Blogi muuttaa!

Hei taas!

Tämä on nyt sitten viimeinen kirjoitukseni tässä osoitteessa. Jatkan näitä puhkikaluttuja jaaritteluitani osoitteessa www.pinkkis.fi. (jahka opin käyttämään wordpressiä.) Älkää kysykö miksi blogini muuttaa. Vastaus nimittäin olisi niinkin tyhjentävä kuin, että en tiedä. Kysykää sen sijaan sitä miheltäni. Ehkä se kyllästyi kiukutteluuni bloggerin kanssa. Onhan tää aika hankala käyttää, varsinkaan jos ei oikein osaa mitään. Kuvat menee miten sattuu, teksti muokkautuu miten sattuu.

Mä olen edelleen siellä Uravalmennus kurssilla ja siis saatana että meinaa mennä hermot. Ihan hyvää harjoitusta mulle, että osaan olla erilaisten ja erilailla toimivien, tai toimimattomien ihmisten kanssa, sitten kun täältä kuplasta on lopullisesti tultava ulos. Eilen oli työhaastatteluharjoitus. Se meni niin päin helvettiä että. Ei minun osalta. Enhän minä kerinnyt edes haastateltavaksi, kun haastateltavani vastasi yksinkertaisiin kysymyksiin puolen tunnin vastauksilla... Että silleen. Meinas niin mennä hermot. Tauon alkaessa juttu vaan jatkui. Minä vääntelin lyijykynää kädessäni ja haastateltavani vain valittaa, kuinka suomalaiset eivät halua puhua hänen kanssaan (suomea huonosti puhuva maahanmuuttaja) ja kuinka hän ei saa töitä. No, jos hän oikeassakin työhaastattelussa jaarittelee ja valittaa samalla tavalla, niin ei ihme, ettei saa töitä. Okei, mä olen kamalan ilkeä. Mutta kyllä mä käytin sen taukoni hänen kuuntelemiseen, ja yritin kasvojen liikkeitäkin asetella niin, että olisin jutussa mukana. Oikeasti mietin, että sattuisikohan se jos päälläni poksauttaisin häntä päähän. Niin kuin elokuvissa.

Elokuvista tuli mieleen, että viikko sitten meni lasten joululahjaksi saamat leffaliput vanhoiksi, ja nehän piti sitten käyttää pois. Pinpula vaihtoi omasa karkkiin. Menin katsomaan jotain japanilaista leffaa. Ehkä nimeltään Isän poika. Jouduin lähtemään puolituntia etuajassa tunnilta. Hain leffalipun ja kävin Hesessä syömässä. Nauratti, vaikka olihan muutkin siinä kohtaa jo  päässeet tunnilta, mut silti. Juuri tuollaista elämän pitäis olla. Ihan kutkuttavampia kuvitelmia on sellaiset, joissa joku tosi kunnollinen/tunnollinen tekeekin jotain tuhmaa. Mä jaksan vieläkin naureskella hiljaa mielessäni mielikuvalle siitä, kuinka toimistossa asiakkaan aurinkolasit katoaa, ja sit niitä kuumeisesti etsitään, ja kaikista kuumeisimmin ja nöyrimmin ja tehokkaimmin niitä etsii joku kiltti respan täti (tms.). Laseja ei sitten löydy, ja asiakas poistuu kiukkuisena. Päivän päätteeksi respan täti lähtee työpaikaltaan, menee autoon ja autossa laittaa ne lasit silmilleen. Meillä melkein työpaikalla kävi näin, vaikkei niitä laseja kyllä koskaan löytynyt. Mutta mua alkoi jälkeenpäin kutkuttaa ajatus siitä, että olisinkin ottanut ne :D. Siis aikuisten oikeesti en ottanut. Mutta kaikista eniten niitä kyllä etsin. (se asiakas oli täys mulkku, et ihan oikein sille.)   Niin joo, elokuva oli ihan ok. En tarvitse kuitenkaan kotiin ostaa.

Ootte varmaan kuulleet Älä osta mitään -päivästä? Vietetään joskus marraskuussa, muistaakseni. Havahduttamaan ihmisiä ostamisen lumosta. C ärsyttää tommoset, emmä kyllä muista miksi. Mun mielestä on ihanaa kun ihmiset jaksaa yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Vaikkakin taas palataan tähän, et oikeesti ihan se ja sama, ylivoima ja enemmistö on niillä, jotka vähät välittää. Just vaikka joku Tokio. Siis se oli niin tupaten täynnä krääsää, ja kaikki oli sitä ostamassa. Ja kaikki ostokset pakattiin niin miljoonaan pussiin. Ja kaikilla oli kaikki koko ajan uutta ja kiiltävää. En nähnyt omia koipia lukuunottamatta kenelläkään vanhoja kenkiä. Ja mä sentään tiesin tarkkailla jalkoja, juuri tämän takia. No, taisin mä yhdet taikka kahdet vähän kuluneemmat kengät nähdä, mutta 95% oli puti puhtaita ja uutuuttaan kiilteleviä kenkiä. Ja laukut kans. Ja tietty vaatteet. Tiesittekö, että suur Tokion alueella on enemmän asukkaita kuin Pohjoismaissa? Itse asiassa kaikki pohjoismaan asukkaat ja Suomi vielä toiseen kertaan. Käsittämätöntä. Niin, et vaikka kaikki Pohjoismaalaiset vähentäis ja kierrättäis ja uusiokäyttäis, niin silti suur Tokion alueella on enemmän ihnmisiä jotka sitä ei tee. Emmä tietenkään voi väittää, että siellä ei kukaan ei tekis asian eteen mitään, mut siltä se turistin silmään näytti. Ja taas toisaalta, tää on mun blogi, mähän voin väitää täällä vaikka mitä. :)

Mutta siitä Älä osta mitään päivästä mä sain idean Älä heitä mitään roskiin päivään. Ajattelin kerran viikossa viettää tälläistä päivää. Ja sen ajatteleminen on aktivoinut mua pyrkimään jätteen vähentämiseen muinakin päivinä. Mä en tiedä miksi, mutta mulle on tosi tärkeä juttu toi jätteen vähentäminen. Jotenkin vaan ajatus siitä, että me heitetään niin paljon kaikkea pois, kaatopaikoille on pöyristyttävää. Just se, ettei luonnossa  tälläistä tapahdu ollenkaan. Siellä materia kiertää. Mikään ei ole turhaa. Mutta meillä (luonnottomilla) sitä on pilvin pimein. Ja minä siellä etunenässä. En kyllä oikeasti ole etunenässä. Tiedän antavani itsestäni tosi muovisen kuvan, ja siis olenhan mä kova krääsän perään. Mut silti. Ostan paljon käytettynä, korjaan vaatteita, kasvatan itse ruokaani, enkä mä kaupoista "ostele" huvin vuoksi, niin kuin monet tekee. En käy kattelemassa ja shoppaile siinä samalla aikani kuluksi. Ja sit heitä pois. Et kyllä mussa pieni vihreä tyttökin asuu. Sen muovisen pinkin nuken rinnalla :D

Mutta taas siihen päivään. Ideana vaan se, että jo kaupassa valkkaa niitä tuotteita, joiden kierrättäminen ja pakkausten kierrättäminen myös, onnistuu helposti. Ettei menis roskiin niin paljoa. Aina en jaksa sipsipusseja pestä (niistähän saa siis ihan oikeesti pestynä ja nurin päin käännettynä hienon hopeisen lahjapussin!), mutta Älä heitä mitään roskiin päivänä aivan varmasti sen pesen! :) Kaikkea tollasta, että meidän jätekasat pienenis. Edes vähän.

Mitähän muuta? Olen ommellut paljon, ja vihdoin ja viimein sain uusia tuotteita taas kauppaankin! Niitä nukkepussukoita. Kovasti odotan Englandiasta tilaamiani tagejä, että saisin ne ommeltua pikkupussukoihin, ja pikkupussukat lopulta valmiiksi ja kuvauksen jälkeen kauppaan! Oon kovin tykästynyt niihin ja jännittyneenä odotan muiden reaktiota!

Osa siemenistä on alkanut itämään! AIvan ihanaa! Nyt kun noi ilmat vielä lämpenis niin pääsis pihallakin kasvu vauhtiin. Puutarhasuunnitelmat ei muutoin edistyneet oikein mitenkään. Odotellaan vaan kasvua. Olen pyytänyt Ylioppilasonnittelukukkien sijaan vierailta marjapensaita. Hyötyajatteluni ulottuu tänne asti. Kaikesta pitää aina hyötyä. Mikähän siinäkin on? Paitsi että nyt vähän himoitsisin Särkynyttä sydäntä. Se olis kyllä niin hieno!

Ai niin! Musta tuli täti!! Pikkuveli sai pikkiriikkisen prinsessan viime lauantaina!! Aivan mahtavaa! Pikkaista on odotettu jo jonkin aikaa, ja nyt se sitten koki, et olis hyvä aika tulla. Ja niin olikin. <3 ett="" innolla="" katsomaan="" odotam="" p="" see="" sit="">
Mut hei! Nyt tää menee tästä pelistä pois! Toivottavasti nähdään siell toisessa blogissa sitten. Tässä vielä tarkempi osoite http://pinkkisfun.wordpress.com/pinkkis-blog/. Huomasin juuri, että sinne ei ole siirretty ihan viimeisimpiä postauksia täältä. En tiedä meinaako mies niitä sinne siirtääkään.

Loppuun vielä harvinainen kuva nukketalosta, vain omine asukkaineen. Eli otin kaikki kodittomat nukkeparat pois, kuvauksen ajaksi, ja jäljelle jäi ainoastaan ne nuket, jotka siellä asuu. Holly ja ehkä Dawn ei tietenkään asu tuolla karkkikaupassa, mutta saivat jäädä tunnelmaa luomaan.

xoxo,
Raisa

Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.

Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!

Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

Ruokahehkutusta

Hauskaa Vappua!

Meillä syödään anpan pullaa aamupalaksi! Oikeesti en ole ihan varma, että onko juuri nämä anpanpullia, mutta pidän sanasta, joten kutsun näitä niiksi. :) Ihan peruspullataikina, josta kardemumma jätetään pois, ja pullan täytteeksi kypsistä adukipavuista ja sokerista keitetty mössö. Nam! En tedä kuinka makeaa peruspullataikinan kuuluisi olla, minä lisään sokeria melko reilusti. Mutta minä pidänkin hyvin makeista asioista. Paputahnakin on makeaa.

(Vanha kuva.)

Olin aikeissa leipoa toisenkinlaista pullaa, mutta elämä ennähti väliin. Oli laitettava ruokaa (josta lisää hetken kuluttua) ja ommeltava (tästäkin ehkä lisää?) ja aika loppui kesken. Ehkä odotan, että nämä pullat on syöty alta pois. Seuraava kokeilu olisi melon/meron pan. Peruspulla, joka päällystetty keksitaikinalla. :)

Niin, ja kun kerta tein sitä paputahnaa niin paljon niin ajattelin myös piakkoin hyödyntää "imagawayaki" pannuani, jonka ostin ensi töikseni Japanissa! Vähän niinko vohvelirauta, ilman kuviointia. Taikina ja sen sisään paputahnaa ja lisää taikinaa päälle. Paistetaan ja herkutellaan. Sitä sit ehkä huomenna. Osan pullista pakastin, kun muksutkin on isällään vielä huomiseen.

Joo, mutta siis olen ton reissun innoittamana kokannut paljon Japanilaisia herkkuja! Maanantaina aloitin yakisoballa, paistettua sobanuudelia varhaiskaalin ja muiden vihannesten ja yakisobamaustekastikkeen kera. Siitä ei kuvaa, koska a) unohdin, b) se on melko harmaa ruoka. Todella hyvä. Ja koska lapset oli isällään saatoin laittaa kastikkeeseen hiukan reilummin chiliä. Nom nom nom. Lisäkkeenä erittäin onnistunut kirkaslieminen keitto. C ei tykännyt siitä erityisemmin, sanoi ettei ollut tarpeeksi suolaista. Yleensä mä olen se suolan ystävä, mutta tässä keitossa oli maku niin kohillaan, ettei se mielestäni yhtään enempää kaivannut. Mitään. Oikein vieno ja hieno.

Tiistaina oli japanilaisittain maustettuja paistettuja sieniä, rapeaksi paistettuja tofuviipaleita oikein maukkaalla kastikkeella ryyditettynä, riisiä ja misokeitto.

Eilen illalla tein sitten yhden parhaista kokeiluistani ikinä. Ensin olin kaupassa katsellut teriyakimaustekastikkeita sillä silmällä. Houkutteli, mutta mielestäni ne oli vähän liian tyyriitä, n. 3,5 €/pullo, ja ainakset näytti olevan suht simppelit, noita lisäaineita lukuunottamatta. Tässä Pirkka Teriyakikastikkeen ainekset: soijakastike, (vesi, soijapapu, vehnä, suola), vesi, sokeri, arominvahventeet (e621), e627, e631, e363), happo (e270), mausteet (maustepippuri,neilikka, valkopippuri, inkivääri, sipuli). suolapitoisuus n.7,3%.

Pirkkaa en kyllä kaupassa katsellut, kun olin eri firman kaupassa. Joo, mutta ajattelin, että kyllä varmaan netistä löytyy ohjeet miten yhdistellä soijakastiketta ja sokeria.Ja löytyi. Vähän joutui hiomaan oman maun mukaiseksi, mutta hyvä tuli! 

Ja sitten päästiin itse asiaan! Halusin tehdä teriyaki "kanaa" voileipien täytteeksi. En tiennyt toimisko soijaleikkeet tässä, mutta voi pojat! Kyllä toimi! Tuli ihan sairaan hyvää! C oli sitä mieltä, että toimis ehkä vielä paremmin seitanilla, mutta leikkeillä se on kyllä sata kertaa simppelimpää. Ja niin maukasta! Tein sitten tosiaan teriyaki kana voileivät, jotka tarjottiin uusien Samba(?) chipsien kera. Ihan parasta!

Kun keksii ruoanlaittoon jonkun "jutun" se on paljon hauskempaa. Muuten se saattaa olla ihan perseestä. Olen kirjoittanut näitä kokeiluja ylös, ehkä vielä joskus saan Japanilaisen keittokirjani. ;)

Eilen oli vielä koulutuspäivä. Onneksi se kesti vain 40 min, meillä oli henkilökohtaiset kartoitukset tms. Opettaja sanoi melkein heti alkuun, että mä en kuulu siihen ryhmään. Ja emmä kyllä omasta mielestä kuulukaan. Mutta en uskalla riskeerata noita raha-asioitakaan. Ja kyllä kurssin keskeyttämisestä jotain ongelmia tulisi. Joten siellä jatketaan. Ja oikeesti kyllä tykkään siitä, että päivään tulee tommonen väkisin väännetty runko. Päivän päätteeksi tulee ommeltuakin tehokkaammin, kun on vähän niinko pakko. Ja kaikki se omaan napaan tuijottaminen on kyllä ihan kivaa. :D

Mutta mutta! Nyt veri vetää koneelle, siis ompelukoneelle! Mulla on ihan muutamia saumoja nukkepussukoista ommeltavana, ja sitten pääsen leikkimään uusilla kankaillani!  Olen haaveillut jo jonkin aikaa eri tekstuurien yhdistämisestä, ja vielä sellaisesta levottomasta, hilpeästä (vappumaisesta?) yhdistelystä. Pidän teidät ajan tasalla. Ehkä. Jos ne menee ihan mönkään, eivätkä jaksa innostaa, niin sitten en varmaan niistä postaa mitään. 

Ehkä keksin uudelle nukelle nimen: Pearl. 

Nää kuvan nuket on kaikki uusia, Pearliksi kutsuisin tota, joka on edelleen laatikossaan, puna-valkoraidallisessa. Ainoastaan tuolla toisessa laatikossa olevalla Middiellä on "varma" nimi, Jamie. Hattarahiuksinen kulkee tällä hetkellä nimellä Hattara. Vihreätukkaisella ei ole nimeä laisinkaan. Olen tykästynyt nimeen Dawn, mutta en osaa vielä sanoa, että tulisiko siitä sitten Dawn, vai jotain muuta. Välillä nimi on jo ennen nukkea, välillä se ottaa aikaa. Mutta mielestäni Pearl on hyvin Pearlin näköinen. :)

Hauskaa Vappua!

xoxo, 

Raisa

pikapäivitys

Hello!

Hengissä ollaan! Japanin matka takana, synttärit takana, pääsiäinen takana, skräppiviikonloppu takana, viikko aikuisten uravalmennusta takana ja noin kuusi viikkoa vielä edessä. Ja toivottavasti edessä myös paljon muuta!

Kerron kaikesta lisää, ajan kanssa. Nyt olen täällä koulutuksessa ja sain jo ansioluetteloni valmiiksi, joten loppupäivä taitaa olla sisällöltään aika tyhjää. (=surffailua.)

Matka oli mainio, mutta mukavaa oli myös palata kotiin. Aikaeroväsymys on kyllä ollut melkoinen! Eilen oli ensimmäinen normaaliin verrattavissa oleva päivä, muut menneet kamalan väsymyksen kourissa. Skräppiviikonloppukin. Joka oli siis viime viikonloppuna, tapahtumapaikkana Tampere, Murikka? -opisto. Oli kivaa, melkein mitään en kyllä saanut aikaiseksi. Olin jollain kurssillakin, se oli kyllä aika turha. Tai siis hmm..ei sitä, mitä olisin halunnut. En saanut kurssityötä valmiiksi, ja tiedän etten sitä tule koskaan loppuunviemäänkään. Mikä on ihan syvältä. Ja lisäksi siellä oli koko ajan sellainen olo, etten osaa enkä ymmärrä yhtään mitään. Ei kiva olo askarrellessa. No, sai sieltä inspiraatiota tulevan varalle. Ja käytin sitten kurssin jälkeen oppimaani muissa töissä. Koko viikonloppua kuitenkin vaivasi väsymys, eikä kuvatkaan oikein inspiroineet. En ennättänyt tulostamaan tuoreita kuvia. No, sainpa tehtyä vanhempia kuvia.

Se, mistä viikonlopun aikana innostuin oli krääsän karsiminen. Skräppääjälle, ihan niin kuin minkä tahansa asian harrastajalle, kertyy kauheesti kamaa ja osa niistä "vanhenee". Näistä vanhentuneista kamoista hankkiuduin eroon. Ja radikaalisti heitin roskiin. En edes tarjonnut muille, kun oli niin kamalaa paskaa. Kirjaimista heitin kaikki setit, joissa vaan Z, X, Y ja vastaavaa jäljellä. Hittoako niillä tekee.

Vähän jatkoin karsintaa kotonakin, mutta kun ollut niin väsynyt, niin melko vähäiseksi jäänyt mikään aktiivinen tekeminen. Niin, täällä kurssilla/ohjauksessa menee siis 7 tuntia päivässä. Muuta aikaa en oikein ole ollutkaan hereillä. Ainakaan kunnolla. Horroksessa vaan.

Toiset sanoo, että on paljon helpompaa matkustaa länteen, mutta minulla asia on päinvastoin. Aina Jenkeissäkin olen ihan unessa, usein koko matkan ajan. (koita siinä tehdä hyvää vaikutusta tulevaan poikaystävään/appivanhempiin...)

No, eilen siis hyvä, hereillä oleva päivä. Sain ommeltua. Ompelu on parasta. Pian pääsen uusien kankaiden pariin. Tai siis olen uusia kankaita jo ommellut, mutta tilaustöitä. Himoitsen päästä kokeilemaan jotain ihan uutta. Mulla on ompleukoneen edessä, hyllyllä pieniä paloja uutta kangasta, tyrkyllä, kiusaamassa. Ompelen ja katselen niitä, välillä koskettelen, kun se kangas nyt vaan on niin ihanaa. (hupsu.)

Mitä mä sanoinkaan siitä matkasta jo? Se oli loistava. Tehokas, shoppailuntäytteinen ja maukas. Kävin neljästi ulkona syömässä, kolmessa eri kasvisravintolassa. Kaksi näistä oli tuttuja mestoja, kolmas oli uusi tuttavuus. Deva Deva Cafe. Tästä uudesta tuttavuudesta tykkäsin kaikista eniten! Nom nom nom! Söin Teriyaki "Chicken Burgerin, luomukolan kera, jälkkäriksi kakkua. Supermaukasta. Kuvia myöhemmin. Kaikesta.

Synttärit meni tosiaan siellä Tokiossa, yksin. Yksinäisesti. Muutenkin olin aiemmista reissuista poiketen yksinäinen. Mälsää. Perhettä oli ikävä, iltaisin ja aamuisin. Ei tietenkään silloin kun hurjana shoppailin. Ostin paljon. Mutta ainakin osittain fiksusti. Vähemmän? fiksusti ostin kolme Neo Blytheä, yhden Middien ja yhden Petiten, yhden pienen Momokon (joka poikkeaa täysin isosta, en tiedä onko niillä mitään tekoa keskenään, tietääkö joku muu?) näistäkin kuvat sit myöhemmin. Ostin myös Dambon :D

Kangasta ostin kaikista eniten. Ja muutenkin kangaskaupat oli kaikista hienoimmat! Kerroskaupalla mitä hienoimpia kankaita! Yhdessä kaupassa myytiin vaaleanpunaista kuplamuovia, jossa kuplat oli sydämenmuotoisia! Epäreilua. Muutenkin niin epäreilua, että niillä on siellä kaikkea niin paljon, ja meillä niin vähän. Vaikka riittävästi täälläkin. Eikä se tietenkään tuntuis enää niin hienolta, jos täälläkin olis kaikkea yllin kyllin.

Todella inspiroiva reissu.

Ei nyt muuta, halusin vaan pikaisesti ilmoittaa, että täällä ollaan, ja postaus tulossa jossain vaiheessa. Pikaisesti. Kohta puolin.

xoxo,
Raisa  

Kaupunkiverstas

Heipparallaa!

Olen täällä aiemminkin hehkuttanut kirjaston ihanuutta, mutta nyt tulee oikein tuutin täydeltä! Tiesitte varmaan, että kirjastosta voi kirjojen lisäksi lainata luistimia, lautapelejä, kasseja(!), sauvakävelysauvoja taikka ompelukoneen(!!). Mutta tiesittekö sitä, että aivan Helsingin keskustassa on kirjasto, jossa ei ole kirjoja? Kirjojen sijaan siellä on jos jonkinmoista vekotinta, aina saumurista 3D tulostimeen. Oikeesti!

Kaupunkiverstas on paikan nimi, ja sijaintina Lasipalatsi. Sen lähemmäs keskustaa ei kai voi edes päästä. Itse olen tähän paikkaan tutustunut vasta hiljattain, ystäväni Keidas-blogittaren kautta. Ekaa kertaa olin Kaupunkiverstaalla viime kesänä, kuuntelemassa öö...no nyt en kyllä millään saa päähäni mikä se juttu oli, ainakin siellä kerrottiin pienyrittämisestä ja bloggaamisesta. Oli hyödyllistä ja mielenkiintoista, tein paljon muistiinpanoja, jotka olen jo onnistunut hukkaamaan. Sen jälkeen olen käynyt siellä vuoden alussa Etsy ryhmäni tapaamisessa (sieltä voi siis varata myös kokoustiloja!!) ja nyt vihdoin ja viimein uskaltauduin kokeilemaan vinyylileikkuria.

Minulle oli varattu kaksi tuntia aikaa leikellä etukäteen valitsemiani, ja muistitikulle tallentamiani kuvia vinyylileikkurilla. Alkuun leikeltiin muutamat kuviot/teksit väärinpäin, tai väärälle puolelle, mutta kunhan päästiin vauhtiin (mua siis alkuun opastettiin ihan kädestä pitäen, kun en yhtään tiennyt mitä tehdä) niin johan lähti! Ja tuli kuulkaa niin hienoa jälkeä!!! Tää oli niin iso juttu mulle, joka niin tykkää kankaan painannasta! Siinä ei ollut kauheen montaa kohtaa missä sössiä! Enkä mä sössinyt! Mahtavaa! Kaksi tuntia meni ihan sujauksessa, onneksi mun jälkeen ei ollut ketään varannut aikaa, joten sain toiset kaksi tuntia heti putkeen ja saatoin jatkaa onnistuneita kokeilujani! Se oli ihanaa! Enkä edes huomannut, että mun vatsalaukku huusi täytettä! Sain paljon aikaiseksi, ens kerralla saan kyllä vielä enemmän, kun osaan paremmin, ja yritän olla siellä nyppimättä niitä tarroja auki, vaan jätän sen aikaavievän vaiheen kotiin. Täytyy tietenkin katsoa, että miten se mun omalla prässillä onnistuu, kun ei mun Elna Pressissä ole niin kovaa puristusvoimaa. No, se jää nähtäväksi!

Tein myös muutaman vinyylitarran, mutta niitä täällä kotona kiinnitellessä en ollut ollenkaan niin innoissani, sillä siinä on heti suuremmat mahdollisuudet asioiden mennä mönkään, kun "vapaalla kädellä" yrittää jotain tekstiä saada suoraan ja samaan tasoon. Tarkoituksena on myös kokeilla käyttää tarran "ylijäämäosaa" sabluunana kotikankaanpainannalle. Aion myös leikellä kuvioleikkureilla kotiin tuomiani ylijäämäpaloja siitä kankaalle tarkoitetusta vinyylistä. Niin monta mahdollisuutta!!

Mulla oli mukana kankaasta vaan sellaisia raakapaloja, tai siis yksi iso pala fuksiaa kangasta, joka oli alunperin ollut meillä häissä pöytäliinana :). Paikan päällä revin sen sopiviksi paloiksi ja kotona sitten ompelin kasseiksi. Tai olen ompelemassa, sillä siinäkin on aika paljon hommaa. Tai ei siis ole jos vaan yhden tekisin, mutta enhän minä yhteen tyydy, kun pitää saada ainakin 12! Joo, kaksi on nyt valmiina, toisesta sain kuvan ennen kuin kameran akku hyytyi. Niin, ja onhan siellä kirjastossa ne ompelukoneetkin! Olis voinut jäädä sinne ompelemaan! Siis ihan mahti paikka!!

Jossain kohti mun avustajan piti mennä muihin puuhiin, ja minä jäin yksi siihen suoriutumaan, mutta ei hätää, sillä aina pulman ilmaantuessa apu oli heti siinä selän takana, sillä paikalla oli koko ajan kuitenkin erittäin ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa! Miksei muuallakin voi olla näin hyvin! Oikeesti, miten nurinkurista! Jossain, missä asiakas oikeasti tuo sen rahan (kirjastohan ei pelkästään meidän sakkorahoilla ja varausmaksuilla kovinkaan pitkään pyörisi, vaan raha toimintaan tulee jostain muualta - ISO kiitos siitä, veronmaksajat!), ja leivän pöytään saattaa asiakaspalvelu olla jotain aivan muuta, jotain käsittämättömän huonoa, ja sitten tälläinen paikka, jossa ilmaiseksi annetaan käyttää älyttömän hienoja laitteita (niin, vinyylileikkurin, prässin ja muiden käyttö on ilmaista, asiakas maksaa käyttämänsä materiaalit, ja niistäkään kirjasto ei "vedä välistä", vaan laskuttaa asiakasta sen mitä itsekin maksaa) panostaa siihen, että palvelu pelaa ja asiakkaat tyytyväisiä. Mulla olis kyllä kertoa niin monta huonon asiakaspalvelun esimerkkiä, mutta koska haluan tämän olevan täynnä nostetta ja tekemisen riemua, jätetään se parjaus toiseen kertaan (varo vaan Kangastukku! Kyllä minä sinut vielä mollaan!).

Koko sen ajan kun olin siellä työstämässä hienoja ideoitani oli paikalla myös paljon muita asiakkaita. Siellä oli senioreita opiskelemassa netin käyttöä(?) senioreiden avustuksella (?), ja sit paljon puuhattiin niillä tietokoneilla, mutta niistä en ymmärrä kyllä kertoa yhtään mitään. Jotain editointia tms. Ihan sama.

Niin, haluatte varmaan nähdä, että mistä minä tässä oikeen vouhkaan? No tästä!

Alakuvassa näkyy paremmin kassin oikea väri, mutta tässä kassi siis valmiina! Tein näitä vaan muutaman, huomattavasti enemmän tein printtejä tulevaa Blythe Conia varten, ajattelin tehdä kaupanpäälliskassit niille, jotka ostaa kaksi tai useamman sleepsackin. Siihen kassiin tulee Pinkkis -teksti ja suoraan conin sivuilta otettu kuva, jossa Blythe nukke ajaa pyörällä ja pitää tulppaania kädessä. 

Sain eilen paljon aikaiseksi, ja toivottavasti tänään myös! Joten Heipsis!

xoxo,
Raisa

Jännitystä ja matkakuumetta ilmassa!

Kuulkaa! Mä olen niin täpinöissäni siitä matkasta, ja nyt sitten vielä yksi ihana on ystävällisesti tuuppasemassa mua vinyylileikkuria apunakäyttäen kankaanpainantaan. Mulle kankaan kuvioiminen on ehkä yksi maailman isoimmista asioista. Tätä on ihan tosi vaikea selittää. Mutta kangas ja sen alteroiminen, tai siis niinko muokkaaminen ne on isoja asioita. Kankaanpainanta on musta melkeinpä piirtämisen osaamiseen verrattavissa oleva "maailman hienoin juttu". Olen joskus sitä kokeillut koulussa, mutta siitä on jo melkein 20 vuotta, ettei kovinkaan kummoista muistikuvaa siitä ole. Nykyiset kankaanpainantani teen pääsääntöisesti sabluunoilla, ja se on kyllä vähän hidasta ja sotkuista puuhaa. Hidasta erityisesti sabluunan leikkaamisen vuoksi.

Pahus, nyt näyttääkin siltä, että se leikkuri olis varattuna just silloin kun mä pääsisin keskustaan. No, ainakin tämä on nyt päässäni muhimassa. Mulla ei siis ole minkäänmoista tajua graafisesta suunnittelusta, mä vaan sotken ja hutkin. Ja sen takia en onnistu saamaan kaunista, harmonista pintaa. Ehkä senkin takia tää on semmoinen peikko. Mutta siis joo, teitä ihan varmaan kauheesti tää kiinnostaa... Mutta tätä oli siis se otsikon jännitys.

Matkakuume nyt kertoo sananakin jo enemmän. Se on kuulkaa melkoista jo! Jatkuvasti perhosparvia vatsassa! Jännitystä, ja pelkoa myös. Saamarin kadonneet lentokoneet! Tsunamit! Maanjärjistykset! Ja se helvetillinen eksyminen. Oikeesti, mulla on todella huono suuntavaisto ja se kun yhdistetään yhteen maailman suurimmista kaupungeista, missä ihmiset ei puhu juurikaan englantia...Mä inhoan epätietoisuutta, epävarmuutta ja epäjärjestystä (sen takia en juuri muista Aasian maista niin tykkääkään, mulle pitää asioiden olla hyvässä järjestyksessä.) ja just sitä se loputon etsiminen on. Eka se on ihan hauskaa, mutta kun sitä jatkuu tunnista toiseen, päivästä toiseen. Joka ikisellä kerralla se on ollut just sitä etsimistä, turhautumista ja lopulta luovuttamista. Ok, nyt olen saamassa kaverilta jonkun katuoppaan, jonka avulla se on onnistunut suunnistamaan siellä. Ehkä se tepsii minullekin!

Niin, ja mua on alkanut vaivaamaan sekin että olen menossa sinne yksin. Mähän tulen olemaan ihan yksinäinen! Ei se ole mua aiemmin haitannut, mutta nyt se kismittää. Illat yksin vieraassa asunnossa, vieraiden ihmisten ympäröimänä. (ne on tietenkin omissa asunnoissaan!) Yksin syömässä, yksin ravaamassa hulluna kaupoissa (sekin on alkanut ahdistamaan! Hillitön shoppailu! Mä ostan kuitenkin kaikkea turhaa!), yksin museoissa ja nähtävyyksiä katsomassa. Yksin, yksin, yksin! Byhyy!!

Okrait! Mun täytyy lähteä viemään Napsuka kouluun, Pimpula pitää siitä esitelmän. Silloin kun minä pidin ala-asteella esitelmän meidän koirasta minä jouduin kyllä hakemaan ja palauttamaan koiran ihan itse...

Viikolla meillä syötiin maanantaina viikonlopun tähteitä, tiistaina vihdoin ja viimein niitä tacoja ja eilen perunavelliä ja Herra Hankalan vihreiytä papuja. Tacot on muuten älyttömän helppo tehdä vegaanisena. Jauhelihan sijaan vaan soijarouhe, maustuu sillä peruskitin mausteseoksella (ei tarvii lisätä muita mausteita) ja lehmäntissimaitojuuston sijaan soijajuustoa (ainakin meillä päin sitä myydään mm. S-marketissa/Prismassa, ihan valmiina raasteena, joka onkin yllättäen halvempaa kilohinnaltaa kuin kiinteä kiekko.). Ja tosi hyvää tulee! Perunavelliin ja papuihin ohje Kasvisseikkailu -kirjasta.

Mut nyt tää menee!!

xoxo,
Raisa

Mikään ei ole vialla, mutta kaikki on perseestä.

Oikeesti, mua on alkanut harmittamaan ihan kauheesti kaikki mun märinä postaukset. Kun niitä on kuitenkin niin paljon, ja mitä se muille kuuluu kuinka kaikki on syvältä,  tai ei ehkä sekään, vaan se, ettei ihmiset halua sellaista lukea. On niin paljon mukavampaa lukea iloisia asioita, kunhan vaan ei mene liian hyvin... ;)


Ja silti, tämän tiedostamisesta huolimatta aion nyt kertoa, että eniten taas vituttaa kaikki. Oikeastaan ei edes vituta, ei vaan nappaa. Mikään. Ei jaksa innostua, ei huvita, ei mitään. En osaa mitään, en tajua mitään, en jaksa mitään. Ja kaikki muut tekee kaiken paremmin. Ihan naurettavaa. Eikä mulla ole rahaa. Jostain syystä niillä nyt kestää ihan tuhottoman kauan käsitellä mun hakemus, mä en ole pystynyt maksamaan lainan lyhennystä ja mun tili on miinuksella. Yleensä ne on maksettu n. kolmen päivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Nyt on mennyt kaksi viikkoa. Ihan kiva. Ja tämä ainakin osittain johtuu siitä, että laitoin mukaan n. 40 euron palkkiokuitin, jonka olin saanut muutaman reseptin julkaisemisesta yhdessä lehdessä.
Eilen sitten kirjoitin niille viestin, että jos sen 40 euron setviminen on ihan ylivoimaista, niin pidättäkööt sen mun puolesta kokonaan, halvemmaksi se tulee kuin maksella myöhästymismaksuja ja tilinylityssakkoja. Nyt ne varmaan laittaa mun hakemuksen jollekin etanalinjalle käsiteltäväksi. Ihan kiusallaan.

Että siinä lyhyt katsaus mun pään sisään. Kyllä mä tiedän, että tää nyt vaan on "tätä". Kemiaa. Osa minusta vaan kököttää, ja odottaa että se menis ohi ja vois taas jatkaa elämistä. Mut osa kapinoi sitä elämän jäähylle laittamista, kyllä mä haluan pystyä elämään myös nää huonot ajat.

Mutta, sitten vähän iloisempiin asioihin. Keskiviikkona oli matematiikan kirjoitukset. Ne vaikutti aika helpoilta. Mikä siis tietenkin tarkoittaa sitä, että päin mäntyä meni. Mutta uskoisin, että läpi pääsin, joka oli ensijainen tavoitteeni. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt harjoitella yhtään. En edes silloin tunneilla, lopultahan en enää edes käynyt niillä tunneilla, kun en muuta tehnyt kuin listoja mun nukeista ja tehtävistä ruoista. Ja piirtelin hölmöjä ukkeleita vihkoon.

Perjantaina oli sitten bilsan uusinta. Sain ekalla kerralla C:n. Ja se kyllä vähän harmitti. Se on kuitenkin mun suosikkiaineeni. Osoitain johtu siitä, etten ollut alkanut lukemaan ennen kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Oli päässyt unohtumaan. No, nyt aloitin sitten lukemisen jo joulukuun alussa, luin tosi kurinalaisesti, ja sit tuli se yksi Alice Munron kirja kirjastosta, joka oli luettava. Ja se tais olla tammikuun puolella, kun sen luin. Nyt en ole ihan varma. Mutta siihen loppui bilsan lukeminen. En vaan päässyt takas siihen junaan...ja mitä lähemmäksi kirjoitukset tuli, sitä tiukemmin "unohdin" lukea. Ja niin sitten menin kokeeseen lukematta yhtään. Tai no siis sen mitä luin silloin joulu-tammikuussa.

Ja nekin oli helpot! Eli ihan höpöhöpö meni sekin arvosanan nosto. No, ei voi mitään, ei se C onneksi niin huono arvosana ole. Kait. Ja aikuisten oikeesti, ainoa miksi haluan saada hyvät arvosanat on se, että pääsisisn leijumaan niillä. En aio jatkaa opintojani tästä enää mihinkään, se oli nyt tällä erää sitten tässä. Niin, etten hyvillä arvosanoilla mitään edes tekis. Muuta kuin just sen leijumisen. No, leijun äikän ja enkun loistomenestyksellä :D



Ennen kuin menen ompelemaan ja jatkamaan nukkekaapin (joka ei siis ole nukketalo!) raivausta laitan vielä kuluneen viikon ruoista. Nythän mä siis kokkaan Ma-ke, ja to C:n kanssa puoliksi. Ehkä kirjoitinkin viimeksi jotain ruokalistaa, mutta se meni ihan uusiksi, kun lapset olivatkin isällään koko viikon. Nyt ne on taas kotona. En viitti tehdä jotain herkkutacoja jos ne ei ole täällä niistä nauttimassa. Joten maanantaina syötiin mun tekemää Japanilaistyylistä "comfort food"ia (hötöseksi keitettyä) puuroriisiä, silkentofua, merilevää, margariinia, soijakastiketta ja kevätsipulia. Tiistaina oli jätti salaatti ja grillatut juustoleivät. Kuva! alla!!

Keskiviikkona jatkettiin vähän samalla teemalla, salaatti vaan oli vaihtunut Vähän raakoihin ranskalaisiin (S-kaupasta saa luomuna!) ja "pekoni", "juusto", tomaattivoileipiin. Kurnauskis! Hyvää oli! Ja siitäkin kuva! alla!

Voi olla ,e ttä mulla on nyt vähän päivät sekaisin, sillä mä kokkasin myös torstaina, kun en halunnut ulkoiluttaa koiria aamulla, niin vaihdoin sen kokkaamiseen. Mut en nyt tiedä miten nää päivät meni eikä sillä väliä, mutten kyllä millään muista mikä se yks ruoka olis sitten ollut. Ihan sama.

Vielä hyviä asioita! Prismasta löysin vegaanista kosmetiikkaa!!!!!!! Hiukanko oli innoissani! Katsokaa nyt! Nämä ostin!  Megahienoo! Mun on oikeesti vähän hankalaa päästä Ekoloon, jossa kaikista mieluiten kyllä käyn. Joten jos meiltä loppuu shampoo tai hoitoaine, niin ollaan pulassa. Mutta ei enää! Kun lähikapuasta saa SAntea ja Urtekramia! En tiedä mikä toi Bentley on, mut kokeilen sitä piakkoin!
Luksusta!

Tälle päivälle luvassa tämän siivousta siis!

Huh huh! Melkoinen urakka. Onneksi aloitin jo eilen illalla. Enää noin puolet jäljellä!

xoxo,

Päivitys

Kukkuluuruu!

Tarkkaavaisimmat teistä ovat ehkä huomanneet, että olen ottanut tavaksi postata maanantaisin (enkkublogia päivitän melkein päivittäin, yritän olla päivittämättä viikonloppuisin, erityisesti sunnuntaisin, jolloin yritän olla poissa koneelta kokonaan.). Maanantaisin siksi, koska aloin postaamaan niistä ruoista, joita olen viikonloppuisin kokannut. Ja niihin käyttämistäni rahoista.

Tämä tulee nyt muuttumaan, sillä vaihdettiin vuoroja niin, että mä laitankin ruoan viikolla, ja herra C v.loppuisin. Enkä mä enää edes muista koska olisin viimeksi käynyt kaupassa, kun mulla ei ole yhtään rahaa. Siis oikeesti ei yhtään. Se on aika metkaa.  Ei tarvii miettiä mitä ostais, kun ei voi ostaa yhtään mitään. Onneksi tolla siipalla on työpaikka, niin se on hankkinut sitten ruoat.

No voi rähmä! Yritän korjailla valokuvia, mutta typerä Flickr jälleen kerran temppuilee, enkä saa korjattuja kuvia tallennettua. Olen lukenut, että hyvässä blogissa tulee olla megahienot kuvat, ja automaattinen oikeinkirjoitustarkistus...No nyt onnistu! Plääh! eikä onnistunut. No ei ne kyllä mitään hienoja kuvia ollutkaan, siis ei silleen mitään kauniita kuvia, joiden kuuluis olla täydellisesti fixattuja, joten laitan ne nyt vaan sellaisena, kuin kamerani on ne (hämärässä) ikuistanut.

Olen ollut aika toimelias koko viikon, tai ainakin haluan uskotella itselleni näin. Yhtään mitään valmista ei vielä ole, mutta hyvää vauhtia tulossa 11 nukkepussukkaa ja 24 kuukuppipussia. Ne kuukuppijutut multa tilattiin viikko sitten viikonloppuna. Olen ne nyt saanut painettua ja itse asiassa jouduin niihin uuden kaavankin tekemään, kun olin edellisen kadottanut. On sen verran pitkä väli edellisen satsin ja nyt tän tuoreen tilauksen kanssa, että olen ikävästi unohtanut miten ne tehtiinkään tehokkaasti...Yhden olenkin jo painovaiheessa ehtinyt tuhoamaan, sen takia niitä onkin enää vain 24.

Mä ensin leikkasin kankaan sen uuden kaavani mukaan (ja kuten huomaatte, kyseessä on todella monimutkainen kaava! Heh!) ja sitten sabluunan avulla töpötin siihen tuon tekstin. Maalin kuivuttua rajaan kirjaimet vielä mustalla tussilla. Olen tehnyt jo melkein kaikki tähän pisteeseen, se rajaaminen on uskomattoman työlästä. Oikeesti ei, mutta kamalan yksitoikkosta, joten se tuntuu työläältä. Joten olen yrittänyt tehdän niitä aina silloin tällöin, ja vaihdellen kirjainjärjestystä. Sen jälkeen maali kiinnitetään silittämällä ja sitten pääsenkin ompelemaan. :D

Ja kuten sanottua, näiden lisäksi olen tehnyt nukkepussukoita. Niiden kanssa olen ihan loppusuoralla, mikä on aivan ihanaa! Ja sen jälkeen pääsen taas aloittamaan uuden satsin. On taas lepakoita tilauksessa. Ja tämä on kaikki siis tietenkin ihanaa, mutta välillä kyllä raskastakin. On hassua, että kun saa tehdä sitä mistä oikesti tykkää, niin silti välillä joutuu pakottamaan itsensä ryhtymään työhön, eikä aina todellakaan huvittais.

Mun nukenvaateprojektini ei ole edistynyt juuri yhtään. Nyt oon keksinyt sen mekon, mutten vielä tiedä mistä kankaasta sen tekisin. Olen muutamia kokeillut, mutten ollut niihin tyytyväinen. Liivitkin molempiin asuihin olen keksinyt, mutten ole saanut niitä aikaiseksi. Toisen liivin kyllä tein, useiden vesiperien jälkeen onnistuin tekemään sen, jonka halusinkin! On vaan noita pussukoita niin paljon tehtävänä, ettei tälle projektille liikene aikaa. Pöh!

Auto on viime viikolla viety korjattavaksi, ja se olis nyt jo valmiina. Huomenna käyn hakemassa, sillä huomenna olis myös Lassilan Tilan puoti avoinna, ja mä tarvitsen pupuille paalin heinää ja olkea.

Joo, mutta niistä ruoista vielä. Niin, ja pointti miks mä niitä teille listaan on se, että hyvässä lykyssä tätä lukee joku sellainen, joka olis kiinnostunut lisäämään kasvisruoanosuutta omassa ruokavaliossaan, muttei oikein tiedä että mitä ihmettä söis. Niin, että vinkkejä. Ja myös jonkinlainen osoitus siitä, että melkeinpä mitä vaan voi tehdä vegaanisena.

Joo, eli en ole näitä vielä kokannut, mutta tulen tässä viikolla kokkaamaan. Tälle päivälle olen ajatellut riisiä, (silken)tofua, merilevää, höystettynä margariinilla, soijakastikkeella ja kevätsipulilla. Nam!

Tiistaille, kun on taas lapsetkin kotona ajattelin tacoja, pitkästä aikaan! Rakastan meksikolaista ruokaa, tai no, texmexiä. Keskiviikkona taas japanilaista: karee raisua, curry-riisiä. Olen ehkä kertonut yrittäneeni tehdä tätä alusta alkaen itse, ilman niitä natriumglutamaattikuutioita, muttei onnistu. Meillä myytävä curry on aivan liian "intialaista", josta tulee aivan liian vääränlaista. Joten ei auta muu kuin käyttää niitä kuutioita. Curry sekaan laitan porkkanaa, ehkä perunaa ja tofua. Todella hyvää. Riisi ei tietenkään ole mikään ekologinen valinta, mutta kun ohra on niin pahaa!! Siis ei aina, mutta näissä japanilaisissa ruoissa se ei kyllä toimi yhtään. Muuten kyllä. Torstaina varmaan kokataan yhdessä, joten siihen en ole vielä keksinyt mitään.

Yksi iloinen asia vielä! Kolmen matkatoimiston loppuunmyytyjen Studio Ghibli retken lippujen jälkeen meinasin luovuttaa, mutta sitten löysin paikan, mistä sain ostettua pelkän lipun Studio Ghibli museoon. Eli tämä tarkoittaa sitä, että mun täytyy yksin löytää sinne. Olen kahdesti siellä siis käynyt, ja molemmilla kerroilla opas on vienyt ja tuonut pois. Käyttäen ainakin kahta eri bussia, ja se bussin käyttö on melko kuumottavaa. Ghiblin omilta sivuilta hoksasin, että suht lähelle pääsee myös junalla, joten uskaltauiduin sitten ottamaan pelkän museolipun. Saa nyt nähdä tuleeko siitä mitään :D. Totta kai tulee!

Niin joo, viikonloppuna oli meidän PKS ryhmän "Ysäri" bileet. Olin pukeutunut mun 90-luvun asuuni (ohutolkaiminen mekko, t-paita alla, verkkosukkikset (näitä ei mulla kyllä tainnut silloin olla?), hiukset saparoilla, banaanivarjostukset - ja mulle kehdattiin sanoa, että olen pukeutunut ihan niin kuin normaalistikin! Pöh! Tai no, niin hän mä olinkin, mutta siitä oli n. 15-20 vuotta kun mä noin pukeuduin. Kuva olis kiva, mut ku ei ole niin ei ole.
 Meillä oli hyvää ruokaa, ja juomaa joka sai mut röyhtäilemään. Kiva! Kivaa oli, vaikkakin meitä oli vaan meidän "oma porukka". 

Torstaina vaihdoin kaksi keittokirjaani näihin ihanuuksiin! Jos haluat samanlaiset, ei muuta kuin yhteys Sashaan, Paperplane Stationeryn pyörittäjään!

Ja koska aion saada tänään paljon aikaiseksi, on nyt mentävä!

xoxo,
Raisa

Välineurheilua

Hitto! Pitää lopettaa leivän syönti, tai ainakin vähentää. Olen siitä aina ihan turvoksissa loppupäivän. Lauantaina järkeilin, ja oli siinä vähän vahinkoakin mukana, että kun ollaan menossa kylään syömään vähän myöhäisempi lounas, niin syön tukevan aamupalan. Ja kun kerta C oli jättänyt pöydälle leipää sen enempää ajattelematta voitelin kaikki ne palat. Viidennen leivän jälkeen tajusin, että palakin vielä niin räjähdän. Ei kerennyt pallomaha laskemaan ennen kyläilyä, mutta kyllä mä silti reippasti kylässäkin söin, kun oli niin hyvää ruokaa. Blinejä! Joita söin ensimmäistä kertaa ikinä. Oikein hyvää, kaikkien lisukkeiden kera. Vähän niinko suolasia (amerikkalaisia) pannukakkuja. Kurnauskis!

Niin, nyt taas ihan tuhti olo. Söin siis aamupalaksi leipää, kun ei ollut tarpeeksi kaurahiutaleita. Ei pitäis ostaa sitä ihanaa juustoa, kun se aiheuttaa lisääntynyttä leivänkulutusta. Niin, ei olla nyt varmaan kuukauteen ainakaan tehty enää tattariraakapuuroa, vaan C on tehnyt kaurapohjasta, keittämätöntä puuroa. Eihän se raakaruokaa ole, kun ne hiutaleet on höyrytetty, ja taitaa se sinne sokeriakin laittaa. Whatever.

Joo, hyvä mutta vähän väsynyt viikonloppu takana! Olen jotain ommellut, mutten kuitenkaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Vihdoin ja viimein, oikeesti todella pitkän työstön jälkeen olen saamassa nukenpaidoista sellaisia kuin haluankin. Tajusin myös, että niistä ei koskaan tule sellaisia, joita on oikeasti mukava tehdä. Toisin kuin vaikka Pinkkiksen peruspussukoissa tai niissä nukkepusseissa, näissä ei tule suuria onnistumisen riemuja. Jokainen sauma on kamalaa näpertelyä. Mutta suurin oivallus, sillä tuon edellisen oivalluksen jälkeen kävi mielessä ajatus koko roskan hylkäämisestä, oli kuitenkin se, että vaikka kuinka tykkäisi työstään, niin osa siitä on myös ihan perseestä. Olkoon siis nämä paitojen väkertämiset ne minun elämäni perseet! :)

Se, etten kauheasti jaksanut viikonloppuna ommella ei tietenkään estänyt minua innostumasta tilaamaan lisää kankaita! Tässä kävi vielä niin onnekas sattuma, että lauantai-iltana muistin, että mulla on Kangastukkuun lahjakortti. No, etsin sitten tuon kortin käsiini ja huomasin, että se erääntyy sunnuntaina! Hups! Ei muuta kuin aamulla tilaus menemään! Olen tulevista uutuuksistani aika innoissaan! Tilasin mm. paksua valkaisematonta flanellia, pyrin sillä mahdollisuuksien mukaan korvaamaan käyttämäni fleecen. Ihan ympäristösyistä. Toivottavasti se onnistuu! Sen lisäksi tilasin uutta karvaa, uudella tarkoitan uutta väriä. Ja helpottaakseni niiden paitojen väkertämistä tilasin vesiliukoista tukikangasta! Olen sitä Eurokankaasta kysellyt, mutte i ne olleet sellaisesta kuulleetkaan. Siellä on kyllä ihan oikeasti aika sekalainen joukko ihmisiä töissä. Osa on ihan päteviä, ja osa taas ei erota loimea kuteesta. Mutta kun siellä on niin ihania kankaita!

Välillä tässä "työssä" on parasta uusien kankaiden haaliminen. Joka ehkä vähän muistuttaa välineurheilua. Hankitaan ja haalitaan, mutta sitten työhön tarttuminen, sen tekeminen ei olekaan aina se pääasia. Välillä jopa niin, että se on pakollinen paha, mikä on tehtävä. Mutta kyllä mulle usein käy niin, että vaikka onkin vaikea aloittaa, niin kun vauhtiin pääsee ei meinaakaan malttaa lopettaa. Ja oikeassa urheilussakin on niin, että aloitus on hankalaa, mutta jälkeenpäin olo ihan mahtava. Ei siinä, että mulla olis enää minkäänlaisia muistikuvia urheilun jälkeisestä hyvästä olosta. Ellei hupipyöräilyä lasketa. Siitä kyllä tykkään, jo liikkeellelähdöstäkin.

Mutta joo, eipä mulla sitten muuta. En ole yhtään jaksanut innostua mistään ruokajutuista, enkä ole juurikaan käyttänyt ruokaan rahaa, kun ei sitä yhtään ole! C on ostanut mitä on ollut pakko ostaa. Mä käytin silloin torstaina sinne Ekoloon aika paljon. C:n rahoja. :D Parjantaina, kun lapset oli pitkän tauon jälkeen taas isällään me syötiin tofu-juustoleipiä ja sipsejä, ja samalla katsottiin ekaa Sherlock Holmes elokuvaa. Ekalla tarkoitan Guy Ritchie elokuvaa. Lauantaina syötiin illalla sitten vaan jotain ihan vähäsen, tais olla vaan popcornia, kun oli lounaalta (ja ne aamuiset viisi leipää!) vieläkin masu täynnä. Sunnuntaina ankeesti se hernekeitto, jota keittelin viikko sitten tuntikaupalla. On niin hassua, miten saatan välillä innostua ruoanlaitosta niin, että täytyy kutsua ihmisiä syömään, ihan vaan sen takia kun on jostain uudesta tekeleestä tai teemasta niin riemastunut. Ja sit välillä (useimmiten?) se on niin kamalaa, eikä millään jaksais keksiä yhtään mitään vähänkään innostavaa. Siippa onneksi melkein aina jaksaa tehdä jotain herkullista. Mä usein teen sitten jotain tosi tylsää, kuten soijarouhekastiketta ja makaronia, jotain kamalaa risottoa tms.Mut silloin kun on pakko niin ei kyllä yhtään mikään huvita! Ei edes lukeminen. Biologiakin on ihanaa, mut jos sitä on pakko lukea, niin sehän on aivan kamalaa.

Mut nyt tää menee!! Melkoinen lista tällepäivälle kaikkea! Ai niin, mun blogi tulee siis piakkoin muuttamaan jonnekin muualle. Seuratkaa sinne sitten! Kerron lisää kun tiedän tarkemmin!

xoxo,
Raisa

Pizza, jonka tein reilu viikko sitten. Se, mistä en meinannut löytää kuvaa. Tai jotain.

Päivitys

Heips!

Mies kielsi kirjoittamasta blogiin, kun se on siirtämässä sitä jonnekin muualle. Mutta kun siinä kestää niin en jaksa odottaa. Ei siinä, että olis mitenkääne rityinen hinku kirjoittaa, mutta ettette ihmettele, että missä mennään.

Olen ommellut kuin viimeistä päivää. Ihan täyspitkiä työpäiviä tehnyt, ja vähän päälle. Hidasta puuhaa on. Mutta kun tekee listoja, joihin melkein sauman tarkkuudella merkitsee tehtävät ompelukset, niin tulee tunne saavutuksistakin. Kyllä minä ihan oikeasti etenen. Ja siitä huomaa erityisen hyvin, kun ensin minä olen piirtänyt kaavat kankaalle, ja sitten C leikkaa ne ja sen jälkeen mulla onkin Tehdas täynnä kangaspinoja. Siis niitä leikeltyjä kapppaleita. Tämä tapahtuu viikonloppuna, sillä C:llähän on viikolla töitä, eikä se silloin ennätä auttaa mua. Viikon mittaan sitten kasat alkaa kummasti hupenemaan. :D

Varasin juuri Studio Ghibli kierroksen. Ensin yritin Suomalaisesta matkatoimistosta, josta olen sen kaksi kertaa aiemminkin varannut - ei onnistunut. Huhtikuun kaikki retket jo menneet (hitto siellä tulee olemaan turisteja huhtikuussa, kun on oletettavasti kirsikankukinnan aika, vaikkakin joku paikanpäältä arveli, että puut kukkisikin jo maaliskuun puolella.), joten yritin sitten ulkomaista matkatoimistoa. Niiden valikossa ei ollut koko huhtikuuta, eli sielläkin kaikki retket jo menneet. No, kolmannesta (ehkä) tärppäsi, ja retki museoon on nyt alustavasti varattu. Jee!!

Muutenkin alan olemaan valmis matkaa varten! On ostettu aamupaloiksi annospuurot ja välipaloiksi vegenakkeja ja kaurapatukoita. Noms. Vielä tarviin suklaata ja lisää niitä nakkeja (Vegetukusta oli loppu, siksi vielä vähän lisää). On tietty vähän tylsää ottaa noin paljon ruokaa mukaan kun menee Japaniin. Eniten maailmassa tykkään japanilaisesta ruoasta. Kunhan se on Suomessa ja saan tasan tarkkaan tietää mitä annokseni sisältää...Mä vaan haluan syödä ilman mitään kuumotuksia. Ilman, että siitä nousee kauhee numero. Hyvässä muistissa on ne ravintolan päydässä vietetyt kauhun hetket, kun mun "Puutarha Salaatissa" on pinnalla iso läjä mahdollisesti puutarhassa kasvanutta sikaa silputtuna. Ei kiitos. Ja se, että niillä on englanninkielinen menu ei todellakaan tarkoita sitä, että ne puhuis englantia. Onneksi Tokiossa alkaa olemaan jo paljon vegaanisia ravintoloita, joita etsimällä saankin hyvin päiväni kulumaan :D

Mulla oli jotain ruokakuvia, mut en tiedä mihin ne on joutuneet. Ja oikeesti - Ketä kiinnostaa miltä meidän syömä ruoka näyttää, jos olen kerta niin laiska etten jaksa reseptejä kirjoittaa? Viime perjantaina kuitenkin syötiin "lihapiirakoita" ja salaattia. Oli ihan älyttömän hauskaa! Ostin niitä Asematunnelin Kotikonnusta. Myös kaksi possumunkkia. Sieltä siis tosiaan saa ihan ilman mitään ihmettelyä j apäivittelyä vegaanisia munkkeja!! Ja niitä soijarouhepiirakoita myös. Lauantaina oli älyhyvää pizzaa!! Ihan mahdottoman maukasta! Tein kaiken itse:pohjan, kastikkeen, "pekonin" (joka pizzasta tekikin niin hyvän) ja juuston.

Sunnuntaina keitin ikuisuuden (vahingossa!) hernekeittoa, jonka sitten pakastinkin saman tien, kun ei yhtään tehnyt mieli. Keitolle melkein kävi kuten noille paahtoleiville, joille kävi "feisbookit". Eli elämä tuli ja kokkailut unohtui. Onneksi oli kansi päällä ja paljon vettä, ja levy pienellä. Ja kerrankin tuli varmasti kypsää, kun yleensä en millään meinaa malttaa keittää niitä herneitä kypsiksi asti.

Sunnuntaina sitten syötiin marinoituja ja leivitettyjä soijamedaljonkeja ja valkosipuliriisiä kermakastikkeella. Melko tuhtia! Mutta niin hyvää!! Noihin soijamedaljonkeihin löytyy respti Puputytön Juhlakirjasta. Jos kiinnostaa kokeilla.

En juurikaan käynyt kaupassa, mitä nyt ne lihikset ostin. Ne olikin sinäänsä aika kalliita, tai verrattuna siihen, miten edukkaasti yleensä kokkaan. En ole enää kytännyt rahankäyttöäni, se tällä hetkellä pysyy hyvin kurissa ilman kyttäämistäkin. Pinkkiksen puolella sitäkin enemmän. Päivittäin merkkaan kaiken, kun aiemmin se on ollut sitä, että kerran vuodessa raahaan kaiken isälle, toivoen, että se selvittää kaiken ja tekee veroilmoitukset ja muut. Kankaisiin on mennyt viime aikoina todella paljon rahaa. Vaikkei kankaita juurikaan edes pitänyt ostaa, Japanin takia. Mutta enhän mä sieltä mitään turkiksia ala raahaamaan, ainoastaan niitä maailman söpöimpiä puuvilloja.

Joo, eipä tässä kait sitten muuta. Kalenteri on taas ihan täynnä kaikkee ja koko ajan pitäis olla jonnekin menossa. Ylioppilaskirjoituksetkin tässä kuussa. Hah! Arvatkaa mitä kävi mun bilsan lukemiselle! Mähän aloitin sen jo joulukuussa, tosi järjestelmällisesti ja mikä se sana nyt on - kunnianhimoisesti? Ja sit tuli kirjastosta yksi kirja, jota olin odottanut pitkään, ja annoin itselleni vapaan viikonlopun bilsan pänttäämisestä. Sen jälkeen en ole lukenut sanaakaan bilsaa. Ei vaan pysty kun sen kerran on lopettanut. Mälsää. En tiedä meinaanko sitä tehdä uudestaan sitten ollenkaan. Ehkä mulle riittää se C. En mä sillä arvosanalla kuitenkaan mitään enää tee. Että silleen. Saa nyt nähdä. Olen mä johonkin preppausiltaan menossa ens viikolla.

Hei nyt!

xoxo,
Raisa

Säännöllinen postaus

Koska mikään ei ole bloggaamisessa niin tärkeää, kuin säännöllisyys tässä on teille jokamaanantainen Raisa-pläjäyksenne.

Mulla on kyllä järkky kiire, kun yritän saada xmäärän tilauksia kasaan ennen kuin tytär saapuu koulusta vaatimaan jotain peliä tietokoneelle. Joka pitää siis käydä ostamassa. Onko muuten vähän ihanat pyöräilykelit!! Helmikuussa! ihan huikeeta.

Mulla on ollut niin paljon kaikkee puuhaa viikonloppuna, ja sit olin vielä vähän kipee perjantainakin, joten ruokalistan suunnittelu jäänyt tekemättä. Ihan hyvin syötiin silti. Ja halvalla, sillä en käynyt kaupassa ollenkaan. C kävi kait hakemassa leipää, kun en ole jaksanut leipoa (edelliset epäonnistu ja sekös minua masensi).

Perjantain ruokaa en millään saa mieleeni. Lauantaina kokeiltiin medium hot "Karee raisu"a, ja ei ollut niin hyvää kuin mild. Meidän mielestä siihen ruokaan ei sovi tulisuus. Mutta se onkin vaan meidän mielipide.

Sunnuntaina päivällä keitin vehnänuudeleita, tein pekonia ja lisäsin vielä mukaan herneitä ja se oli siinä. Vähän jäi kyllä kuivaksi. Mutta maukasta oli! illalla sitten linssikeitto (ohje Kasvisseikkailusta) ja leipää. Nam.

Olen viikonlopun enimmäkseen ommellut, leikellyt kankaita ja siivonnut/järkeistänyt Tehdasta. On ollut oikein kivaa. Silti toimeliaisuudestani huolimatta tuntuu, että vähän saan aikaiseksi. Tahtoisin saada enemmän. Mulla on töihin ryhtyminen aina vähän hankalaa, se venyy pitkälti yli puolen päivän, kun nettiasiat (jotka kyllä isolta osin myös ne on Pinkkikseen liittyviä) vie niin paljon aikaa. Ja kun lopulta pääsen yläkertaan, Tehtaalle, niin sielläkin sitten se järkkäily ja kaikki vie ajan ja huomion. Lopulta kun pääsen oikeasti ompelemaan kestää oma aikansa uppoutua siihen ja just silloin kun se tapahtuu niin C alkaakin jo huhuilemaan alakertaan...ja mä en millään malttais lopettaa just siihen kohtaan. Ja sit se hermostuu kun joutuu odottamaan niin kauan.

Sitten on vielä ne uudet projektit, joiden kimpussa työskentelen. Niissä menee tuplasti aikaa, kun yritän selvittää miten se kannattaa tehdä. Multa yksi asiakas tilasi lepakon ja mä olin että voi itku. Miten mä sille lepakon teen? Ja sit mä keksin ne siivet! Ja nyt siitä on tuloillaan yksi hienoimmista tekeleistäni ikinä! Mutta kyllä siihen onkin aikaa mennyt! Siivet on kevyesti pehmustettu mun vanhan talvitakin (sen minkä vetoketjun rikkoutumisesta kerroinkin!) hihojen pehmusteella (ei se oikeasti kai pehmustetta ole mitä takeissa on, täytettäkö?)

No, joka tapauksessa on ollut mukavaa ja piristävää tehdä uusia juttuja! Ja uudenlaista itseluottamustakin niiden onnistumisesta saanut. Mä osaan sittenkin jotain! Niin, ja sitten kun noiden haastavempien projektien ja ennen kaikkea materiaalien jälkeen palaa johonkin peruspuuvillapussukkaan niin silloin sitä vasta jotain osaakin! Niiden tekeminen on niin ihanan helppoa kaikkien pitkin turkisten ja venyvien fleecien jälkeen! Eilen illalla just aloin ompelemaan muutamaa peruspussukkaa, ja ne valmistuukin niin nopeasti! kun vaikka vertaa tohon Totoroon, jota olen kasannut tunteja...

Tänään on vielä mahdollisuus hyödyntää Pinkkiksen juhlakoodia, jos jotakuta kiinnostaa! PINKKIS300 syötetään sopivaan kentään ja sillä saa iloiset 30%tilauksen loppusummasta hus pois! Melko mahtavaa!! Onnistuu tuolta Etsyn kautta.

Nyt täytyy kyllä rientää! Puputkin riehuvat siihen malliin, että parasta mennä katsomaan!

Loppuun vielä ihanan värikäs kuva, jonka tyttäreni eilen otti.

xoxo,
Raisa

Nyt juhlitaan!!

Pinkkis on saavuttanut erään kauan himoitsemani rajapyykin - 300 tilausta! Jee!! Joten nyt juhlitaan, ja juhlat jatkuu aina maanantaihin saakka!

Koodilla PINKKIS300 saat Pinkkikseltä tekemästäsi tilauksesta 30% alennusta! Melkoisen anteliasta! Nyt olis hyvä aika hankkia vaikka joululahjat!

Kannattaa hyödyntää tämä hieno tilaisuus! Tarjous voimassa 24.2 asti. Muista syöttää koodi tilausta tehdessäsi oikeaan kohtaan (se on aika pieni palkki ja voi mennä ohi jos ei ole tarkkana :) )!

Halvalla syöminen katkolla

Hahahhahah! Perusruokakauppaan ei mennyt kuin jotain alle 7 euroo, mut Ekoloon, Tokyokaniin, Viivoaniin, Silvopleehen, Behnfordsiin ja Ravintolapäivän ravintoloihin sitten hurjasti paljon enemmän. Että silleen. Mut silti, säästäminen ainakin jollain tasolla on edelleen pop! Olen onnistunut säästämään käyttötilille! rahaa Japanin reissua varten. Mikä on siis ihan uskomatonta, siellä ne rahat köllöttelee. Enkä ole käyttänyt. Tai no, olenpas. Mutta ensi tilassa sitten palauttanut. Ja kuulkaa, vielä lisäksi olen lyhentänyt, siis pienentänyt luottokorttirajaa tonnilla! Mitäs siihen sanotte! Ha! Ette uskoneet että pystyisin siihen! En minäkään!

Perjantaina oli Ystävänpäivä, oltiin Animalian porukalla jakamassa karkkeja, esitteita sekä keräämässä rahaa. Minä pupupuvussa, tietty. Yleensä noi on jotenkin masentavia tempauksia, kökkiä siellä kylmässä ja katsella kun ihmiset kiertää meidät kaukaa. Erityisesti nuorten naisten (tyttöjen) välinpitämättömyys tuntuu pahalta. Sillä just ne on niitä "jatkajia". Tai niin mä kuvittelen. Mut ehkä niitä ei kiinnosta. No, jok atapauksessa tällä kertaa ihmiset oli paremmalla tuulella, saatiin kivasti rahaa ja jopa niiltä nuorilta naisilta. jopa turisteilta!! Ja mikä hassuinta, naisilta joilla turkispuuhka tai -reunus takissa.

Oli kivaa. Etukäteen olin käynyt Tokyokanissa törsäämässä kaikkeen herkulliseen. Ostin pitkästä aikaan lempiteetäni, jota sitten lauantai aamuna onnessani join. Kävin myös Stockalla ostamassa pupunruokaa ja heinää, mikä oli aika hassua, kun mulla oli sitten myöhemmin sen pupuasu päällä ja omat eväät mukana :)

Päivän päätteeksi ostin vielä Lushilta jonkun kylpypökäleen. (anteeksi)

Lauantaina öö....joo! C vei mut ulos! Vähän niinko myöhästynyt hääpäivän juhlinta + ystävänpäivä. Ekaks Ekoloon, josta juustoa (meistä on tullut ihan juustohulluja! Kiitos sen W.burgerin) ja vielä vähän lisää teetä. Ekolosta Silvopleehen. Nom nom nom. Ihanaa ruokaa! Ja ihanaa seuraa *sydän*. Kupu ravittuna keskustaan, Tennispalatsiin. Katsomaan Wolf of Wall Street. Tosi hyvä! Suosittelen!

Eilen, eli sunnuntaina heräsin varhian, kun halusin saada ompelujuttuja tehtyä ennen Ravintolapäivän rientoja. Olin lupautunut järkkäämään Ravintolapäivän kierroksen. Myöhästyin dösästä, joten olin aikataulusta jäljessä. Juoksin pitkin askelin Hesaria pitkin Kaarlenkadulle. Olin ehkä muutaman minuutin myöhässä. Paikalla ei ollut ketään meidän porukasta. Söin yksinäni pizzaa ja menin sitte yksinäni Hakaniemeen jälkkärille. Ihan kiva. No, pääsin ainakin ajoissa kotiin. Viivoanin kautta.

Ompelin kaikki viisi, kuusi keskeneräistä pussukkaa, joka tuntui ihan älyttömän hyvälle. On kumma miten mielialan lasku voi vaikuttaa niin isosti myös meikäläisen aikaansaavuuteen. Sillon kun menee lujaa saan usien ihan hirveesti aikaseksi, myös siis ihan valmiiksi asti. Mut kun ajetaankin tunneliin, jonne ai valo kauheesti kajasta, niin plop, lopsaahtaa kaikki tehokkuuskin. Vaikka ainakin tuntuu, että ihan yhtä paljon ompelisin kuin muutoinkin. Päivästä toiseen siirtelen To Do -listan tehtäviä eteenpäin, tyyliin, no tänään en saanut näitä tehtyä, mut huomenna sitten. Ja sit taas sama juttu seuraavana päivänä. Mun salainen projektikin vaan seisoo, kun ei riitä enää taidotkaan. On tää kyl melkosta vuoristorataa.

Eilen siis kuitenkin sain valmiiksi paljon, ja se lisäsi itseluottamusta. Nyt pitää ne vielä koristella, kuvata ja sit listata.

Ei muuta. Aloitin siivoamaan Tehdasta, sitä projektia voitte halutessanne seurata tuolla meikäläisen englanninkielisessä blogissa :)

Moikka! Mahtavuutta maanantaihinne!

xoxo,
Raisa

Pohjat!

Lauantaina kävin kaupassa, siinä ankeemmassa ja halvemmassa. Listalla olis ties mitä, ja sit toi äijä vielä lisäs manteleita ja appelsiineja ja inkivääriä ja punajuuria. Kääk. Ja mulla ei ollut juuri yhtään rahaa, kun pitää säästää ja sit vielä kustantaa lapset ja mies Heseen. Kaikesta huolimatta mä ostin viikonlopun ruoat alle 15 eurolla! Tokihan siitä puuttui perjantai, ja lauantain lounas (joka siis oli se Hese). Niin, ja tiettyhän meillä on kaapissa soijasuikaleita ja vaikka mitä, et emmä väitä kokonaan kokanneeni muutamalla eurolla koko viikonlopun safkoja. Mut melkein.

Perjantaina oli siis spaghettia ja soijarouhekastiketta, porkkanaraateella mehevöitettynä.

Lauantaina oli itsetehtyä "Karee raisua" Curry riisiä, japanilaista curryruokaa (currykastike, tofua, porkkanaa, perunaa, herneitä). Tämä(kään) "karee raisu" resepti ei toiminut. Olen siis kokeillut kahta "made from scratch" reseptiä, sekä kaupan natriumglutamaatilla höystettyä puolivalmista kastiketta. Ja se kaupan on kyllä ihan ehdoton ykkönen. Jälkkäriksi oli köyhän miehen hedelmäsalaatti, eli mandariinia ja ananasrenkaita.

Sunnuntaina oli C:n tekemää mac&"cheeseä". Ja kun se kerta lämmitti uunin, oli mun pakko alkaa leipomaan. Ja kun se uuni nyt kerta oli päällä, tein saman tien päivällisenkin. Leivoin siis kolme vuokaleipää. Taas tyyliin mitä kaapista sattuu löytymään. Lisäsin taikinaan myös taatelipurkin pohjalta kaikki ne hiutaleet, joita sinne kerääntynyt. Todella mukava lisä! Päivälliseksi tein Soijasuikale-peruna-sipulivuoan. Ja ihan ilman pakasteperunasuikaleita. Se sai olla tosi miedolla lämmöllä, ja tosi pitkään uunissa, sillä kello oli siinä kohtaa vasta jotain kolme. lisänä oli ituja, joita ianoastaan kyllä minä söin.

Jälkkäriksi oli limetti-kookospiirakkaa, joka oli tarkoitettu vieraille, jotka eivätkään päässeet tulemaan. Jälkkärin jälkkärinä oli joku C:n kokeilu: maapähkinävoipallo, joka koostui suklaasta, mpvoista, kermajuustosta/tuorejuusto?/mikä se nyt on? ja tomusokerista. Se oli niinko kekseillä dipattavaksi tarkoitettu. Joku meni vikaan, sillä sillä siitä tuli vaan sellanen kökkö, eikä ollenkaan pallo. Liian makeeta minun makuuni. Ei siinä, ettenkö tykkäis makeesta, mut pitää olla myös makua.

Ruoanlaiton ohessa olen hoitanut pyykit ja ommellut. Ommellut ihan sikana. Olen omast amielestäni keksinyt ihan hirmu hyvän tuotteen myyntiin, ja olen sitä koonnut päiväkausia. Tehnyt erheitä ja ottanut niistä opikseni. 

Ei ihme, että mulla on jatkuvasti pää kipeänä, jos kerta jännitän olkapäitä noin!

Tässä huippusalaista projektiani ;)

 Viikonloppuna olin myös "pakotettu" avaamaan Nekogatsu Zukin nukkeni. Se on siis tuo pienempi noista. Middie. Eli keskikokoinen Blythe. mulla on ollut se jo melkein vuoden, en vaan halunnut ottaa sitä laatikosta, sillä en ollut varma,e ttä halusinko pitää sitä laisinkaan. Ja sit pelkäsin myös sitä, et mitäs sitten jos tykkäänkin siitä...eihän yhdellä vielä leikkejä tee, siihen tarvitaan ainakin kaksi, ja niille vaatteita ja kaikkee...No, nyt odotan, että pääsen Japaniin ja sieltä hnakin "Harajuku Girl"in, Puchippa Chappu Pepan, tai jotain sinne päin. Niin, pakotettu koska asiakas kyseli Middie Sleepsackin perään :D

Viikonloppuna sain nämä kaikki valmiiksi, plus yhden jota ei näy kuvassa. Sekä listattua, että myytyä :)No, ei siiä ollut kuin yksi myytäväksi, loput oli jo etukäteen varattuja. 

.

Olen myös kuvannut tuotteita Etsyä varten, ja listannut niitä. Tämä on mainitsemisen arvoista siksi, että yleensä se on ollut siipan hommia. Mutta harmistuin tahtiin ja intoon, tai sen puutteeseen, jolla homma hoidettiin, ja kimpaantuneena päätin tehdä sen(kin) itse. Kamala homma. Ei ehkä muussa, mutta kuvien käsittelyssä. En osaa käyttää mitään muuta kuin Flickrin kuvankäsittelyohjelmaa, ja se ainakin on kamalan hidas. No, ihan sama.

Olen päättänyt, että joka viikko täytyy tehdä myös jotain "tuottamatonta". Siis jotain ns. hyödytöntä askartelua. Toissaviikolla oli se hurja skräppimaraton, viime viikolle väkisin änkesin vanhojen farkkujen silpomista. Olen lasten korjauskelvottomia, ja omia kans, farkkuja säilönyt, ja nyt vihdoin ja viimein keksinyt niille käyttökohteen. Leikkaan niistä tilkkuja ja ompelen ne yhteen ja lopulta tyynynpäällisiksi. Täytteeksi olen kerännyt kaiken silpun mitä Tehtaalta tulee. Kunnon roskatyynyt.

Nyt kun on niin hyvä vauhti päällä, ja noi ompelut hyvässä iskussa, on vaikea irtautua niistä ja tehdä jotain "hömppää". Mut sitäkin tärkeämpää!

Nyt kuitenkin mentävä! Paketteja postitettava Australiaan, Norjaan, Singaporeen ja Jenkkeihin :D

xoxo,
Raisa

Tukka putkella

Kauheeta kyytiä, tukka putkellä meikäläinen mennä viipottanut. Mut jotenkaan en nyt kyllä yhtään muista, et miksi niin kova kiire olis ollut. Eilen kuitenkin oli treffit Manga Cafessa (jossa käyn aika ajoin, en suinkaan nauttimassa ihanasta miljööstä - ahem, vähän vois ehkä panostaa? - vaan kaupungin parhaasta? teestä. Sakura senchasta. ) klo 12. Jouduin niitä kahteen otteeseen siirtämään, sillä *kaikkee*. 20 vaille 2 oli sitten vika sovittu aika, ja siitäkin myöhästyin kait neljä minuuttia. Vaikka taaskin juoksin! Oliisn ollut ajoissa, jos olisin kotona jättänyt sen yhden pyröähdyksen tekemättä. Tää on istä, kun aina miettii (siis jos myöhästyy, ja ainahan minä) et jos olisin sen ja sen jättänyt etkemeättä niin olisin ollut ajoissa.

Mulla oli jotain paketoimisia, ja olen niissä niin hidas. No, juotiin teetä ja kolaa. Sain seuralaiseltani ristin kannettavaksi. Onneksi oli ihan pieni risti, joka mahtui kukkarooni. Ristin tarvitsin erään asiakkaan (kantiksen, joiden eteen voin tälläisiä kaupunkitreffejä tehdäkin) custom -pussiin. Mangasta mentiin Kodin Anttilan kautta Eurokankaaseen, kaupungin parhaaseen hengailumestaan. Olen siellä nykyään aina...

Tarvitsin kangasta kissaan, sammakkoon ja yritin etsiä myös neonvärisiä kankaita pupuihin, mutten löytänyt. Kissan ja sammakon kyllä. Tässä kohtaa seuralaiseni täytyikin lähteä sidontakurssille. Että tälläisiä kavereita minulla ;)

Olen näitä alkanut tauon jälkeen ompelemaan :)

Eurokankaasta vielä Hobbypointiin, jossa kaupungin paras valikoima irtosilmiä. Löysin juuri sopivat sammakolle. Ja uskokaa tai älkää - en ostanut mitään muuta!!! Eurokankaasta kylläkin, kissan ja sammakon lisäksi kettua ja nallea. Mutta Hobbarista en muuta kuin kaksi paria simiä. Helmiä kyllä silmäilin, mutta jätin sinne kaupan hyllyille.

Kotiin vielä postin kautta, C:lle oli tullut paketti ja kovasti odotettiin sen olevan äipän lähettämä Vegan Essentialsin herkkupläjäys (taikka mun ylihieno nukensänky), mutta ei. Käytetyt pyöräilykengät. Mikä kamala pettymys. Mullakin, joka olen kyllä sellainen karkin hamstraaja ja hilloaja, alkaa karkkilaatikko vähän koliseen tyhjyyttään. On mulla vielä ainakin pari suklaalevyä ja suklaapatukkaa,  ja muutamia Oravakkeita (joista en kyllä oikeastaan tykkään), mut pohja näkyy jo! Ei hyvä. No, ehkä tänään.

Eikä mun nukkekaan ole tullut vielä :( Mä olen siitä nyt pari kertaa nähnyt unta. kyllä olis aika jo! Olen saanut myös kuvia valmiista tytöistäni, ne kaksi jotka lähetin Espanjaan kustomoitaviksi ovat nyt siis valmiina ja kunhan saan Paypal tilille tarpeeksi varoja niin saan ne sitten kotiin. Tytöthän olen maksanut jo ennakkoon, mutta kotiinpostituksesta uupuu vielä muutama euro.

Esimakua tulevasta!

Mulla on tiukka lista tälle päivälle, joten parasta käydä sen kimppuun. Huomenna, tai tänään illemmalla
aion kirjoittaa tonne enkkublogiin käsityötiloista, siis myös muiden kuin omastani :)

Kattokaa miten mun käyntikortit epäonnistui! Eihän niistä näe lukea mitään! Onneksi lupasivat uudet tilalle.

Touhukasta tiistaita! Ai vitsi! Eilen illalla katottiin joku (uusi?) Robert Redford elokuva, joku täysin toivoton. Siinä ei ollut muita näyttelijöitä, eikä paria sanaa enempää puhetta, mut silti tosi hyvä. Arvatkaa muistanko nimeä. Kolme sanaa, ja jotain täysin ilman toivoa se oli. Kyl te tiiätte jos ootte tietääksenne. Jotain muutakin hyvää ollaan katottu, ai nii, Tom Hanks elokuva, niistä merirosvoista. Sekin oli tosi hyvä.

xoxo,
Raisa

Joku ruokapostaus

Joop, sitä taas luvassa. Ei siis mitään reseptejä tai sellasta.

Ihan tosi riuska viikonloppu takana. Oon vieläkin ihan väsynyt. Tälläistäkö työtätekevien ihmisten elämä on? Huh huh! Ei siinä että mä olisin töitä tehnyt, mut kuiteskin.

Perjantaina käytiin Pimpulan kanssa kaupassa, ja meni kuumottavan paljon rahaa. Joist akyllä kahdeksan euroa synttärilahjakarkkeihin. Yhteensä siis 35, 83. Eli reilusti alle 30 euroa ruokaostoksiin. Suuri summa johtuu enimmäkseen Hävyttömien tuplaleipomisesta. Reilun kaupan kaakao, suklaa ja sokeri maksoivat yli 7 euroa.

Ruokana oli perjantaina juuressosekeitto vihreillä pavuilla kuorrutettuna ja leivällä höystettynä. Pinpu leipoi sillä aikaa kaksi satsia niitä Hävyttömiä. Toisen kotiin ja toisen mulle Skräppimaratoniin lauanataille. Mä leivoin sämpylöitä lauantain ruokaa varten. Ja tein myös pihvitaikinan, kun en aikonut olla kotona lauanataina.

Lauanataina oli siis mustapapupurilaisia ja niitä sämpylöitä.

Sunnuntaina mausteisia pitaleipiä rapeaksi uunitettuina ja Papan Kanuunaa (baba ganoush). Ainoo, että käytin ulkomaisen pitan sijaan rieskaa...ja rieskahan ei rapeudu, se sitkistyy...hitto mikä workout leuoille!!

Lauanatian olin koko päivän, kymmenestä kymmeneen Sinellissä skräppäämässä. Oli ihanaa. Sain 12 sivua tehtyä!! Wohoo! Hyvä hyvä. Oli kaikin puolin oikein mukava päivä, paitsi ettei mitään pitänyt ostaa ja silti meni 55 euroa. No, albumiin meni melkein kolmekymppiä. Helmiin ja nauhoihin loput.

Ei voi, siis mitä mä tällästä kirjoitan?! Sata ja yksi asiaa tehtävänä ja täällä mä möllöttelen. Nyt hus pois!

Sorry, aina ei voi olla *jotain*.

Sunnuntain olin myyjäisissä, Helmihulinoissa. Ja ihan kamalan väsynyt kotiin päästyäni. Mut oli kivaa

Ja taas nukkeunia. 

xoxo,
Raisa