Kenai, Dexter

Dexter ahmittu, nyt taas ihan tyhjä olo. Mitä me nyt tehdään? Eiköhän me jotain keksitä… Eilen illalla katsottiin Drive, Chris oli odottanut sitä melkoisesti. Mä en juurikaan tykännyt, jotenkin liian särmätön, tai jotenkin mauton. Siis ilman makua. Vaikkakin ne väkivaltapätkät oli melko raikkaita, siis uh…piristäviä. Kuulostaa tosi oudolle, en yleisesti ottaen pidä väkivaltasista leffoista, mut silloin kun se on tosi veristä ja sellasta epä-hollywoodmaista, niin silloin se on yllättävää ja sitä kautta vähän niin kuin kurkku –raikas ja rapsakka. Tulee semmonen hassu olo. Mut pitkää pätkää en pysty katsomaan, mut sellaset yllättävät veripläjäykset on hyviä. En osaa selittää ton paremmin.

Perjantaina oltiin Viikissä Kenain kanssa. C ja Pinja ajoivat bussilla paikan ohi ja joutuivat tulemaan keskustasta taksilla. Meidän spesialisti oli brittiläinen, mukana oli myös kaksi opiskelijaa. Toinen oli ihan hiljaa kokoa jana ja toinen oli ”valmiina” tulkkaamaan. Sen englanti ei ollut kyllä ollenkaan sillä tasolla, että se olis voinut riittävästi selventää missä ja miten mennään. Onneks itse ymmärsin ja pystyin vastaamaan. Ja sit tulikin C joka muutenkin enemmän vastaa meillä koirista. Se oli melko mielenkiintoista, mies kyseli paljon kaikkea, aika ajoin samoja asioita uudelleen ja uudelleen, josta tuli sellanen olo, että eikö se kuuntele mitä me vastataan, vai yrittääkö se saada meitä kiinni valheesta. En tiedä. Paljon sen teki muistiinpanoja ja lopulta meidän kaksituntinen oli ohi. Jossain kohti Kenai alkoi haukkumaan oven takana seissyttä ihmistä, siitä mies sanoi että tämä on täysin normaalia ongelmakäyttäytymistä, tällaisten ongelmien kanssa hän tekee töitä päivittäin, mutta Kenain toinen ongelma, ”that’s extreme”.  Hän myös kertoi hieman omasta taustastaan, olleensa mukana erilaisissa tutkimuksissa, jotka siis käsittelevät tätä meidän ongelmaa, mutta Kenain kanssa hän oli ihan ulalla. (Ok, ei sanonut sitä noin, mutta sinne päin). Jotenkin se ehkä vähän lohdutti, ettei ihmekään ettei oikein pärjätä sen kanssa. Meidän istunnossa ei ratkennut yhtään mikään, muttei se kai ihan niin menekään. Nyt meidän täytyy yrittää nauhottaa Kenain toimia päivän aikana, ennen kaikkea eka yksinolo tunti. Yritetään selvittää pelkääkö Kenai jotain, onko se tylsistynyt, vai onko kyseessä vain oikein paha eroahdistus.  Siis on mahdollista, että Kenaille on vaikka pienenä entisessä kodissaan tapahtunut yksin olleessaan jotain, joka edelleen pelottaa sitä. Siis niin, että se ikään kuin koko ajan pelkäis jotain, mutta meidän (tai kenen vaan) kotona ollessa sen on helpompi olla. Kenailla oli paljon merkkejä vähän kaikesta…joten mikään teoria ei oikein tuntunut sopivan siihen.  Kysyin sitten onko meillä toivoa, se kyllä myönsi meidän kokeilleen jo isoa osaa niistä, mitä se olis meille ehdottanut, mutta silti on vielä joitain asioita joita voidaan kokeilla. Niistä tulee sitten postissa tarkemmin tietoa. Mut yks on ainakin C:n aseman ”horjuttaminen”. Eli tehdään C.stä vähemmän tärkeä Kenain silmissä. Eli nyt minun tulee ulkoiluttaa koiria mahdollisimman paljon. Arvatkaa tykkäänkö! No en erityisemmin. On mukavaa ulkoiluttaa niitä silloin tällöin viikonloppuisin, kun on aikaa ja nätti ilma. Mutta aamulla ennen töihin lähtöä, heti töistä tultua (en vielä itse asiassa tiedä miten aikataulut menee, voi olla että C on just juossut niiden kanssa) ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Ja ruokinnan hoitaa muut kuin C. No, ei auta vikistä vastaan, jos niin kallis mies sanoo, että näin teette, niin näin me tehdään J Eikä se edes oikeesti ollut niin kauheen kallis, olen Pojan aikana tottunut oikeesti kalliisiin eläinlääkärireissuihin.

Riston kanssa on niin hauska ulkoilla, kun se on ulospäin semmonen jäyhä jurottaja, mutta aina välillä se riehaantuu ja sit se on kuin lehmä ensi kertaa kesälaitumella. Paitsi että Risto haukkuu ja sen korvat pomppii ylös alas. J

Lauantaina sain vihdoin ja viimein sen tilauksen tehtyä! Mun piti ottaa kuva, mut unohdin kun niin kovalla kiireellä piti saada se pakettiin ja pois tieltä. Kaikki sängyt on nyt valmiit, maalattu ja liimattu kasaan. Kolmesta puuttuu vielä patjat, tyynyistä ja peitoista en pysy enää kärryillä. Alicella on nuha, joten nenäliinoja on vähän kaikkialla J Alice on Pinjan nukke.

Lauantaina illemmalla oli Satu käymässä. Pelattiin Afrikan Tähteä. Lassi tais voittaa molemmat, eikä kun Pinja ekan ja Lassi tokan kierroksen. Oli hauskaa. Tein vain vähän hyvää sosekeittoa ja löysin uusia vegaanisia karjalanpiirakoita. Ne oli oikein hyviä.

Sunnuntaina vietiin loput kamat Hesylle. Samalla kierrettiin katsomassa tarjonta. Olin todella vaarna vyohykkeellä! Mun teki mieli vähän kaikkea! Siellä oli niin paljon minun/meidän näköisiä juttuja, joita ei tarvittu! Esim. lasinalustat, joissa oli hirvenpää. Tosi hienot. Ja tarjotin, joka oli samaa sarjaa kuin aiemmin kirppikseltä löytämäni sirkusaiheinen hieno purkki. En ostanut!!! Jouduin kyllä vähän painimaan itseni kanssa, mutta lopputulos kuitenkin se, etten ostanut! Ostin kuitenkin yhden vähän ehkä riskaabelin jutun, nimittäin akryylimuovisen hökötyksen, josta en tiennyt mikä se oli. Mutta toivoin sen olevan idätysastia. Kotona googletin sen ja niinhän se olikin! Biosnacky –idätysastia! Niitä myydään isolla rahalla luontaistuoteliikkeissä (ehkä) ja alle kolmella eurolla Hesyn kirppiksellä! No, ei siellä ollut kuin se yksi. Huutonetissä on tällä hetkellä yks 7 eurolla. Kannattaa ostaa, jos idätys innostaa. Löysin vielä käyttöohjeetkin,e li pääsin heti sitä testaamaan. Katsotaan miten onnistuu!  Lisäksi löysin MLP henkarin. Ostin ilman pienintäkään epäröintiä. Poniasioita ei koske mitkään järkisäännöt eikä muut rajoitteet.

Aamulla sidoin Kenaita varten yhdet korjauskelvottomat farkut eteisen naulakosta roikkumaan, jos se repis vaan niitä ja jättäis kaiken muun rauhaan…. :D

Osaan tällä hetkellä 22 hiraganaa, meinaan opetella vielä kolme lisää tänään. Kertailen niitä koko ajan ja koko ajan unohdan mikä mikäkin oli ja vaivun epätoivoon. Tämä on niin vaikeaa! Enkä ole vielä edes puolessa välissä ekoja merkkejä!

Aamulla pääsin pyörällä töihin! Ihanaa!  Huomenna ystävänpäivä! Mennään eläinasuisina kolmen sepän patsaalle viiden aikoihin – tulkaa tuomaan kolikkonne ja eläkesäästönne parempaan käyttöön!

♥ Raisa