Karsintaa

Yksinkertaistaminen, hiljentäminen, kohtuullistaminen; kolme tärkeää, isoa asiaa, minun pyhä kolminaisuuteni, kolmikko, joka tuntuu oleven ensimmäistä kertaa ihan oikeasti minun, kaaoksen kunigattaren, ulottuvilla. (hitto, ette usko kuinka monta kirjoitusvirhettä olen jo tostakin tekstistä kääntynyt korjaamaan! Argh!)

Päivän blogitauko teki hyvää :) (vitsailen) Mulla on taas asiaa, joka ei kiinnosta ketään, jota kukaan ei mielellään myönnä lukevansa, tai ainakaan, todellakaan koe omakseen. Ja siltikin lukee :D
Eilen oli ihana pyöräillä kotiin, lähdin kerrankin suht ajoissa ja oli ihanan lumista, toisin kuin tänään, kun oli jo liian lumista, ja viime tinkaan vaihdoinkin pyöräilyvermeet sukkahousuihin ja hameeseen. Mietin matkalla mitä kaappeja penkoisin ja innostuin huimasti kun muistin mun piparkakkumuottini! Niin, mä olen kerännyt myös niitä. Mä voisin tehdä melko kunnioitettavan listan kaikista niistä asioista, joita mä puolihuolimattomasti kerään, tai olen kerännyt. No, kotiin päästyäni aloin saman tien tyhjentämään astiakaapin alinta tasoa. Siellä oli isohko hämähäkki mutta mä päätin olla pelkäämättä sitä. Vaikka kyllä mua oikeesti pelotti. Laitoin muovikassillisen piparkakkumuotteja, uh..sana unohtui, niitä joissa kakkuja paistetaan ja joitain muita keittiöasioita, joita mulla oli ihan liikaa. Keräsin myös pienen kassillisen Kitty kamaa, joita yritän veljelleni kaupata, koska siis sen avokki tykkää Kittystä. Sitten syötiin, C oli tehnyt herkullista kikhernekeittoa. Kuulostaa kyllä vähän ällöltä, oikeesti kuitenkin todella hyvää.

Ai nii! Eilen oli vihdoin ja viimein tullut paketti jenkeistä, jossa mun joululahjani! Sain yhden toivomani ponin (en muista nimeä, keltainen, sateenkaari harjalla, kastelukannuja pepussa) ja sen Fluff -kissan  (Mirri, olen sunnuntaina käymässä Jäkessä, vois niitä koiria silloin hakea?). Oli hauskaa. Chris sai äidiltään, pyydettyään, Batman -legosetin. Ollaan mekin perhe... :) Kissa oli hieno, vaikkakin sen turkki oli melkeinpä pois kulunut ja pinnaltaa vähän semmonen nihkeän limainen. Ai nii, hitto. Mulla on semmonen Barbie kirja, jossa vanhoja barbie juttuja. Siellä oli kuva barbien kauneushoitolasta, joka saattaa olla mun ekoja barbie juttuja. Mulla oli kyllä v.pun ja siinä kuvassa s eon sininen. Mut siitä tulee tosi semmonen pakottava fiilis. Mä en tiedä mitä se tarkoittaa, haluamista kait. Mä en ymmärrä miks mä yritän rakentaa mun lapsuutta tällä lailla uudestaan ja onko se tervettä ollenkaan. Plääh.

Jatkoin kaappien tyhjentämistä (siis voi video, mulla on niin hirveet määrät kaikkea!) Mulla oli viime vuoden puolella 100 tavaraa pois -projekti. Sain listan täyteen ja jos niitä pois laittamiani tavaroita vielä laskisin, olis luku varmaan lähellä kolmeasataa! Tai jos jokaisen lehden, ja kynttilälyhdyn ja kaiken laskis yksitellen, niin oltais varmaan lähellä jo tuhatta...Tavaroita katsellessa ihmettelen, miten hitossa mä olen näitäkin tavaroita ostaessani kuvitellut muuttuvani siksi ihanaksi, täydelliseksi ihmiseksi joka eläisi sellaisessa täydellisen ihanassa ja siistissä kodissa, johon nämäkin asiat on ostettu. Pois vaan kaikki. Hesy saa kohta jättilastin kaikkia mun aarteita. Ongelmana on meidän auton takaluukku, joka ei toimi...

Edelleen merkkaan menojani ylös, en tilaile mitään, en shoppaile ja muutenkin vähän mietin näitä asioita kriittisemmin. Siltikin, kun ajattelen luottokorttini tyhjentymistä (mulla ekaa kertaa aikoihin olis nyt mahkuja käyttää koko kuukauden maksimimäärä, kortissa niin paljon tyhjää siis! Hyvä minä!) niin mielessä käy, et nyt on varaa tuhlata. Ehkä näihin asioihin kasvetaan hitaasti? Ja kun mietin matkustamista, olen vähän ymmälläni, että mitä vaikka Japanissa tekis, jos meinais olla kohtuullinen?

Muistaakseni mun oli tarkoitus viime reissulla yrittää vähän hillitä itseäni...ei onnistunut. Mä en ollut vielä valmis siihen. Nyt meillä on suunnitteilla parin viikon matka Jenkkeihin ens vuonna, kesällä. Olen aloittanut maltillisen säästämisen siihen, ja lapsetkin joutunevat säästämään omat lentolippunsa. Meidän ei varmaankaan tarvitse majoituksista maksaa, eikä ehkä kauheasti ruoastakaan, joten mihin mä sitä rahaa säästän? En kai vaan....No, siihen on 1,5 vuotta aikaa. Kyllä mä sitten olen valmis. Tänä vuonna piti mennä Lontooseen, mutta olen sen verran viisastunut, ettei sinne visan turvin mennä. Lainarahalla en enää matkusta ja hurvittele.

Tein Chrisille arkea helpottamaan ruokarungon. En muista tarkalleen miten se meni, mutta tässä jotain sinne päin:
Maanantai: tofu
Tiistai: linssi
Keskiviikko: soijarouhe
Torstai: papu

keitto
pata/laatikko
kastike
salaatti

ohra
peruna
pasta
leipä
Perjantai, lauantai ja sunnunta kuuluu minulle. Silloin me syödään popcornia :D

Mä olen eilen ottanut monta asiaa hoidettavakseni, siis tarttunut sellaisiin asioihin todella reippasti, jotka entinen minä olisi saattanut jättää hoitamatta ja vaan kasvatellut harmistusta sisällään. Rahaan nää enimmäkseen liittyy. Saatiin mielestäni liian iso lasku, joten otin yhteyttä laskun lähettäjään. Muitakin hienosti, asioallisesti hoidettuja tilanteita tällä viikolla. Hyvä, aikuinen minä! Toissailtana tein ensimmäisen nettitilauksen pitkiin aikoihin. Siinä vähän tuli sellanen olo, että pitäiskö ihan nopeasti vaan kurkistaa mitä kaikkea onkaan tarjolla, kun  kerta koko maailma siinä sylissä oli. Mutta ei! Pysyttelin visusti vetoketjuissa! Sieltkään putiikista en tilannut mitään muuta, kuin niitä vetskareita, en edes haahuillut muihin ompelutarvekeihanuuksiin. Hyvä hyvä!
Illalla vähän aikaa vielä leikkelin kankaita, liittyen siihen Pipopuoti Veikeän tilaukseen. Mua hävettää miten hitaasti mä olen niiden tilausta hoitanut ja nyt vielä vetskarit on lopussa! No, toivottavasti tällä kertaa tilaukseni tulee ajoissa, alkuun vetskarit tuli parhaimmillaan parissa päivässä (New Yorkista!) mutta viimeksi jouduin odottamaan kaksi kuukautta!

Kiinnostaako ketään tämä minun säästöprojektini? Kysyn tätä nyt sen takia, että tiedän kuinka yksityiskohtaisesti siitä kirjoitan. Siis joka tapuksessa siitä kirjoitan, mutta haluatteko kuulla tarkemmista suunnitelmista, tavoitteista ja tavoista, joilla niihin pyrin? Mä olen itse niistä ihan haltioissani, mutta ymmärrän (en oikeesti) jos muut ei niinkään. Tai emmä tiedä miks mä sitä kysyn, ehkä mä vaan haluaisin hyväksynnän näille kirjoitteluille, tällä uudelle suunnalle. Tai siitä raportoimiselle. Onko teillä millasia kokemuksia säästämisestä? Mä ite säästän aina ja koko ajan, pääsemättä 200 euroa pidemmälle, sitten tuleekin jo joku kriisi, johon säästöt menee.


Moi nyt. Kommentoikaa!
♥ Raisa