Omepelua, ihan oikeesti...mä olin kauppiksessa ryhmän nopeimpia oikeinkirjottajia

Ja nyt kaikki kirjaimet hyppii pois paikoiltaa ja menee ihan miten sattuu...No, koittakaa taas kestää!

Taas uusi lukija!! Itse asiassa kaksi, viimeksi hehkutin 38:tta (vai :ttä?) lukijaa ja nyt onkin jo 40! Wohoo!! Ihanaa! Ja tarkiotan siis rekisteröityneitä lukijoita. Vierailijoita on huomattavasti enemmän. Parhaimmillaan hipoo 200 kävijää päivässä. Nyt selkeästi laskussa, kun en viime viikolla kirjottanut moneen päivään. Mokoma laiskimus.

Eilen vein siis Kenain sinne hammaslääkäriin. Ja illalla töitten jälkeen sieltä hain. Kauhee kikkailu sinne menemisessä. Ensin aamulla autolla Puistolan asemalle, junalla keskustaan, sieltä kävellen el.lääkäriin, sieltä bussilla töihin ja sama toisin päin takasin. Kenai oli haettassa ihan eri koira. Tosi tokkurainen ja reppana. Juna-asemalla pelkäs kaikkia ääniä ja kun vastaan tuli toinen koira, Kenai siirtyi mun taakse turvaan. Sain sen kotiin ja siellä se pötkötteli, nukkumaan mentäessä alkoi jo vähän sitä tuttua Kenaitakin tulemaan esiin :) Aamulla oli ihan entisellään. Paitsi tietenkin sen suu, sieltä puuttuu kolme hammasta ja tilalla on tällä hetkellä tikkejä ja varmasti turvotusta ja muuta. En ole sinne kurkkinut.

Kuten jo aiemmin sanottu, animalian tilaus on valmis (toimitan tänään kun olen muutenkin toimistolle menossa), eikä siihen uuteen asiakkaaseen liittyen ole vielä kankaat tulleet, joten saan ommella oman mieleni mukaan. Se on niin hauskaa. Mä oikeasti tykkään ommella, kunhan mun vaan ei TÄYDY ommella :) Kyllä se välillä on puuduttavaa, mut silloin jos saan tehdä sitä pieninä paloina, niin se ont osi mukavaa. Ja erityisesti silloin, kun ei ole aikarajoja ja voi hyppiä projektista toiseen :)

Omepelusta (just joo, toinen sana jota en saa kertarykäisyllä oikein) innostuneena ajattelin kertoa vähän Pinkkis -kolikkokukkaron synnystä!
Jotta minulla on asiakkaalle tarjota tämä

tarvitaan aika paljon eri vaiheita. Ja tätä prosessia minä haluaisin vähän valottaa. Ja laittaa vertailun vuoksi hinnaltaan samanveroisen maksuhuomautuksen, eli 5 euroa on yleinen, ei perintätoimiston, perimä maksu muistuslaskusta. Eli siitä hyvästä, että ne lähettää sulle laskun uudestaan maksat saman kuin Pinkkis -kolikkokukkarosta.

1. vaihe: aineksien hankinta: Kolikkokukkaroon tarvitaan lankaa, tukikangasta (molemmat Eurokankaasta, joskus lanka kirppikseltä), vuorikangas (kirppikseltä), vetoketju (jenkeistä) ja päällikangas (usein jenkeistä tai japanista, joskus Eurokankaasta tai kirppikseltä). Kankaiden ja vetoketjujen suhteen teen tilauksen netissä, kirppareita muutenkin kolutessa tulee samalla hankittua vuorikankaita, joskus täytyy erikseen lähteä hakemaan ja se ärsyttää. Tukikankaan ja langat haen aina erikseen.

2. vaihe: esivalmistelut. Elokuvia katsellessa silitän tukikankaan ja varon polttamasta itseäni. Seuraavan elokuvan aikana kaavoitan sekä vuori- että päällikankaan. Aiemmin Chris leikkas ne minulle, enää sillä ei koulun takia ole aikaa eikä mielenkiintoa. Joten minä leikkaan osat itse. Vuorikankaan leimaan Pinkkis -leimalla.

3. vaihe: lisää esivalmisteluita. Valitsen sopivat kangasparit pussukoihin (olen siis erityisesti tykästynyt tekemään pussukoita, jotka eivät ole tehty samoista kankaista, vaan niine ttä ovat puoliltansa erilaisia), samalla valitsen sopivan vetoketjun.

4. vaihe: Ompelu, osa 1 (jouduin kirjoittamaan kahdesti,e ttä sain oikein) Ensin on kolme vaihetta, jotta päästään tähän


5. vaihe: Silitys, osa 1

6. vaihe: Ompelu, osa 2

7. vaihe: Trimmaus osa 1 ja pussukan kääntö oikein päin (aiemmin C teki tämänkin, muttei enää)

8. vaihe: Ompelu, osa 3

9. vaihe: trimmaus 2 ja vuoren laitto omalle paikalleen

10. Silitys ja mahdollinen koiran- ja pupujen karvojen poisto sellasella rullateippi -jutulla. Ja ei kun pussukka myyntiin. (joko myyjäisiin tai sitten kuvauksen ja kuvankäsittelyn kautta Madeby:hin, tai Pinkkiksen yhteistyökumppaneille)

Melko lailla hommaa yhden vitosen eteen :) Tietenkään mä en enää tee niitä yhtä kerrallaan, vaan sarjatyönä hillittömän läjän. Tarkoitus ei ole valittaa tai mitään, mut kyllä se välillä mietityttää, et miten ihmiset on valmiita maksamaan eri asioista ihan eri hintoja. Esim. meidän keittiön lattian laatoitus, lattialämmityksen laitto ja yhden patterin poisto maksais yhden tarjouksen mukaan n. 4 300 €. Mun pitäis tehdä 860 kolikkokukkaroa saadakseni kasaan toi summa. Mutta tietenkään se ei riittäis, koska meneehän mulla ihan hillittömästi myös kangasta ja kaikkea muutakin 860 kukkaron tekemiseen. Eipä siinä, en mä tätä rahasta tee, vaikkakin se on oikein kiva lisäpotku. Mä olen ihan näihin päiviin asti elätellyt jotain kummallista haavetta siitä, että Pinkkis tulis korujen, ompelusten ja kirjojen voimin minut elättämään. Mut nyt oon jotenkin herännyt jostain monivuotisesta unesta ja tajunnut,e ttei se näillä mun jutuilla ainakaan onnistu. Sama juttu sen nykyisestä työpaikasta lähtemisen kanssa. Turhaan mä itseäni kiusaan sillä, että mietin jotain vaihtoehtoja. En mä täältä mihinkään lähde, muuten kuin muuton myötä. Tai sitten tietenkin jos mut pistetään pihalle. Onneks se on Suomessa niin hankalaa! Mä jatkan Pinkkistä omaksi ilokseni, mutta laajenemis -ja muut haaveet jätetään muille. Näin siis ajattelee järkiminä, se toinen jatkaa haaveilua. Ehkä jos Chris sais todella hyvän työpaikan, mikä on melko lailla utopistinen haave sekin. Vähän masentavaa. Meille ei näillä näkymin tulekkaan sitä mun vuosikausia haikailemaani ruudullista keittiönlattiaa ja keittiötä, josta olis pääsy takapihalle (meillähän patteri on jälkikäteen asennetun oven edessä, niin ettei siitä voi kulkea), vaan palataan takas muovimattoon, koska se on se mitä vakuutuskorvaa.

Vakuutuksesta puheenollen, laitoin hetki sitten niille s.postilla pari laskua, jotka tulleet L&T:lta. Lisäksi laitoin pienen, erittäin asiallisen, vuodatuksen siitä, miten huonosti heidän suosittelemansa L&T on tota remonttia hoitanut. Lopuksi esitin toiveen, etteivät he enää kenellekkään suosittelisi ko. firmaa. Ja sit mä sain hienon idean! Mä laitoin sen kirjeen myös ko. firman asiakaspalveluun JA toimitusjohtajalle! Ha!

Eilen tosiaan ompelin ja lopuksi katsoin elokuvaa samalla kun leikkelin vuorikankaita. Tänään illalla Animalian PKS -tapaaminen, joten en pääse jatkamaan kankaiden leikkuuta. Ja huomenna pitäis leipoa ravintolapäivän leipomuksia. Mitenköhän mä saan ne perille ajoissa...hmm...Lauantaina on siis taas ravintolapäivä ja Animalialla on vegaaninen kahvila ♥

Ei mulla muuta. Moi.

♥ Raisa

syömiset: C teki päivälliseksi jonkun kookos-tomaatti-kikhernekeiton/muhennoksen, sitä mulla myös eväänä. Eväänä myös taas vähän japanikikkailua, eli pupun (usa) ja kukan (hana) muotoisia eksoottisen hedelmän palasia. Ihan hassu juttu! siis se, että tiiätte varmaan miten moniin itsetehtyihin juttuihin liittyy sellanen "romattinen" (tms.) leima, esim. hillopurkit etiketöidään (kääk! label) tosi nätisti, käytetään ihania etikettitarroja ja kirjotetaan kauniisti ja sit ne on ihanan näköisiä bla bla. Tätä samaa esiintyy myös todella monessa muussa itse tehdyssä jutussa. Niistä tehdään maalaisromattisia! Tai jotain. Ehkä tiedätte mitä tarkoitan? Mulla hirveen usein loppuu mielenkiinto siinä itse tekemisessä, joten mun hillopurkeissa ja muissa säilykkeissä on edelleen vanhoja etikettejä, oon saattanut kirjottaa jotain harakanvarpailla suoraan edellisen etiketin päälle. Hehkuta siinä sitten omaa toimeliaisuutta ja mainioutta, kun ei mitään jaksa viedä loppuun asti! Se kans, kun on vaikka ostanut jotain kivaa ja sen haluaa täällä jakaa, monissa blogeissa näkee selkeesti, et on ióikeesti nähty vaivaa siinä miten ja missä ne uutukaiset kuvataan. Emmä jaksa ja malta siinä kohtaa enää mitään alkaa kikkailemaan, pahimmat roskat alta pois ja kuvia kehiin!
Moi nyt taas.