rakas ploki.
eilen oli elämäni paras päivä. sain pötkötellä äitin
vieressä ihan koko päivän. äiti ei hievahtanutkaan, makasi vaan ja välillä
silitteli minua. lunta satoi niin paljon ettei iskäkään pakottanut minua
juoksulenkille, riitti että käytiin kävelyllä. ja sitten pääsin takas äiskän
viereen. murinalla sain kaikki muut pidettyä kaukana minusta ja äitistä. olispa
elämä aina näin hianoa.
terveisin Risto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti