Maailmanpelastus Operaatio, 1. viikko (ruoka) 1. päivä

Uh...mua vähän jännittää kun planeetan kohtalo on minun käsissäni. Toivottavasti osaan asetella sanani oikein.

Päätin luopua prosenteista, ei muuten (kuten aiemmin mainittu, pidän prosenttilaskuista) mutta niiden tarkasta seuraamisesta. Tehdään nyt vaan kaikki parhaamme ja toivotaan että se riittää.

Apua, en tiedä miten tän aloittais. Luontevuus nyt kokonaan hakusessa.

Ruoasta. Syömishäiriöisiähän lukuunottamatta kaikki rakastaa ruokaaja se on syömishäiriöiset mukaan luettuna kaikille meille elinehto ja ihan tosi iso juttu. Mutta nykyisellään ruoantuotanto on ihan tolkuton haaste meidän luonnonvaroille. Ensinnäkin meitä on ihan liikaa (mutta ei tästä sen enempää) ja toisekseen me vaaditaan ruokia, jotka eivät ole suurissa määrin hyväksi ympäristölle, taikka meille itsellemmekään. Me halutaan, että meidän perunat on viipaloitu, keitetty öljyssä, suolattu ja pakattu käteviin muovikääreisiin. Me halutaan, että proteiini tulee valmiiksi kynittynä, leikeltynä, kuorrutettuna ja rasvassa paistettuna. Vihannekset valmiina kuutiona helpoissa pakastepusseissaan. Kaiken pitää olla todella nopeaa, helppoa, muoviin pakattua ja ennen kaikkea halpaa! Ja kaikkea pitää koko ajan olla saatavilla, jos me vaikka satuttais haluamaan tuoreita vadelmia paukkupakkasilla.
Me ei tunnuta ymmärtävän, että kohtuutta voisi soveltaa myös syömisiin. Ruoasta on riistotuotannon ja maataloustukien ansiosta tullut niin halpaa, ettei me osata arvostaa sitä oikein. Ruoan pois heittäminen on meille aivan liian merkityksetöntä. Ja just ruoan pois heittäminen on se mihin mä haluan ensimmäisenä paneutua.
Kuulemma naiset heittää miehiä enemmän ruokaa pois. Sanovat sen johtuvan naisten ostamista hedelmistä, tai siis siitä, että naiset ostavat enemmän hedelmiä ja hedelmäthän tunnetusti menevät kotioloissa aika nopeasti ja ikäänkuin huomaamatta pilalle. Veikkaan, että naiset ovat myös herkempiä heittämään pilaantuneeksi kokemansa ruoan pois. Siis kun "parasta ennen" -päiväys on ohitettu nainen heittää ruoan pois, miehen nuuskaistessa tuotetta ja todettuaan sen suht sopivan hajuiseksi syö sen pois. Naiset varmaankin ovat myös kokeellisempia ruoanostajia, siis ostavat tuotteita, joita olisi kiva kokeilla ja sitten ne jäävätkin arjen kiireissä kaapinpohjalle, kun miehet ostavat niitä tuttuja, hyväksi koettuja tuotteita. Melkoisia yleistyksiä, mutta ihan sama.
Mutta siis aloitetaan Maailmanpelastus Operaatio vähentämällä biojäteastian sisältöä. (ja tokihan kaikilla on biojäteastia). Vinkkejä siihen:
* kun hedelmät ovat menossa vanhaksi, tai kun tuntuu ettei niitä ylikypsyyden takia viitsi enää sellaisenaan syödä (mutta ovat kuitenkin vielä turvallisesti syötävissä) saa niistä vaikka soijajogurtin kera soseutettuna herkullisia ja terveellisiä smoothieita
* ylikypsät, tummuneet banaanit kannattaa pakastaa ja käyttää myös smoothieihin, tai kun banaaneita on kertynyt tarpeeksi pakkaseen niistä voi tehdä banaanikakun
* jos huomaa, että leipää on liikaa siihen nähden, että miten sen ennättää tuoreena syömään kannattaa osa pakastaa tai suosiolla kuivattaa ja kuivuneet viedä vaikka hevostalleille (tai puputytöille ja -pojille)
* tee ostoksia vain kauppalistan mukaan, ja täytä kauppalistaa aina sitä mukaa kun jokin aine loppuu, näin vältät ostamasta "varmuuden vuoksi" ylimääräisiä
* tee tähteistä seuraavan päivän lounas
* hyödynnä pakastintasi, mutta muista tehdä se oikein: merkitse ja pakkaa pakastettavat tuotteet huolella, jäähdytä tuotteet huolella ennen pakastimeen laittoa ja ennen kaikkea muista myös syödä pakastimasi ruoat aikanaan! Ja muista sulattaa pakastin pari kertaa vuodessa (talvipakkasilla ja loppukesästä, ennen uuden sadon säilömistä)
* jatka ruoantähteillä teollista koiranruokaa (jos sinulla on koira)
* samoin hyödynnä leivänkannikat ja vihannes- ja hedelmä"tähteet" (esim. omenanrangat, varsisellerin lehdet) ruokkiessasi lemmikkijyrsijöitä ja kaneja
* älä tuijota päiväyksiä pakkauksissa liian kriittisesti, käytä maalaisjärkeä ja aistejasi määritellessäsi onko jokin syöntikelpoista vai ei


Aloitetaan näistä! Jos teille tulee muita vinkkejä mieleen, niin niitä otetaan mielihyvin vastaan!

Olin eilen pitkän tovi äidilläni siivoamassa. TV:ssä on joskus ollut jokin siivous-sarja. Siinä siis oli melko sottaisia ihmisia, joiden kauhistuttavia koteja esiteltiin koko kansalle. Ja sen hävityksen siivosi sitten joku tehokaksikko ja ne muistaakseni teki sitten vielä jotain tarkastuskäyntejä. En ymmärrä mikä ohjelman pointti oli, mutta minun pointtini tästä kertomisessa on se, että ymmärtäisitte mitä olen eilen tehnyt. Ilman, että joutuiisn sanomaan sen ääneen.
Oltiin Hapsin kanssa siellä kolme tuntia, kerran pidettiin tauko, n. 5 min. Muuten molemmat siivottiin ahkerasti. Kolmessa tunnissa sain siivotuksi keittiön vetolaatikot ja kaksi tasoa. Oikeesti. En enempää (hapzi tiskasi ja vei roskia) . Ja niistä laatikoista ja tasoilta vietiin kirpputori-kamaa yksi iso pyykkikorillinen, sekäjätettä n. puoli jätesäkillistä, lasinkeräykseen muovikassillinen, vähän paperia ja metallia, sekä yksi aterinsetti siskontyttöä varten. Äitini asuu yksin ja hänellä oli esim. veitsiä toistakymmentä kappaletta. Eikä hän todellakaan ole mikään kokkaileva tyyppi. Hänelle vaan kertyy kaikkea ja hänelle on myös äärimmäisen helppo myydä kaikkea, vaikka Tupperware tai kynttilä-krääsää. Ja tätä aika lailla käytetään hyväksi. Ei siinä, että olisi ulkopuolisten tehtävä pitää hänen ostomaniaansa kurissa. Meinasin sanoa, että ne jotka hänet tuntevat ehkä voisivat olla tuputtamatta hänelle mitään (kun hän kuitenkin kaiken ottaa/ostaa), mutta onhan se kivaa kun saa omat krääsänsä kunnallisen kaatopaikan sijasta annettua eteenpäin, olkoonkin sitten yksityiselle kaatopaikalle.
Siivoaminen ja kaiken sen tavaran läpikäyminen (ja siis tosiaan puhun edelleen niistä kahdesta tasosta ja yhdestä setistä vetolaatikoita - kolme laatikkoa, aterimille, kauhoille jne. ja sitten leivinpaperit ja työkalut - leivinpapereita oli muuten viisi!! pakkausta, foliota 3 ja tuorekelmua 2 - ja äiti vielä luuli, että jotain niistä puutuu) oli todella havahduttavaa. Tiedän, että minussa on samankaltaista hamstraajaa itsessäni, ja jos en pidä varaani minust avoi hyvinkin tulla samanlainen "tätä voi tarvita joskus/xx voi tarvita tätä/xx on sanonut tarvitsevansa tälläistä"-tavaran säästäjä.  Tuntuu ehkä vähän kurjalta käyttää mun äitiä teidän huvittamiseen, tarkoitus ei ole mässäillä näillä jutuilla, en kyllä ole ihan varma, että mikä se tarkoitus on. Ehkä yllyttää muitakin karsimaan. Ja mikä siinä karsimisessa sitten on niin hienoa? No ainakin tälläiselle hamsterille, jonka nurkkiin on kertynyt kamaa (ei kylläkään yllämainitsemissani määrin! Vaikkakin vein äidiltä kaksi pakettia leivinpaperia ja yhden foliota ilman, että olisin ollut niitä vailla) yllin kyllin, on tavaran läpikäyminen ja karsiminen melko terapeuttista. Se helpottaa arkea, kun tietää mitä omistaa ja asioilla on omat paikkansa (kun tavaraa on vain tarpeeseen sille on pienessäkin asunnossa helpompi löytää oma paikkansa, eikä tarvitse olla koko ajan ostamassa vaikka uutta säilyketölkin avaajaa, kun se yksi ja ainoa on helposti löydettävissä, omalla paikallaan) ja silloin myös uuden tavaran ostamista miettii tarkemmin, kun muistaa että just pistin senkin maljakon/dvd:n/ mekon pois. Ja saattaapi olla, että kun paikat saat tuhasta rojusta vapaiksi, ei enää halua palata siihen tupaten täyteen ahdettuun elämäntyyliin. Kaikista ei tietenkään tule minimalisteja, eikä ole tarkoituskaan. Mutta kyllä tälläisten keräilijöidenkin kokoelmat pääsevät paremmin esiin, jos ympäriltä on vähemmän keräiltävä krääsä karsittu pois.
Karsimisesta vielä sen verran, että se on elävä prosessi. Yhdellä kertaa ei kannata kaikkea kärrätä kierrätyskeskukseen, vaan pikkuhiljaa poistaa tavaraa. Oikein hankalissa tapauksissa (yleensä turhat tavarat, joihin liittyy muistoja) kannattaa esineet ottaa pois esiltä, pistää laatikkoon ja laatikko kellariin tai vintille "muhimaan" vuoden päästä voi olla paljon helpompi antaa näiden tavaroiden mennä. Ihan kaikkia muistoja ei kannata säilöä.

Mutta se tältä erää. Huomenna jatketaan Maailmanpelastus Operaatiota kasvattamalla itse ruokaa! Ja tänään ei haaskata mitään!

Olen nyt viimeiset 15 minuutti ayrittänyt saada tänne edes jotain kuvaa Flickr- albumistani mutta nyt vaan ei pelitä! Sorry!

Sydän,

Puputyttö