Oikeille ihmisille

Hip hei! Uusi lukija! Tervetuloa! Tässä blogissa ei ole mitään järkeä – toivottavasti viihdyt!

Eilen oli tullut Playltä Dexterin viides kausi! Toivottiin kovasti, että se olis tullut jo viime viikonlopuksi, että oltais voitu katsoa sitä hääpäivänämme (Dexterin vaimo oli just kuollut ja se olis jotenkin ollut hassua katsoa sitä märehdintää). No, eilen katsottiin kaksi jaksoa. On se niin hyvä. Välissä kävin ompelmassa, olen ihan loppumetreillä sen tilauksen kanssa. Mua hävettää kuinka kauan siinä on mennyt L Palkinnoksi ompelusta laitoin yläkerran makuuhuoneeseen uuden lattian ja liimasin toisen kerrossängyistä kasaan ja liimasin siihen myös laidan ja laidalle hauskan pienen tason vaikka vesilasia ja herätyskelloa varten. Puhun siis nukkekodista. J Toinen sänky pitää vielä maalata ja liimata kasaan. Ja tehdä viis patjaa, neljä peittoa ja xx tyynyä. On se vaan niin kivaa J

Välillä mietin mitä järkeä on kiireellä maksaa vaikka luottokorttia tai joustoluottoa pois. Esim. joustoluotto, maksan sitä 115 euroa/kk. Mitä sitten että maksaisin sitä seuraavat 2,2 vuotta? Vaikka maksaisin sen etuajassa joudun siltikin maksamaan koko summan. Tää on se vanha tuhlari-Raisa joka noin ajattelee. Uusi, viisaampi minä tietenkin tajuaa, että siinä 115 eurossa on n. 20 euroa korkoa ja tilinhoitokuluja jne. Ylimääräistä siis. Mitä nopeammin maksan lainan pois, sitä vähemmän joudun maksamaan kaikkea hölynpölyä pankille. No 20 euroo ylimääräistä kuukaudessa ei paljoa ole, mutta kun luottokortista tulee sama, niin se on jo 40 € ja vuodessa nämä yhteensä onkin jo 480 €. Se tuntuukin jo jossain. Tupakoitsijat, tai siis tupakoinnin lopettaneet tietävät nämä laskut oikein hyvin, siis kun lopetat tupakoinnin säästät xx –määrän rahaa vuodessa ja sit kun on ollut polttamatta vuoden ei tietenkään ole yhtään rahaa säästössä, kun ne on menneet johonkin muuhun, huomaamatta. Mutta! Kun ryhtyykin fiksuksi kuluttajaksi, kuten minä kovasti yritän, se raha oikeasti jääkin säästöön, tai käytetään vielä fiksummin, eli jonkun toisen lainan poismaksuun. Ho hoo! Mikäs sen parempaa! Ei aikaakaan kun olen kokonaan velaton. No joo, nyt alkuun keskitytään näihin oikeasti mahdollisiin lainoihin.

Yks iso säästämiskeino on mulle vielä lähestulkoon vieras, nimittäin se, että pidettäis asioista hyvää huolta, ettei ne mene rikki ja korjataan silloin kun vika on vielä hallittavissa. Mä ihailen sellaista suuresti, mutta itse en vaan osaa korjata ja huoltaa yhtään mitään, enkä viitsi opetella, kun kaikki on aina niin komplikasta (hitto, toi ei varmasti ole oikea sana). Just ton talon kanssa on se ongelma. Me vaan odotetaan, et joku hajoo ja sit ollaanki kusessa. Mä veikkaan, että rännit pitäis putsata aika ajoin. Mut ei me olla putsattu. Mitäköhän siitä seuraa? Ja remontoida me ei myöskään osata. Kenain jäljiltä kaikki on ihan kamalan näköistä ja on varmaan vielä viiden vuoden päästäkin, kun ei me osata mitään tehdä ja ammattimiehen kutsuminen tekemään pintaremonttia on jotenkin tosi noloa. Mua ärsyttää, ettei C ota tätä omaksi asiakseen. Mä en siihen pysty, sillä olen pienten pintojen ihminen. Hassu juttu, aikoinaan silloinen kämppikseni kertoi kaverilleen kämppiksistään (eli minusta ja yhdestä toisesta tytöstä), minä pyysin kertomaan itsestäni, että tykkään lakaista pieniä alueita kerrallaan. Siitä on nyt n. 15 vuotta ja se edelleen kuvastaa mua hyvin. Tykkään kyllä tehdä, kunhan tehtävä on pieni ja hallittavissa.

Ei mulla taaskaan mitään. Otan aina välillä (ihan tosi hassu juttu tuli mieleen, mulla on pankin verkkosivut yks aktiivisimmista nettisivuista, käyn Nordeassa useammin kuin vaikka uutissivuilla!) pankista sellaisen yhteenveto –tulosteen. Vertasin eilistä sellaseen tammikuun alun tilanteeseen. Edistystä on havaittavissa :D Ja nytkin, mulla on tarkasti tiedossa tulevat maksut ja rahat tilillä niiden maksamiseksi. Kenain klinikkakäynti kyllä vähän sotkee hienoja kuvioitani, mutta niihin voin käyttää kotikatastrofirahastoani. Jos mä en olis itse tää, joka kirjottaa, niin mua nyt varmaan äsyttäis toden teolla tää kirjotus, mulle tulis sellanen olo, et ei elämää voi elää noin. Välillä elämä voi tulla suurien suunnitelmien väliin. Mutta totuus on se, että elämää varten mä säästän ja varaudunkin. Aiemmin jos jotain sattu, niin silloin paruttiin äiti ja iskää apuun, ostettiin luottokortilla ruokaa (mä en edes tiennyt, että isolla osaa ihmisistä on tärkeää, ettei luottokorttia käytetä ruokaostoksiin. Totta hitossa sitä käytetään, joskus joutunut maksamaan kirjaston varaus- tai sakkomaksutkin luottokortilla, kun tilillä ei ollut katetta) ja kaavittiin sohvan uumenista kolikoita (vaikkei niitä koskaan siellä ollut, sillä eihän meillä alunperinkään kolikoita taskuissa ole ollut, kun ne on aina käytetty saman tien).  Nyt mä kerään pieniä summia kuukausittain just tohon kotikatastrofirahastoon, sitte ens vuoden kesällä tapahtuvaan koko perheen amerikan matkaa varten ja sit vielä isompaa puskurirahastoa, omaksi ja perheen turvaksi. Tässä on siis vuosiksi hommaa. Ja kunnolla nämä pääsevät vauhtiin vasta pikkulainojen maksun jälkeen. Niihinkin menee kuukausia. Kuulostaa oikeesti ihan kamalalta. Siis sellaselta suunnitelmalliselta, johon ainoastaan yli-ihmiset pystyy. Ärsyttävät ihmiset tekee jotain tollasta, kun me muut eletään. Mut ei se hillitön kuluttaminen kovin hyvää elämää ole. Tää uusi juttu tuntuu tosi hienolle just nyt. Ja vaikka taantuisinkin takaisin ”oikeaksi, elämästä nauttivaksi” ihmiseksi, niin onpahan ainakin sitte tyhjä luottokortti ja säästöjä millä ”nauttia elämästä”! Ha!

Mä menen nyt harjottelemaan puheluiden lomassa ka, ki, ku, ke ja ko:ta! Heissulivei!

♥ Raisa