Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
Nuket on kansainvälisessä levityksessä, nää muut toistaiseksi vaan täällä, yksinoikeudella teille :)
Kaikkiin hintoihin lisätään postikulut, tai sitten sovitaan noudosta tms. Olen aika liikkuvainen, joten paljon on mahdollista. Erityisesti välillä H:ki-Järvenpää on suht helppo järjestää.
Sylvanian Families, tyypit 1 €/kpl, kaikki 13 kpl yht. 10 € Myyrä oik. reunassa on menettänyt kaiken karvan, toinen hiiristä hännän.
Re-ment Little Twin Stars -setti, johtuen tosta tarjottimesta tähän tulee turhan isot postikulut, joten mielellään vain nouto tms. Hinta 4 €
Byääh. Pinzulan ja mun toinen Tama myynnissä. Molemmissa ainakin tällä hetkellä toimivat paristot. Uudempi 5, vanhempi 4 euroo. Vanhemmassa joku lyhentänyt ulompia tappeja, silti käyttökelpoinen.
Nuket.
Monique Magnifique. Itse maksoin postikuluineen tästä n. 140 euroa, tarkoituksena tehdä myöhemmin sillä sievoinen voitto. Mutta nyt ei ole aikaa odottaa, että sen arvo nousis. Joten myyn tappiolla 120 euroa. ILMAN aurinkolaseja. Eli muuten iskemätön, mutta lasit sieltä ujutin pois.
Yksi aarre-tytöistäni, joka ei jostain kumman syystä vaan koskaan tuntunut "omalta". Kaunis punatukkainen Precocious Candy's Mushroom. Kaikki alkuperäiset härpäkkeet mukana. Hinta 160 Euroa. Ebayssä pyydetään puolet enemmän :)
kolme Re-ment settiä, nrot 2, 3, 4. Ekassa kuvassa näkyy ehkä selkeiten. Avaamattomia, hinta 4€/pakkaus
Night Flower, vasemmassa jalassa kolme jälkeä, joita en ole onnistunut saamaan pois, kts. kuvat. Ei omia vaatteita, ei standia, eikä alkuper. laatikkoa. Yksi pari silmistä pitää rullata käsin, muut toimii narusta vetämällä. Muuten ihana nukke. Suora tukka, joka kahden letin jäljiltä kovin kihara. Hinta 80 euroa. Itse maksoin satasen, samassa kunnossa, ilman vaatteita, mutta tarviin rahaa, niin saa tulla vähän takkiin.
Toivottavasti löytyis ostajia suomesta, kun noi ulkomaiset postitukset on aina vähän kuumottavia ja must aolis muutenkin ihana seurata, edes etäältä, aarteitteni uutta elämää.
Niin, tää on ihan tyhmä postaus. Mutta kun välillä tekee sellaisiakin niin näyttää muut paremmilta.
Olin tässä taannoin häissä. Häät ovat iloinen juhla, jossa ei märehditä eikä murehdita. Vessassa sitten törmäsin vähän niinko sukulaiseen, muttei kuitenkaan sukua ollut. Ja se halus sitten alkaa avautumaan jostain jutuista. Tai siis ennen kaikkea setvimään mun välejä mun sukulaisten kanssa. Siitä kuinka mun pitää pitää puoliani mitä tulee sukulaisiini, miten joku tietty sukulaiseni manipuloi muita sukulaisia ja minä jään jalkoihin. Ja kyselyitä mitenkä paljon tietyt sukulaiseni juovat ja muuta yhtä häihin sopivaa. Ja esittelikin minut sitten vieraille ihmisille, että tässä on Raisa. Raisalla oli nuorena tosi vaikeaa, mutta nyt on kaikki hyvin. Häissä. Vieraille ihmisille.
Oikeesti. Ei normaali aikuinen toimi noin. Liiallisen viinin kittaamisen pikkiin se ehkä menee, tai muuten vaan vinksahtaneen mielen. Silti.
Mä tiedän ettei ko. henkilö lue tätä, siks mä tästä kehtaan marista. Onhan tämäkin vähän outoa, että siitä täällä kirjoitan, mutta harmittaa melko vietävästi. Siis ennen kaikkea se, et joku oikeasti on noin tahditon. Tyyliin: Näen että sulla on asiat mukamas vähän liian hyvin, olet liian iloinen täällä lapsuudenystäväsi häissä, joten eiköhän palauteta sinut takaisin maanpinnalle kertaamalla, kuinka huonosti asiat oikeasti ovat.
Eikä ne oikeasti edes ole. Sillä mua ei oikeasti kiinnosta se, mihin mun sukulaisten rahat katoaa. Niin kauan kun ne on järjissään ja saa itsekin siitä oman osansa, niin ihan sama ketä niillä ylläpidetään. Minä en lähde siitä oletuksesta, että niiden rahat on minun rahat. Kaikkia muita tämä tuntuu kismittävän ihan kauheasti.
Kaikki varmaan ymmärsi, ettei tämä postaus ole mikään "yleinen" kannanotto, vaan henkilökohtaista kismitystä. Sorry! Ihan ala-arvoista, mut välillä näin.
Kohta tulossa myyntipostaus. Olen taas myymässä muutamia nukkeja ja Sylvanian Families -tyyppejä, ja pari Tamagotchia. Jos jotain kiinnostaa :) Mun on muuten tosi monesti pitänyt sanoa, että mulla ei ole enää Kasvisseikkailu -kirjaa. Ei ennen kuin hankin lisää kustantajalta. Sitä odotellessa teidän täytyy hankkia omanne kirjakaupasta :) Niin, ja vaikken täällä jaksa niistä aina riekkuakaan, niin tuonne Etsyyn tulee melkein päivittäin uusia tuotteita. Penaalipostaus tietenkin vähän myöhässä, kun tänään alkaa koulut, mutta niihin nyt erityisesti panostettu. :)
Vähän vatsassa kiertää, mutta sanottakoon että Goldie rikkoi hienon alun tylsyydelle. Voi -piip- mun kanssa. Nyt sai sitten riittää. Oikeesti. Aikuisten oikeesti. Otan tänään yhteyden pankkiin, että josko sais asteittain luottorajaa kavennettua.
Kävin viime viikolla(?) siellä mun henk.koht. hoitajan luona, ja se sanoi kutsuvansa mut vähäksi aikaa (voipi olla, että puhui puolesta vuodesta, tai toisaalta voipi olla, että keksin sen ihan itse) tylsyyteen. Mä en tiedä miten se meinaa sen tehdä, kovasti se ainakin niiden lääkkeiden puolesta puhui. Mutta tiiättekö mitä? Mä tiedän mitä se tylsyys on! Se on just sitä, kun ei ole mistään tulossa mitään kiksejä. Ei mitään. Pelkkää tasapaksua harmaata arkea. Ja sille mä sanon plääh! Plääh! PLÄÄH!
Mä olen kuulkaa keksinyt syyn sillekin, miksi koko ajan tilailen kaikkea. No just niiden kiksien! Ja kun nettishoppailusta niitä on luvassa useammassa erää, niin juuri sen takia shoppailen netissä, enkä konkreettisissa kaupoissa.
Ensin iskee joku tavara: Ton mä haluan! Sitten selvitetään mistä sen sais halvimmalla, mahdollisesti neuvotellaan erinäisistä asioista, laitetaan huuto sisään ja sit jännitetään sitä, et miten käy. Jos ja kun tuote voitetaan ollaan ihan huumassa ja sit jännitetään sitä, että jämähtääkö se tulliin. Ja lopulta sitä, että koska se tulee. Viime aikoina tavaran kotiintulemisen kiksit ovat pienentyneet, niin että melkeimpä hauskinta on ollut kaikki se edeltänyt. Aika pöljää. Nyt niihin on taas alkanut tulemaan niin mittavia syyllisyyden tunteita, että sekin osaltaan syö sitä uuden tavaran viehätystä. Eikä mun mielestä enää uuden tavaran paikoilleen laittaminenkaan ole hauskaa, kun aiemmin se oli myös keino saada kiksejä. Nykyään se on vaan työlästä, ja saattaa viedä jopa viikkoja. Mikä kertoo jo jostain ihan älyttömästä.
Niin, en tiedä onko tämä merkki siitä, että shoppailuni olisivat tulleet tiensä päätökseen? Ainakin toivon niin! Jospa sitä sitten suuntaisi tarmonsa johonkin vähän fiksumpaan, tai ainakin kehittävämpään ja edullisempaan. Tai edes yleisesti hyväksyttävämpään. (mulla on ihan tajuttoman pitkät kynnet! En voi ymmärtää miten ne nyt yhtäkkiä kasvavat katkeilematta niin kamalan pitkiksi, ei silloin nuorempana kun halusin ne millään suostuneet moiseen.) Jospa sitä alkais taas tekemään jotain, siis ihan itse. Sen sijaan, että ostais kaiken valmiina. Vois vaihteeksi kokeilla moista. Tai siis just ennen kaikkea nauttia niistä, mitä jo on.
On ollut tosi paljon kaikkea ihanaa syömistä viime aikoina. Ainakin siltä se tuntuu, vaikkei niitä paria enempää tainnut ollakaan. No, ainakin lauantaina oli ihan luksus syömingit, kun oli kaverin häät. Niitä juhlittiin Bistro Helsinki 15:sta. Meille eläintenystäville oli ihan ikioma, printattu menumme :) Se oli musta ihan älyttömän hieno yksityiskohta, sillä yleensähän on yksi printattu menu (jos sitäkään) ja sit ruokavaliovammaset saa halutessaan ihan itse kirjoittaa siihen lihamenuuseen omat ruokansa. Mutta oli siis ihan meitä neljää varten printattu omat! Jee! Ruoka oli viimesen päälle hyvää! Alkuun oli antipesto/antipasta häh? Mikä se nyt on?? Sitte tuorehernokeitto. Sitte paistettu kanttarelleja ja sahramirisotto ja lakritisia. Sitte paistettu tofu (miten ne olivatkaan saaneet siitä niin herkullista!), lopuksi shampanjasorbetti ja encorena vielä marjoja ja vaniljaa. Todella kissakurnauskis! Ihanat, herkulliset häät.
Kotiin matkattiin vasta puolen yön jälkeen ja oltiin ihan ihmeissään Helsingin vireästä yöelämstä. Niin paljon ihmisiä liikkeellä. Junassa oli melko koomista, kun siellä oli niin humalaista porukkaa tekemässä ihan älyttömiä muuveja. Oltiin ihan superväsyneitä ja väsymys vaan jatkui seuraavan päivän puolella. Oli ihan krapulainen olo, vaikkei krapulaa tietenkään ollut. Mutta se väsymys! Mutta ei auttanut! Oli tulossa kaveri palkittavaksi koirien kusetuksesta silloin kun oltiin Ameriikassa. C leipo vadelma unelmia ja minä tein raakaruokakirjasta Hernes -nimisen salaatin, bataatti"ranskalaisia", papupihvejä ja quinoa-maissi -lisäkkeen. Oli hyvää, ja uudetkin ruoat onnistuivat hyvin :) Syöminen on ihanaa!
Häistä vielä. Olin aika kauhuissani asustani. Olin ihan varma, ettei kenelläkään muulla ole mustaa päällä, että mekkoni on aivan liian lyhyt, että kaikilla muilla on pitkät hihat, että minä erotun epäedukseni joukosta. Ja se totta puhuakseni latisti lähtötunnelmaakin. Kun tiesin, että kaikki muut olisivat aivan varmsti viimesen päälle etiketin mukaan pukeutuneita ja minä en etiketeistä tiedä muuta, kuin että usein ne saa irti liottamalla kuumassa vedessä.
Huoleni oli tietenkin aivan turha. Eihän kukaan saanut katsettaan irti säteilevästä morsiamesta ja tämän komeasta sulhosta. Ja jos saikin, niin katseet imeytyivät muihin mustiin mekkoihin! En suinkaan ollut ainoa! Eika morsianta lukuunottamatta kenelläkään ollut pitkiä hihoja. Ainakaan minun tuttavistani. Eikä helmanikaan ollut sen korkeammalla kuin muillakaan. Eli ihan turhaan hermoilin! Sain jopa kehuja niin kampauksesta kuin mekostakin!
Mitä tästä opimme? Jos Stockalla sanotaan, että se on ok häihin, niin silloin se on ok häihin!
Menen nyt leikkaamaan nämä hervottomat kynteni!
xoxo,
Raisa
Hyrrä!
Lapset leipoo kun äiti ei jaksa.
Herra ja Rouva Pink. Mulla oli juhlaan ihan oikeat korkokengät, kävelyyn noi tennarit.Huom! Käsilaukku!
Aikuinen! Ja aikuisen vimpan päälle fiinit korvikset!
Voi pojat, taas se postaa jostain, mistä se ei kyllä tiedä höykäsen pöläystä. Nimitäin hipstereistä. Pikaisesti googlettamalla löysin näinkin tyhjentävän kuvauksen sanalle hipsteri: "
Engl. hipster. Hipsterit ovat ihmisiä jotka yrittävät
poiketa nk. massasta pitämällä (tai esittämällä pitävänsä) kaikesta -
musiikista, elokuvista, vaatteista, hiustyyleistä, harrastuksista - mikä
ei vielä ole noussut massan laajempaan tietoisuuteen tai ns. muotiin. Koska hipstereiden halu poiketa on niin suuri, tapahtuu hyvin usein
myös niin että hipsterit diggailevat jotakin ei vain undergroundia, vaan
undergroundia ja paskaa, sillä hipsterit eivät tee päätöksiään sen
perusteella onko jokin laadukasta, eettistä, kestävää, edullista tai
mukavan tuntuista, vaan onko se valtavirtaa vai ei. Tämä on ehkä
merkittävin yksittäinen hipstereitä yhdistävä ominaisuus."
Aika ilkeästi sanottu, eikö?
Vähän asiallisempi, mutta melko tynkä: " Hipsteri (engl.hipster) on slangisana, jota on 2000-luvulla käytetty väljästi kuvaamaan kaupunkilaista alakulttuuria, johon kuuluu indie-musiikin harrastus ja grungen tavoin työväenluokkainen pukeutuminen.[1] Hipsterit lainaavat ja yhdistävät aiempien nuoriso- ja vaihtoehtokulttuurien vaikutteita, usein ironisesti[2]."
Entä Leena uh Sarven? määritelmä: " Sanana 'hip' tarkoittaa uusimpia virtauksia seuraavaa ja
ajanmukaista. Hipster ei ole pelkästään pukeutumisen tyylisuunta vaan
myös elämäntapa. He ovat retro-henkisiä, hyvin oivaltavia
elämäntapailijoita, jotka osaavat neuloa omat piponsa. Heille kuuluu
usein myös viiksien ja nimenomaan ironisten viiksien kasvatus. Siinä
heidän oma luovuutensa saa todellakin kukkia." Mistä hipsterin tunnistaa?
"He
hankkivat hyvin paljon päällepantavaa kirpputoreilta, mutta heillä on
tietysti omat tunnusmerkkinsä. Hipsterien tyylihän on peräisin jo
50-luvun beat-sukupolvelta. Jos ajatellaan kokonaisvaltaista tyyliä,
niin sitä voitaisiin verrata 90-luvun grungeen. Tunnusmerkkejä voisivat
olla esimerkiksi Converse-tossut, aika niukat neuleet ja erilaiset
parka-takit. Hipstereillä on usein hyvin, hyvin hoikat jalat ja he ovat
hyvin kapeissa farkuissa. Hoikkuus on tietyllä tavalla tunnusomaista
hipstereille, mutta ei välttämätöntä. Hipsterit ovat myöskin kovia
neulomaan. Suosituin kulkuväline on ehdottomasti Jopo-pyörä."
Ja jonkun hömppätesti mukaan ruokavaliokin voi kertoa hipsteriydestä: 8. Ruokailutottumukset. Se, että olet vegaani voi
olla jo vahva merkki. Tilanne näyttää kuitenkin erityisen huonolta, jos
katsot jokaista lihaa syövää nenänvarttasi pitkin ja luennoit siitä,
kuinka moraalitonta lihan syönti on.
Syy siihen, että miksi tästä postaan on se, että pelkään olevani piilohipsteri. Tai siis sitä, että entä jos minussa asuukin pieni hipsteri? Mähän tykkään hassuista asioista, ja osasta ihan vaan sen takia että ne on hassuja. Kuten vaikka hirvenpäät olohuoneen seinällä ja joku vintiltä löytynyt kaurisaiheinen seinävaate...en 10 vuotta sitten olisi ikimaailmassa laittanut sitä seinälle, mutta siellä se nyt roikkuu. Entä keräämäni (kaikki kolme kappaletta) "säätalot" (ne itävaltalaistyyliset talot, josta mies tai nainen tulee ulos, säästä riippuen? Tatuoinnit? Kaikki mun vaatteet on kirppikseltä tai sitten muuten täyttää noi hipsterikriteerit. Ehkä mun silmälasitkin on vähän nörttimäiset? Musiikkimaku: Shonen Knife ja Dresden Dolls? Harrastukset: käsityö, lukeminen ja nuket!!? Päälakinutturan sain eilen kuulla olevan hipsteriä, ja arvatkaa mikä on ollut suosikkikampaukseni tämän kesä! No just se!
Vaikka noin monta hipsterimäistä asiaa löytyykin, mä en silti millään voi kuvitella, että joku oikeasti hipsteri vois millään muotoa pitää mua hipsterinä. Mähän olen aivan liian -mitä?
Mutta miksi se olisi sitten niin kamalaa? Miksi on niin noloa olla hipsteri? No ainakin siinä on se, että se on muotia! Kaikki mikä on muotia on ihan kamalaa! Epäaitoa ja teennäistä. Eikö näin? JA mikäänhän ei ole niin tärkeää, kuin olla aito. Jopa teennäisyydessään tulee olla aito. Mitä muuta? No ainakin viikset ja mahtiparrat. Niistä en tykkää. Sheivatkaa miehet, sheivatkaa!
On siinä mun mielestä hyviäkin puolia, siis hipsteriydessä: Kirppisten suosio; on mainiota, että ihmiset ostaa vaatteitaan ja muuta krääsää kirppiksiltä, eikä kaupoista. Kasvissyönti/vegaanius; pitääkö tätä selitellä? Joskus vähän vajaa parikyt (joo, mä oon oikeesti niin vanha, että voin muistella asioita joita tapahtunut yli 20 vuotta sitten) vuotta sitten oli kasvissyönti kans tosi muodikasta ja ne "oikeat" kasvissyöjät oli tästä tietenkin todella näreissään, mutta mä ainakin olin mielissäni moisesta trendistä, tietenkin! Vaikka se ei kestäis puolta vuotta pidempään, on se silti parempi kuin ei mitään! Sama juttu jos hipstereiden ruoan pitää olla lähellä tuotettua/vegaanista/mitä lie niin hyvähän se vaan on! Ja yks ihana: hipsterit ei ihannoi nuoruutta! Mikä on tälläiselle vanhukselle hieno asia! Ei ole niin kauheaa vanheta, kun koko ajan ei tungeta kasvoille teinityttöjen rypyttömiä kasvoja ja piukeita pakaroita.
Semmonen tuli vielä mieleen, että "aito" hipsteri ei varmaan ikimaailmassa myöntäis olevansa hipsteri. Onko näin?
Hoitsu lohduttaa Raisaa: Sinä olet ihan hyvä tyyppi.
Kävin tänään aamulla "hoitsullani". Hoitsu voi olla vaikka hoitohevonen. Oli mukavaa, sain kuulla, etten olisikaan niin kamala ihminen, että ainakin osa kamaluuksistani menee täysin sairauden piikkiin. Ja sairauksia pystytään hoitamaan, ainakin useimpia.
Huomenna vuorossa hammaslääkäri. Byääh! Eipä tässä sitten muuta tällä erää!
Ei mitään asiaa. Ainakaan painavaa asiaa, ihan ilmassa leijuvan pölyhiukkasen keveitä kirjaimia tässä vaan.
Vieressäni, aamiaispöydässä maata pötköttää nude nukke. Uusin tulokas. Mrs. Retro Mama.
Eikö ole ihana videokin? Oi joi, on ne nuket ihania!
Olen ommellut ja skräpännyt. Sain yhden albumin niin valmiiksi kuin vain mahdollista, se on häihin joihin olen viikonloppuna menossa. Voi rähmä, kuulisittepa nää lauseet mun pään sisällä ennen kuin ne tulee ulos. Mistä tämä asiallisuus taas tulee?
Olet tässä (nuolen osoittamassa kohdassa)
Luen kesän viimeistä kirjaa. Se on aivan mielettömän hyvä, uuh..mutta nimeä en saa päähäni. No onneksi google-täti riensi apuun. Lyhyt historia lähes kaikesta. Bill Brysonilta. En kerro tästä vielä tämän enempää, kun on niin pahasti vielä kesken. Mutta kyllä tämä monen monta kesän aikana lukemaani kirjaa päihittää. Vaikka yllättävän hyviä kirjoja olen onnistunut lukulistalleni haalimaan. Sellaisia, jotka jää pitkäksi aikaa mieleen pyörimään.
Mieleen jäi pyörimään myös eilisiltainen dokumentti kolmen 8-vuotiaan pojan murhasta. Todella huono juttu katsottavaksi juuri ennen nukkumaanmenoa. Uudesta, täydellisestä (niin, se on jopa vaaleanpunainen!) tyynystäni huolimatta nukuin huonosti. West of Memphis taitaa olla dokkarin nimi. Mielenkiintoinen, mutta aivan kamala. Enemmän kuitenkin keskittyy syyllisiin/syyttömiin, ei niinkään uhreihin. Silti. Dokkarin jälkeen väiteltiin C.n kanssa siitä, tarvittaisko jotain Dexterin kaltaista Oikeuden ulkopuolelle, joidenkin typerien pykälien tms. jäävien "selkeiden" rikollisten rankaisijaa. Ei ehkä kummatkaan oltu sitä mieltä että joo, mutta mä olin aika kimpaantunut siitä, että ne tärähtäneet ihmiset, jotka suunnittelee vaikka just jotain presidentin listimistä taikka joidenkin julkkisten, koska niiden sisällä on ääniä jotka käskee niitä tms. Miksei ne vois vaikka jonkun John Lennonin sijaan tähdätä esim. ton dokkarin kovasti syyllisen oloiseksi tekemää tyyppiä? Niin, tietenkin kenestä tahansa sais syyllisen oloisen, jos siihen kovasti keskittyis. Siis tollasessa elokuvassa mehän ollaan aikalailla ohjaajan ja muitten ammattilaisten vietävissä. Kerrotaan ja jätetään kertomatta mitä halutaan. Mulla on tänään näköjään aika hankalaa taas muodostaa selkeitä lauseita.
Maanantaina olin Animalian kampanja kokouksessa. Matkalla sinne näin mustan kissan, jolla valkoista. Ja muistin nähneeni ilmoituksen kadonneesta mustasta kissasta, jossa valkoista. Joten ei auttanut muuta, kuin lähteä etsimään sitä ilmoitusta. Onneks muistin hämärästi missä olin sellaisen nähnyt. Löysin ja soitin annettuun puhelinnumeroon. Ei ollut kyseinen kissa, sillä mun näkemällä oli kaulapanta, kadonneella ei ollut. Niin, eikä ne olleet vieläkään löytäneet pikkukissaansa. Tosi surullista.
Joo, myöhästyin sitten vähän kokouksesta, vaikka olin lähtenyt niin hyvissä ajoin, että olis pitänyt ennättää sinne Punnitse ja Säästäänkin. En ehtinyt, ennen kuin vasta kokouksen jälkeen. Siitä lisää kohta. Siellä kokouksessa tuli tosi ristiriitasia tunteita. Ensiks et ei hitto! Eihän meillä ole mitään hätää, jos eläinten hyvinvointi on tälläisten ihmisten käsissä. Niin fiksua porukkaa, niin paljon tietoa, niin paljon kaikkea. Mut sit kun sai kuulla kaikesta, mitä on vastassa...plääh. Ei ketään kiinnosta vaikka meillä olis Albert Einstein ajamassa meidä (tai siis eläinten) asiaa. Tai kyllä ketään kiinnostaa, mutta kun se on raha joka ratkaisee, niin ihan sama mitä vasta-argumentteja esitetään. Ne on ne isot kihot jotka päättää, ja nehän päättää niitä suosien, joilla rahaa ja valtaa on. Ja meillä ei sitä ole. Niin, että se siitä. Mietittiin siis tulevan mahdollisen lakimuutoksen sisältöä. Hienoja asioita, mitä siihen lisätä. Kuten vaikka porsimishäkkien kieltäminen. Mutta sitten meitä innokkaita infottiin enemmän politiikkaa seuraavan taholta, että pitäis ennen kaikkea keskittyä siihen, että lakiuudistus saatais tällä kaudella työn alle. Niin, ettei se siirtyis tälläisistä pehmeistä arvoista vähemmän kiinnostuneen uuden hallituksen päätettäväksi. Tai jotain. Mulla ei toi politiikka termistöineen ole kovin hyvin hallussa, mutta saitte ehkä sen ydinajatuksen sieltä? Siis että ei edes taistella hyvästä sisällöstä, vaan siitä, että jotain muutosta edes tulis. Sillä kun muutos tulee se ei voi olla tämän huonompi.
Koukouksesta poljin sinne P &S:ään. Niiden jääkaappi oli aivan tyhjä! Prkl! No, kun nakkeja oli saatava ei auttanut muu kuin polkea Ekoloon. No voi harmin paikka, EKolo oli kiinni. No, nakkeja oli saatava! Keskustaan Ruohonjuureen. Samperi! Siellä olikin niin paljon kaikkea, mitä oli saatava, nakkien lisäksi että menikin sitten vanhaa rahaa viissataa. Huh huh. Sieltä sitten lopulta kotiin. Kamala väsy.
Niin, olen siis kaksi nukkeakin myynyt :) Olen tosi tyytyväinen, että sain ne hyvään kotiin. Jonnekkin, jossa niille on antaa vähän enemmän aikaa. Sillä aikaa nämä nuket vaativat!
Mun mielessä koko ajan pyörii joku juttu, mistä mun piti kirjoittaa, mut en millään saa siitä kiinni. Ha!!! Sainpas!
Olen jatkanut karsintaa. Täältä sain taas pienen kipinän! Mullahan tämä on siis hyvin on/off toimintaa. Tärkeintä varmaan olis tyrehdyttää se tavaravirta kotiinpäin, mutta se on myös se kaikista tylsin kohta. Joten mulla tämä etenee niin, että kun on oikea aika ostaa minä ostan ja sitä sitten hiukan viiveellä seuraa aika karsia. Toivottavsti pitkällä aikavälillä karsiminen on tehokkaampaa kuin ostaminen :) Joka tapauksessa tällä hetkellä karsiminen tuntuu hyvältä. Linkin ohjeen mukainen yksi tavara päivässä on aivan liian hidas tahti minulle tällä hetkellä, joten karsin sydämeni kyllyydestä, mutta ehkä sitten kun pahin on ohi voin siirtyä maltillisempaan tahtiin. Skräppikamojakin käyn läpi sillä silmällä. Aika vähän niissä kyllä on mitään, kun olen niin tehokkaasti onnistunut kutistamaan varastojani ihan perinteisesti käyttämällä niitä. :D Nukkejutut on vielä liian *jotain*, jotta niitä pystyisin yhtään karsimaan, päin vastoin siinä maailmassa on aivan väärä kulkusuunta: tavaraa vaan kerääntyy lisää ja lisää. Joskus myöhemmin sitten! Innolla kuitenkin odotan, että alkaisin nukenvaatteita karsimaan. Ihan liikaa on sellaisia, joita ehkä joskus jos tietynlaisen kuvan haluaisin ottaa voisin tarvita.
Mutta nyt menen! Sekä ompelemaan, että uudella nukella leikkimään ja varmasti myös karsimaan!
Heipp! Ai niin, syvällisen itsetutkiskelun jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen, etten ehkä olisikaan hullu, saan vaan mielettömät kiksit siitä jännitteestä, joka syntyy nettihuutokaupoista ja kaikesta siitä tavaran odottelusta jne. Ja kun jännite taas purkautuu tuntuu kaikki todella tylsältä. Ja lisäksi johtuen jostain mistä olen ehkä lapsena jäänyt paitsi, taikka parista lujast aiskusta ppähän herkässä kasvuiässä (putoaminen tuolilta ja myöhemmin hevosen selästä ikävästi asfaltille) minä yksinkertaisesti tarvitsen enemmän *vähän kaikkea* ollakseni tyytyväinen. Mutta taas toisaalta kun olen tyytyväinen se on supertyytyväisyyttä, sillä perustyytyväisyys ei tunnu mitlään superin rinnalla. Miksi voi tyytyä vähään kun voi saada niin paljon enemmän?
Oltiin siipan kanssa Kierrätyskeskuksessa, kun oli joku älyttömän iso vempele, joka piti sinne viedä ja marjoista niitä pahvilaatikoitakin. Ja tietenkin samalla käytiin katsastamassa tavaratarjonta. Aika huono. Ostin jotian ihan pientä, ei mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi ehkä sellainen kampauspää. Sellainen, jota parturi-kapmaaja opiskelijat käyttää. Mies. Halloweenia varten. Mutta mua alkoi kauheasti naurattamaan, kun vein sen Pinpulalle ja sanoin, että tää on sen meikkipää. Että olis just sellainen äiti/isä (minun tapauksessa tietenkin äiti, kun olen kerta äiti), joka haluaa ostaa lapselleen samoja "trendi"leluja/vaatteita kuin muillakin lapsilla on, mutta aina menee vähän vikaan. Aina säästää väärissä kohdissa. Kun muilla on Bratz/Barbie -meikkipäät, niin meidän lapsella onkin paljon laadukkaampi parrakas miehenpää, jota meikata...
Pahoittelen näitä kamalia kuvia
Kun mä koulusin kaikki lelulaatikot tuote kerrallaan läpi oli siippa kerennyt kiertämään koko paikan kahteen kertaan. Ja hitto soikoon löytänyt MINUN suosikkituotteeni. Ette usko! Tempur -tyynyn! Jumalauta! Minun unelmieni tyynyn! Mä olin siitä niin kiukkunen. Tai siis en tietenkään siitä tyynystä, vaan siitä että mies niin hanakasti pisti vastaan, kun yritin tehdä vaihtokauppoja ja vaikka mitä villejä liikkeitä tyynyn saamikeksi itselleni. Ja ei! millään ei tuntunut olevan yhtään mitään vaikutusta. Se halus vähintään viikon ajan kokeilla sitä itse ja kyllähän sen tietää, että jos se sitä niinkin pitkään kokeilee, niin ei se sitä sen jälkeen enää mulle anna. Ja minä aivan välttämättä halusin sen tyynyn itselleni. Ihan ehdottomasti. Ja mies melkein
yhtä ehdottomasti oli sitä antamatta. Samperi soikoon, mikä yhtälö!
No, tässä näkyy sentään vähän Ristoa.
Ja sitten mentiin koirien kanssa kävelylle ja yht'äkkiä se tyynymies sanoi, että mä saan sen. Olen kuulemma niin paljon tehnyt sen hyväksi, että ansaitsen sen :D
Ja niin minä sain Täydellisen Tyynyn. Eka yö oli täysin häiriötön. Ei levottomia unia, ei heräilyä eikä jäykkää niskaa aamulla. Toinen yö myöskin, vaikkakin taisin pitää sitä väärin päin.
Ihana, vaaleanpunainen Tempur-tyynyni. C yrittää aika ajoin sillä kiristää jotain erityiskohtelua, mutta tuloksetta. Tyynyn on minun.
Sachiko ja Michiko uusissa mekoissaan
Varmaankin siksi, että olen nukkunut noin hyvin olen innostunut ompelemaan nukeillenikin! Eilen suitsait sukkelaan surautin kaksi mekkoa. Ehdottomasti tarvitsin yhteensointuvat mekot kaksosilleni, enkä millään olisi halunnut ryhtyä niitä Etsystä tilailemaan, kun on ihan liikaa taas viime aikoina tilailtu kaikennäköistä. Joten kaivoin nukenvaatekaavat esiin ja tein ensimmäiset hyvin onnistuneet mekkoni! yvin onnistuneet siksi, että ensimmäistä kertaa älysin laittaa vuoren koko yläkappaleeseen. Siten saa niin miljoona kertaa siistimmät pääntiet!
Kolmas mekko on tuloillaan, mutta se on malliltaan aivan erilainen ja olen sitä enemmän purkanut kuin ommellut...mutta en ole luovuttanut tai kypsynyt koko touhuun. Aamulla selailin kaavakirjoja ja löysin paljon kaikkea kokeiltavaa. Ja lisäksi muistin jälleen, että aina ei tarvits etyytyä valmiiksi kuvioituihin kankaisiin, vaan että kangast avoi koristella itsekin! Wohoo! On se vaan mukavaa!!
Ostin kaupasta hodari-sämpylöitä, mutta mistä niihin nakit? Kun ei täällä ole yhtään kauppaa, mistä niitä saisi. Pahus! Huomenna olis joku Animalian kokous, taidan mennä sinne nakinkiilto silmissä :)
Mutta nyt ompelemaan! Monta asua odottaa tekijäänsä!!
xoxo,
Raisa
Vietiin eilen toinen pupuist aulos. Vain toinen koska toiset valjaat oli käyneet liian pieniksi! P ei jaksanut olla kauaa, joten minä jäin kahden pupun kanssa ulos. Pupu söi hyväälä ruokahalulla rukolaa.
Ehkä meni ihan persuuksille toi otsikko, mut empä ole vielä espanjaa opiskellutkaan, niin että saa mennäkkin. Muttei enää kauaa, sillä meikäplikka osti lukion espanjan oppikirjat. Makosin niistä maltaita, vaikka olivat sitä surkeinta kuntoluokkaa, mutta näidenpä pitäis riittää kaikkieb meidän koulussa tarjottavan espanjan kurssien ajaksi!
Mulla on tän suhteen tosi päättäväinen olo. Ennemmin olisin kuitenkin jatkanut japania, mut en oikeen voi ilmoittautua millekään kurssille, kun ne on aina iltaiisn ja minä taas olen silloin koulussa.
Niin, tohon voi sitten suhtautua ihan niin kuin huvittaa, kyllähän nää mun hienot päätökseni tiedetään. Vähän mietin istäkin, et entäpä jos yrittäis sitä ruotsiakin opiskella? Entä jos must atuliskin näin vielä vanhalla iällä kielinero?
Just joo...
Tänään vein siipan treffeille. Silvopleehen syömään, matkalla käytiin myös Helunassa. Haalin sieltä melkoisesti lahjoja tulevalle synttärisankarille. (C:llä siis kohtapuolen synttärit) "Päälahja" on jo hankittu, mutta pikkulahjoja pitää myös olla. Juup. Ruoka oli hyvää, vaikkakin tultiin sinne niin myöhään, ettei lämmintä ruokaa ollut enää tarjolla. Pöh. Sieltä mentiin vielä Ekoloon ja sit Viivoaniin. Ja lopulta keskustaan. Piti ostaa häälahja piakkoin naivalle kaverille. No eihän sitä noin sanota! Mut kyl te tiiätte.
Ja sit vielä ihan väsyneinä Kamppiin, kun sieltä saa sitä pro soijamaitoa, johon C on kiintynyt.
Mun täytyy mennä nukkumaan, olen kamalan väsynyt kun viime yön nukuin todella huonosti. On kiusallista kertoa mistä tämä johtui, mutta nukeistahan se. Mutta hyvin kävi! Ja lisäksi olen myymässä kaksi vähemmällä huomiolla ollutta nukkea hyvään kotiin, joten kyllähän se oikeuttaa yhden uuden ostamisen, eikö vain? Varsinkin sellaisen "Graalin maljan". Sellaisen, josta olen aina uskotellut itselleni etten pidä. Iahn väärän värinen minun makuuni. Ilman, että oikeasti olisin sitä mieltä. No, enää ei tarviste "esittää" mitään, se on tulossa meille. Keksin siitä vitsinkin: Knock knock. - Who's there? - Mrs. Retro Mama.
Että sellaista. Tai tälläistä. Olen hyvällä tuulella ja saanut aikani tehokkaasti kulumaan, ilman että yhtän liitelisin maanpinnan yläpuolella. Tälläisenä sais aina pysyä :) Tehokasta ajankulua on muuten ollut mm. polttariskräppialbumin väkertäminen. Saaja on tyylillisesti vastakohtani, joten melkoinen haaste on ollut pitää albumin enemmän hänen, kuin minun näköisenä. No tokihan siinä saan myös minä näkyä, minähän sen teenkin, mutta olen kuitenkin hyvin onnistunut.
Yhden Tamankin taas täss tapoin, eilen. Oltiin kaverilla pelaamassa Walking Dead lautapeliä ja unohdin hoitaa niitä sinä aikana ja siitäkös toinen otti siipeensä. Veivinhän se sitten heitti, mokoma. Ja taas jouduin aloittamaan alusta. Rasittavaa. Ne vauvavaiheet on kaikista ärsyttävimmät.
