Mulla oli aamulla paljon sanottavaa tästä aiheesta, siitä miten eri lailla ihmiset näkee tän asian, miten eri lailla mina ja ystäväni koetaan tämä kasvissyönti -juttu. Tää on jotenkin tosi arka aihe, mä rakastan ystäviäni, enkä heitä arvota tämän asian perusteella, mutta miksi ihmeessä näin on? Kun ajatellaan sitä, miten mä veganismin näen, miten koen eläinten hyväksikäytön ihan kauhistuttavana asiana ja sitten kukaan mun kavereista ei ole vegaani (paitsi tietenkin se kaikista rakkain, mieheni).
Mä en saa nyt ollenkaan ulos sitä, mitä haluaisin. Kyse on kuitenkin elämästä ja kuolemasta, ja silti siihen suhtaudutaan niin kepeästi. Minäkin. Entä jos mun kaverit olisikin pahimman luokan rasisteja - olisko ne vieläkin mun kavereita? Tuskinpa. Mutta jotenkin me ollaan nii aivopestyjä tän asian suhteen, että mullakin on nyt vähän semmonen olo, että suuttuuko mun kaverit nyt tästä.
Sillon aikoinaan kun uutta miestä etsin, tai en etsinyt, mutta tarkistin markkinoita ;) niin pidin ykköskriteerinä sitä, että se on vegaani. En tiedä, mitä tapahtuis jos olisinkin miestä vailla, tai vaikka kaipaisin sellasta lyhyt aikaista seuraa - kelpaisko yhdeksi illaksi lihis? Entä jos kelpais ja sitte siihen menis vaikka ihastumaan, mitä sitten? Entä jos jääkaappiin ilmaantuis kamalia asioita?
Yks ihana kaunis ystäväni (vegaani) otti ja rakastu mieheen, joka tykkäs lehmänmaidosta ja eri eläinten palasista. Tämä nainen kitki miehestä lihanhimon (mahtoko tarjota parempaa tilalle ;) ) ja nyt he ovat muuttamassa yhteiseen kotiin ♥
Veganismi nähdään usein jonain totaalikieltäytymisenä, jotenkin sellaisena asiana, joka hirveästi vaatii itsekuria. Höpönhöpö! Lasten jälkeen paras asia mun elämässä. Siis ei tienkään itse veganismi, eihän se ole mitään. Sana vaan, mutta mitä se on tuonut tullessaan. Ihania, kauniita asioita. Tämä siis vaan siksi, että pidän eläimistä, koen että eläimillä, ihan sama onko ne tosi söpöjä, vai kamalan rumia ja pelottavia, on oikeus mielekkääseen, kärsimyksestä vapaaseen elämään. Ha! Siinä se oli, rutistettu pieneen lauseeseen! Onnistuinpas! Niin, ja takas siihen ruokavalion ankeuteen...ruokaa arvostaa ihan erilailla vegaanina kuin lihiksenä, ruoka on paljon merkityksellisempää kuin lihiksenä ja, uskokaa pois! - vegaanin ruokavalio on monipuolisempi kuin peruslihiksellä! Poikkeuksia on, tietty. Summa summarum¨- vegaanina on super paljon hauskempaa :) Tämä postaus on tarkoitettu iloiseksi ja valoisaksi, toivottavasti siitä edes osa tuli läpi.
Tekee ihan super paljon mieli tilata Simply Mango ja Simply Guava!
♥ Raisa
Ihana ja ajatuksia herättelevä post. <3
VastaaPoistaMinullakin on vain yksi vege kaveri, ja poikaystäväni on lihis mutta syö tekemiäni vegeruokia.(...toivottavasti edes joskus saan käännytettyä, mutta toivottomalta näyttää.) Rakkauteeni heidän ruokavalionsa ei vaikuta, ajattelen vain että he eivät ole vielä valmiita vastaanottamaan tietoa, tai heillä ei ole energiaa lähteä uudelle ruokavaliolle. Yhteiskuntamme pesee ihmiset niin tehokkaasti sekasyöjiksi, että syitä löytyy lukuisia. Valittevasti monet sekasyöjät eivät halua kuullakaan eläinten kärsimyksistä, koska ne tuottaisivat heille niin paljon tuskaa. Mutta tuska ja huono omatunto ovat tässä tapauksessa vain positiivisia asioita, merkkejä hyväsydämisyydestä.
Kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaMä ite yritän miettiä tätä nykyään sitä kautta, et kyllähän mäkin ostan Kiinassa ja muissa "arveluttavissa" maissa tehtyjä tuotteita, tietämättä (ja varmasti myös osittain haluamatta tietää) missä oloissa ja kenen toimesta ne on tehty. Tämä ajatus on sen verran viellä kypsyttelyasteella, etten ihan osaa pukea sitä vielä sellaseen ymmärrettävään asuun. Siis mulle kuitenkin tulee sellane olo, että mikä mäkin olen muita arvostelemaan (vaikken ole kyllä varma, että arvostelinko mä ketään) kun mä tilailen intoo piukassa nukkekoti-juttuja. Ja ei se tietty pelkästään niihin jää, melkeimpä kaikki krääsä siellä on tehty. Ehkä mun kannattais miettiä tätä vielä, ja palata sitten asiaan. Mutta taas toisaalta, täytyykö olla kaikin puolin täydellinen, että voi ottaa johonkin epäkohtaan kantaa? Ei tietenkään. Ai nii, mä tein sen ajatusjutun sen takia, että ymmärtäisin paremmin ystäviäni, heidän kykyään (? paremman sanan puutteessa) syödä eläimiä samalla kun olla kuitenkin eläinrakas. Mä en ole kyllä millään lailla ihmisrakas, mutta kaikilla tulis olla oikeus siihen arvokkaaseen elämään, ihmisilläkin :)
<3 Raisa