perjantai 15. lokakuuta 2010

Youth in Revolt

Eilen meni taas kaikki semmonen hienoinen järjestys mikä mulla elämässä on Marianne -karkin käärepaperin mukana roskikseen.

Joku oli siis tuonut töihin Marianneja ja koska niin harvoin on tarjolla mitään sellaista mitä mäkin voin syödä niin katsoin oikeudekseni ottaa niitä kourakaupalla. Ja hakea vielä lisää kun oli aiemmin ottamani ahtanut kitaani. Ja kun on tälläisestä tasapainottomasta henkilöstä kyse kuin minä, niin töissä tapahtuneesta mässäilystä saattaa arvata miten loppupäivä sujui. Saman mässäilyn merkeissähän se meni. Kotona söin vaan jogurttia ja hedelmäsosetta ennen kävelyä kirjastoon, kun oli niin ällö olo niistä karkeista. Ja sit alkokin taas tekee makeeta mieli. Söin donitsin, jonka C oli ostanut kaupungilta (Arnoldsin kaneli-sokeri on vegaaninen♥) matkalla kirjastoon. Kirjastolta iso läjä kirjoja ja päätös vuokrata leffa. Vuokrattiin otsikon komedia ja ostettiin kotona jo olevien sipsien seuraksi iso läjä irtareita (koska en ole jaksanut opetella ulkoa antisankarin listaa vegaanisista irtareista on valikoima meillä tosi suppea, mutta ei sen väliä, sokeri ku sokeri).

Poppareitakin tehtiin heti kun sipsit oli loppu...melkoinen pallovatsa oli leffan loputtua. No, ainakaan en juonut limua!

Aamulla päätin jatkaa ruokapäiväkirjan pitämistä, jos se edes vähän hillitsis. En kuiteskaa laske kaloreita.

Aamulla oli liukasta ja meinasin lentää päin sillan kaidetta, kun tulin turhan kovalla vauhdilla liukkaalle sillalle. Hui!

Töissä oli yksi osapuoli tähän draamaan laittanut spostia ja ehdottanut, että hän ottaisi minun työni, jotta minä saisin haluamani työn; ihan vain että saataisiin tämä mielipaha loppumaan. Enkä mä sitten tiennyt enää mitä ajatella. Aikani sitä pohdittua kirjoitin omasta mielestäni todella hienon vastauksen: "Arvostan xx:n elettä, mutten usko, että pystyisin yhteistyöhön kaikkien xx:n paketissa olevien isännöitsijöiden kanssa.

Ja muutenkaan en usko enää pystyväni sellaiseen työlle omistautumiseen, mitä kisiltä vaaditaan. Eli ihan kaikkien edun mukaista on, että jatketaan alkuperäisen suunnitelman mukaan."

Mä alan oikeasti asennoitumaan jo tähän välinpitämättömyyteen työtäni kohtaan, etten enää halua olla osa "tiimiä".

Rahat ihan finaalissa, kun ei ole MAdeby:n tilitykset viime kuulta vielä tulleet. Kääk!

Ei muuta. Hei.♥R

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti