No voihan rähmä!

Mua risoo nyt joku asia, josta ei parane puhua täällä isoon ääneen, niin kovasti, että oon tosi huonolla tuulella, mut sit kun totesin, etta hittolainen! KOLME uutta lukijaa, niin enhän mä mitään tässä kehtaa kiukutella. Vitsi! Tervetuloa! Mä en vielä edes kerinnyt katsomaan keitä te olette (yleensähän mä siis käyn kaikki mahdolliset tiedot läpi ;)
Mut siis on ollut kerrassaan niin huono viikko, maanantaita lukuunottamatta (skräppäämässä ihanassa seurassa!), että tekis mieli itkeä. Ja olen kyllä vuolaasti "keinoemon" terveyteen liittyviä surullisia asioita itkenytkin. Jotkut teistä muistaa mun kertoneen meidän talon palosta. Asuin sitte naapurissa kevään ja kesän ja niiden äidistä tuli mulle keinoemo. Kävin siellä muutenkin usein syömässä, kun Ellu teki niin hyvää ruokaa ja mun äiti taas ei. siinä pikainen selvitys keinoemosta.
Ja töissä sit taas on ---. On kutsuttu minun esimiestä paikalle, kaiken maailman ilkeilyä ja pahoja puheita. Ällöä. Mutta pää pystyyn!

Niistä uuden vuoden lupauksista - mä en ole vieläkään löytänyt niitä, mutta muistan niistä tärkeimmän: Säästäminen.
Taustaa: Mä olen ihan kamalan tuhlaavainen! Semmonen hulttio, joka kuun lopussa soittaa itku kurkussa äitille/isälle, lainaa rahaa, et saan laskut maksettua. Luottokortti ollut aina siellä maksimissa, on opintolainaa, asuntolainaa ja häätkin maksoin joustoluotolla. Mulla on yks säästötili, johon maksimissaan saan satasen säästettyä ja sit jo tarvitsenkin sitä johonkin pelastamaan minut pulasta. Olen ollut aina sitä mieltä, et jos jotain ainakin hetken oikein kovasti haluaa (ja minähän olen aina ihan hirveesti halunnut kaiken!) niin se pitää saada! Ettei sitten jälkeenpäin harmita.
Nyt mä olen kuitenkin ollut tarpeeksi pitkään kyrpiintynyt tähän jatkuvaan rahapulaani, että päätin elää säästäväisemmin tänä vuonna. Tyhjennän luottokorttia, maksan enemmän lainojani ja yritän kerätä jonkin sortin hätärahaston, jos tulee jotain äkillistä.
Tätä aion ennen kaikkea toteuttaa tuhlaamalla vähemmän. Siis ainakin alkuun karsin kaikki ihan hulluudet pois ja sit yritän järkeistää niitä muitakin menoja. Alkuun (niin, tänään viides päivä menossa, mutta menojani olen kirjannut kohta jo kaksi viikkoa) olin ihan hajalla, kun tää on niin passiivista ja kun ei ole edes oikein sellasta perinteistä kohdetta, mihin sitten törsätä ne säästetyt rahat. Mutta nyt tää oikeastaan tuntuu aika mukavalta. Ja jotenkin aktiiviseltakin. Mutta on hassua, nyt kun asiaan on paneutunut, miten kokoa jan tekee mieli, tai siis kokoa jan mielessä, ostaa jotain. Pari viikkoa nyt kirjattuani menojani huomaan,e ttä mulla on kyllä melko rento ja huoleton ote rahankäyttöön, vieläkin vaikka niitä omasta mielestäni kyttää kovasti.

Joo, skräppisivuja hämärässä. Teen minialbumia nukeistani. Maanantaina tein ensin kaksi sivua oikeista lapsistani ja sitten muovisista. en kerro mitä sanoin tehtyäni lasten koulukuvat ja siirtyessäni näihin nukkesivuihin, sillä joku kuitenkin käyttäisi sitä minua vastaan joskus. Oikeesti hirveetä, kun koko ajan saa olla varomassa puheitaan, kun tuntuu et joka puolella vaanii joku mun puhumisia/tekemisiä/tekemättömyyksiä. Sekin, jos en kirjoita lapsistani täällä on merkki jostain... just joo.

Niin, niitä sivuja kuvattuna liian vähässä valossa - olkaa hyvät :)















Ja joop, mä LUPAAN viikonlopun aikana tehdä komenttien kommentti postauksen!

Ihanaista ylimääräistä vapaapäivää! Meillä on keittiö kokonaan käyttökiellossa! Että silleen, tosi kiva ruokkia perhettä nuudeleilla 4 päivää...

♥ Raisa