Viikonloppu, ruoan täytteinen postaus

Mjau.

Tällä viikolla kaksi päivää töissä ja kolme koulussa. Ja sitten alkaa loma!!! Mulla ei ole työkkärin ammatinvalintaohjaajalla ja lukiossa käyntiä kummempia suunnitelmia. Ja hyvä niin! Vähän kyllä jo ahdistaa ajatus täihin paluusta, kun se jo viikonlopun jäljiltä on aina niin hankalaa. Mitäköhän se on sitten kesäloman jälkeen. Viime vuonna ainakin yhtä helvettiä, eikä tämä työtilanne ole ainakaan parempaan suuntaan mennyt sitten viime kesän. No, turha sitä vielä murehtia.

Viikonloppu oli mukava, sain kirjahyllystä n. 10 kirjaa pois, Tehtaalta, joka kyllä ei todellakaan tehdasta ole muistuttanut aikoihin, poistin pienen pussillisen leimasimia (Pinkkis sittenkin osallistuu hyväntekeväisyyteen tässä kuussa :D). Tein mukavia ruokia, en kyllä millään muista mitä oli pe iltana, mutta la päivällä oli purjo-perunasosekeittoa, la iltana, kun leivottiin, niin ruoaksi oli joskus tammikuussa tekemääni ja pakastamaani sieni-makaronilaatikkoa. Leivottiin keksejä Pinjan kanssa, Chris teki Vadelmaunelmia ja minä vielä mysliä. Kaikki onnistui oikein hyvin, paitsi Vadelmaunelmien rasva jotenkin putos pohjalle ja oli ikävän tuntunen. Sunnuntaina lounaaksi oli Bombay Rokka (hernekeitto intialaisittain – Jere Niemisen Herne Rokkaa kirjasta – alkuperäisessä ohjeessa  laitetaan chiliä ihan käsittämätön määrä, mä laitan ¼ osan siitä ja senkin chilitahnana, ja siltikin lapset valittaa) ja päivälliseksi tonkatsua, riisiä ja hiziki-kurkkusalaattia. Tonkatsu on japanilaisittain kokattua porsaanlihaa, meillä oli soijapalasia (niin ku siis soijasuikaleita, mutta isompina paloina, ahh! leikkeitä! Paitsi ettei ihan, sinne päin kuitenkin!), liotin niitä ikuisuuden vedessä jossa oli vaikka mitä miltä ajattelin lihan maistuvan (savuaromia, sesamöljyä, soijakastiketta, garam masalaa, soijarouhemaustetta), samanaikaisesti liotin pellavansiemeniä lämpimässä vedessä, lopulta siivilöin siemenet pois ja käytin liman kananmunan tapaan, en löytänyt korppujauhoja (ja just nyt muistin, millasessa pakkauksessa ne oli – voi rähmä!), joten jouduin paahtamaan pari palaa leipää ja jauhamaan sen hienoksi. Mun liian tuore korppujauheeni ei jostain syystä kuitenkaan kunnolla tarttunut soijapalasten pintaan, lisäsin lopulta polentaa ja mannasuurimoita. Niin ja sitten ne paistettiin öljyssä rapeiksi. Oli oikein hyvää.

Siivottiin taas vähän jotain sellasia pinttyneitä asioita ja luultavasti löysin eteisen kahden muovimattokerroksen alta lautalattian! Muualta ei olla sellasta löydetty. Miks vaan eteisessä?

Sain ainoastaan yhden skräppisivun tehtyä, toista aloitin. Olen lukenut ja herkutellut oikein vimmalla. Luin Kreeta Onkelin (??) Kutsumus –kirjan. Yleensä suomikulttuurikammoni estää lukemasta kotimaisia kirjailijoita, mutta tämän luin kun sen kerta äitiltä sain. Oli oikein hyvä! Ajantappokirja, joka vei mennessään.

Nyt luen kirjaa nimeltä Shame. Olen kertaalleen yhden vastaavahkon kirjan lukenut, kertoo intialaisista naisista, siitä kuinka perheen ylpeys menee aivan kaiken muun edelle. Aika hurjaa. Ja kurjaa.

Katsottiin ties kuinka monennen kerran Social Network, on se vaan niin hyvä.

Tänään tulin bussilla töihin, oli sen verran ikävä lumi/räntäsade. Perjantaina kun poljin kotiin menin n. kilometrin matkan busseille ja takseille tarkoitettua reittiä. Se on aika kuumottavaa, mutta toinen vaihtoehto olis taluttaa pyörää kamalassa sohjossa vastaava matka. En sitä yleensä tee, mutta nyt on ollut muutaman päivän niin huonossa kunnossa vastaavan reitin pyörätie, että olen vähän tuhma ja mennyt sieltä missä aita on matalin. Niin, perjantaina siis poljin sieltä tunnelista ja kuulin, kuinka auto ajaa perässäni. Dösä olis kyllä mennyt jo ohi, samoin taksi…jäljelle jää…poliisi? Yup! Nehän siellä matelivat, minun perässäni. Yritin olla näkymätön ja se tepsi – lopulta ne ajoi ohi eivätkä pysäyttäneet tai mitään. Ehkä ne huomas Kenain repimän takin hihan ja säälistä antoi mun mennä.

Kenaista ei oikeastaan vielä mitään uutisia. Äiti on viimeistä viikkoa meidän yläkerrassa, ekana päivänä Kenai ulvo ja äiti katsoi parhaaksi käydä katsomassa, kuitenkin niin, että odotti Kenain hiljentyvän enne kuin meni sinne. Sen jälkeen on ollut ihan hiljaista. Kertaalleen äiti on joutunut lähtemään ennen kuin C on tullut koulusta kotiin ja silloinkin äiti jäi kuusiaidan taakse kuuntelemaan, hiljaisuus jatkui. Tänään äiti lähtee myöskin aiemmin, kokeillaan, että voiko näin tehdä, voiko Kenaita jättää yksin. Äiti on kyllä ollut enkeli auttaessaan näin. Mutta on sekin tästä jotain hyvää itselleen saanut, ensinnäkin oikein hyvän koiraystävän ja toisekseen päivittäisen kävelylenkin. Äiti jaksaa sitä hehkuttaa kuinka hyvää se on sille tehnyt. Hyvä hyvä! Mäkin huomasin viikon pyöräiltyäni kuinka väsynyt olen ollut, kun kroppakin kerkis jo laiskistumaan kovien pakkasten ja lumentulon aikaan, kun menin siis bussilla tai omalla autolla. Kyllä se liike on tärkeää.

Multa on kokonaan jäänyt katakanojen opiskelu. Vetoan siihen, että hukkasin monisteen, jossa ne oli hyvin opetettu. Enkä ole sitten viitsinyt netistä etsiä niitä enää uudestaan…Mokoma. Kyllä mä niihin vielä palaan, nyt vaan… jotain…Illalla taas kieltä opiskelemaan. Viime kerralla olikin peruttu. Olen paljon kuitenkin opiskellut sitä toista puolta japanologiasta, ihan itse. Japanin kulttuuri nyt vaan on niin kiehtovaa.

Säästövinkki: Käy kaupassa harvoin, kerran viikossa riittää. Soijamaitoa voi ostaa koko viikon tarpeiksi, porkkanat, peruna ja kaali säilyvät hyvin ja idättämällä saat lisää tuoretta ravintoa. Ja silloinkin, pitäydy etukäteen huolella suunnittelemassasi kauppalistassa. Käymällä harvemmin tulee vähemmän myös mielitekoja, ostat vähemmän karkkia jne. Ja ehkä silloin myös tulee paremmin hyödynnettyä niitä aineksia, joita kaapistasi jo löytyy.

Hauskaa alkanutta viikkoa! Mun uudet seurattavat japaninvaihtarit lähtevät tänään japaniin! Huiiiii! Kade!

♥ Raisa

Raha-asiaa ja Hyvis-postaus

Vaikken asuntolainaa ylimääräistä lyhentelekkään, voin silti hehkuttaa sen olevan nyt alle 150 000 euroa. Aika kamalaa siltikin. Eikä raha-asioista varmaan näin sais puhua. Soo soo.
Luottokortissa nyt vähemmän kuin kuukausirajani on. Ihan käsittämättömän hienoa. Paitsi. Just rapsahti reilu sadan euron meno sinne, kun sponsoroin aivan ihanaa Suzette-pupua. Oli niin kiukkuisen ja sitä kautta meidän Hyrrän näköinen, etten voinut vastustaa kiusausta :)

Siihen meni reilu 80 euroa ja Petan jäsenmaksuun sit reilut 20 euroo. Pinkkis ei voi antaa mitään, kun ainoa asiakas viime kuussa ei ole vielä maksanut laskuaan. Pinkkis antaa toistaiseksi 10 % rahoista, jotka tililleen päätyy, ei siis voitoista (kun eihän niitä edes ole!! hahaha - säälittävää), vaan rahasta, joka tilille maksetaan. Ja tämä alkoi vasta viime kuussa. Muistaakseni. Ihan sama. Haluaisin antaa hyväntekeväisyyteen amerikkalaisten oppien mukaan 10 % tuloistani, mutta se tuntuu kyllä ihan mahdottomalta, en siis millään raaski. Mutta on minulla tähän puolusteluja, haluatteko kuulla? Jos ette, niin hypätkää seuraavan yli. Hop!

1. Me täällä suomessa maksetaan veroja paljon enemmän kuin jenkeissä, ja ikään kuin niillä rahoilla tehdään hyväntekeväisyyttä, kuten vaikka tuetaan lihateollisuutta ja maksetaan kansanedustajien taksikulut.

(miks tää teksti jää näin?)

(ihan sama)

2. Jenkeissä saa jotain verohelpotuksia tehdessään lahjoituksia hyväntekeväisyyteen, suomessa ei tod.

3. Yritän kasvattaa omaa auttamispottiani myös antamalla aikaani ja yrittämällä värvätä muita mukaan (täällä plokissa: olen saanut ainakin yhden teistä tekemään lahjoituksen Save a Bunny järjestölle ja Mirrin ja Satun liittymään Animalian jäseniksi! Hip hei! Hyvä minä! Oikeesti toivon, että joskus nää mun hyvis-postaukseni innostais muitakin tekemään lahjoituksia.)

Siinä mun kootut selitykseni.



Huh! Pääsin eroon siitä! Ahdistavaa. Eilen taas hetkena ikaa väkertelin yhtä skräppisivua. En saanut valmiiksi. Enkä löytänyt mitään, jolle olisin voinut tarjota uuden, ehkä paremman elämän kirppiksellä. Tulen töistä nykyisin niin myöhään ja nälkäisenä kotiin, että syön aina ihan liikaa ja loppu illan pyörin maha turpeana, enkä saa mitään aikaiseksi ja sitten onkin jo mentävä nukkumaan. Onneksi saan nykyiisn nukuttua taas normaalisti, eli todella hyvin.

Pyöräilin tänään todella kiukkuisena töihin, rähisin ainakin kahdelle tampiolle, jotka kävelivät (huom! Kävelivät) pyörätiellä (huom! Pyörätiellä). Samperi soikoon, niin ku tuolla ei olis muutenkin tarpeeksi vaikeeta edetä, ilman että taliaivoit lompsii missä sattuu. Muistutus kaikille: Suomessa on oikean puoleinen liikenne, poikkeus tähän jos jalankulkija etenee maantietä pitkin, silloin ja vain silloin tulee hänen kulkea tien vasenta reunaa. Kun taas kulkiessaan kevyelle liikenteelle tarkoitetulla tiellä, tulee jalankulkijan kävellä oikeaa reunaa. Usein kevyenliikenteen väylät on jaettu niin, että pyöräilijät käyttävät ulointa reunaa (eli siis autotietä lähinnä olevaa) ja jalankulkijat (joihin myös koiranulkoiluttajat lasketaan) taas sitä reunaa, joka autotiestä kauempana. Ja näillä pienoisteillä noudatetaan myös perussääntöä, eli kuljetaan oikeaa reunaa. Näillä ohjeilla kaikkien on huomattavasti mukavampi ja turvallisempi liikkua Suomen tuhansilla teillä. Mitä enemmän kulkijoita, sen tärkeämpi on muistaa nämä säännöt. Ja kyllä, arvon nuoriso, tämä ohjeistus koskee myös teitä.

Mä en tiedä miks mä oon aina niin kiukkunen. Tai sen tiedän miks tänään olin niin erityisen kiukkuinen, mutta noin yleensä. Ehkä mä vaan olen sellainen kiukkuinen luonne.

poistettu jotain-------------------FB:sta tulikin mieleeni - luin hesarin nyt liitteestä jostain Parviasesta. En muista enää etunimeä. Se on joku julkkis? Mä oon niin kaikesta tärkeestä ja merkittävästä pimennossa! No, onneks mä sentään Tuksun tiedän. Mut nyt kun ei ole telkkaria, ei ole facebookissa, ei käy kampaajalla, jonne tulis 7-päivää lehti niin ei tiedä tärkeistä tapahtumista yhtään mitään. Eikä mulla ole sellasia kavereitakaan, jotka näistä julkisuuden valokeilassa viihtyvistä nuorista ja kauniista naisista puhuis, ni mä en oikeasti kuule niistä mitään. Mä vaan skräppään ja kasvatan ituja.

Moi nyt. Unohdin ottaa herkkuja mukaan, nyt olen syönyt jo kaikki pähkinäni ja kuivatut hedelmät. Ankeeta. Kotona olis ollut suklaata ja ameriikasta asti lähetettyjä yli 400 kalorin keksejä.

ONNEKSI ON PERJANTAI!!!

Säästövinkki: Peruuta lehtitiluaksesi ja lue kaikki oleellinen Pinkkiksen plokista.

♥ Raisa

Heipp-o!

Ei mitään askaa. Olen iltaisin skräpännyt, vaikkei se kauheasti ole jaksanut innostaakaan. Saanpahan ainakin jotain tehtyä. Ja on se siis ihan hauskaa, mutta puuttuu semmonen tekemisen palo. Edelleen teen siis sitä Pinjan ja mun Tokion reissua, siinä on paljon tekemistä.

Sain taas yhden teen käytettyä loppuun ja omenahillopurkkejakaan ei ole enää kuin kaksi. Mansikka- ja mustikkahilloa on aika paljon, mutta uskon, että nekin tulee ennen seuraavaa satoa syötyä. Joka tapauksessa teen loppuun juomisesta tuli hyvä olo J Reagointini siihen kertoo ehkä jotain siitä, millaisessa tuhlailevassa perheessä olen kasvanut: meillä oli kotona useampia pakastimia, joihin ostettiin parasta ennen päiväyksensä ohittaneita tuotteita, kuvitellen, että pakkasessa ne säilyis ikuisuuden. Mä joskus löysin jonkun juuston joka oli yli kymmenen vuotta vanha ja kun halusin heittää sen pois mulle suututtiin. Ja meidän jääkaapissa oli AINA jotain pilaantunutta ja muutenkin se oli aina ihan tupaten täynnä ja jotain valunut niille lasisille tasoille. Eikä me saatu siivota sitä, tai siis heittää mitään pois. Ehkä mun vanhemmat olikin jotain tutkijoita, jotka tutki erilaisia homesieniä…pointti siis se, että olen kasvanut kodissa, jossa uutta ostettiin vaikka vanhatkin oli käyttämättä, kaikki vaan tungettiin kaappeihin… ja nyt siis iloitsen siitä, että jotain oikeasti käytetään loppuun J

Töissä on kamala kiire, stressaa kauheesti, että olenko nyt varmasti tehnyt kaiken mitä pitkin, ettei vaan tulis sanomista. Ja sitä tulee joka tapauksessa. -------------------------------------------------

Kaaos on taas tullut kylään. Yritän epätoivoisesti etsiä asioita, jotka ei kuulu meille vaan kirppikselle, mutten raaski luopua mistään, vaikka kaikkea onkin niin kauheesti. Haluaisin pistää ne ei-niin-tärkeät -ponit pois, mutten millään raaski! Mähän en enää siis kerään muita kuin niitä poneja, jotka muistan lapsuudesta. (Merihevosponeista en muista mitä mulla oli, niistä kaikki käy). Mutta aiemmin ostin kaikki mitä edullisesti käsiini sain. Nyt ne vaan lojuu jossain korissa, tai ainakin ne jotka ei mahtuneet portaikoin pilvihyllyille. Tärkeät ponit on makkarissa, pilvihyllyillä. Kaks alinta hyllyä on kyllä tyhjennetty rumasti kirjahyllyyn kirjojen päälle turvaan, Kenai toisen niistä hyllyistä jo rikkoi, onneks jätti ponit rauhaan. Nii, mutta sitä roinaa on taas ihan kasoiksi asti. Tosi ärsyttävää. Eikä mua tarpeeksi hotsita käyttää aikaa siihen karsimiseen. Kun ei mua mikään muukaan oikein innosta. Onneks on kohta se loma. Ens viikolla vaan kaks päivää töissä, kun loput kolme oon kurssilla. Ihq.

Tänään tuli tili J Visaa on maksettavana enää vaivaset 7 ja puol sataa! Marraskuussa oli n. 3250 (oli iloisesti mennyt yli luottorajan). Ihan kiitettävästi olen saanut sitä kutistettua! En ole vielä kaikkia säästöjä siirrellyt omille tileilleen, teen sen ehkä vasta huomenna. Tosi kiusallista, mutta tämän kuun hyväntekeväisyys jää ihan minimiin. Mä postaan siitäkin varmaan sitte huomenna. Toisaalta voisin kyllä Paypalin kautta laittaa vaikka sinne pupupaikkaan ja sappikarhuille, niin ne rahat ei poistu mun tililtä, ainoastaan luottokortin saldo kasvaa. Ja se ei sinäänsä haittaa, kun siellä on muutakin maksettavaa vielä. Täytyypä miettiä. Olisko kenelläkään muuten suositella joitain hyväntekeväisyyskohteita? Mä mielelläni ottaisin joitain uusia mun listoille, jos vaan on sellasia, joista mä itse lämpeen.

Pyöräily on ihanaa kun on näin hieno ilma! Paitsi, että eilenkin ajoin tulvivalle jalkakäytävälle ja paniikissa pistin molemmat jalkani sinne jäiseen veteen.

Lapset on isällään, joten meillä syödään popcornia päivälliseksi. Oli meillä kyllä muutakin ;)

 Säästövinkki: Tee kaalilaatikkoa!

♥ Raisa

Oli mulla varmaan taas joku vaahtoamisen aihe, mutta luin hesaria melkein koko lounastuntini, ettei enää oikein edes ennätä, enkä kyllä enää muistakaan. Ajatukset pyörii vaan maapähkinävoikuppien ympärillä. Saatiin Chrisin ystävältä vuosipäivän kunniaksi pieni laatikollinen herkkuja ja niitä kuppeja oli siis mukana. Kaksi hetki sitten söin, vaikka toinen piti jättää "kahvi"tauolle. Ahne paskiainen.

eilen oli koiraryhmän tapaaminen. Meitä oli mukavan paljon paikalla, yksi uusikin, vaikka mulle oli kyllä kolme uutta. Anyways, oli hauskaa ja tuntu, että saatiin paljon aikaseksi. Meidän hieno sterilointikampanja (arvatkaa oliko minun aloitteesta!) on vihdoin ja viimein saanut hieman tuulta purjeisiinsa ja toukokuussa saadaan ekat 10 koiraa steriloitua. Matkassa on kyllä monta mutkaa, isoin ehkä se, että miten me saadaan syrjäkylien mummelit tuomaan koiransa sinne klinikalle. No, toivottavasti saadaan se 10 koiraa kasaan. Sen jälkeen olis tarkoitus mahdollisesti tehdä tätä säännöllisesti vaikka kerran kk. Niin, että me kerätään raha ja siellä Venäjällä el.lääkäri hoitaa steriloinnin.

Kotimatkalla hain aikoja sitten tilaamani siemenet postista. Tulispa jo kesä! Meillä on töissä kesälomien ilmoittaminen/anominen (!!) tehty niin hankalaksi, että mua jo epäilyttää lomailenko tänä kesänä laisinkaan. ----.

Perin hankala, todella helppo säästövinkki, jonka avulla säästät rahaa nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa: Työmatkapyöräily. Kelitkin alkaa olemaan aamuisin todella ihanat, on valoisaa ja aurinkoista. Linnun laulaa ja tiet alkaa olemaan sulia. Ei mene rahaa dösälippuihin, bensaan ja lopuksi vielä se ISO säästö: kunto pysyy hyvänä ja pitkällä tähtäimellä säästää paljon rahaa terveyskuluissa. Eikä tarvitse erikseen maksaa kuntosalijäsenyyksiä tms. Tietenkin pyöräilyssä on myös riskinsä: voi loukkaantua jäädessään idioottimaisen autoilijan alle tai kaatuessaan pöljien jalankulkijoiden tukkiessa tien. Pyöräily tekee sinusta myös kauniimman ja viisaamman. Ja lisäksi se on ympäristöystävällistä. Nyt täytyy mennä. Moi!

♥ Raisa

Pyllerö tässä hei. Eilinen kotimatka oli niin kamala, että tänään taas bussilla töihin. Paikoin jouduin taluttamaan pyörää, kun ei siinä sohjossa päässyt eteenpäin. Aika ajoin siirryin autotielle ajamaan, kun ne oli 100 x paremmassa kunnossa. Ja ihan viime metreillä ajoin keskelle tulvivaa jalkakäytävää, iski paniikki ja kastoin toisen jalkani jääkylmään veteen. Kurjaa ja todella raskasta.

Olen jaksanut vaahdota niistä roskista. välillä mietin sitäkin, et mitä järkee säästää kaikkee (kun mitään käyttökelpoista ei saa kerta heittää roskiin), jos ne jää vaan kaappien täytteeksi. Vaikka nyt lankarullat. Olen niitä pienen kulhollisen kerännyt, mutten yhtään tiedä mitä niillä tekisin. Mihin niitä vois oikeasti käyttää? Siis johonkin sellaiseen, johon muutoin ostaisin kaupasta jotain. Mitä järkeä on tehdä niistä vaikka pieniä puu-ukkeleita, jos en sellaisia tarvitse? Krääsää on muutenkin ihan tarpeeksi, että sitä alkais vielä tekemään lisääkin. On paljon kirjoja, joissa ”roskista” tehdään aarteita, mut kuka niitä roska-aarteita oikeasti tarvitsee, kun kaikilla on jo kaikkea muutenkin ihan yllin kyllin. Se on fiksua, että vaikka töissä käytän kynäpurkkina vanhaa säilyketölkkiä sen sijaan, että minulle tilattaisiin ”oikea” kynäpurkki. Mutta just askartelukirjojen ohjeiden mukaan valmistettavat turhuudet…pöh! Vaan ehkä ne ei kaikille ole  turhuuksia?

Mä ite ajattelin (en tiedä vielä miten toimii) kokeilla tehdä todella kulahtaneista (meille kerääntyy jostain syystä muiden vanhat pyyhkeet, joita me hyvillä mielin käytetään, vaikkei ykskään sovi yhteen yhtään minkään kanssa, kunnes pyyhkeet lopulta kuolee, sit ne otetaan koirapyyhkeiks ja sit niistä tulee todella kulahtaneita) pyyhkeistä tiskirättejä. Niin että leikkais niistä pieniä neliöitä, kanttais (? vai riittäisköhän pelkkä harkkosaksilla leikkaminen?) ja niillä pyyhkis aina pöydät ja muut. Meillä nimittäin alkaa olla aika uusia tiskirätit. Ja vaikka niitä saakin kotimaisina ja ihanan värisinä ja 100% maatuvina, niin silti valmistukseen ja kuljetuksiin on käytetty energiaa ja kun meillä niitä todella kulahtaneita pyyhkeitä kuitenkin jo on. Ei päätyis nekään ihan vielä kaatikselle. Tekis niitä niin paljon, että vois vaikka päivittäin vaihtaa, jos ne alkaa haisemaan. Ne kuitenkin kuivuis hitaammin kuin perustiskirätti.  Välillä mä haaveilen siitä, että heittäis KAIKKI pyyhkeet pois ja ostais upouudet tilalle. Ja sama koskee kaikkea muutakin romua, jota me edelleen käytetään, vaikka ”perusperheet” olis jo tajunneet hankkiutua niistä eroon. Eihän meillä ole edes sellasta litteetä telkkaria, vaan mun eksän vanha muhku. Lassikin toivoo syntärilahjaks papalta vanhaa telkkaria, mut pitäis olla kuitenkin semmonen littana, et mahtuu paremmin…Voi kunpa mun lapsista ei kasvais niin kamalan pinnallisia ja sellasia äääh…sellasia, joita tollaset asiat vaivais niin kauheesti. Siis se, mitä muut ajattelee, ja et pitäis olla aina tietyn merkkistä, ihan vaan koska niin kaikilla muillakin on ja kaikki mikä ei ole sitä tiettyä merkkiä on paljon huonompaa ja jotenkin noloa.

Sain laskun sähkötöistä, johon en ollut varautunut laisinkaan. Mua harmittaa älyttömästi, tuntuu että on kusetettu. En jaksa siitä sen enempää avautua. Se tekee kuitenkin tulevasta kuukaudesta todella tiukan. Ja aion kyllä pysyä säästötavoitteissani ja pikkulainojen poismaksusuunnitelmassani. Nyt nähdään kuinka vähällä rahalla oikeasti pystyy tulemaan toimeen. Haastetta.

Viikonloppuna jouduin muuten käyttämään luottokorttia!!! Ja vielä ruokaan! Onneks käytin, koska käyttötilillä ei ollut enää kuin 8 euroa, vaikka olin perjantaina siirtänyt säästöistä sinne jo 20. Mutta meni sitten bussilippuun ja Chrisin puhelinlaskuun. Niin, ja jotta ei tulis sitten sanomista tietyltä taholta, kyllä mulla rahaa on, säästössä ihan reippaasti. Eli ei tarvitse soitella vmäisiä puheluita siitä ,kuinka on taas korttia vingutettu jne. 

Eilen taisin unohtaa säästövinkkini, joten tänään kaksi.

Säästövinkki:  kaupasta ostettavan ruukkusalaatin sijaan tee ituja.

Säästövinkki: Osta kaupan omia merkkejä, siis siinä tapauksessa että ne on halvempia kuin ”merkkituotteet”. Mä oon aiemmin ollut ihan kauheesti Euroshoppereita ja muita ”halpiksia” vastaan, ne on olleet tosi noloja jne. kunnes tajusin, että minähän tässä nolo olen. (siltikään en tykkää käydä Lidlissä, kun se on niin kaamee paikka, epäviihtyisä ja kummallinen, olkoonkin kuinka edukas hyvänsä, eikä siellä ollut edes HP kastiketta!)

Vieläkään ei jaksa innostua mistään. Tein silti yhden skräppisivun, ja suunnittelin kahta uutta.

Mirri! Löysin sulle yhden jutun, laitatko mulle sun osoitteen vaikka sähköpostilla (pinkkisfun(at)gmail.com, niin laitan postiin. Ei se siis mikään ihmeellinen ole, mutta saatat tykätä :)

♥ Raisa

Kaikennäköistä

Kummallisia juttuja viime päiviltä.

Katsoin bussissa ikkunasta ulos ja näin peuran.

Katsoin kotona ikkunasta ulos ja näin tähdenlennon.

Katsoin auton ikkunasta ulos ja näin kuinka taksikuski juoksi ulos autostaan aukoen housujaan.

Tulin bussilla päättärille ja ennen kuin ennätin itse kiittämään, huusi kuski kiitos! Hyvää viikonloppua! (tästä mun piti soittaa äitille, kun olin niin äimän käkenä. Kuski oli vielä suomalainen!)

Katsoin keittiön ikkunasta ulos ja siellähän se orava taas roikkui pää alaspäin meidän lintujenruokinta häkkyrästä.

Minusta on jollain kummallisella tapaa veto pois. Tai ehkä into. Yhtä hyvin vois kuolla pois. Ei tietenkään oikeasti. Mut en ole pitkään aikaan saanut mitään aikaseksi. Olen vaan ja luen ja teen pahaa ruokaa.

Lauantaina käytiin Helunassa. C osti kengät ja mä huulirasvan. Ihana marjainen herkkutuoksu. Sieltä mentiin Ekoloon, ostin karkkia ja jotain ruokahommeleita. Vielä Viivoaniin ja lopuksi Silvopleehen syömään. Oli herkullista, vaikkei ihan niin hyvää kuin aina aikaisemmin ollut. Vuokrattiin joku tartuntatautileffa. Ja mä sain vihdoin kirjastosta sen Christiane F. leffan. Katoin senkin. Aika kamala. Vaikkei niin kamala kuin olis voinut olla. Ei ollut niin raadollinen. Kiitos siitä.

Lapset tuli sunnuntaina. Niitten kanssa on yllättävän hyvin mennyt viime aikoina. Lassikaan ei haasta niin kauheesti riitaa, paitsi tietty Pinjan kanssa. Meillä oli pitkään käytössä semmonen iltapalkkio, et jos kaikki iltajutut tehty klo 20 mennessä, niin sit pelataan, luetaan tms. Se toimi tosi hyvin. Nyt jostain syystä ei olla pariin viikkoon tehty mitään, kun ei muksut viitti tehdä hommiaan ajoissa. Tylsää.

Olen vähän skräpännyt, tehnyt muutaman sivun Japaninmatkasta. Alkuun tuli tosi hienoja ja sit alkoikin alamäki. Ei vaan huvita. Vietän ihan supervähän aikaa yläkerrassa. Jotenkin kamalaa. Saispa jostain intoa puuhasteluun. Muuallakin kuin keittiössä tapahtuvaan.

Aamulla tulin pyörällä töihin. Pitkästä aikaan! Oli ihanaa, kunnes alko vituttaa suurin osa jalankulkijoista. Ne on kans ihan tosi sekavaa sakkia. Kumpa kaikki olis yhtä asiallisia kuin minäkin. Lakkasin viikonlopun aikana kynnet ja nyt jo lohkeilee pois. Pöh.

Illalla japaniin. Vähän jännittää, et miten jaksan/osaan polkea sieltä pois kun se mesta on kuitenkin jossain Vantaan Myyrmäessä. Melkonen matka. En ole jaksanut katakanojakaan opiskella. Hirakanatkin osaan hädin tuskin. No, ehkä tämä vielä tästä.

Ihanaa kun on ollut niin lämmintä ja valoisaa. Moi nyt.

♥ Raisa

Roskaa

Heip.

Eilen oli se uusien ilta. Olin leiponut Blondeja, korvasin saksanpähkinät hasselpähkinöillä ja osan margariinista kookosrasvalla, kun se on niin superhyvää. Blondeista tuli kyllä vähän brunetteja, ne pikkasen ylikypsyi L Harmillista. Ihan hyviä siltikin. Paikalla oli yksi uusi, oli jotenkin koomista kaikki se panostus (vaikkei se mitään kauheen erityistä ollutkaan, sellasta toiminnan esittelyä, mutta kyllä ne kaksi, jotka toimintaa esittelivät olivat tehneet töitä osuutensa eteen) yhden ihmisen takia. Kivaa oli silti. Ja ihania herkkuja. Lopuksi katsottiin Apinoiden Planeetan Synty. Oli edelleen hyvä. Ja mikropopparit on ihania. Meillä ei siis ole mahdollisuutta niitä kotona tehdä, joten tuli vähän ahmittua…

Mentiin kaupan takapihan kautta kotiin ja tuli sitten paljon juteltua siitä, miten käsittämättömiä määriä kaupat heittää roskiin syömä- tai muuten käyttökelpoista tavaraa. Jotenkin niin masentavaa. Kuluttajia ”syytetään” että vaikka jätteistä vain viisi % on meidän tuottamaa on meidän jätteiden tuottamat kasvihuonekaasut 40% (tai jotain sinnepäin). Minä ymmärrän tämän niin, että suhteessa heitetään paljon ruokaa pois sekajätteiden mukana, eikä kompostoida. Tietenkin on ihan älytöntä käyttää aikaa, energiaa ja luonnonvaroja vaikka jogurtin valmistamiseen (siihenkin liittyy varmasti melko monta mutkaa, että litra sitä makeaa paksua litkua päätyy tölkkiin), kauppaan rahtaamiseen, kaupassa kylmänä säilyttämiseen, asiakkaiden autoilla koteihinsa kuljettamiseen ja kotona se sitten unohtuu kaappiin ja lopulta heitetään pois. Ei siinä mennyt kuin pari euroa…Niin, siis takas niihin kauppoihin. Ne heittää kuitenkin käyttökelpoista kamaa roskiin, kun on mennyt päiväys ja kasvista taittunut yksi oksa tms. Vaatekaupat kuulemma tekee myymättömistä vaatteista ”poistoja”, eli heittää niitä roskiin. Ensin ne kuitenkin teipataan tiukoiksi mytyiksi, niin ettei kukaan pääse hyötymään niistä. Ihan sairasta. Lääkefirmat tuhoaa tuhansia pillereitä, kun lääkkeen pakkaus muuttuu. Eikä byrokratian takia näitä tuhottavaksi aiottuja lääkkeitä voida antaa köyhiin maihin.

Välillä tuntuu niin turhauttavalta omat yritykset yhtään minkään asian parantamiseksi, kun tuntuu, että valtaosa vähät välittää yhtään mistään. Muusta kuin itsestään. Työpaikallakin joku saattaa valuttaa vettä kymmeniä litroja saadakseen pari kolme desiä kylmää vettä. Valot jätetään palamaan tyhjään huoneeseen koko päiväksi. Siivousfirma kippaa kaikki jätteet yhteen ja samaan säkkiin, vaikka olen kuinka eritellyt paperit ja biojätteet. (nyt olen alkanut itse tyhjentämään oman paperikorini kun tajusin, että ne päätyy samaan astiaan kaiken muun kanssa). Ja silti ihmiset on välittävinään kauheesti, mut kun tulee aika oikeasti tehdä jotain, tai jättää tekemättä, niin se oma mukavuus, helppous, tuttuus, ne menee aina ympäristötekojen edelle.

Mun on nyt helppo täällä saarnata, kun olen kokonaista kolme ja puoli kuukautta elänyt niin nuhteettomasti, siis käytännössä katsoen shoppailematta ja syöden hyvin pitkälti kotimaista kausiruokaa. (sitä japanivouhotustanikin olen pitkälti pystynyt suorittamaan kotimaisilla aineksilla, paitsi se iso paha riisi). Pyöräilemään en ole päässyt, mutten myöskään ole omalla autolla liikkunut juuri laisinkaan. Kävellen ja bussilla viimesen kuukauden. Mut mitä järkee siinäkään on, kun suurin osa ihmisistä siltikin menee töihin yksin omalla autollaan (välillä dösäpysäkillä laskeskelen kuinka monta ihmistä yhdessä autossa on, en ole pakettiautoja lukuun ottamatta päässyt yhtä pidemmälle). Mutta kyllähän ihmisillä on oltava oikeus mennä töihin mukavasti omalla autollaan, syödä mansikoita (tuoreita) talvipakkasilla ja herkutella haineväkeitolla ulkomailla (jonne pitää päästä kerran pari vuodessa rentoutumaan, kun elo kotimaassa töitä tehden on niin julmetun stressaavaa). Me tehdään kovasti töitä, että meillä on taloudellinen vapaus tehdä just niin kuin me itse halutaan! Ongelma vaan on siinä, että me ollaan vähän tyhmiä. Me ei tunnuta käsittävän sitä, ettei me oikeasti tulla yhtään sen onnellisemmiksi vaikka me ostettais se uusin ja hienoin kännykkä, sillä kohta markkinoilla on vielä uudempi ja vielä vähän hienompi vempele, joka saa meidän viime viikon uutuuden näyttämään vanhalta ja nuhjuselta, jopa vähän nololta.

Hittoon ympäristö! Hittoon ihmisoikeudet! Hittoon eläinten oikeudet yhtään mihinkään! Minä olen kovasti tehnyt töitä kaiken tämän eteen! Minulla on oikeus!   

Ja kyllä, edelleen tykkään kovasti kaikesta muovisesta ja söpöstä. Kaikesta krääsästä, jonninjoutavasta hölönpölöstä. Ja haaveilen japaninmatkasta. Mutta yritän hillitä haluamisiani (toistaiseksi oikeinkin hyvällä menestyksellä) ja keskittyä säästämiseen ja sen kanssa tasapainoiluun. Ja yritän olla säästämättä, että pääsisin sitten oikein todenteolla törsäämään. Vähän mietityttää, että pääseekö seepra raidoistaan…

Ihanaa kun on perjantai, lauantaina Chrisin kanssa sinne Helunaan, Silvopleehen , Ekoloon ja Viivoaniin. Muita suunnitelmia ei ole. Ihanaa! Yksi ilta aloin skräppäämään, sitä haluaisin jatkaa. Saa uudelleen elää niitä Japanitunnelmia J Loppukuusta on Skräppimaraton! Käykää ihmeessä katsomassa Sinellin sivuilta (?) jos kiinnostaa skräpätä koko päivä hulvattoman hyvässä seurassa!

Säästövinkki: Osta irtoteetä pussitetun sijaan.

♥ Raisa

Jälkeenpäin vielä lisätty: Hittoako mäkin täällä sylki roiskuen vaahtoan, ite oon ihan paska mitä näihin mukavuus - ja muihin haluamisjuttuhin tulee. Moi ny kuitenkin.

Aurinkoa

Heissulivei!

Ihana auringonpaiste, vaikka onkin kamalan kylmää. Luin hetki sitten lehdestä, että Tokioon odotetaan SUURTA maanjäristystä, joka sais paljon tuhoa aikaiseksi. Koko ajanhan siellä siis järisee, mutta sitten vuoden takaisten järistysten on se järistely ollut paljon aktiivisempaa tms. En muista enää tarkkaan mihin se perustu. Oikein kurjaa kuitenkin.

Hassu pieni paljastus liittyen tulevaisuuden suunnitelmiini – aion hakeutua iltalukioon opiskelemaan kemiaa. Lomalla käyn työkkärissä. Ja sitten varoitus kaikille niille, jotka odottavat, että kohta alkaa tapahtumaan – mä olen maailman hitain etenemään isoissa, pelottavissa asioissa. Olen suunnitellut olevani nykyisessä epätyydyttävässä elämässäni ainakin vielä vuoden. Ihan jotta saan kerättyä pienen turvarahaston  (hittoon vaatimattomuus, jättiläismäisen!) ja aikaa päätöksen kypsyttelyyn.

Olen viimeöinä nukkunut paremmin, asiaan varmasti vaikuttaa uusien suunnitelmien teko. Viimeyönä kyllä kuristin pakkausnarulla jonkun miehen kuoliaaksi keskellä kauppakeskusta, kaikkien nähden. Ja silti huomaamatta. Jälkeenpäin muokkasin unta niin, ettei huomiota herättävät hiukseni olleet näkyvillä.

Meillä on kuun lopussa tulossa keittiöön pieni jatkoremontti. Poistetaan vihdoin ja viimein se typerä patteri peittämästä takapihalle johtavaa ovea. Mulla ei ole vielä tarpeeksi kerättynä rahaa siihen. Joudun ehkä siirtämään lomakassastani (arvatkaa tekeekö yhtään mieli säästää rahaa johonkin joka tapahtuu vasta 1,5 vuoden päästä) rahaa kotikatastrofitilille. Tai ehkä riittää, etten laita tässä kuussa laisinkaan rahaa lomakassaan, ainoastaan kotitilille….hmmm. Mut on kyllä kieltämättä aika makee tunne tietää, että pystyy jotain tollasta älyttömän tylsääkin maksamaan ilman, että talous siitä järkkyy. Säästäminen on niin siistiä! Edelleen huomaan itsessäni, et sillon kun joku ketuttaa ihan sikana (kuten vaikka taas eilen, heittelin mappejakin ja potkin roskista kun otti niin kovasti päähän erinäiset asiat) niin alan miettimään nettishoppailua. Kun välillä niin kovasti tekis mieli ostaa tytöille vaikka jotain. Mua pelottaa, että on tullut uutuuksia, jotka menee multa sivu suun. Mut sit mietin sitä miten hienolta varmasti tuntuu olla kokonaan ilman luottokorttivelkaa ja saada nekin rahat säästöön suurta ja hienoa tulevaisuuttani varten, eikä sit enää tarve tilatakaan ole niin suuri. Ja toisaalta, onneks mulla on ollut melkoinen kiire ihan kaiken kanssa, ettei jää aikaakaan surffailuun. Eikä pääse tylsistymään.

Japanin opiskelussa tapahtunut ihan pienen pieni, hiuksen hieno hypähdys eteenpäin. Vielä eilen päivällä koko kieli tuntu ihan ”vieraalta kieleltä”. Niinku ulkoa opettelis jotain ihan abstraktia. Eikä mikään tunnu jäävän muistiin. Mut eilisen tunnin aikana tai sen jälkeen on ollut hitusen helpompaa. Mut on se oppiminen vaikeeta. Oikeesti tunnen itseni vanhaksi ja mieleltäni kankeaksi. Tekee kyllä hyvää. Ja sitten tähän päälle vielä kemiaa J Huh! Melkoista haastetta!

Olen saanut lapsiakin innostumaan Japanista, molempia kielen opiskelusta ja Pinzaa kaikesta muustakin. Kovasti suunnitellaan meidän seuraavaa reissua J Jota ei siis ole tulossa piitkään aikaan. Paitsi jos voitetaan meidän Tokio nimisellä sipsimaulla (käykää muuten äänestämässä Taffelin sivuilla on joku kilpailu! Meidän sipsit on siis Tokyo nimisiä, maistuu merilevältä ja wasabilta. Meillä on myös Sitruunapippuri –sipsit. Äänestäkää niitäkin, niin me päästään Tokioon ennen kuin se totaalisesti tuhoutuu niissä järistyksissä. Vaikka ehkä voitais mennä myös Osakaan.

Ajattelin, että voisin matkakuumeen hoitamiseksi alkaa tekemään albumia viimevuotisesta matkasta. En ole sitä siis vielä edes aloittanut. Vähän jäljessä joo.

Eipä sitten kait muuta. Paitsi! Nyt torstaina on Animalian PKS ryhmän uusien ilta! Alkaen klo 17 Porvoonkadun toimistolla. Alkuun on kaikkea asiallista asiaa ja sit herkutellaan ja katsotaan Apinoiden Planeetan Synty –leffa. Tulkaa ihmeessä mukaan! Jos ei muuten, niin edes leffa katsomaan meidän kanssa ja syömään Tanjan ja mun herkkuja! En ole vielä päättänyt mitä leivon. Ehkä keksejä kun olen niistä nyt vähän innostunut enemmänkin.

Hauskaa alkuviikkoa ja sen jälkeen vielä hauskaa loppuviikkoakin!

Säästövinkki: Tee seuraavan viikon ruokalista perustuen niihin aineksiin, joita kaapistasi jo löytyy.

♥ Raisa

Sovittu!

No nyt on nimi paperissa ja uusi kirja on virallisesti saanut alkunsa! Saa onnitella :)

Viikonloppuna olen haaveillut paremmasta elämästä ja kauhistellut tyhjää tiliäni. Siis käyttötiliä. Olen niin aktiivisesti siirrellyt rahoja kaikille muille tileille, ettei minulla ole juurikaan käyttörahaa. Hups! Millään en kyllä raaskisi siirtää säästöistä yhtään poiskaan. No, katsotaan pärjäänkä seuraavat kaksi viikkoa melkein nolla budjetilla. Pari laskua erääntyy, niihin on rahat. Kiperää tilannetta ei tietenkään yhtään auta se, että lauantai-iltana meni 41 euroa ravintola Sassoon. Otin kyllä annoksistani kuvia, mutta ne on kännykässä enkä ole vielä opetellut niiden siirtämistä koneelle. Aikanaan. Oli kuitenkin oikein ihana ilta, ruoka ei kyllä ihan niin hyvää kuin olisin odottanut. Mutta seura sitäkin parempaa.

Sunnuntaina väkersin keittiössä japaniherkkuja. Tein gyoza nyyttejä, paistettuja onigirejä ja edamamea. Gyozat oikein hyviä, vaikkakin työläitä, onigirit maustoin ja paistoin Umami -kirjan ohjeella, eikä toiminut yhtään. Edamamet tietenkin olivat loistavia. Leivoin myös keksejä - nam.

Siivosin eteisen, pesin ikkunankin ja pidin ikkunaa hetken aikaa auki. Oli ihanaa.Niin aurinkoista ja jotenkin toiveikasta.
Perjantaina käytiin Cittarissa, johon multa aiemmin meni poikkeuksetta 80-100 euroa. Kun oli niin paljon kaikkea, mitä teki mieli. Vaikka olikin kauppalista. Nykyään selviän n. 40 eurolla. Melkonen pudotus. Nytkin lastasin hihnan täyteen kaikkea ja vähän pelkäsin, että miten kauheasti ne tulee maksamaan. Mulla oli yks 5 euron plussaseteli, sen avulla jäi alle 40 euron. Ei paha.

Yks mun kavereista on alkanut bile-tupakoitsijaksi. Ja mä olen siitä tosi innoissani! Oikeesti, kertoo niin paljon siitä millasessa nuhteettomien ihmisten kuplassa mä elän ja sit kun jotain noin hurjaa tapahtuu, niin se on jännää ja siitä voi ottaa jo vähän iloa irti!

Tän bloginkin taso laskenut, kun ei mulla ole aikaa/intoa tehdä mitään oikeasti merkityksellisiä postauksia. Ehkä mä nyt jatkan tätä liirumlaarun juttua kuitenkin, kun kerta jollain tapaa siitä tykkään. Ja sit kun taas on enemmän aikaa/virtaa, niin tehdään jotain fiksuja juttuja.

Ei muuta. Hei vaan.

♥ Raisa

Heippa facebook

Ajattelin, että en enää olekaan niin kiinnostunut  siitä, miltä kaikki vanhat tutut näyttää ja mitä hassuja juttuja niille on aamupalaa syödessä sattunut, joten odottelen että facebook latautuisi ja pääsisin poistamaan tilini. Kestää oikeesti ihan tuhottoman kauan. No, suljin koko roskan ja avasin uudestaan. Pääsisn sisään, mutten osaa sulkea tiliäni...kätevää. Enkä jaksanut/viitsinyt jäädä sinne roikkumaan, kun alko kummasti kiehtomaan kaikki kuvat ja muut jutut mitä siellä oli ja tuli pelko, että teenkö nyt jotain peruuttamatonta. Jos joku osaa neuvoa miten se tili suljetaan niin plääh, enkö voi muka itse googlettaa sitä? Varmasti ohjeita löytyy.

Olen tai oikeastaan en olekaan. Tehnyt juurikaan mitään. Ihan varmasti oli paljonkin asiaa mutta ne on nyt pyyhkiytyneet mielestä. Mä jostain tulin kirjoittamaan, mutta sit muistin ton facebookin ja sen takia kaikki unohtu. PÖH!

Edelleen nukun huonosti, viime yön vähän paremmin. Eilinenkin oli parempi päivä. Osaan hiraganat ja kait 15 katakanaa. Olen alkanut myös opettelemaan sanoja. Tervehyksiä ja ihan pikkusen ruokasanastoa. Su on etikka. Yaki on paistaa. Paremman eilisestä teki soitto BR leluista. Pinzan kanssa viikonloppuna osallistuttiin Barbie -päivän (?) tapahtumaan ja väritettiin jotkut kuvat. Pinzaa lykästi ja se voitti barbien! Mä olin siitä niin onnessani, että itekin säikähdin, ettei kai mun elämä nyt näin surkeeta ole, että jostain tälläisestä (kun eihän P edes leiki barbeilla!) näin riemastun.

En tiedä nyt yhtään mihin se ajatus karkas.

Hauskaa viikonloppua. Tuli muuten huomattavasti pienempi visalasku kuin normaalisti :) Kohta sitä ei tule enää laisinkaan, opintolainaakaan ei ole vähän alle 10 euroa. Mulla oli suunnitelma, joka just hetki sitten kuoli. :( Olis vaatinut 5 vuotta kuopiossa. Eikä se oikein innosta. kun elämä on täällä. Täytyy nyt katsoa ja kuulostella. Lapset hirttäis mut jos veisin ne pois kavereiden luota. C ei varmaan välittäis. En tiedä. Innostuin nyt kuitenkin vähän lisää tosta ajatuksesta. En Kuopiosta, mutta vois sitä täälläkin tehdä, mutta se sulkis joitakin ovia, mutta veikkaampa että ne ovet oli sellaisia, jotka olisin itse sulkenut mahdollisuuden saatuani. Hmmmm mmmm. Meikäläinen nyt kovasti pähkäilee mitä tehdä. Ihanaa kun on oikeesti jotain aika fiksuakin ajatuksissa. Mun täytyy päästä tän asian tiimoilta nyt ammattiauttajan (hih! kirjaimellisesti!) juttusille! Tunnen itsessäni sellaista raisamaista innostusta, jota janoan ja pelkään samanaikaisesti. Olin elintärkeää olla innostunut, mutta vaarallista olla raisamaisen innostunut, kun sitten sulkee korvat, nenän, silmät ja napaankin laittaa tukkeen, ettei vaan mikään särkisi illuusiota jostain lähes täydellisestä. Miks mä en voinut keksiä tätä 10-20vuotta sitten? Mä välillä mietin, että olenko liian vanha, mut sit mietin sitä, että mulla on ainakin teoriassa vähintään 25 vuotta  työtä tehtävänä. Eli en ole liian vanha hankkimaan mielekkäämpää elämää, enhän?

Kenai on alkanut nukkumaan öitään sohvalla, olohuoneessa. Siirtynyt siis makkarista oma-aloitteisesti olkkariin. Tämä oli yksi niistä asioista, joita me oltais jouduttu tekemään jossain vaiheessa "väkisin" irrottaaksemme Kenaita meistä. Kaikkea muutakin puuhaa sen kanssa on suunnitteilla.

Tänä viikonloppuna ihanassa seurassa hyvää ruokaa syömään Sassoon. Olen kahdesti siellä ollut vegaanina ja ollut kyllä turkasen hyvät murkinat! Nam! Kerroinko jo, että tein ne Pinjan nukensängyt valmiiksi. Otan viikonloppuna niistä teille kuvia, tuli hienot ja niitä oli hauska tehdä :D Eipä sitten muuta. Hauskaa loppua!

Mjau!

♥ Raisa