Atomipommi

Joo, ostin eilen sitte vielä toisen levyn sitä ihanaa minttusuklaata, anteeksipyynnöksi Chrisille. Kotona paketoin nätisti ja laitoin Hiroshimasta ostetun, atomipommin raunioittamasta rakennuksesta otetusta kuvasta tehdyn kortin mukaan. Ja nyt ollaan taas kavereita.

Mä otin vihdoin ja viimein tosi huonon kuvan (kaikki aikaisemmat oli aivan liian hyviä) tuunaamastani valokuvakehyksestä. Kyseessä on sellanen matkamuisto mitä ostettiin ehkä joskus 80-luvulla ihan intoo piukassa ja sitte niillä ei kukaan enää teekkään mitään. Paitsi me, käsistämme kätevät hupsut. Alunperin toi oli puun värinen ja siinä oli jonkun turistikohteen kuva. Maalasin ja kimallutin sen oman makuni mukaiseksi. Ponikuvakin sopii siihen just eikä melkein.
Toi kuvan poni (en muista nimee) on jollain lailla tärkee. En muista onko se viimesiä saamiani/ostamiani poneja ennen kuin meidän tlo palo, vaiko viimesiä ennen kuin lakkasin poneilla leikkimästä. Niin, tai siis toi ei ole se sama poni, se on kadonnut tai sulanut tai jotain, mutta vastaava.

Toinen kuva on olohuoneen aarretasolta, joka on kyllä ollut blogissani aiemminkin esillä, mutta nyt siinä on uutukaisia. Tai siis kuvassa näkyy kyllä niistä vaan toinen. Eli toi kultanen sarvipää. Ostin sen ja sen kaverin joulunjälkeisistä alennusmyynneistä, kun puoleen hintaan sai. Mä haaveilen löytäväni jostain vaaleanpunaista lateksimaalia, että vois valuttaa niiden päälle. Emmä edes tiedä onko sellaista olemassa. Mutta hieno se olis.

Eilen en ommellut, kun söin itteni niin ähkyyn pikkukakkusista. Katottiin Carlos -elokuvaa, mä jouduin tulkkaamaan sitä, kun siinä oli vaan osa englanniksi. Aika tuskasta yrittää vääntää jotain poliittisia termejä enkuks...

Mulla on oikeesti taas niin paljon virtaa ja intoo ettei ole tosikaan! On niin ihanaa olla taas täällä ja tuntea kaikkia näitä juttuja. Olla ihan piukeena. Kyllä mua jotkut jutut ahdistaakin, muttei silleen pahasti. Eniten nyt ehkä toi, et on taas niin paljon kaikkia juttuja tehtävänä. Aika ei meinaa riittää ja mä oon huono priorisoimaan, tai siis olen hyvö siinä, mutten millään meinaa saada sitä tehtyä. Mä vaan teen asioita siinä järjestyksessä kun ne eteen tulee.

Hassu juttu! Olen aika kaoottinen ihminen, mutta tavaroiden olinpaikat mulla on tosi hyvin tiedossa ja jos joku (mies, lapset, koirat, satunnaiset vierailijat) menee sekottaa mun järjestystä olen tosi kiukkunen.

Ei muuta nyt tällä kertaa. Ai nii, eilen tuli niitä pantanauhoja! Nyt pääsen tekee tosi herkullisia pantoja! Ja tilasin niitä lukkoja ja D -renkaita. Postikulut 49 dollarii...PÖH!

♥ Raisa