Maanantai blues

Ihan ekaks: Isosti kiitos kaikista kommenteista. Mulla on tähän asiaan tarttumisessa ollut vähän taas jotain omia ongelmia ja nyt näihin palaaminen tuntuu jotenkin ihan liian myöhäiseltä - pahoitteluni tästä!


Paljon kommentteja tuli aiheeseen millainen aktivistin pitäisi olla – Lopputuloksena voitaisiin ehkä sanoa, että aktivisti voi olla just sellainen kuin on. Osan mielestä esillä olevien, ”houkutuslintujenkin” soisi olevan kaiken kirjavia, osa oli sitä mieltä, että niiden pitäis olla edustavia, mainoksia, ikään kuin.

Te ette usko, hitto!, meillä on taas jälleen kerran ongelmia meidän talon lämmityksen kanssa. Siis oikeesti, sitä tulee jotkut helvetin tumpelot korjaamaan, se toimii yhden talven ja sit taas syksyn jälkeen kun tulee talvipakkaset, meillä ei lämmitys pelaa. Uskomatonta. Nyt mun pitäis kuulemma TAAS ostaa uusi termostaatti. Uusin sen jonkun helvetin oppipojan (Putkikieppi) jäljiltä kaksi vuotta sitten, maksoi 850 euroa. Viime talvena jo otin niihin yhteyttä, kun oli sen kanssa ihmesäätämistä koko ajan, muttei ne koskaan palanneet asiaan (Säätölaitehuolto). Ja nyt taas sama juttu ja joku, en edes tiedä kuka ja kuinka pätevä, sanoo että tarvitaan uusi! Oikeesti niin syvältä kun olla ja voi!! En todellakaan elä säästeliäästi vain ja ainoastaan pitääkseni hiton pellefirmoja pystyssä.

Ja takaisin kommentteihin - sovitaanko, etten edes yritä kommentoida niitä? Mä oikeesti tykkään teidän kommenteista ihan kauheesti, musta on aina niin hienoa huomata, kun joku on kommentoinut! Mä en aina työpäivän aikana niihin kerkiä vastaamaan ja sit se yleensä jääkin :) Mielessäni kyllä aina niihin vastaan :) Mut tietenkin jos joku kysyy jotain, niin niihin vastaan. Ja nyt joku tais kysyä nukkekoti jutuista: Ostin ensimmäiset 5? vuotta sitten Japanista ja sieltä niitä edelleen tilailen. Nyt tietenkin vähemmän kuin yhteen aikaan, ei niitä enää edes tehdä niin kivoja :(

On ihanaa kun tykkäätte aiheista, joista postailen ja on ihanaa, jos ehdotatte jotain muuta mistä voisin kirjottaa. Ja on ihanaa, että on samanlaisia nukkeihin hurahtaneita kuin itsekin olen! Nukkeihin, tai muihin leluihin, kaikki käy :)

Vielä uudesta vuodesta, tai niistä lupauksista. En ole vieläkään löytänyt tekemiäni ”lupauksia”, tai siis kirjoittamiani. EI siinä, että olisin niitä etsinytkään…mutta säästäväisyydestä olen ainakin kertonut, se on aika vahvasti meikäläisellä arjessa nyt läsnä. Eikä siihen kyllä oikeasti liity nämä pienet katastrofit, joita meidän koti aiheuttaa, vaan ihan sellanen totaalinen kypsyminen tähän omaan tilanteeseeni. Hassuinta/oudointa on, että en säästä ”johonkin”, mä vaan elän säästeliäämmin, päämäärättä. Ihan vierasta. Mutta toistaiseksi melko rauhottavaa. Ja välillä niin turhauttavaa, kun eihän säästäminen ole oikeaa tekemistä, missä voi suorittaa ja sitä kautta edetä. Vaan pitää hiljentää, olla ostamatta. Ihan vierasta.

Yks mun lupauksista oli, etten osta tänä vuonna uusia nukkeja, koskee siis Blythe –nukkeja. Pieni porsaanmentävä aukko siellä on, jos huomasitte. Uusia…voin siis kuitenkin ostaa käytettyjä nukkeja, jos niin haluan.

Pinkkis teki oman lupauksensa: Olla nostamatta hintoja :)

Viikonloppu ollut jotenkin merkityksellinen. Musta tuntuu, että olen vanhentunut. Lauantaina oltiin Valtterissa, iso kirppis Vallilassa, Helsingissä. yleensä Chris joutuu aina odottamaan minua käytävän päässä, nyt mä harpoin niin kovaa vauhtia kaiken ohi, että minä ihmettelin mihin C on jäänyt. Käytin rahaa alle 4 euroa, ostin Pinjalle tennarit ja muutamia pikkueläimiä ja jotain pienen pientä nukkesälää. Tennarit maksoi 3 euroa. Oli tosi tylsää. Kotimatkalla käytiin Vegemestassa, joka oli kiinni  Aukeaa sunnuntaisin vasta klo 14! Tosi ärsyttävää. Kokkaaminen meidän enemmän kuin ankeissa oloissa ei viehättänyt ollenkaan. Eilen väitin Chrisille, että kuluneen viikon aikana yli puolet meidän proteiinintarpeesta on tyydytetty koirankarvoilla. sen siitä saa kun syö sängyssä, lattialla, sohvalla, millon missäkin, missä koiratkin hengailee. Eikä imuroiminenkaan oikein onnistu, kun kaikkialla on niin paljon kaikkea sellaista, mikä sinne ei kuulu. Mutta tällä viikolla pitäis lattian olla valmis ja uskoakseni vielä ihan alkuviikosta. Ajatus siitä, että voidaan käyttää tiskikonetta ja ottaa vettä keittiöstä tuntuu huumaavalta.

Tein jotain ihan kummallista viikonloppuna: Skräppäsin ekaa kertaa kotona varmaan kahteen vuoteen! Siitä kun aloin ompelemaan en ole kotona skräpännyt lainkaan. Nyt aloin laittaa irtosivuja albumeihin ja siitä se sitten lähti. Kolme sivua tein ja aika paljon sain romppeitani järjestettyäkin. Tosi tyytyväinen!! Ja sit mulle tuli vähän hätä, kun mulla on niin hirveen paljon tosi lapsellisia koristeita sun muita ja kun mun lapset alkaa olemaan jo vähän isoja sellaisiin. Mut enhän mä niitä lapsia varten ollutkaan ostanut, vaan siksi, että ne viehätti mua itseäni, mutta siinä kohtaa tajusin, että sellaiset tosilapselliset kuuluu lapsille, eikä aikuisille. Tai jotain. En osaa sitä oikein selittää. Se oli kuitenkin aika tärkeää. Vaikka eka musta tuntu, että mä olen vaipumassa alkuloon. En ollutkaan.

Lauantaina kävin keskustassa. Vähän jännitti, että miten se menee, näin säästeliäänä. Hyvin. Body Shopissa käytin lahjakorttiani shampooseen ja hoitoaineeseen, joita aina tarvitaan. Ravintolassa söin aika edullisesti, en juonut muuta kuin vettä. Kampaajalla sitten rahaa meni ihan kiitettävästi. Vaikka sainkin vielä 20% alennusta. Mä olen siis vaihtanut kampaamoa, kampaajan säilyessä ennallaan. Mutta nyt tää uus paikka on ihan eri hintanen ja vielä alvikin noussut. Mä tykkään mun kampaajasta ihan kauheesti, mut nyt mä en enää tiedä mitä tehdä. Mä en oikeesti haluaisi vaihtaa minnekään muualle, mutta melkein 50 euron korotus on liikaa. Varsinkin kun mun täytyy suht usein käydä laittamassa tyvikasvu piiloon. Mun tukka kun ei oikeesti kasva vaaleanpunaisena. Täytyy nyt katsoa. Leikkasin itselleni otsatukan! Tosi pirtee! Otan joskus siitä ehkä teidän iloksi kuvankin 

Ruohonjuuresta ostin yhtä tuotetta lukuun ottamatta vaan ja ainoastaan niitä mitä pitikin, ja se yksikin oli sellainen, jonka olisin jo jouluna tilannut netistä, jos vaan niitä olis toimitettu myös suomeen. Eli aika harkittu heräteostos kuitenkin. Ja ruokakaupassa pysyin hienosti listassani. Viikonloppuna kastoin kirjastosta lainaamiani elokuvia yhdessä Lassin kanssa, välillä Chrisinkin. Mutta ennen kaikkea Lassin. Ja sunnuntaina Pirates of the Karibian leffan Pinjan kanssa, kun Lassi oli katsonut sen jo yksinään. Pinja oli siis mummolla yökylässä.

Ollaan pystytty uunia käyttämään la ja su, joten pystyin ruokaakin laittamaan. La syötiin uuniperunaa soijasuikale-juusto-dipinjämä-keiju –täytteellä ja sunnuntaina tosi hyvää makaronilaatikkoa, jossa sipulia, valkosipulia, cashew pähkinöitä, tofua, makaronia, porkkanoita, herneitä, mausteita ja lopuks vielä kokonainen kiekko juustoa. Oikein hyvää.

Yöllä heräsin Riston kovaääniseen hengitykseen, enkä meinannut enää saada unta, kun ahdisti töihin meno niin kovasti. Ei täällä sitten niin paha ollutkaan. Mutta aina jos on vähänkään pidempään kuin perusviikonloppu ollut kotona niin kynnys lähteä töihin on taas ihan valtava.

Ei sitte muuta. Hauskaa alkanutta viikkoa!



♥ Raisa