En muista kerroinko jo, että viime viikolla mun poikaa ammuttiin sellasella typerällä softiksella koulun pihalla selkään ja jalkaan ja sitä edelsi uhkailu, jonka seurauksena pieni poikaseni lähti karkuun ja sai siis ne kuulat selkään ja jalkaansa. Kaikki tämä, koska oli Kettusten mahtailevaan tyyliin esitellyt tunnilla 11 euroaan...hitto, ihan oikeesti. Yksitoista -piip- euroa! Mä kuulin tästä vasta seuraavana päivänä, itse en siis huomannut pojassa mitään erikoista, ja mä oon kuitenkin melkonen kyylä tollasten asioiden suhteen. Perjanataina soitti reksin puhelimesta ja kerto. Maanantaina juttelin reksin kanssa, koulu on hampaaton, kun kyse ei ollut kouluajalla tehdystä rikoksesta/rikkeestä. Jos teillä on lapsia, te voitte kuvitella mitä minä haluaisin sille uhkailija-ampujalle tehdä...koska se on väärin ja minä olen nynny, tein rikosilmoituksen. Elämäni ensimmäisen. Paljon taas isoja ekoja kertoja, kun oli se sairaslomakin. Mä tein sen ilmoituksen, jotta molemmat pojat tajuaa, että hitto soikoon ketään ei uhkailla ja ammuta ilman seuraumuksia.
Eilen illalla, kun tulin kotiin naapuri röökas omalla puolellaan ja heitti tumpin meidän puolelle. Ja se todellakin näki minut. Kun se sitä vähiten odottaa, mä aion kipata rekkalastillisen koirankakkaa sen pihalle...
Mä kerroin niistä teiniblogeista, joita luen. Siis ihan vaan siksi kun ne asuu hetken Japanissa. Mulla tietenkin kesti oma aikani päästä ajantasalla ja sitten ihmettelinkin, kun ei enää ollutkaan luettavaa. Mulle, todella vainoharhaselle ihmiselle, tuli semmonen olo, että niitä olis varoitettu jostain "vanhemmasta naisstalkkerista"... just joo...ei kai sit ollut, kun nyt tullut joitakin päivityksiä. Ihanaa, kun olin saanut Blythe -aiheisen kommentin! Mä vastaan sun kommenttiin vielä tarkemmin, käy jossain vaiheessa sieltä katsomassa. Siis niistä kommenteista.
Eilen syötiin Chrisin uudella ohjeella tekemään dalia. Tosi hyvää! Siinä oli ravintolaruoan henkeä! Mutta se johtui, kun C oli saanut joltain luokkakaveriltaan minttua ja vinkkejä dalin tekemiseen. Sillä on vaikka minkä maalaisia luokkakavereita :) On niin hienoa, että sillä on "omia" ihmisiä!
Ettei mene ihan liirun laarum, ajattelin paljastaa teille jotain ihan kamalaa! Se liittyy maailman pelastamiseen, johon mä olen erikoistunut. Olen tehnyt erittäin karun havainnon, josta kukaan ei tule tykkäämään, tai ainakaan semmonen keskiverto, peruskasvatuksen saanut henkilö ei tule tykkäämään. Pohjustusta (koska safkista on vielä vähän jäljellä) Nythän on tosi pinnalla kaikki eko -jutut, eikös totta. Hirveesti tuotteita, jotka on toinen toistaan "vihreämpiä". Kierrätetään ja tehdään entistä vähemmän energiaa vieviä taulutelkkareita, sähköautoja, lahjapapereita uusiopaperista jne jne...Näitä ostamalla maailma pelastuu ja me voidaan silti näyttää tosi hyvälle, käyttää makeita vaatteita, olla hip ja kaikki on ihan tosi hyvin.
Oikeesti, me pystytään pelastamaan maailma ainoastaan sillä, että me vähennetään meidän kulutusta! Tämä on totuus, jota kukaan markkinointikoneistossa pyörivä ei halua sinun kuulevan!
Meillä länsimaalaisilla ihmisillä on niin hirveen paljon kaikkee, et me oikeesti pärjättäis ihan varmasti niillä vaatteilla mitä meillä nyt on kaapissa ja pyykkikorissa ainakin 10 vuotta (ei ehkä chris, kun sillä ei juurikaan ole ehjiä vaatteita) ja silti me vaan ostetaan ja ostetaan uutta uutta uutta! Aina vaan parempaa ja entistä ehompaa. Itekkin tilasin just kaulaliinan, kun oli niiiiiin söpö. Ja halpa. Kukahan senkin on tehnyt ja paljonkohan sille jää siitä reilusta kymmenestä eurosta, jonka mä siitä maksoin?
Mä katoin hetki sitten yhden tosi mielenkiintoisen video, laitan linkin, jos tekin haluatte katsoa. Jos ette halua, niin yhden mielenkiintoisen faktan sieltä poimin teille, nimittäin amerikkalaisten onnellisuutta kun on mitattu, niin selkeä käännös laskuun on tapahtunut 50 -luvulla, samoihin aikoihin kun markkinamieehet ovat alkaneet hokemaan, että vasta käyttämällä tätä tiettyä tuotetta meistä tulee kauniita/rikkaita/vähemmän haisevia/mitä milloinkin tavoitellaan...Raisan logiikalla vedenpitävä loppulauselma: Vähemmän mainoksia=enemmän onnea.
Käykää nyt silti Pinkkikseltä jotain ostamassa, kun on joulukin tulossa ;)
♥ Raisa
Kuva Japanista.
Tää motivoi mut pysymään ostolakossani, kiitos! :)
VastaaPoistaHei, sama missio! :) Mun pitäisi tehdä kandi maailman pelastamisesta.:) Mutta oikeassa olet, pakko on vähentää. Ja lisäksi jos on pakko ostaa, niin sit niitä resursseja säästäviä.
VastaaPoistaRikosilmoitus oli ehdottomasti paikallaan ja we oikein tapa toimia! *aaltoja*
Mirri (kirjauduin lukijaksi mutten osaa käyttää sitä :)
Mei äiti kävi kylässä ja näki siun tekemiä pussukoita ja sehän meni niistä ihan sekasin. Sit näytin flickristä lisää siun tekemiä juttuja ja se sano varmasti tilaavansa. (Pitää viel muistutella, jos se ei muista tai osaa.) Ni sitä vaan, että Pinkkikset uppoo myös 50+ rouviin :D
VastaaPoistaMiuta vähän harmittaa/hävettää ko vielä vuos-pari sitten ostin tosi vähän ylipäätään mitään, kirpparillaki kävin korkeintaan kerran kahessa kuukaudessa. Mut kun on tullu lisää rahaa ni jostain on kehittyny hillitön ostoPakko eikä sitä enää ajattele niin kriittisesti.. :( plus oon kyllä niin materialistihippi ko vaan olla ja voi, miun maailmanpelastaminen on just sitä, että pesen naamani kolmella eri LUONNONkosmetiikka-aineella... Mut ehkä tää on vaan joku vaihe, ehkä en vieläkään oo tottunu "omaan rahaan" ni pitää siks hurvitella.
Voi video! Kolme kommenttia! Mulla on kaikista parhaat lukijat!!♥
VastaaPoistaAnna, jee! Hyvä hyvä! Sun innoittamana nyt mä oikein pinnistelen pysäkseni omassani edes viikon!
Mirri, ihanaa kuulla, että joku on yhtä lailla onneton näiden kaikkien nettiasioiden kanssa!
Maimi, Jee! Kiitos kun sait äidinkin koukutettua Pinkkiksen maailmaan! Mulla on ehdottomasti kanssa ongelmia ton ostamattomuuden kanssa. Joskus tosi harvoin mä muistan sillä ostohetkellä ajatella niitä seurauksia. Mä tiedostan ongelman, lääkärikin sanoi, että siitä se toipuminen/parannus alkaa :) Ja mä viel oikeesti aina välillä kuvittelen olevani tosi "vihree" ja kyllähän mä siis monissa asioissa olen, mut shoppailu...Kyllä me vielä joskus...!
♥ Raisa