Kuvia!

Otin valokuvia teidän iloksi :) Ja vastasin moneen viimeaikaiseen kommentiinnekin! Hyvä minä! Kauheeta hulinaa ollut viime päivät lasten kanssa! Ennen kaikkea Lassin, tapaaminen open ja erityisopen kanssa, jotta Lassi sais tukea myös yläasteelle siirryttäessä. Mä vaan ihastellen kuuntelin, miten noita pieniä ihmisenalkuja nykypäivänä tuetaan, jos niillä tuentarvetta on. Elävä esimerkki: Lassin hienomotoriset taidot ovat kovin alkeelliset, tämä erityisesti tulee esiin käsin kirjoitettaessa. Koulussa siihen on panostettu paljon, ilman minkäänlaisia tuloksia. Joten, on sovittu, että mahdollisuuksien mukaan Lassi saa käyttää tietokonetta esim. ainekirjoituksessa tai muussa, jossa sisältö on on itse tekniikkaa tärkeämpää. Mun mielestä ihan mielettömän hienoa. Ja nyt siis meidän pyrkimyskenä on saada Lassille myös yläasteen ajaksi vähän enemmän, kuin mitä ihan "perus"oppilaalle on tarjota.
Eilen sitten opettaja soitti ja kertoi, että Lassin yläasteen hakupaperit ovat päivän myöhässä. Eli Lassi ei pääse haluamalleen liikuntapainotteiselle luokalle, ellen minä soita uuteen kouluun ja sovi niiden kanssa asiasta. No, minä soittamaan ja sieltä kerrottiin, että mun pitää saada hakupaperi koulun kansliaan sinä päivänä 15.30 mennessä! Hups! Minä olin Pitäjänmäessä, hakemuslomake joka sinne piti viedä, oli meiltä kateissa, mutta opettaja lupas laittaa Lassin mukaan sellaisen. Lassilla taas ei ollut puehlin päällä, eikä Pinjallakaan puhelinta mukana, Pinja oli vielä kääntynyt takaisin huomattuaan sen aamulla jääneen, mutta Chris oli lukinnut oven, jonka takana puhelin oli ja näin ollen Pinja ei saanut sitä... Minä lähdin kuitenkin töistä tuli hännän alla, todeten, että saan töitä paljon paremmin tehtyä hirveellä kiireellä kuin normi päivänä. Pääsin ajallani kotiin, jossa Lassi ei tietenkään ollut. Onneksi Pinja oli  ja sain hänet etsimään Lassia. Lassi löyty kaverilta ja näin päästiin huristelemaan Pukinmäkeen. Löydettiin oikea koulukin, mutta ovet oli lukossa :( Mutta me oltiinkin väärillä ovilla ja kirjastosta neuvottiin oikeille. Talkkarin avulla löydettiin kanslia ja siellä osattiin Lassin papereita jo odottaakin. Meille jäi vielä neljä minuuttia aikaa!

Kotona ompelin ja leikin nukeilla. Viikonloppuna on Helmihulinat koulun tiloissa, Pinkkis on siellä viime vuotiseen tapaan. En ota myyjäisistä stressiä, joitakin uusia pussukoita teen, kun niitä on joulun jäljiltä melko vähän ja narupusskoista, joita olen valmiiksi leikannut, haluan päästä eroon. Aion laittaa ne Helmihulina -tarjoukseen :) Mutta ensin ne pitää siis ommella. Tänä vuonna en aio (ehkä) leipoa ollenkaan, vaikka ne menikin hyvin kaupaksi. Mutta kun ei huvita. Nukketalo on edistynyt oiekin hyvin!
 
Ylläolevasta kuvasta aika paljonkin, vaikka senkin otin todisteeksi edistymisestä :) Nyt on kaikille tytöille omat sängyt omilla paikoillaan, ne pitäis kyllä maalata. JA tehdä iso läjä petivaatteita, niitä puuttuu kuudelta! No, hulinoiden jälkeen, paitsi jos olen saanut vetoketjut, sitten menee Pipopuoti Veikeän tilaus kaiken edelle.




Ja sit vielä meidän uudesta, pirun kalliista keittiön lattiasta kuva.



Ja näistä iloisista asioista päästään tämän viikon huonoihin uutisiin...Kenailla on ollut taas todella vaikeeta.

´





Näiden lisäksi Chrisin talvitakki jouduttiin heittämään pois, koska Kenai silppus sen kokonaan. Kyseessä ei onneksi ollut se uusi takki, jonka onnistuin paikkaamaan. Eilen oli C:n kumisaappaan varressa reikä, oven pieliä on lisää revitty, tiskipöydän vetolaatikoita jyrsitty, sälekaihtimien eri osia syöty...otin sitte uudestaan yhteyttä eläinlääkäriin, pyysin lähetettä Viikkiin. Entä jos se ei tehoa?
Meidän olohuoneessa on puolet lattiasta tuhottu ja nyt makuuhuoneen lattiassa toi kuvassa oleva epämiellyttävä reikä. Uutta lattiaa ei voida laittaa, niin kauan kun Kenai ei pysty olemaan "ihmisiksi". Tosi kivaa joka päivä nähdä tollanen muistutus siitä millasen ongelman kanssa me eletään. Me laitetaan aamulla kaikki ulkovaatteet Kenailta piiloon ja sit kun C tulee kotiin, niin se ripustaa ne takaisin naulakkoon. Nyt Kenai on oppinut etsimään niitä vaatekomerosta...Jos me joskus kehdataan menemään vaikka elokuviin tai syömään niin, ettei lapset olekaan koiravahteina, vaan koirat ihan keskenään, niin koko ajan on mahanpohjassa pelko siitä, että mitä se tällä kertaa tekee. Chris mietti, auttaisko jos siltä poistais lisää hampaita, niin ettei se pystyis enää repimään mitään. Entä jos sillä pitäis päivät kuonokoppaa?
Muistutuksesi vielä, että Kenain on kyllä melkoinen ääripää tapaus, missään tapauksessa kaikki Viipurista tai muualta adoptoidut kodittomat koirat eivät ole samanlaisia. Jos haluaa varman päälle pelata, kannattaa ottaa kotihoidossa ollut koira, niin tietää jo etukäteen miten se kotioloissa käyttäytyy.

Muistakaa äänestää Haavistoa! Pekka on kasvissyöjä! Ja se, jos jokin on hyvä ominaisuus presidentissä!!!

En ole vieläkään saanut sitä kirjaa luettua, kun se huononi niin dramaattisesti heti kun huomio siirtyi eläimistä. Mut kyl mä sen luen ja sitten kerron täällä. Pian!
Löysin tälläisen Tää on se kauneussalonki, joka mulla oli! Eikö ole ihana! Muistan vielä elävästi noi "raitatussit".
Mä voisin viettää vaikka koko päivän katsellen noita vanhoja barbie juttuja...

Ehkä oli vielä jotain, mutten muista.
Paitsi. Säästämisestä.Olen nyt kuukauden kirjannut ylös menojani. Melkonen rahankäyttäjä olen. Odotan vaan, että saan maksettua lyhyet lainat pois. Sitten pääsen paremmin miettimään säästämistä ja hyväntekeväisyyttä. Mutta ihan uskomattoman hyvin olen karsinut kaikkea turhaa pois, välillä tuntuu, että vähän turhan extreme -hengessä, mutta toisaalta, olen aiemmin käyttänyt rahaa siihen malliin,  että kyllä siitä voi jälkeenpäin vähän kärsiäkin. Meinasin kirjoittaa, etten aio kuitenkaan jatkaa näin askeettisesti elämistä lainojen takaisinmaksun jälkeen, mutta totta puhuakseni, mitä askeettista on siinä, että olen kahdesti käynyt kavereitten kanssa syömässä, kerran leffassa, kerran kampaajalla? Totta puhuakseni, tästä olisi kyllä vielä vähän skarpattava, sillä olen kuluttanut enemmän kuin mitä tienannut. Ellei olis ollut veronpalautuksia ja myyjäisiä, niin en olis pystynyt omillani kaikkea kustantamaan.

Illalla Animalian PKS - toivottavasti Tanjalla on joitain herkkuja mukanaan. Munkin kyllä pitäis vähän taas ryhditäytyä, mutta kun tuntuu, että on koko ajan niin paljon kaikkee...(seli seli)

Heipp-a!
♥ Raisa