Olen koko yön ravannut vessassa, ihmettelemässä mikä helvetti mua vaivaa. Mitään ei tule ulos, mutta olo on mitä hirvein. Alkuun en edes tiennyt onko mulla paha olo vai paha mieli. Tais kyllä olla molempia. Herätyskellon soidessa olin väsymyksestä puolikuollut, mutta oli noustava ylös, kun oli niin saaterin huono olo. Älysin ottaa ämpärin sängyn vierestä, johon matkalla vessaan luovutin suosiolla kaiken eilen syömäni. Kolmesti. Suun huuhdottua ja hetken ihmeteltyäni olo olikin aika hyvä, just niin kuin yrjiksessä yleensä on tapana, kunnes uusi pahoinvoinnin aalto tulee. Ja kyllähän se sieltä tuli, mutta onneksi ilman ylenantoa. Meni sängyssä voivottelemalla ohi, niin kuin sitä seuraavatkin. Lopulta pystyin nukkumaan.
Heräsin hetki sitten, kun terkkari (jolle olin aamusta jättänyt soittopyynnön) soitti. Se kehotti pysymään kotona ja juomaan paljon. Joisin, jos jaksaisin mennä keittiöön. No, kohta C tulee koulusta.
Eilen olin illalla japanin tunnilla, oli kivaa. Vaikkakin siellä se touhu on sen verran sekavaa, että tälläiselle hitaalle ja huonolle oppijalle ei paljoa tunnista jää mieleen. Mutta minä luen ja opiskelen sitten kotona. Japanin kieli on ihanaa ja tosissani haluan sitä oppia.
Saitte minusta kaiken, nyt täytyy mennä takaisin sängynpohjalle. Ajatus ruoasta ja syömisestä tuntuu täysin mahdottomalle. Ehkä mustikkakeittoa?
r
Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
Kurjaa olla kipeänä, pikaista paranemista!
VastaaPoistaKommentoin sun edelliseen kirjoitukseen sen verran, että olen itse opettelemalla opetellut ottamaan rennommin elämässä ja olemaan vaan, mitään suorittamatta. Vaikka tunnen olevani tässä yhteiskunnassa outo, teen mielelläni osa-aikaisesti töitä ja mieluummin kulutan sitten vähän mihinkään ylimääräiseen pakollisten menojen lisäksi. Silti olen onnellisempi kuin koskaan, sillä elämäni on vihdoin itseni näköistä. Mitä väliä etteivät kaikki sitä ymmärrä, en minäkään aina muitten ihmisten valintoja tajua :D
Musta tuntuu, että sä oot oikealla tiellä, kun sumplit raha-asioita kuntoon. Se voi viedä aikaa, mutta vähitellen tulee tilaa olla ja elää just sulle sopivalla tavalla. Toivottavasti tämä ei kuulosta yltiöoptimistiselta epäaidosti, koska tarkoitan sitä ihan tosissani. Omalla kohdallani se on toiminut ainakin.
Oi vitsi! Ihana kommentti! Kiitos! ♥ Antaa rohkeutta.
Poista♥ Raisa