Hitsivitsi

Eilen taas (ai nii, jatkan taas blogissani kiroilua, mutten aio laittaa sitä siltikään K-18, pahoitteluni, mutta mä nyt vaan tykkään kiroilla) vittu oli joku kumma juttu. Oikeesti, mä kyllä veikkaan, että mä ite olen se kumma juttu, joka koko ajan märisee jostain. Oikeesti mikään ei ole vialla, mutta mä vaan haluun parempaa ja enemmän. Tai siis kun mä olen tottunut siihen, että kaikki on ihan superihanaa, ja mun elämä ihan mykistyttävän hienoa ja nyt kun mä olenkin laskeutunut "tavallisten" synkistelijöiden pariin, niin mä olen sitä mieltä, että olen jotenkin rikkinäinen. Katin kontit. Tällästä on elämä - ota tai jätä! Ei aina voi olla ihan super sateenkaari ihanaa, enkä mä aina voi olla aivan vitun oikeessa ja kaikin puolin mainio. (mut olispa edes joskus ja sillon kun ei ole niin ei tarviis kyllä olla niin super paskaa, että kolarointi autolla houkuttelee, ihan vaan sen takia, että sairaalassa on niiiiin valkoiset lakanat, eikä tarttis itse edes pissalla käydä)

Anyway, eilen oli taas silleen, ettei mikään oikein houkutellut. Suorittaa vaan piti. Mutta sitte aloin tekee nukenvaatteita. Tein toisenkin yökkäreistä valmiiks. Mä en saatana (oikeesti mua ei edes kiroilututa näin paljoo, mutta kun se on hauskaa!) saa housujen kiinnitysjuttua oikein. PÖH! Aiemmin olen kyllä saanut. Mutta ei haittaa, se tulee taakse eikä siis näy.
Mut sitte teki mieli tehdä jotain uutta (tärkeitä ja hauraita hetkiä, joita tulee kohdella [meinasin sanoa silkkihansikkain, mutta ne ei ole vegaanisia] hellävaroen ja ruokkia juuri oikealla hetkellä) ja kaivelin vähän kankaita. Löysin yhden pienen palasen, jonka saanut äidiltä.
Siitä oli tosi palkitsevaa tehdä tytöille mekkoja.


Eikö ole kerrassaan ihanat! Siis tyttö, mekko ja kuva?

Asioihin. Eilen sato, huomasitteko? Samaa vois kysyä mun pikkareilta, sukilta, tennareitten jokaikiseltä säikeeltä, Wonderbran toppauksilta (vaikka mitä mä niillä - mullahan on niin mahtavat munkit ilmankin!) ja kaikki vastais, että totta hitossa huomattiin. Olin vittu niin märkä, että meinasin alkaa itkeä ihan vaan siitä ilosta, ettei kukaan olis huomannut vaikka olisin itkeä pillittänytkin. En itkenyt. Chris kuivas kun pääsin kotiin. Se oli ihanaa, ja aamulla se vielä hoivas mun rahisevaa pyörää. Mulla muuten menee aina ihan totaalisesti hermot, kun pyörä alkaa pitää ääntä tai jotain. Kaikki rahina ja semmonen epäkäytös. Yök.

Eilen tehtiin pitsaa. Vitsi oli hyvää, jälkkäriks oli Ingmanin uutta Rice -jätskiä. en olis halunnut jäätelöä, kun oli vieläkin kylmä, mutta sen avulla sain suklaata, jota kyllä halusin. Ja oli se jäätelökin ihanaa, kun sen söin kahden viltin alla.

Luin tossa vanhoja postauksiani. Näiden blogien kanssa semmonen samanlainen juttu kuin vaikka skräppialbumeissakin, niillä saa elämänsä näyttämään ulkopuolisten silmään just sellaselta kuin itse haluaa. Sitä voi karsia ihan mitä itse haluaa, näyttää vaan kaikkia onnellisisa juttuja, niin että ihmiset luulee, että sun elämä on yhtä pitkää syntymäpäivää ja joulua. Hassua. Ehkä mun pitäis täällä keskittyä vaan olemaan onnellinen, että te voisitte kaikki kadehtia mua ja toivoa olevanne mun kaltainen, super onnellinen ihminen. Mä oikeesti olin joskus semmonen, mä keksin itselleni joku maanantai, kun tulin töihin (tästä on siis ainakin kaks vuotta aikaa) taas ihan loistavan viikonlopun (loistavuus on mitattavissa sillä, kuinka ihmeellisen paljon oli onnistunut saamaan viikonlopun aikana aikaiseksi) jälkeen uuden sanan, itsetyytyväinen. Mä olis illon niin itsetyytyväinen, että nyt vaan miettii, että mikä silloin oli toisin, kun ihana samanlaista mun elämä nyttekin on. Kait.

Kiitos taas kommentoijille!! Mun tukassa on, ja on ollut jo vuosia, väriä tältä firmalta, sitä saa ostettua nykyisin myös Euroopasta, mikä on oikeen kätevää, tästä firmasta. Ennen kuin värjäsin tukkani, niin lueskelin jotain tukanvärjäys kommentteja, ja kaikki oli kovasti sitä mieltä, että tuo olis paras, muita en ole kokeillut, mutta silti väitän, että tuo ON paras. :)

Nicky on niin kaunis :)