Roskaa

Heip.

Eilen oli se uusien ilta. Olin leiponut Blondeja, korvasin saksanpähkinät hasselpähkinöillä ja osan margariinista kookosrasvalla, kun se on niin superhyvää. Blondeista tuli kyllä vähän brunetteja, ne pikkasen ylikypsyi L Harmillista. Ihan hyviä siltikin. Paikalla oli yksi uusi, oli jotenkin koomista kaikki se panostus (vaikkei se mitään kauheen erityistä ollutkaan, sellasta toiminnan esittelyä, mutta kyllä ne kaksi, jotka toimintaa esittelivät olivat tehneet töitä osuutensa eteen) yhden ihmisen takia. Kivaa oli silti. Ja ihania herkkuja. Lopuksi katsottiin Apinoiden Planeetan Synty. Oli edelleen hyvä. Ja mikropopparit on ihania. Meillä ei siis ole mahdollisuutta niitä kotona tehdä, joten tuli vähän ahmittua…

Mentiin kaupan takapihan kautta kotiin ja tuli sitten paljon juteltua siitä, miten käsittämättömiä määriä kaupat heittää roskiin syömä- tai muuten käyttökelpoista tavaraa. Jotenkin niin masentavaa. Kuluttajia ”syytetään” että vaikka jätteistä vain viisi % on meidän tuottamaa on meidän jätteiden tuottamat kasvihuonekaasut 40% (tai jotain sinnepäin). Minä ymmärrän tämän niin, että suhteessa heitetään paljon ruokaa pois sekajätteiden mukana, eikä kompostoida. Tietenkin on ihan älytöntä käyttää aikaa, energiaa ja luonnonvaroja vaikka jogurtin valmistamiseen (siihenkin liittyy varmasti melko monta mutkaa, että litra sitä makeaa paksua litkua päätyy tölkkiin), kauppaan rahtaamiseen, kaupassa kylmänä säilyttämiseen, asiakkaiden autoilla koteihinsa kuljettamiseen ja kotona se sitten unohtuu kaappiin ja lopulta heitetään pois. Ei siinä mennyt kuin pari euroa…Niin, siis takas niihin kauppoihin. Ne heittää kuitenkin käyttökelpoista kamaa roskiin, kun on mennyt päiväys ja kasvista taittunut yksi oksa tms. Vaatekaupat kuulemma tekee myymättömistä vaatteista ”poistoja”, eli heittää niitä roskiin. Ensin ne kuitenkin teipataan tiukoiksi mytyiksi, niin ettei kukaan pääse hyötymään niistä. Ihan sairasta. Lääkefirmat tuhoaa tuhansia pillereitä, kun lääkkeen pakkaus muuttuu. Eikä byrokratian takia näitä tuhottavaksi aiottuja lääkkeitä voida antaa köyhiin maihin.

Välillä tuntuu niin turhauttavalta omat yritykset yhtään minkään asian parantamiseksi, kun tuntuu, että valtaosa vähät välittää yhtään mistään. Muusta kuin itsestään. Työpaikallakin joku saattaa valuttaa vettä kymmeniä litroja saadakseen pari kolme desiä kylmää vettä. Valot jätetään palamaan tyhjään huoneeseen koko päiväksi. Siivousfirma kippaa kaikki jätteet yhteen ja samaan säkkiin, vaikka olen kuinka eritellyt paperit ja biojätteet. (nyt olen alkanut itse tyhjentämään oman paperikorini kun tajusin, että ne päätyy samaan astiaan kaiken muun kanssa). Ja silti ihmiset on välittävinään kauheesti, mut kun tulee aika oikeasti tehdä jotain, tai jättää tekemättä, niin se oma mukavuus, helppous, tuttuus, ne menee aina ympäristötekojen edelle.

Mun on nyt helppo täällä saarnata, kun olen kokonaista kolme ja puoli kuukautta elänyt niin nuhteettomasti, siis käytännössä katsoen shoppailematta ja syöden hyvin pitkälti kotimaista kausiruokaa. (sitä japanivouhotustanikin olen pitkälti pystynyt suorittamaan kotimaisilla aineksilla, paitsi se iso paha riisi). Pyöräilemään en ole päässyt, mutten myöskään ole omalla autolla liikkunut juuri laisinkaan. Kävellen ja bussilla viimesen kuukauden. Mut mitä järkee siinäkään on, kun suurin osa ihmisistä siltikin menee töihin yksin omalla autollaan (välillä dösäpysäkillä laskeskelen kuinka monta ihmistä yhdessä autossa on, en ole pakettiautoja lukuun ottamatta päässyt yhtä pidemmälle). Mutta kyllähän ihmisillä on oltava oikeus mennä töihin mukavasti omalla autollaan, syödä mansikoita (tuoreita) talvipakkasilla ja herkutella haineväkeitolla ulkomailla (jonne pitää päästä kerran pari vuodessa rentoutumaan, kun elo kotimaassa töitä tehden on niin julmetun stressaavaa). Me tehdään kovasti töitä, että meillä on taloudellinen vapaus tehdä just niin kuin me itse halutaan! Ongelma vaan on siinä, että me ollaan vähän tyhmiä. Me ei tunnuta käsittävän sitä, ettei me oikeasti tulla yhtään sen onnellisemmiksi vaikka me ostettais se uusin ja hienoin kännykkä, sillä kohta markkinoilla on vielä uudempi ja vielä vähän hienompi vempele, joka saa meidän viime viikon uutuuden näyttämään vanhalta ja nuhjuselta, jopa vähän nololta.

Hittoon ympäristö! Hittoon ihmisoikeudet! Hittoon eläinten oikeudet yhtään mihinkään! Minä olen kovasti tehnyt töitä kaiken tämän eteen! Minulla on oikeus!   

Ja kyllä, edelleen tykkään kovasti kaikesta muovisesta ja söpöstä. Kaikesta krääsästä, jonninjoutavasta hölönpölöstä. Ja haaveilen japaninmatkasta. Mutta yritän hillitä haluamisiani (toistaiseksi oikeinkin hyvällä menestyksellä) ja keskittyä säästämiseen ja sen kanssa tasapainoiluun. Ja yritän olla säästämättä, että pääsisin sitten oikein todenteolla törsäämään. Vähän mietityttää, että pääseekö seepra raidoistaan…

Ihanaa kun on perjantai, lauantaina Chrisin kanssa sinne Helunaan, Silvopleehen , Ekoloon ja Viivoaniin. Muita suunnitelmia ei ole. Ihanaa! Yksi ilta aloin skräppäämään, sitä haluaisin jatkaa. Saa uudelleen elää niitä Japanitunnelmia J Loppukuusta on Skräppimaraton! Käykää ihmeessä katsomassa Sinellin sivuilta (?) jos kiinnostaa skräpätä koko päivä hulvattoman hyvässä seurassa!

Säästövinkki: Osta irtoteetä pussitetun sijaan.

♥ Raisa

Jälkeenpäin vielä lisätty: Hittoako mäkin täällä sylki roiskuen vaahtoan, ite oon ihan paska mitä näihin mukavuus - ja muihin haluamisjuttuhin tulee. Moi ny kuitenkin.