Kirja-arvostelu ja muuta sälää

Hassua, on pieni ketutus/ahdistus (riideltiin aamulla C:n kanssa, kun se on niin hiton ääliö) ja huomasin töissä, että aloin jo miettimään (ihan vaan alustavasti) milllaisiakohan juttuja, uusia ihanuuksia olis vaikka xx-liikkeellä tarjolla. Näin se menee. Sen sijaan, että olisin oikeasti mennyt katsomaan kirjoitinkin siitä tänne. Hyvä hyvä. Näin aikuiset hoitavat kiukkuaan. Kertovat siitä blogissaan. Pitäisköhän vielä oikein äityä kertomaan kuinka ääliö se oma siippa on ;)

Eilen menin pitkästä aikaa pyörällä töihin, kun ei ollut liian kylmää, eikä lunta satanut vähään aikaan. Kaaduin. Muutoin oikein mukavaa. Tai melkein mukavaa, välillä kamalaa. Mutta ihanan kaunista ja niin valoisaa. Kuka uskoo, että keväthän sieltä jo kuikuilee! Ja kevään mukana aina tulee kesä!  Puutarhurointi, lämpö, vihreys, tuoreet kotimaiset kasvikset ja keskisormen näyttö (ei oikein tehoa kun on lapaset kädessä)!  Tänään en sitten enää päässytkään pyörällä, sillä otin Kenain mukaani töihin. Töistä sellainen, joka ei ehkä tykkäis siitä, että Kenai olis täällä on itse lomalla, joten pidän K:ta täällä ja kotiamme turvassa sen hyökkäyksiltä. Olen varannut ajan Viikistä, käyttäytymisklinikalta. Ja jos se ei tepsi, joudutaan luopumaan Kenaista. Eilen se oli repinyt nyt vuorostaan eteisen lattiaa, pakastimen ovi on viittä vaille vainaa (Kenai oli myös liikuttanut sitä jääkaappi-pakastinta), mun talvitakissa on ikävä reikä ja sit oli ollut kaikkea sellasta pienempää sotkua. Mua ei enää oikeesti edes tunnu pahalta sen puolesta, oon vaan niin kypsä tähän tilanteeseen. Ymmärrän kuitenkin, ettei se kaikkea tuhoa osoittaakseen mieltään, vaan purkaakseen omaa pahaa oloaan, jonka meidän poissaolo aiheuttaa. Tosi vaikeaksi asian tekee se, että Kenai on kuin pieni enkeli silloin kun ollaan kotona. Ulkona se on välillä raivostuttava, kun käy ylikierroksilla, mutta enimmäkseen se on kuitenkin sellainen elämästä riehakkaasti nautiskeleva nuori mies. Reppana.

Nyt siitä kirjasta! En vieläkään ole lukenut sitä loppuun, enkä varmaan luekaan, kun mielenkiinto lopahti. Kyseessä on Anu Silfverbergin (tulikohan toi sukunimi oikein – toivottavasti, mielessäni jo kuulen kuinka se sättis minua, etten edes viitsi alkeellisimmista faktoista ottaa selvää) Luonto Pakastimessa.  Alkuun kirja oli niin hyvä. Kunnes aihe vaihtui eläimistä johonkin vähemmän kiinnostavaan. Harpoin yli naisten, työn, ja taas kiinnostuin, kun oli kyse rahasta! Eli kirja oli hyvä, osittain jopa todella hyvä, aina kun oli kyse sellaisista asioista, joista minä olen kiinnostunut. Ja huono, jopa ärsyttävä, silloin, kun käsiteltiin jotain, mikä ei napannut. Itse koin ongelmana (ja ehkä tosiaan ongelma enemmän minussa kuin itse kirjassa) sen, että koko ajan kaikki oli niin pirun huonosti eikä kukaan tee yhtään mitään korjatakseen näitä epäkohtia. Selkeästikin ihan fiksu kirjailija, tekstiä oli miellyttävä lukea, mutta se paasaaminen alko käymään puuduttavaksi. Ehkä väliin olis voinut laittaa jotain positiivista, jonka avulla jaksais lukea kirjan loppuun.  Siltikin suosittelen, varsinkin ensimmäistä osiota. Sitä lukiessani olin jo valmis tatuoimaan Anun nimen  käsivarteeni. Joka kohdassa olin: Just niin! Aivan! No niinpä! Miksei muut tajua tätä!

Citymarketissa oli  muuten sellasta vegaanista thairuokaa (pakaste) alennettu yli 50%. Ostin niitä kuusi ja nyt harmittaa, että miks vaan kuus, olisinpa ostanut 16! Ihan aina ei edellisen päivän illallisesta riitä seuraavan päivän lounaaksi ja silloin tarvitaan valmisruokia! Ja jos annoksen saa 1,5 €:lla niin se on jo hyvä diili. Muutenkin (tää on tosi hassua, ja mä varmaan terotin tota, et tää on siis tosi hassua, että ymmärtäisitte ottaa asian huumorilla, ettekä oikeasti ajattelisi meidän olevan köyhiä, sehän olis kamalaa, jos niin kävis!) perjantaina tai torstaina töissä katoin hesarista citymarketin tarjoukset ja laadin osittain kauppalista ja jopa ruokalistan! niiden perusteella!   Melkosta rahansäästöä!  ja mitä suunnitelmallisuutta!

Laitan loppuun vielä jotain kuvia, jos Flicker suostuu niitä jakamaan inhimillisessä ajassa.  Haluaisko joku vielä liittyä Animalian jäseneksi? Jäsenmaksu on ainoastaan 27€ tai aktiivijäseneltä 32 €. Ei paha! Kisa on jo päättynyt, mutta mun uuden vuoden lupaus!

Tämäkö tekisi jotain tuhmaa?

Mä olen loppuviikon koulutuksessa. Hauskaa. Oikeesti voi olla ihan kivaa. Mutta nyt mun pitäis saada loppuviikon hommat tehtyä etukäteen. Kääk. Mjau!

♥ Raisa

Raisa tykkää Raisasta!

Heips!

Kuulkaa, kun on kerta  paljon asiaa! Jopa niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin.  Aloitetaan helpoimmasta, eli mitä olen tehnyt. Ommellut ja lopulta eilen sitten Helmihulinoissa ompeluksiani myynyt. Tykkään kovasti koulun pienestä talvitapahtumasta. Taloudellisesti se ei todellakaan ole ”vaivan arvoinen”  (en edes uskaltanut laskea, mitä siitä olisi tuntipalkaksi jäänyt), mutta kun se on niin mukavan stressitön tapahtuma. Pöytämaksu on 20 €, paikka on lähellä ja vaikka se varmasti on järjestäjille iso juttu järjestää, niin myyjille se on melko leppoisa neljän tunnin rupeama. Jotta silleen. Ihan hassu juttu, reilu vuosi sitten, ollessani dösässä, näin kun vanhempi naishenkilö tapasi samaisessa bussissa jonkun puolituttunsa.  he istuivat minusta kuuloetäisyydellä ja koko matkan ajan tämä vanhempi nainen ”myi” tutulleen edustamaansa tuotemerkkiä ja kotikutsuja. Tuttu oli selkeästi vaivaantunut. Ei lähtenyt ”sillä kertaa” järjestämään x-kutsuja kotonaan. Ja sitten näinkin samaisen vanhemman naishenkilön Helmihulinoissa vuosi sitten, edustamassa taas tätä samaista tuotemerkkiä ja tekemässä pienestä maksusta y –hoitoja (en tietoisesti kerro, mistä tuotemerkistä ja hoidosta oli kyse, koska en halua häntä tunnistettavan kirjoituksestani, oli kuitenkin sen verran hellyttävä tapaus) ja tänä vuonna Hulinoissa siellä hän taas oli!  Ja aitiopaikalta seurasin, kun oli hieromassa kauppoja toisen ”kotikutsu” esittelijän kanssa. Jotenkin tämä asialleen omistautuminen oli ihailtavaa, vaikkakin itse pyrin kiertämään näin tarmokkaat myyjättäret kaukaa.

Lapset leipoivat opastuksellani myyjäisiin pikkukakkusia ja mansikkaunelmia. Vähän joutui äiti pelastelemaan, kun meinas unohtua sokerit, mutta muuten onnistui oiekin hyvin.  Jostain syystä leivonnaiset eivät kuitenkaan tänä vuonna tehneet kauppaansa L Mikä kylläkin tarkoitti sitä, että kotiin viemisiä oli riittävästi. Chris lupautui ostamaan mansikkaunelmat ja me lasten kanssa syötiin itsemme ähkyyn minttu-suklaa pikkareista. Jonka jälkeen totesin, maatessani sohvalla voimattomana, että ehkä yletön sokerin syöminen ei enää yksinkertaisesti sovi minulle?

Eilen illalla tilasin jotain ”ekstraa” netistä! Ekaa kertaa sitten marraskuun lopun!  Tilasin Dexterin viidennen kauden C:lle ja minulle häälahjaksi! Toivottavasti se ennättää tulla perjantaiksi, hääpäivä siis sunnuntaina. Setti maksoi 22,90, postikuluineen. Marraskuussa se maksoi vielä yli 30 euroo ;) Tästä tilauksesta ei kuitenkaan tullut yhtään sellainen olo, et pitäis katsoa mitä kaikkea muuta kivaa olis tarjolla. Musta on tullut ihan outo.

Illalla tein ensimmäisen kuukausiyhteenvedon rahankäytöstäni. Kiitos keittiön lattian rahaa on mennyt ihan hirveesti, ja myös jouduttu lainaamaan. Mutta siltikään ei holtittomasti, tai mitenkään ahdistavasti. Lainatut saadaan viikonloppuna maksettua. Kaksi uutta laskua tullut, liittyen kotiin ja asumiseen, ne vähän jo horjuttaa, eikä nekään muuten, mutta kun C:n opintotuki ei ole tullut eikä se näin ollen pysty maksamaan omaa osuuttaan. Kyllä se siitä.

Yhteenvetona: (niin, mä en sitten koskaan tarkoita kerskua millään rahaan liittyvillä asioilla, tää on vaan puhdasta iloa siitä, kun olen pystynyt itseäni hillitsemään. Meillä tuskin koskaan tulee olemaan sellaisia tuloja, joilla kerskua yhtään kellekään. Ja näin on hyvä). Luottokortissani, joka on ”aina” ollut viimeistään kaksi viikkoa ennen minimilyhennyksen maksua niin täynnä, että Luottokunta on pistänyt sen puolestani käyttökieltoon, on nyt n. 1200 euroa ”tyhjää”. Kaikki laskut on maksettu ajallaan ja vaikkei kaikkea ihan omalla rahalla ollakaan pystytty maksamaan, on tämäkin ihan vaan siitä syystä, että C:n piti lähettää joululahjaksi saamansa shekit Jenkkeihin, eikä ne ennättäneet tilille ajoissa. Säästössä on jo ensi vuoden Amerikan matkaa varten pieni pesämuna, samoin kotikatasrofirahastoon säästäminen on aloitettu, hyvin pienellä summalla. Olen saanut lapset innostumaan säästämisestä. Molemmilla oikein mukavat säästöt (puolet kaikesta rahasta jonka saavat laittavat säästöön ja puolet saavat käyttöönsä.) Ja olen vielä lisännyt heidän tileilleen menevää säästösummaakin, niin että sitten aikanaan kun rahaa johonkin isoon ostokseen tarvitsee, sitä myös on. Hyvä minä!! Kaikki tämä tuntuu niin hyvälle!  Oikein loistava alku, ennen kaikkea juuri minulle! Sillä ennen tätä mulle ei oikeasti ole ollut minkäänlaista itsehillintää, mitä shoppailuun tulee. Kaikki kiva on täytynyt saada.

Miten mä olen sitten tähän päässyt? Isoin ja kaikista parhaimmalle tuntunut päätös, on ollut shoppailun lopettaminen käytännössä katsoen kokonaan. Siis kaiken sellasen ajanvieteshoppailun. Töissäkin pystyn keskittymään paljon paremmin, kun en ole surffailemassa eri liikkeiden sivuilla. Mitään en oikeasti tarvitse.

Ruoan suhteenkin olen tehnyt aika isoja muutoksia! Teen kauppalistan ja nyt oikeasti pitäydyn siinä. Voisin melkeinpä väittää, että meidän kauppalaskut on melkeinpä puoliintuneet. Aikasemmin jos kävin isossa kaupassa, oli lasku n.80-100 €, nyt se on n. 50 € ja viimeksi ostin vielä ladattavat paristotkin! (ja kameran salama toimii taas!)

Onko kaikki ”köyhäily” ollut vaivan arvoista? Onko pennin venyttäminen ollut ihan kamalaa? On. Ja Ei. Oikeesti, tämä on ollut todella antoisaa. Mun mielialat ei heittele laidasta toiseen uusia tavaroita odotellessa ja visalaskuja avatessa. Oikeesti, aina aikasemmin visalaskun saapuminen on ollut kuukauden kauheimpia hetkiä, mut tässä kuussa mä olen kärkkynyt sitä! Voi olla, että tälle säästäväisyydelle käy niin kuin kaikille muillekin mun ”hömpötyksilleni” mutta kerrankin olen innoissani jostain fiksusta, jostain josta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä sitä tarvitse piilotella puolisolta ;) Vielä kun saisinkin sen raha-asiat kuntoon…no, ehkä seuraavassa elämässä.

Hyväntekeväisyydestä: Myönnettäköön, rahalahjoituksia en näiden neljän viikon aikana ole tehnyt, mutta jäsenmaksuja maksanut useampaan järjestöön, ollut mukana Animalian kahdessa eri ryhmässä ja tehnyt ison ja mielestäni myös ihan arvokkaan lahjoituksen Hesylle. Sekä Pinkkiksen (askartelutarvikkeita) että omiin nimiini. Haasteena on saada lapset jollain tasolla myös innostumaan tästä. Siis ymmärtämään hyväntekeväisyyden hienouden, sen että vaikkei itse kylpisikään rahassa, voi siltikin auttaa niitä, joilla on  asiat vielä huonommin. Pinjan kuvittelisin olevan helpompi tässä suhteessa. Lassi liikaa isäänsä tullut… No, askel kerrallaan!

Ehkä huomenna se kirja-arvostelu. Tein hienon löydöksen siihen liittyen J

Hauskaa alkanutta viikkoa! Kenai menossa ens viikon pe tuhmien koirien käytösklinikalle Viikkiin. Totesin aamulla sen repineen myös mun pyöräilytakkini hihan. Että silleen. Ja vielä tiedoksi uusimmat uutiset: Puputyttö poikii. Siis en minä, pöljät! Vaan kirjailijaminäni ;)

♥ Raisa

Kuvia!

Otin valokuvia teidän iloksi :) Ja vastasin moneen viimeaikaiseen kommentiinnekin! Hyvä minä! Kauheeta hulinaa ollut viime päivät lasten kanssa! Ennen kaikkea Lassin, tapaaminen open ja erityisopen kanssa, jotta Lassi sais tukea myös yläasteelle siirryttäessä. Mä vaan ihastellen kuuntelin, miten noita pieniä ihmisenalkuja nykypäivänä tuetaan, jos niillä tuentarvetta on. Elävä esimerkki: Lassin hienomotoriset taidot ovat kovin alkeelliset, tämä erityisesti tulee esiin käsin kirjoitettaessa. Koulussa siihen on panostettu paljon, ilman minkäänlaisia tuloksia. Joten, on sovittu, että mahdollisuuksien mukaan Lassi saa käyttää tietokonetta esim. ainekirjoituksessa tai muussa, jossa sisältö on on itse tekniikkaa tärkeämpää. Mun mielestä ihan mielettömän hienoa. Ja nyt siis meidän pyrkimyskenä on saada Lassille myös yläasteen ajaksi vähän enemmän, kuin mitä ihan "perus"oppilaalle on tarjota.
Eilen sitten opettaja soitti ja kertoi, että Lassin yläasteen hakupaperit ovat päivän myöhässä. Eli Lassi ei pääse haluamalleen liikuntapainotteiselle luokalle, ellen minä soita uuteen kouluun ja sovi niiden kanssa asiasta. No, minä soittamaan ja sieltä kerrottiin, että mun pitää saada hakupaperi koulun kansliaan sinä päivänä 15.30 mennessä! Hups! Minä olin Pitäjänmäessä, hakemuslomake joka sinne piti viedä, oli meiltä kateissa, mutta opettaja lupas laittaa Lassin mukaan sellaisen. Lassilla taas ei ollut puehlin päällä, eikä Pinjallakaan puhelinta mukana, Pinja oli vielä kääntynyt takaisin huomattuaan sen aamulla jääneen, mutta Chris oli lukinnut oven, jonka takana puhelin oli ja näin ollen Pinja ei saanut sitä... Minä lähdin kuitenkin töistä tuli hännän alla, todeten, että saan töitä paljon paremmin tehtyä hirveellä kiireellä kuin normi päivänä. Pääsin ajallani kotiin, jossa Lassi ei tietenkään ollut. Onneksi Pinja oli  ja sain hänet etsimään Lassia. Lassi löyty kaverilta ja näin päästiin huristelemaan Pukinmäkeen. Löydettiin oikea koulukin, mutta ovet oli lukossa :( Mutta me oltiinkin väärillä ovilla ja kirjastosta neuvottiin oikeille. Talkkarin avulla löydettiin kanslia ja siellä osattiin Lassin papereita jo odottaakin. Meille jäi vielä neljä minuuttia aikaa!

Kotona ompelin ja leikin nukeilla. Viikonloppuna on Helmihulinat koulun tiloissa, Pinkkis on siellä viime vuotiseen tapaan. En ota myyjäisistä stressiä, joitakin uusia pussukoita teen, kun niitä on joulun jäljiltä melko vähän ja narupusskoista, joita olen valmiiksi leikannut, haluan päästä eroon. Aion laittaa ne Helmihulina -tarjoukseen :) Mutta ensin ne pitää siis ommella. Tänä vuonna en aio (ehkä) leipoa ollenkaan, vaikka ne menikin hyvin kaupaksi. Mutta kun ei huvita. Nukketalo on edistynyt oiekin hyvin!
 
Ylläolevasta kuvasta aika paljonkin, vaikka senkin otin todisteeksi edistymisestä :) Nyt on kaikille tytöille omat sängyt omilla paikoillaan, ne pitäis kyllä maalata. JA tehdä iso läjä petivaatteita, niitä puuttuu kuudelta! No, hulinoiden jälkeen, paitsi jos olen saanut vetoketjut, sitten menee Pipopuoti Veikeän tilaus kaiken edelle.




Ja sit vielä meidän uudesta, pirun kalliista keittiön lattiasta kuva.



Ja näistä iloisista asioista päästään tämän viikon huonoihin uutisiin...Kenailla on ollut taas todella vaikeeta.

´





Näiden lisäksi Chrisin talvitakki jouduttiin heittämään pois, koska Kenai silppus sen kokonaan. Kyseessä ei onneksi ollut se uusi takki, jonka onnistuin paikkaamaan. Eilen oli C:n kumisaappaan varressa reikä, oven pieliä on lisää revitty, tiskipöydän vetolaatikoita jyrsitty, sälekaihtimien eri osia syöty...otin sitte uudestaan yhteyttä eläinlääkäriin, pyysin lähetettä Viikkiin. Entä jos se ei tehoa?
Meidän olohuoneessa on puolet lattiasta tuhottu ja nyt makuuhuoneen lattiassa toi kuvassa oleva epämiellyttävä reikä. Uutta lattiaa ei voida laittaa, niin kauan kun Kenai ei pysty olemaan "ihmisiksi". Tosi kivaa joka päivä nähdä tollanen muistutus siitä millasen ongelman kanssa me eletään. Me laitetaan aamulla kaikki ulkovaatteet Kenailta piiloon ja sit kun C tulee kotiin, niin se ripustaa ne takaisin naulakkoon. Nyt Kenai on oppinut etsimään niitä vaatekomerosta...Jos me joskus kehdataan menemään vaikka elokuviin tai syömään niin, ettei lapset olekaan koiravahteina, vaan koirat ihan keskenään, niin koko ajan on mahanpohjassa pelko siitä, että mitä se tällä kertaa tekee. Chris mietti, auttaisko jos siltä poistais lisää hampaita, niin ettei se pystyis enää repimään mitään. Entä jos sillä pitäis päivät kuonokoppaa?
Muistutuksesi vielä, että Kenain on kyllä melkoinen ääripää tapaus, missään tapauksessa kaikki Viipurista tai muualta adoptoidut kodittomat koirat eivät ole samanlaisia. Jos haluaa varman päälle pelata, kannattaa ottaa kotihoidossa ollut koira, niin tietää jo etukäteen miten se kotioloissa käyttäytyy.

Muistakaa äänestää Haavistoa! Pekka on kasvissyöjä! Ja se, jos jokin on hyvä ominaisuus presidentissä!!!

En ole vieläkään saanut sitä kirjaa luettua, kun se huononi niin dramaattisesti heti kun huomio siirtyi eläimistä. Mut kyl mä sen luen ja sitten kerron täällä. Pian!
Löysin tälläisen Tää on se kauneussalonki, joka mulla oli! Eikö ole ihana! Muistan vielä elävästi noi "raitatussit".
Mä voisin viettää vaikka koko päivän katsellen noita vanhoja barbie juttuja...

Ehkä oli vielä jotain, mutten muista.
Paitsi. Säästämisestä.Olen nyt kuukauden kirjannut ylös menojani. Melkonen rahankäyttäjä olen. Odotan vaan, että saan maksettua lyhyet lainat pois. Sitten pääsen paremmin miettimään säästämistä ja hyväntekeväisyyttä. Mutta ihan uskomattoman hyvin olen karsinut kaikkea turhaa pois, välillä tuntuu, että vähän turhan extreme -hengessä, mutta toisaalta, olen aiemmin käyttänyt rahaa siihen malliin,  että kyllä siitä voi jälkeenpäin vähän kärsiäkin. Meinasin kirjoittaa, etten aio kuitenkaan jatkaa näin askeettisesti elämistä lainojen takaisinmaksun jälkeen, mutta totta puhuakseni, mitä askeettista on siinä, että olen kahdesti käynyt kavereitten kanssa syömässä, kerran leffassa, kerran kampaajalla? Totta puhuakseni, tästä olisi kyllä vielä vähän skarpattava, sillä olen kuluttanut enemmän kuin mitä tienannut. Ellei olis ollut veronpalautuksia ja myyjäisiä, niin en olis pystynyt omillani kaikkea kustantamaan.

Illalla Animalian PKS - toivottavasti Tanjalla on joitain herkkuja mukanaan. Munkin kyllä pitäis vähän taas ryhditäytyä, mutta kun tuntuu, että on koko ajan niin paljon kaikkee...(seli seli)

Heipp-a!
♥ Raisa

Brändeistä ja vaaleista

Vitsi, meillä on mahdollisuus saada kasvissyöjäpresidentti! Oikeesti! On se vaan hienoa! Mä olen poliittisesti niin häpeällisen valveutumaton, etten oikeesti tiedä mistään mitään. Jonkin aikaa sitten pikaisesti luin kaupan kassalla iltalehdestä jonkun 10 kysymystä ehdokkaille –jutun. Siinä kysyttiin mm. turkiksista ja lempiruokaa. Vastausten perusteella ehdokkaitani olivat Arhinmäki ja Haavisto. Jossain kohti oli hyvin selvää, ettei Paavolla ollut mahkuja, joten ehdokkaakseni valikoitui Haavisto. Mulle selvis vasta alle kaksi viikkoa sitten, että Haavisto ei tykkää tytöistä silleen kun pojat yleensä. Ja samalla selvisi, että tämä on kuulemma ollut iso asia otsikoissa vaalien alla. Näin hyvin olen ollut taas kaikesta ”oleellisesta” pimennossa. Niin kuin presidentin seksielämä olis ketään aiemminkaan kiinnostanut, miettikää nyt vaikka Ahtisaarta nakuna…mutta takasin asiaan! Mä myönnän ajattelevani poliitikoista aika kamalia asioita, mielestäni kaikki ajavat siellä vaan omia asioitaan, kavereittensa asioita jne., vähät välittäen yhteisestä hyvästä. Toki nekin asiat tulevat siinä sivussa jotenkuten hoidettua, ehkä enemmän kapinan pelossa, kuin muista yleisesti hyväksyttävimmistä syistä.

Ennen vaaleja luvataan mitä vaan, vaikka kuu taivaalta, jos joku sitä älyää pyytää ja mistään ei loppupeleissä olla oikein mitään mieltä, ettei kukaan (äänestäjät) vaan suuttuis ja antais ääntään sille vielä hajuttomammalle ja mauttomammalle ehdokkaalle. Tässä kohtaa mun on ihan pakko pienesti nostaa hattua ”persuille”, jotka on avoimesti ja isolla äänellä ajamassa asiaansa, olkoonkin asiansa väärä.. Mutta ainakaan eivät ole  ”kaikkien kavereita”.

Joten minä äänestän ”mutu”periaatteella, vähän seuraan mitä viisaammat asioista ovat mieltä ja sit se paljastus: jota ennen kuitenkin pieni pohjustus: ihmisillä täällä suomessa on kuitenkin asiat melko lailla hyvin (oikeesti, kyllä ne on), joten (paljastus) äänestän niiden puolesta, jotka eivät vaaliuurnille edes pääse, opaskoiria lukuun ottamatta: eläinmyönteisintä ehdokasta. Valitettavasti eläinasiat eivät kovin usein ehdokkaiden mainospuheissa näy (kun ei niiltä elukoilta ääniäkään heru), ja taas toisaalta, vaikka näkyiskin mä en olis niistä tietoinen, kun olen uutispimennossa. Hitto, mä olen lukenut niin viksujen ihmisten tekstejä viime aikoina, että mulla on ihan paranoidi fiilis näistä mun omista, tuntuu, että kohta joku on teilaamassa kaiken mitä kirjoitan ja osoittamassa kuin tyhmä mä olen. Sanotaanko näin, olen tätä mieltä kunnes jotain parempaa tulee kehiin :D

Ja sit niistä brändeistä. Pöh. Mulla meni tohon vaalitouhuun kaikki energia, en jaksa näistä enää jauhaa. Halusin vaan osoittaa kuinka höhlä olen tässäkin asiassa. Ja sitä ennen vielä yhteen ihan toiseen asiaan, joka kuitenkin liittyy myös tähän, vähän semmonen pohjustus ennen pohjustusta. Mun mielestä sellainen, joka tekee oman mitta-asteikkonsa mukaan jotain hurjaa, plääh! Siis hiirulainen, joka ottaa hurjasti jännittämänsä nännilävistyksen on minun silmissäni paljon rohkeampi, kuin hurjapää joka hyppää benjihypyn sillalta. Ja ihminen, joka lukee paljon ja oppii lukemastaan, että brändit on kusetuskupla ja vielä sisäistääkin tämän asian ja silti jaksaa uskoa, että Martha Stewart (brändi, ei ihminen) on jotain paljon parempaa, puhtaampaa, laadukkaampaa kuin vastaava tuote, joka ei ole Martha Stewart, on paljon hölmömpi kuin ihminen, joka ei ole lukenut niin paljoa ja on sitä mieltä, että Nike, Guess, Starbucks (jne.) ovat ”siis todella paljon parempia” kuin vastaavat ”merkittömät” (vähemmän markkinoidut) tuotteet. Mä olen just toi Martha Stewartia ihannoiva hölmö. Meillä on Martha Stewart  -sipulileikkuri (sain anopilta joululahjaksi), joka on kaiketi ihan romu (ollaan jouduttu jo teippaamaan, että pysyy kasassa), mut silti mun mielestä se pieni pyöreä logo siinä muovirungossa on lupaus jostain paremmasta (jostain puhtaammasta, reippaammasta ja tehokkaammasta). Että kuka tässä hölmö on? Minä vai Paris Hiltonia apinoivat kävelevät mainostelineet? (voi olla, että Paris Hilton on menneen talven lumia jo, kampaajalla ei ollut 7 päivää lehtiä!)

Hirveetä paasausta taas. Sorry.

Lauantaina olin todella tehokas (jos kirjoitan siitä tänne ehkä itsekin uskon siihen): hain kirjastosta pari talousopasta, vein Hesylle osan irtaimistostani, hurautin Järvenpäähän ensiks käymään Mirrillä, hain sieltä Barbien koiria ja vien mennessäni pokemon –juttuja. Kävikin niin, että Mirri oli myös karsintapuuhissa, joten sain laatikollisen hänen vanhoja barbien-tavaroita! Olin niistä ihan huisin onnellinen ja Mirri silmin nähden tyytyväinen saadessaan ne pois nurkistaan kotiin, jossa niillä on vielä elämää jäljellä. Ja koska minäkin olin tehnyt kotonani karsintaa oli minulla mukanani muutakin kuin niitä pokemoneja. Pari leffaa ja hillitön kasa Pinjalta jääneitä värikyniä.

Mirriltä menin äitille, jonne vein pikkuveljen avokkia varten kassillisen Hello Kitty krääsää. Sain äidiltä hieronnan J ja sellasen päähieronta härvelin, joita yhteen aikaan tuntu olevan kaikkialla. Olin toistaiseksi pystynyt välttymään sellaiselta, mutta siitä tuli niin hienot kylmät väreet, että halusinkin sellaisen itselleni, kun kerta äiti tarjos. Sain myös kassillisen omenia. Jouduin kyllä maksamaan niistä vitosen.

Tämän jälkeen tulin kotiin vatsa kurnien. Paistoin perunoita ja jotain soijapaloja jne. ja päätin päivän velvollisuuksien olleen tehdyt (miten toikin sanotaan). Laiskottelin lopun päivää. Tai en laiskotellut, mutta nautiskelin. Eli ompelin ja jatkoin karsintaa. Tällä kertaa enimmäkseen skärppitavaroiden joukossa.

Sunnuntaina iski krapula niistä barbien tavaroista. Edelleen pidän niiden vastaanottamista erittäin hyvänä asiana, opetuksena. Ja älkää ymmärtäkö väärin, ne olivat ja ovat aivan ihania, mutta tarvitsenko minä niitä? (jos ei muuta, niin Pinjan taloon ainakin mahtuu, ne mitä mun tytöille ei mene). Mutta just se, millä innolla mä otin ne vastaan, suurin osa oli sellaisia, joita mulla itellänikin ollut ja sitä kautta sellaisia kummallisen tunteen herättäviä ”pakko saada” (lapsuus takaisin?) ja sit päivää myöhemmin se hohto on kadonnut ja mulla outo fiilis niiden suhteen. Tänään vähän sama juttu, (ai nii! kun vein asioita kirppikselle ensin ajattelin, etten varmuuden vuoksi kiertele siellä yhtään, mut sit päätinkin toisin ja tein pikaisen kierroksen. Näin paljon kivoja juttuja, joita olis kiva laittaa esille ja olla niiden kivojen esineiden kiva omistaja, mut hähää! en ostanut mitään!!!) olin yhdessä paikassa ja sain halutessani ottaa sieltä jotain, en olis mitään tarvinnut, mutta ahneuttani otin kuitenkin. Ehkä mulla kuitenkin on toivoa? Kun edes jälkeenpäin tajuan, että olisin voinut toimia toisin.

Kommentteihin, ennen kaikkea Hölinä-Keijun koiranulkoilutuskysymykseen. Meillä mies hoitaa koirien ulkoilutuksen melkeinpä 100%. Mä vien niitä joskus satunnaisesti viikonloppuisin aamulenkille. Mutta Chris hoitaa viikolla esimerkillisesti koirien liikutuksen. Osittain jo ihan senkin takia, että se on vielä kotona kun mä lähden töihin ja se on kotona, kun mä tulen töistä. Eli sillä on huomattavasti enemmän aikaa. Ja sit se juoksee niiden kanssa. Mutta mitä niiden kanssa olen lenkkeillyt, voin sanoa, että Ristoa on maailman ihanin ulkoiluttaa, tai ainakin melkein, se kävelee suht reippaasti, välillä riehaantuu jostain ja silloin se on jotenkin junttimaisella tavalla super ihana. Kenai on aika kauhee, hihnassakin. Vaikkakin C on kovasti työtä tehnyt sen kanssa. Kenai tottelee hyvin, mutta käy vähän ylikierroksilla ja sählää.

Mun piti siitä kirjasta kirjottaa myös. Mutta en ole lukenut sitä vielä kokonaan. Alkuun oli tosi hyvä ja nyt ei enää niinkään. Ja kun kirjastosta hain muita kirjoja. Myöhemmin siis.

♥ R

Lastenhuoneen tyhjennystä ja löytyneet uuden vuoden lupaukset

Eilen töiden jälkeen kävin keskustassa hakemassa Matkahuollosta vaatepaketin, jonka olin tilannut jo paljon ennen tätä uutta projektiani, joten siitä ihan turha soimata. Sitä paitsi vaatteet tehtiin minulla jo olleista kankaista ja ne teki ihana Planet Ida, eli tuin pienyrittäjää. Hyvä minä! Ja koska se Matkahuolto oli ihan Ruohonjuuren vieressä kävin myös siellä; hakemassa leipää, Chrisille leivänpäällysmakkaraa ja ylimääräisenä, mutta nerokkaana säätökeinona, hain jotkut luksuspihvit. Niillä aion korvata ulkona, hienossa (kalliissa) ravintolassa syömisen meidän toisena hääpäivänä. Mulla on pientä kivaa hemmottelujuttua suunnitelmissa.
Vaatepaketissa oli romantiikantappaja-asu, kigurumi tehtynä Japanista ostetusta eläinkuvioisesta fleecestä. Heti kotiin päästyäni laitoin sen päälleni ja C oli hyvin pettynyt. :D Pinja haluaa samalaisen. Lassi oli vaan hämillään. Minä ihastuksissani.Lisäksi paketissa oli ötökkä-fleecestä tehty takinoloinen, mä en enää muista mitä olin ajatellut sitä tilatessani... ;) Oikein hyvin tehtyjä kyllä molemmat! Ida on niin taitava!

Ruokailun (keitettyjä perunoita, nakkikastike [pikku pojan kasvisnakit, sipuli, vehnäjauho, liemikuutio ja keiju, nii ja tietty vesi]) ja mulla vielä sitä punajuuri-saksanpähkinätahnaa) jälkeen pelattiin pari nopeaa kierrosta Afrikan Tähteä ja sit muksut nukkumaan ja minä riehumaan niiden huoneeseen. Siis karsimaan niiden tavaroita. Lassilla ei hirveesti karsittavaa ole, se ei ole semmonen hamstraaja, tai ehkä se enemmänkin johtuu siitä, että mä tykkään raahata kirppiksiltä enemmän tyttöjen juttuja, ja Pinjalle muutenkin päätyy kaikki mun askartelutarvikkeet jne. Nyt pistin niitä sitten pois. Samoin jotain sellasia tosi lapsellisia leluja, joilla se ei todellakaan enää leiki. Ehkä korkeintaa joskus sitten kun se on yhtä vanha kuin minä... ;) Lastenhuone projekti jatkuu vielä, niin kuin kaikissa muissakin huoneissa. En ole saanut mitään vielä "valmiiksi", tykkään edetä tälleen hypäyksin. Loikka sinne, toinen tänne. Viikonloppuna aion ainakin ison osan viedä niistä eteenpäin, nyt ne tukkii meidän pikkueteisen lähes kokonaan.  On mulla kyllä niin paljon krääsää. Välillä mua harmittaa, kun mietin miten paljon voisin saada rahaa ne myymällä, mutta totuus on se, etten saa itsestäni sellaista aikaiseksi. Mietin, että voisinkohan ottaa tuleville Helmihulinoille toisenkin pöydän, ja pitää siinä kirppistä. Mutta ei, vien kaiken Hesylle. Maksoin muuten Petan jäsenmaksun. Jottas tiiätte.

Löysin eilen tietokoneelta ne mun uuden vuoden lupaukset. Ne on aika hienot, melkein jopa niin, että voisin koko ajan käyttää ruskeaa viittaani.
Tässä teillekin malliksi ja ohjenuoraksi ylevät lupaukseni:

Uuden vuoden lupauksia

Pinkkis

-          ei nosta hintoja

-          lisää vihreitä vaihtoehtoja

-          rahaa hyväntekeväisyyteen

o   yksi kohde?

o   vaihtuva kohde?

Henk.koht

-          säästän 100 -300 euroa /kk

-          olen tarkkaavaisempi raha-asioissa

-          en osta lisää uusia nukkeja

-          käytän enemmän niitä tavaroita, joita minulla jo on – siis asioita loppuun

-          hankin Animalialle vähintään kaksi uutta jäsentä!

-          pyrin pienentämään jäteastian tilavuuden seuraavaan pienempään kokoon jätettä vähentämällä

-          kasvatan pihalla entistä enemmän syötäviä kasveja

-          vähennän kompostiastiaan joutuvan ruoan määrää

Että silleen.

Säästämisestä. Olen huomannut säästämisellä ja muilla elämän isoilla päätöksillä, kuten esim. laihduttamisella, tupakoinnin lopettamisella, vegaaniudella olevan paljon yhteisiä piirteitä, ja kaikki onnistuakseen ehdottomasti vaativat omasta itsestä lähtevän halun/päätöksen. Mä olen säästänyt kymmeniä kertoja, ikinä siinä kuitenkaan onnistumatta. En tiedä mikä nyt on toisin, mutta on selkeä tunne siitä, että aion saada raha-asiani kuntoon ja itse hallita niitä. Tein suunnitelmia (mä olen voimakkaasti aktiivinen, toiminnan ihminen, jolle liike ja sen seuraaminen on tärkeää, joten taulukot, suunnitelmat ja muut, millä voin seurata mielellään ihan päivätasolla säästämisen edistymistä auttaa tekemään muuten niin passiivisesta säästämisestä aktiivisempaa) ja tavotteita, siis tietenkin toisin päin, ensiks  tavoitteita ja sitten suunnitelma, miten tavoitteisiin päästään.
Mä ite tykkään hirveesti konkreettisista keinoista säästää rahaa, siis just sellasista pienistä asioista, kuten vaikka puuron syöminen murojen sijaan, mutta ennen kaikkea mulle ison juttu on jonkinlainen itsehillintä ostosten teossa. Aiemmin mulla ei siis sitä ole ollut laisinkaan. Kaikki mulle nyt heti! Mutta nyt olen päättänyt järkeistää tätä vähän. Siinä oikeesti auttaa saman aikainen kotona jo olevien tavaroiden läpikäynti ja karsinta. Mä en oikeesti tarvitse yhtään mitään. Ja se, että johonkin asiaan, joita mulla on jo olemassa 27 kpl onkin nyt uusimpana uutuutena laitettu jokin minua miellyttävän hahmon kuva (vaikka sitten Hello Kitty) ei tarkoita enää sitä, että minun on pakko saada 28. samanmoinen kapine kotiani sekoittamaan. Eli samoin kuin vaikka just laihdutuksessa, alkuun tarvitaan melko lujaa itsekuria, mutta kyllä se siitä lopulta lähtee rullaamaan omalla painollaan. Ja ihan niin kuin laihdutuksessakaan, ei säästämisessä ole tarkoitus säästää säästämästä päästyään, vaan kun homma alkaa olemaan hanskassa pyritään ylläpitämään sellaista miellyttävää olotilaa, jossa elämä pysyy mielekkäänä.
Vaikka pankit ovat täynnä säästämisen asiantuntijoita, ei ne siltikään taida olla siellä sinun etuasi ajamassa. Tälläisen käsityksen sain tänään, kun olisin halunnut nettipankissa pienentää Visan luottorajaa. Olisin sitä kyllä ongelmitta pystynyt nostamaan, mutta pienennys vaihtoehtoa ei ollut
:( No, sitten kun saan sen kokonaan pois niin menen vaikka tarvittaessa käymään, että saan sen jälleen maltilliselle tasolle. Olen kyllä alkanut työstämään ajatusta koko kortin pois pistämisestä, mutta se tuntuu melko mahdottomalta, kun kuitenkin aika paljon ihan tarpeellisia ostoja teen netissä. Mutta katsotaan ja kypsytellään.

Eilen illalla tajusin miksi mun on niin hanakla vastata kommentteihin! Ne on liian latautuneita. Tai siis kun olen kommenteista aina niin innoissani ja haluan, että kommentin jättäjälle tulis mun vastakommentista yhtä lailla hyvä mieli, niin luon siitä itselleni paineita ja en sitten saa mitään kirjoitettua. Olen ihan tosi pöljä. Mutta pointti on, että vaikken kommentoi takaisin tykkään saamistani kommenteista, myös siitä yhdestä negatiivisesta!, ihan tosi paljon!

Luen tosi hyvää kirjaa, joka mun tietenkin teki mieli ostaa omakseni, mutta toistaiseksi ainakin malttanut mieleni. Kerron siitä lisää maanantaina, kunhan saan sen luettua!

Kerroinko jo, että olen myös alkanut opettamaan lapsille säästämisen tärkeyttä. Nyt ne pelkää pikavippeja ihan tosissaan! Sanoin, että vaikka ne olis joskus täysi-ikäisenä baarissa ja rahat loppuis, niin soittavat ennemmin äitille kuin ottaisivat pikavipin. Ne oli ihan ihmeissään, et miks ne menis baariin jos niillä ei olis rahaa...niinpä.
Viikkorahankin ne saa puolet kukkaroon ja puolet säästöön. Samoin jatkossa muutkin rahat menee noin. Ja nyt siis säästetään sitä matkaa varten. Mukavan innoissaan ovat, varsinkin Lassi :D

Nyt täytyy taas mennä. Meidän puput on muuten tosi hienoja.

Pup.Pup.

♥ Raisa

jk. C sai vihdoin tehtyä kaksi kerrossänkyä ja sen väliseinän. Nyt mun täytyy maalata ne ja sit saankin nukketaloprojektia taas isosti eteenpäin!
Muistakaa äänestää! Ei muuten, mutta Haavistoa! Laitoin sille muuten eilen facebookissa privaattiviestin, liittyen lukemaani artikkeliin ja siinä rotukoiriin. Olen niin aktiivinen. Niin, ja vakuutusyhtiöstä tuli pahoitteleva viesti liittyen maksujen viivästymiseen. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa!

Hyvispostaus

Tämän vuoden ensimmäinen Hyvis-, eli hyväntekeväisyyspostaus. Tässäkin nyt pienoista nuukailun makua, vaikka ihan oikeasti sitä se ei ole.
Varsinaisen rahalahjoituksen sijaan kyseessä on nyt järjestöihin liittymisestä. Minun omat kohteeni ovat:
Fauna
Animalia
Maan ystävät
Vegaaniliitto
Hop! Meinasin unohtaa!!! Tämä ei ole hyväntekeväisyyttä, ehkä. Mikä on ja mikä ei? Liian syvällistä! Joka tapauksessa, liityin Vihreisiin!! Tarkasti ottaen Vihreisiin Naisiin. Nyt olen poliittisesti aktivoitu. Hauskaa! Tunnen itseni tosi viisaaksi ja vakavaksi.

Petaa vielä harkitsen. Olen pari vuotta ollut jäsen, mutta niiden aggressiivisuus häiritsee minua. Vaikka siis ehdottomasti hyvää työtä tekevät. Kyllä mä varmaan sen jäsenmaksun maksan.

Lahjoitus tapahtuu tällä kertaa tavaran muodossa sinne Hesylle. Mä eilenkin suoraan töistä tultuani aloin käymään keittiön laatikoita läpi. Laitoin pois paljon japani-ihanuuksia, joita mä olen ostanut ihan vaan sen takia kun ne on niin ihania ja olen miettinyt, että jos joskus laittaisinkin lapsille eväät kouluun tai johonkin, siis jotain itse tehtyä ruokahommelia. Lapset on nyt 10 ja 12, ne ei varmaan kauheesti innostu pienistä ankkatikuista tai muista tökättynä soijapyöryköihinsä. Joita mä en siis koskaan ole edes laittanut niille evääksi yhtään minnekkään...voi minua. Totesin kuitenkin, että jos mä löytäisin niitä mun aarteita kirppikseltä, mä varmaan kuolisin onnesta...keittokirjojakin laitoin pois, kun tajusin, että en ole sellainen, joksi itseni haaveilin niitä kirjoja ostaessani. Edelleen on paljon lisäkarsittavaa, mutta en halua mennä vielä tämä pidemmälle. Seuraavallekin kierrokselle täytyy jättää jotain :) En kuitenkaan ole vielä lopettanut tätä kierrosta.
Tuntuu uskomattoman hyvältä karsia tavaroita. Ne, jotka päättää jättää vaikuttaa paljon hienommilta kuin aiemmin. Vaatekaappia katsoin pintapuolisesti...voi kuinka sielläkin on paljon sellasta, jota olis kiva käyttää jos vaan olis sellanen ihminen joka niitä käyttäis...ja miks ihmeessä mulla pitää olla n.25
t-paitaa?
Yöllä näin painajaisen, jossa laskuja (liittyen keittiön lattiaan) vaan kasaantu ja kasaantu. Muistan huutaneeni sille miehelle, joka niistä oli vastuussa ihan hulluna. Se oli kamalaa. Toisessa unessa puput säikähti jotain ja Sokeri haukahti niin kuin koira, mutta tuli kuitenkin minulta hakemaan turvaa. Se oli ihanaa :)

Säästämisestä vielä, uudesta lempparistani :) Mihin mä säästän? Mitä tarkoitusta varten ihmiset ylipäätään säästää? Säästetäänkö, että sitte päästään törsäämään? Säästetään, että päästään kuitenkin loppupeleissä käyttämään ne rahat? Mulla on alkuun ihan konkreettisia tavoitteita: pienten lainojen pois maksu, pienillä tarkoitan siis luottokortti-, opinto- ja joustoluottolainaa. Ainoastaan opintolaina näistä on oikeasti pieni, 109 euroa :) Aion käyttää kesään asti lumipallo efektiä ja sen avulla maksaa noi em. lainat pois ja siitä edelleen jatkaa lumipallon pyöritystä kohti isompia lainoja. Aika ajoin (3 kk välein) siirrän vastaavan "ylimääräisen" lyhennyssumman pian avattavalle tilille, johon en hanki korttia enkä nettipankkitunnuksia, talletuksia pystyn tekemään netistä, mutta nostot vain ja ainoastaan konttorista. Sinne on tarkoitus kerätä turvarahasto, jos ja kun jotain taloudellisesti kamalaa tapahtuu. Summa minkä sinne aion on kyllä niin iso, että se vähän hirvittää...kyllä tämä tästä. Nyt katse kohti tyhjää luottokorttia ja olematonta joustoluottoa!

Mitä sillä kaikella säästyneellä rahalla sitten aion tehdä? Totuusta on se, ettei sitä rahaa siis ole yhtään sen enempää kuin muulloinkaan, eli ei sitä huimasti säästöönkään saa, mutta (iso MUTTA) nyt opettelen käyttämään pakollisten menojen jälkeen jäljelle jäänyttä summaa fiksummin ja myös maksan pois niitä etukäteen käytettyjä rahoja. Ja tietenkin säästämään. En pyri elämään säästeliäämmin ihan vaan säästämisen ilosta, vaikka totuuden nimissä mainittava, että kyllä siitäkin kiksejä saan, vaan ehkä enemmänkin, ainakin näin alkuun, kääntääkseni hillittömän kulutuskelkkani suuntaa johonkin turvallisempaan. Tiedostan, että sisälläni edelleen asuu kohtuuton kuluttaja, joka janoaa päästä matkustamaan, sillä ulkomailla minulta unohtuu kaikki varovaisuus mitä rahankäyttöön tulee ja minun on ostettava kaikki, mikä vähänkin kivalta näyttää, sen "järjen äänen" suomin turvin, joka korvaani kuiskuttaa, että tätä et myöhemmin saa, kuinka paljon tämän ostamatta jättäminen harmittaakaan sitten kotona...joten on onni, ettei minulla ole vielä säästössä tarpeeksi mitään matkaa varten. Säästämisessä saatan olla konkari, mutta kohtuudessa olen vielä raakile.
No hups! Tulipa taas kaunosieluista tekstiä, kun mun piti todistella, etten säästä päästäkseni kunnolla törsäämään. Vaikka sitä aina välillä ajattelenkin. Olen oikeasti huolissani siitä, että mitä seuraavalla kerralla Japaniin matkustaessani siellä voisin tehdä, jos pääosassa ei olekaan kaupoissa kiertely. Samaa mietin kun sinne ekaa kertaa menin, pääosassa silloin Hello Kitty. Yritin saada itseäni innostumaan itse Japanista, kulttuurista ja sellaisesta yleisesti hyväksyttävästä, ei niin pinnallisesta. Lopulta onnistuin siinä niin, että minusta tuli japanifriikki. Edelleen pidän maasta kovin, mutta vegaaniuden myötä sädekehä saarivaltion ympäriltä on hälvennyt. Hargs! Asiaan!
Säästökohteeni:
1. Ennakkoon eletyn elämän takaisinmaksu
2a. Koko perhe Jenkkeihin sukuloimaan ja hulluna törsäämään. Eikä!!! Sukuloimaan ja hillitysti Amerikan ihmeitä ostelemaan ja Michael's askartelukauppaan visaa vinguttamaan! EIKÄ!!! No, Jenkkeihin kuitenkin.
2b. Asuntolainojen ylimääräiset lyhennykset (nyt kun korot on vielä matalat tämä on hyvin palkitsevaa)
2c. Turvarahasto, josta voi käyttää rahaa talouskatastrofeihin (kirjoitin ekalla kerralla oikein! Mutta jouduin vähän hidastamaan ja miettimään)

Siinä noin viidelle vuodelle suunnitelma :) Joskus toiste siitä, miten tähän suunnitelmaan päästään.
Sain eilen Perintäkirjeen! Vakuutusyhtiöni (pian entinen!) Tapiola ei vieläkään maksanut keittiön vesivahingosta tullutta korjauslaskua. Todella rasittavaa. soitin sinne tietenkin heti aamulla, oikea henkilö ei juuri silloin ollut paikalla, luvattiin jättää soittopyyntö. Mä tietekin laitoin verkon kautta palautetta ja toisessa viestissä pyysin saada tietooni kaikki vakuutukset, jotka mulla Tapiolassa toistaiseksi on. Sitten otin yhteyttä (s.postitse) Svea Perintään, kerroin kärsimästäni vääryydestä, hermostuin entisestään viestiäni kirjoittaessa, niine ttä lopulta laitoin kopion vielä Tapiolan toimarille. Vaikka olenkin ihan hassun näköinen vaaleanpunaisen tukkani ja värikkäitten vaatteitteni kanssa mua ei siltikään kannata pitää täysin vaarattomana. Kerran laitoin palautetta baarista, jossa oli mielestäni huono dj. Tokkopa sillä mitään painoarvoa on, mutta olen kyllästynyt pelkästään äänestämään jaloillani. Haluan, että ainakin osa tietää miksi asiakkuuteni vien heiltä pois.

Ei kai sitte muuta. Mjau!

♥ Raisa

Karsintaa

Yksinkertaistaminen, hiljentäminen, kohtuullistaminen; kolme tärkeää, isoa asiaa, minun pyhä kolminaisuuteni, kolmikko, joka tuntuu oleven ensimmäistä kertaa ihan oikeasti minun, kaaoksen kunigattaren, ulottuvilla. (hitto, ette usko kuinka monta kirjoitusvirhettä olen jo tostakin tekstistä kääntynyt korjaamaan! Argh!)

Päivän blogitauko teki hyvää :) (vitsailen) Mulla on taas asiaa, joka ei kiinnosta ketään, jota kukaan ei mielellään myönnä lukevansa, tai ainakaan, todellakaan koe omakseen. Ja siltikin lukee :D
Eilen oli ihana pyöräillä kotiin, lähdin kerrankin suht ajoissa ja oli ihanan lumista, toisin kuin tänään, kun oli jo liian lumista, ja viime tinkaan vaihdoinkin pyöräilyvermeet sukkahousuihin ja hameeseen. Mietin matkalla mitä kaappeja penkoisin ja innostuin huimasti kun muistin mun piparkakkumuottini! Niin, mä olen kerännyt myös niitä. Mä voisin tehdä melko kunnioitettavan listan kaikista niistä asioista, joita mä puolihuolimattomasti kerään, tai olen kerännyt. No, kotiin päästyäni aloin saman tien tyhjentämään astiakaapin alinta tasoa. Siellä oli isohko hämähäkki mutta mä päätin olla pelkäämättä sitä. Vaikka kyllä mua oikeesti pelotti. Laitoin muovikassillisen piparkakkumuotteja, uh..sana unohtui, niitä joissa kakkuja paistetaan ja joitain muita keittiöasioita, joita mulla oli ihan liikaa. Keräsin myös pienen kassillisen Kitty kamaa, joita yritän veljelleni kaupata, koska siis sen avokki tykkää Kittystä. Sitten syötiin, C oli tehnyt herkullista kikhernekeittoa. Kuulostaa kyllä vähän ällöltä, oikeesti kuitenkin todella hyvää.

Ai nii! Eilen oli vihdoin ja viimein tullut paketti jenkeistä, jossa mun joululahjani! Sain yhden toivomani ponin (en muista nimeä, keltainen, sateenkaari harjalla, kastelukannuja pepussa) ja sen Fluff -kissan  (Mirri, olen sunnuntaina käymässä Jäkessä, vois niitä koiria silloin hakea?). Oli hauskaa. Chris sai äidiltään, pyydettyään, Batman -legosetin. Ollaan mekin perhe... :) Kissa oli hieno, vaikkakin sen turkki oli melkeinpä pois kulunut ja pinnaltaa vähän semmonen nihkeän limainen. Ai nii, hitto. Mulla on semmonen Barbie kirja, jossa vanhoja barbie juttuja. Siellä oli kuva barbien kauneushoitolasta, joka saattaa olla mun ekoja barbie juttuja. Mulla oli kyllä v.pun ja siinä kuvassa s eon sininen. Mut siitä tulee tosi semmonen pakottava fiilis. Mä en tiedä mitä se tarkoittaa, haluamista kait. Mä en ymmärrä miks mä yritän rakentaa mun lapsuutta tällä lailla uudestaan ja onko se tervettä ollenkaan. Plääh.

Jatkoin kaappien tyhjentämistä (siis voi video, mulla on niin hirveet määrät kaikkea!) Mulla oli viime vuoden puolella 100 tavaraa pois -projekti. Sain listan täyteen ja jos niitä pois laittamiani tavaroita vielä laskisin, olis luku varmaan lähellä kolmeasataa! Tai jos jokaisen lehden, ja kynttilälyhdyn ja kaiken laskis yksitellen, niin oltais varmaan lähellä jo tuhatta...Tavaroita katsellessa ihmettelen, miten hitossa mä olen näitäkin tavaroita ostaessani kuvitellut muuttuvani siksi ihanaksi, täydelliseksi ihmiseksi joka eläisi sellaisessa täydellisen ihanassa ja siistissä kodissa, johon nämäkin asiat on ostettu. Pois vaan kaikki. Hesy saa kohta jättilastin kaikkia mun aarteita. Ongelmana on meidän auton takaluukku, joka ei toimi...

Edelleen merkkaan menojani ylös, en tilaile mitään, en shoppaile ja muutenkin vähän mietin näitä asioita kriittisemmin. Siltikin, kun ajattelen luottokorttini tyhjentymistä (mulla ekaa kertaa aikoihin olis nyt mahkuja käyttää koko kuukauden maksimimäärä, kortissa niin paljon tyhjää siis! Hyvä minä!) niin mielessä käy, et nyt on varaa tuhlata. Ehkä näihin asioihin kasvetaan hitaasti? Ja kun mietin matkustamista, olen vähän ymmälläni, että mitä vaikka Japanissa tekis, jos meinais olla kohtuullinen?

Muistaakseni mun oli tarkoitus viime reissulla yrittää vähän hillitä itseäni...ei onnistunut. Mä en ollut vielä valmis siihen. Nyt meillä on suunnitteilla parin viikon matka Jenkkeihin ens vuonna, kesällä. Olen aloittanut maltillisen säästämisen siihen, ja lapsetkin joutunevat säästämään omat lentolippunsa. Meidän ei varmaankaan tarvitse majoituksista maksaa, eikä ehkä kauheasti ruoastakaan, joten mihin mä sitä rahaa säästän? En kai vaan....No, siihen on 1,5 vuotta aikaa. Kyllä mä sitten olen valmis. Tänä vuonna piti mennä Lontooseen, mutta olen sen verran viisastunut, ettei sinne visan turvin mennä. Lainarahalla en enää matkusta ja hurvittele.

Tein Chrisille arkea helpottamaan ruokarungon. En muista tarkalleen miten se meni, mutta tässä jotain sinne päin:
Maanantai: tofu
Tiistai: linssi
Keskiviikko: soijarouhe
Torstai: papu

keitto
pata/laatikko
kastike
salaatti

ohra
peruna
pasta
leipä
Perjantai, lauantai ja sunnunta kuuluu minulle. Silloin me syödään popcornia :D

Mä olen eilen ottanut monta asiaa hoidettavakseni, siis tarttunut sellaisiin asioihin todella reippasti, jotka entinen minä olisi saattanut jättää hoitamatta ja vaan kasvatellut harmistusta sisällään. Rahaan nää enimmäkseen liittyy. Saatiin mielestäni liian iso lasku, joten otin yhteyttä laskun lähettäjään. Muitakin hienosti, asioallisesti hoidettuja tilanteita tällä viikolla. Hyvä, aikuinen minä! Toissailtana tein ensimmäisen nettitilauksen pitkiin aikoihin. Siinä vähän tuli sellanen olo, että pitäiskö ihan nopeasti vaan kurkistaa mitä kaikkea onkaan tarjolla, kun  kerta koko maailma siinä sylissä oli. Mutta ei! Pysyttelin visusti vetoketjuissa! Sieltkään putiikista en tilannut mitään muuta, kuin niitä vetskareita, en edes haahuillut muihin ompelutarvekeihanuuksiin. Hyvä hyvä!
Illalla vähän aikaa vielä leikkelin kankaita, liittyen siihen Pipopuoti Veikeän tilaukseen. Mua hävettää miten hitaasti mä olen niiden tilausta hoitanut ja nyt vielä vetskarit on lopussa! No, toivottavasti tällä kertaa tilaukseni tulee ajoissa, alkuun vetskarit tuli parhaimmillaan parissa päivässä (New Yorkista!) mutta viimeksi jouduin odottamaan kaksi kuukautta!

Kiinnostaako ketään tämä minun säästöprojektini? Kysyn tätä nyt sen takia, että tiedän kuinka yksityiskohtaisesti siitä kirjoitan. Siis joka tapuksessa siitä kirjoitan, mutta haluatteko kuulla tarkemmista suunnitelmista, tavoitteista ja tavoista, joilla niihin pyrin? Mä olen itse niistä ihan haltioissani, mutta ymmärrän (en oikeesti) jos muut ei niinkään. Tai emmä tiedä miks mä sitä kysyn, ehkä mä vaan haluaisin hyväksynnän näille kirjoitteluille, tällä uudelle suunnalle. Tai siitä raportoimiselle. Onko teillä millasia kokemuksia säästämisestä? Mä ite säästän aina ja koko ajan, pääsemättä 200 euroa pidemmälle, sitten tuleekin jo joku kriisi, johon säästöt menee.


Moi nyt. Kommentoikaa!
♥ Raisa

Ruokaa

Hip, hei! Täällä taas! Oikein mainio viikonloppu takana päin! Toivottavasti edes puoliksi yhtä hyvä viikko edessä :)

Mä olen unohtanut, tai sitten ihan tietosesti jättänyt kertomatta joitain asioita, sellasia, joita olisin aiemmin riemusta kiljuen kaikille toitottanut. sitä se ikä ja kokemus tuo tullessaan. Ihan eka sellanen juttu, jonka olen systemaattisesti unohtanut kertoa:
Pinkkiksellä on diili Pipopuoti Veikeän kanssa! Minuun otettiin yhteyttä, että olisinko halukas tekemään heidän myyntiin pussukoita, heidän kankaistaan. Ja koska kankaat olivat hauskoja, niin totta hitossa minä olin kiinnostunut. Nyt minä sitten ompelen toiselle firmalle pussukoita :D Tai siis pitäis kiireen vilkkaan alkaa ompelemaan, mutta on ollut sellanen tohina, etten ole ennättänyt. Pointti siis se, ettette arvaa miten hienolta se tutnui, kun ottivat sieltä yhteyttä ja halusivat juuri MINUN ompelemaan pussukkansa.

Toinen, kolmas ja neljäs: (ehkä ekasta näistä jo kerroin?) minua haastateltiin Kissa -lehteen, voi olla että juttua käytetään myös johonkin terveyslehteen, en ole ihan varma. Juttu liittyi veganismiin ja Puputytön Juhlakirjaan. En ole jutusta kuullut sen koommin, pyysin nimittäin jos voisin saada kopion lehdestä, jossa juttu julkaistaan, eikä sitä ole tullut - voi olla että on hyllytetty. Sitten minulta pyydettiin alustavasti haastattelua nuorten lehteen ja tehtiin haastattelu johonkin juttupankkiin, josta sitä voi sitten eri lehdet halutessaan käyttää. Kaikissa aiheena tietenkin veganismi. Nuorten lehteen oikein kovasti haluaisin, sillä oikeesti olin aika kauhuissani siitä just nuorten osoittamasta välinpitämättömyydestä animalian keräystä kohtaan, tuntuu ettei niitä kiinnostais muu kuin julkkikset ja shoppailu. Tämän päättelin siis siitä, miten teinitytöt naureskelivat minulle pupuasussa ja otattivat itsestään kuvia minun vieressä, siitä mistä suunnasta he vetivät häntääni jne. (olen aika tarkkanäköinen). Että sellasia keinoja saada tärkeää asiaa esille!

Perjantaina hain nukkeni - se on niin hieno!

Sillä pariskunnalla oli iso kokoelma erilaisia, kummallisia nukkeja. Niitä oli joka puolella. Niillä oli myös yksi semmonen um...hitto, en muista, japanilainen nukke kuitenkin, joita olen kaavakirjoissa ihastellut. Sain vähän leikkiä sillä :)

Tein ruoaksi kovalla kiireellä pastaa, tomaattikastiketta (jota olin siis viime kesänä tehnyt kotimaisista tomaateista - on niin hienoa käyttää itse säilömiään juttuja! Mulla on edelleen joitakin purkkeja sitä tomaattikastiketta, useita purkkeja mansikkahilloa ja omenasosetta) soijapalasilla. Ruoasta enemmänkin: olen herännyt ihmettelemään sitä, miten ihan kaikissa kaupoissa on lähestulkoon samat vihannekset ja hedelmät ympäri vuoden tarjolla. Pihalla on pakkasta 10 astetta, lunta ja jäätä; eikö sen pitäis jollain lailla vaikuttaa siihen, mitä kaupassa tarjolla on? Me ollaan toistaiseksi pärjätty melko hyvin juureksilla, talviomenoilla (tänään söin kyllä viimeisen), kaaleilla, suolakurkulla, pakastemarjoilla, -pinaatilla ja -herneillä. Kovin kotimaisesti ja melko ympäristöystävällisestikin. Vaikkakin luin just, että laivarahdilla tuodut "etelän hedelmät" kuormittaa ympäristöä melko vähän, että vois ihan hyvin ostaa myös sesongissa olevia hedelmiä. Joten ostin edullisen pussin espanialaisia avocadoja :) Päästöjä aiheuttavat ne arat hedelmät ja marjat, jotka täytyy lennättää. Muistaakseni vain 10 % ulkomailta tuoduista kasviksista lennätetään, mutta ne aiheuttaa päästöistä 40 %. Mä en tiedä mitä kaikkia pitää lennättää, mut ainakin marjat on sellasia. Kuka hitto ostaa tuoreita marjoja talvella? Muutkin kun mun äiti, joka onkin ihan pöljä. Sitte vielä sekin, että ison osan poisheitettävistä ruoista (kotona ja kaupassa?) muodostaa just hedelmät, joita kaukaa raahataan. Harmillista. Opetus? Syödään kausiruokaa, ostetaan sitäkin vain tarpeeseen, käytetään tähteet hyödyksi (koirat ja puput uskomattoman tehokkaita biojätemäärän pienentäjiä, mutta ennen hankintaa otettava huomioon muun hoidon tarve)

Lauantaina tämä tehotyttö ensin leikki nukeilla, aika loppui kesken ja oli jätettävä tytöt Pinjan huomaan. Kiireellä keskustaan, sieltä ratikalla Heluna Fashioniin, jossa heti ovella joku tervehti minua, kätteli ja sanoi lukevansa blogiani. Se oli vitsi hienoa! Terveisiä Jennille! Oltiin tuttuja myös Animalian kautta, muttei koskaan tavattu. Vein Helunaan siis joitakin pussukoita myyntiin, sain ihanalta Piialta pari suklaapatukkaa (toivottavasti Timo ei lue mun blogia!) ja jatkoin matkaani Miljalle, joka näytti minulle töitään, jotka toivottavasti liittyvät toivottavasti seuraavaan projektiini! Milja on kuulkaa niin taitava, että mulle tuli semmonen ihmetys, että miltäköhän se mahtais tuntua olla näin hyvä jossain, ihan missä vaan! (nyt teidän kuuluis kaikkien kehua mua, kertoa että minäkin olen tosi ihmeellisen hyvä xxx:ssä ;)
Tästä tapaamisesta kävelin keskustaan Pikku Nepal ravintolaan, jossa olin just oikeaan aikaan! Ihq! Satukin oli siellä. Mähän olin täällä uhonnut hankkivani kaksi jäsentä Animalialle, aloittavani Satusta. Satu helpotti tätä vaikeaa tehtävääni kertomalla lukevansa blogiani. Mä en kuitenkaan pystynyt tarttumaan tähän "auttavaan käteen", vaan Satun oli sit vähän myöhemmin otettava asia itse puheeksi, kun emmä vaan voinut. No, onneks Satu on niin ihana. Ja ihan kohta Animalian jäsen :D Kuka olis seuraava?

Syötiin oikein hyvää ruokaa, mulla ei mennyt kuin muutama euro ruokaan, sillä käytin lounareita (vaikka joutuuhan niistäkin maksamaan). Satun jäädessä vielä jälkkärille mä lähin lunastaa meidän lippuja leffaan. Siellä oli huikeet jonot. Käytin leffalippuun kaksi Virikeseteliä, joita saadaan töistä ihan ilmaseksi 20 kpl, joten leffasta maksoin 2,5 €! Ruohonjuuresta hain limun, Chrisille suklaata ja makkaraa ja nakkipaketin (Pinja toivoi nakkikastiketta). Ei mennyt edes 15 euroa, ja yli puolet tästäkin oli C:n. Hain vielä kaupasta veden ja siinä mun leffa eväät. Näinkin voi syömässä ja leffassa käydä! Edullisesti! En ole siis edelleenkään tilannut netistä mitään tai shoppaillut kaupoissa. Oikeasti en tarvitse mitään, saan tälle vahvistusta joka kerta kun käyn tavaroitani läpi - mulla on niin hirveästi kaikkea! Laffe oli This must be the place, ihan hyvä, vaikkakin vähän hidasliikkeinen, meinasin nukahtaa.
Leffan jälkeen kotiin, kotona en muista mitä. Ainakin keitin liottamiani papuja. Unohdin sen keittämisen ja menin yläkertaan, kamala sotku oli liedellä kun tultiin alakertaan. Hups!

Sunnuntaina heräsin tosi aikasin, tein hummusta, punajuuri-saksanpähkinälevitettä, kaalipiirakan, sipulipiirakan, sieni-pastavuoan ja hernerouhe-perunasoselaatikon! Kaikki ennen kahta, sillä kahden aikoihin kaaduin sänkyyn ja olin kuollut. Mutta ei auttanut, sillä olin lupautunut viemään Lassin katsomaan veljeni sähklyottelua. Mulla oli kirja mukana, luin aina välillä taloudenpidosta ja välillä katoin kuinka pojat juoksee rikkinäisen (reikäsen) pallon perässä. Ja pikkuveli kaivaa nenäänsä.

Pelistä Lassi isälleen ja minä kotiin. Syötiin jotain tekemistäni ruoista ja mentiin sit yläkertaan vähäks aikaa. Leikin nukeilla ja tein viime vuotisen halloween skräppisivuaukeaman valmiiksi. Ei mikään hyvä, mutta onpahan ainakin tehty.

Yöllä näin unta mun isosta pomosta. Inhottavaa jos se taas alkaa, että ne tulee uniinkin.

Mjau.

♥ Raisa

Pikainen päivitys siitä, kuinka hyvältä tuntuu

Tein itselleni lainojen  takaisinmaksusuunnitelma. Mä olen kuulkaas kesän loppuun mennessä maksanut luottokortin, joustoluoton (häät ja tatuointi) ja opintolainan hus pois! Jos siis pysyn hienossa suunnitelmassani. Ja miksen pysyisi!

Oikeesti, mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen tunne, että minä hallitsen rahaa, eikä raha minua. Sellainen pidättäytyväinen ihminen, joka maltilla kuluttaa voi ihmetellä, että mitä sitä nyt juhlimaan, mutta kaltaiseni huolettomat törsääjät, joiden oikeasti täytyy saada kaikki kivat asiat itselleen omaksi nyt heti, ymmärtävät mistä minä riemuitsen. Täähän on ihan mahtavaa. Eilen oli tilipäivää edeltävä päivä, ja mun tili ei ollut tyhjä! En joutunut soittamaan äidille, että auta vielä tämän kerran, vaan pystyin ihan itse omilla rahoillani maksamaan meidän perheen laskut. Itseasiassa tänään soitin äidille, että laitan tilillesi rahaa :D Kirjoista saatu palkkio, joka ikään kuin ylimääräistä rahaa, meni kokonaisuudessaan äidin tilille, koska olen sille huomattavan summan velkaa, talon kokonaan itselleni lunastamiseen liittyviä asioita.

Tänään, ihan pian, menen hakemaan Bakan, koulukiusaaja -nukkeni kotiin! Huikeeta! Tässä Illveksen ottama kuva, hän kustomoinninkin teki.

Eilinen PKS oli kiva, vaikkakin vähän sekava. Musta tuli uusien jäsenien "kaveri". En enää muista mitä se tarkalleen tarkoitti, mutta olin kait niiden kontaktihenkilö tms. Ainakin mun pitää olla niille kiva :) Tämä koskee siis ainoastaan PKS:n uusia jäseniä. Sinne sitte heti tulikin uusi jäsen, mutta onneks mut armahdettiin ja mun pestini alkaa vasta seuraavasta kokouksesta. Joten mun ei tarvinnut vielä olla sille kiva ;) Mä siis vitsailen.

Keittiö on ihan pian valmis! Moi! ♥ Raisa. Hei, muistan lisää uuden vuoden lupauksia. Nää on enenmmänkin sellaisia, joita lupaan yrittää oikein kovin: hankin Animalialle kaksi uutta jäsentä (varokaa kaverit, mä olen päättänyt yrittää pommittaa asialla myös teitä, Satun nään seuraavaksi...) ja pyrin pienetämään jäteastiaamme yhden koon pienemmäksi. Meillä on siis nyt jo tyhjennys väli niin harvakseltaan, ettei siitä voi enää nipistää, mutta koosta vois ottaa pois. Siis jätteiden vähentäminen. Siihen pyrin. (tästä lähin poltan KAIKEN!)

Eilen keräsin pelkästään Tehtaalta kaksi muovikassillista tavaraa kirppikselle. Mulla on niin uskomattomat määrät kaikkee...(jos tykkää askartelusta, niin kannattaa kohta puolin käydä Hesyllä...)
Aion vielä jatkaa tehokasta tavaroiden karsintaa, sillä siitä tulee niin hyvä mieli! Ja ennen kaikkea aion pitää paikat tyhjinä uudesta rojusta!

Heips.

♥ R

Muutos

Voiko ihminen oikeasti muuttua? Mä en ihan hirveesti siihen usko, mutta kyllähän se hittolainen tuntuu kuitenkin olevan mahdollista. Ihan elävä esimerkki: Minä! Vielä 5 vuotta sitten (muistaakseni) mä RAKASTIN tupakointia. Se oli ihan ykkösjuttu! Harrastus! Toki sitä myös ajoittain inhosin, yritin monesti lopettaa, mutta kyllä se vaan oli niin hauskaa, etten siitä raaskinut luopua. Olin jopa niin kamala,e tten ollut edes koko raskausaikaa polttamatta. Kummallakaan kertaa.
Kunnes sitten ihan yks kaks yllättäen, lopetin tupakoinnin - ja siitä tulee maaliskuun lopulla VIISI vuotta! Ja nyt ajatus tupakoinnista ja kaikesta siihen liittyvästä tuntuu ihan vieralta ja epämiellyttävältä.
Ja sit olen kuullut (noloa, en yhtään muista mistä, Chrisiltä vaiko jostain lehdestä - näitä on kyllä varmaan useampiakin tapauksia) keski-ikäisestä, perusköriläästä, jolla perin epäterveet elämäntavat - ja sit yks kaks yllättäen kelkka kääntyikin kokonaan ja nyt samainen mies juoksee maratoneita, syö terveellisesti (mikäli kuulin tästä C:ltä, niin varmaankin on vegaani). Nämä kaksi esimerkkiä aukottomasti todistavat muutoksen olevan mahdollista. Eli minusta, huithapelista voi tulla maltillinen? Voihan? Mutta mitä Minusta silloin jää jäljelle? Jos punaisesta tuleekin sininen, niin eihän se silloin enää ole punainen.

Emmä tiedä, en kyllä oikeesti ole kauhean huolissani siitä, ettenkö olisi enää minä, jos (lisätty jälkeenpäin: KUN!!) oikeasti pystyisin lisäämään omaa maltillisuuttani. Olemaan vähän harkitsevaisempi. Mä olen niin monimutkainen, että vaikka oikein urakalla yksinkertaistettaisiin, olisin siltikin vielä kovasti mutkalla :)

Eilen oli se koiraryhmän tapaaminen. Mua ujostutti. En puhunut mitään. Paitsi vähän Innalle (ette usko kuinka hienoa on viitata täällä "siihen" Innaan, kaikkien kotimaisten vegaanikokkien esikuvaan!, koska Inna istui vieressä ja sillä on hyvä huumorintaju :).

Ajoin pyörän junaan ja tulin sähköllä kotiin. Kotona söin C:n tekemää pizzaa, jota söin hetki sitten myös lounaaksi - oikein hyvää. Pinja näytti joululahjanukkeaan - Spectraa. Todella hieno. Alla netistä otettu kuva, josta ei kyllä ihan käy ilmi sen aavemaisuus, sillä esim. sen kädet ja jalat on läpikuultavat!

Tänään PKS -kokous. Tykkään sanoa niitä kokouksiksi, koska se saa minut kuulostamaan aikuisemmalta. Ajattelin, että en postaisi enää päivittäin, ettäs tiedätte.

♥ Raisa

Huomenna saan Bakan, eli pitkään kustomoitavana olleen tyttöni kotiin! Vähän jännittää!!

Ihana, kaunis Helsinki

On vähän pääkaupunkikeskeinen postaus. Varoitus.

Vitsi, eilen olosuhteiden pakosta jouduin muuttamaan tuttua pyöräilyreittiäni ja sitä kautta eksyin Helsingin idyllisimmälle kadulle! Oli niin ihanaa, että kotiin pääsyn viivästyminenkään ei yhtään harmittanut. Olin ymmärtääkseni jossain päin länsi pakilaa. Oli yks kadun pätkä, joka oli reunustettu kokonaan ihanilla, kauniilla rintamamiestaloilla. Ei yhtään tylsää uutta taloa missään. Varmaan yhtä lailla sykähdyttävä näky kesällä, kun kaikki on vehreää. Talo on kyllä niin ihania, silloin kun ne on ihania :)



Kotona oli keittiön lattia valmis ja Chris laittanut jo ison osan kalusteistakin paikoilleen. Syötiin päivällinen kamalan myöhään (kun olin taas ollut töissä ihan liian pitkään!), mutta kuitenkin keittiön pöydän ääressä!

Kuvassa samainen pöytä, mutta vähän eri ihmisten ympäröimänä. Eikä meidän päivällinen ollut ollenkaan noin hirveä ;) C oli tehnyt yhtä bravuuriaan, dalia. Nam!

Tänään on koiraryhmän kokous, siellä keskustellaan ainakin tulevasta Viipurin reissusta. Mä päätin, etten ainakaan automaattisesti ole lähdössä mukaan. Täytyy nyt katsoa, kyllä mä siis kovasti haluaisin, mutta vähän hirvittää olla kotoota pois, varsinkin jos lapset on silloin kotona. Viime vuosi, varsinkin syksy meni ihan pipariks ton asian suhteen, kauheen usein mulla oli kaiken maailman menoja just silloin kun lapset oli kotona. Tänä vuonna en aio tehdä samaa virhettä. Hyvä alku, lapset tulee tänään isältään kotiin ja mulla tosiaan koiraryhmän kokous ja huomenna PKS -kokous. Lauantaina kolme tärkeää tapaamista, joista kaksi liittyy työhön ja yksi  minun hyvinvointiini (syömään ja leffaan). Säästäväisenä mietin hetken aikaa tota leffaan ja syömään menoa, mutta mulla on vielä käyttämättömiä virikeseteleitä, niin hyvin voin mennä, eikös vaan? Varsinkin, kun aion olla muuten tosi tiukkana :)

Välillä, kun mietin sitä, että aikanaan saan luottokortin maksettua, niin mulle siltikin tulee semmonen sadasosasekuntin kestävä riemu, et sit mä voin ostaa vaikka mitä!¨
 Mulla oikeesti, vaikka olenkin ihan kamala raha-asioissa on joku pieni sisäinen suojelumekanismi noissa jutuissa (malttakaa hetki, tää kyllä liittyy jollain tapaa tohon mitä just kirjotin, tai ei ehkä, mut ääk, jotain), sillä esim. luottokortin hankkimisen kanssa vitkuttelin tosi pitkään, koska tiesin, että olisin ihan holtiton sellainen taskussani. Lopulta "jouduin" sellaisen hankkimaan, kun hetkellisesti erosin silloisesta avomiehestäni (jonka kortilla olin hoitanut "pakolliset" Hello Kitty nettiostokseni) ja vaikka palattiin yhteen joksikin aikaa, en kortistani enää luopunut... taannoin pankissa yritin vaihtaa korttini sellaiseen, jossa ainoastaan pankkikorttiominaisuus, pankkivirkailija oli ehdottomasti sitä vastaan, sillä silloin olisin jotunut maksamaan parinkympin vuosimaksun kortistani, visa -ominaisuus taas teki kortista "maksuttoman" - hitto mitä kusetusta. Ja mä vielä sanoin, että olen tosi huono korttini kanssa. Mut just sellasestahan ne tykkää, niin kauan kun laskunsa pystyy maksamaan ja aina minä olen pystynyt. Kaikesta huolimatta en ole joutunut maksuvaikeuksiin tai muuta ikävää.

Aamulla meillä oli makkarissa 27 astetta lämmintä. Ihan kamalaa. Tuli kiire tuulettaa pupujen huonetta, sillä se on semmonen pieni koppero, joka lämpenee tosi kuumaks, jos on lämmetäkseen. Muutenkin sai avata ikkunoita ja tuuletella, kun oli niin läkähdyttävää.

Joop. Ei muuta. Edelleen tosi hyvä olo :D Hassua, mutta mulla on rauhallisempi olo, silleen niinko hiljasempi. En tiedä voiko uusi vuosi, tai sen tiedostaminen, oikeasti vaikuttaa näin isosti. Mukavaa on joka tapauksessa.

♥ Raisa

Here comes the sun

Olipa kulahtanut otsikko, mutta kuvastaa kuitenkin osuvasti tämän hetkistä mielentilaani, erityisesti eilisen rämpimisen jäljiltä.

On siis paljon valoisampi olo :D Jostain kumman syystä meidän lämmityslaite alkoikin sitten pelittään...? ja aamulla meillä oli jo vähän liian kuuma, ainakin 21 astetta. Ja kun on tottunut miellyttävään 18 asteeseen tuntuu tommonen jo vähän kuumottavalta. sitten kun on vielä koiria ja pupuja, niin kuumotus vaan lisääntyy. Taisin eilen motkottaa siitä termostaattifirmasta. Ehkä väitin sen olevan Säätölaitehuolto. Ei se se kuitenkaan ollut, vaan Eco-Paronen. Niiltä siis saanut huonoa palvelua, en tosta toisesta firmasta. Oikaisu.

Töissä on helpompi olla, työt kyllä vaan lisääntyy koko ajan. No, täytyy yrittää selvitä niistä jotenkin.

Tulin tänään pyörällä töihin, oli niin ihana polkea kun ulkona on niin kaunista,e ikä ollut kuitenkaan liikaa lunta tai liian kylmä, vaan just sopiva.

Olen helpotuksekseni huomannut, että tyttäreni selviää ainakin toistaiseksi elämästään helpommalla kuin mitä mä selvisin silloin kuin olin saman ikäinen. Tää on vähän vaikeasti selitettävissä. Mutta siis Pinja tuntuu mahtuvan itseensä paljon paremmin kuin minä mahduin, jollain tapaa pysyy tukevammin siinä tien keskellä. Toisin kuin äitinsä saman ikäisenä.

Joku ehkä saattaa huomata, ettei mulla nyt oikein pysy tää postaus kasassa. Ei vaan nappaa. Ei ole mitään asiaa ja mä haluaisin mennä lukemaan säästäväisyys -blogeja. Olen ilokseni huomannut, että säästäväisyyttäkin voi jollain tapaa aktiivisesti harrastaa. Hyvä niin! Pidän aktiivisista asioista :)

blah blah blah. Mä haluaisin kertoa teille, että tää vuosi on alkanut sisäisen kasvun merkeissä ja sitä kautta tosi hyvin, mutta jotenkin tollaset henkiset avautumiset on vähän turhan riskaabeleita, ne helposti kääntyy nolon puolelle. Joten ei siitä sen enempää.

Eilen en tehnyt mitään, hain Pinjan joululahjanuken postista (P sai pappalta rahaa ja niillä tilattiin Jenkeista sellanen Monster High, jota ei ainakaan vielä saa suomesta). Söin suht huonosti, kun ei C ollut laittanut ruokaa (lapset isällään). blah blah bla. Ketä jaksaa kiinnostaa. Ai nii, jotain poikkeavaakin! Vihdoin ja viimein tuli koruosia Jenkeistä! Aivan ihania! Nyt pitäis sit siivota skräppikamat pois, että pääsis taas tekemään koruja. Itseasiassa mulla on kyllä tosi paljon valmiita koruja, joita C:n pitäis kuvata ja laittaa Madeby:hin myyntiin. Ommellakin pitäis! Kyllä se tästä taas!

♥ R

Maanantai blues

Ihan ekaks: Isosti kiitos kaikista kommenteista. Mulla on tähän asiaan tarttumisessa ollut vähän taas jotain omia ongelmia ja nyt näihin palaaminen tuntuu jotenkin ihan liian myöhäiseltä - pahoitteluni tästä!


Paljon kommentteja tuli aiheeseen millainen aktivistin pitäisi olla – Lopputuloksena voitaisiin ehkä sanoa, että aktivisti voi olla just sellainen kuin on. Osan mielestä esillä olevien, ”houkutuslintujenkin” soisi olevan kaiken kirjavia, osa oli sitä mieltä, että niiden pitäis olla edustavia, mainoksia, ikään kuin.

Te ette usko, hitto!, meillä on taas jälleen kerran ongelmia meidän talon lämmityksen kanssa. Siis oikeesti, sitä tulee jotkut helvetin tumpelot korjaamaan, se toimii yhden talven ja sit taas syksyn jälkeen kun tulee talvipakkaset, meillä ei lämmitys pelaa. Uskomatonta. Nyt mun pitäis kuulemma TAAS ostaa uusi termostaatti. Uusin sen jonkun helvetin oppipojan (Putkikieppi) jäljiltä kaksi vuotta sitten, maksoi 850 euroa. Viime talvena jo otin niihin yhteyttä, kun oli sen kanssa ihmesäätämistä koko ajan, muttei ne koskaan palanneet asiaan (Säätölaitehuolto). Ja nyt taas sama juttu ja joku, en edes tiedä kuka ja kuinka pätevä, sanoo että tarvitaan uusi! Oikeesti niin syvältä kun olla ja voi!! En todellakaan elä säästeliäästi vain ja ainoastaan pitääkseni hiton pellefirmoja pystyssä.

Ja takaisin kommentteihin - sovitaanko, etten edes yritä kommentoida niitä? Mä oikeesti tykkään teidän kommenteista ihan kauheesti, musta on aina niin hienoa huomata, kun joku on kommentoinut! Mä en aina työpäivän aikana niihin kerkiä vastaamaan ja sit se yleensä jääkin :) Mielessäni kyllä aina niihin vastaan :) Mut tietenkin jos joku kysyy jotain, niin niihin vastaan. Ja nyt joku tais kysyä nukkekoti jutuista: Ostin ensimmäiset 5? vuotta sitten Japanista ja sieltä niitä edelleen tilailen. Nyt tietenkin vähemmän kuin yhteen aikaan, ei niitä enää edes tehdä niin kivoja :(

On ihanaa kun tykkäätte aiheista, joista postailen ja on ihanaa, jos ehdotatte jotain muuta mistä voisin kirjottaa. Ja on ihanaa, että on samanlaisia nukkeihin hurahtaneita kuin itsekin olen! Nukkeihin, tai muihin leluihin, kaikki käy :)

Vielä uudesta vuodesta, tai niistä lupauksista. En ole vieläkään löytänyt tekemiäni ”lupauksia”, tai siis kirjoittamiani. EI siinä, että olisin niitä etsinytkään…mutta säästäväisyydestä olen ainakin kertonut, se on aika vahvasti meikäläisellä arjessa nyt läsnä. Eikä siihen kyllä oikeasti liity nämä pienet katastrofit, joita meidän koti aiheuttaa, vaan ihan sellanen totaalinen kypsyminen tähän omaan tilanteeseeni. Hassuinta/oudointa on, että en säästä ”johonkin”, mä vaan elän säästeliäämmin, päämäärättä. Ihan vierasta. Mutta toistaiseksi melko rauhottavaa. Ja välillä niin turhauttavaa, kun eihän säästäminen ole oikeaa tekemistä, missä voi suorittaa ja sitä kautta edetä. Vaan pitää hiljentää, olla ostamatta. Ihan vierasta.

Yks mun lupauksista oli, etten osta tänä vuonna uusia nukkeja, koskee siis Blythe –nukkeja. Pieni porsaanmentävä aukko siellä on, jos huomasitte. Uusia…voin siis kuitenkin ostaa käytettyjä nukkeja, jos niin haluan.

Pinkkis teki oman lupauksensa: Olla nostamatta hintoja :)

Viikonloppu ollut jotenkin merkityksellinen. Musta tuntuu, että olen vanhentunut. Lauantaina oltiin Valtterissa, iso kirppis Vallilassa, Helsingissä. yleensä Chris joutuu aina odottamaan minua käytävän päässä, nyt mä harpoin niin kovaa vauhtia kaiken ohi, että minä ihmettelin mihin C on jäänyt. Käytin rahaa alle 4 euroa, ostin Pinjalle tennarit ja muutamia pikkueläimiä ja jotain pienen pientä nukkesälää. Tennarit maksoi 3 euroa. Oli tosi tylsää. Kotimatkalla käytiin Vegemestassa, joka oli kiinni  Aukeaa sunnuntaisin vasta klo 14! Tosi ärsyttävää. Kokkaaminen meidän enemmän kuin ankeissa oloissa ei viehättänyt ollenkaan. Eilen väitin Chrisille, että kuluneen viikon aikana yli puolet meidän proteiinintarpeesta on tyydytetty koirankarvoilla. sen siitä saa kun syö sängyssä, lattialla, sohvalla, millon missäkin, missä koiratkin hengailee. Eikä imuroiminenkaan oikein onnistu, kun kaikkialla on niin paljon kaikkea sellaista, mikä sinne ei kuulu. Mutta tällä viikolla pitäis lattian olla valmis ja uskoakseni vielä ihan alkuviikosta. Ajatus siitä, että voidaan käyttää tiskikonetta ja ottaa vettä keittiöstä tuntuu huumaavalta.

Tein jotain ihan kummallista viikonloppuna: Skräppäsin ekaa kertaa kotona varmaan kahteen vuoteen! Siitä kun aloin ompelemaan en ole kotona skräpännyt lainkaan. Nyt aloin laittaa irtosivuja albumeihin ja siitä se sitten lähti. Kolme sivua tein ja aika paljon sain romppeitani järjestettyäkin. Tosi tyytyväinen!! Ja sit mulle tuli vähän hätä, kun mulla on niin hirveen paljon tosi lapsellisia koristeita sun muita ja kun mun lapset alkaa olemaan jo vähän isoja sellaisiin. Mut enhän mä niitä lapsia varten ollutkaan ostanut, vaan siksi, että ne viehätti mua itseäni, mutta siinä kohtaa tajusin, että sellaiset tosilapselliset kuuluu lapsille, eikä aikuisille. Tai jotain. En osaa sitä oikein selittää. Se oli kuitenkin aika tärkeää. Vaikka eka musta tuntu, että mä olen vaipumassa alkuloon. En ollutkaan.

Lauantaina kävin keskustassa. Vähän jännitti, että miten se menee, näin säästeliäänä. Hyvin. Body Shopissa käytin lahjakorttiani shampooseen ja hoitoaineeseen, joita aina tarvitaan. Ravintolassa söin aika edullisesti, en juonut muuta kuin vettä. Kampaajalla sitten rahaa meni ihan kiitettävästi. Vaikka sainkin vielä 20% alennusta. Mä olen siis vaihtanut kampaamoa, kampaajan säilyessä ennallaan. Mutta nyt tää uus paikka on ihan eri hintanen ja vielä alvikin noussut. Mä tykkään mun kampaajasta ihan kauheesti, mut nyt mä en enää tiedä mitä tehdä. Mä en oikeesti haluaisi vaihtaa minnekään muualle, mutta melkein 50 euron korotus on liikaa. Varsinkin kun mun täytyy suht usein käydä laittamassa tyvikasvu piiloon. Mun tukka kun ei oikeesti kasva vaaleanpunaisena. Täytyy nyt katsoa. Leikkasin itselleni otsatukan! Tosi pirtee! Otan joskus siitä ehkä teidän iloksi kuvankin 

Ruohonjuuresta ostin yhtä tuotetta lukuun ottamatta vaan ja ainoastaan niitä mitä pitikin, ja se yksikin oli sellainen, jonka olisin jo jouluna tilannut netistä, jos vaan niitä olis toimitettu myös suomeen. Eli aika harkittu heräteostos kuitenkin. Ja ruokakaupassa pysyin hienosti listassani. Viikonloppuna kastoin kirjastosta lainaamiani elokuvia yhdessä Lassin kanssa, välillä Chrisinkin. Mutta ennen kaikkea Lassin. Ja sunnuntaina Pirates of the Karibian leffan Pinjan kanssa, kun Lassi oli katsonut sen jo yksinään. Pinja oli siis mummolla yökylässä.

Ollaan pystytty uunia käyttämään la ja su, joten pystyin ruokaakin laittamaan. La syötiin uuniperunaa soijasuikale-juusto-dipinjämä-keiju –täytteellä ja sunnuntaina tosi hyvää makaronilaatikkoa, jossa sipulia, valkosipulia, cashew pähkinöitä, tofua, makaronia, porkkanoita, herneitä, mausteita ja lopuks vielä kokonainen kiekko juustoa. Oikein hyvää.

Yöllä heräsin Riston kovaääniseen hengitykseen, enkä meinannut enää saada unta, kun ahdisti töihin meno niin kovasti. Ei täällä sitten niin paha ollutkaan. Mutta aina jos on vähänkään pidempään kuin perusviikonloppu ollut kotona niin kynnys lähteä töihin on taas ihan valtava.

Ei sitte muuta. Hauskaa alkanutta viikkoa!



♥ Raisa

Lisäaikaa kommenttien kommentointiin, pliis

Mä kyllä muistan luvanneeni tehdä viikonloppuna tän postauksen, mutta se jäi näin myöhään ja nyt en enää millään jaksais kun siihen pitäis kuitenkin paneutua ja mua väsyttää ihan kamalasti. Sanotaanko näin, että Te ansaitsette parempaa kuin mitä minusta nyt irtoais :)
Huomenna...?

Huomiseen, öitä!

<3 Raisa

No voihan rähmä!

Mua risoo nyt joku asia, josta ei parane puhua täällä isoon ääneen, niin kovasti, että oon tosi huonolla tuulella, mut sit kun totesin, etta hittolainen! KOLME uutta lukijaa, niin enhän mä mitään tässä kehtaa kiukutella. Vitsi! Tervetuloa! Mä en vielä edes kerinnyt katsomaan keitä te olette (yleensähän mä siis käyn kaikki mahdolliset tiedot läpi ;)
Mut siis on ollut kerrassaan niin huono viikko, maanantaita lukuunottamatta (skräppäämässä ihanassa seurassa!), että tekis mieli itkeä. Ja olen kyllä vuolaasti "keinoemon" terveyteen liittyviä surullisia asioita itkenytkin. Jotkut teistä muistaa mun kertoneen meidän talon palosta. Asuin sitte naapurissa kevään ja kesän ja niiden äidistä tuli mulle keinoemo. Kävin siellä muutenkin usein syömässä, kun Ellu teki niin hyvää ruokaa ja mun äiti taas ei. siinä pikainen selvitys keinoemosta.
Ja töissä sit taas on ---. On kutsuttu minun esimiestä paikalle, kaiken maailman ilkeilyä ja pahoja puheita. Ällöä. Mutta pää pystyyn!

Niistä uuden vuoden lupauksista - mä en ole vieläkään löytänyt niitä, mutta muistan niistä tärkeimmän: Säästäminen.
Taustaa: Mä olen ihan kamalan tuhlaavainen! Semmonen hulttio, joka kuun lopussa soittaa itku kurkussa äitille/isälle, lainaa rahaa, et saan laskut maksettua. Luottokortti ollut aina siellä maksimissa, on opintolainaa, asuntolainaa ja häätkin maksoin joustoluotolla. Mulla on yks säästötili, johon maksimissaan saan satasen säästettyä ja sit jo tarvitsenkin sitä johonkin pelastamaan minut pulasta. Olen ollut aina sitä mieltä, et jos jotain ainakin hetken oikein kovasti haluaa (ja minähän olen aina ihan hirveesti halunnut kaiken!) niin se pitää saada! Ettei sitten jälkeenpäin harmita.
Nyt mä olen kuitenkin ollut tarpeeksi pitkään kyrpiintynyt tähän jatkuvaan rahapulaani, että päätin elää säästäväisemmin tänä vuonna. Tyhjennän luottokorttia, maksan enemmän lainojani ja yritän kerätä jonkin sortin hätärahaston, jos tulee jotain äkillistä.
Tätä aion ennen kaikkea toteuttaa tuhlaamalla vähemmän. Siis ainakin alkuun karsin kaikki ihan hulluudet pois ja sit yritän järkeistää niitä muitakin menoja. Alkuun (niin, tänään viides päivä menossa, mutta menojani olen kirjannut kohta jo kaksi viikkoa) olin ihan hajalla, kun tää on niin passiivista ja kun ei ole edes oikein sellasta perinteistä kohdetta, mihin sitten törsätä ne säästetyt rahat. Mutta nyt tää oikeastaan tuntuu aika mukavalta. Ja jotenkin aktiiviseltakin. Mutta on hassua, nyt kun asiaan on paneutunut, miten kokoa jan tekee mieli, tai siis kokoa jan mielessä, ostaa jotain. Pari viikkoa nyt kirjattuani menojani huomaan,e ttä mulla on kyllä melko rento ja huoleton ote rahankäyttöön, vieläkin vaikka niitä omasta mielestäni kyttää kovasti.

Joo, skräppisivuja hämärässä. Teen minialbumia nukeistani. Maanantaina tein ensin kaksi sivua oikeista lapsistani ja sitten muovisista. en kerro mitä sanoin tehtyäni lasten koulukuvat ja siirtyessäni näihin nukkesivuihin, sillä joku kuitenkin käyttäisi sitä minua vastaan joskus. Oikeesti hirveetä, kun koko ajan saa olla varomassa puheitaan, kun tuntuu et joka puolella vaanii joku mun puhumisia/tekemisiä/tekemättömyyksiä. Sekin, jos en kirjoita lapsistani täällä on merkki jostain... just joo.

Niin, niitä sivuja kuvattuna liian vähässä valossa - olkaa hyvät :)















Ja joop, mä LUPAAN viikonlopun aikana tehdä komenttien kommentti postauksen!

Ihanaista ylimääräistä vapaapäivää! Meillä on keittiö kokonaan käyttökiellossa! Että silleen, tosi kiva ruokkia perhettä nuudeleilla 4 päivää...

♥ Raisa