! Sain paljon aikaiseksi, ens kerralla saan kyllä vielä enemmän, kun osaan paremmin, ja yritän olla siellä nyppimättä niitä tarroja auki, vaan jätän sen aikaavievän vaiheen kotiin. Täytyy tietenkin katsoa, että miten se mun omalla prässillä onnistuu, kun ei mun Elna Pressissä ole niin kovaa puristusvoimaa. No, se jää nähtäväksi!

Tein myös muutaman vinyylitarran, mutta niitä täällä kotona kiinnitellessä en ollut ollenkaan niin innoissani, sillä siinä on heti suuremmat mahdollisuudet asioiden mennä mönkään, kun "vapaalla kädellä" yrittää jotain tekstiä saada suoraan ja samaan tasoon. Tarkoituksena on myös kokeilla käyttää tarran "ylijäämäosaa" sabluunana kotikankaanpainannalle. Aion myös leikellä kuvioleikkureilla kotiin tuomiani ylijäämäpaloja siitä kankaalle tarkoitetusta vinyylistä. Niin monta mahdollisuutta!!

Mulla oli mukana kankaasta vaan sellaisia raakapaloja, tai siis yksi iso pala fuksiaa kangasta, joka oli alunperin ollut meillä häissä pöytäliinana :). Paikan päällä revin sen sopiviksi paloiksi ja kotona sitten ompelin kasseiksi. Tai olen ompelemassa, sillä siinäkin on aika paljon hommaa. Tai ei siis ole jos vaan yhden tekisin, mutta enhän minä yhteen tyydy, kun pitää saada ainakin 12! Joo, kaksi on nyt valmiina, toisesta sain kuvan ennen kuin kameran akku hyytyi. Niin, ja onhan siellä kirjastossa ne ompelukoneetkin! Olis voinut jäädä sinne ompelemaan! Siis ihan mahti paikka!!

Jossain kohti mun avustajan piti mennä muihin puuhiin, ja minä jäin yksi siihen suoriutumaan, mutta ei hätää, sillä aina pulman ilmaantuessa apu oli heti siinä selän takana, sillä paikalla oli koko ajan kuitenkin erittäin ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa! Miksei muuallakin voi olla näin hyvin! Oikeesti, miten nurinkurista! Jossain, missä asiakas oikeasti tuo sen rahan (kirjastohan ei pelkästään meidän sakkorahoilla ja varausmaksuilla kovinkaan pitkään pyörisi, vaan raha toimintaan tulee jostain muualta - ISO kiitos siitä, veronmaksajat!), ja leivän pöytään saattaa asiakaspalvelu olla jotain aivan muuta, jotain käsittämättömän huonoa, ja sitten tälläinen paikka, jossa ilmaiseksi annetaan käyttää älyttömän hienoja laitteita (niin, vinyylileikkurin, prässin ja muiden käyttö on ilmaista, asiakas maksaa käyttämänsä materiaalit, ja niistäkään kirjasto ei "vedä välistä", vaan laskuttaa asiakasta sen mitä itsekin maksaa) panostaa siihen, että palvelu pelaa ja asiakkaat tyytyväisiä. Mulla olis kyllä kertoa niin monta huonon asiakaspalvelun esimerkkiä, mutta koska haluan tämän olevan täynnä nostetta ja tekemisen riemua, jätetään se parjaus toiseen kertaan (varo vaan Kangastukku! Kyllä minä sinut vielä mollaan!).

Koko sen ajan kun olin siellä työstämässä hienoja ideoitani oli paikalla myös paljon muita asiakkaita. Siellä oli senioreita opiskelemassa netin käyttöä(?) senioreiden avustuksella (?), ja sit paljon puuhattiin niillä tietokoneilla, mutta niistä en ymmärrä kyllä kertoa yhtään mitään. Jotain editointia tms. Ihan sama.

Niin, haluatte varmaan nähdä, että mistä minä tässä oikeen vouhkaan? No tästä!

Alakuvassa näkyy paremmin kassin oikea väri, mutta tässä kassi siis valmiina! Tein näitä vaan muutaman, huomattavasti enemmän tein printtejä tulevaa Blythe Conia varten, ajattelin tehdä kaupanpäälliskassit niille, jotka ostaa kaksi tai useamman sleepsackin. Siihen kassiin tulee Pinkkis -teksti ja suoraan conin sivuilta otettu kuva, jossa Blythe nukke ajaa pyörällä ja pitää tulppaania kädessä. 

Sain eilen paljon aikaiseksi, ja toivottavasti tänään myös! Joten Heipsis!

xoxo,
Raisa

Jännitystä ja matkakuumetta ilmassa!

Kuulkaa! Mä olen niin täpinöissäni siitä matkasta, ja nyt sitten vielä yksi ihana on ystävällisesti tuuppasemassa mua vinyylileikkuria apunakäyttäen kankaanpainantaan. Mulle kankaan kuvioiminen on ehkä yksi maailman isoimmista asioista. Tätä on ihan tosi vaikea selittää. Mutta kangas ja sen alteroiminen, tai siis niinko muokkaaminen ne on isoja asioita. Kankaanpainanta on musta melkeinpä piirtämisen osaamiseen verrattavissa oleva "maailman hienoin juttu". Olen joskus sitä kokeillut koulussa, mutta siitä on jo melkein 20 vuotta, ettei kovinkaan kummoista muistikuvaa siitä ole. Nykyiset kankaanpainantani teen pääsääntöisesti sabluunoilla, ja se on kyllä vähän hidasta ja sotkuista puuhaa. Hidasta erityisesti sabluunan leikkaamisen vuoksi.

Pahus, nyt näyttääkin siltä, että se leikkuri olis varattuna just silloin kun mä pääsisin keskustaan. No, ainakin tämä on nyt päässäni muhimassa. Mulla ei siis ole minkäänmoista tajua graafisesta suunnittelusta, mä vaan sotken ja hutkin. Ja sen takia en onnistu saamaan kaunista, harmonista pintaa. Ehkä senkin takia tää on semmoinen peikko. Mutta siis joo, teitä ihan varmaan kauheesti tää kiinnostaa... Mutta tätä oli siis se otsikon jännitys.

Matkakuume nyt kertoo sananakin jo enemmän. Se on kuulkaa melkoista jo! Jatkuvasti perhosparvia vatsassa! Jännitystä, ja pelkoa myös. Saamarin kadonneet lentokoneet! Tsunamit! Maanjärjistykset! Ja se helvetillinen eksyminen. Oikeesti, mulla on todella huono suuntavaisto ja se kun yhdistetään yhteen maailman suurimmista kaupungeista, missä ihmiset ei puhu juurikaan englantia...Mä inhoan epätietoisuutta, epävarmuutta ja epäjärjestystä (sen takia en juuri muista Aasian maista niin tykkääkään, mulle pitää asioiden olla hyvässä järjestyksessä.) ja just sitä se loputon etsiminen on. Eka se on ihan hauskaa, mutta kun sitä jatkuu tunnista toiseen, päivästä toiseen. Joka ikisellä kerralla se on ollut just sitä etsimistä, turhautumista ja lopulta luovuttamista. Ok, nyt olen saamassa kaverilta jonkun katuoppaan, jonka avulla se on onnistunut suunnistamaan siellä. Ehkä se tepsii minullekin!

Niin, ja mua on alkanut vaivaamaan sekin että olen menossa sinne yksin. Mähän tulen olemaan ihan yksinäinen! Ei se ole mua aiemmin haitannut, mutta nyt se kismittää. Illat yksin vieraassa asunnossa, vieraiden ihmisten ympäröimänä. (ne on tietenkin omissa asunnoissaan!) Yksin syömässä, yksin ravaamassa hulluna kaupoissa (sekin on alkanut ahdistamaan! Hillitön shoppailu! Mä ostan kuitenkin kaikkea turhaa!), yksin museoissa ja nähtävyyksiä katsomassa. Yksin, yksin, yksin! Byhyy!!

Okrait! Mun täytyy lähteä viemään Napsuka kouluun, Pimpula pitää siitä esitelmän. Silloin kun minä pidin ala-asteella esitelmän meidän koirasta minä jouduin kyllä hakemaan ja palauttamaan koiran ihan itse...

Viikolla meillä syötiin maanantaina viikonlopun tähteitä, tiistaina vihdoin ja viimein niitä tacoja ja eilen perunavelliä ja Herra Hankalan vihreiytä papuja. Tacot on muuten älyttömän helppo tehdä vegaanisena. Jauhelihan sijaan vaan soijarouhe, maustuu sillä peruskitin mausteseoksella (ei tarvii lisätä muita mausteita) ja lehmäntissimaitojuuston sijaan soijajuustoa (ainakin meillä päin sitä myydään mm. S-marketissa/Prismassa, ihan valmiina raasteena, joka onkin yllättäen halvempaa kilohinnaltaa kuin kiinteä kiekko.). Ja tosi hyvää tulee! Perunavelliin ja papuihin ohje Kasvisseikkailu -kirjasta.

Mut nyt tää menee!!

xoxo,
Raisa

Mikään ei ole vialla, mutta kaikki on perseestä.

Oikeesti, mua on alkanut harmittamaan ihan kauheesti kaikki mun märinä postaukset. Kun niitä on kuitenkin niin paljon, ja mitä se muille kuuluu kuinka kaikki on syvältä,  tai ei ehkä sekään, vaan se, ettei ihmiset halua sellaista lukea. On niin paljon mukavampaa lukea iloisia asioita, kunhan vaan ei mene liian hyvin... ;)


Ja silti, tämän tiedostamisesta huolimatta aion nyt kertoa, että eniten taas vituttaa kaikki. Oikeastaan ei edes vituta, ei vaan nappaa. Mikään. Ei jaksa innostua, ei huvita, ei mitään. En osaa mitään, en tajua mitään, en jaksa mitään. Ja kaikki muut tekee kaiken paremmin. Ihan naurettavaa. Eikä mulla ole rahaa. Jostain syystä niillä nyt kestää ihan tuhottoman kauan käsitellä mun hakemus, mä en ole pystynyt maksamaan lainan lyhennystä ja mun tili on miinuksella. Yleensä ne on maksettu n. kolmen päivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Nyt on mennyt kaksi viikkoa. Ihan kiva. Ja tämä ainakin osittain johtuu siitä, että laitoin mukaan n. 40 euron palkkiokuitin, jonka olin saanut muutaman reseptin julkaisemisesta yhdessä lehdessä.
Eilen sitten kirjoitin niille viestin, että jos sen 40 euron setviminen on ihan ylivoimaista, niin pidättäkööt sen mun puolesta kokonaan, halvemmaksi se tulee kuin maksella myöhästymismaksuja ja tilinylityssakkoja. Nyt ne varmaan laittaa mun hakemuksen jollekin etanalinjalle käsiteltäväksi. Ihan kiusallaan.

Että siinä lyhyt katsaus mun pään sisään. Kyllä mä tiedän, että tää nyt vaan on "tätä". Kemiaa. Osa minusta vaan kököttää, ja odottaa että se menis ohi ja vois taas jatkaa elämistä. Mut osa kapinoi sitä elämän jäähylle laittamista, kyllä mä haluan pystyä elämään myös nää huonot ajat.

Mutta, sitten vähän iloisempiin asioihin. Keskiviikkona oli matematiikan kirjoitukset. Ne vaikutti aika helpoilta. Mikä siis tietenkin tarkoittaa sitä, että päin mäntyä meni. Mutta uskoisin, että läpi pääsin, joka oli ensijainen tavoitteeni. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt harjoitella yhtään. En edes silloin tunneilla, lopultahan en enää edes käynyt niillä tunneilla, kun en muuta tehnyt kuin listoja mun nukeista ja tehtävistä ruoista. Ja piirtelin hölmöjä ukkeleita vihkoon.

Perjantaina oli sitten bilsan uusinta. Sain ekalla kerralla C:n. Ja se kyllä vähän harmitti. Se on kuitenkin mun suosikkiaineeni. Osoitain johtu siitä, etten ollut alkanut lukemaan ennen kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Oli päässyt unohtumaan. No, nyt aloitin sitten lukemisen jo joulukuun alussa, luin tosi kurinalaisesti, ja sit tuli se yksi Alice Munron kirja kirjastosta, joka oli luettava. Ja se tais olla tammikuun puolella, kun sen luin. Nyt en ole ihan varma. Mutta siihen loppui bilsan lukeminen. En vaan päässyt takas siihen junaan...ja mitä lähemmäksi kirjoitukset tuli, sitä tiukemmin "unohdin" lukea. Ja niin sitten menin kokeeseen lukematta yhtään. Tai no siis sen mitä luin silloin joulu-tammikuussa.

Ja nekin oli helpot! Eli ihan höpöhöpö meni sekin arvosanan nosto. No, ei voi mitään, ei se C onneksi niin huono arvosana ole. Kait. Ja aikuisten oikeesti, ainoa miksi haluan saada hyvät arvosanat on se, että pääsisisn leijumaan niillä. En aio jatkaa opintojani tästä enää mihinkään, se oli nyt tällä erää sitten tässä. Niin, etten hyvillä arvosanoilla mitään edes tekis. Muuta kuin just sen leijumisen. No, leijun äikän ja enkun loistomenestyksellä :D



Ennen kuin menen ompelemaan ja jatkamaan nukkekaapin (joka ei siis ole nukketalo!) raivausta laitan vielä kuluneen viikon ruoista. Nythän mä siis kokkaan Ma-ke, ja to C:n kanssa puoliksi. Ehkä kirjoitinkin viimeksi jotain ruokalistaa, mutta se meni ihan uusiksi, kun lapset olivatkin isällään koko viikon. Nyt ne on taas kotona. En viitti tehdä jotain herkkutacoja jos ne ei ole täällä niistä nauttimassa. Joten maanantaina syötiin mun tekemää Japanilaistyylistä "comfort food"ia (hötöseksi keitettyä) puuroriisiä, silkentofua, merilevää, margariinia, soijakastiketta ja kevätsipulia. Tiistaina oli jätti salaatti ja grillatut juustoleivät. Kuva! alla!!

Keskiviikkona jatkettiin vähän samalla teemalla, salaatti vaan oli vaihtunut Vähän raakoihin ranskalaisiin (S-kaupasta saa luomuna!) ja "pekoni", "juusto", tomaattivoileipiin. Kurnauskis! Hyvää oli! Ja siitäkin kuva! alla!

Voi olla ,e ttä mulla on nyt vähän päivät sekaisin, sillä mä kokkasin myös torstaina, kun en halunnut ulkoiluttaa koiria aamulla, niin vaihdoin sen kokkaamiseen. Mut en nyt tiedä miten nää päivät meni eikä sillä väliä, mutten kyllä millään muista mikä se yks ruoka olis sitten ollut. Ihan sama.

Vielä hyviä asioita! Prismasta löysin vegaanista kosmetiikkaa!!!!!!! Hiukanko oli innoissani! Katsokaa nyt! Nämä ostin!  Megahienoo! Mun on oikeesti vähän hankalaa päästä Ekoloon, jossa kaikista mieluiten kyllä käyn. Joten jos meiltä loppuu shampoo tai hoitoaine, niin ollaan pulassa. Mutta ei enää! Kun lähikapuasta saa SAntea ja Urtekramia! En tiedä mikä toi Bentley on, mut kokeilen sitä piakkoin!
Luksusta!

Tälle päivälle luvassa tämän siivousta siis!

Huh huh! Melkoinen urakka. Onneksi aloitin jo eilen illalla. Enää noin puolet jäljellä!

xoxo,