maanantai 19. maaliskuuta 2012

Viikonloppu, ruoan täytteinen postaus


Mjau.

Tällä viikolla kaksi päivää töissä ja kolme koulussa. Ja sitten alkaa loma!!! Mulla ei ole työkkärin ammatinvalintaohjaajalla ja lukiossa käyntiä kummempia suunnitelmia. Ja hyvä niin! Vähän kyllä jo ahdistaa ajatus täihin paluusta, kun se jo viikonlopun jäljiltä on aina niin hankalaa. Mitäköhän se on sitten kesäloman jälkeen. Viime vuonna ainakin yhtä helvettiä, eikä tämä työtilanne ole ainakaan parempaan suuntaan mennyt sitten viime kesän. No, turha sitä vielä murehtia.

Viikonloppu oli mukava, sain kirjahyllystä n. 10 kirjaa pois, Tehtaalta, joka kyllä ei todellakaan tehdasta ole muistuttanut aikoihin, poistin pienen pussillisen leimasimia (Pinkkis sittenkin osallistuu hyväntekeväisyyteen tässä kuussa :D). Tein mukavia ruokia, en kyllä millään muista mitä oli pe iltana, mutta la päivällä oli purjo-perunasosekeittoa, la iltana, kun leivottiin, niin ruoaksi oli joskus tammikuussa tekemääni ja pakastamaani sieni-makaronilaatikkoa. Leivottiin keksejä Pinjan kanssa, Chris teki Vadelmaunelmia ja minä vielä mysliä. Kaikki onnistui oikein hyvin, paitsi Vadelmaunelmien rasva jotenkin putos pohjalle ja oli ikävän tuntunen. Sunnuntaina lounaaksi oli Bombay Rokka (hernekeitto intialaisittain – Jere Niemisen Herne Rokkaa kirjasta – alkuperäisessä ohjeessa  laitetaan chiliä ihan käsittämätön määrä, mä laitan ¼ osan siitä ja senkin chilitahnana, ja siltikin lapset valittaa) ja päivälliseksi tonkatsua, riisiä ja hiziki-kurkkusalaattia. Tonkatsu on japanilaisittain kokattua porsaanlihaa, meillä oli soijapalasia (niin ku siis soijasuikaleita, mutta isompina paloina, ahh! leikkeitä! Paitsi ettei ihan, sinne päin kuitenkin!), liotin niitä ikuisuuden vedessä jossa oli vaikka mitä miltä ajattelin lihan maistuvan (savuaromia, sesamöljyä, soijakastiketta, garam masalaa, soijarouhemaustetta), samanaikaisesti liotin pellavansiemeniä lämpimässä vedessä, lopulta siivilöin siemenet pois ja käytin liman kananmunan tapaan, en löytänyt korppujauhoja (ja just nyt muistin, millasessa pakkauksessa ne oli – voi rähmä!), joten jouduin paahtamaan pari palaa leipää ja jauhamaan sen hienoksi. Mun liian tuore korppujauheeni ei jostain syystä kuitenkaan kunnolla tarttunut soijapalasten pintaan, lisäsin lopulta polentaa ja mannasuurimoita. Niin ja sitten ne paistettiin öljyssä rapeiksi. Oli oikein hyvää.

Siivottiin taas vähän jotain sellasia pinttyneitä asioita ja luultavasti löysin eteisen kahden muovimattokerroksen alta lautalattian! Muualta ei olla sellasta löydetty. Miks vaan eteisessä?

Sain ainoastaan yhden skräppisivun tehtyä, toista aloitin. Olen lukenut ja herkutellut oikein vimmalla. Luin Kreeta Onkelin (??) Kutsumus –kirjan. Yleensä suomikulttuurikammoni estää lukemasta kotimaisia kirjailijoita, mutta tämän luin kun sen kerta äitiltä sain. Oli oikein hyvä! Ajantappokirja, joka vei mennessään.

Nyt luen kirjaa nimeltä Shame. Olen kertaalleen yhden vastaavahkon kirjan lukenut, kertoo intialaisista naisista, siitä kuinka perheen ylpeys menee aivan kaiken muun edelle. Aika hurjaa. Ja kurjaa.

Katsottiin ties kuinka monennen kerran Social Network, on se vaan niin hyvä.

Tänään tulin bussilla töihin, oli sen verran ikävä lumi/räntäsade. Perjantaina kun poljin kotiin menin n. kilometrin matkan busseille ja takseille tarkoitettua reittiä. Se on aika kuumottavaa, mutta toinen vaihtoehto olis taluttaa pyörää kamalassa sohjossa vastaava matka. En sitä yleensä tee, mutta nyt on ollut muutaman päivän niin huonossa kunnossa vastaavan reitin pyörätie, että olen vähän tuhma ja mennyt sieltä missä aita on matalin. Niin, perjantaina siis poljin sieltä tunnelista ja kuulin, kuinka auto ajaa perässäni. Dösä olis kyllä mennyt jo ohi, samoin taksi…jäljelle jää…poliisi? Yup! Nehän siellä matelivat, minun perässäni. Yritin olla näkymätön ja se tepsi – lopulta ne ajoi ohi eivätkä pysäyttäneet tai mitään. Ehkä ne huomas Kenain repimän takin hihan ja säälistä antoi mun mennä.

Kenaista ei oikeastaan vielä mitään uutisia. Äiti on viimeistä viikkoa meidän yläkerrassa, ekana päivänä Kenai ulvo ja äiti katsoi parhaaksi käydä katsomassa, kuitenkin niin, että odotti Kenain hiljentyvän enne kuin meni sinne. Sen jälkeen on ollut ihan hiljaista. Kertaalleen äiti on joutunut lähtemään ennen kuin C on tullut koulusta kotiin ja silloinkin äiti jäi kuusiaidan taakse kuuntelemaan, hiljaisuus jatkui. Tänään äiti lähtee myöskin aiemmin, kokeillaan, että voiko näin tehdä, voiko Kenaita jättää yksin. Äiti on kyllä ollut enkeli auttaessaan näin. Mutta on sekin tästä jotain hyvää itselleen saanut, ensinnäkin oikein hyvän koiraystävän ja toisekseen päivittäisen kävelylenkin. Äiti jaksaa sitä hehkuttaa kuinka hyvää se on sille tehnyt. Hyvä hyvä! Mäkin huomasin viikon pyöräiltyäni kuinka väsynyt olen ollut, kun kroppakin kerkis jo laiskistumaan kovien pakkasten ja lumentulon aikaan, kun menin siis bussilla tai omalla autolla. Kyllä se liike on tärkeää.

Multa on kokonaan jäänyt katakanojen opiskelu. Vetoan siihen, että hukkasin monisteen, jossa ne oli hyvin opetettu. Enkä ole sitten viitsinyt netistä etsiä niitä enää uudestaan…Mokoma. Kyllä mä niihin vielä palaan, nyt vaan… jotain…Illalla taas kieltä opiskelemaan. Viime kerralla olikin peruttu. Olen paljon kuitenkin opiskellut sitä toista puolta japanologiasta, ihan itse. Japanin kulttuuri nyt vaan on niin kiehtovaa.

Säästövinkki: Käy kaupassa harvoin, kerran viikossa riittää. Soijamaitoa voi ostaa koko viikon tarpeiksi, porkkanat, peruna ja kaali säilyvät hyvin ja idättämällä saat lisää tuoretta ravintoa. Ja silloinkin, pitäydy etukäteen huolella suunnittelemassasi kauppalistassa. Käymällä harvemmin tulee vähemmän myös mielitekoja, ostat vähemmän karkkia jne. Ja ehkä silloin myös tulee paremmin hyödynnettyä niitä aineksia, joita kaapistasi jo löytyy.

Hauskaa alkanutta viikkoa! Mun uudet seurattavat japaninvaihtarit lähtevät tänään japaniin! Huiiiii! Kade!

♥ Raisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti