---

Hitto, piti tulla ilosena kertomaan kerätyistä teeaineksista, oman pihan raparperipiirakasta, itsetehdystä vaniljakastikkeesta ja sen sellaisesta, mutta joku vetäs verhon kaiken ton eteen, ja siinä verhossa lukee:"olet paska".

Se siitä sitte. Mä en jaksais tätä. Mä oon kuitenkin oikeesti ihan super ilonen ja onnellinen ihminen, miten musta on (taas) tämmönen tulossa?

Lähti taas lapasista...

Toissailtana aikani kuluksi katoin mitä Ebayllä olis tarjolla Nickyn ja Vickyn kotiin, se kun on ihan kalusteeton. Oikeesti olen päättänyt ottaa tämän projektin maltilla, mutta sitten mulla meni vähän sekasin ajatukset ja muistin, että päätin olla superhyper malttamaton ja tilata koko roskan hetipaikalla ja kauheesti kaikkea ylimääräistäkin. Joten tilasin esim. alla olevan pöydän

Se on kotatsu nimeltään ja talvella käytetään tota peittoa, sillä oikea kotatsu toimii sähköllä ja siinä on lämmityslaite pohjassa, kesällä käytetään riisuttua versiota. Japanilaiset asunnot eivät ole kovin lämpimiä talvella :)

Sitte ostin jääkaapin (Mimille ei onneks tarvinnut ostaa, kun mulla oli kelvolline Barbien jääkaappi, jonka maalasin valkoiseksi), vaatteita, noi saappaat (maksoin tosta ihan maltaita; mulla on joskus ollut toi setti, josta tein koruja, vähän harmittaa osa asioista joista olen hankkiutunut eroon, mutta yritän olla ajattelematta sitä). Ja paljon astioita, joista myös tässä hiljattain hankkiuduin eroon, myymällä niitä täällä blogissani...tein synnintunnustuksen heti kotiinpäästyäni Chrisille.

Viihdyn edelleen uudessa työpaikassani, vaikke mulla ole juuri mitään tekemistä. Olen siivonnut ja tiskannut, kerännyt papereita ja vartionut puhelinta. annan itsestäni varmaan tosi pöljän kuvan, kun tarjoilen teetä ja olen yliavuliaana ja nöyränä, pyydän lupaa kotiinlähtöönkin. Ollaan katottu Madmenin viimeisintä kautta dvd:ltä ja siellä on niin nöyriä ja tunnollisia sihteereitä :)

Ihanaa kun on viikonloppu, eikä mulla mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Auto pitäis viedä Jäkeen katsastuskunnosukseen. Se pitäis siis katsastaa viikon sisällä. Pöh. Jäkeen menis myös Bambi, mummolaan :) Äiti tarvii sitä malliksi, että osaa tehdä niille sitten vaatteita ja oikean kokoisia torkkupeittoja. Mun äiti on siis yhtä pöljä kuin minäkin :)

On melkein lounasaika - jee! Jotain tekemistä! Puhelin soi! Mutta se ei ollut mun. :(

Mä meen nyt tekemään ei mitään - moi!

♥ Raisa

Kirjasto ja silleen.

Töissä meni sen verran pitkään, että päätin mennä nyrkkeilemään suoraan, aikaa oli kuitenkin sen verran, että ennätin käymään kirjastossa. Musta on ihana haahuilla siellä, vaikka meidän kirjaston on kyllä oikeesti sen verran pieni, ettei siellä paljoo mahdu haahuilemaan. Chris itseasiassa on alkanut käymään Tikkurilan isossa kirjastossa, ja mäkin kävin siellä kerran. Mutta se on niin iso ja sillä on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, ettei siitä tulis yhtään mitään. Eihän siellä henkilökuntakaan tuntis mua!

Niin, tänään siis haahuilin kirjastossa hetken aikaa. Lainasin kirjoja, joita mun olis hyvä lukea. Joita toivoisin lukevani. Kyllä mä lainasin sellasiakin, jotka ihan varmasti luen, mutta muutama olis myös ihan puhtaasti toiveajattelua. Kuten yks juhlakirja. Avuksi oman juhlakirjan kirjoittamiseen....mutta sitte lainasin, hetken mielijohteesta Natascha Kampuschin 3096 kirjan. Miksi ihmeessä?? Enhän mä sellasta kirjaa halua lukea! Ahdistaa jo ajatuskin. Ja nyt se kirja on sitte täällä, kauheine sisältöineen.
Välillä miettii, kun lukee joitain kamalia tositarinoita, että hittoako mäkin täällä vingun, mullahan on loppujen lopuks asiat ihan super hienosti verrattuna niiiin moneen muuhun...

Mua väsyttää, eikä mulla oikeesti ollut edes mitään asiaa. Kirjastot on vaan niin ihania. Ja mun uusi työ vaikuttaa 100 x paremmalta kuin edellinen, kunhan vaan sais sen nyt kunnolla käyntiin, toistaiseksi on ollut melko tylsää, kun en oikein tiedä mitä voisin tehdä. Tänään oli toisen työkaverin synttärit ja se oli tehnyt vegaanista mustikkapiirakkaa! Oliko vähän ihanasti tehty!!

Mä meen nyt lukemaan villivihanneksista.

Mui.
<3 R

Supp.

Howdy!

Olin tänää ekaa päivää uudessa työpaikassani! Matka sinne kesti odotettua pidempään, mutta se johtui kyllä aikapitkälti siitä, että olen niin pirun huono suunnistamaan ja mun piti koko ajan pysähtyä katsomaan karttaani. Odotin ajoreitin olevan tylsä ja saasteinen, mutta ilokseni reitti onkin kovin vehreä ja rentouttava. Yhden koulun pihalta mua lähti saattamaan jänis :) Se lähti juoksemaan mun vierellä hetken aikaa ja se tuntui oikein mukavalle.

Takasin tullessa huomasin myös tähän reittiin sisältyvän pienen palan taikametsää!

Työpäivä oli vähän tylsä, kun en päässyt tekemään mitään. Tunnukset koneelle eivät toimineet, joten jouduin vaan istuskelemaan koko päivän. Kyllä mä silleenkin opin, mutta mä haluan päästä kunnolla tosi toimiin, jotta oikeasti opin.  Se on kaikista pelottavinta, kun ei osaa. Pelkään, etten opi. Vaikka tiedän, että totta kai opin, kun ei se kuitenkaan niin kovasti poikkea edellisestä työstäni. Mutta ihanalla tavalla poikkeaa kuitenkin :) Siis kaikin puolin uusi työni vaikuttaa mukavalta, työkaverit (kaksi kappaletta!) ovat mukavia, ystävällisiä eivätkä ollenkaan läpimädän siskoni kaltaisia. Mun ei tarvii enää ikinä olla sen kanssa tekemisissä! Jippii!

Pääsin illemmalla vähän työstää nukketaloa, tässä kuvia. Aloittaen uusista tytöistä, Nickystä ja Vickystä.







Mimi saa uuden sängyn, annoin kerrossängyn kaksosille. Mitä tykkäätte talosta?

Järkky nälkä. Popcornia vai jäätelöä?

zupp.

Hello folks!


Jos perjantai oli perseestä, niin loppuosa viikonlopustani oli sitten jostain aurinkoisemmasta ja tehokkaammasta paikasta. Vaikkapa sitten korvanlehdestä tai kyynärpäästä.
Lauantaina vein lapset kaupungille elokuviin. Kaupungille, jotta pääsisin sinne Hobby Pointiin. Se on mun mielestä paras askartelukauppa mitä on, siis perusaskarteluun, mutta asiakaspalvelussa niillä on TODELLA paljon opittavaa. Mulla ei ole ikinä sellasta oloa, että olisin sinne tervetullut. Ainakaan yläkertaan. Mutta niillä on niin paljon kaikkea kivaa, etten voi antaa palautetta jaloillani. Joten vikisen blogissani :)
Ostin jotain pientä (siis oikeastikin liian pientä) nukkekotisälää, lattiamateriaalia kaksosten tulevaan kotiin. Ja sitten meidän pitikin lähteä, kun se meni kiinni. Haettiin liput tennarista ja mentiin Kamppiin, haettiin Arnoldsilta donitsit (kaneli&sokeri on vegaaninen ja yksinkertaisuudessaan ihan tuhottoman hyvä!)

Leffa oli Rio, perushuono lasten elokuva. Lapset kyllä tykkäs, eikä kun Lassi tais sanoo, että se on mielestään liian vanha nauttimaan tollasista leffoista :)

Leffailun lisäksi leivoin ja tein erilaisia salaatteja, sunnuntain kuvauksia varten. Leivoin suklaa- ja verigreippikeksejä sekä töihin vietäväksi Vadelmaunelmia (teen niitä aika usein, ain asilloin kun pitää tehdä jotain takuuvarmaa ja  kuljetuksen kestävää), tein relissiä, kaalisalaattia, limonaadia, pastasalaattia, kikherne- ja härkäpapusnäkkejä täytettyjä patonkeja. Ja melkein kävi niin, että kuvaukset olis jääneet väliin, sillä kirsikkapuut olivatkin jo kukkansa pudottaneet, ja Hanamijuhlakin oli päättynyt ja kuvaaja-Samin kaverit puistosta lähteneet, mutta onneks sit kuitenkin päätettiin, että otetaan kuvat kuiteski.



Syötiin hyvin, jopa vieraat lapset olivat ihan tyytyväisiä tarjoiluihin! Kuvausten jälkeen jäätiin Pinzan kanssa kuvaamaan meidän nukkeja :)  



Tässä Pinjan Lala.




Sain myös Ekolon 35 hedelmäpussia uudelleen nauhoitettua. Ja Bambille uuden mekonkin ompelin, ton mikä kuvassakin näkyy.

Eli oikein reipas olin. Kaikin puolin. Sunnuntai-aamulla ihan hetken ajan kävi semmoinen ajatus mielessä, että entäpä jos ei nousiskaan, kun on aivan liikaa isoja juttuja tehtävänä. Mutta se meni yhtä nopeasti ohi kuin oli tullutkin.

Tänään, melkein heti kun olin päässyt töihin, tuli Chrisiltä tekstiviesti: doll is here!!! Wohoo!!! Mutta mun piti odottaa koko helvetin päivä, että pääsisisn kotiin, uusia nukkeja katsastamaan. Töissä oli melko outoa, kun olin siellä vikaa päivää ja melko toimettomana. Mun tilalle tullut henkilö pärjää jo nyt vallan mainiosti ilman mua. Mitenköhän mä pärjään siellä uudessa paikassa? Mitenköhän mä edes löydän sinne?

Töiden jälkeen kuitenkin menin käymään Ekolossa, vein ne pussukat sinne :) Käykää hakemassa omanne! Kävin myös Viivoanissa. Viivoan on ehdottomasti paras itämaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, jossa olen käynyt. Niillä on todella paljon kaikkea hauskaa ja erikoista. Sieltä menin vielä Asokaan, ostin riisipiirakoita (ehkä eka riisipiirakka kolmeen vuoteen!)ja possumunkin <3 Joku leipomo tekee niille vegaanisia herkkuja. Tuli ihan hassu olo, kun oli riisipiirakoita ja possumunkki pussissa.

Kotona en kerinyt edes aukasemaan molempia nukkepaketteja, kun piti lähteä nyrkkeilemään. Oli siinä joku episodi naapureidenkin kanssa, tai siis ei oikeastaan. Chris hoiti sen tyylikkäästi, minä en pystynyt edes menemään ovelle. Inhoan niitä. Muuttaispa ne pois. Jotain tyhmää, ja varmasti umpikieroa, asfalttijuttua niillä oli.

Tuleepa pitkä postaus. Mä olen oikeesti niin kaoottisessa tilassa, että hirvittää. Normaalisti mulla todellakin riittää aikaa saada asiani järjestykseen, mutta sillon kun pitää raahata helvetin ankkuria mukanaan (niinkuin nyt) en saa edes posteja avattua ja laitettua pois. Kaikki vaan kasaantuu, paperilappuja, pientä sälää on ihan joka puolella. Ja sitten kun mun pitäis oikeasti jotain tehdä alan ennemmin työstää jotain läjää, tai muuta siivousta kaipaavaa kohtaa kuin esim. vaikka ompelemaan. Mutta kuitenkin niin, ettei mistään tule valmista.

Moikka.

R

kriik.

Joku helvetin iso kuoppa taas tiessä eilen aamulla...en meinannut päästä sängystä, kun ahdisti vaan ja itketti. Mutta onneksi oli jotain jo sovittu heti aamuks, joten oli pakko. Matkalla yritystapaamiseen kaikki alko menee päin vittua ja lopulta kävi niin, että Chris meni tapaamiseen minun itkiessä autossa. Ihan vitun makeeta. (kuva ei ole oma, netistä napattu)

Kauppaan kuitenkin pääsin, ostokset saatiin tehtyä ja olokin siitä vähän parani. Loppupäivä meni vähän paremmin, nyrkkeilyssä tuli jo hetkittäin ihan hyväkin olo, vaikka virtaa mussa ei ollut juuri ollenkaan.

Illalla ompelin Mimin yökkärin ja aloin piirtää kaavoja hauskaan mekkoon. Ja loppuillasta katottiin elokuva.

Mimin yökkäri on muuten samanlainen kuin Bambilla, mutta tehty tosta sydänkankaasta, eli housut oli kuvan ottohetkellä valmiit, paita on jonkun toisen paljon pienemmän nuken mekko :)

Nyt on jo huomattavasti parempi olo ja odotukset tälle päivälle ihan erilaiset. Tarkoitus olis saada ruokia ja leivonnaisia tehtyä huomisia kuvauksia varten. Kuvataan vappu ja juhannus kuvat. Lisäksi ajattelin viedä lapset leffaan, ihan keskustaan (jotta pääsen Hobby Pointiin nukkekoti ostoksille) ja vielä jos ennätän, niin Ekololle pitäis ommella lisää pussukoita ;) Eli ne ovat menneet hyvin kaupaksi :) Ihanaa kuulla! Nii, ja hittolainen, se tilaus mitä olen koko viime viikonlopun ommellut, on mulla edelleen täällä, kun laitoin huonot nauhat hedelmäpusseihin enkä ole saanut niitä vaihdettua. Pahus.

Peukut pystyyn, että tämä päivä on kepeämpi!

r

Taikametsä

Hei, minä tässä taas.

En sais olla kuin kolme minuuttia enää koneella, joten yritetään olla nopeita.

Matkalla töihin poljen pienen taikametsän läpi. Ihan oikeesti, matkan varrella on kohta, jolloin tunnelma muuttuu. Parhaiten sen huomaa aamulla, mutta kyllä siinä on jotain erikoista iltapäivälläkin. Tänään aamulla ihan testasin, että tuleeko se jos sitä silleen "kyttää" - ja kyllä se tuli siltikin. Se on tosi lyhyt pätkä, ehkä se ei muuten olisikaan taianomainen.
Mulla ei ole *siitä* kuvia, mutta olen kuvannut poneja ja tyttöjä siellä. Päättäkää itse onko niissä taikaa :)




Ok, aika meni jo. Tilasin kaksi nukke, btw. Ei siitä sen enempää. Tuhma mikä tuhma.

Öitä.

r

Vege

Mulla oli aamulla paljon sanottavaa tästä aiheesta, siitä miten eri lailla ihmiset näkee tän asian, miten eri lailla mina ja ystäväni koetaan tämä kasvissyönti -juttu. Tää on jotenkin tosi arka aihe, mä rakastan ystäviäni, enkä heitä arvota tämän asian perusteella, mutta miksi ihmeessä näin on? Kun ajatellaan sitä, miten mä veganismin näen, miten koen eläinten hyväksikäytön ihan kauhistuttavana asiana ja sitten kukaan mun kavereista ei ole vegaani (paitsi tietenkin se kaikista rakkain, mieheni).
Mä en saa nyt ollenkaan ulos sitä, mitä haluaisin. Kyse on kuitenkin elämästä ja kuolemasta, ja silti siihen suhtaudutaan niin kepeästi. Minäkin. Entä jos mun kaverit olisikin pahimman luokan rasisteja - olisko ne vieläkin mun kavereita? Tuskinpa. Mutta jotenkin me ollaan nii aivopestyjä tän asian suhteen, että mullakin on nyt vähän semmonen olo, että suuttuuko mun kaverit nyt tästä.

Sillon aikoinaan kun uutta miestä etsin, tai en etsinyt, mutta tarkistin markkinoita ;) niin pidin ykköskriteerinä sitä, että se on vegaani. En tiedä, mitä tapahtuis jos olisinkin miestä vailla, tai vaikka kaipaisin sellasta lyhyt aikaista seuraa - kelpaisko yhdeksi illaksi lihis? Entä jos kelpais ja sitte siihen menis vaikka ihastumaan, mitä sitten? Entä jos jääkaappiin ilmaantuis kamalia asioita?
Yks ihana kaunis ystäväni (vegaani) otti ja rakastu mieheen, joka tykkäs lehmänmaidosta ja eri eläinten palasista. Tämä nainen kitki miehestä lihanhimon (mahtoko tarjota parempaa tilalle ;) ) ja nyt he ovat muuttamassa yhteiseen kotiin ♥

Veganismi nähdään usein jonain totaalikieltäytymisenä, jotenkin sellaisena asiana, joka hirveästi vaatii itsekuria. Höpönhöpö! Lasten jälkeen paras asia mun elämässä. Siis ei tienkään itse veganismi, eihän se ole mitään. Sana vaan, mutta mitä se on tuonut tullessaan. Ihania, kauniita asioita. Tämä siis vaan siksi, että pidän eläimistä, koen että eläimillä, ihan sama onko ne tosi söpöjä, vai kamalan rumia ja pelottavia, on oikeus mielekkääseen, kärsimyksestä vapaaseen elämään. Ha! Siinä se oli, rutistettu pieneen lauseeseen! Onnistuinpas! Niin, ja takas siihen ruokavalion ankeuteen...ruokaa arvostaa ihan erilailla vegaanina kuin lihiksenä, ruoka on paljon merkityksellisempää kuin lihiksenä ja, uskokaa pois! - vegaanin ruokavalio on monipuolisempi kuin peruslihiksellä! Poikkeuksia on, tietty. Summa summarum¨- vegaanina on super paljon hauskempaa :) Tämä postaus on tarkoitettu iloiseksi ja valoisaksi, toivottavasti siitä edes osa tuli läpi.

Tekee ihan super paljon mieli tilata Simply Mango ja Simply Guava!

♥ Raisa

nips.

Onni onnettomuudessa, bloggerissa on ollut jotain häikkää, enkä ole sitten "päässyt" postaamaan ;) (hassua, että mä välillä suhtaudun tähän näin vastahakoisesti ja vähän vihamielisestikin, ja silti pidän tätä blogia).

Tiivistelmä viikonlopusta ja vähän ehkä muustakin:

Kirpputorit: olen käynyt tosi ahkerasti kirppiksillä, Kalasataman lähistöllä olevassa sekä Tikkurilan Kierrätyskeskuksessa, mutta näistä taisin jo kertoa, Emmauksessa kävin, samoin Hesyllä ja Tikkurilan jossain jeesuskirppiksellä. Ei mitään älyttömän ihmeellistä ole löytynyt, nukkekotiin tauluja ja nämä posliiniesineet kokoelmaani ♥



Lampaan virallisesta kelpoisuudesta Japanilaisen posliinin kokoelmiini ei ole vahvistusta, mutta en ole niin tiukka, etten kelpuuttaisi söpöjä juttuja vaikkei niissä lukisikaan "japan"  pohjassa. Ei tainnut tossa karhussakaan muuten lukea. Ihan sama. Hyvin sopivat hyllyyni :)

Sunnuntaina tehtiin pizzaa, joko olen kehunut, että meillä tehdään ihan huippuhyvää pizzaa? Mun pesto on niin hyvää, että sukat pyörii jalassa. Täytyypä muuten yrittää saada pizzaa uuteen kirjaan! hmm...

Perjantaina oltiin Vantaan Uusyritys Keskuksessa, keskustelemassa uuden yrityksen perustamisesta. Se oli aika innostavaa (nyt se on kyllä taas kaikki ahdistavan kaoottisena kekona mun päässä) ja meidän ihminen, vaikka olikin vain tuuraaja; oli aivan ihana.

Viikonlopun olen sitten ommellut ihan sikana, ompelin Ekolon tilauksen (10 meikkipussia, 5 pientä penaalia, 5 kolikkokukkaroa, 35 hedelmäpussia) ja Animalialle vinon pinon pussukoita. Yhtään omaa juttua en saanut ommeltua, mutta toisaalta se on nyt ihan ok, kun jotenkin toi nukkeasiakin nyt ahdistaa. Tai siis kun ne vie liikaa aikaa ja mun pitäis keskittyä kirjantekoon ja noihin Pinkkis juttuihin. Ja sitte kun mä en niistä kylpyhuoneista saa sellasia kuin haluaisin. Pitäispitäispitäis.

Pieni päivitys kuiteskin Mimin ja Bambin elämästä. Mimin koti näyttää nykyisin aika paljon tältä:

Ja tässä pikkusiskon hylly:

Pikkusiskosta sen verran, että olen siis jo tilannut Petit Blythen, joka jäi jälkitoimitukseen, mutta nyt olen kallistumassa siihen, että jättäisin sen sittenkin hankkimatta. Se taitaa olla liian pieni, ja nyt olen nähnyt niitä muitakin, niin ehkä se jonka tilasin ei olekaan niin hieno. Katotaan...

Bambi sai uuden keittiön, mutta siitä mulla ei ole kuvaa. En ole ottanut mitään kivoja kuvia, kun on ollut niin kiire muiden juttujen kanssa ja kun kaikki vaan ahdistaa, eikä mikään tunnu pientä hetkeä pidempään kepeältä ja aurinkoiselta. Mutta ei mulla mitään ideoitakaan ole, sitä karkaamis -juttua lukuunottamatta.

Tänään yks työkaveri sanoi, ettei tää nykyinen tukanväri ole hyvä :( Omasta mielestä se on hieno. Mut tosi kiva, että just tälläseen aikaan kertoo jotain noin iloista...

Muistatteko kun kerroin äitienpäiväkakusta? Mulla ei siitä kovin hyvää kuvaa ole, eikä se kyllä ihan oikeesti niin kuvauksellinen kakku ollutkaan (siitä toisesta, josta reunat romahti puhumattakaan). Mutta kuva mulla olis siitä joka tapauksessa.


Olenko jo kertonut, että vaihdan työpaikkaa? Vitsi, kun en muista yhtään mitään. Ei mikään iso muutos, tai siis on ihan jättiläismäinen mun mittapuun mukaan, mutta siis menen tytäryhtiöstä emoon. Palaan takaisin kiinteistösihteeriksi, eli työssäni on enemmän mieltä ja ennen kaikkea, mun ei tarvii enää olla umpikieron siskoni kanssa tekemisissä!! Mä olen semmonen joka pelkää kaikkia muutoksia ihan kauheesti, varsinkin jos niihin jää aikaa niitä miettiä ja pohtia, mutta kun meiltä kysyttiin sähköpostilla, että haluaisiko joku vaihtaa sellaseen pikkuruiseen toimistoon, ni mä en sitä sitte edes miettinyt, vastasin vaan saman tien, että haluan vaihtaa. Sitäkin mietin, että jos ne nyt saa mut jotenkin lakikoukeroilla ulos koko firmasta, niin senkin on oltava parempi kuin tää nykyinen tilanne.

Multa aina välillä ihmetellen kysytään, että miten mulla riittää aika kaikkeen (kirjaan, nukkeihin, Pinkkikseen, töihin, skräppäykseen, askarteluun, leipomiseen jne.). Aina aikasemmin oon kokenut sen ihan hassuna, vuorokaudessahan on niin monta tuntia, että hyvin ennättää kaikennäköistä puuhastamaan. Mutta nykyään, kun menee lähempänä pohjamutia kuin ihania kepeitä pilviä,  tuntuu, ettei edes tavallisesta arkipäivästä selviä. Aina välillä tulee sellasia pieniä innostuksen poikasia, mutta ne kestää vaan niin lyhyen aikaa, ettei niiden avulla hirveesti aikaan saa. Mutta usein ne innostusjutut tulee sen jälkeen, kun olen saanut jotain työlästä tehdyksi.

Mutta mä lähden nyt tästä surkuttelemasta. Kohta pääseekin mäiskimään :)

nip.

Ehkä vähän paremmalla tuulella. Töissä kerrottiin, että mä vaihdan toimipistettä ja ehkä vähän yllättäviltä tahoilta tuli sellasta yllättynyttä pahoittelua. Ihan kaikki siellä ei inhoakkaan mua. Ehkä toi koko inhoamisjuttu on aika itsekeskeistä, tokkopa moni edes ajattelee mua niin paljoa, että inhoais.

Hassua, googletin Minimaailman ja totesin, että se on ihan mun työmatkan varrella. Sain tänään luottokortinkin toimimaan, kun eilen pystyin maksamaan minimilyhennyksen. Hauskaa. Ehkä käyn siellä huomenna katsomassa,

Voi rähmä, tajusin just, että mun tilipäivä tulee muuttumaan, eli mun täytyy muuttaa kaikki maksupäivät myöhäsemminksi. Kamala työ.

Menin töistä suoraan nyrkkeilemään. Tai kävin kirppiksellä ja sieltä sitte tunnille. Kirppikseltä löysin muovieläimiä ja kirjonta kehikon, eli ei mitään ihmeellistä. Nyrkkeilemässä oli ihanaa. Ja todella kuumaa. Nyt kun olen alkanut taas liikkumaan enemmän mun kropasta on tullut ihan ihmeellinen. Toimiva. Enkä tunne itseäni ollenkaan niin isoksi ja tilaa vieväksi, kuin vaikka kuukausi sitten. Vaan olen kelvollinen ja ehkä vähän hassusti sanottuna asiallinen, vaikka oikeasti en todellakaan. Mutta mun kroppa on sellainen, kun ihmisellä sen pitäiskin olla. Ideaali. Ei suinkaan täydellinen, niinkuin jollain malleilla, mutta sellanen ööö...niin kuin jossain oppikirjassa vois olla. Joku vois pitää liian vähälihaisena ja luikkuna, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että ihannepainot ja sellaset on kyllä vähän turhan isoilla mitoituksilla. Silloin kun mä olen painollisesti ollut lähellä jotain perinteistä ihannepainoa, olen kyllä ollut aika pulska.

Täytyy mennä, ettei mies hermostu.Kuvia ehkä huomenna.

pök.

Ahistaa. Taas pään sisällä sellanen kuhina, ettei mistään saa kiinni ja mihinkään mitään järjestystä. Jotenkin mä nään nyt itteni sellasena, joka oksentaa hattaraa ylt'ympäriinsä. Vähän niinku silleen söpöö ja hassuu, mut oikeesti todella ärsyttävää ja työlästä.

Pitäis ommella, Animaliaa ja Ekoloa. Onneks olen molempia aloitellut, ettei ihan paniikki pääse iskemään. Kyllä mä maanantaihin mennessä olen molemmat saanut. Mimille ompelin trikoot, niitä pitäis ehkä vähän kaventaa. Kävin safkiksella Fidassa, jotain pientä löysin, pari Bratzin vaatetta :)

Lihakset mukavasti kipeenä eilisen jäljiltä. Olin viikon tauon jälkeen taas mäiskimässä. Aamulla kun pesin hampaita huomasin kuinka lihaksikas olen. Todella ihanaa :)

Mulla on vaan tälläsiä irtonaisia lauseita. Vittu, mä tarviin taukoo ittestäni. Pitäisköhän mun vähän säännöllistää lääkitystäni? Tänään tuli tili, mulle jäi alle 90 euroo laskujen maksun jälkeen...hassua. Lapsilisään kaksi viikkoa kaksi päivää.

Pomo kävi toimistolla. Se halus jutella mun kanssa. Mutta ei syytä huoleen, mä olinkin jo odottanut, että joku jututtais mua. Olen nimittäin ilmoittanut halukkuuteni vaihtaa toimipistettä! Että pääsisin eroon epätyydyttävästä työstäni ja ennen kaikkea ihan super myrkyllisestä siskostani. Ja kyllä vain, kesäkuusta aloitan toisessa paikassa! Mua pelottaa, että taustalla on joku juoni päästä musta (ylipalkatusta ja luonteeltaan hankalasta, kummallisen näköisestä) eroon, mutta olen ihan vakuuttunut, että jos niin käy, niin silläkin on tarkoituksensa. Aamulla kun poljin vikat metrit töihin tuli Smashing Pumpkinsin Today, joka on suosikkibiisini, ja jotenkin se enteili, että tämä päivä on merkityksellinen. Niin, vielä työn epätyydyttävyydestä...ei tämä uusikaan ole sitä, mihin minut on rakennettu, mutta ainakin sillä on minulle itselleni enemmän arvoa ja en vihaa sitä. Mä en ymmärrä miks mä kirjotan tätä blogia. Se on hauskaa silloin, kun olen iloinen ja pursuileva, mutta silloin kun mennään pohjamudissa mä olen täällä vaan kiukuttelemassa ja kirjotan asioita/asioista jotka voi myöhemmin kaduttaa. Kaiken kun pitäis aina olla niin särötöntä ja sellasta kepeetä. Ja mä olen ihan kaikkee muuta.

Niinpä.

r

piu.

Vitsi kun kello on paljon. Mun todellakin pitäis olla jo nukkumassa.

Kävin tänään safkiksella siellä kierrätyskeskuksessa, ekaks näytti siltä että se nukke olis myyty, mutta sitten joku pikkuroisto olikin vaan siirtänyt sen väärään laatikkoon. Mokoma räkänokka! Eli tästä tytöstä oli kyse Megan. Se makso 50 senttiä! Löysin myös Pinpulalle nukkekotihuonekaluja, pieniä laattoja Mimin kylppäriin, kangasta Ekolon hedelmäpusseihin ja nukkekotiin, Japanilaisia koriste-esineitä ja yhden pienen tuolin. Piti ottamani kuvia, mutta kamerasta olikin akku loppu.

Pitkästä aikaa tein Cernitistä jotain...tein nimittäin tollasen vessan Mimille :) Innostuin sitte tekemään vähän muutakin, tai emmä voi sanoa, että innostuin, kun se ehkä enemmänkin ärsytti mua, mutta en kuiteskaan malttanut jättää sitä vain yhteen juttuun, kun mulla uusia muottejakin on. Ei ne kuiteskaan onnistu. On niin paljon kaikkee tekemistä, että ne alkaa kasaantumaan, eikä silloin mistään tule mitään.

Olen useasti miettinyt, että miten muut pysyy tyytyväisenä ja niinku järjissään vähemmällä tekemisellä. En siis sano, että kaikki, mutta siis ne jotka siihen pystyy. Mutta sitte taas toisaalta, itehän mä tälläkin hetkellä toivoisin, että olis vähemmän tekemistä, että sais vaan ---. En mä tiedä itekkään mitä mä ajan takaa...
Joku kysy tänään töissä, nähtyään kuvia nukeista ja niiden kodeista, että miten mulla on aikaa kaikkeen...mä sanoin sille, etten mä siivoa. Mutta tuskin muillakaan menee siivoamiseen niin paljoa aikaa. Apua, emmä tiiä mitä mä höpötän. Ehkä se kiire on mulla nyt korvien välissä. Pitäis taas tehdä listoja jäsentämään tätä kaaosta. Vitsi, kirjaa pitäis kans työstää. Ette voi uskoa kuinka hankala on saada "juhlaväkeä" kasaan! Mä ainakin olisin innosta piukeena, jos pääsisin jonnekkin mättää vegeherkkuja. Aina välillä mä ajattelen, etteä se vika on minussa, että ihmiset ei halua tulla mun takia. Mutta sitte mä ajattelen, että just mun takia ne haluais tulla, muttei sit jonku toisen syyn takia pääse. En mä oikeesti niin ajattele, mutta oli jotenkin se tasapainoitettava :)
Kello on melkein kakstoista, kaikki sen piikkiin.

Inhoon hampaiden pesua. Haluaisin vaan kaatua sänkyyn. Se on yksi (iso) syy sille, miksen meikkaa. Kun olen aina ihan liian väsynyt pesemään niitä meikkejä pois. Siis siinä kohtaa kun niitä pitäis pestä pois. Kerroinko muuten, että Japanissa meikkasin jokaikinen päivä. Siellä siihen oli aikaa. Mä olen kotielämässä aina niin kiireinen :)

heipp.

<3 R

Nukkeilua ja vähän muutakin.

Kerroinko jo, että nyt mulla on kaikista hiuksistani friikeimmän väriset? Ihan super hienot. Täytyy pyytää, että Chris ottais tänään kuvia. Mulla on muitakin kuvajuttuja mielessä, mitä haluaisin sen ottavan. Ja nyt se sanoo, että sillä on liikaa ylpeyttä niiden kuvien ottoon...mokoma amerikaano!
Olen taas ahdistunut kaikesta. Tai en kaikesta, mutta siitä miten mä vaan haaskaan aikaa, enkä saa mitään aikaseksi, siitä miten mua ei yhtään huvita tehdä mitään "pakollisia" asioita, kuten laittaa ruokaa, pyykät, ommella Pinkkistä, käydä töissä, pukeutua, peseytyä jne. Mä haluaisin vaan ----.

Perjantaina siis olin kampaajalla, mulla oli tytöt mukana, koska halusin kuvata niitä. Vähän sama juttu kuin aikoinaan MLP:n kanssa: töihin pyöräillessäni näin paikkoja, joissa vois ottaa hienoja kuvia poneista ja sitten joskus vapaalla poljettiin siitä ohi ja mulla oli ponit mukana ja pysähdyttiin vähän väliä, että mä sain kuvattua niitä.

Kampaajlata menin silvopleehen, jouduin pummaamaan rahaa, koska olin liian ahne. Ruoka oli hyvää ja kirja jota luin karmea. Luin "Vain tytär" nimistä kirjaa. Norjaan muuttaneen intialaisen tytön kertomusta siitä, kuinka kivaa on syntyä tytöksi...siitä, että on tyttölapsen oma vika, jos ja kun oma isä ja serkut raiskaa...

Kevennyksesksi nöihin synkkiin tunnelmiin nyt niitä kuvia. Suosikkini heti kärkeen :)





Eilen pääasiassa työstin Mimin kotia, laitan nyt kuvan siitä mistä lähettiin, mulla ei ole kuvaa tän hetkisestä tilanteesta, laitan joskus sitten kun saan sen suht valmiiksi. Mimi sai Bambin keittiön ja Bambille tilasin uuden Chrisin rahoilla, kun oma korttini ei tosiaankaan toimi. Kumpikaan puoli...


tässä vähän valmiimpana, tai ainakin vähän vähemmän keskeneräisenä.


Tyyliltään tästä tulee ihan erilainen kuin Bambin kodista, tämä on "tyylikkäämpi" ja haen siihen jotain sellasta japanilaista tunnelmaa, siis perinteistä japanilaista, en sitä modernia "kaikki paikat täynnä krääsää" -juttua. Tänne muuttaa vielä Bunny, Mimin sisko. Hän on vielä Japanissa. Yläsänky ja lelut ovat hänen.

Sitten kun mulla on rahaa ja jostain löydän niin ostan Guavan ja Mangon ja siinä kohtaa mun täytyy sitten miettiä kokonaan uusiks asumisjärjestelyt, sillä en usko ihan heti kolmea keittiötä ja kolmea kylppäriä saavani kasaan. Ehkä osalla ainakin olis yhteinen vessa (ihan yleistä japanilaisissa pienissä asunnoissa) mutta keittiöt...

Eilen herkuteltiin ja katottiin leffoja. Kävin myös Tikkurilan kierrätyskeskuksessa, en siis jaksanutkaan mennä sinne isoon, kun maanantaina kuitenkin menen siitä ohi. Jos ne haluamani jutut ovat myyty ni sitten ne on myyty ja mun elämä ei ole enää entisellään, mutta sellasta se on...;) Ei löytynyt mitään ihmeellistä. Mutta nyt vihdoin ja viimein pääsen hyödyntämään vauvan vaatteiden ihania kuoseja, kun teen niistä vaatteita nukeille :) Pinjan nukkekotiinkin löysin jotain, mistä Pimpula ilahtu. Jollain tapaa olen kateellinen Pinzan nukketalosta, kun sillä ei ole niin tarkkaa ja nöpönuukaa se, mitä sinne taloon tulee, ihan niinkuin itelläkin pienenä. Mutta nytte kaikkien mittasuhteiden ja tyylien ja muun kanssa on semmonen riehakas vapaus mennyt tosta jutusta. Mutta haluan taloni olevan niiden täydellinen kun se vaan voi olla. :) Toista elokuvaa katsoessa leikkasin samalla kankaita, että pääsen tekemään sukkahousuja/trikoita tytöille. Ja Mimille yökkärin. On ihana miettiä kankaita ja muuta, että ne tyylillisesti sopii "omistajalleen". Minkähän laisia niistä Guavasta ja Mangosta tulee?!

Yhden tutun kanssa ollaan sähköpostitse keskusteltu myös muista kuin ihmisasukkaista. Ennen kaikkea Sylvanian Families tyypeistä. Mua itteäkin vähän houkuttais ottaa joku sivuprojekti, ihan siis vaan tehdä joku asumus ja sinne tuunata kaikkee...ehkä se vois olla se riehakkaan vapaa kökkö? Siis semmonen mihin ite tekis kaiken, viis siitä miltä se näyttää.

Jotta mua ei alkais entisestään ahdistamaan ajan haaskaus alan nyt tekemään itselleni listaa tälle päivälle. Hauskaa Äitienpäivää! (Lapset on Mikolla, mutta onneks Kenai tuli herättämään pusuin ja tuomalla minulle pahviputkilon lahjaksi <3

Raisa

päivitys.

Olen ollut kipeenä, mutta nyt lähden uudella tukallani katsomaan, ovatko eilen haalimani aarteet vielä Kierrätyskeskuksessa jäljellä, kun eivät mokomat voineet niitä varata minulle, köyhälle. Kampaajalle jäin kympin velkaa ja Silvopleessä jouduin pummimaan puolitutulta 30 senttiä...

Pinja oksensi aamulla ja nyt Chris valittelee outoa oloaan. Mua ahdistaa ompelujutut, kun ei huvittais mitään (muuta kuin nukkejuttuja) tehdä, kakutkin pitäis täyttää ja koristella. Ihania kuvia tulossa eiliseltä kotimatkalta.

Olen ihan paska. Koska olen aikuinen saan kiroilla. Ja syödä karkkia vaikka joka päivä. Koska olen naimisissa tarkan miehen kanssa en saa korvata aterioita karkilla ja sipseillä :(

Raisa.

Mimi!!!!♥ Ja leipomista

Uusi nukke on tullut! Bambilla on nyt siis uusi ystävä, nimeltään Mimi. Kaunis sinitukkainen ydinpakoilainen on saapunut säteilevästä Japanista tänne turvalliseen ydinvoimaloiden luvattuun maahan! Itse en ole hänen hohdettaan vielä nähnyt, mutta Chris ja Pinja ovat! Kateeksi käy! Mutta neljä tuntia ja sitten voin lähteä kotiin! Jee! Pinjalla on tänään se konsertti, siihen on melkein koko suku tulossa! Pyysin isää, kun luulin ettei äiti pääse, mutta äiti pääseekin ja nyt ne on ehkä sitten molemmat tulossa. Ja äiti pyysi sitten vielä veljeäkin, veljen naisystävä taitaa olla liian kipeä tullakseen. Saa nyt nähdä ketä kaikkia sieltä loppujen lopuksi tulee.

Eilen Pinjan kanssa leivottiin buffettiin, Pinja teki riisisuklaata Marianne rouheella höystettynä, mutta joku meni vikaan ja ne jäi ihan muruisiksi ja sitten vielä ne maistu jotenkin eltaantuneelta. Eli ei niitä voinut myyntiin laittaa :( Harmitti Pinjan puoesta, mutta ihan hyvin se tuntu takaiskuun suhtautuvan.
Mä tein tuplasatsin Taviksia, suklaa-pähkinäkeksejä. Niistä tuli hyviä, mutta ei niin kauniita kuin olis pitänyt. Ja se ärsytti - kyllähän mun pitäis pystyä tekemään kauniita keksejä. (mä haluan, että buffetin herkullisimmat jutut olis vegaanisia!) No, ne on nyt tehty enkä todellakaan ala tekemään niitä uusiks tai jotain.

Lauantaille on tilattu äitienpäiväkakku! Hauskaa! Tiedän jo melko tarkkaan millasen teen, eli periaatteessa saman kakun kuin Lassin synttäreille, mutta eri muotosen, sisälle karamellivanukasta ja koristeeksi ananaskirsikoita. Kur.

Olen tulossa kipeäksi :( Olin niin hyvilläni siitä, että selvisin keväästä ilman sairasteluita, muiden (heikompien lihansyöjien) kaatuessa sängynpohjalle. Mutta nyt väsyttää ja kolottaa :(

♥ Raisa

Skräppäystä ja mielenrauhaa ja Ole Hyvä -tuotteita

Eilen oli jälleen skräppimaanantai, onneks! Oli sen verran kammottava sunnuntai, että nyt kaipas jotain "rauhottavaa" ja miellyttävää. Työpäivä tuntu siltä, kun olis hammasta revitty koko päivän...joten lähettiin Sinelliin niin aikasin kun se vaan oli mahdollista. Tällä kertaa minä ajoin, kun ystävättärelläni ei ollut autoa käytössä. Yllättävän hyvin meni työmatka. Siis siihen nähden, kuinka raivohullu mä olen auton ratissa, varsinkin ruuhka-aikaan. Mutta Kerttu, uusi autoni, on niin rauhallinen, että se tarttuu minuunkin.
Päästiin Sinelliin hyvissä ajoim joten kerkesin shoppailemaan. Vaikkei pitänyt. Pöh!

Meillä on siis joka kuun eka maanantai tapaaminen Variston Sinellissä, sinne on kaikki tervetulleita. Maksetaan 10 euroa meidän "opelle" Arvilommin Tuulalle ja siitä hyvästä saadaan käyttää talon työkaluja, joitakin materiaaleja ja lisäksi saadaan talon antimista 10% alennusta sen illan ostoksista. Ja ennen kaikkea, se seura, se ihana seura! Naisenergiaa parhaimmillaan! 
Nii, se alkaa klo 16 ja loppuu 21. Ei siinä paljoa kerkee kyllä skräppäämään, varsinkin kun seurustelu ottaa oman aikansa, kahvittelu omansa ja sitten vielä pitäis tarkistaa mitä kaikkea siellä on myynnissä. Nyt mentiin siis etuajassa, että malttais paremmin tarkistaa nukkekotitarjonnan. Löysin pari palasta kangasta, toinen hyvin Mary Quant tyylinen, siitä tulee varmaan oikein kiva mekko. Lisäksi ostin nauhoja, ovenkarmi -rimaa (♥), kasveja ja ämpäreitä. Sitte tulikin semmonen olo, että mä haluan kotiin...(tuli jo ikävä)
Olin kuitenkin loppuun asti, ja hyvä niin. Yhdellä porukasta oli synttärit ja hän haki ihania herkkuja, jopa ihan tietoisesti vegaanisia ♥
Kolme sivuakin sain tehtyä, tässä kuvat kahdesta (yhtä en jostain syystä saa ladattua oikein päin) Näillä oli jo vähän kiire, kun ne on viime vuotisia kuvia...

Sitte vielä jotain sellasta, mistä olen aikonut postata jo monesti, yksi suosikki tuotemerkkini, Ole Hyvä tuotteet :)
Ole Hyvä on vegaaninen, kotimainen, edullinen ja vielä laadukaskin! Itse käytän niiden pesuaineita täytettäviin pulloihin (sekin on oikeesti niin nerokasta, ettei aina tarvii ostaa uutta pulloa, kun pesuaineetkin pakataan niin pirun hyvin, tuhteihin pulloihin), shampoota, hoitoainetta ja saippuaakin. Ja nyt niillä on sitten kosteusvoiteita, ihanan simppeleissä tuubeissa, ihanissa tuoksuissa. Tuubeja ei voi uudelleen täyttää, kaikkea muuta voi :)

Oikeesti on niin kivaa, kun joku tuote täyttää noin monta kriteeriä!! Lisää tälläisiä!

Olen jo paljon paremmalla tuulella, sunnuntain ketutus oli täysin hormoniperäistä...

Tänään leivotaan Pinjan huomista konserttia varten. Pinjan luokka on siis musaluokka, ja musaluokat järjestää kevätkonsertin ja Pimpulan luokka vastaa buffetista. Tällä kertaa buffetista saa myös vegaanisia herkkuja....

Tämä tarkoittaa sitä, että pääsen vasta torstaina nukkeilemaan :( Eilen sain yhden skräppikaverin innostumaan Blytheistä!! Hän tilasi saman tien ensimmäisen nukkensa! Simply Chocolaten, joka minullakin oli jossain vaiheessa Vanillan kanssa harkinnassa. Mutta seuraavaksi haluaisin Mangon ja Guavan. (kelta ja pinkkitukkaiset tytöt)

♥ Raisa

xx

Armoton vitutus. Tuntuu, että on meikäläisessä joku nyt ihan sekasin. Oon niin huonolla tuulella että. Perhe parka. Nekin on kyllä olleet vaikuttamassa tähän. Näkisitte miten mun esiteinini härnää ja ärsyttää. Vähän kyllä harmittaa, kun sillä on huomenna synttärit ja mun tekis mieli pistää se kellariin nöyrtymään. Ei kuitenkaan syytä huoleen, se pääsis kellarista ulkokautta pois ;)

Oltiin siellä Nuuksiossa ja vittu kun sielläkin oli niin saatanan kylmä ja mua vitutti ihan älyttömästi jo kotipihasta alkaen. Riideltiin siitä kuka ostaa bensat...ihan älytöntä. Aina välillä sovittiin, mutta sitte jossain vaiheessa keitti niin pahasti, että ei auttanut enää mikään. Nyt sitte ollaan riidelty siitä, kun kukat ei saa tarpeeks valoa, mä istun liian pitkään sängyn reunalla, Kenai pudotti ainoastaan mun vaatteet lattialle jne. Ihan super hauskaa. Pakko oli tehdä tilapäinen sovinto, että sain käytettyä sen nettimaksupalvelua, oma kortti kun on taas jäähyllä. En saanut edes maksettua niitä muita juttuja mitä tilasin, mutta onneks olen sen verran pitkäaikainen asiakas, että se anto mulle maksuaikaa niin paljon kun tarvitsen. Tilasin mm. saappaat ja vaatetelineen.

Nuuksiossa oli kuitenkin tosi kaunista. Mä otin ihan pelkkiä luontokuviakin, mutta emmä sellasia nyt postaile...



En pystynyt illalla rauhottuu/rentoutuu edes sen vertaa, että olisin saanut hyvän mielen jostain nukkejutuista. Olen aloittanut uuden huoneiston työstämisen ajatustasolla ja tehnyt sille ihan konkreettisen tilankin jo, mutta sen verran olin ärtynyt, etten edes sitä halunnut laitella. Vitutti vaan seki. Vittu, kaikkeen mäkin haksahdan. Aikuinen ihminen.

No, nyt on kuitenkin uusi nukke postikuluineen maksettu. sillä on jo nimikin, mutta pidän sen vielä omana tietonani. Nyt riidellään siitä, kun mä kirjotan liian pitkään. Sen kauneusunet kärsii. Pitäisköhän mun taas vähän säännöllistää mun lääkitystä...

Syökää räkää. (ei tietenkään oikeesti, mutta kun harmittaa niin!)

r