Lääh...Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 21. päivä

Alkaa maailman pelastaminen käymään jo voimille! Se on raskas työ, mutta jonkunhan sekin on tehtävä. Onneksi te olette jakamassa taakkaa kanssani! :)

Tänään vuorossa yletön paketointi. Siis toki on tärkeää, että ostamamme tuotteet, erityisesti ruoka pakataan niin, että se säilyy, ei likaannu, ei kastu jne., mutta rajansa kaikella! Vai mitä sanotte näistä löytämistäni esimerkeistä?

http://www.seriouseats.com/2008/07/photo-of-the-day-individually-packaged-bananas-dundee-scotland.html

http://thegreenmiles.blogspot.fi/2008/07/now-thats-excessive-package-cell-phone.html#.UGfnRVG9q71

Sorry, kadotin tämän linkin :(

http://www.theregister.co.uk/2008/11/21/more_hp_packaging/

Näistä kuvista päätellen ainakin elektroniikka ylipakataan. Ulkomailla sorrutaan myös aika paljon hedelmien ylipakkaamiseen. (ylipäätään hedelmien pakkaaminen on ylipakkaamista, kun aika harva hedelmä vaatii muovia ympärilleen. Varsinkaan banaanit!
Muita usein ylipakattuja tuotteita on lelut! Kaikki varmasti muistaa väkerrelleensä barbie-laatikoiden kanssa uusia nukkeja saadessaan. Kyllä tais poneissakin olla jonkinmoinen työ, että sai ne ulos laatikoistaan. Poikien lelut taitaa olla vähän kevyemmin pakattuja, kun ne on vaan sellaisia muovikökköjä, jotka ei voi mennä sotkuun ja sekaisin, toisin kuin nuket ihanine hiuksineen ja pikku tilpehööreineen.

Kosmetiikka aika usein menee tähän sarjaan myös. Vaikkakin muistan joskus myöhäisinä teinivuosinani, jolloin olin jo palkkatöissä, ilman mitään tosielämän maksuvelvotteita (asuin siis kotona ja sain käyttää palkkani kuten halusin) ostaneeni ns. laatukosmetiikkaa (johon olin niihin aikoihin koukussa, uskoen kaiken! mitä tuotteet lupasivat - kyllä, jopa selluliittivoiteiden katteettomat lupaukset - muistan joskus istuneeni saunassa kääriytyneenä tuorekelmuun, jonka sisällä muhin selluliittivoiteissa...) ostaneeni puhdistusaineen ja kasvoveden joltain kalliilta merkiltä, eikä niitä ollut pakattu niihin pahvikoteloihin! Ainoastaan siihen muovipulloon, jossa se itse aine oli. Olin tästä niin pettynyt. Myyjä vielä selitti, että ko. merkki tietoisesti halusi vähentää pakkausjätettä. Koin ostamani tuotteet jotenkin halvoiksi, kun niissä ei ollut pahvikääreitä kultaisine kirjaimineen.Mutta turhan usein kosmetiikka pakataan vaan ja ainoastaan myynnin edistämisen vuoksi aivan turhan paksusti. Vaikka hajuvedet: ensin on tuhti lasipullo, jonka luulisi pelkästään riittävän (tokihan ne tarvitsevat pimeyden säilyäkseen pidempään, mutta eikös tämä ole aika helposti ratkaistavissa säilyttämällä pullo pimeässä), pullon ympärille laitetaan pahvia/kartonkia pitämään pullo paikoillaan kartonkirasiassa, joka on vielä pakattu ohueen muoviin. Kun siis pelkkä lasipullo riittäisi. Ja jos käy riittävän usein suihkussa ja vaihtaa puhtaat vaatteet tarvittaessa ei hajuvesiä tarvita laisinkaan.

Tämäkin on taas niitä asioita, joihin on aika hankala itse vaikuttaa. En tiedä saisiko jostain ostettua elektroniikkaa "nakuna" mutta puhdistusaineita ainakin saa! Nimittäin aika isossa osassa ekokauppoja voi ostaa puhdistusaineita omiin pulloihin ja pakkauksiin. Mielestäni tämä on aivan loistava asia! Joissain näistä kaupoista voi myös kuivatuotteita ostaa omiin pakkauksiin. Esim. Ruohonjuuressa ja Ekolossa on kuivahedelmien, sokerien ja muiden vastaavien irtomyyntiä. Wohoo!

Ihan tavallisessa kaupassakin pystyy ainakin vähän vaikuttamaan pakkasujätteen määrään. Ainakin hedelmät ja vihannekset kannattaa aina kun mahdollista valita sieltä pakkaamattomasta kasasta. Ja tietenkin omat hedelmäpussit mukaan! Ja tietenkin myös kauppakassit!! Leivät kannattaa ostaa paperipusseissa, ellet sitten leivo itse :) Pakatut tuotteet kannattaa valita mahdollisimman isoissa pakkauksissa, tällöin pakkausjätteen osuus ostettuun tuotteeseen suhteutettuna jää pienemmäksi. Tietenkään tätä ei kannata tehdä silläkin uhalla, että isommassa pakkauksessa ostettu tuote jää käyttämättä :) Sinkun ei ehkä kannata ostaa herkästi pilaantuvaa tuotessa megasuperjättipakkauksessa ihan vaan pienentääkseen  pakkausjätettään. Ja aina kannattaa yrittää ottaa pakkaus tai pakkaamattomuus huomioon ostoksia tehdessä.

Ei muuta tästä aiheesta. Huomenna uusi viikko, uudet kujeet! Vuorossa yksi suosikeistani, nimittäin kangas, pääasiassa vaatteet (jotka eivät niinkään suosikkejani).

Eilisestä vielä vähän enne kuin menen hoitamaan päivän puhteita.

Olin oikein reipas ja leivoin tripla-annoksen sämpylöitä (sillä Härkäpapua sarvista kirjan ohjeella, jonka laitoin ruokaviikolla tänne blogiinkin), tupareihin U.S.A.n (mpvoi-hilloleivonnaisia) ja tupla-annoksen makaroonilaatikkoa. Huomasitteko mitä uunin tehokäyttöä?!

Lisäksi siivoilin vähän, valmistelin myyjäisjuttuja, tein koruja (aivan ihania) ja meikkasin. Tupareihin mentiin myöhässä, kun innostuin liikaa niistä koruista, enkä ottanut huomioon että vaikka kuinka liikkuisin nopeasti, aika liikkuu minua nopeammin. Juhlissa join kolme isoa lasillista mansikkaista kuohuviiniä ja olin iloisessa hiprakassa. Jopa niin, että oliisn jhalunnut jatkaa illan viettoa muiden kanssa, enkä lähteä absolutistimieheni kanssa kotiin. aamulla olin kuitenkin hyvin tyytyväinen illan aikasesta lopusta. Vaikkakin päätä hieman kivisti.

Nyt on kuitenkin pannukakut paistettu (pitkästä aikaa jotain muutakin kuin ainaista raakapuuroa, joka on kyllä oikeastikin todella hyvää) ja syöty ja aika siirtyä muihin askareisiin!

Aloin lukemaan kirjaa, joka varmasti tulee vaikuttamaan tuleviin blogipostauksiin: Pharmageddon. Lääke- ja koko terveys(tai kirjan mukaisesti sairaus-)teollisuus vapiskoon! Lainasin kirjastosta myös Madonnan elämänkerran. Ihme, että luen sen vasta nyt. Kun kuitenkin pidän erityisen paljon vaikutusvaltaisten ja/tai menestyneiden naisten elämänkerroista. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Hauskaa sunnuntaita!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 20. päivä

Heipsistä kukkuu!

Tänään hehkutetaan käsillä tekemisen ihanuutta. Tuunaamisen taikaa ja (no hittolainen! En keksi tähän mitään). Sun ei tarvitse olla käsityöihminen, mitenkään taiteellinen tai luova, kaikille varmasti löytyy oma käsillätekemisen muoto! Ja mikä siinä itsetekemisessä sitten on niin vihreetä? No tuunaamisessa tietenkin isossa osassa on vanhat tavarat, jotka nykyaikaisetetaan, entisöidään tai tehdään muuten vaan oman näköisiksi. Eli vähän niinku korjataan, potenssiin kaksi. Lisäksi usein sellaisista esineistä, joiden eteen on nähnyt paljon vaivaa, pitää paremmin huolta. Lapsetkin syö ruokaa paremmin, jos ne ottaa mukaan ruoanlaittoon. Itsetekemällä voi myös ihan erilailla vaikuttaa materiaaleihin ja näin ollen valita niin ympäristöystävälliset kuin mahdollista. Ja lisäksi vielä käsillä tekeminne antaa sellaista tyydytystä, jota muuten saattais joutua etsimään shoppailusta. Aika monta plussaa, eikö totta? Ja lisäksi se vielä sattuu olemaan älyttömän mukavaa :D

Ja koska mulla on aika paljon itsetehtävää tälle päivälle (mm. sämpylöiden ja juhlaleivonnaisten leipominen, reseptikokeilu uutta kirjaa varten, Pinkkis -tarjottimien lakkaus ja nukkekorujen teko) jätetään tämän päiväinen postaus suht lyhyeksi.

Mulla on taas hurjasti energiaa! Sellaista aika pomppivaista tyttövoimaa :) Eilen tuli askartelukirja, josta olen joitakin viikkoja sitten maininnut: Hello Sandwich.

Kirja on aivan mahtavan ihastuttava! Täynnä oikeastaan aika turhia askarteluja, kuvat liian pieniä (yleensä pystyn seuraamaan japanilaisten kirjojen työohjeita seuraamalla kuvia, tässä en niinkään) mutta kirja on niin iloinen ja suloinen, että olen ihan myyty! Sen inspiroimana olen tehnyt ylimmän kerroksen tytöille teippiviirinauhan (ei vielä kuvaa) sekä vähän koristellut illan juhliin lähtevää pakettia.

Olen aiemminkin käyttänyt helmiä samoin, eikä tätä ideaa edes kirjassa ollut, mutta valmis kassi ilman mitään "omaa" tuntui niin tylsälät Hello Sandwich kirjan luettuani, että jotain täytyi tehdä. Ehkä vielä liimaan tarroja.
Sain kirjasta myös idean Bambin huoneeseen, se kun on hyvin piiiiiitkän remontin alla.

Eilen tein taas paljon kaikkea, valmistauduin mm. myyjäisiin! Olen siis ollut oikein tehokas, enkä lorvinut niin paljoa kuin yleensä.

Järjestin myös kokonaan yhden Tehtaan kaapeista.

Ennen

Jälkeen. Näyttää paljon siistimmältä, kun ton kassin ottaa pois.

Eipä kait muuta. Illalla tupareihin. sinne siis leivonkin. Aion myös meikata. Mutta nyt kutsuu muut hommat! Heipp-a!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 19. päivä

Tänään  kieritään, eikä kun siis kierrätetään!

Pikkasen latistava juttu ihan tähän alkuun. kierrättäminen ei ole ollenkaan niin tehokas tapa maailman pelastamiseen, kuin vähentäminen ja uudelleen käyttäminen. Mutta tärkeä osa tämäkin!

Nykyäänhän kierrättää voi jo melkein mitä vaan, toista se oli ennen vanhaan, kun ainoastaan lasi ja paperi kelpasivat kiertoon. Muistan vieläkin sen kun ensimmäiset kartonkikeräysastiat tulivat Helsinkiin. Oi sitä ilon päivää! Sitten muutin Kokemäelle opiskelemaan ja siellä ei tietenkään ollut keräysastioita (mahtaako olla vieläkään? ;), mutta minäpä toin kartonkini mukanani aina täällä päin käydessäni :) (toin välillä jopa tiskini, kun kylmällä kaivovedellä käsintiskaaminen ei innostanut - asuin alkuun melko alkeellisissa oloissa). Niin, nyt voi jo kierrättää:
* muovia (ei kait kaikkialla, ei ainakaan H:gissä, Pudasjärvellä kyllä oli jo 14 vuotta sitten muovin erilliskeräys! En tiedä onko enää)
* paperia
* kartonkia, pahvia (aina en ihan ymmärrä näiden kahden eroa - toivottavasti en ole saanut suurta tuhoa aikaiseksi lajitteluillani)
* värillistä ja värillistä lasia
* metallia
* paristoja  (vaikkakaan en tiedä kerätäänkö nämä talteen vain siksi, että ovat ongelmajätettä, siis ettei niitä oikeastaan kierrätettäisi -> muokattaisi tavalla tai toisella uuteen uskoon, jota siis kierrättäminen on)
* biojätettä
* energiajaetta (tästäkään en kovin paljoa tiedä, käsittääkseni palavaa jätettä, jota käytetään energianlähteenä)
* pulloja (vaikkakin ovat siis tietenkin muovia ja lasia, eli jo aiemmin mainittuja) Suomessa ollaan todella hyvin valveutuneita tässä
* muovikasseja kerätään useissa kaupoissa. Muovin kierrätyksessä taitaa olla se ongelma, että muovia on niin paljon erilaista. Keräämällä pelkästään muovikasseja ongelma vältetään. 
* kodinkoneita
* vaatteita, ongelmajätettä ja lääkkeitä, näistäkään en tiedä, että meneekö ne kiertoon (vaatteet kai kaikki uusiokäyttöön, paitsi rikkinäiset - ne kait menee sit roskiin, kukaan ei taida kerätä lumppua?) vai tehdäänkö niistä "vaarattomia" ja sit pistetään vaan pois. En tiedä.
* keksiikö joku lisää?

Mä taisin aamulla vähän tajuta mitä liikkuu sellaisten ihmisten, jotka tiedostaa eläinsuojeluasiota (tiiätte, koko tää eläinten oikeus -juttu), mut silti syö eläimiä, ostaa ei-vegaanisia meikkejä, kodin puhdistusaineita jne. Mä nimittäin aamulla ajattelin sitä nukkea, jonka mä ehkä haluan ihan kamalan kovasti. Siis jos se on niin lähellekään yhtä hieno kuin Margo Unique Girl on (kts. eilinen sekava postaus), niin sit se on saatava. Niin, sehän on tehty, siis Blythe -nuket (niinkuin melkeinpä kaikki muutkin nuket, varsinkin muoviset) kaikki on tehty Kiinassa. Ja kaikilla on varmaan jonkin näköinen käsitys siitä, miten siellä tehdastyöntekijöitä kohdellaan. Tässä ensimmäinen eteeni osunut artikkeli aiheesta: Näin Mattelilla. Jos kaikki ei jaksa lukea kokonaan, (itse en ensin meinannut, mutta sitten pakottauduin) tässä onneton referaatti:
 Ei jutustelua, vitsailua, naurua tai kinastelua
Kahden tunnin palkan menetys jokaista myöhästyttyä minuuttia kohden, puolesta tunnista menettää päivän palkan

Huonolaatuisesta työstä voi joutua poistumaan tai saada sakot
Liian hitaasta työstä voidaan rokottaa kahden päivän palkka
Tehtaalla sattuu paljon onnettomuuksia, mutta lääkekaappi pidetään lukossa.
Pakkotyötä ja ylipitkiä työpäiviä, 7 päivänä viikossa

Varmaan monet yritysjohtajat ja esimiehet haaveilevat, että saisivat ottaa vastaavanlaiset toimet käyttöön työpaikoilla täällä kotosuomessakin, ainakin minun sadistinen entinen esimieheni olisi aivan varmana aivan hurmoksessa, jos voisi olla rankaisemassa meitä palkanmenetyksillä ja pakkotyöllä. Toimarista puhumattakaan. No, muuttakoot kiinaan.

Niin, siis siihen asiaan. Siis, että mietin aamulla sitä nukkea, ja niitä työoloja, joissa se varmastikin tehty. Sisälläni nousi sellainen uppiniskainen ääni, joka alkoi vänkäämään vastaan. Ei ole minun ongelmani. Ei tällä yhdellä nukkeostolla ole mitään tekemistä niiden törkeällä tavalla hyväksikäytettyjen tehdastyöläisten olojen kanssa. En minä voi vaikuttaa. Ei ne niiden olot nyt niin kamalat ole. Ja sitten ikään kuin suljin itseni siltä asialta. Ja sen takia halusin ton artikkelinkin kaivaa esille ja lukea. Nyt tunnen itseni aika tyhmäksi. Vieläkö haluan sen uuden tytön? 
Kyllä. 
Ja en.
Artikkelissa sanotaan, ettei ongelma ratkea sillä, että tehtaat suljetaan ja ihmiset jäävät työttömiksi. (eikö tämä ole aika suora kehoitus ostaa nukke?) Jotenkin voisi kuvitella, että kun nämä nuket ovat niin kalliita, että siitä riittäisi kunnollisiin palkkoihin ja inhimillisiin työoloihin. Mutta eihän se niin mene. 

En siis todellakaan tiedä, mitä kuluttajan tulisi tehdä. Kun ajatellaan miten paljon hikipajat ja lapsityövoimankäyttö ovat olleet julkisuudessa, joten ihmiset kyllä tiedostavat ongelman. Onko siitä ollut mitään apua? Yritykset kyllä varmasti käyttävät enemmän rahaa ongelmien peittelyyn,  vakuutteluun, että kaikki on ainakin meillä kunnossa. Katinkontit! Ei niitä kiinnosta muu kuin raha. Kaikki vaan ulkoistetaan ja mitä muualla tapahtuu, ei olekaan enää niiden ongelma. 

Hopla! Sorry tosta kaikesta! Kierrätykseen! Jäikö jotain vielä kesken?  Toivottavasti ei, sillä mun täytyy alkaa jatkamaan matkaa, ja on vielä yksi iloinen asia näytettävänä!

Kerroin tilanneeni postikortteja, eikös totta? No, ne tuli eilen!!! Aivan mahtavan ihania! Todella hyvä laatuisia, ja tietenkin mun kuvat aivan ihania :) Itse leikkasin noi pyöreät kulmat, kun sellaisista niin kovasti tykkään. Kortin toinen puoli on vaaleanpunainen :) Kuvia on n. 20 erilaista. Jos joku kiinnostui, niin näitä voi ostaa minulta, hinta on 2 €/kpl, kympillä saa 7 kpl, postikulut sis. hintaan. Painettu Englannissa. 

Pahoittelen postauksen yllättävää hyppäystä aiheesta aivan toiseen, ja tiedostavien lihiksien mahdollista loukkaamista. Ei ollut tarkoitus, ehkä enemmänkin päin vastoin. Kun nyt nukkehimoisena paremmin ymmärrän minkä asioiden kanssa tekin ehkä painitte. Mutta uskokaa pois, lihattoman elämä on iloja täynnä, toisin kuin nukettomalta jää monet riemut kokematta. 

Hauskaa perjantaita!! Huomenna vuorossa jälleen Tee ite! (mulla oli muuten eilen oikein hyvä päivä! Sain paljon aikaiseksi, eikä illan matikan tunnilla toisen asteen yhtälöitä ratkoessa iskenytkään kamala paniikkilukko, vaan jotain meni jopa jakeluun!)

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 18. päivä

Loppusuora melkein jo häämöttää! Koittakaa kestää, enää reilu viikko!

Ennen kuin mennään kahden edellisen postauksen luonnolliseen jatkoon, kierrätykseen, on vuorossa korjaaminen.
Korjaaminen ei ole erityisen kovassa huudossa, johtuen varmastikin siitä, ettei meitä ole opetettu korjaamaan mitään (mun mielestä koulussakin aina vaan tehtiin uutta, eikä koskaan korjattu rikkinäisiä) ja siitä, että asioiden korjauttaminen on suomessa ihan tuhottoman kallista. Usein tulee halvemmaksi ostaa uusi, tai ainakin korjaaminen/korjauttaminen on niin hankalaa/kallista, että ennemmin sitten ostaa uuden ja paremman.

Mä olen itse kunnostautunut vaatteiden korjaamisessa. Helppoahan se on, kun on niin innostunut ompelemisesta. Eri asia tietenkin sellaisille, joita se ei yhtään nappaa. Ehkä ne voi sitten korjata jotain muuta. Olen jopa sukkia ja sukkahousujakin korjannut :) En kyllä kaikkia korjaa, mutta jos on oikein kivat sukat, vaikka polvisukat, joista varpaankynsi puskee läpi, niin on se sääli heittää koko roska pois, kun sen voi muutaman minuutin työllä saada uuteen uskoon :) (myönnettäköön, että joistain asioista ihan odotan, että ne hajois, jotta voisin hyvillä mielin hankkiutua niistä eroon) 

Todella paljon asioita tehdään ihan tietoisesti korjauskelvottomiksi. Ainakin tiedän yhden tapauksen, jossa mikrossa luki takaseinässä, ettei saa avata. Eli sitä ei vois millään korjata sen hajotessa. Tuhma setä avasi sen joka tapauksessa, näki paljain silmin palaneen sulakkeen, osti uuden tilalle, vaihtoi sen palaneeseen, ruuvasi takaseinän takaisin kiinni ja mikro toimi kuin uusi...Ja telkkarista on kuulemma joskus tullut dokumentti siitä, miten tavarat tehdään tarkoituksella herkästi hajoaviksi, ihan vaan jotta ihmiset joutuisivat ostamaan niitä koko ajan lisää ja lisää. Kauppa käy ja luonto kärsii. Alunperin nylon sukkikset (ne, jotka hajoo suurin piirtein siitä, kun ne ottaa pakkauksesta pois) eivät hajonneet. Ja sekös sukkatehtailijoita harmitti. Sukat piti saada kertakäyttöisiksi. Ja sitähän ne melkein nykyisin on. Olen kuullut (kaupunkilegenda?), että printtereihin (jotka muutenkin vähän epäilyttäviä) olisi sisäänrakennettu *jokin*, joka hajoaa kun tietty määrä kopioita/tulosteita on otettu. Mulla on itsellä kaksi Canonin kameraa hajonnut ilman mitään näkyvää syytä, niissä vaan se linssi alkoi jumittaa vuoden, parin aktiivisen käytön jälkeen. Sen jälkeen hankin järkkärin, että ostetaan ennemmin uusi linssi (vai objektiivi, mitä ne nyt onkaan nimeltään), kuin koko roska. Tulostimissa taas väripatruunat muuttuu pikkuhiljaa, niin että jos haluat käyttää viisi vuotta vanhaa, täysin toimivaa tulostintasi, joudut maksamaan maltaita värikaseteistasi, kun ne eivät olekaan enää niitä mitä aktiivisesti on markkinoilla.

Mutta mitä ihmettä me voidaan asialle tehdä? Paljon tästä aiheesta olen lukenut, mutta missään ei sanota mitä sille vois tehdä. Auttaisko se, että tarpeeksi iso lauma ihmisiä menis sukkahousulakkoon? Ehkä jonkun pitäis järjestää joku iso kansanliike tän asian esiintuomiseksi. Tai siis onhan asia jo esillä, mutta ilman mitään parannusehdotusta. Minä en kyllä tiedä. No, yks on tietenkin se, että pitää niistä omista laitteistaan, vaatteistaan ja sukkahousuistaan hyvää huolta, korjaa sen mitä pystyy, korjauttaa mitä kykenee ja käyttää kaiken loppuun. Eikä siis vaihtele puhelinta sitä mukaan, kun uusi hype nousee. Mun on helppo sanoa, kun en yhtään lämpeä elektroniikasta. Paitsi tietysti niistä sähköisistä lisälämmittimistä :)

Eilen oli hyvä päivä. Monelta osin. Tietyllä tapaa hyvästelin sen rintakorun. En sitä löydä. Enkä aio ostaa tilalle uutta. Vaan aion hyväksyä kohtaloni "Tarina Tarantino Hello Kitty" -rintakoruttomana. Haikeaa. (aamulla kyllä katsoin vielä yhden laukun sisällön. Ei ollut korua, mutta C:n kauan sitten kadonnut polkupyörän lukon avain :)

Olen puhunut paljon siitä, miten vaikeaksi koen Tehtaan (eli siis askarteluhuoneeni) tavarakarsinnan. Eilen katselin siellä tavarapaljoudessa ympärilleni, olin vakaasti päättänyt saada ainakin kolme tavaraa pois, ennen kuin menisin alakertaan syömään. Laskeuduin portaat tyhjin käsin, sillä tajusin että ympärilläni olevat tavarat ovat mielestäni kauniita/ihania/tärkeitä/hassuja - ne tekivät minut iloiseksi. Mitä niitä karsimaan! Turhastahan tässä on tarkoitus päästä eroon, eikä väkisin repiä mitään omalta paikaltaan. Kuten olen jo aiemmin sanonut, minä en ole minimalisti, en pidä puhtaan valkoisesta, tyhjistä tiloista, pelkistetystä tyylistä. Rakastan runsautta, väriä, riehakkuutta, muovia, sälää, krääsää - antaa sen näkyä! Mutta siltikin vain niin, että tavarat, joita ympärilläni on, ovat mieluisia ja jollakin tapaa merkityksellisiä. Sitä mukaa kun merkitys katoaa (kaupassa se on usein voimakkaimmillaan) on tavaran aika vaihtaa kotia.
Iltapäivällä sain kuitenkin melkeinpä kassillisen tavaraa irroitettua. Paljon varmasti turhaa askartelukamaa. Innoittajana myös mahdollisuus osallistua Sinellin Askartelukirppikseen! Paljon oli uutta kotia etsiviä kankaita. Mulle itselle tulee yllättävän vähän virhehankintoja mitä kankaisiin tulee, mutta anoppi ei ole ihan oppinut tuntemaan kangasmakuani, vaikka aivan mahtava ja viisas ihminen onkin. Joten niitä irtoaa aikas paljon.

Eilen ompelin myös todella tehokkaasti. Sain kaikki myyjäisiä varten aikomani patalaput tehtyä. Nekin on sellainen projekti, joista aina välillä innostun, ja sitten ne jää pitkäksi aikaa. Tuntui oikein hyvältä saada ne nyt ainakin alta pois. Sain myös toistakymmentä kolikkokukkaroa viimeisteltyä. Vielä toinen samanmoinen satsi ja nekin on tehty. Jos vielä aikaa jää, niin teen pikkupenaaleita ja ehkä hedelmäpussejakin. Vaikkaikin ne menee aika huonosti kaupaksi, eikä niistä jää tekijälle käteen juuri mitään. Mutta kun haluan eroon niistäkin kankaista. Tukkivat yhden hyllyn kokonaan.

Koulun jälkeen (ihan kamalaa, meidän piti kirjoittaa essee, ja multa se meni ihan pipariksi. En millään saanut "punaista lankaa" siihen, vaan pompin asiasta toiseen. Aloitin yhden, kirjoitin siitä puolitoista sivua, tajusin sen ihan kamalaksi, aloitin kokonaan uuden, eikä siitäkään meinannut tulla yhtään mitään. Ja minä kun niin tykkään kirjoittaa! Aiheena oli tosi-tv. Ehkä se tappoi pienen sisäisen esseistini.) vuokrattiin pitkästä aikaa videovuokraamosta elokuva. Friends with kids. Ihan tyhmä. Ollaan myös katsottu kolmen jakson mittainen sarja Galapagos-saarista, jonka äänenä Tilda Swinton. Tykkään Tildasta todella paljon, mutta luontodokkareiden ääneksi siitä ei ole. Sorry. Mutta muuten kyllä katsomisen arvoinen. Vaikkei vedäkään vertoja niille aiemmin katsotuille sarjoille.

Eilen otin kaiken muun lisäksi pari valokuvaa. Ekassa kuvassa koru, jonka tilaamisesta kerroin jonkin aikaa sitten.

Varoitus!! (en tiedä kenelle) On ilmestymässä nukke, jonka erittäin suurella todennäköisyydellä haluan. Piiroskuva sen verran lupaava.
 "Pyhä Graalini" on tämä nukke: Margo Unique Girl, jonka piiroskuva siis vähän näyttää uuden nuken piirokselta, eikö totta?

 

Ja tässä taas uusi tulokas piirettynä: University of Love

Jos se on puoliksikaan yhtä ihana kuin Margo, on minun se ehkä hankittava. Tai ainakin yritettävä se hankkia. Margottomuus nimittäin riivaa lähes päivittäin. No, ainakin viikottain. Ja kyllä, oikeasti minulla on ihan kylliksi nukkeja jo nyt. Ehkä jopa liikaakin. Mutta kiharahiuksinen puuttuu :) Margo on kaikkialta loppuunmyyty, edes Ebayssä ei sitä pyöri. Kaikki haluavat Margon.

Ei muuta tällä erää. Hassua, että on jo torstai. En tiedä mikä päivä pitäisi olla, muttei ainakaan torstai.

Huomiseen!

xoxo,

Puputyttö

jk. Kiitos kun luet blogiani! Se on hauskaa!

Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 17. päivä

Tällä päivälle yksi suosikkikeinoistani pelastaa maailma! Nimittäin uudelleenkäyttäminen! Tähän voidaan lukea pieneksi käyneiden vaatteiden siirto seuraavalle lapselle, tai naapurin lapsille tms, jauhopakkausten käyttö biojätepusseina, käytettyjen kirjekuorien käyttö muistilappuina (mä tein tätä töissä ihan vimmalla, leikkelin niitä lappuja päivät pitkät ja vein muiden pöydille. Lopulta vain itselleni ja niille, jotka pyysi), korjauskelvottomien vaatteiden käyttö riepuina ja ennen kaikkea suursuosikkini: Kirpputorit! Mä olen (edelleen?) vakuuttunut siitä, että me voitais antaa vuoden loma tälle planeetalle, ja ostaa krääsämme sen sijaan kirppiksiltä. Ei tietenkään ruokaa ja energiaa, ja varmaan montaa muutakin asiaa (kosmetiikka, alusvaatteet, vessapaperi), muuta kaikki se krääsä, josta me niin kovasti tykätään. Astiat, vaatteet, kengät (näitä ei kait kannattais ostaa kirppiksiltä, mä kyllä ainakin ostan), kirjat, levyt, korut, huonekalut. Ainoo mitä se vaatii, on vähän viitseliäisyyttä. että jaksaa etsiä sitä just sopivaa, kirppiksillä kun ei ole aina kaikkia kokoja ja malleja saatavilla :) Mutta just oikeanlaisen löytyminen on niin palkitsevaa! Mä muistan vieläkin niitä riemuntunteita, joita olen kokenut löytäessäni vaikka vintage Hello Kittyä kirppiksiltä. Tai poneja. Tai just sopivia vaatteita. Tai ne Sindyn keittiön alakaapistot, jotka löysin viime kesänä. Tottahan toki kaupassakin voi päästä samanlaiseen hurmokseen, esim. ensimmäinen kerta Hello Kitty -liikkeessä Roomassa, tai vielä parempaa isot HK liikkeet Tokiossa. Mutta siltikin paremmalta tuntuvat kirppislöydöt. Niistä tulee aarteita suorastaan.
Eli haastan teidät käymään kirppiksellä. Erityisesti silloin, kun tarvitsette jotain. Vaikka on siellä hauska käydä muutenkin. Erityisesti sellaisissa, joiden tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Varsinkin, jos tuotto käytetään eläinten hyväksi, eikä johonkin uskonoppien viemiseen kehitysmaihin.






(Pezit eivät olleet kirppikseltä) (haha! Arvatkaa kuinka paljon näiden kolmen kuvan roinasta on päätynyt takaisin kirppiksille! Varmaan puolet! No, ei ihan)

Eilen kolahti postiluukusta kirja! Bongasin tämän Stockalta viikonloppuna ja ruikutin itselleni kappaleen kustantajalta.

En ole vielä ennättänyt kirjaa pläräämään, sen verran kuitenkin, että osaan sanoa ettei se ollutkaan vegaaninen, kasviskeittokirja kuitenkin. Eikä ollut intialaista ruokaa, vaan lähi-idän maista.
Tässä kustantantajan sivuilta kuvaus kirjasta:
Vegestan on Sally Butcherin kasvissyöjille luoma unelmien ja makujen maa, joka ammentaa kasvisruokaperinteensä ja reseptinsä itäisen Välimeren ja Arabian niemimaan laajalta alueelta. Vuosituhansien aikana Lähi-idän keittiöstä on kehittynyt omanlaisensa, ja kasvisruokailijoille alue on oikea runsaudensarvi.

Vegestan-kasviskeittokirja tarjoaa inspiroivia ideoita ja kaiken tarvittavan tiedon ihanan kasvisruoan laittamiseen. Monista jännittävistä aineksista syntyy herkullisia ruokia, jotka ovat täynnä yrttejä ja mausteita sekä värejä ja tuoksuja. Miltä kuulostavat esimerkiksi yrttiriisi sahramikasvisten kera, inkivääri-tamarindimunakoisot tai arabialainen semolinakakku?

Sally Butcher omistaa Lontoossa Persepolis-nimisen etnisen ruokakaupan, jossa myydään Lähi-idän elintarvikkeita.

Mä kerron sitten oman mielipiteeni kun olen jotain tästä kokeillut. Toinenkin onnekas kirjajuttu sattui samalle päivälle. Nimittäin saatiin kirjastosta iso armahdus tuhoutuneesta kirjasta. Olin epähuomiossa laittanut kirjan liedelle, sen ollessa vielä kuuma. Kansihan siinä tuhoutui täysin. Kiltti kirjastosetä laittoi sen lastenkirjapoistoihin ja jouduimme maksamaan murto-osa siitä, mitä olis oikeasti joutunut maksamaan. Kiitos! :)

Eilen en ostanut mitään! Sitäkin enemmän ompelin ja jälleen karsin. Alakerta alkaa olemaan jo paljon selkeämpi, yläkerrassa vielä paljon työtä! Ja aika raskasta sellaista, sillä joskus minun tulee käydä käsiksi Tehtaaseen. Ja askartelutavaroiden kanssa "sitä saattaa joskus vielä tarvita" on voimakkaimmillaan. Ja oikeastikin kun tekee paljon, tarvitsee myös paljon tarvikkeita. Ongelma vaan on se, etten meinaa enää mahtua tekemään mitään, kun kaikki paikat pursuaa "sitä saattaa joskus vielä tarvita" tavaroita. Kyllä tämä tästä!

Tänään aamulla Pimpula ilmoitti toivovansa, että menisin töihin. Minä sitten ihmettelemään että miksi. No siksi, että voisin antaa lapsille enemmän rahaa. Ja rahalla kuulemma ostaisi vaatteita. Tällä hetkellä ei kuulemma ole tarpeeksi vaatteita. Ehkä tällä hetkellä olevat vaatteet eivät vaan ole tarpeeksi *jotain*. Jotenkin sitä on itse niin vaikea nähdä/ymmärtää mitkä asiat ovat lapsille tärkeitä. Itse olen älyttömän tyytyväinen, kun meillä on ihana (??) koti, paljon hyvää, puhdasta ruokaa, mahtava perhe, pupuja, koiria, kirjoja, pyykinpesukone, tiskikone, rakkautta ja niitä vaatteitakin. Miksi ihmeessä ostaa hillitöntä vaatevarastoa lapselle, joka kasvaa koko ajan?


Menen nyt ompelemaan lisää. Myyjäiset lähestyvät! Pitäkää muuten peukut pystyssä, että Pinkkis huolitaan Ofelia Markettiin!

(toissailtana traumaattinen kokemus: tulin pyörällä koulusta ja näin alastoman miehen. Ja kyllä, myös pippelin)

Pa***t! Hapankaalini eivät onnistuneet! Ei kumpikaan! Jos vielä kokeilen, niin täytyy laittaa hapanleipää pohjalle, ja jos ei sittenkään onnistu, niin sitten en enää edes yritä.

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 16. päivä

Ihan tyhmää kun tässä uudessa bloggerissa ei otsikkoa kirjoittaessa vanhat otsikot tule enää näkyviin. En noista päivistäkään enää tiedä...koittakaa kestää, jos tulee virheitä.

Olen ollut jo tuskastuttavan pitkään koneella, joten yritän pitää tämän melko kompaktina tänään.

Vuorossa operaation yksi tehokkaimmista ja silti helpoimmista (ainakin teoriassa) haasteista!
Norsujen töräytyksiä! Rumpujen pärinää! Nokkahuilun ujellusta!

                     VÄHENNÄ!! 
Tietenkin näitte sen heti, kun se on noin isolla kirjoitettu : /

Varmaankin kaikki kuulleet Reduce, Reuse, Recycle mantraa hoettavan. Tämä on siis niistä se tärkein ja tehokkain Reduce. Olet ostamassa kolme lakupötköä (kaikki pakattu muoviin, tietenkin), entä jos ostaisitkin vain kaksi? Olet suihkussa joka päivä 7 minuuttia - vähennä puoleen! Kotisi lämpötila on talvipakkasilla säädetty 22 asteeseen - pudota 20 asteeseen! Osta ja kuluta vähän kaikkea vähemmän. Ruokaa (ei tietenkään nälkää tarvitse nähdä, mutta niin ettei poiskaan tarvitse heittää), vaatteita, kenkiä, kosmetiikkaa, jopa hammastahnaa ihmiset truuttaa ihan liikaa hammasharjaansa ja puolet syljetään heti alkuunsa suusta pois.

Listaan tähän suoraan kirjasta "Keittiö ja kammari - Vanhat konstit kodinhoitoon" (Christina Strutt, Otava)  helppoja tapoja vähentää. Näistä pitäis poimia 12 asiaa, joita toteuttaa joka päivä, loppuelämämme ajan "saavuttaaksemme muutoksen".
* sammuta kaikki tarpeettomasti palavat valot.
* Sammuta kaikki valmiustilassa olevat laitteet.
* Vietä joka päivä minuutin verran lyhyempi aika suihkussa.
* Käytä ns. harmaata vettä puutarhan kasteluun ja auton pesuun.
* Keitä vettä vain niin paljon kuin tarvitset.
* Kasvata kolmea eri yrttilajia.
* Kasvata kymmentä eri kukkalajia.
* Kävele tai pyöräile niin paljon kuin mahdollista auton käytön sijaan.
* Vietä yksi loma vuodesta kotona.
* Istuta nurmikko, älä päällystä pihamaatasi.
* Kierrätä kaikki paperit.
* Käytä kierrätyspaperista valmistettua wc-paperia.
* (Yritä käyttää tässä kirjassa esiteltyjä puhdistusaineita kokonaisen kuukauden ajan. Esim. etikkaa ja soodaa)
* Anna tänä vuonna lahjaksi jotain, josta joku muu on jo iloinnut aikaisemmin.
* Osta vedensuodatin äläkä osta pullotettua vettä muulloin kuin hätätapauksessa.
* Pane wc-istuimen vesialtaan sisään tiiliskivi tai litran vesipullo, tai hanki vettä säästävä wc-istuin.
* Kun ostat seuraavan autosi osta niin ymp.ystävällinen kuin voit.
* Tiedustele kaupoista miksi he lämmittävät jalkakäytävänsä.
* Tiedustele kaupoista miksi he pitävät valot päällä läpi yön.
* yksi ihan tyhmä, ja liian pitkä
* Osta 10 luomutuotetta viikossa
* tyhmä
* Osta kotim. tuoteita aina kun se on mahdollista.
* Laske lämpötilaa huoneistossasi ja pukeude lämpimämmin.
* Osta tavallinen, vanhanaikainen ja käsikäyttöinen (?) tuuletin, jonka voit halutessasi sammuttaa tunniksi tai pariksi
* Matkusta junalla lentokoneen sijaan.
* opeta lapsesi kunnioittamaan tätä planeettaa.
* Opeta itsesi kunnioittamaan tätä planeettaa,

Tämä on siis Brittiläinen kirja, ihan kaikki ei niin fiksun oloisia vinkkejä meille, mutta koska listat ovat niin kivoja niin kirjoitin (lähes) kaikki teidän iloksi :)

Eilen ei pitänyt ostaa mitään. Uh...minä ostin maailman pienimmän Postisetin : / (:D!!)

Osasinkohan ladata videon?
Sain eilen taas joitain työttömyyteen liittyviä asioita hoidettua. Olen niin huono niissä. Kaiken maailman lippulapuissa. Töihin meno oli niin paljon helpompaa. Harmi vaan, että se oli niin syvältä, etten meinannut enää maankamaralle päästä ollenkaan. Mutta jonain päivänä minä vielä teen sellaista työtä, josta pidän ja jonne pääsyä odotan innolla! Varmasti!

Eilen koulussa jollain soi puhelin. (taitaa olla aika yleistä nykyaikana). Eikä siinä mitään, sattuuhan sitä. Mutta tämä pikkuniljake vastasi puhelimeen, ja puhui täysin tyhjänpäiväisen puhelunsa kesken tunnin. Ymmärrän, jos joku oikeasti odottaa jotain tärkeää puhelua, että silloin pahoitellaan (mielellään vielä etukäteen)
 ja puhelun tullessa mennään käytävään hoitamaan asia. Ei tunnilla jutella tyttökaverille tms. Mutta kyseessä olikin suoraan peruskoulusta tullut pipopäinen poika. Samainen tapaus juttelee kaverinsa kanssa koko ajan. En ymmärrä miksi ne edes lukioon tulevat, jos ei vois vähempää kiinnostaa. En usko, että huonoilla lukion papereilla tekee yhtään mitään. Ja kyllä, se on myös osoittain minun ongelmani, sillä se jatkuva pälätys häiritsee. Ei kyllä yhtä paljon kuin ärsyttää. Silti.

Tänään täytin hakulomakkeen Ofelia Markettiin!!! Toivottavasti pääsen! Pahoin pelkään, että viime kertainen viimehetken perumiseni vaikuttaa mahdollisuuksiini tällä kertaa :(

Nyt täytyy mennä ompelemaan! Ai niin! En ole vieläkään löytänyt sitä rintakorua. Se oikeasti riivaa mua! Olen kolunnut vintin yhden nurkan, joka jäi kesällä siivoamatta, sain sieltä muuten jättikasan turhaa tavaraa.

Lisäksi olen läpikäynyt lukemattoman määrän hyllyjä ja tasoja, koloja ja kolhuja, samalla osittain siivoten ja karsien. Ja vaikka viikko sitten tyhjennettiin meidän yks pieni huone, johon kirppiskamat alkaa aina kerääntymään, niin nyt se on jo ihan täynnä. Ja pelkästään meidän roinaa, sillä äitiltä viime viikonloppuna tulleet ovat vielä autossa. Kyllä meillä Kettusilla on paha taipumus hamstraamiseen ja keräilyyn. Olen ihan aavistuksen verran miettinyt, että jos vähän kaventaisin "Hullu Tiedemies" kokoelmaani minivessassani. Jos vaikka yhden tason tyhjentäis, että sais lattialta aivan kaiken pois. Mä en siis hevillä kokoelmistani luovu. Paitsi sitten, kun kokoelma alkaa olemaan tarpeekis kattava, kuten esim. kävi Hello Kittyjen kanssa. Nyt olen niitäkin aarteita laittanut aika ronskisti pois. Kerään niitä kyllä pikkuveljen ostettavaksi puolisolleen. Mutta en olis saattanut vaikka 10 vuotta sitten ikimaailmassa uskoa, että joskus olisi tarpeekis, saatika liikaa Kittyjä. Näin se maailma muuttuu. Osan japanilaisista posliinihahmoistanikin olen laittanut pois, enkä uusia (käytettyjä) osta, ellei ne ole just, eikä melkein. Eilen kävin läpi Pinpulan barbielaatikoita. Sieltäkin sain paljon pois. (ja vähän omaan käyttöön) Eikä löytynyt rintakorua :(

Ruokakaappejakin olen ihan hiukan silmäillyt siihen malliin, että voiskohan tätä touhua yhtään yksinkertaistaa? Olen aina ajatellut, että pitää olla monipuolista, paljon eri asioita, variety. Varsinkin, jos on muuten rajoittunut ruokavalio. Mutta tarviiko meillä oikeasti olla kymmentä erilaista papua (herneet ja linssit mukaan laskettuna) kaapissa? Eikö härkäpapu ja herne ole tarpeeksi?
Pitääkö olla xx (en jaksa edes laskea) määrä jauhoja ja hiutaleita? Mausteita äkkilaskemalta on n. 50 eri purkkia. Entä jos olis vaan ne, joita käyttää aktiivisesti? Entä jos lakkaiskin kikkailemasta ruoalla ja tekis niitä tuttuja, samoja juttuja aina vaan? Aika tylsän kuulosta. Mut olis ainakin siistiä. Tai siistimpää.

Hitto! siitä kun sanoin, että pitää mennä ompelemaan on mennyt melkein tunti. Eksyin vielä vaarallisille vesille Ebayhin, onneksi pääsin pois ostamatta mitään! (yritin etsiä koruani sieltä)

Moikka nyt!

xoxo,

Puputyttö (jonka tekee tuhottomasti mieli kaapissa lymyäviä sipsejä! Estrellalla Limited Edition Red Thai tms. jotka ihan hillittömän hyviä! Piti ostaa kaksi pussia, kun ovat niin Limited! Tulis jo mies asioilta, että voin ylipuhua sen, että syötäis jäljellä oleva pussi äkkiä pois.)

Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 15. päivä (Kulutus)

Kulutus on iso sana, joka kattaa oikeasti kyllä paljon enemmän kuin mihin aion nyt tällä viikolla paneutua. Minä tarkoitan siis ostoskelua, shoppailua ja ehkä jotain muutakin, jos mieleen sattuu jotain mielenkiintoista viikon aikana pulpahtamaan. Siis aika vapaat kädet itselleni tämän viikon suhteen annan :) Onhan tämä minun ploki. (ja nyt varmaan lähtee liuta lukijoita, kun kirjoitin ploki, enkä blogi - heippa! ;)

Tänään vuorossa kaikista tehokkain keino vaikuttaa ympäristön tilaan! Suorastaan kaiken vaikuttamisen äiti! Saanko esitellä: Älä Osta Mitään! (Aplodien vaiettua voimme jatkaa)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
---------------------------tap tap tap-----------------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------läpy läpy läpy--------------------------------------------
---------clap clap clap--------------------------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------tap tap tap----------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aika harva meistä pystyy hyppäämään kokonaan pois tästä kuluttamisen hullunmyllystä, vaikka tokihan se mahdollista on. Ainakin kokeilumielessä. Sen on tehnyt mm. Mark Boyle, "Moneyless Man" kirjan kirjoittaja. Hän eli vuoden (englannissa) ostamatta yhtään mitään, kuluttamatta yhtään rahaa. Linda Cockburn perheineen eläen puoli vuotta (australiassa) käyttämättä rahaa. Varmasti muitakin vastaavanlaisia tapauksia on, niistä vain ei ole kirjoitettu kirjaa, joka olisi osunut silmiini. (tykkään muuten kovasti tälläisistä kirjoista, vähän niinkuin reality-tv, mutta mielenkiintoisemmalla sisällöllä - niin että jos joku tietää vastaavia niin vinkatkaa. Ekovuosi Manhattanilla oli myös mieluisa, vaikkei kirjoittaja Colin Beavan rahatta elänytkään). Enkä nyt kehoita ketään ryhtymään tälläisiin "extreme" haasteisiin, vaikkakin jos niin teette kirjoittakaa aiheesta kirja, tai ainakin ylläpitäkää blogia, josta sitten vinkkaatte minulle, vaan ennen kaikkea tarkoitus pysäyttää miettimään omia kulutustottumuksiaan. Kaikki me hyvinvointivaltioissa elävät tultais toimeen niin paljon vähemmällä, ja vielä niin, ettei se vaikuttais meidän hyvinvointiin millään lailla. Päin vastoin, uskallan väittää, että aika monen ihmisen elämä helpottuis ja olo paranis, jos vaan päästäis tästä kulutuskierteestä pois. Sehän olis kansantaloudellisesti tietenkin ihan katastrofi, jos ihmiset alkaiskin ostamaan vaan tarpeeseen, sillä ylhäältä päin katsottuna meidän tärkein tehtävähän on tietenkin lisätä kulutusta, tehdä aina vaan himpun verran enemmän töitä, että voidaan vuosi vuodelta kasvattaa bruttokansantuotetta ja pärjätä kovassa kilpailussa kaikkia muita maita vastaan. Jos me uskaltauduttais hypätä kyydistä pois meille varmasti kävis jotain aivan kamalaa. Oikeesti jos sen huolella suunnittelematta tekisi niin varmasti jouduttais ojasta allikkoon, mutta onhan meillä viisaita ihmisiä vaikka muille jakaa, kyllä ne varmasti keksis jotain, millä turvattais kaikki palvelut ja muut. Eikä sekään tietenkään hetkessä tapahtuis. Mutta jos ens alkuun lopetettais (tämä on siis jo enempi politiikkojen heiniä) talouskasvu, ja siitä pikkuhiljaa käännettäis sitä kestävämpään suuntaan. Entä jos bruttokansantuotteen ja muiden vaikeiden taloudellista hyvinvointia kuvaavien termien sijaan otettaisiinkin käyttöön onnellisuusmittarit? Entä jos poliitikot olisivatkin kiinnostuneita meidän onnellisuudesta? (no huh huh! Eikö se riitä, että pidetään huoli omasta navasta ja sen lähistöllä pyörivistä ja tietenkin niistä, jotka parhaiten siitä huolenpidosta maksavat!) Aika monet tutkimukset (ei, mulla ei nyt ole tarjota teille yhdenkään nimeä, enkä muista edes nyt mistä kirjasta olisin sen viimeksi lukenut) osoittavat, ettei onnellisuus lisäännyt vaurauden mukana. Kun ihminen saa tietyt perustarpeensa tyydytettyä, ei raha sen jälkeen enää lisää onnea. Melkoinen pommi. Mutta totta puhuakseni, ainakin minun silmään (oikeaan, jossa parempi näkö, ja joka muutenkin minun dominoiva silmäni) näyttää siltä, etteivät ihmiset ole sisäistäneet sitä, että onnellisuus olisi varakkuutta tärkeämpää. Niska limassa pusketaan töitä, tai sitten tehdään täysin epätyydyttävää työtä, jotta saadaan rahaa, jolla ostetaan aina vaan uudempia ja hienompia "leluja", jotka tuovat hetken tyydytyksen, kunnes huomataan, että meidän leikkiessä onkin markkinoille (tai naapurille) tullut vielä hienompi ja kiiltävämpi lelu. Voi kamalaa! Meidän täytyy saada tuo, eihän tästä vanhasta romusta ole enää mihinkään.
Entä jos sitä työtä tekisikin vähemmän? Tai tyydyttävämpää työtä, mutta pienemmällä palkalla? Ja olisi sitä kautta onnellinen, ilman varustekilpailua.

Huh! Tulipa paljon asiaa, vierestä. Vuosittain järjestetään Älä osta mitään -päivä, tänä vuonna se on 30.11. Juuri sopivasti joulun kynnyksellä muistuttamassa joulun kaupallisuudesta ja siitä kuinka älyttömän paljon jouluna ostetaan kaikkea turhaa roinaa, usein jopa niin, että lahjan ostaja tietää jo ostohetkellä, ettei lahjansaajalla ole kyseiselle kapistukselle mitään käyttöä. Mutta jotain on pakko antaa. Ja taas karkas...niin tämän postauksen tarkoituksena vähän herätellä miettimään omia kulutustottumuksiaan. Ennen kaikkea omia. Mulla niin älyttömän herkästi unohtuu kaikki tolkku kun pääsen kauppaan, jossa uusia ihania asioita. Eilenkin Ruohonjuuressa katselin pesuaineita. Olen kirjakaupalla lukenut siitä, kuinka etikalla, soodalla ja tiskiaineella pärjää vallan mainiosti. Mutta silti himoitti Kanadasta Suomeen raahatut kirkkaan valkoiset muovipullot, joissa eläinten kuvia. Tarjouksessa vielä osa. En ostanut! Ostin kuitenkin erään lukijan suosittelemaa Attitude -konetiskiainetta Ecoverin sijaan. Ollaan oltu Ecoverin pesutulokseen tyytyväisiä, mutta ympäristiystävällisistä tiskiaineista se on vähiten ympäristöystävällisin, ja jos oikein "tiukkoja" ollaan, niin merkki ei ole täysin vegaaninen.
Niin, jopa siis pesuaineet herättävät sisäisen shoppailijani, saati sitten kauniilla koristeilla kuvioidut lautaset, tai Hello Kitty mehujäät.

Eilen meikkasin. Mentiin sateessa keskustaan. Kiusallista myöntää, mutta ajettiin autolla asemalle (n. 3 km.) ja sieltä sitten junalla kaupunkiin. Mutta kun satoi. (ei se meitä kyllä aamulla juostessa haitannut). Ennen keskustaan menoa olin alkanut tyhjentämään tätä

(on se ollut aikeissa jo pitkään, mutta nyt motivaattorina kadonnut rintakoruni). Otettiin kokonaan toi ritilähylly pois, ja aika paljon rompetta sain muutenkin sieltä pois ja toisaalta sain tilalle paljon sellaista, mikä tänne oikeasti kuuluis. Esim. kaikki käsilaukkuni ovat nyt tässä kaapissa. N. 70 % käsilaukuistani ovat käytöstä poistuneita, mutten raaski tehdä niile yhtään mitään, ja vielä ihan tyhmistä syistä. Ottaisin kaapista kuvan, jos se olis nyt jotenkin tosi fiksun näköinen. Mutta kun se ei ole, niin saatte vaan kuvitellä miltä se nyt näyttää. Lassi sai ton hyllykön sen jalkapallokamoille, jotka aiemmin olivat lapsellisessa Ikean lohikäärme-hyllykössä, joka jatkuvasti irtosi.

Kaupungille lähdettiin siis niin, että makuuhuone oli kaaoksen vallassa. En nimittäin kerinnyt muuta, kuin tyhjentämään kaapin ja pyykimään hyllyn. Enkä löytänyt rintakoruani täältäkään :(

Kaupungilla mentiin ensiks Pikku Nepaliin syömään. Olin vähän aikaa sitten löytänyt muutamia lounareita, joten uskaltauiduin tällä tavoin vähän törsäämään. Ruoka oli hyvää. Kunnes suuhuni osui jotain kovaa. Ensin luulin sen olevan harvinaisen iso kardemumman kuori. Mutta lähempi tutkimus paljasti sen pieneksi metalliverkoksi. Sellaiseksi, joita hanoissa on. Melko inhaa. Laitoin sen suomalaiseen tyyliin lautasen reunalle ja pyysin siippaa jättämään asian sikseen. Mutta eihän C amerikkalaisena voinut antaa asian olla. Hän pyysi tarjoilijan pöytäämme, näytti verkkoa ja kertoi sen löytyneen ruoastani. Tarjoilija nappasi verkon mitään sanomatta mukaansa ja katosi keittiöön. Ja käyttäytyi sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut. Korjasi lautaset pois ja kysyi haluammeko jälkiruokaa. Yritin ajatuksen voimalla hillitä miestäni, mutta turhaan. C avautui tarjoilijalle, sanoi miten olisin voinut tukehtua siihen metalliverkkoon ja kuinka tyytymättömiä olemme tilanteeseen. Taaskaan tarjoilija ei sanonut mitään, lähti vaan pois! C uhitteli minulle, että tämä on viimeinen kerta kun tänne tulemme (oli yksi suosikkiravintoloistamme). Minä olin tästä itseasiassa ihan tyytyväinen, sillä ennemmin kävisin useammin japanilaisessa ravintolassa :) Laskua tuodessaan tarjoilija kuitenkin esitteli pahoittelunsa ja tuon metalliverkon avulla laskustamme lähti alkupalat pois. Eli jatkossa kaikki ottavat omat metalliverkkonsa ravintolaan mukaan ;)
Ravintolasta menimme tien toisella puolella olevaan Annantaloon, Japani-päivää viettämään :) Nukkenäyttelyni oli yksi vitriinikaappi, jossa ikivanhoja Kokeshi-nukkeja. Minä kyllä pidän kokesheista, mutta enemmän niistä uusista, kirkkaan värisistä versioista. Ja salaa toivoin, että mukana olisi ollut myös muita japanilaisia nukkeja, kuten kiinassa tehtyjä Blythejä, tai Liccoja. Mutta ei, ainoastaan haalistuneita puunukkeja.
Mitään ostettavaakaan en löytänyt, olisin toivonut ruokaa olevan enemmän tarjolla, siis ei valmista paikan päällä syötävää, vaan kotona kokattavaa. Mutta hyvä näin. siellä oli myös kolme nuorta neitiä kirpputoripöytänsä kanssa, heiltä sentään ostin pienen kilpikonnapyyhkeen C:lle, että voi juoksuhikiänsä siihen pyyhkiä.
Kaikesta huolimatta minulla oli kivaa, ja jopa C tuntui viihtyvän. Kaikista eniten pidin bonsai puista. Harmittelin, etten ottanut yhtään nukkea mukaan, niitä olisi ollut ihana kuvata niiden kauniiden puiden vierellä.

Annantalolta Forumiin jälkkärit hakemaan. Eli Niia's Cupcakistä ostettiin kookospikkarit. Nam! Ja sieltä sitten Ruohikseen niitä pesuaineita kuolaamaan ;) Tiskiaine kainalossa Akateemiseen, C:llä oli joitain kirjoja joita se halus ostaa. Minä ihastelin askartelukirjoja C.n kierrellessä etsimässä omiaan. Kirjojen ihastelun lomassa piipahdettiin myös Aalto-kahvilaan. C otti täällä suositellun kahvin ja minä onnettoman makuisen genmaichan. Ganmaicha on japanilainen, yleensä ruoan kanssa nautittava vihreä tee, jossa paahdettua riisiä makua tuomassa. Itse vihreä tee on ns. kakkoslaatua, joten se on oivan taloudellinen arkijuoma. Yleensä kyllä tykkään tästä teestä, jopa niin paljon, että juotuani sitä ensimmäisen kerran menin Tokyokanista kysymään, että tietävätkö he mitä Kabukin käyttämä tee on. Ja sain sitten tietään sen olevan juuri genmaichaa. Mutta tähän teehen en saanut makua sitten millään. Yleensä sitä haudutetaan vain minuutin verran (johtuen juuri teen vähemmän hyvästä laadusta, joka kitkeröityy herkästi), mutta yritin lisähaudutuksella saada jotain makua...turhaan. Mutta kahvi oli kuulemma hyvää.

Käsityökirjaosastolta löysin kaksi oikein mielenkiintoista kirjaa:

 Vai mitä sanotte näistä? Ja koska olen köyhä työtän lusmu, en ostanut kumpaakaan, vain painoin ne visusti mieleeni myöhempää käyttöä varten.

Meikit pysyivät sateesta huolimatta naamassa, suht omilla paikoillaankin vielä ja treffit olivat metalliverkosta ja jatkuvasti mieltäni piinaavasta kadonnesta rintakorusta huolimatta onnistuneet. Kaiken kaikkiaan mukava iltapäivä kaupungilla.

Kotona jatkoin karsintaa ja sain ehkä ihanimman ja kannustavimman kiitoksen pitkiin aikoihin. C kiitti minua tavarankarsinnasta (josta hän on välillä myös motkottanut, erityisesti jos kajoan hänen käyttämiinsä asioihin). Hieman ivallisesti kysyin, että mistä hän nyt on lukenut karsinnan eduista (C ei usko mitään mitä sanon, ennen kuin on lukenut saman "luotettavasta" nettilähteestään). Ei ollut kuulemma lukenut mistään, mutta arjessa itse huomannut, että on paljon siistimpää ja itse siivoaminenkin helpompaa. Olipa ihanaa kuulla se :D Autoin Hapsia siivoamaan huonettaan, saatiin kaksi isoa kassillista "liian lapsellisia" kirjoja ja muita juttuja pois. Seuraavaksi olen ajatellut käydä käsiksi Pinjan huoneeseen, joka on jatkuvasti kamalan sotkuinen javaikea siivottava. Tämä johtuen siitä, että minä tuputan omia tarpeettomia askartelujuttujani ja muita "aarteita" joita en raaski laittaa pois, mutten itsekään tarvitse. On ihan älytöntä, että dumppaan ne sitten tyttäreni murheeksi.

Päivälliseksi tein hyvin "pinkkismäisen" salaatin :)

Onneksi meillä on pupuja, muuten olisin jotunut syöttämään lapsille ylimääräiset noiden kuvioiden ympäriltä! Itse söin kyllä tofun leikkuujäänteet. Sisältää mm. kotim. luumua, kaalia, kahdenlaisia ituja, porkkanaa, kotim. paprikaa - torilta 2 €/kg!

Lisäksi oli jäänteitä kahdelta päivältä, sekä osittain lasten leipomia sämpylöitä. Ohje, jonka postasin ekalla viikolla Tee ite -päivänä, toimii oikein loistavasti myös sämpylöinä. Ehkä jopa paremmin kuin leipänä.

Illalla, ennen treffien päätöstä, etsin vielä netistä niitä katselemiani askartelukirjoja. Nörttikirjaa en tilannut, sillä enhän minä ole nörtti! Mutta Liisa Ihmemaassa kirjan kylläkin, vaikken Liisakaan ole. Mutta enempi sinne päin kallellaan :) Sain kirjan kotiintoimitettuna puoleen hintaan siitä, mitä se Akateemisessa olis maksanut :) Olin oikeasti hyvin tyytyväinen tekemästäni Nörtittömyys-oivalluksesta. Sillä nykyäänhän kaikki trendikäät ovat nörttejä, ja itse sanakin on kokenut pahemman laatuisen inflaation. Nörttejä siellä nörttejä täällä. En nyt millään saa sitä puettua sanoiksi. Lopputulos kuitenkin siis se, etten ostanut kirjaa vaan kasvoin hiukan. Kaikki mikä on hassua/kivaa/hupsua ei ole kuitenkaan minua varten, vaikka kaikesta hassusta, kivasta ja hupsusta pidänkin. En minä kuitenkaan niitä askartelujuttuja tekisi. Vaikka ne kivalta ja hassuilta näyttäisivätkin.

Kamalasti tekstiä!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 13. ja 14. päivä

Heipparallaa!
Kolmas kerta toden sanoo! Olen kahdesti jo pyyhkinyt epähuomiossa kirjoittamani pois...rasittavaa. Mutta onneksi en ollut ennättänyt kirjoittamaan vielä paljoakaan. eilen oli aamulla sen verran kiirettä, että postaus jäi tekemättä. Tänään sitten tuplasti keinoja pelastaa maailma :)
Ensimmäinen: Hoida mahdollisimman monta asiaa yhdellä ajolla. Eli kun on "pakko" mennä autolla jonnekin (paljon tai isoa tavaraa tulossa tai menossa, pienten lasten vienti treeneihin tms. [mä olen kyllä joskus raahannut Pinjaa pyörän tarakalla talleille ja sieltä takaisin, niin että kotimatkalla jouduin pitämään Pinjasta kiinni, ettei se nukkuessaan tipahtais kyydistä. Aika kuumottavaa, myönnetään]), yritä hoitaa mahdollisimman monta tehtävää kerralla. Meillä kun viedään kirpputorikamaa Hesylle, viedään samalla kiertoon kartongit ja metallit, käydään kaupassa ja ehkä haetaan vielä koiranruokakin. Vaikka bensa onkin kamalan kallista, ei se tunnu vieläkään vaikuttavan ihmisten ajokäyttäytymiseen. Ehkä kyllä nuorten? Nimittäin silloin kun olin just saanut kortin (voi kamalaa, se oli kyllä pelottavaa ja vaarallista) oli nuorilla tapana viettää kaikki vapaa-aikansa autossa huristellen ympäri kaupunkia, ilman mitään päämäärää sillä kurvailulla. Todella pöljää. Nykyään sitä ei taideta niinkään harrastaa? Tämäkin vaatii vähän suunnitelmallisuutta ja suunnitelmallisuus ei taida olla kovin iso juttu nykypäivän kiireisessä maailmassa : /

Ennen toista mun on ihan pakko kertoa yhdestä todella raivostuttavan vaivaavasta asiasta. Eilen illalla siivosin korujani ja yhtäkkiä muistin yhden hillittömän hienon (nyt kun se on kadonnut niin se on tietenkin maailman hienoin, kaikista kaunein, kaikkien aikojen uskomattomin koru) rintakorun, joka mulla on joskus ollut. korusuunnittelija Tarina Tarantinon suunnittelema Hello Kitty -rintakoru. Ja nyt sitä ei sitten tietenkään ole missään :( Ei siinä, en ole sitä ainakaan kolmeen vuoteen edes kaivannut, mutta nyt kun sen muistin tuli pakottava! tarve löytää se. Illalla yritin penkoa kaikki mahdolliset paikat ja Chrisin harmiksi muutaman mahdottomankin. Kirjahyllyjä on siirrelty, sängynaluslaatikoita tyhjennetty, kauan aikaa sitten käytössä olleiden vaatteiden taskuja koluttu ja korua ei ole missään. Hetki sitten googletin sen, mutten löytänyt sitä samaa, joka minulla oli. Mutta sitten hain sitä omista Flickr kuvistani, ja löysin yhden kuvan, jossa minulla on se yllä!! (ja nyt haluan sitä entistä enemmän! Sattuu!)


Kuvan löytyminen antoi kuitenkin hitusen toivoa, sillä luulin, etten ole nähnyt korua kertaakaan Chrisin aikana. Mutta tuo kuva on otettu treffeillä Tampereen Veganissimossa, jossa oltiin pian sen jälkeen kun C muutti tänne. Jossain sen on oltava! Samoin kuin suosikki tennareitteni (Conversen punaiset tennarit, joissa lieskoja - super makeet, ostin japanista eikä samanlaisia saanut suomesta, sinisiä kylläkin) tai Vegasista ostettamani supersöpön laukun, jossa söpöjä pieniä eläimiä ja siitä roikkui pieni panda-kukkaro, pandan sisään olin laittanut hopeadollarin. Kaikki kadonneet :( Missä olette, rakkaat tavarani?!? Mutta nyt tää korun muistaminen on aiheuttanut sellaisen häiritsevän tunteen, tiiättekö kun yritätte muistaa vaikka jonkun ihmisen nimeä. Se on ihan kielenpäällä, muttette millään saa mieleen sitä. Ja sit kun se palautuu mieleen tunne on mieletön. Tässä ei muistelo auta. Pitää vaan etsiä. Ongelmia on useita. Miedän talo on aivan mahtava paikka pienen korun piiloutua ikuisiksi ajoiksi. En muista nähneeni korua vuosiin, joten se ei ole missään suht peruspaikassa, vaan todella piiloutunut syvälle. Olen käynyt jo läpi useimmat todennäköiset epätodennäköiset paikat, ilman tulosta. Syvältä!

14. haaste on sellaisille, jotka lentävät paljon. Matkusta (lennä) harvemmin mutta ole perillä pidempään. Ja ehdottomasti pyri välttämään välilaskuja. Helpommin sanottu kuin tehty, jos rahaa ei ole paljoa ylimääräistä. Mutta toisaalta, jos on rahaa lentää niin eikö silloin pitäis olla rahaa myös välttämään välilaskuja.

Siinä oli operaation toinen viikko. Ens viikolla on paljon hauskempaa, kun keskitytään shoppailuun :D

Perjantaina tuli Vegetukun paketti. Siinä oli enemmänkin herkkuja C:lle sekä pähkinöitä, mausteita ja raakakaakaojauhetta minulle, mutta kyllä minäkin sain vähän täydennystä riemurasiaani. Kaikki ei suinkaan ole vegetukusta, mutta herkuimmat herkut kyllä.

Eilen aamusta mentiin Lassin parturiin ja sieltä Jäkeen siivoamaan. Kävin myös optikolla, tutkittiin silmät ja sain piilarit, joita voin käyttää paljon :) Olisin kyllä voinut käyttää aiempiakin piilareitani päivittäin, mutten kertakäyttöisiä viitsinyt ja laiskakin olen jne. (-piip- kamala taisto pojan kanssa yksien hiton sämpylöiden takia. Aina en ymmärrä, miten omena on voinut pudota niin kauas puusta...No, ehkä se on lähempänä sitä toista puuta ;)
Optikon jälkeen torin kautta äitille siivoamaan. Torilla kotimaisia paprikoita 2 €/kg! Kaupassa samaiset paprikat kolme kertaa kalliimpia.

Siivosin edelleen keittiötä, sain tasot siivottua (vihdoinkin! Jee) ja pääsin aloittamaan kuiva-ainekaappeja. Keräsin kassillisen jo parhaat päivänsä nähneitä elintarvikkeita kotiin, meillä ne kuitenkin menee paljon nopeammin kuin äitillä. Aika paljon kyllä heitin poiskin, salaa. Mutta on oikeesti niin ihanaa, kun siellä sen muutoksen huomaa niin selkeästi. Turhauttavaa on se, kun välillä äiti on niin vastahankainen (osittain kyllä leikillään, mutta sekin vaikeuttaa) laittamaan selkeästi turhia tavaroita pois. Olen kyllä yrittänyt olla mahdollisimman hienotunteinen tarvittaessa, ja välillä kyllä vähemmän. Osan turhista, siis sellaisista joiden olemassa-olosta äipällä ei ole tietoakaan ja joiden poissaoloakaan ei siis huomaisi, olen laittanut pois kysymättä mitään. Ehkä sama on käynyt korulleni ja tennareille ja kassillekin? Kuka tunnustaa laittaneensa ne pois?

Mitäs vielä? Eipä kait muuta. Tyhmää kun sataa, sillä ollaan menossa treffeille. Minä sen lisäksi Annantalolle Japani-päivää viettämään. Ennen kaikkea kiinnostaa näyttely japanilaisista nukeista sekä kauppakuja. Ja sieltä sitten Pikku Nepaliin. Olisin kyllä halunnut japanilaista, mutta kun se ei ollut C:n suosikkilistalla, niin piti jättää se pois laskuista.

Hapsin joukkue voitti pari viikkoa sitten jonkun turnauksen ja koska Hapsi teki viime perjantain pelissä ensimmäisen maalin sai hän vuorostaan pitää pokaalia kotona :) (nyt hajos olohuoneessa juomalasi, kun kakarat riehuu...)

Isojen poikien tyyliin pokaalista pitää tietenkin juoda! Pienten poikien tyyliin pokaalista juodaan limua.

Loppuun vielä pari irtonaista kuvaa.

Perjantaina innostuin paloittelemaan nukkeja. Vihdoinkin löysin käyttöä keräilemilleni Shelly/Kelly nukeille! Otan kuvia myöhemmin. Tässä kuitenkin Barbien jalat :)

Rakastan hyllyjä, ja onneksi C osaa niitä minulle tehdä. Tässä keittiön ikkunan ääreen rakennettu hyllystö. Sopii loistavasti keittiöpuutarhaksi!

Nyt täytyy mennä meikkaamaan! Heipsis!

xoxo,

Raisa

Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 12. päivä

Hitto, ei olis pitänyt ottaa tätä transportaatiota mukaan tähän operaatioon ollenkaan. Tää on niin tylsää. Syöminen oli paljon hauskempaa. Ja ens viikon kulutus se vasta hauskaa onkin!

No, tänään kuitenkin vuorossa (jälleen) lähellä (Suomessa, Virossa, Ruotsissa ja Venäjällä nyt ainakin) tuotettujen, kasvatettujen, valmistettujen tuotteiden suosiminen. Sillä iso osa päästöistä tulee myös siitä, kun tavaraa rahadataan ympäri maailmaa. Näistä on tehty kaiken maailaman kaavioitakin, tai ei ne kait mitään kaavioita, mutta sellaisia karttoja, joihin merkitty vaikka yhden t-paidan valmistukseen osallistuneet maat. Ruoan suhteen jonkinasteinen omavaraisuus vois onnistuakin, mutta muuten taitaa melkeinpä kaikki kulutushyödykkeet olla jossain kohdin, ainakin joltain osin, ulkomaista alkuperää. Ainoat kankaat joihin meillä olis mahdollisuus taitavat olla pellava ja hamppu, eli vaikka kuinka olis kotimainen vaate, niin raaka-aineet tulee jostain Intian (?) seudulta (vai oliko se sittenkin jossain päin Afrikkaa missä sitä puuvillaa kasvatettiin). Paperi ja huonekalut yllä taitaa myös onnistua täysin kotimaisin voimin? Mutta puhelinten, ompelukoneiden, jääkaappien, kaikkien osat...made in china/india/vietnam...kokoonpano saatetaan tehdä suomessa ja kappas! Made in Finland!
Onko kukaan nähnyt sitä kotimaista dokumenttia ihmisitä ja eläimistä yhden ravioli (??) tökin takana? Itse en uskalla katsoa sitä, mutta uskoisin sen olevan aika pysäyttävä kokemus. Miten paljon meidän arkiset valinnat vaikuttavat niin moneen asiaan. Niin moneen elämään. Ja kuolemaan.

Kuolemasta hyvä aasinsilta uuteen luontodokumenttisarjaan joka löydettiin kirjastosta. Siinä on taas paljon kaikkea todella hämmästyttävää. Niin, puhuinkin eilen niistä apinoista, jotka käyttävät työkaluja. Nyt vuorossa mustekalat. (tykkään mustekaloista todella paljon). Jonkun tietyn rodun mustekalanaaras (onko ne rotuja? Siis vaikka punatulkku ja sinitiainen - onko ne linturotuja? Tosi kumman kuulosta, mutta miksei?) munii munansa johonkin luolaan ja jää itse sinne vartioimaan niitä, kunnes lopulta kuolee nälkään.  Niillä on niin voimakas se vaisto omien jälkeläistensä suojeluun, että ne uhraa oman henkensä sen eteen. Melkoista omistautumista. Jos tälläinen suojeluvaisto on mustekalalla (selkärangaton merenpohjan kummajainen) niin varmasti samaa löytyy myös sadoista, tuhansista muistakin eläimistä. Kuten vaikka lypsylehmästä, jolta vastasyntynyt vasikka viedään päivän parin (vai oliko se sittenkin tuntien?) sisällä pois. Aika rankkaa. Oikeesti.
 Ihmisnaaras, rodusta riippumatta (?) saattaa jatkaa huumeinen käyttöä, alkoholin juontia, tupakointia, epäterveellisiä ruokailutottumuksiaan raskaudestaan huolimatta ja vielä poikasten syntymän jälkeenkin.

Koska mä olen niin viisas, mä pystyn yksinkertaistamaan syyn hyvinvointivaltioissa asuvien ihmisten henkiseen pahoinvointiin yhteen lauseeseen: Meillä on aivan liian helppoa.

Eilen ei mitään ihmeellistä. Ompelin, enkä siivouunut/järkännyt oikeastaan yhtään mitään. Vaatekaapista sain kahdet sukat pois. Ja Pinjalle yhden t-paidan. On kätevää, kun lapset alkaa olemaan suht saman kokoisia, niin voin yrittää tunkea niille vanhoja, turhaksi käyneitä vaatteitani.
Karsiminen käy sitä vaikeammaksi mitä enemmän sitä on tehnyt. Toki joku ulkopuolinen näkisi kotini aivan eri silmi ja olisi valmis karsimaan vaikka koko roskan pois, mutta ei se nyt ihan niinkään toimi. Minä olen kiintynyt tavaroihini, esim. nakkileikkuriin, johon en ole onnistunut löytämään sopivankokoista vegaanista nakkia...mutta ehkä vielä joskus. (ja sitä paitsi aina kun meillä on nakkeja, tehdään niistä nakkikastiketta, eli nakkileikkurille ei olisi mitään käyttöä kuitenkaan - nakkileikkurilla siis kuvioidaan nakin pintaan vaikka pingviini tai tulppaani, joka näyttää kyllä erehdyttävän paljon penikseltä)

Ihania turhakkeita, joita en juuri koskaan käytä. Mutta en voi laiittaa poiskaan, sillä ajatus siitä että joku toinen niitä käyttäis tekee pahaa. Oikeassa reunassa oleva Hello Kitty leipämuotti on aivan ihana, harmi vaan ettei suomessa myytävistä paahtoleivistä yksikään ole sopivan kokoinen. Kaikki kokeilemani ovat jääneet liian pieniksi. Mikesi meillä myydä Wonderbreadia? (onneksi ei!)

Matikan tunnilla pitkästä aikaa taas ymmärsin jotain. Ongelma on se, etten mä tunnu oppivan mitään uutta. Ymmärrän ne asiat, jotka ovat loogisia (minun mielestäni), kaikelta muulta suljen korvani. Menen ihan lukkoon, kun ope selittää jotain äksistä ja yistä, ennen kaikkea äksistä ja niiden siirtelystä puolelta toiselle (yhtälöt). Sanallisten yhtälöiden hahmottaminen on huomattavasti helpompaa.

Tänään pitäis tulla Vegetukun tilaus! Ollaan hiukan sitä odotettu! Paljon herkkuja!

Menen nyt jatkamaan eläinten tiirailua tv:n kuvaruudulta. Mjau!

Kovasti karsittu kirjahylly! Ok, vois olla siistimipi (yksi hylly on romujen peitossa, mutta suuri edistys tämäkin, sillä aiemmin niitä oli 10!)

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 11. päivä

No voihan kökkö! Nyt meni sitten bloggeri lopullisesti muuttumaan uudeksi ja erilaiseksi. Olen vältellyt kaikkia uudistuksia parhaani mukaan, mutta aina jossain kohdin ne kuitenkin tulevat ja sotkevat kaiken. Alkuun meni tovi, että löysin edes kohdan josta pääsen kirjoittamaan uuden postauksen.

Huomasin mokanneeni eilisen ja toissapäiväsen haasteissa. Niiden piti olla yksi ja sama postaus: Liiku julkisilla. Ja niitä ennen piti olla liiku kävellen. Pahoitteluni!

Joten tänään lyhyesti: Liiku kävellen ja Aja autoa fiksusti.
Liiku kävellen. Ei tietenkään sovi jokaiseen menoon, kun on niin samperin hidasta. Mutta kävelyssä on monia hyötypuoliakin!
1. kuluttaa kaloreita (tuplasti verrattuna pyöräilyyn samalla matkalla)
2. ei mitään pöllittävää (siis kun et kerta jätä mitään parkkiin, niin ei ole mitään mitä pölliä)
3. ei puhjenneita renkaita
4. turvallista
5. hauska tehdä lasten kanssa, ja samalla voitte ottaa koirat mukaan kauppareissulle, kun joku jää vahtimaan niitä ulos
6. kävely väsyttää muksut mukavasti
7. kävely väsyttää aikuiset mukavasti

Aja autoa fiksusti.
ok, jos sulla auto on niin todennäköisesti sitä joskus käytätkin. Mutta senkin voi tehdä joko tyhmästi tai sitten fiksusti
1. vältä ylityhmää kiihdyttelyä ja voimakkaita jarrutuksia
2. ennakoi! Jos valot ovat just vaihtumassa, ei silloin kannata enää painella kaasua, vaan vaihtaa vapaalle ja liukua odottelemaan valojen vaihtumista vihreiksi
3. kiinnitä turvavyö, pyyhi ikkunat ja tarkista peilit ennen kuin käynnistät moottorin, näin pääset heti liikkeelle. Vuoden mittaan niistäkin turhista moottorin joutohetkistä tulee melkoiset päästöt.
4. aja tasaisesti (kts. kohta 1)
5. pidä autosi mahdollisimman kevyenä, tyhjänä ylimääräisestä (painavasta) roinasta
6. suksiboksi pois katolta!
7.vältä mahdollisuuksien mukaan ruuhkia

Eilinen meni ihan harakoille. Täysin turha päivä. Notkuin koneella tekemättä mitään melkein kokonaisen työpäivän, enkä sitte pystynyt sen jälkeen tekemään mitään pikäjänteistä. Tein yhden jutun sieltä, toisen täältä, kaikki jäi kesken eikä mikään huvittanut. Ompelukaan ei maistunut miltään. En saanut siivottua, en kunnolla ommeltua, en tehtyä koruja, en mitään kivaa. Koko ajan vaan oli niin älyttömän tylsää. Just sellaisia päiviä, jolloin saattaa yhdellä istumalla lihoa 10 kiloa, kun ei ole muutakaan tekemistä, kuin mussuuttaa suklaata. (lihotakseen 10 kiloa pitäis syödä 70 000 kcal, suklaassa kait jotain vajaa 6 000 kcal kilossa, eli noin 12 kiloa  suklaata...huh huh. Pystyyköhän ne kaikista isoimmat siihen? Toisaalta, kuluttaahan se käärepaperien avaaminen ja suklaan sulatus elimistössäkin energiaa, ehkä pitäis syödä 13  kg, että lihois niin paljon)
Tänään joka tapauksessa paljon perempi päivä! Kello ei ole vielä yhdeksääkään ja alan olla valmis koneella. Tästä pukeutumaan ja sitten Tehtaalle patalappuja ompelemaan ja jotain siivoamaan. Nyt siivoaminen (siis karsinta ja sen jälkeinen uudelleen organisointi) on niin hauskaa, että käytän sitä palkintona ompelemisesta. Eli vaikka puoli tuntia ompelua ja sitten vartti siivousta. Jossain kohden vois kyllä yrittää saada tytöt siitä korista takaisin koteihinsa.

Eilen illalla katsottiin taas joku luontoelokuva. Siinä oli jotain apinoita, jotka käyttivät työkaluja rikkoakseen pähkinän paksun kuoren. Siis ne ensin poimivat sen ison pähkinän puusta, kuorivat paksun kuoren hampaillaan ja sormillaan, jättävät kuoritun pähkinät aurinkoon viikoksi (ovat tämänkin oppineet ihan itse) ja viikon päästä vievät ne tietylle kivelle (alasin) ja siellä sitten paukuttavat toisella (täysin erilaisella) kivellä (vasara) pähkinää, kunnes se halkeaa. poikasilta saattoi mennä oikean tekniikan ja oikeanlaisten välineiden valinnan oppimiseen 8 vuotta.
 Miten me koetaan olevamme näistä niin erilaisia, että oikeutetaan kaikkien muiden eläinten täysin häikäilemätön hyväksikäyttö?
Minen ymmärrä.

Mutta nyt täytyy mennä! Matematiikan yhtälötkin pitäis jollain lailla ymmärtää tämän päivän aikana. Sula mahdottomuus...

Heippa!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 10.päivä (liiku fiksusti, osa 3)

Jo 10. päivä! En ole varmaan mitään jaksanut yhtä soittoa näin pitkään! Hyvä hyvä!


Eilen liikuttiin junalla ja tänään jatketaan bussilla. Sillä valitettavasti junalla ei pääse kaikkialle. eikä metrot ja ratikat kulje kuin Helsingissä. (siis täällä suomessa) Joten onnikan kyytiin siis. Onneksi nykyään busseissa on ne opastetaulut, että tietää tulevan pysäkin nimen. Harva asia on yhtä kuumottavaa, kuin vieraalla reitillä yrittää arvuutella seuraavan pysäkin nimeä.
Bussissa on hauska keksiä kanssamatkustajille tarinoita, varsinkin vakkarireitillä vakkarikyytiläisille. Voihan sitä tehdä toki junasakin, mutta yleensä junassa kannattaa enemmin lukea. Ja jotenkin ihmisten tutkailu on helpompaa tehdä huomaamattomasti dösässä. Bussilla siis silloin kun junalla ei pääse. Ja pyörällä tietty mieluiten. Ajallisesti pyörä usein voittaa bussin kaupunkiajossa. Ainakin ruuhka-aikaan. (huomenna jatketaan vähän fiksummilla postauksilla)


Eiliseen. Minä meikkasin! Mulla on siitä inspiraatioihastuksesta lähtien ollut kova tarve näyttää ihmiseltä. Tai joltain muulta kuin vastaheränneeltä. Ja meikkaminen auttaa just tähän. Ongelmana on se, etten pidä meikkaamisesta, enkä varsinkaan illalla niiden meikkien pois pesemisestä. No, eilen kuitenkin meikkasin ja pesin meikit ennen kuin olin liian väsynyt, joten se hoitui ihan ok. Sain C:n ottamaan minusta ja tytöistä kuvia. Kuva ei ole ihan "aito" (siis sen lisäksi, että hiukseni ovat värjätyt ja naamani meikattu) sillä yksi nukeista on oikeasti Pinjan. Mutta otin Beckyn korvaamaan Mimiä, joka on vieläkin kauneushoitolassa. Joten tasoissa ollaan.

Punapäät (olen paljon paremman näköinen ilman rillejä! Olisko aika alkaa käyttämään piilareita?)

Pinkkikset <3 p="p">

Kuvailun jälkeen lähdin junalla kaupunkiin. Kävin Ruohonjuuressa, ostin suolaa ja sokeria ja jotain listani ulkopuolelta. Sitten menin testaamaan upouuden, vegaanisia pikkukakkusia myyvän Niia's Cupcakes -tiskin Foorumissa! Oikeesti, jossain myydän pikkukakkusia! Ja vielä vegaanisia sellaisia!!!

Ostin sukalaisen itselleni heti syötäväksi ja myöhemmin kävin hakemassa C:lle mansikkaisen. Makuja oli suklaa, vanilja, mansikka, appelsiini ja mustikka. Ja kyseessä oli siis sellainen tiski, ilman asiakaspaikkoja tai kahvia tms. Mutta toivottavasti menestyvät niin hyvin, että pystyvät laajentamaan ihan oikeaan kahvilaan saakka :)

Mulla oli vielä aikaa ennen kuin Pimpula tulis myös kaupunkiin joten notkuin siinä Body shopin kulmilla ja join kolajuomaa. Pikkukakkusta syödessäni joku ihme höpöttelijä huomas mut ja alkoi puhumaan itselleen minusta. Mietti, että mahdanko olla aito punapää...Pitkän aikaa jutteli itsekseen, lopulta sain kakkuseni syötyä ja menin Foorumiin turvaan. Lähtiessäni se hyvästeli kauniin punatukkaisen tytön ja minä vilkutin sille :) Ainahan tollaset on vähän kuumottavia, mutta kyllä se kieltämättä vähän hiveli ikääntyvän naisen itsetuntoa kun joku edes huomaa. Olkoonkin sitten umpihullu.

Vihdoin ja viimein Pinzakin saapui ja päästiin lähtemään Annantalolle kuuntelemaan luentoa ja ennen kaikkea tekemään hiuskoristetta. Olen jo pitkään halunnut tehdä nukeille kimonoiden kanssa käytettäväksi japanilaistyylistä hiuskoristetta ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus! Alkuun kuunneltiin luentoa, joka oli kyllä ihan mielenkiintoinen, mutta ehkä kuitenkin vähän pitkäveteinen. Lopulta sitten älysyivät vetää sen työpajan siihen väliin ja sitten jatkaa luentoa. Ja sitten sinne tulikin laumoittain pieni huutavia lapsia. Apua! Se oli aika kamalaa. Yllättävän tyynestin siihen suhtauduin ja loppujen lopuksi autoin aika montaa pientä tyttöä omien koristeidensa kanssa.

Eilen illalla sitten tietenkin tilasin Ebaystä kukkahelmiä, että voin tehdä koristeita lisää. Enhän mä muuten olis mä. Mutta nyt aion kyllä mennä karsimaan jotain oikein ankarasti!

Ai niin! Olen nähnyt kansiehdotelmia uuteen kirjaan!!!! Aivan ihania! Milja Laine on kuvittajana ja hän on niin taitava!!!

Ja vielä toinen ai niin! 6.-7.10 on Tikkurilassa Maalaismarkkinat! Pinkkiskin on siellä! Kaikkine uusinen juttuineen! Tule sinäkin!

Mutta nyt siivoamaan! (ja pukeutumaan. Saamarin työtön lorvii puoleen päivään kylpytakki päällään). Keksin juuri, että voisin ottaa valokuvia karsimisen edistymisestä. Tietenkin olis pitänyt aloittaa heti, kun krääsä oli pahimmillaan ja täysinäisimmät kaapit koskemattomia (yläkerran pakkaustarvike kaappi oli ehkä kaikista pahin, kun silkkipaperit ja kuplamuovi oli vallanneet kaikki hyllyt). Ehkä näistä jäljellä olevistakin saa vielä iloa irti :)

Kenaitakin pitkästyttää mun jaarittelu...

Risto nautiskelee

xoxo,

Puputyttö