Kielinero kielikylvyssä.

Luen kirjaa, joka on alunperin kirjoitettu ranskaksi. Ja mulle tulee sittä niin semmonen pakottava olo, tai siis semmonen kipristelevä. Miksi en osaa ranskaa? Miksi en osaa mitään kieliä? Miksi olen tälläinen tolvana? En edes ruotsia. Yhtään. Var är min ulletröja? Siinä lähestulkoon kaikki mitä osaan. Ja olen sitä kutenkin joutunut opiskelemaan vuosia. Mihin se kaikki oppi on valunut? Englantia joudun vähän pakostakin puhumaan, väittäisin että jopa sujuvasti. Eikä se enää ujostuta entiseen malliin. Mitä sitten, että teen virheitä? Kielioppi ja oikeinkirjoitus on ihan hakusessa, mutta ainakin pystyn riitelemään englanniksi. Ja taas toisaalta, onhan mulla kielioppi ja oikeinkirjoitus hakusessa ihan omalla kielellänikin ;) Tarkkaavaisimmat olette ehkä huomanneet :)

Mietin sitten niissä ranskantuskissani, että miten hienoa olis jos kaikki puhuis samaa kieltä. Sitten ei kukaan vois piiloutua mystisen kielesä taakse, vaan kaikki ymmärtäis kaikkia. Miten hienoa! Miten kamalaa! Sehän olis oikeesti ihan hirveetä. Miten se muuttais maailmaa. Tasapäistäis kaikkea. Sen jälkeen vedettäis varmaan kaikki vuoret ja mäennyppylätkin tasaisiksi, että kaikill aolis yhtäläiset mahdollisuudet nähdä asioita.

Mut jotenkin tuntuu, että just tollaiseen ollaan menossa. Hiotaan särmiä, että kaikki mahtuu paremmin mukaan. Että kaikke aon helpompi kontrolloida. Yksiköiden koot vaan suurenee ja suurenee, koska se on niin paljon kustannustehokkaampaa. Ihan kaikessa. Maatilat, valuutta-alueet (euro), kauppaketjut, sipsipussit, ruoka-annokset, ihmiset. Tuntuu, että valtaapitävät haluaisivat ennemmin johtaa massaa, kuin ykisttäisiä ihmisiä. Mutta on ollut ihanaa huomata miten yksittäiset ihmiset enemmän ja enemmän haluavat taas asioida yksittäisten ihmisten kanssa. Ja se ei ole mitään punk-touhua, vaan ihan varteenotettavien aikuisten toimintaa. Siis vaikka esimerkkinä aivan ihana Ravitolapäivä, Siivouspäivä, pienet puitsotapahtumat ja ennenkaikkea kaikki sellainen pienten piirien pyöriminen.

Tottahan toki enemmistö on siltikin just sitä "massaa", joka asioi siellä missä kaikki muutkin, jonka mielestä mielenosoitukset on todella noloja ja tehottomia, jne. Mutta siis just se, että nykyinen kapinahenki ei ole paheksuttavaa, vaan jopa suotavaa. On ne isot tasapäistetyt viljapellot, mutta niidne vierellä saa kukkia myös kukkakedot. Kunhan ei sentään valtaa tilaa sieltä, mistä se iso raha tulee.

Joo, mutta takas niihin kieliin. Ennen kaikkea tietenkin haluaiisn oppia japania. Tietty. Olen niin ennalta-arvattavissa. Tylsimys. Hassu juttu on se, että se oliis tietenkin ihan mahdollista. Ei tarttis muuta tehdä kuin opiskella. Oikeesti. Mä voisin oppia sitä yhtä hyvin kuin puhun englantia, jos vaan vaivautuisin opiskelemaan. Mutta kun...ei jaksa..on niin paljon kaikkea muuta...enhän minä sitä voi oppia. Niin just. Kyllä mä välillä jaksan veivata hiraganoja, etteivät ihan pääsis unohtumaan. Joskus kokeilin jopa kanjeja. Mutta en tosissani. Ennen niitä pitäsi tietenkin katakanatkin opetella. Mutta kun...

Ja taas päästään siihen oivallukseen, että, tietyissä rajoissa, kaikki on mahdollista jos on valmis maksamaan sen hinnan. Superylipainoisesta voi tulla langanlaiha, jos se vaan on valmis maksamaan sen hinnan. Pahasti tietokonerajoittuneesta voi tulla megaluokan nörtti, jos se vaan jaksaa panostaa opiskeluun. Digikameraa voi oppia käyttämään, jos sitä vaan jaksaa opetella. Mennä vaikka kursseille.

Mikä meitä sit aina kuitenkin estää? Miks me vaan jäädään junnaamaan paikoilleen ja ollaan niin nihkeitä tekemään mitään? (kun puhun meistä tarkoitan ennen kaikkea itseäni) Miks mä en opis itä samperin japania? Siellä olis niin miljoona kertaa hienompaa, jos ei tarttis koko ajan olla ihan pihalla kaikesta ja uskaltautuis mennä ravintoloihin ja tilata listan ulkopuolelta vegaanista ruokaa. Ehkä vielä joskus...

Sitäkin olen miettinyt, että ehkä on mahdollista, että minä alkaisin tyytymään asioihini. Siis tähän massaan, mitä mulla täällä kotona on. Sunnuntaina oltiin kaverin kanssa Vaasankadun kirppiksellä ja ostin sieltä taas satulalaukullisen sälää. Kotona sitten kysyin siipalta, että tykkäätkö, että kerään leluja. (HAlusin saada vahvistusta omalle ihanuudelleni) C olikin sitä mieltä, ettei se ole ihanaa laisinkaan. Mitä helvettiä?! Mä olin ollut siinä uskossa, että nykyinen mieheni kyllä arvostaa niitä minun pikkusärmiäni, jotka tekevät minusta minut (entinen ei arvostanut yhtään, päinvastoin piti yrittää olla mahdollisimman epäitseni miellyttääkseni häntä). JA sitten sietlä tuli kaikkea soopaa siitä, miten minulla on liikaa tavaraa, kerään niitä vain hyllyille eikä niillä ole mitään virkaa, en pölyytä niitä, en leiki niillä (tähän väliin oma pikku puolustus: olisko se sitten hyvä, että oikeasti leikkisin leluillani? vaihdetaanpas tältä nyt vaippa ja sitten mennään päiväunille, joiden aikana voinkin teekutsutella Totoroa ja Gigiä ja sen jälkeen siiliperhe menee kauppaan?) Kyllähän sieltä tuli ihan asiaa, mutta silti. Enkö olekaan hyvä tälläisenä?

Suivaannuin tietenkin ja hitto soikoon pölyytin sitten koko loppupäivän nenä räkää valuen (olen allerginen paljolle pölylle). Kirpputorikasa kasvoi ja poneistani lähti noin sentin pölykerros. Ja minä kun luulin, että ne olivat kaikki nukkaisia poneja! Tokihan totuus on se, että jalokiviä ei erota jos jokapuolella on rihkamaa. Mutta kaunista se on rihkamakin :) Ja mitä enemmän sen parempi, eikö?

Nukkeasiaa vielä, jaksatteko? Viimeisin tyttöni tuli juuri hetki sitten, postilaatikkoon asti kantoivat - kiitos siitä! Coco Collette, jolla viallinen jalka. Siksi sain halvalla. Cocon sisko, Stella Savannah onkin jo odotellut. Kysyin lempijapaniblogistiltani Japanilaisia tytön nimiä ja yksi ehdotuksista oli Sachiko, joten ensin saapuneesta tuli siis Sachiko ja nyt tänään tulleesta tulee Michiko. Sachiko tarkoittaa ilon lasta (ilotyttö?) ja Michiko taas kauniin tiedon lasta tms. (siitä en keksi mitään hauskaa). Nuket on ihania.

Lauantaina oltiin Katin kanssa Alppipuiston Kansanjuhlassa. Soisoilla oli pirun hyvät bataattiranskalaiset.

Sunnuntaina olin Vaasankadun kirppiksellä ja Soisoilla oli pelottavan aidonnäköiset köntsät.

Nyt tää menee aukaseen sen paketin. Pysykää siisteinä ja opiskelkaa lapset, opiskelkaa!!

xoxo,
Raisa

Ai nii, kirjan nimi on Kimpassa. Se on yksi niistä lukiolaisten lukudiplomikirjoista. Hyvää kamaa!
Ja tamagotchitkin voivat hyvin!

Ennakkoluulotautinen

Voi video! Voi levysoitin sentään! Sehän on ihan tärähtänyt! Mutta on sillä sentään päämäärä.

Mutta ei siitä sen enempää!

Joo, otetaan pari askelta taaksepäin ja puhutaan jostain ihan muusta. Mä olen pieneen Hello Kitty muistikirjaani kirjoittanut ennakkoluuloista ja mitä ne nyt on, sellasista etukäteisuskomuksista, että niistä vois postata. Mut emmä tiiä viittinkö. No ehkä sit kuitenkin.

Olin kirjoittanut siitä, kuinka "mustalaiset on kaikki varkaita", "mustilla on isommat vehkeet", "homot on parempia naisia", "espoolaiset on kaikki rikkaita", "suomenruotsalaiset on parempia", "nuoret hulttioita", "venäläiset epärehellisiä ja epäkohteliaita" ja niin edelleen.

Miten herkästi kaikki lokeroidaan, ja miten usein ei tarvita kuin muutama esimerkkitapaus ja se tosiaan leimaa kaikki, jonkun silmin nähtävät ryhmän, edustajat. Sekä hyvässä että pahassa.

Mutta onko niissä mitään perää? Ihan varmasti prosentteina homoissa on enemmän taiteellisia, kauneuden tajua enemmän omaavia henkilöitä kuin heteroissa. Ja ihan varmasti suomenruotsalaisetkin on kaikin tavoin meitä "perusjuntteja" parempia. Asuvatkin hienommin.

Mutta entä sitten noi ikävämmät yleistykset? Onko niissä perää? Mistä ne kumpuaa? Just kaikki vegaanijututkin, siitä kuinka kaikki vegaanit on ituhippejä, ilonpilaajia. Ollaanko me? No kyllä mun mielestä ainakin! Ainakin jotkut, välillä. Mutta että kaikki ja koko ajan?

Mut miksi pitäis kaikkia koko ajan ajatella yksilöinä?

Tiiättekö, minusta ei nyt ole tälläistä ajattelutyötä vaativaat tehtävään. Lähdetään ruokaostoksille, ja minun pitää ostaa huuhteluainetta tyttöjen hiuksiin.

Jost atuli mieleeni, että nukkeihmiset huomio! Jos tarviitte paplareita, niitä permanenttimallisia, niin mä voin jokusen postittaa :) Sain sen verran paljon kun FB:ssä niiden perään huutelin :D Ihania ihmisiä maailma pullollaan!

Kyselin myös Barbien Beauty -koiran kellerävän pennun perään, tuloksetta. Sattuisko kellään olemaan teistä lukijoist asitä? Maksaisin 5-10 euroa, kunnosta riippuen. Harmaa mulla jo on, mutta kultainen puuttuu. Ja se oli niistä just se mulle tärkeämpi :)

Uusi nukkekin tuli eilen. Se oli iloinen asia :) Muista asioista sitten joskus toiste. Nyt täytyy mennä.

xoxo,

Ahcahcum zukin

Tämän kultaista versiota etsiskelen!

Kirjoja ja nukkeja

Ei mitään asiaa, mutta tylsän postauksen uhallakin aion kirjoittaa :D

No hitto! Oli mulla asiaa! Olin jo postaamassa tän postauksen, kun muistin. Kirjoista! Sain sen Marilynin elämänkerran luettua, nyt on se kiintiö täynnä. LAoin lukemaan vielä yhtä, mutta tosiaan, on se kiintiö täynnä. Joten katsoin Tikkurilan kirjaston lukudiplomilistasta (lukiolaisten) itselleni kirjoja, joita olen sitten alkanut lukemaan. Yksi näistä oli Blink Blink, n. 170 sivuinen nopeasti luettava teos japanilaisesta pariskunnasta. Luin sen hetkessä ja se oli ihanaa! Kun niissä molemmissa Marilyn. teoksissa tuhraantui viikkoja. Lisäksi luin, mitä siinä nyt luettavaa oli, Outi Pyyn Trashion -kirjan. Se oli oikeasti aika nerokas. Vaikka ennakkosuhtautumiseni saattoi olla hieman negatiivinen. (vika minussa, ei Outissa). En itselleni löytänyt yhtä ainuttakaan ideaa toteutettavaksi, mutta uskon että moni muu kyllä löytää. Ja ne ideat oli hyviä, raikkaita. Vaikkakin liian outoja minun makuuni. Ja siellä oli hyviä vinkkejä muutenkin ekologisempaan vaatehuoltoon. Niin, ja tiedoksi: keskimäärin suomalainen heittää 24 kg vaatetta roskiin, vuodessa. Vai oliko niin, että siinä oli kaikki vaatteet, kierrätykseen menevätkin. Ja suurin osa mikä kierrätykseen päätyy päätyy lopulta roskikseen, kun ne on niin huonoss akunnossa. Erityisesti kengät ja laukut.

Puutarhakirjojakin olen lukenut, mutta niistä ehkä joskus toiste. Omavaraisuus kiinnostaa kovasti jälleen. Ehkä mä nyt olisin hetken aikaa omavarainen ainakin nukkien suhteen ;)

Odotan kuumeisesti postipoikaa tulevaksi! Eilen maksoin tullimaksut (alvin. En tiedä missä menee raja, että pitäis maksaa jotain muutakin kuin vaan alvit. Tietääkö kukaan?) tuurilla ja sitkeydellä ostamastani Penny Precious -nukesta ja kaiken järjen mukaan sen pitäis tänään tulla. Toivottavasti alvien maksu ei tapahtunut liian myöhäiseen ajankohtaan, niin etteä ne rekisteröis sen maskun vasta tämän päivän puolelle ja se sit vaikuttais toimittamiseen jotenkin. Krää! En kestä tätä jännitystä! Ette usko millaisia mahanväänteitä voi yksi nukke aiheuttaa!! Ensin tilaamishetkellä, sitten tulliselvityslapun tullessa ja nyt vielä nukkea odotellessa. Ja oli kyllä tilauspäivää odotellessakin jotain.  Tosiaan, tämä nukke loppuunmyytiin hetkessä, olen paljon lukenut harmistuneista keräilijöistä, jotka jäivät ilman ja nyt ainakin yhdestä ennakkomyyntipaikasta on ilmoitettu, etteivät saaneetkaan niin paljon nukkeja, ja osa tilanneista jäikin nuolemaan näppejään. No, ihan kamalaa, mutta yhden tälläisen tyypin soisin ilman nukkea jäävänkin. Sen verran välillä harmittanut sen postaamat kuvat Flickerissä.

Mutta minun nukkeni on ostattu varmasta paikasta, se on postitettu ja jo Suomessakin. Kunhan vaan saisin sen kotiin.

Mulla on tosi mukava, tasainen kausi meneillään. EI mitään liian vauhdikasta, eikä liian hiljaista. Vaikkakin ehkä välillä tylsistyttää, mutta silloin loikin portaat yläkertaan ja puen ja kuvaan nukkeja, skräppään tai ompelen kuvioita kankaalle :) Eli tylsyys ei ulotu pintaa syvemmälle. Yks asia mua jostain syystä kuitenkin melkoisesti hirvittää: Oliko kesä nyt tässä? Mulla on ihan sellainen olo. Vaikka kuumuus sulattaa mut ihan tyystin ja kärsin tavallaan C:n puolesta, mut silti en tykkää, että koko ajan pitäis olla jo farkut ja pitkähihanen päällä. Heinäkuun puolivälistä alkaen? Ei hyvältä vaikuta. Tykkään, et on satanut, kun luonto tykkää siitä niin kovasti, mutta nyt kun kaikki on saanut vettä vois tulla taas lämpöä ja asiat vois vielä kasvaa. Tietenkin tälläinen keli on vaikka pyöräillessä kiva, mutta taas toisaalta ei uskalla lähteä pitkälle, kun ei tiedä alkaako satamaan vai ei. Tietenkin viksu kattois säätiedotteen, mutta miten kävis jos kaikki ennakois ja olis koko ajan tosi järkeviä?

Tapoin taas yhden Tamagotchin. :( Voi surkeutta. Ja Pinzulan tama kuoli mun käsiin, kirjaimellisesti. Se alko pitämään ääntä, menin katsomaan ja se häily siinä ruudulla. Yritin kovasti painella nappuloita, mutta liian myöhään. Se kuoli. Mut se ei kyllä ollut mun hoidossa.

Kerroin niistä Ikean huonekaluista. Laitoin Ikeallekin palautetta, kiitosta kun ne on niin mainiot. Siis tulispa niihin jatkoa! Nukkekokoisia miniversioita Ikean muistakin huonekaluista. Joku keittiö ja kph olis niin täydelliset. Suosittelen ehdottomasti kaikkia, joilla on kiinnostusta just ton kokoisten nukkien talon suhteen hakemaan oma settinsä. Ne menee hyvin Barbeille, Bratzeille, Blytheille, varmaan Pullipeillekin ja ööh...koko luokka siis 1:6. Käykää hakemassa omanne pois! Vaikka varastoon, tulevaa nukkekotia ajatellen :) Setti makso 12,90. Ja siinä oli sohva, matto, sohvapöytä, muovinen nojatuoli, kirjahylly (setin paras) ja sydän tyyny. Lisäksi siitä paketista sai irrotettua mm. peilinkehyksiä ja kaappikellon. Siis kartonkiset kuviot.

Miehen piti viedä mut tänään ulos, treffeille mut nyt näyttää siltä, ettei kelit oikein suosi meitä. Plääh! Sekin vielä! Niin, siis jos ei se nukke tule tänään. Hitto, voisinkohan soittaa Itellalle ja kysyä pakettini perään? Missä se viipyy?

Ei tästä mitään tule, ravaan ovella aina kun kuulen auton äänen.

Laitoin tästä facebookkiinkin, ja laitan vielä tännekin: Tarvitsen permanenttirullia. Niitä muovipötkylöitä, joissa ei ole piikkejä tai muuta mikä repis hiuksia. kiinnitys tapahtuu kumimaisella suikaleella. Olisko kellään turhina lojumassa? Yhdeltä kirppikseltä olen niitä älynnyt etsiä, tuloksetta. Luulis, että niitä olis kaikkialla. En ole vaan aiemmin osannut hakea.

Mä tulen tästä odottamisesta hulluksi. Pakko mennä tekemään jotain, vaikka tiskaamaan. Kerron sitten kuinka kävi!

xoxo,
 Raisa

Olen keksinyt kaksi työpaikkaa, joissa voisin viihtyä: kirjasto ja posti, siis postinjakaja.

Terveisiä metsän keskeltä!

Johtuen jonkinasteisesta vastenmielisyydestä tätä kirjoittelua kohtaan kirjaan tähän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi näitä asioita.

Torstaina olin kaverin ja Pollyn kanssa ensiksi Japanilaisten kirjojen näyttelyssä. https://www.facebook.com/events/541733432539979/ Vielä kaksi päivää aikaa käydä katsomassa jotain todella erilaista. Valitettavasti suosikkikirjaseni oli loppuunmyyty, joten en ostanut sitten mitään. En tiedä olisinko ostanut sitä, jos se olisi ollut paikalla, mutta nyt on helppo sanoa...

Sieltä mentiin Huuto -galleriaan, jossa oli Tamperelaisen taiteilijan teoksia. Ystäväni, joka varmasti ymmärtää paremmin näitä hommeleita (on itsekin vähän niinko sillä alalla), sanoi että oli hieno näyttely, joten sanotaan sitten näin. Itse en pitänyt, vaikka oli tosi vaaleanpunainen.

Ja sieltä sitten syömään, Kotoon. Kun oli kerta jo vähän japanilaistunnelmat muutenkin. Alkuun edamame ja pääruoaksi sushia. (avocado, kurkku, inari).

Ja sieltä sitten vielä kaverin kotiin, vään nukeilla leikkimään ja sitten hakemaan yksi nukke uuteen kotiin, eli siis meille! Disco Boogie. Ensimmäinen EBL:läni. En ole yhtään tykännyt ebl:listä, mutta kyllähän jokaisella täytyy yksi olla ja sitten kävi vielä niin, että juuri tämä kyseinen nukke olikin aikas soma ja kun se on viellä Disco Boogie ja sillä on voimakkaan siniset silmämeikit niin siitähän tulikin sitten sellainen reivien kuningatar ja ** viihdekäyttäjä.

Sitten hain lapset isältään ja mentiin yhdessä kotiin.

Perjantaina olin melkein koko päivän toisella kaverilla skräppäämässä. Oli todella kivaa! Sain taas viimevuotisia sivuja tehtyä ja se on niin hienoa! Ja sain itseasiassa aukeaman vuodelta 2011 tehtyä!

Lauantaista en oikein muista, ainakin nukuin parin tunnin päiväunet, joka aina on niin ärsyttävää. Tulen niistä jotenkin tosi kärttyisäksi ja jotain. Muutenkin nukkunut taas paljon enemmän ja silti olen väsynyt ja kärttyisä.

Eilen poljin Ikeaan, tunsin itseni todella hyväksi ihmiseksi polkiessani kehä 3:n varrella, kun kaikki muut huristeli ohi autoilla ja minun hiilidioksidipäästöni olivat 0kg! Ja sitten menin Ikeaan ja ne päästöt kasvoivat :/
Ostin kaksi settiä niiden uusia nukkekodin kalusteita! Sannan blogissa niistä ekan kerran kuulin, ja sitten näinkin Flickerissä jollain oli nukeillaan ne ja lopulta uskoin, että ne ihan oikeasti on tehty isommille nukeille, eivätkä siis ole perinteistä nukkekotikokoluokkaa, vaan 1:6! Iso JEE!! Osan niistä laitoinkin sitten nukketaloon, mutta ihan kaikelle ei ole vielä löytynyt paikkaa. Ehkä säästän ainakin osan tulevaan  taloon.

Sen jälkeen aloin tekemään ruokaa piknikkiä varten. Tein kylmää nuudelia maustekastikkeella, todella maukasta tofua, lisäksi oli eilistä mansikka-raparperipiirakkaa, porkkanoita, sipsejä jenkeistä (sweet chili, joissa oli sokeria ihan näkyvinä kiteinä, eikä ainakaan mun mielestä yhtään suolaa, ja ihan liikaa chiliä. No, säästypähän nekin kalorit!) ja wasabiherneitä, joista en niistäkään tykännyt.

Sitten lähdettiin Nuuksioon. Ja matkalla alkoi satamaan...No, onneksi perille päästyämme ei enää satanut. Ja sadekuuro oli huuhtonut mennessään suurimman osan patikoijista, joten saatiin koko metsä melkein pelkästään meille :) Koska kello oli jo niin paljon, ja meillä kova nälkä päätettiin syödä heti. Käveltiin siihen infotuvan edessä olevaan saareen ja syötiin siellä. Yritin ottaa jotain nukkekuvia, mut ei siitä mitään tullut kun vene ei pitänytkään vettä vaan alkoi uppoamaan heti. Pöh! Ja muutenkaan ei mun citykissat sopineet niihin maisemiin yhtään, joten samalla kun vietiin eväsromppeet autoon vein myös Lilan ja Venuksenkin veneineen.

Koska minä olin tehnyt ruoan olin sitä mieltä, ettei minun tarvitse taluttaa koiria, joten Pinpula ja C hoiti ne. Kenaita saattoi pitää pitkiä pätkiä vapaana, kun ei se uskalla lähteä minnekään. Pinza hoiti Riston. Ja minä saatoin keskittyä metsästä, sen äänistä ja tuoksuista nauttimiseen. Ja myös sen marja-antimista! Niin mahtavan ihania mustikoita!! Ja Ristokin tykkäs niistä! Hassu venäläinen marjanpoimijamies.

Käveltiin neljän kilsan lenkki ja nautin joka hetkestä. Kotiin mentiin hyvin väsyneinä, erityisesti Kenai,  joka oli niin virtaa piukassa juossut siellä edes takaisin. Nyt se nukkui koko kotimatkan. Kotimatkan, jolloin taivaalle ilmestyi suuren suuri sateenkaari :D

Kotona patistettiin lapset nukkumaan, niin Hapsimakkara oli siis jäänyt kotiin, ja katsottiin itse puolikuolleina Wes Andersonin Bottle Rocket. Oli hauska ja piti meidät hereillä.

Metsässä oli ihanaa!

xoxo,
Venäläisen marjanpoimijamiehen adoptioäippä.

Politiikkaa ja pupuja.

Mietin aamulla, et miks mun ei taas tee mieli kirjoittaa blogiin mitään, kun taas joskus muulloin tekee oikein kovastikin. No, tuli siihen tulokseen, että mua ei oikein kismitä mikään tällä hetkellä. Mitäs sitä mitään/ketään parjaamaan silloin. Sitten mietin, että jos kirjoittaiskin sitte jostain hyvistä asioista. Ja vaikka niitä onkin tosi paljon, niin ei silti mikään innostanut niin, että olisin siitä kiivaasti halunnut kirjoittaa.

Sitten keksin politiikan. Josta mun ei siis missään tapuksessa tulis kirjoittaa, kun en yhtään (siis yhtään!) seuraa. Tiedän, että presidenttinä on Sauli Niinistö. Mitään muuta en sitten tiedäkään. Kun en lue lehtiä, en katso uutisia, enkä netistäkään jaksa niitä seurata. Hitto soikoon, mä en tiedä kuka on pääministeri! Ihan kamalan noloa. (pakko oli googlettaa ja ei hitto! Katainen!)

Mutta, joitakin vuosia sitten otin selvää Vihreiden vegaaniedustajista. Niitä oli silloin kolme. Niin just, kolme. Aika säälittävää. Yksi näistä kolmesta oli Emma Kari. Emmasta tulikin sitten oma ehdokkaani niihin, ja kaikkiin mahdollisiin niiden jälkeisiin vaaleihin. Eikä mun tarvitse yhtään seurata mitä se sanoo/tekee, kun uskon siihen, että se fiksuna vegaanina tietää miten toimia. On tietenkin vähän edesvastuutonta äänestää jotain selvittämättä sen enempää ko. ehdokkaan mielipiteitä ja tekemisiä. Mutta jos ei jaksa kiinnostaa, ja kuitenkin luottaa siihen, että vegaanius takaa jo itsessään jotain ja se yhdistettynä varmasti ihan fiksuun ihmiseen, niin eikö silloin itse voi löysätä ja keskittyä muihin asioihin?

Ja vielä sekin, että mitä hiton väliä sillä on? Oikeesti, mitä enemmän niille tyypeille antaa valtaa, sitä varmemmin ne alkaa sitä väärin käyttämään. Meni nyt vähän reisille toi. Mut siis tuntuu siltä, että poliitikot aloittaa suurella sydämellä, suurilla ideoilla parantamaan maailmaan, mut mitä enemmän vuosia tulee mittariin, mitä korkeammalle arvoasteikossa ne kohoaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä arvotkin karisee, tilalle tulee raha ja valta. Vai ne merkitsee. Minnekään ei enää kumarreta, ettei samalla pyllistettäis muualle. Ja silti ollaan samalla häikäilemättömiä, käytetään muiden rahoja omiin asioihin, ollaan aina suurimman puolella ja vähät välitetään pienistä. Musta on ihan älyttömän kummallista, että meillä kerätään puhelinkeräyksillä ja muilla, varoja uuteen lastensairaalaan. Siis mitä ihmettä? Kerättäis ennemmin johonkin puolustusmenoihin. Ja niille automaattisesti annettavat rahat menis sitten sinne sairaalaan. Jotenkin todella arveluttavaa tollanen. Siis just se, että joku tollanen tunteiisin vetoava voidaan jättää budjetin ulkopuolelle, sillä siihen on helpompi kerätä kansalta varat, kuin just johonkin hävittäjiin, jotka ostetaan vaan jossain halleissa säilytettäviksi. Kuka *piip* tänne nyt haluais hyökätä, eihän meillä ole edes mitään ihmeellistä tarjottavaa? Rehevöityneet järvet, saastunut meri, hakatut metsät. Ketä kiinnostaa?

Muuten, lähin kosketukseni politiikkaan on ollut joskus 12-14 vuotta sitten olin hetken aikaa mukana jossain sukkaringissä. Nuoret lukijat ei varmaan tiedä, mutta aikoinaan pyöri kaiken maailman juttuja, niinku et sä ostat kolmelle listassa olevalle just vaikka sukat ja itse saat sitten vuorostas kuudet (kunnon pyramidihuijaus) jne. Niin, mä siis sain yhden kirjeen, en yhtään sukkia kylläkään, ja mun olis pitänyt lähettää lasten sukat, vai olisko ollut sukkahousut, Anni Sinnenmäelle. En lähettänyt. Sorry Anni. Mut tosissaan, en saanut minäkään yksiäkään sukkia. En siis sano, ettei Anni lähettänyt, mun ei olis siltä niitä pitänyt saadakaan.

Muuten, toinen niistä Vihreiden vegaaneista oli Leo Stranius. Kolmatta en muista. Ei hitto, nyt mua alko vähän epäilyttämään, että olisko sittenkin ollut kaksi kertaa kun olen sitä asiaa niiltä tiedustellut, sillä ihan ekalla kerralla mä olen äänestänyt jotain miestä. Joka ei kyllä päässyt jatkoon, Niklas tais olla. Mä kirjoitin sen blogiin jonkun kommentinkin siitä, miten saada kenkiä tilattua ilman tullimaksuja...No joo, jos joku nyt sitten lähtiskin tarkistamaan näitä mun "faktoja" niin voi olla, ettei ihan täsmäiskään. Mut jotain sinne päin kuitenkin. Siis voi olla, että tässä kaksi tapahtumaa yhtyy yhdeksi. Kuitenkin, silloin kun oli kolme (Niklas Piiparinen oli se eka vegaani, jota olen äänestänyt) vegaania, niin yksi niistä oli Leo Stranius. Ja aivan täysin ilman yhtään mitään perusteita, ainakaan mitään järkiperäisiä, niin sitä en ikimaailmassa äänestäis. Mun mielestä siinä on niin epäihminen kuin olla ja voi. Sellainen, jossa ei ole mitään tartuntapintaa. Teflonmies. Sellainen, joka varmasti pysyy kaikissa suunnitelmissaan ja päätöksissään. Ei ikinä te emitään virheitä, ainakaan omasta mielestään. Ei varmaan edes vessassa käy.

Menipä taas asiattomuuksiin :) Mulla siis ei ole mitään perustetta tolle mielipiteelleni, ehkä jotain joskus siitä lukenut, että tollasen kuvan saanut. Tai sitten se on vaan ulkonäkö tai jotain.

Ennen kuin lapset oli lähössä isälleen puolitoista viikkoa sitten emidän oli tarkoitus viedä pupuja ulos. Me siis viedään niitä valjailla, ja se on aina melko stressaavaa. En osaa sanoa tykkääkö puput siitä vai ei. Tai no, Sokeri, se arka pupu ei taida tykätä yhtään, värisee vaan jossain kuusiaidan suojissa. Hyrrä saattaa jotain tutkia ja syödäkin. Olen kuitenkin ajatellut, että vaihtelu tekee niille hyvää. Niin, meillä oli siis tarkoitus viedä ne ulos, mutta Sokeri olikin kasvanut viime vuodesta niin, ettei valjaat millään mennyt sille. Aika mälsää. Leikattiin sitten vaan kynnet ja juurikin Sokerilta niskasta takku. Niillä tuntuu olevan nyt jo karvanlähtöaika! Valo vähenee ja syksy tulee ja sit talvi!!! Äääk!!

Kun oli niitä tosi kuumia ilmoja kesän alussa aloin pitämään pupujen huoneen ovea koko ajan auki, jotta ilma kiertäis tehokkaammin. Ja ehkä Sokerikin uskaltautuis pois sieltä huoneesta vaikka öisin sitten. Ei ole kyllä mitään jälkiä, että kumpikaan niistä kävis huoneensa ulkopuolella. Mutta sen oven aukipitäminen on kuitenkin auttanut siinä, että Sokeri pystyy olemaan pötköllään vaikka minä sattuisin olemaan näkyvillä. Aina aiemmin se on ollut melko säikkynä, jos joku tulee niiden huoneeseen, tai jos ovi on ollut auki ja se on nähnyt liikettä. Mutta nyt se pystyy siis ihan pötköttelemään, vaikka mä liikkuisinkin Tehtaalla. Ei kuulosta miltään, mutta meillä aika iso juttu :)

Ei muuta, ihan pahvipää kirjoitus taas :) No, onneks mulla on niin kauniita nukkeja.

xoxo,
Raisa

Wreck this blog!

Tilasin viime viikolla, kaiken muun ohella!, Playltä kirjan nimeltä Wreck this journal. Siellä on mm. seuraavanlaisia sivuja: A page for four-letter words, Hang the journal in a public place. Invite people to draw here, Collect fruit stickers here, drawkcab etirW, Rub here with dirt ja niin edelleen. Eli se täytetään itse ja melko lailla hulvattomasti. Vähän niinko tää blogikin...
Eilen tuli yksi asusetti Nanalle. Nana on siis se, joka sai uuden kropan. Toi on kyllä kooltaan sellainen, että menis perus-Blythellekin, mutta tyyliltään kyllä tosi pikkutyttömäinen.

Joop. Eilen myös Coco Collette ja Stella Savannah. Niin, ja poljin keskustaan, Minimaailman kautta -- todetakseni että se on maanantaisin suljettu -- Hobby Pointiin, Kampin -kauppaan, joka on valikoimiltaan kyllä melkoinen super! sekä Tokyokaniin. Käytin aivan liikaa luottokorttiani. Mutta minulla oli hauskaa. Ostin mm. tulevaan nukkekotiin ikkunoita ja joitain listoja. Ja uudet, pienet sakset. Mulla on nyt yhdet todella hyvät (pinkit!) kangassakset, yhdet kohtalaisen hyvät (niissä ruuvi löystynyt) ja yhdet kelvolliset kangassakset, muttei yksiäkään todella hyviä pikkusaksia. Tai ei siis ollut, nyt on. Rakastan saksia. Pitäis kyllä laittaa pois niitä onnettomia askartelusaksia, sillä mikään ei ole niin ärsyttävää, kun tökkiä jotain tylsien saksien kanssa. Tai siis enhän mä niillä mitään töki, vaikka olen kyllä kerran saanut kärjen aika syvälle peukalon ja etusormen väliin, mutta siis kaikki leikkely olkoon nyt siis tökkimistä.

Tokyokanin edessä huomasin Ikaron (ekan tamagotchini sen hetkisen tyypin) poikasen kuolleen. Siis voi vittu! Siinä meni taas kaikki kerätyt items! Lentolippukin! Noita pieniä on niin ärsyttävä hoitaa, kun sais olla ihan koko ajan ruokkimassa ja paijaamassa. No, Tokyokanin edessä huomasin myös näyteikkunassa, jo pois lähtiessäni, panda-mukin! Mä otan siitä varmaan jossain vaiheessa kuvan, eikä kun löysinkin sen netistä :) Mulla ei ole panda-innostusta, mutta myönnettäköön, että Panda-tytön (terveisiä Tampereelle) tunteminen varmasti vaikutti mukin ostamiseen :) Join mukista ekaa kertaa tänään aamulla, ja kyllä tee maistui hyvälle pienestä pandakupposesta hörpittynä :)

Sekä etu- että takamatkalla. Hahhahha! Siis meno ja takastulo. pysähdyin ottamaan valokuvia. Mulla oli Skipper mukana, kun sillä oli ehkä iloisimmat vaatteet. Tykkään Skipperistä todella paljon. Mulla on niin monta nukkea, joista tykkään todella paljon. Ne on vaan niin hienoja.

Illalla kun katsottiin jotain ajanhaaskaus elokuvaa samlla veivasin Big Shotilla muutaman tarran ostamastani tarrarullasta. Siis kaksipuoleista teippiä rullana. Ei sano mitään? voi voi. Ja leikkelin vähän kankaita, niitä uusia mitä olin tilannut anopille. Pitäis taas alkaa ompelemaan. Ja kyllä mua huvittaakin, mutta kun on niin paljon asioita, jotka huvittais. Mut mikään ei ole silleen imaissut ihan täysin mukaansa. Ehkä eniten nuket, mutta niissä on kuitenkin vähän se, ettei se uudistunut Flicker jaksa silleen innostaa. Pitäis keksiä jotain uutta. No, nyt sain kutsun Coco Collette -ihmiseltä FB ryhmään, ehkä siitä jaksais sitten innostua. Ja ihan varmasti siitä kun päästään tekemään sitä taloa. Kunhan nyt vaan joskus sinne asti päästäis!

Tänään pitäis käydä kirjastossa ja hakemassa sipulia kastikkeeseen: Tiedossa on 10 kilon tomaattisatsin keittäminen kastikkeeksi ja sen tölkitys. Huh huh! Ja ehkä C alkaa tekemään vanilja-aromiakin. mä mietin, että tekisin minttuetikkaa. Käytetään siis etikkaa huuhteluaineena ja kaikkia hajuöljyjä, joita mulla vielä jonkin verran saippuantekoajoilta jäljellä, pyykin tuoksuttamiseen. Niin, entä jos tekiskin pihalla kasvavasta mintusta tuoksuvaa etikkaa? Mitähän muuta siitä vois tehdä? Teetä tietenkin, mutta mulla on sitä niin paljon, että pitää muutakin keksiä. Samoin sitruunamelissasta.

No mutta, nyt menen. Kellekkään ei tullut mitään                  hemmottelujuttuja mieleen? Mitens nää alla olevat? Ruokakuvat sieltä Pure Bistrosta. Suklaa Jenkeistä, eikö olekin hieno? Merisuolalla maustettu!

 xoxo,
Raisa

Hemmottelua

Oltiin eilen viettämässä kaverin polttareita, ensin Hakaniemessä, laiturilla piknikillä (mansikoita, herneitä, patonkia, kirsikoita [saan muuten edelleen kirsikan varren solmuun suussani ;)] ja kuohuvaa juomaa, holitontakin), sitten vähän vilvoittelemaan sisätiloihin, mattimyöhäsiä odotellessa katsottiin videoita ja kuvia Uudesta Seelannista delfiinien kanssa kajakoinnista, benji hypyistä, koskista jne. Sieltä sitten Casinolle, jossa innostuin ihan kauheesti kun kysyttiin henkkareita, mutta ei se ollutkaan iän takia :/ Muut pelaili rulettia, ensin voitokkaasti ja lopulta kukaan ei voittanut mitään. Minä en pelannut, kun en yhtään tykkää tuollaisesta jännityksestä. Mulle on ihan tarpeeksi huutokauppajännitykset netissä...
Kasinolta Pure Bistroon syömään. Keittiötä oli infottu yhdestä lakto-ovovegestä ja yhdestä vegaanista. Sain parasta pastaa ikinä. Oikeesti, en ole ikinä syönyt niin hyvää pastaa. Alkuun olin jopa vähän harmissani siitä, että mulle oli ajateltu pastaa, kun on vaan jotenkin niin tylsää mennä "hienoon" ravintolaan syömään pastaa. Pasta on pastaa ja sitä voi tehdä kotonakin. Mutta ei näin hyvää pastaa kyllä. Ihan siis älyttömän hyvää. Niin, ja se oli vielä sienipastaa...sitä just aina kotonakin tehdään, kun ei mitään muuta keksi. Mutta ei kyllä tälläistä. Vo pojat. Oli älyttömän hyvää! Koitan huomiseksi saada kuvia, siitä ja alku- ja jälkiruoastanikin. Oli vaan niin hyvää. Oiken miellyttävä kokemus, vaikkakin oli aika meluisa ja yllättävän pahan hajuinen paikka. Välillä tuntu, ettei saanut kunnolla hengitettyä, kun ne hajut oli jotenkin niin tukkosia. Mut joku toinen meidän seurueesta oli sit taas sitä mieltä, että oli ihana tuoksu ja yritti arvuutella mikä ruokalaji oli kyseessä, että olis omalle lautaselleen saanut hajun lähteen. Onneks ei saatu sitä kuitenkaan meidän pöytään. S eoli siis kait joku juusto joka löyhkäs.

Tiiättekö, viime yönä menetin sen nuken, jonka varassa olen tässä joitakin päiviä liihotellut. Niin perseestä. Mut ei silti syössyt mua tältä hyvältä raiteelta mihinkään epätoivoon. Harmittaa vaan. Ja sit keksin oikein neronleimauksen: Milläs sitä itseään paremmin lohduttais kuin jollain toisella nukella! Ja jos ostais halvemman, niin vois sit ostaa jotain muutakin siihen lisäksi! Tuskassa alkoin penkomaan nettiä, etsien ja verraten eri hintoja. Onneks tuli vessahätä siinä tohinassa ja sain sen huuman katkaistua sillä. Nyt suljin kaikki muut ikkunat, enkä aio olla kauaa tässä koneella enää, ettei vaan taas ajatukset lähde harhailemaan. Ihan kamalaa. Mut onneks ainakin hetkeksi järkiinnyin.

Muutama yöhän sitten heräsin kolmelta, kun tunnin päästä oli ilmoitettu alkavaksi pinkkitukkaisen unelmien nuken ennakkomyynti. Vartin siinä jouduin odottelemaan, tai siis tunnin ja vartin. Ekan tunnin odottelin et se tulis myyntiin, olin siis etuajassa siksi, kun pelkäsin et ne olis etuajassa (aiempi yöllinen ennakkomyynti, johon olin osallistunut alkoi jo yhdeksältä, joten ajattelin, että jos ilmoituksesta poiketen tämäkin olisi alkanut jo tuntia aiemmin. No ei alkanut, ja tunnin siis latailin kuvia kamerasta, ostelin vähän jotain muuta ja aloinkin päivittelemään istä sivua satojen? muiden tavoin, sillä alko oleen melkoisesti trafiikkia siellä. Kesti siis vartin saada se tilattua, kun oli niin tukossa niiden sivu. Onnistuin siis kuitenkin saamaan sen, ja jälkeen päin totesin, että herääminen kannatti -- nukke oli myyty loppuun alle tunnissa. Toi on just se kaikista halutuin ihotyyppi, joka menee kuin kuumille kiville. No, minä sain tilaukseni tehtyä ja olinkin sitten aivan liian täpinöissä nukahtaakseni ainakaan tuntiin. Ja seitsemältä soittelikin jo Pinpula, kun se kaipiali uimapukuaan. Sovittiin, että lähtis vasta kahdeksalta sitä junalla hakemaan ja minä siis asemalle sitä tuomaan. En saanut kuitenkaan enää nukuttua, vaan pyörisn siinä sitten vähän vajaan tunnin. Vähän ennen kahdeksaa nousin, viisi tuntia unta mittarissa, viemään uimapukua Puistolan asemalle. No, saipa Risto samalla mukavan aamulenkin. Olin aamupäivästä ihan jumalattoman väsynyt, ihan sellanen krapulainen olo. Siitä huolimatta aloin leipomaan ja tekemään mysliä, jälleen kerran onnistuin unohtamaan myslin uuniin, tällä kertaa vielä niin, että lämpöä oli tulevia kesäkurpitsaleipiä varten nostettu melkoisesti. Sehän sitten paloi siitä pinnalta iloisesti. Prkl! No, kuorin pahimmat pois ja pistin muut talteen. Leipomisen ohella valmistelin päiväruokaa, sillä halusin tarjota tulevalle vieraallemme jäähdytettyjä nuudeleita dippikastikkeella. Kastikkeesta ei kuitenkaan tullut niin hyvää kuin toivoin, enkä muistanut laittaa sitä ajoissa jääkaappiin, niin ettei se ollut niin kylmää kuin olis pitänyt. Whatever. Ihansama. Illalla menin kymmeneltä nukkumaan ja nukuin 9½ tuntia.

Ja nyt taas jostain syystä viimeyönä nukuin kuusi tuntia. Se johtu kylläa inakin osittain siitä jännityksestä, nukkejännityksestä siis. Näin siitä jotain uniakin. Oikeesti, viikko sitten niitä nukkeja oli kolme myynnissä. Minä tartuin parhaaseen tarjoukseen, ja jäin siihen roikkumaan. Ja sitten kävi niin, että ne kaksi muuta nukkea myytiin (Buy it now) ja minä olin edelleen korkein huutaja siinä ekassa nukessa. Ja viime yönä joku sitten huusi kympin enemmän kuin mun maksimihuutoni. Ja nyt niitä ei sitten taas ole missään. No, ehkä joskus vielä onnistaa. Osa minusta oli kyllä ihan hyvillään, on se melko iso säästö.

Mutta tohon hemmotteluun, josta mun ei enää edes tee niin mieli kirjoittaa. Kun väsyttää niin. Eilen multa kysyttiin, että miten C hemmottelee mua. Ja mä en keksinyt mitään! Ihan kauheeta. Kun se on kuitenkin niin kiltti ja hieno ihminen, huomaavainenkin. Ja mä en keksinyt mitään. Illalla, kun tulin kotiin niin kysyin siltä sitten itseltää, ja kyllähän se alkoi hieman pahastuneena luettelemaan vaikka mitä, mut jotenkin ne oli kaikki sellaisia, et myös se itse hyöty niistä jotenkin. Ehkä se, että se antaa silloin harvoin kuin ylimääräistä unta tarvitsen, mun nukkua pitkään ja hoitaa koirat ja kaiken. Mut ei meillä oikein ole sellaista, et se vaikka leipois just mulle. Kyllähän C paljon leipoo, mutta itselleen. Ja se hieroo mun hartioita tosi paljon, mutta sekin aina maksaa. Sit mä eloin itse miettimään, et mitä mä sit muka teen. Emmäkään oikein keksinyt muuta, kuin että ostan sille usein kahvia, kun jossain jotain erikoisen reilua tms. näen. Ja joo, kyllä mä tykkään ostaa sille lahjoja. Onhan mulla kyllä enempi rahaa käytettävissäkin kuin sillä, mut kyllä mä myös enempi maksan kaikkea. Mut ehkä ne herkut (kahvi, suklaa) on niitä mun keinoja sen hemmotteluun. Mut aika paljon enempikin vois kyllä tehdä, ja just ennen kaikkea sellaista, mikä olis vaan sille. Tavallaan niinko multa pois ja sille lisää. Mietin niitä meidän treffi-iltoja. Niihinkin on vähän tullut se, et sit mä vien sut nyt ulos, mutta odotan sit kans, et sä viet mut seuraavaksi. Ja se, että ihan turhan usein C vie mut katsomaan elokuvia, jotka se itse haluaa nähdä ja vaan uskottelee mulle, että kyllä säkin tästä tykkäät.

Onko meistä tulossa mälsä pari? Sellainen, joka koostuu kahdesta, omaa etuaan tavoittelevasta yksiköstä? Ehkä tähänkin vois vähän panostaa? Välillä vois yrittää olla toiselle tosi kiva.


Miten teillä, hemmotellaanko? Kuinka usien? Miten?

Moi!! Oon Nana, ja oon just saanut kokonaan uuden kropan!

Katsokaa kuinka nätisti taivun malkoilemaankin!

Moi. Oon Alex. Oon täydellinen ja kaikki haluu mut.

Moi! Oon Pepper, kiipijä!

Kaksi nukkea, jotka tulossa ovat saamassa nimet Marilynin roolihahmojen mukaan. Disco Boogie, joka on tulossa täyttämään EBL kolosta saa nimeksi Pola (How to marry a millionare) ja pinkkitukkainen prinsessa Sugar Kane (Some like it hot). Polan sukunimeksi jattelin kyllä Sugarin sukunimea Kowalczyk, mut emmä taida osata edes lausua sitä. AIka harvalla mun nukella on sukunimeä, joten eiköhän Polakin pärjää ilman. Niin, eihän mulla edes ollut valmiina nimeä sille, jonka viime yönä menetin ;)

Moikkaloikka nyt tältä viikolta!

xoxo,
Raisa

Varas Porvoossa

Heipparallaa!

Eilen oltiin siellä Porvoossa. Ensiks piknikillä ja sit vähän kiertelemässä ja ihan pikkasen shoppailemassa.

Piknikillä oli kivaa: Meillä oli hyvää ruokaa ja makeaa kuplajuomaa. Ja avattiin C:n amerikasta ostama juustonaksupussi! Myönnettäköön, etten ole ikinä tykännyt juustonaksuista erityisemmin. En siis edes silloin kun en ollut vegaani. Mutta oli ne hyviä! Ihan vaan sen takia, että olivat vegaanisia ja silti niin perusjuustonaksun makuisia. Vähän niinko kävi munavoin kanssa: kyllä mä siitä eiemminkin olen tykännyt, mut en mitenkään erityisemmin siitä villiintynyt, mutta nyt vegaanina kun maistoin sitä ekan kerran (Animalian ravintolapäivän ravintolassa) niin sehän oli ihan luksusherkkua! Kun asiat ei olekaan enää ihan itsestäänselvyyksiä niin niille osaa antaa ihan erilailla arvoa.
Meillä oli myös voileivät, joiden päällä myös amerikan tuliaisia: kalkkunaleikettä. Ilman sitä kalkkunaa, tietty :) Niille, jotka eivät ole lukeneet postaustani näiden tuomisesta, saqnottakoon sen verran, että onnistuin tuomaan ne suomeen kylmäketjun katkeamatta, vaikka aikaa amerikan jääkaapista suomen jääkaappiin olikin kaksi vuorokautta. Tarpeeksi vaan kylmäpackeja ja kaksi kylmälaukkua sisäkkäin :)

Voileipien lisäki oli taboulleh (?) salaattia, jota olen nyt pari kertaa tehnyt, viimeksi korvasin persiljan lehtikaalilla, eikä eroa edes huomannut. Ja lehtikaaliahan mulla kasvaa tuolla takapihalla, niin ettei tarvinnut kaupan ruukkupersiljoita ostaa :) Makeana kuplajuomana oli Keidas-blogin Lotalta saamamme alkoholiton juhlajuoma. Olin salaa ottanut sen mukaan, ja kyllä C siitä iloisesti yllättyikin, että oli veden lisäksi noin herkullista juomaa.

Ja koska olen taas innostunut nukeistani, niin mukana oli kaksi "päivettynyttä" tyttöä, joista sain hauskan rentoja turistikuvia. Ja arvatkaa tuijotettiinko meitä! Kyllä!! Kun mä pyllistelin asettaessani tyttöjä autoon ja säätäessäni niiden aurinkolasien ja kenkien kanssa...vähän se jo alko harmittamaan. Vaikka siellä oli kuulemma nainen, jolla oli piikkilankaa tatuoituna otsaan myymässä jotain patsaita. Olisivat menneet sitä toljottamaan.

Vaikkakin oli ihan ok reissu, meille jäi molemmille vähän paha maku suuhun. Porvoo, tai siis ainakin se vanha kaupunki on turistirysä, siis elää turismista, ihan niinko se Martha's Vineyardkin. Ja silti kukaan myyjistä ei ollut yhtään iloinen tai mainitsemisen arvoisen kohtelias. Yhdessäkin kaupassa oli lappu, jossa kehoitettiin välttämään tavaroiden tarpeetonta koskettelua. Pitääkö tollasta nyt paperilapuilla pyytää? Kyllähän siellä varmasti käy paljon porukkaa niitä hiplailemassa, ja varmasti myös rikkomassa. Mut en mä ainakaan halunnut sieltä mitään ostaa, kun en kerta saanut hiplaillakaan. Mä ehkä kirjoitin tästä joo viime vuonna, kun muistan sen ärsyttäneen jo silloin.

Mitähän sitä tänään pöllis?

Ja sit siihen otsikkoon. Kahdessa liikkeessä, molemmat pieniä kahden huoneen putiikkeja, meitä seurattiin. Siis miten ärsyttävää! Ihan vaan sen takia, että me ollan vähän eri näköisiä, kun ne tavanomaisimmat turistit. Kyllä mä ymmärrän senkin, että niitä ketuttaa ihan vietävästi se, että turistit pöllii, mut emmä tiedä. Ehkä sen vois sit hoitaa jollain muulla keinoin? Kameroin, peilein tai sit ihan vaan vakuutuksesta ottaa sit ne menetetyt rahat. Jos sellasta vakuutusta saa. Mut asiakkaan seuraaminen? Ei kiitos. C sano, et sitä ei ole koskaan ennen kaupassa vartiointiliikkeen heppu seurannut, ei ennen kuin se tuli suomeen. Ja aivan takuu varmasti Jenkeissäkin kaupoista pöllitään ja se on sielläkin harmillinen ongelma. Mut ei ne seuraa asiakkaitten perässä.

Sekin vielä, et se että on jotenkin kummallisen näköinen tarkoittaa automaattisesti sitä, et on varas. Luulis, ettei ne edes aikuisia sillä lailla seurais. Luulis, et aika harvalla aikuisella on edes pokkaa pölliä mitään. Paitsi kun olin nuorena tyttönä kaupassa töissä, niin työnantaja, joka oli muuten oman isän jälkee paras työnantaja joka mulla on koskaan ollut (terveisiä Sallille!), sanoi, ettei niistä koululaisista tarvii niin välittää, ne vie vaan muutaman markan karkkipatukoita, mutta vanhemmat naiset pöllii voita ja muita kalliimpia elintarvikkeita. Niin, et kai niillä aikuisilla sittenkin on pokkaa. Mut ei se, että jos jollain on paljon tatuointeja ja hassun väriset hiukset tarkoita automaattisesti sitä, että sellainen henkilö olis heti silmän välttäessä pöllimässä.

Meidän lähellä, Vantaan puolella, on Kontti -kirpputori. Sielläkin saan aivan turhan usein henkilökuntaa järjestelemään juuri niitä hyllyjä/käytäviä, joita minä pengon. Kuka nyt kirppikseltä mitään veis? Vaikka niillä onkin siellä sellaiset ryöstöhinnat.

Minkäköhän lainen olis oikeesti keskivertovaras? Siis just myymälävaras? No tietenkin sellainen pulleahameinen, mutta ihan tavallisista kansalaisista? Melkein uskallan väittää, ettei se ainakaan ulkonäöltään ole kovin huomiotaherättävä. Sama kun Japanissa tullimies penko mun kamat ja yritti kuumotella, ihan varmasti sen takia, kun olin niin kummallisen värikäs. Ihan oikeesti, niinko joku huumekuriiri liikkuis huutomerkkinä yhtään missään! Herätkää! Ellei sitten ole niin ovela, että käyttäis jotain käänteistä psykologiaa? ;)

Ihan sama, mun täytyy nyt mennä!

xoxo,
Raisa

Juuri sopiva minulle!

Taskuparkki

Täältä minun ostokseni.

Aamulenkillä löysin tieltä väsähtäneen kimalaisen(?). Netissä näin kuvan, jossa tälläistä elvytettiin. En lukenut sen tarkemmin, joten en ollut ihan varma, et mitä sille "syöttäis". Liotin veteen sokeria ja agavesiirappia ja kostutin sitte talouspaperia sillä. Kovin huonovointiselta se kyllä vaikutti, mutta on nyt pörrännyt pois. Hyvää matkaa!