Mjau.
Tällä viikolla kaksi päivää töissä ja kolme
koulussa. Ja sitten alkaa loma!!! Mulla ei ole työkkärin
ammatinvalintaohjaajalla ja lukiossa käyntiä kummempia suunnitelmia. Ja hyvä
niin! Vähän kyllä jo ahdistaa ajatus täihin paluusta, kun se jo viikonlopun jäljiltä
on aina niin hankalaa. Mitäköhän se on sitten kesäloman jälkeen. Viime vuonna
ainakin yhtä helvettiä, eikä tämä työtilanne ole ainakaan parempaan suuntaan
mennyt sitten viime kesän. No, turha sitä vielä murehtia.
Viikonloppu oli mukava, sain kirjahyllystä n.
10 kirjaa pois, Tehtaalta, joka kyllä ei todellakaan tehdasta ole muistuttanut
aikoihin, poistin pienen pussillisen leimasimia (Pinkkis sittenkin osallistuu
hyväntekeväisyyteen tässä kuussa :D). Tein mukavia ruokia, en kyllä millään
muista mitä oli pe iltana, mutta la päivällä oli purjo-perunasosekeittoa, la
iltana, kun leivottiin, niin ruoaksi oli joskus tammikuussa tekemääni ja
pakastamaani sieni-makaronilaatikkoa. Leivottiin keksejä Pinjan kanssa, Chris
teki Vadelmaunelmia ja minä vielä mysliä. Kaikki onnistui oikein hyvin, paitsi
Vadelmaunelmien rasva jotenkin putos pohjalle ja oli ikävän tuntunen.
Sunnuntaina lounaaksi oli Bombay Rokka (hernekeitto intialaisittain – Jere Niemisen
Herne Rokkaa kirjasta – alkuperäisessä ohjeessa laitetaan chiliä ihan käsittämätön määrä, mä
laitan ¼ osan siitä ja senkin chilitahnana, ja siltikin lapset valittaa) ja
päivälliseksi tonkatsua, riisiä ja hiziki-kurkkusalaattia. Tonkatsu on
japanilaisittain kokattua porsaanlihaa, meillä oli soijapalasia (niin ku siis
soijasuikaleita, mutta isompina paloina, ahh! leikkeitä! Paitsi ettei ihan,
sinne päin kuitenkin!), liotin niitä ikuisuuden vedessä jossa oli vaikka mitä
miltä ajattelin lihan maistuvan (savuaromia, sesamöljyä, soijakastiketta, garam
masalaa, soijarouhemaustetta), samanaikaisesti liotin pellavansiemeniä
lämpimässä vedessä, lopulta siivilöin siemenet pois ja käytin liman kananmunan
tapaan, en löytänyt korppujauhoja (ja just nyt muistin, millasessa pakkauksessa
ne oli – voi rähmä!), joten jouduin paahtamaan pari palaa leipää ja jauhamaan
sen hienoksi. Mun liian tuore korppujauheeni ei jostain syystä kuitenkaan kunnolla
tarttunut soijapalasten pintaan, lisäsin lopulta polentaa ja mannasuurimoita.
Niin ja sitten ne paistettiin öljyssä rapeiksi. Oli oikein hyvää.
Siivottiin taas vähän jotain sellasia
pinttyneitä asioita ja luultavasti löysin eteisen kahden muovimattokerroksen
alta lautalattian! Muualta ei olla sellasta löydetty. Miks vaan eteisessä?
Sain ainoastaan yhden skräppisivun tehtyä,
toista aloitin. Olen lukenut ja herkutellut oikein vimmalla. Luin Kreeta
Onkelin (??) Kutsumus –kirjan. Yleensä suomikulttuurikammoni estää lukemasta
kotimaisia kirjailijoita, mutta tämän luin kun sen kerta äitiltä sain. Oli
oikein hyvä! Ajantappokirja, joka vei mennessään.
Nyt luen kirjaa nimeltä Shame. Olen kertaalleen
yhden vastaavahkon kirjan lukenut, kertoo intialaisista naisista, siitä kuinka
perheen ylpeys menee aivan kaiken muun edelle. Aika hurjaa. Ja kurjaa.
Katsottiin ties kuinka monennen kerran Social
Network, on se vaan niin hyvä.
Tänään tulin bussilla töihin, oli sen verran
ikävä lumi/räntäsade. Perjantaina kun poljin kotiin menin n. kilometrin matkan
busseille ja takseille tarkoitettua reittiä. Se on aika kuumottavaa, mutta
toinen vaihtoehto olis taluttaa pyörää kamalassa sohjossa vastaava matka. En
sitä yleensä tee, mutta nyt on ollut muutaman päivän niin huonossa kunnossa
vastaavan reitin pyörätie, että olen vähän tuhma ja mennyt sieltä missä aita on
matalin. Niin, perjantaina siis poljin sieltä tunnelista ja kuulin, kuinka auto
ajaa perässäni. Dösä olis kyllä mennyt jo ohi, samoin taksi…jäljelle jää…poliisi?
Yup! Nehän siellä matelivat, minun perässäni. Yritin olla näkymätön ja se tepsi
– lopulta ne ajoi ohi eivätkä pysäyttäneet tai mitään. Ehkä ne huomas Kenain
repimän takin hihan ja säälistä antoi mun mennä.
Kenaista ei oikeastaan vielä mitään uutisia.
Äiti on viimeistä viikkoa meidän yläkerrassa, ekana päivänä Kenai ulvo ja äiti
katsoi parhaaksi käydä katsomassa, kuitenkin niin, että odotti Kenain
hiljentyvän enne kuin meni sinne. Sen jälkeen on ollut ihan hiljaista.
Kertaalleen äiti on joutunut lähtemään ennen kuin C on tullut koulusta kotiin
ja silloinkin äiti jäi kuusiaidan taakse kuuntelemaan, hiljaisuus jatkui.
Tänään äiti lähtee myöskin aiemmin, kokeillaan, että voiko näin tehdä, voiko
Kenaita jättää yksin. Äiti on kyllä ollut enkeli auttaessaan näin. Mutta on sekin
tästä jotain hyvää itselleen saanut, ensinnäkin oikein hyvän koiraystävän ja
toisekseen päivittäisen kävelylenkin. Äiti jaksaa sitä hehkuttaa kuinka hyvää
se on sille tehnyt. Hyvä hyvä! Mäkin huomasin viikon pyöräiltyäni kuinka
väsynyt olen ollut, kun kroppakin kerkis jo laiskistumaan kovien pakkasten ja
lumentulon aikaan, kun menin siis bussilla tai omalla autolla. Kyllä se liike
on tärkeää.
Multa on kokonaan jäänyt katakanojen
opiskelu. Vetoan siihen, että hukkasin monisteen, jossa ne oli hyvin opetettu.
Enkä ole sitten viitsinyt netistä etsiä niitä enää uudestaan…Mokoma. Kyllä mä
niihin vielä palaan, nyt vaan… jotain…Illalla taas kieltä opiskelemaan. Viime
kerralla olikin peruttu. Olen paljon kuitenkin opiskellut sitä toista puolta japanologiasta,
ihan itse. Japanin kulttuuri nyt vaan on niin kiehtovaa.
Säästövinkki: Käy kaupassa harvoin, kerran
viikossa riittää. Soijamaitoa voi ostaa koko viikon tarpeiksi, porkkanat,
peruna ja kaali säilyvät hyvin ja idättämällä saat lisää tuoretta ravintoa. Ja
silloinkin, pitäydy etukäteen huolella suunnittelemassasi kauppalistassa.
Käymällä harvemmin tulee vähemmän myös mielitekoja, ostat vähemmän karkkia jne.
Ja ehkä silloin myös tulee paremmin hyödynnettyä niitä aineksia, joita
kaapistasi jo löytyy.
Hauskaa alkanutta viikkoa! Mun uudet
seurattavat japaninvaihtarit lähtevät tänään japaniin! Huiiiii! Kade!
♥ Raisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti