...ja maailma pelastui. Sen pituinen se.

Toivottavasti lukijat ovat jo oppineet minusta ja kirjoitustyylistäni sen verran, että ymmärtävät minun laskevan leikkia tosta maailman pelastamisesta, ihan vaan siksi koska mun on niin hankala olla "vakava" kun on vakavista asioista kyse. Ja huumorin avulla jaksaa taas paremmin. Tai jotain. Ihan sama. Mut siis se, että pilkkaa en tee.

Ihan eka muistustus vielä Eettisistä!

Ite olen kerran ollut siellä asiakkaana (vai kaksi kertaa?) ja tykkäsin ihan hurjan paljon! Joulussa, samoin kuin matkoilta kotiin palatessa, on kuitenkin vähän semmonen lahjomisen pakko, tai siis ihan joku voi oikeastikin haluta ostaa ja ostetaan tarpeeseen ja silleen. Mut jokatapauksessa, tuolta Eettisiltä ostaessa ostaa pieneltä, eettiseltä yritykseltä, eikä joltain jätiltä joka voittoa tavoitellessaan ryövää ja raiskaa kaiken mikä tielleen osuu. Ja siellä on myös Pinkkis ♥. Sinne siis!

Ja sitten, kun ei mulla ole oikein kerrottavaa mistään tekemisistäni (ompelua, silitystä ja tilauksien tekoa -  Madebyssä isoin kertatilaukseni! Kiitos Mirri!) niin ajattelin takertua yhteen tai kahteen eilen lukemaani asiaan. Nimittäin Helen -lehdessä (Helsingin Energian asiakaslehti) oli mielenkiintoisia faktoja. Epäsuoria lainauksia niiden uusimmasta lehdestä: suomalainen liikkuu keskimäärin 42 km vuorokaudessa, tästä 32 km ajetaan henkilöautolla. Keskim. työmatka on reilut 13 km yhteen suuntaan. Jotenkin ihan järkkyä! Olen kyllä tästä lähtien sitä mieltä, että bensa sais olla tuplasti kalliimpaa. Me ei näköjään yhtään viittittäis vaivautua ja mennä pyörällä/bussilla/junalla. Mun työmatka on reilu 15 km yhteen suuntaan ja mä oon oikeesti maailman laiskin ihminen liikkumaan ja silti mä pyöräilen sen. En tykkää erityisemmin pyöräilystä, mutta kun sillä pääsee nopeesti, ekologisesti ja kuitenkin suht vähällä vaivalla paikasta toiseen, niin sehän alkaa olemaan jo todella ihanteellinen kulkuväline. Ja kun sen voi uupumuksen iskiessä ottaa myös junaan! siinä artikkelissa oli vielä, että ihanteellista olis, jos vois asua työpaikkansa lähellä. Mulla on vähän outo elävä esimerkki tästä...yhdet meidän naapureista (oikein mukava ja semmonen liikunnallisen oloinen perhe) lähteen aamuisin aina autolla, joskus oon nähnyt sen naisen kyllä kävelevän. Ei siinä mitään, niin tekee keskimäärin kaikki. Mut sit chris kertoi nähneensä minne ne ajaa...ne on töissä samalla kadulla, n.100 metrin päässä olevassa autoliikkeessä! Mä en todellakaan uskonut, mut C sanoi nähneensä niiden menevän sinne usein. Mitä ihmeen järkee? ei kukaan voi olla noin laiska, oikeesti!

Samaisessa lehdessä oli (tää on vähän hassua!) ammattijärjestäjän ei haastattelu vaan miksikä sitä sanotaan, artikkeli semmoisesta. Se siis pistää ihmisten asioita ja tavaroita järjestykseen, kun ne ei ite enää pärjää tavarakaaoksessaan...(osta! osta! osta!) Se mistä mä haluan täällä mainita oli se mitä itekkin aika paljon teen, nimittäin tavaramäärän tiedostaminen. Käy vähän läpi niitä varastojaan ja käyttääkin niitä uuden ostamisen sijaan. " Kun ihmiset tajuavat, kuinka paljon heillä on tavaraa jo ennestään, heidän ostoskäyttäytymisensä muuttuu. Usein shoppailu vähenee silminnähden." Mulla ainakin toimii :)

Mutta joo, ei sitten muuta. Toivottavasti kaikki myös ymmärtää, etten mä saarnaa, enkä missään tapauksessa ajattele, että olisin itse näissä asiossa jotenkin ylitse muiden. En tod! Haparoiden otan sellasia "kukonaskelia" (muistaako kukaan, joskus lapsena näitä oli, ehkä ne liitty johonkin peliin, kukonaskeleet on kuitenkin niitä, kun toisen jalan kantapää laitetaan kiinni toisen jalan varpaisiin :)

♥ Raisa

heivaanmoi

En muista kerroinko jo, että viime viikolla mun poikaa ammuttiin sellasella typerällä softiksella koulun pihalla selkään ja jalkaan ja sitä edelsi uhkailu, jonka seurauksena pieni poikaseni lähti karkuun ja sai siis ne kuulat selkään ja jalkaansa. Kaikki tämä, koska oli Kettusten mahtailevaan tyyliin esitellyt tunnilla 11 euroaan...hitto, ihan oikeesti. Yksitoista -piip- euroa! Mä kuulin tästä vasta seuraavana päivänä, itse en siis huomannut pojassa mitään erikoista, ja mä oon kuitenkin melkonen kyylä tollasten asioiden suhteen. Perjanataina soitti reksin puhelimesta ja kerto. Maanantaina juttelin reksin kanssa, koulu on hampaaton, kun kyse ei ollut kouluajalla tehdystä rikoksesta/rikkeestä. Jos teillä on lapsia, te voitte kuvitella mitä minä haluaisin sille uhkailija-ampujalle tehdä...koska se on väärin ja minä olen nynny, tein rikosilmoituksen. Elämäni ensimmäisen. Paljon taas isoja ekoja kertoja, kun oli se sairaslomakin. Mä tein sen ilmoituksen, jotta molemmat pojat tajuaa, että hitto soikoon ketään ei uhkailla ja ammuta ilman seuraumuksia.

Eilen illalla, kun tulin kotiin naapuri röökas omalla puolellaan ja heitti tumpin meidän puolelle. Ja se todellakin näki minut. Kun se sitä vähiten odottaa, mä aion kipata rekkalastillisen koirankakkaa sen pihalle...

Mä kerroin niistä teiniblogeista, joita luen. Siis ihan vaan siksi kun ne asuu hetken Japanissa. Mulla tietenkin kesti oma aikani päästä ajantasalla ja sitten ihmettelinkin, kun ei enää ollutkaan luettavaa. Mulle, todella vainoharhaselle ihmiselle, tuli semmonen olo, että niitä olis varoitettu jostain "vanhemmasta naisstalkkerista"... just joo...ei kai sit ollut, kun nyt tullut joitakin päivityksiä. Ihanaa, kun olin saanut Blythe -aiheisen kommentin! Mä vastaan sun kommenttiin vielä tarkemmin, käy jossain vaiheessa sieltä katsomassa. Siis niistä kommenteista.

Eilen syötiin  Chrisin uudella ohjeella tekemään dalia. Tosi hyvää! Siinä oli ravintolaruoan henkeä! Mutta se johtui, kun C oli saanut joltain luokkakaveriltaan minttua ja vinkkejä dalin tekemiseen. Sillä on vaikka minkä maalaisia luokkakavereita :) On niin hienoa, että sillä on "omia" ihmisiä!

Ettei mene ihan liirun laarum, ajattelin paljastaa teille jotain ihan kamalaa! Se liittyy maailman pelastamiseen, johon mä olen erikoistunut. Olen tehnyt erittäin karun havainnon, josta kukaan ei tule tykkäämään, tai ainakaan semmonen keskiverto, peruskasvatuksen saanut henkilö ei tule tykkäämään. Pohjustusta (koska safkista on vielä vähän jäljellä) Nythän on tosi pinnalla kaikki eko -jutut, eikös totta. Hirveesti tuotteita, jotka on toinen toistaan "vihreämpiä". Kierrätetään ja tehdään entistä vähemmän energiaa vieviä taulutelkkareita, sähköautoja, lahjapapereita uusiopaperista jne jne...Näitä ostamalla maailma pelastuu ja me voidaan silti näyttää tosi hyvälle, käyttää makeita vaatteita, olla hip ja  kaikki on ihan tosi hyvin.
Oikeesti, me pystytään pelastamaan maailma ainoastaan sillä, että me vähennetään meidän kulutusta! Tämä on totuus, jota kukaan markkinointikoneistossa pyörivä ei halua sinun kuulevan!
Meillä länsimaalaisilla ihmisillä on niin hirveen paljon kaikkee, et me oikeesti pärjättäis ihan varmasti niillä vaatteilla mitä meillä nyt on kaapissa ja pyykkikorissa ainakin 10 vuotta (ei ehkä chris, kun sillä ei juurikaan ole ehjiä vaatteita) ja silti me vaan ostetaan ja ostetaan uutta uutta uutta! Aina vaan parempaa ja entistä ehompaa. Itekkin tilasin just kaulaliinan, kun oli niiiiiin söpö. Ja halpa. Kukahan senkin on tehnyt ja paljonkohan sille jää siitä reilusta kymmenestä eurosta, jonka mä siitä maksoin?
Mä katoin hetki sitten yhden tosi mielenkiintoisen video, laitan linkin, jos tekin haluatte katsoa. Jos ette halua, niin yhden mielenkiintoisen faktan sieltä poimin teille, nimittäin amerikkalaisten onnellisuutta kun on mitattu, niin selkeä käännös laskuun on tapahtunut 50 -luvulla, samoihin aikoihin kun markkinamieehet ovat alkaneet hokemaan, että vasta käyttämällä tätä tiettyä tuotetta meistä tulee kauniita/rikkaita/vähemmän haisevia/mitä milloinkin tavoitellaan...Raisan logiikalla vedenpitävä loppulauselma: Vähemmän mainoksia=enemmän onnea.

Käykää nyt silti Pinkkikseltä jotain ostamassa, kun on joulukin tulossa ;)

♥ Raisa

Kuva Japanista.

21.11.-11, maanantai, ruokatauko, Helsinki, Pitäjänmäki

Bloggaa ahtaen samalla kitaansa pizzaa (valmis pakastepohja, valmis kastike, turvotettu ja maustettu soijarouhe, Teese -mozzarella juusto) ja uuniperunaa (täytteenä soijanakkia, Teese -nachojuustoa ♥ ja seitanleikkelettä). Eli siinä kans aika pitkälti mitä ollaan syöty. Perjantaina syötiin vasta joskus xx myöhään, kun ensin leivon Ravintolapäivän Vege Kahvilaan ja sitten vein leipomukset Alppilaan ja sieltä Vegemestastaherkkuja hakemaan. Lassi reppana oli nukahtanut jo meitä odottaessa. Heräs kuitenkin syömään edes vähän. Syötiin Istambul -annos, eli sitä vege kebabia perunoilla. Nam.

Olin tehnyt itselleni tehtävä-listan viikonlopulle, mutta...olin onnistunut hukkaamaan sen, ja näin ollen olin listasta vapaa ;)

Lauantaina käytiin siellä kahvilassa, mä söin keksin (jonka olin itse tehnyt :) ja juustokakkua. Aivan ihanaa. Ohje Animalian uudesta herkkuresepti vihkosesta. Siivosin yhden vessan. Todella hyvin. Nyt saatan ohimennen kurkistaa sisään, kun on niin kivan näköinen.

Se on taas tää sama vessa, mut nyt siellä on uutta noi hyllyt.








Varmaan jotain muutakin tein lauanataina, mut en kuitenkaan mitään sellasta mitä olis pitänyt. Laiskottelin ja siivoilin kaikke a mitä ei olis pitänyt.

Sunnuntaina hain Pinjan partioleiriltä, sillä oli ollut kivaa. Yhdessä mentiin käymään Hesyn kirppiksellä, ensinnäkin viemässä sinne mun tavarankarsimisurakan satoa ja toisekseen tekemässä tyhjäksi mun tavarankarsimiseni...kyllä mä oikeasti jotain maltoin olla ostamattakin! Mutta en kaikkea. Ostin mm. 4-6 paria tosi vanhoja polvisukkia (sellasia mummojen, ohkasia, sähkönsinisiä, tosi makeita) ja sukkahousuja, 2 sylvanian families hahmoa (toinen oli kaljuuntunut myyrä - tosi söpö ja iljettävän tuntunen, silleen uteliaisuutta herättävällä tavalla), taas yhden hyllylokerikon, taustalla peili ja lasiovi (edellinenkin edelleen lattialla, kun en ole keksinyt paikkaa sille, tästä uudesta puhumattakaan), pukupussi ja joitakin kankaita Pinkkikselle, pienen pieni vp kylpyamme Pinjan nukkekotiin, ruukku bonsaille (ei ole bonsaita, mutta japanista otettu tammenterho mullassa, josko siitä jotain kasvais ja sais leikittyä, että se olis bonsai), vanha karkkirasia, jossa ompleu (tiedetään) lankoja ja vermeitä ja sokerina pohjalla - lohen mallinen ja näköinen patakinnas. Ihan huippu! Toivoisin, että niitä olis kaksi jotta voisin käyttää niitä lapasina! Kalat on niin hienoja!

Muuten sunnuntaina olen ollut toimeliaampi, ainakin ompelun suhteen, sain aikas paljon ommeltua, mutta hirveesti on vielä ommeltavaa, ettei tässä lepäilemään sovi langeta! Katottiin Pinjan kanssa E.T., Lassi oli kattonut sen jo yksinään. Mä kyllä nukahdin. Hyvin on aikaa kestänyt, ens vuonna 30 v. sekin leffa!

Mutta...asiaan! Eli hyväntekeväisyyspostaus. Tai ei se kyllä aina ihan sitäkään ole, sen voi joku kokea loukkaavana, jos sanon että on hyväntekeväisyyttä asioida liikkeessä x. En sitä tarkoita...nyt se alkaa taas...sanat katoilee kun olis asiaa. No, nyt ainakin tällä kertaa mun molemmat kohteeni ovat hyväntekeväisyyttä, joten voin sanoa hyväntekeväisyyspostaus!

Olette varmaan kuulleet Aasian karhutarhoista? Mä itse tiesin, että karhuja vangitaan niiden erittämän sapen takia. Mut sen enempää en oikeastaan aiheesta tiennytkään. Kunnes luin Salla Tuomivaaran kirjoituksen käynnistään karhujen turvakodissa. Täällä   tuo avartava teksti!
Tässä lyhyesti. Miksi? Kiinalaiset käyttää sitä lääkintään. Miten?  Alkuun ne vaan kylmästi tappoi karhun ja otti siitä sen pienen määrän sappea mitä siinä sillä hetkellä sattui olemaan. Mut sit niiltä meinas loppua sappitehtaat ja ne äkkäs, että pitämällä karhu hengissä siitä saa koko sen eliniän (kymmeniä vuosia!) ajan sappea. Hitot siitä, että siihen eläimeen sattuu, se elää koko elämänsä häkissä, johon se kirjaimellisesti kasvaa kiinni.
Sen verran pahalta tuntui, että tiesin nyt olevan oikea aika ottaa ruskea maailmanparannus-viittani käyttöön! Vaikkakin Haumau olikin saanut suurimman lahjoituksen tässä kuussa, jäi silti tälläiseltä keskituloiselta tantalta joitakin euroja tilille, jotka pystyin laittamaan Animalian "Karhuryhmän" tilille. Samalla tiirailin noita kannastustuotteita, mutta ajattelin ostavani ne sitten toimistolta. Paikan päällä niitä katseltuani en ollut ollenkaan vakuuttunut niiden laadusta. Mä oon oikeesti pahoillani tämän sanomisesta, ei ole semmoinen asia jota haluaisin kritisoida, mutta kun tämmönen totuudentorvi (hahhaha!) kuitenkin olen, niin kerron oman mielipiteeni. Eli kalenterit ja um...oisko ollut ehkä muistikirja (molemmat olisin halunnut ens vuodelle) oli ihan tavis tuotteita, joiden kanteen oli liimattu kuva karhusta. Ja liima alkoi nyt jo pettämään.  Saati sitten kun se olis ollut puoli vuotta käytössä. Ja lisäksi olsiin toivonut enemmän iloisia kuvia pelastetuista karhuista! Joten en sitten ostanutkaan niitä tuotteita. Menin sitten emojärjestön nettisivuille ja sieltä löysinkin vaikka mitä! Lahjapuotiin! Mä itse maksoin Paypalilla, mahdollisuus olis myös johonkin pacnetiin tms. en muista enää tarkalleen. Tilauksen pystyy tekemään myös puhelimitse, samoin maksun hoitamaan. Sillon pitäis soittaa joko Englantiin tai Saksaan. Ja varmaan sit puhelimitse antaa ne maksutiedot. Eli ilman luottokorttia ei tule onnistumaan. Myös Karhuryhmän kautta pystyy ainakin joitakin AAF:n tuotteita tilaamaan, ja siellähän maksu onnistuu myös perinteisemmin keinoin. Eikä pidä unohtaa Eettisiä Joulumyyjäisiä parin viikon päästä, siellä varmasti on myös näitä tuotteita myynnissä! Ite tilasin ainakin seinäkalenterin, muistivihkoja (myös lahjaksi) ja jotain. Postikulut oli hyvinkin kohtuulliset. Kaupan päälle hyvä mieli :)

Eilen aloin pitkästä aikaan työtämään nukketaloa! Maalasin ja tapetoin (ihan päin helvettiä, sillä luulin seinää katoksi ja pieleenhän se meni...) Raivosin hetken ja kiukuttelin tovin (ärsytti ihan sikana, etten voinut syyttää siitä Chrisiä), löin hanskat naulaan, rauhotuin ja tapetoin uudestaan. Katto jäi maalaamatta, mut mitä sitten. Vähän laitoin joitain huonekalujakin paikoilleen. Oli se vaan kivaa :)
 

Kaikki tytöt (paitsi Baka, joka ei vieläkään kotiutunut...) omissa kodeissaan, siis näette miten ne tulee sijoittumaan. Kun teitä kuitenkin kiinnostaa!  Kaksi ylintä kerrosta on yhtä isoa asuntoa, jossa asuu yht.7 tyttöä, kaikki opiskelijoita.

Moi ny. Hyödynsikö kukaan Ravintolapäivää? Ai nii! Uus lukija! Jee! Tervetuloa!! Toivottavasti viihdyt!

♥ Raisa

Daavid vs. Goljat

Heips.

Olen kertonut siitä meidän onnettomasta keittiön vesivahingosta. Sehän ei vieläkään ole valmis, yksi kolmesta tarjouksesta saatu. L&T hoitanut kuivatuksen ja niinku sen perus homman. Ihan alkuunhan meillä oli joku toinen firma, joka teki sen kartoituksen. Vakuutusyhtiön lähettämänä. Ne olis tehneet koko jutun, mutta kyllästyin odottelemaan niiden yhteydenottoa, joten kun asiasta muistutettuani joku vaivautu soittamaan olin sitä mieltä, etten halunnut asioida heidän kanssaan. Joten soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin olisko niillä suositella jotain muuta firmaa. Mokomat suosittelivat L&T:aa. Laitoin saman tien netin kautta tilauksen kuivatuksesta ja kaikesta siita roskasta mitä vaaditaan, että saadaan keittiö takaisin kuntoon. Meni yli kuukausi, jonka aikana laitoin sähköpostia, soitin asiakaspalveluun ja vielä palaute -toiminnon kauttakin laitoin pyyntöä ottaa minuun yhteyttä. Lopulta sitten joku vaivautui soittamaan. Saatiin mies korjaamaan ja kuivaamaan. Kuivurista minun piti soittaa kun oli mennyt jo kolme päivää sovitun ajan yli...
Tässä kohtaa aloin asiomaan työnjohtajan tms. kanssa, sillä haluttiin "tasoparannus", eli muovimaton sijaan kaakelit ja lattialämmitys. Työnjohtaja (oikein mukava mies) tuli käymään, mittaili jne. Lupasi ottaa yhteyttä tarjouksen tiimoilta. Parin viikon päästä hän soitti ja kysyi oliko tarjousta vielä tullut. Kerroin ettei ollut. Meni pari viikkoa, kyllästyin lopulta odottamaan, otin yhteyttä kahteen muuhun firmaan tarjouksen merkeissä. Eilen sitten laitoin vakuutusyhtiölle pari laskua, jotka oli kuivatuksesta minulle sopimuksen vastaisesti lähetetty. Kirjoitin hyvin asiallisen viestin, jonka loppuun laitoin pienen yhteenvedon L&T:n hitaudesta ja siitä kun koko tuon ajan meillä ei ole ollut keittiössä vesipistettä, eikä tiskikonetta käytössä, että pesemme tiskit kylppärissä, jonka seurauksena allaskaappi on kastunut pilalle. Ihan loppuun vielä toivomus, etteivät he enää suosittelisi Lassila & Tikanojaa kenellekkään. Laitoin viestin siis vakuutusyhtiölle, ja lisäksi kopion L&T:n asiakaspalveluun, kunnes tajusin ettei se sieltä liikkuisi kuitenkaan yhtään mihinkään, niin kuin eivät muutkaan viestini/pyyntöni. Joten keksin kuningasidean - laitoin kopion viestistäni myös L&T:n toimitusjohtajalle! Hah!

Ei kestänyt kauaa kun puhelimeni soi ja siellä oli ko. työnjohtaja kovin kovin pahoillaan! Hän otti kaiken syyn niskoilleen, vähän selitteli jotain kiireistä ja sairauspoissaoloista, mutta onneksi aika vähän. Hän lupasi hankkia ja  tulla itse asentamaan meille uuden allaskaapin kylppäriin (joka ei siis mitenkään liity tähän vakuutushommeliin, mutta mainitsin siitä siis siinä viestissäni), valvoisi että kaikki työt mitä he meille vielä tekevät (tarjouksenkin antoi, mutta se oli huomattavasti kalliimpi, vaikkakin sanoi alentaneensa hintaa) tehdään ajallaan, he vaikka paikovat töitä kellon ympäri, jos me niin haluamme...

Ja kun mä niin pitkään ruikutin ja ruikutin, että joku tulis tekemään jotain...tietämättäni, että ruikutin aivan väärälle henkilölle ;) Mulla oli oikeesti niin hyvä mieli tosta koko päivän! Kunnes illalla mulle tuli paha mieli sen työnjohtajan puolesta. Kun se oli kuitenkin niin mukava. Ja nyt se oli mun takia saanut huudot. Eikä! Eihän se mun takia niitä saanut, kun oman aikaansaamattomuutensa. Minä vain toin asian ilmi. Paitsi ettei sillä tietenkään ollut mitään tekemistä (?) sen alkuajan vetkuilun kanssa.

Eilen oli siis PKS tapaaminen. Alkuun oli jäsenhankintakoulutus. Jonka minä koin täysin turhaksi. Minusta ei ole pöydän pitäjäksi, eikä siten siis jäsenten kalastelijaksi sitä kautta. Siellä sanottiin, että pitää välillä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, mä menen sen alueen ulkopuolelle joka kerta kun poistun kotoota mennäkseni töihin, joten en halua sitä vapaaehtoistyössäni. Itseni tuntien mä en kauaa jaksais Animalian riveissä olla, jos mun pitäis siellä tehdä jotain itselleni epämieluisaa. se siitä sitte.

Sen jälkeen meillä oli normikokous. Käsiteltiin enimmäkseen tulevia tapahtumia, joita onkin ihan kauheesti nyt loppuvuodelle! Paljon päällekkäisyyksiä! toivottavsti selvitään niistä kaikista! Mä tunnen itseni jotenkin niin turhaksi siellä välillä, kun mulla ei ole aikaa osallistua niin paljon kuin haluaisin. Mä olin löytänyt Halvan tehtaanmyymälästä vegaanisia marmeladeja, joita vein kokoukseen. Mulla oli kauhee nälkä, joten ahmin niitä. Mut ei niistä tullut edes paha olo!

Kotiin polkiessani hehkutin vielä isälle tota sähköpostia sille toimarille, kun arvasin sen arvostavan tollasta :)

Kotona oli lapset, pitkästä aikaa (ovat olleet taas paljon isällään, Pinjalla samat sukat jalassa kuin missä olin nähnyt sen edellisenä päivänä...) oli ihana niitä rutistella. Pelattiin Unoa (ei P kun ei ollut tehnyt mitään hommiaan ajallaan)


Illalla vielä ompelin (haa! kerralla oikein!). Kiire tulee, jos meinaan saada paljon myytävää myyjäisiin!

Tänään aion leipoa Animalian Vegaanisen Kahvilaan, joka on pop-up ravintola huomenna Ravintolapäivänä, klo 13-19 (?) Resiinakadulla/kujalla Jossain Ärrä -talossa tms. (ei millään jaksais nyt etsiä sitä linkkiä) (etsikää itse!) Siellä on paljon kaikkea ihanaa syötävää! Ollaan itsekin menossa sinne asioimaan! Ooh! Ehkä ensiks mennään Vegemestaan ja sitte jälkkärille sinne! Mmmm. Ihanaa olla vegaani! Muutkin kuin vegaanit voivat tietenkin myös nauttia naista ihanista herkuista! Minä itse olen tekemässä Hävyttömiä (kookos-suklaabrowniesseja) sekä mpvoi-suklaakeksejä (suklaa ja kaakao ja sokeri reilun kaupan, jauhot ja kookosmaito luomu)

Huomiselle siis suunnitelmissa kahvilassa käynti ja hillitöntä ompelemista! Toivottavasti saan pian tilaamani koruosat, jotta pääsen niitäkin työstämään!
Tällä viikolla tein pienen sukelluksen kangaskaappiini...kyllä mulla on niin ihania kankaita ♥ En ole pitkään aikaan tilannut uusia, enkä aio tilatakkaan, kun yritän vähän edes saada nykyisiä käytettyä. Ja muutenkin haluan vähän enemmän panostaa "Vihreään" Pinkkikseen, eli lisätä kierrätysmateriaaleista (siis oikeesti kyllä uusiokäyttöön otetuista) tehtyjä pussukoita!

Varasin just Pinjalle kampaaja-ajan pormestarin itsenäisyyspäivän tanssiaisia varten. Jostain pitäis vielä mekko kehittää...inhoon juhlavaatteiden hankintaa. Ne on kalliita ja ja niitä käytetään kerran tai kaksi. Täytyy kattoa jos multa löytyis jotain, kun ollaan melkein saman kokoisia :)

Ruoka: Ranskalaisia ja "BLT Sandwichiä" Nam. Chris teki sen kyllä tofusta, ei tempehistä.

Mä teen maanantaina sen hyväntekeväisyys -postauksen, kohde on löydetty!

Koitan muistaa tän jälkeen laittaa uudet "tykkää toiminnot" kun alkaa ykssarviset kyllästyttää...

Tervetuloa myös uudelle lukijalle, Mirrille! ♥ Minun mittapuuni mukaan jo huikea määrä lukijiota! Vastaan piakkoin myös tuoreimpiin kommentteihin! Ne on niin ihania! Yritän joskus saada aikaseksi sen, että yrittäisin selvittää miten te saatte halutessanne tiedon kun olen vastannut kommenttiinne, ettei tarvii käydä niitä kärkkymässä. Mut ei nyt. Kiire! Safkis loppuu. Köyhät eväät. Onneks on perjantai niin jaksaa.

Todella ihanaa viikonloppua, erityisesti kaikille niille jotka jaksavat lukea mun blogia, vaikkei minusta pitäisikään ;D Hassut, hittoako sitten luette! ;) Eikä, todella ihanaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Todella simppeli ja helposti toteutettavissa oleva viikonloppusnäkki: Estrellan Herkku Chipsejä, kaksi pussia Estrellen Holiday dippiä ja 500 g purkki Alpro Soya maustamatonta soijajogurttia. Kur!

♥ Raisa

Omepelua, ihan oikeesti...mä olin kauppiksessa ryhmän nopeimpia oikeinkirjottajia

Ja nyt kaikki kirjaimet hyppii pois paikoiltaa ja menee ihan miten sattuu...No, koittakaa taas kestää!

Taas uusi lukija!! Itse asiassa kaksi, viimeksi hehkutin 38:tta (vai :ttä?) lukijaa ja nyt onkin jo 40! Wohoo!! Ihanaa! Ja tarkiotan siis rekisteröityneitä lukijoita. Vierailijoita on huomattavasti enemmän. Parhaimmillaan hipoo 200 kävijää päivässä. Nyt selkeästi laskussa, kun en viime viikolla kirjottanut moneen päivään. Mokoma laiskimus.

Eilen vein siis Kenain sinne hammaslääkäriin. Ja illalla töitten jälkeen sieltä hain. Kauhee kikkailu sinne menemisessä. Ensin aamulla autolla Puistolan asemalle, junalla keskustaan, sieltä kävellen el.lääkäriin, sieltä bussilla töihin ja sama toisin päin takasin. Kenai oli haettassa ihan eri koira. Tosi tokkurainen ja reppana. Juna-asemalla pelkäs kaikkia ääniä ja kun vastaan tuli toinen koira, Kenai siirtyi mun taakse turvaan. Sain sen kotiin ja siellä se pötkötteli, nukkumaan mentäessä alkoi jo vähän sitä tuttua Kenaitakin tulemaan esiin :) Aamulla oli ihan entisellään. Paitsi tietenkin sen suu, sieltä puuttuu kolme hammasta ja tilalla on tällä hetkellä tikkejä ja varmasti turvotusta ja muuta. En ole sinne kurkkinut.

Kuten jo aiemmin sanottu, animalian tilaus on valmis (toimitan tänään kun olen muutenkin toimistolle menossa), eikä siihen uuteen asiakkaaseen liittyen ole vielä kankaat tulleet, joten saan ommella oman mieleni mukaan. Se on niin hauskaa. Mä oikeasti tykkään ommella, kunhan mun vaan ei TÄYDY ommella :) Kyllä se välillä on puuduttavaa, mut silloin jos saan tehdä sitä pieninä paloina, niin se ont osi mukavaa. Ja erityisesti silloin, kun ei ole aikarajoja ja voi hyppiä projektista toiseen :)

Omepelusta (just joo, toinen sana jota en saa kertarykäisyllä oikein) innostuneena ajattelin kertoa vähän Pinkkis -kolikkokukkaron synnystä!
Jotta minulla on asiakkaalle tarjota tämä

tarvitaan aika paljon eri vaiheita. Ja tätä prosessia minä haluaisin vähän valottaa. Ja laittaa vertailun vuoksi hinnaltaan samanveroisen maksuhuomautuksen, eli 5 euroa on yleinen, ei perintätoimiston, perimä maksu muistuslaskusta. Eli siitä hyvästä, että ne lähettää sulle laskun uudestaan maksat saman kuin Pinkkis -kolikkokukkarosta.

1. vaihe: aineksien hankinta: Kolikkokukkaroon tarvitaan lankaa, tukikangasta (molemmat Eurokankaasta, joskus lanka kirppikseltä), vuorikangas (kirppikseltä), vetoketju (jenkeistä) ja päällikangas (usein jenkeistä tai japanista, joskus Eurokankaasta tai kirppikseltä). Kankaiden ja vetoketjujen suhteen teen tilauksen netissä, kirppareita muutenkin kolutessa tulee samalla hankittua vuorikankaita, joskus täytyy erikseen lähteä hakemaan ja se ärsyttää. Tukikankaan ja langat haen aina erikseen.

2. vaihe: esivalmistelut. Elokuvia katsellessa silitän tukikankaan ja varon polttamasta itseäni. Seuraavan elokuvan aikana kaavoitan sekä vuori- että päällikankaan. Aiemmin Chris leikkas ne minulle, enää sillä ei koulun takia ole aikaa eikä mielenkiintoa. Joten minä leikkaan osat itse. Vuorikankaan leimaan Pinkkis -leimalla.

3. vaihe: lisää esivalmisteluita. Valitsen sopivat kangasparit pussukoihin (olen siis erityisesti tykästynyt tekemään pussukoita, jotka eivät ole tehty samoista kankaista, vaan niine ttä ovat puoliltansa erilaisia), samalla valitsen sopivan vetoketjun.

4. vaihe: Ompelu, osa 1 (jouduin kirjoittamaan kahdesti,e ttä sain oikein) Ensin on kolme vaihetta, jotta päästään tähän


5. vaihe: Silitys, osa 1

6. vaihe: Ompelu, osa 2

7. vaihe: Trimmaus osa 1 ja pussukan kääntö oikein päin (aiemmin C teki tämänkin, muttei enää)

8. vaihe: Ompelu, osa 3

9. vaihe: trimmaus 2 ja vuoren laitto omalle paikalleen

10. Silitys ja mahdollinen koiran- ja pupujen karvojen poisto sellasella rullateippi -jutulla. Ja ei kun pussukka myyntiin. (joko myyjäisiin tai sitten kuvauksen ja kuvankäsittelyn kautta Madeby:hin, tai Pinkkiksen yhteistyökumppaneille)

Melko lailla hommaa yhden vitosen eteen :) Tietenkään mä en enää tee niitä yhtä kerrallaan, vaan sarjatyönä hillittömän läjän. Tarkoitus ei ole valittaa tai mitään, mut kyllä se välillä mietityttää, et miten ihmiset on valmiita maksamaan eri asioista ihan eri hintoja. Esim. meidän keittiön lattian laatoitus, lattialämmityksen laitto ja yhden patterin poisto maksais yhden tarjouksen mukaan n. 4 300 €. Mun pitäis tehdä 860 kolikkokukkaroa saadakseni kasaan toi summa. Mutta tietenkään se ei riittäis, koska meneehän mulla ihan hillittömästi myös kangasta ja kaikkea muutakin 860 kukkaron tekemiseen. Eipä siinä, en mä tätä rahasta tee, vaikkakin se on oikein kiva lisäpotku. Mä olen ihan näihin päiviin asti elätellyt jotain kummallista haavetta siitä, että Pinkkis tulis korujen, ompelusten ja kirjojen voimin minut elättämään. Mut nyt oon jotenkin herännyt jostain monivuotisesta unesta ja tajunnut,e ttei se näillä mun jutuilla ainakaan onnistu. Sama juttu sen nykyisestä työpaikasta lähtemisen kanssa. Turhaan mä itseäni kiusaan sillä, että mietin jotain vaihtoehtoja. En mä täältä mihinkään lähde, muuten kuin muuton myötä. Tai sitten tietenkin jos mut pistetään pihalle. Onneks se on Suomessa niin hankalaa! Mä jatkan Pinkkistä omaksi ilokseni, mutta laajenemis -ja muut haaveet jätetään muille. Näin siis ajattelee järkiminä, se toinen jatkaa haaveilua. Ehkä jos Chris sais todella hyvän työpaikan, mikä on melko lailla utopistinen haave sekin. Vähän masentavaa. Meille ei näillä näkymin tulekkaan sitä mun vuosikausia haikailemaani ruudullista keittiönlattiaa ja keittiötä, josta olis pääsy takapihalle (meillähän patteri on jälkikäteen asennetun oven edessä, niin ettei siitä voi kulkea), vaan palataan takas muovimattoon, koska se on se mitä vakuutuskorvaa.

Vakuutuksesta puheenollen, laitoin hetki sitten niille s.postilla pari laskua, jotka tulleet L&T:lta. Lisäksi laitoin pienen, erittäin asiallisen, vuodatuksen siitä, miten huonosti heidän suosittelemansa L&T on tota remonttia hoitanut. Lopuksi esitin toiveen, etteivät he enää kenellekkään suosittelisi ko. firmaa. Ja sit mä sain hienon idean! Mä laitoin sen kirjeen myös ko. firman asiakaspalveluun JA toimitusjohtajalle! Ha!

Eilen tosiaan ompelin ja lopuksi katsoin elokuvaa samalla kun leikkelin vuorikankaita. Tänään illalla Animalian PKS -tapaaminen, joten en pääse jatkamaan kankaiden leikkuuta. Ja huomenna pitäis leipoa ravintolapäivän leipomuksia. Mitenköhän mä saan ne perille ajoissa...hmm...Lauantaina on siis taas ravintolapäivä ja Animalialla on vegaaninen kahvila ♥

Ei mulla muuta. Moi.

♥ Raisa

syömiset: C teki päivälliseksi jonkun kookos-tomaatti-kikhernekeiton/muhennoksen, sitä mulla myös eväänä. Eväänä myös taas vähän japanikikkailua, eli pupun (usa) ja kukan (hana) muotoisia eksoottisen hedelmän palasia. Ihan hassu juttu! siis se, että tiiätte varmaan miten moniin itsetehtyihin juttuihin liittyy sellanen "romattinen" (tms.) leima, esim. hillopurkit etiketöidään (kääk! label) tosi nätisti, käytetään ihania etikettitarroja ja kirjotetaan kauniisti ja sit ne on ihanan näköisiä bla bla. Tätä samaa esiintyy myös todella monessa muussa itse tehdyssä jutussa. Niistä tehdään maalaisromattisia! Tai jotain. Ehkä tiedätte mitä tarkoitan? Mulla hirveen usein loppuu mielenkiinto siinä itse tekemisessä, joten mun hillopurkeissa ja muissa säilykkeissä on edelleen vanhoja etikettejä, oon saattanut kirjottaa jotain harakanvarpailla suoraan edellisen etiketin päälle. Hehkuta siinä sitten omaa toimeliaisuutta ja mainioutta, kun ei mitään jaksa viedä loppuun asti! Se kans, kun on vaikka ostanut jotain kivaa ja sen haluaa täällä jakaa, monissa blogeissa näkee selkeesti, et on ióikeesti nähty vaivaa siinä miten ja missä ne uutukaiset kuvataan. Emmä jaksa ja malta siinä kohtaa enää mitään alkaa kikkailemaan, pahimmat roskat alta pois ja kuvia kehiin!
Moi nyt taas.

Na-Nai

Kenai, eli otsikon Na-Nai, on tällä hetkellä hammaslääkärissä. Kahjolta poistetaan kolme pahasti katkennutta hammasta, sekä kuvataan lonkat. Tietenkin toivon, että se tulee kuntoon ja bla bla, mut ennen kaikkea mua vaan ketuttaa. Oikeesti vi****aa, mut yritän olla kiroilematta. Päälimmäisenä on kuitenkin semmonen ärtyneisyys, tämäkin vielä. Eikö riitä että meidän koti on tuhottu? Pitääkö sen vielä itsensäkin hajottaa? 750 euroa menee sen hammaslääkäriin. On siinä kyllä lonkkakuvat otettu myös. Mitäköhän niiden hoito tulee maksamaan? Sit vielä kun ei oikeesti tiedä mitä sen kanssa tulevaisuus tuo tullessaan, jos sen uusi paniikkilääke ei tehoakkaan. Sen olis oikeasti pitänyt alkaa vaikuttamaan heti, se on nyt kaksi päivää saanut sitä ja toistaiseksi käytös on mennyt vain huonompaan. Se on ihan poissa tolaltaan kun tullaan kotiin. Eilen ei ollut saanut pakastimen ovea auki (neljä tuolia raahattu eteen), mutta eteisen semmonen lokerikko jossa pidetään hattuja ja hanskoja, oli laitettu kylppäriin turvaan (edellisen Kenai tuhos totaalisesti) ja Kenai oli aukassut kylppärin oven ja repinyt sitä lokerikkoa sitten siellä. Toi on toki pientä, mut ihan oikeesti alkaa olemaan mitta pikkuhiljaa täynnä. Enää en jaksa edes ajatella sitä, kuinka paha olo sillä koiralla on. Sehän tässä kuitenkin se suurin kärsijä on. Jotenkin vaan kyllästyttää. Mihinkään ei koskaan voida mennä (ette usko kuinka paljon mä haluaisin mennä Chrisin kanssa leffaan tai kaupungille syömään), sillä kaikki koiravahdit "säästetään" niihin, kun on pakko mennä johonkin. Mut siltikin kun ihmiset (siis sellaiset koiraihmiset) puhuu siitä, että jossain kohti täytyy alkaa miettimään, mikä on koiran parasta...siis vihjailemaan jollain lopullisella...se tuntuu ihan käsittämättömältä. Eka käynnillä Hau Maussa el.lääk. kerto, että käytösongelmat on koiran yleisimpiä lopetussyitä. Musta se oli ihan pöyristyttävää. Ja on vieläkin, mut silti sitä on alkanut ajattelemaan. Tietenkin Chris vois lopettaa koulun, menettää mahdollisuutensa kielenopiskeluun ja opintotukeen, ne kaverit joita se on koulusta saanut...

Emmä tiedä. Oikeesti ihan kamalaa. Se on kuitenkin, tuntiessaan olonsa turvalliseksi ja rauhoituttuaan, niin älyttömän hieno ja onnellisen oloinen koira.

Eilen sain Animalian tilauksen tehtyä! Jee! Tosi hieno fiilis! Nyt voin alkaa keskittymään myyjäisiin. Ekat myyjäiset on Eettiset Joulumarkkinat heti joulukuun alussa. Niihin on tosi hauska valmistautua, kun ajattelin tehdä sinne enemmän ekompaa materiaalia, silti Pinkkismäisen söpöä ja hauskaa.
Toiset myyjäiset on kolmannet Ofeliani! Siis toka kerta Helsingissä, syksyllä olin Tampereella. Hauskaa!
Kumpa vaan jaksaisin pitää tätä innostusta yllä loppuun saakka!

Mun on ihan pakko pikkasen törkkästä supertrendikästä aihetta, karppausta. On kiva, kun karppaajat saavat kasvissyöjät hyvään valoon omilla kummallisuuksillaan :D Luin jostain ravitsemusterapeutista, joka vertas vegaaneita ja karppaajia, hän sanoi, että työssään hänen on huomattavasti helpomi asioida vegaanien kuin karppaajien kanssa. Mut ei siitä sen enempää. Mä syön nyt! (herkullisia hiilareita, pinkeitä proteiineja ja reipasta rasvaa) Lautasella täysjyvätortilla, papu-riisimuhennos, raastettu porkkana, 1/2 eksoottinen hedelmä, jonka nimeä en just nyt muista ja 4 saksanpähkinän puolikasta sekä pingviinin ja nallen muotiin leikattuja seitanleikkele palasia. Olen parina päivänä kikkaillut eväitteni kanssa. Tehnyt sellasia lapsellisia annoksia, käyttäen kaikkia ihania japanilaisia paperivuokia ja muita turhuuksia.
Tähän tyyliin... ;) (ei nyt ihan, ei edes lähelle! en ikimaailmassa jaksais väkertää moista taideteosta! Mutta onneks joku muu jaksaa ja laittaa vielä kuvan nettiin :)

 Eilen illalla syötiin salaattia, jossa mm. paistettua tofua, sekä leipää ja minä herkuttelin laittamalla leivän päälle seitanleikkelettä.

Mjau!

♥ Raisa

Vanheneminen

Mä jaksan aina toitottaa sitä, kun mä oon niiiiin vanha...mikä varmaankin kertoo siitä, että ikää on enemmän kuin mitä mä itse ajattelen sitä olevan. Mikä edes on vanha? Onko mun äiti vanha? Miten mun lapset voi olla jo "niin vanhoja"?

Kun leipä on vanhaa se on pilalla. Eihän vanha ihminen kuitenkaan pilalla ole? Vanhetessa elämänkokemus lisääntyy ja se lisää viisautta, ainakin sellasta elämänviisautta. Vanhetessa moni muukin asia muuttuu, eikä kaikki aina ole niin iloisia muutoksia. Mä en nyt juurikaan paneudu fyysisiin muutoksiin, enemmänkin sellasiin kummallisuuksiin, joita ikä on tälläselle vanhalle tantalle tuonut mukanaan. Ja joita huomannut myös muissa ikääntyvissä/ikääntyneissä ihmisissä.
1. kärttyisyys. Mä en käsitä miksi musta on tullut niin kamalan kärttyisä. Ja jotenkin semmonen ahdaskatseinen. Ihan oikeesti, mä oon tosi kiukkunen jos ihmiset kävelee väärällä puolen tietä! Ompa kamalaa! Hanki elämä! Mut se on niin raivostuttavaa! Ja näitä ärtyneisyyttä aiheuttavia voisin listata tässä vaikka koko päivän, mutten viitsi.

2. Jatkuvuus/rutiinit. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää on että asiat hoidetaan niin kuin ne on aina hoidettu. Kaikenlaiset uudet ideat ja tavat hoitaa tuttuja asioita on ihan syvältä. Joku syy siihen varmasti on, ettei niitä ole otettu käyttöön jo aikapäiviä sitten. Jos joku toinen tekee asian erilailla, hän tekee sen väärin. Ja hänen tehtävänsä on huomata asia,ilman että siitä pitää erikseen huomauttaa.

3. Laiskuus. Ihmisen aineenvaihdunta ei kuulemma hidastukaan ikääntymisen myötä, vaan lähes väistämättömän lihomisen aiheuttaa aikuisten laiskuus! Joskus parikymppisenä kirkassilmäisenä tytönheitukkana sitä saattoi esim. meikata, vaikkei ollut edes lähössä minnekkään, saati sitten jos oli jotain hippaa tiedossa. Nyt, kun 40 ei olekkaan enää niin mahdottoman kaukainen luku, ei jaksa aamulla edes naamaansa pestä, saati sitten että sitä jotenkin ehostaisi. Hampaiden ja yökiskon pesu ja vaatteet päälle - siinä on vanhuksen aamutoimet

4. Kummallisuus. Vanhat ihmiset on niin kummallisia, minä mukaan lukien. mä en osaa tätä oikeestaan sen paremmin purkaa, ehkä se johtuu siitä, että myös  itsevarmuus ja itsetuntemus lisääntyvät iän myötä ja sit ei yksinkertaisesti jaksa miettiä sitä, mitä muut ajattelee sun posliinieläin -kokoelmasta, tai sun mieltymyksestä Halloween krääsään. Ihan sama, ei tunnu missään. Kummallisuuteen osittain liittyy myös kummallisten asioiden lieventyminen. Mulla on yks ystävä, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta. Ainakin viimeiset 20 vuotta hän on tykännyt kauhuleffoista ja kaikista iljettävistä väkivallalla mässäilyistä. Eilen sitten muistin kysyä hänen mielipidettään Dexteristä (haa! sain sen oikein, vähän jouduin kyllä korjaamaan, kun meinas tulla ihan vääriä kirjaimia), kun olin ihan vakuuttunut, että hän, jos kukaan tykkää Dextreistä yhtä paljon kuin minäkin. arvatkaa mitä. Ei tykännyt, ei pysty enää kuulemma katsomaan niin väkivaltaisia ohjelmia...siis mitä?! Ihan kamalaa. Ja kummallista.

5. mielipiteiden loiveneminen/jyrkkeneminen. Yleensä nuoret on tosi vakavissaan esim. ryhtyessään kasvissyöjiksi jne. ja sit kun aletaan perustamaan perhettä näitä asioita ei koetakkaan enää niin tärkeiksi ja ne jää, kuin huomaamatta. Sama juttu punkkareilla jne. Aika vähän näkee (onneksi, koska nuoret punkkarit on kuitenkin niin ihania) vanhoja, elähtäneitä punkkareita. Mut sit taas toisaalta, ne asiat mitkä jää (ja toki uusia tulee tilalle) niin niihin suhtaudutaankin yhtäkkiä haudanvakavasti (esim. mulla nää maailmanpelastusoperaatiot johon sisältyy kaikkien maailman eläinten vapauttaminen ihmisten orjuudesta!noin vaatimattomasti sanottuna)

6. Silmät. Mä en tiedä mitä hittoa tapahtuu ihmisen silmille, mut jotain kamalaa se on. Ihan kun ne pienenis ja ainakin niistä katoaa semmonen puhdas kirkkaus. mä oon tuijottanut peilin kautta omia silmiä ikuisuuksia ja yrittänyt ratkaista vanhenemisen kirouksen. Mä en ymmärrä miksi mulla on vanhan ihmisen silmät. Tai siis sitä, että mikä niistä tekee vanhan ihmisen silmät. Jos mä olen saanut jostain jonkun puuskan ja joku on päättänyt raahata mut ulos omasta kodista, ompelukoneen ääreltä, niin silloin olen saattanut meikata,e nkä näytä enää niin vanhalta. Eli joko se  on jotain pigmenttikatoa tai sitten ajatus hyvästä ruoasta saa silmät säteilemään.

7. Innostuksen kohteet. Ompelu. Leipominen. Puutarhurointi. Nukkekodin väkertäminen. Askartelu. Kirjonta. Ei juopottelu, shoppailu, juoruilu, pojat, bilettäminen.

8. Ravintolassa käynti. Nuorelle se tarkoittaa väärennettyjä henkkareita, rellestämistä, menovermeitä, siidereitä, tupakkaa. Vanhalle se tarkoittaa hyvää ruokaa, jonka joku toinen tekee, ei tiskausta, mahdollisesti puhtaita vaatteita (vähän paikan tasosta riippuen), lounasseteleitä

Ei mulla muuta. Täytyy mennä, safkis loppu. Olin eilen kaupungilla :) Kävin ruohonjuuressa ostamassa kookosrasvaa. Se on maailman parasta leivontaan! Laitan joskus, kun ei ole näin vanha ja väsynyt olo, jotain reseptejä. Ostin muutakin.

Leffa oli Iho jossa elän. Tms. Hyvä ja erilainen.

Unohdin kertoa käyneeni lauantaina Hygieniapassikoulutuksen. Todella kuiva päivä, jonka lopuksi testi, jonka varmasti läpäisen. Olisin läpäissyt ilman sitä kuivaa luentoakin.

Eilen söin popcornia. Tänään lounaaksi edelleen kaalipiirakkaa, omenapiirakkaa, pähkinöitä, kuiv. hedelmiä, lehtikaalia ja porkkanaa.

Syökää hyvin ja menkää sitten lepäämään. Kenailla on huomenna hammaslääkäri. Mulla tänään tilipäivä, ehkä jäi tilille just sen verran, että saa siltä kaksi hammasta revittyä niillä rahoilla. Kenailla myös uusi lääke, joka ei pienellä annoksella ainakaan tehonnut, päin vastoin teki siitä entistä levottomamman. Tänään sain ensimmäisen tarjouksen keittiön lattian päällystämisestä. N. puolet kalliimpi kuin mihin meillä varaa. Taitaa jäädä sekin paska sitten uusimatta. Muovimattoa päälle vaan...

♥ Raisa