Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 11. päivä

No voihan kökkö! Nyt meni sitten bloggeri lopullisesti muuttumaan uudeksi ja erilaiseksi. Olen vältellyt kaikkia uudistuksia parhaani mukaan, mutta aina jossain kohdin ne kuitenkin tulevat ja sotkevat kaiken. Alkuun meni tovi, että löysin edes kohdan josta pääsen kirjoittamaan uuden postauksen.

Huomasin mokanneeni eilisen ja toissapäiväsen haasteissa. Niiden piti olla yksi ja sama postaus: Liiku julkisilla. Ja niitä ennen piti olla liiku kävellen. Pahoitteluni!

Joten tänään lyhyesti: Liiku kävellen ja Aja autoa fiksusti.
Liiku kävellen. Ei tietenkään sovi jokaiseen menoon, kun on niin samperin hidasta. Mutta kävelyssä on monia hyötypuoliakin!
1. kuluttaa kaloreita (tuplasti verrattuna pyöräilyyn samalla matkalla)
2. ei mitään pöllittävää (siis kun et kerta jätä mitään parkkiin, niin ei ole mitään mitä pölliä)
3. ei puhjenneita renkaita
4. turvallista
5. hauska tehdä lasten kanssa, ja samalla voitte ottaa koirat mukaan kauppareissulle, kun joku jää vahtimaan niitä ulos
6. kävely väsyttää muksut mukavasti
7. kävely väsyttää aikuiset mukavasti

Aja autoa fiksusti.
ok, jos sulla auto on niin todennäköisesti sitä joskus käytätkin. Mutta senkin voi tehdä joko tyhmästi tai sitten fiksusti
1. vältä ylityhmää kiihdyttelyä ja voimakkaita jarrutuksia
2. ennakoi! Jos valot ovat just vaihtumassa, ei silloin kannata enää painella kaasua, vaan vaihtaa vapaalle ja liukua odottelemaan valojen vaihtumista vihreiksi
3. kiinnitä turvavyö, pyyhi ikkunat ja tarkista peilit ennen kuin käynnistät moottorin, näin pääset heti liikkeelle. Vuoden mittaan niistäkin turhista moottorin joutohetkistä tulee melkoiset päästöt.
4. aja tasaisesti (kts. kohta 1)
5. pidä autosi mahdollisimman kevyenä, tyhjänä ylimääräisestä (painavasta) roinasta
6. suksiboksi pois katolta!
7.vältä mahdollisuuksien mukaan ruuhkia

Eilinen meni ihan harakoille. Täysin turha päivä. Notkuin koneella tekemättä mitään melkein kokonaisen työpäivän, enkä sitte pystynyt sen jälkeen tekemään mitään pikäjänteistä. Tein yhden jutun sieltä, toisen täältä, kaikki jäi kesken eikä mikään huvittanut. Ompelukaan ei maistunut miltään. En saanut siivottua, en kunnolla ommeltua, en tehtyä koruja, en mitään kivaa. Koko ajan vaan oli niin älyttömän tylsää. Just sellaisia päiviä, jolloin saattaa yhdellä istumalla lihoa 10 kiloa, kun ei ole muutakaan tekemistä, kuin mussuuttaa suklaata. (lihotakseen 10 kiloa pitäis syödä 70 000 kcal, suklaassa kait jotain vajaa 6 000 kcal kilossa, eli noin 12 kiloa  suklaata...huh huh. Pystyyköhän ne kaikista isoimmat siihen? Toisaalta, kuluttaahan se käärepaperien avaaminen ja suklaan sulatus elimistössäkin energiaa, ehkä pitäis syödä 13  kg, että lihois niin paljon)
Tänään joka tapauksessa paljon perempi päivä! Kello ei ole vielä yhdeksääkään ja alan olla valmis koneella. Tästä pukeutumaan ja sitten Tehtaalle patalappuja ompelemaan ja jotain siivoamaan. Nyt siivoaminen (siis karsinta ja sen jälkeinen uudelleen organisointi) on niin hauskaa, että käytän sitä palkintona ompelemisesta. Eli vaikka puoli tuntia ompelua ja sitten vartti siivousta. Jossain kohden vois kyllä yrittää saada tytöt siitä korista takaisin koteihinsa.

Eilen illalla katsottiin taas joku luontoelokuva. Siinä oli jotain apinoita, jotka käyttivät työkaluja rikkoakseen pähkinän paksun kuoren. Siis ne ensin poimivat sen ison pähkinän puusta, kuorivat paksun kuoren hampaillaan ja sormillaan, jättävät kuoritun pähkinät aurinkoon viikoksi (ovat tämänkin oppineet ihan itse) ja viikon päästä vievät ne tietylle kivelle (alasin) ja siellä sitten paukuttavat toisella (täysin erilaisella) kivellä (vasara) pähkinää, kunnes se halkeaa. poikasilta saattoi mennä oikean tekniikan ja oikeanlaisten välineiden valinnan oppimiseen 8 vuotta.
 Miten me koetaan olevamme näistä niin erilaisia, että oikeutetaan kaikkien muiden eläinten täysin häikäilemätön hyväksikäyttö?
Minen ymmärrä.

Mutta nyt täytyy mennä! Matematiikan yhtälötkin pitäis jollain lailla ymmärtää tämän päivän aikana. Sula mahdottomuus...

Heippa!

xoxo,

Puputyttö