Toimivampi maailma

Tätä luvattiin aamulla näkemäni auton kyljessä. Ja vieressä oli heppu pukeutuneena suoja-asuun ja myrkyttämässä liikennekorokkeen (?) rikkakasveja. Siinä teille toimivampi maailma.

Katkin ihmettelee, mikä niitä oikeita ihmisiä vaivaa

Ihminen on mielestäni kyllä aivan megalomaanisen täydellisesti saavuttanut kaiken sen, mitä kuvitella saattaa, noin niinko evoluution kannalta: Me hallitaan aivan kaikkea, mitä nyt luonto joissain asioissa on vielä meidän hallitsemattomissa (tulivuoren purkaukset, tsunamit, maanjäristykset, metsäpalot, tulvat, jne.), mutta siis muuten ei varmasti mikään muu eläin ole levinnyt yhtä laajalle, mikään ei ole muokannut ympäristöä mieleisekseen niinko ihminen, eikä varmaan mikään ole myöskään tehnyt niin paljon tuhoa ja haittaa, kuin ihminen ottaessaan koko maapallon haltuunsa. Me määritetään kuka saa lisääntyä ja kuka ei, me määritetään kenet tapetaan ja kuka saa jatkaa elämistä, me määritetään missä me halutaan asua ja sieltähän täytyy tietenkin kaikkien muiden sitten poistua. Me määritetään missä kasvit saa kasvaa ja missä ei. Me päätetään ihan kaikesta, ja mitä enemmän tekniikka ja tiede kehittyy, sitä enemmän se lisää meidän valtaa. Kohta me oikeesti pystytään määrittämään missä ja milloin maa järisee. Ja jos sen on järistävä, niin se varmasti tekee sen siellä, kenellä on pienimmät mahdollisuudet (vähiten rahaa, koska rahahan on ihan kaikki) asiaan vaikuttaa.

Ihminen on tehnyt elämästään niin turvallista, suojattua ja jotenkin steriiliä, että kaikki luonnollinen katsotaan jollain tapaa vialliseksi ja äkkiä poistettavaksi. Just vaikka jotku ihokarvat taikka rypyt.

Emmä kyllä tiedä miten pitäis elää, mikä olis sopiva vaihtoehto, mut tää nykymeno, jossa kaikki meidän (tai joidenkin päättäjien) mielestä epämieluisa vaan myrkytetään pois, toimivamman maailman tieltä, on kyllä huono vaihtoehto.

Nuppu leikaa kyntensä, ei tässä enää muukaan auta

Tiesittekö, että silloin kun Jenkeissä, en nyt millään saa päähäni sitä, et mikä sen mestan nimi oli, jossain etelässä päin, johon jengi menee tiettyyn aikaan vuodesta vetään lärvit ja kerään jotain helminauhoja, kun siellä oli ne hillittömät tulvat ja melkein koko kaupunki jouduttiin evakuoimaan. Ja sit kun ihmiset, syystä tai toisesta, jätti koiria (ja tietty kaikkia muitakin lemmikeitään) jälkeensä, niin ne koirat pikku hiljaa kerääntyi laumoihin (eikä kun hittolainen, olikohan tää sittenkin yhdestä dokumentista, jossa ihmiset vaan katos maan päältä kesken kaiken, mut jos näin oli, niin siinä kyllä melko varmasti viitattiin siihen tulva-alueeseen, et näin siellä kävi? Sorry, meni ihan reisille nyt tää...no, ainakin se olis voinut mennä näin! ;) ja isot koirat selviytyi, syömällä pienemmät koirat. Ei siis lauman jäseniä, kun ei ne pienet ikinä edes kerinneet laumanjäseniksi asti.

Ihan on ihmiskunta sekaisin.

Emmä tiedä miks mä ton nyt esille toin. Ehkä mulla oli siinä taustalla joku vaikutin, mutten kyllä enää muista sitä. Ehkä ajattelin jotain, et jos ihminen ei ole koko aikaa määrittämässä niitä rajoja, niin luotno ihan itse osaa kyllä muokkautua sellaiseksi toimivaksi. Niin, että pikku hiljaa koirat alkaa ensin kokonsa, ehkä sitten myös muutenkin ulkonäöllisesti taas enemmän ja enemmän muistuttamaan sutta. Kun ei ole ihminen määrittämässä, että halutaan lyhyttä kuonoa tai pitkää karvaa. Mitä enemmän ihminen muokkaa, sitä huonommat mahdollisuudet millään olis selviytyä ilman meitä. Onkohan se ihan noin yksinkertaista?

Mä meen nyt tekemään eväitä Porvoon reissua varten. On jotenkin syyllinen olo, että lähetään sinne heti, kun lapset ovat menneet isälleen, mutta ette usko kuinka mukavaa on välillä olla ilman sitä jatkuvaa riitelyä ja nahistelua, ja silleen siis mennä jonnekin. Olkoonkin kuinka "lapsiystävällinen" mesta.

Mut joo, meen nyt pois.

xoxo,
Raisa

Ala-arvoinen levyarvostelu, ylimalkainen levunkansiarvostelu ja "log lady"

Moikkarallaa!

Tilaamani vartalo toinen vas. Normi Blythe vartalo oik. reunassa. (kuva pöllitty)

Se on se hullu täällä taas hei! Aamuisin en millään voi käsittää iltaista itseäni. Aamulla pysyn hyvin rajojen sisällä, tiukassa paketissa. Ja sit iltaa kohden alkaa rakoilemaan niin, että illalla ennen nukkumaan menoa tuskassa etsin Etsystä tai Ebaysta jotain, mitä ilman en voi olla. Eilen illalla se oli washi teippi, tai siis iso lajitelma jo kotona olevan ison lajitelman lisäksi. Sitä ennen muunneltava ja lattarintainen vartalo "nuorimmalle" nukelleni (Nanalle) ja uusia vaatteita. Uusia siksi, kun en vanhojakaan jaksa vaihdella taikka kuvata.

Tässä muuten blythe (kesk.) vrt. Barbie. (kuva pöllitty netistä)

Oi joi. Se vartalo on kyllä oikeesti hyvä juttu, uskon että se olis se kipinä joka sais mut oikeasti jotain tyttöjen kanssa puuhastamaankin. On niin harmillista, että nukketalo on olevinaan valmis. Siellä on ehkä yks huone, jossa olis vielä jotain tehtävissä, mutta muuten se on mun mielestä niin hyvä kuin siitä voi saada. Ihan kamalaa tollanen. Ei asioita oikeasti kuuluis saada valmiiksi.

Perjantaina lapset tuli pappaloimasta kotiin ja lauantaina veinkin ne jo sitten heti mummolaan! Ja huomenna ne lähtee isälleen. Melkoista matkustamista. Mutta perjantaina käytiin Pimpulan kanssa Jumbossa ostamassa siisti vaate, kun pappalta oli rahaa saatu. Löydettiin mekko. Ja mä löysin mekon häitä varten. Kerroinko jo tästä? jouduin kysymään myyjältä, että onko sovelias häihin, kun löysin sen ihan väärältä osastolta ja mulla on niin älytön maku, mitä tollasiin asioihin tulee. Kysyin melkein sanatarkkaan näin: Olisko tää sopiva asu hääjuhlaan, joka pidetään illalla ravintolassa, musta ei kyllä kovin ihmeitä odoteta? Ja myyjän mielestä oli ihan sopiva :) Kotona vielä keikistelin korkokenkien kanssa ja olisin laittanut verkkosukkiksetkin, mutta kun on tosi terävät varpaankynnet, tai osa reunoista niin en uskaltanut. Mut hyvä siitä tulee. Mulla on yksi asuun sopiva helminauhakin, vaikkei helmet ole vegaanisia enkä tykkää niitä käyttää, vaikka se onkin lahja ja vanhempi kuin osa mun lukijoista :) Mutta se on hahahhhhaaa pantattuna tällä hetkellä. No, ehkä onnistun hakemaan sen takasin sitä ennen :) Hiukset ja meikkikin pitäis olla tuloillaan ihan pron toimesta.

Lauantaina vein ne muksut jäkeen ja hain samalla 25 kg mansikoita. Edellisenä iltana oltiin perattu Prismasta ostetut huonokuntoiset mansikat, 10 kg ja pakastettukin. Lauantai meni mansikoita perattaessa ja pakastettaessa. Yhden satsin keitin hilloakin. Musta olis ihanaa tehdä enemmänkin, tai niinko useammin, mutta mä en vaan jaksa sitä purkkien desinfiointiruljanssia. Tai siis sitä uunittamista. Nehän pitäis myös liottaa vuorokausi ennemmin, mut emmä sitä ole sit enää tänä vuonna tehnyt. Mistä mä voisin vuorokautta aiemmin tietää mitä tulen seuraavana päivänä tekemään? Joka tapauksessa sain jonkusen purkin uunitettua ja niihin hillot sisään. Nyt ne on kellarissa. Ja kellarissa on myös eilen keittämäni tomaattikastike. Tomaateista olin yli puolet pilkkonut ja laittanut valumaan jo edellisenä iltana. Viime vuonna keksin sen, että kun niitä valuttaa etukäteen niin ei ihan niin kauaa tarvii keittää ylim. netsettä pois. Ja sitä paitsi silleen saa sen mehun juodakseen. En nyt tiedä onko se ihan älyttömän hyvää, mut erikoista ainakin. Tomaattikastiketta täytyy kyllä keittää lisää, Jäkessä on tomaatit 1€/kg. Ja meillä menee talvella ja siis ympäri vuoden kuitenkin aika paljon sitä kastiketta. On aika luksusta, että se on itse tehtyä, ja vielä kotimaisista tomaateista. Tietenkin herää kysymys, että mitä jää viljelijälle jos torilla on noin alhainen hinta. Mut eipä taida suomessa olla kovin sorsitut viljelijät, vai mitä mieltä?

Jäkessä ollessani hain myös yhden ponin, jonka ostosta olin sopinut kaverin kanssa jo jonkin aikaa sitten. Mulla on muutamia meriponeja (pienenä mulla oli kaksi isoa, enkä muista montako pientä), mutta ei yhtä ainuttakaan simpukkatelinettä! No, nyt sain telineen, ja poninkin! Aikas ihanaa!

Sunnuntaina vielä vikat mansikat pakkaseen ja tosiaan se kastikkeen keitto. Pyöräiltiin myös Hietsuun, kirppikselle. Oli kiva pyöräily, mut Hietsusta tullut aika paska. Ihan hirveesti sellasia, jotka ei ole niinkään hankkiutumassa eroon (muiden) tavaroista, vaan tekemässä niillä rahaa. Kaikki on "vintagee" tai 50-luvulta tai jotain keräilykamaa. C'mon! Kirput kehiin! Löysin kuitenkin yhdne ihan hauskan pöytäkoristelineen (?), jonka ostin urheilullisille tytöilleni :) ja sit löysin yhdeltä pöydältä kaksi tamagotchia! Euron kappale! Ostin molemmat! Ja nyt niitä on siis kolme! Yhden annoin P:lle, mut en tiedä kuinka kauan se sitä jaksaa. Nytkin se on tossa mun vieressä hoidettavana ja tyttö itse lähti kaverilleen. Olen ties kuinka monta kertaa joutunut jo siivoamaan kakat ja ruokkimaan ja lääkettämään. Plääh. Niin, nyt päästään ekaa kertaa kiinni toho otsikkoon. Log ladyyn nimittäin. Jotkut teistä saattaa muistaa maailman parhaan tv sarjan, Twin Peaksin. Siinähän oli siis se log lady, jolla oli aina se puukalikka mukanaan. Musta tulee sellanen, mut vaan tama lady, kun mulla roikkuu kasa tamoja kaulasta ja mä aina vaan niiden kanssa väkerrän ;) Ei oikeesti, mut koittakaa silti kestää niitä, jos joskus ollaan livenä yhdessä :)

Joo, ja sit levyarvosteluun. Tää on ihan huono, kun olen kuunnellut levyn vaan kerran, mut koittakaa tämäkin kestää. Adelen 21. Alku tosi lupaava, tykkäsin kahdesta ekasta biisistä tosi paljon, mut sit alkokin jo kuulostaa, ettei siinä enempää ollutkaan biisejä. Sitä samaa vaan jäätiin junnaamaan. Miks tollasilla tosi lahjakkailla usein käy noin, et se niiden taito on vaan sit siinä yhdessä jutussa ja sit sitä tungetaan joka paikkaan. Mut ehkä mä kuuntelen sen levyn vielä uudelleen. Ja kerron sit lisää.

Ja tänään tuli No Doubtin uusin levy. En musita nimee ja itse levykin on eteisen pöydällä, valmiina menemään Tehtaalle, tosi toimiin. Joten arvostelu ainoastaan levyn kannesta. (voi mikä idiootti! ;) Kyllä se Gwn on niin nätti! Ja solakka. Jotenkin harmitti, että se on ihan samalla lailla kuin kaikki muutkin "tähtöset" joutunut laihduttamaan sellaseksi tikuksi, kun sillon alkuaikoin oli kuitenkin ihan normaalivartaloinen ja se oli jotenkin tosi mukavaa, että sillä oli maha ja ihan kelpo vartalo silti. Mut ei enää. Nyt kun se on megatähti niin onhan sillä sitten oltava myös megatähden vartalo. Lapsista ja iästä huolimatta. Siinä kannessa ja kansivihossa oli tasapuolisesti kaikki bändin jäsenet edustettuna. Mikä kiva, mut Gwnhän se ehdoton tähti on. Et olis siitä saanut olla enemmänkin kuvia.

Mut hei! Nyt mä meen kuuntelee sitä levyä. Voi pojat! Syötiin eilen ihan älyttömän hyvää suklaata. Jotain meksikolaista ja tosi sellasta "pienissä erissä tehtyä". Siinä oli sokeri osittain kiteinä vielä sen suklaan seassa. Niin hyvää! Eilen käytiin myös ekaa kertaa Ravintola Soi Soissa, Kalliossa. Nams! Vaikkakin sisustus just sellasta vegemesta tyyliä ja (samanaikaisista festareista johtuen?) muutenkin vegemesta linja sen suhteen, et mitään ei sit oikein ollutkaan ja just se on loppu ja yks ihminen vaan töissä. Mut se ehkä siis vaan nyt sattu osumaan tälle päivälle. Eikä ole se normi käytäntö, niinko Vegemestassa aikoinaan. Oltiin ekat asiakkaat ja saatiin vikat perunat...Mut ruoka oli hyvää.

Ihmeellinen asia vielä mun tyttärestä. Se olis kans halunnut hienomman Tamgotchin kuin sen kuppasen, jonka sit sille annoin. Etsittiin niitä sit netistä ja löydettiin yks jollain kuudella eurolla tms. Postikulujen kanssa olis ollut n. 12 euroo. Kysyin sit vielä, et haluaako se oikeesti maksaa siitä sen verran, et aika kallis on. Ja se ei sit halunnut. Jos se olisin ollut minä olisin ihan sokeana sille hinnalle tilannut sen kummempia miettimättä. Olen niin ylpeä lapsosestani, joka ihan oikeasti on monesti fiksumpi kuin äitinsä.



xoxo,
 Raisa

Kamalaa myrkkyä, Marilynin runoja ja Adele.

Moikkaloikka!

Mulla alkaa ihanasti virtaa kihisemään kropassa! Tai toiselta nimeltään innostusta, pinkeyttä. Se nukkehomma alkaa taas innostamaan! Ihan kamalasti. Voi olla että se sit lopulta vaan posahtaa pannukakun lailla, enkä oikeen ennätä aloittamaan mitään niiden kanssa. Nyt koko ajan lykkään nukketalon ovien avaamisen kanssa, teen ensin kaikkea muuta ja sit lopulta, kun alkaa olla aika lähteä jonnekin/mennä nukkumaan/tms. kurkistan sinne. Ja valokuvia lajitellessa (tilasisn siis Ifolorilta melkein 200 kuvaa, kahdelta viime vuodelta) törmään koko ajan nukkekuviin, ja ne on vaan niin hienoja. Ääh! Ei kestä. Ja mitä sitten tapahtui? Niin, no. On yksi nukke...tai siis ensin oli yksi toinen nukke, jota hetken haeskelin. Onneksi tajusin millainen rahasumma kyseessä oikeasti oli, nukuttuani asian päälle yön yli enkä tehnyt mitään älytöntä. Ja sit muistin, kun olin tarpeeksi kauan hakenut jotain, johon ankkuroida tämä kihinä, että on yksi nukke, joka saa sydämen läpättämään. Oooh! Ja niitä oli kaksi kappaletta myynnissä. Toinen vielä alkuhinnaltaan ihan naurettavan alhainen. Laitoin huudon sisään. Vielä kahdeksan päivää aikaa odotella, että ahneemmat syövät huutoni. Kaksi huutoa tullut siihen perään, omaan maksimihuutooni on enää viitisenkymppiä. Mutta! Voipi olla, että sitten kohdistaisinkin katseeni siihen toiseen myynnissä olevaan, joka siis lähtisi Buy it now:na. Mutta taas toisaalta, siinä ei tule alkuperäistä asua ja laatikkoa mukana. Ehkä kuitenkin satsaan tähän, mitä olen nyt huutamassakin? Huutokaupat on aina niin jänniä.

Tässä kiikarissa olevassa nukessa on se hassu puoli, että vielä vuosi sitten en yhtään ymmärtänyt, että mitä muut siinä näkevät. Mielestäni se oli melkeinpä ruma. Ja nyt se on kyllä ykkösenä listallani. Tai ehkä se uusi pinkkitukkainen tyttö sittenkin on ykkönen? Kun on niin paljon edullisempikin.

Eilen muistin, että olin keväällä ostanut barbien veneen omille tytöilleni. Tänään ajattelin, että vois käydä ottamassa rantakuvia. Ehkä.

Mutta siis. Otsikkoon. Eilen luin, vaikkei pitänyt, mutta kaikkihan niin tekee, käyttökokemuksia lääkkeistä, joita lääkäri tulee minulle syksyllä määräämään. Hyi yök, en syö. Ihan kamalaksi myrkyksi niitä soimattiin. Siis toki paikasta riippuen, siis mistä foorumilta niitä luin, kokemuksetkin vaihteli. Mulle on tulossa siis kahta eri lääkettä. Ja mua oikeesti kyllä kuumottaa aika lailla. Kun en mä kynsilakkaakaan käytä sen takia, että siitä menee jotain verenkiertoon. Tokihan mä tukkaani vaalennan ja värjään, mutta ehkä just sen takia yritän noita vähemmän välttämättömiä aineita vältellä. Särkylääkkeitäkään en tykkää käyttää, osittain myös sen takia, että kun niistä aina menee niitä lääkejäämiä vesistöön. Niin, nyt mulle oltais sitten tarjoamassa kahta lääkettä -- ties kuinka pitkäksi aikaa. Ei kuulosta kovin houkuttelevalle. Oikeastaan mua aika lailla pelottaa koko touhu. Entä jos kuitenkin olis ihan ok tälläisenä?

Kävin eilen taas kirjastossa. Lisää Marilyniä. Ja yks puutarhanhoitokirja. Mutta siitä jo aiemmin mainitsemastani M kirjasta, jossa sen omia tekstejä, niin sitä laitan pari runoa joista itse tykkäsin kovasti. Yleensä en kauheesti tykkää runoista, kun niitä voi tulkita niin monella tapaa, ja en tykkää sellaisesta. Pidän selkeistä asioista.

Vaikka runot on kirjassa myös suomeksi, niin kirjoitan ne alkuperäisellä kielellä.

Only parts of us will ever
touch only parts of others -
one's own truth is just
that really - one's own truth.
We can only share the
part that is understood by within another's knowing acceptable to
the other - therefore so one
is for most part alone.
As it is meant to be in
evidently in nature - at best though perhaps it could make
our understanding seek
another's loneliness out.


I can't really stand Human
Beings sometimes - I know
they all have their problems
as I have mine - but I'm really
too tired for it. Trying to understand,
making allowances, seeing certain things
that just weary me.

Jaksotukset, jos noita rivinvaihtoja niiksi kutsuttiin, Marilynin omia. Samoin noi ylivedetyt kohdat oli Marilynin itsensä ylivetämiä.

Musta ne on aika hienoja.

Mutta hei! Mun lapsoset on pian juna-asemalla ja mä olen vielä kylpytakissa, joten on iaka lopetella.

Adelesta vielä. Kuulin sitä ekan kerran lentokoneessa matkalla Egyptiin. Oikeesti ei tietenkään oltu matkalla Egyptiin, mutta musta tuntu vaan tosi eksoottiselta sanoa niin :D Amerikkaan oltiin menossa. Niin, tykkäsin kovasti ja olin siitä aika innoissani. Siellä koneessa huomasin myös No Doubtin palanneen yhteen ja tehneen uuden levyn. Kotiin päästyämme tilasin sitten molemmat. Kuuntelemani Adele 21 ja ND:in mikä se nyt olikaan nimeltään. Tänään tuli Adele postissa ja odotan, että pääsen autoon sitä luukuttamaan. Josta tuli mieleeni, että kerran pyöräiltyämme jostain, kuulu takaa ihan hillitön jumputus. Ja sit meidän ohi ajoi mopoauto. Se oli niin hassua. Ja hölmöä. Niillä oli itsellään varmaan melko kurjat oltavat siellä mökän keskellä, mutta ainakin kuulosti kilometrin päähän komialta. Voi teitä nuoret. Ja siitä tulikin mieleeni, että tosta meidän joesta on alettu naaraamaan rojua. Eilen pyöräilin siitä ohi ja sillan viereen oli nostettu kaksi ostoskärryä, neljä polkupyörää ja yksi moottoripyörä! Kaikki sieltä joesta, sillan alta nostettuja. Varmaan sieltä joesta löytyis meidänkin pyörät...siis mitä idiootteja nuoret oikein on? En voi ymmärtää. Ei ihme, että on niin paljon kusipäisiä aikuisia, kun ne alottaa matkansa tollasina idiootteina.

Paljon kaikkea tälle päivälle! Ette usko miten hyvältä tuntuu olla taas innoissaan uudesta päivästä! Siis niinko erityisesti ton tympeän jakson jälkeen. Ja silti ei ole yhtään sellanen olo, ettei jalat enää osuis maahan. Vaan siis ihan tasapainoisella tavalla riemukas olo! Hip hei! Tää menee nyt!

Kerroinko jo, että Dexterissä Debbie käytti huumeita? Enkö, no Dextrein vikan kauden ekassa jaksossa näin kävi. Mut se tais sit kuitenkin olla joku peiteoperaatio. Ei muuta! Hauskaa viikonloppua!

ai nii, tein myös ihania vauvakoruja. Toivottavasti C pian kuvais ne, jotta sais niitä myyntiinkin :)


xoxo,
Raisa

Blogeista ja syyllistämisestä.

Vilpitön, ei hyökkävä, utelias kysymys: Miksi luette (siis jos luette) ruoka-, meikki-, puutarha-, tyyli-, sisustus- tai käsityöblogeja? Ymmärtääkseni kaikista suosituimmat/luetuimmat blogit on just tälläisiä, yhteen juttuun keskittyviä. Ja mä en voi käsittää, että miksi. Koska mähän siis ymmärrän vaan hyvin kapea-alaisesti niitä asioita, joista itse tykkään. Ja blogien saralla se on yllättäen ihminen itse, joka mua kiinnostaa. Kaikista säännöllisesti lukemistani blogeista, jopa siitä yhdestä tyyliblogista (terkkuja Tampereelle/Ouluun!) ja yhdestä askartelublogista (terveisiä Tokioon) yritän mahdollisuuksien mukaan kaivaa sen elämän, jostain rivien välistä, jos ei muuten. Vaikkakin aiheina muuten noista monikin kiinnostaa, mut ei blogimuodossa. Miksei?

On hassua miten minä, joka en kyllä muuten ihmisitä juuri välitä, itse asiassa suurimman osan koen aika ärsyttäviksi. Ei tarvii kuin kauppaan pyöräillä liikenneympyrän kautta niin olen taas suurta vihaa täynnä koko ihmiskuntaa kohtaan, tai ainakin tyhmiä vantaalaiskuskeja, jotka eivät voi käsittää, että jos liikennemerkki sanoo, että niiden on väistettävä ympyrään tultaessa myös kevyttäliikennetteä, että niiden oikeasti pitäis sitä merkkiä noudattaa. Ei mene kaikille jakeluun. Ja sitten ihmetellään ja tööttäillään, kun joku typerä punapää kehtaa kaikesta huolimatta kurvata siihen eteen. Siis oikeesti, jos ennen liikenneympyrää on suojatie, ja kolmion alapuolella sellainen suorakaitten muotoinen liikennemerkki, jossa pyöräilijöiden kuva, niin se tarkoittaa sitä, että ne pyöräilijät menee ensin. Liikenneympyrään menevän väistämisvelvollisuus alkaa jo siitä suojatiestä. Vitun pahvit. Siis ne autoilijat, ette te. Te olette ihania. Pusi pusi. :)

Niin, tästä ihmisvihasta (ei se oikeesti ainakaan aina ole vihaa, mut emmä keksinyt muutakaan) huolimatta luen kaikista mieluiten blogeja ihmisistä itsestään. Ja mitä enemmän kerrotaan sen parempi :) Vaikka ehkä se hormonikierukan asennus olis sittenkin saanut jäädä kertomatta ;) Ihmissuhteet kiinnostaa ehkä eniten. Mä niin haluaisin tietää Hello Sanwich blogin Ebonyn suhteesta sen mieheen! Ja samoin jos on jotain vähänkään erikoista, niin mulle pitäis kyllä kertoa. (terveisiä Tampereelle/Ouluun! Tee postaus teidän tapaamisesta, suhteen alkuajoista jne!) Niin, siis just erityisesti mulle, ei niillä muilla lukijoilla niin väliä.

Ja hassusti mun lempilukemisenikin on elämänkerrat. Mistä tämä ihmismyönteisyys oikein kumpuaa? Mitä tämä tarkoittaa? Just vielä senkin takia, kun tykkään (aika ajoin) ruoanlaitosta, käsitöistä, puutarhuroinnista (aika ajoin). Miksen sitten lukisi sellaisia blogeja? Ihan kummaa. Elämää ja yhtä asiaa yhdistävä blogimuoto on tietenkin elämäntapablogit, niistä pidän myös. Vaikken taida kuin yhtä sellaista tällä hetkellä seurata. Ehkä. En ole ihan varma. Mutta siis Keidas -blogi on tälläinen. Sitä jaksan kyllä seurata ongelmitta, kun se myös vilauttelee Lotan oikeaa elämää. Ai niin, jonkin aikaa sitten oli myös Blythe -blogi, jota innolla seurasin, ja sehän oli kyllä ihan puhtaasti nukeista, ei yhtään oikeasta elämästä kertova. Ja silti jaksoin olla kiinnostunut. Mut sekin hauskuus on nyt päättynyt.

Sitten tosta syyllistämisestä. Mulle tulee aina jotenkin ihan mälsä olo siitä, kun ajattelen miten täällä blogissa syyllistän ihmisiä eläinten massamurhista jne. Ja sit ehkä vielä jostain ympäristö- ja joskus ihmisoikeusjutuistakin. You know, kaikesta siitä paskasta mistä aina jaksan jauhaa. Niin, ja sit kaikki muutkin vegaanit aina tekee sitä ja sit kukaan ei jaksa kuunnella niitä, kun ne on aina syyllistämässä muita ja olevinaan itse niin älyttömän täydellisiä ja puhtaita ja oikeita vittu pyhimyksiä. Ja kun siitä syyllistämisestä tulee vielä niin paha mielikin. Ei oikein haluta kuunnella/katsoa, just sen takia. Kun tulee paha mieli. Ei saa syyllistää. Niin. Ei saa. Ei.

Mutta tappaminen ja sen järkyttävän kidutuskierteen ylläpitäminen on kyllä ihan ok. Ja on ihan yleisesti hyväksyttävää, että me "vahvemman oikeudella" (ihan pakko tähän laittaa, kun jossain yleisessä vessassa oli sellanen sika tarra, jossa luollut sika elävien joukossa ja teksti: Millä oikeudella. Siihen oli joku viksu tyttö kirjoittanut: Vahvemman. Samalla oikeudella sais iso paha setä myös tehdä tälle viksulle tytölle ihan mitä se haluais, koska se on kuitenkin vahvempi. Niin.)  viedään vuosittain miljoonilta muilta oikeus mielekkääseen, elämisen arvoiseen elämään. Mut hittolainen, ei saa syllistää! Siitä tulee syyllisille paha mieli.

Vitsi, mä en sana tarkkaan muista et mitä Anu Silfverberg (?) kirjoitti aiheest Luonto Pakastimessa teokseensa, mutta siinä oli kuitenkin tästä samasta asiasta, ja jotain siitä et ei se syyllistäminen sit loppupeleissä oliskaan niin huono homma, jotain et siitä kuitenkin vois kummuta se halu muutokseen. Ja arvon lukijat, just siitä on kyse. Aika harva EO (siis eläinoikeus) ihminen/vegaani/viherpiipertäjähippi/mikälie on pönkittämässä itseään ja omaa "hyvyyttään", vaan kokee asiansa niin tärkeäksi, että haluaa mukaan samaan veneeseen mahdollisimman monta muutakin. Mä ainakin haluaisin jakaa mun veneeni (tai siis eihän se mun vene ole, mut se missä minäkin olen) aivan teidän kaikkien kanssa :) Ja sit voitais kaikki olla yhtä ihania ja hyviä kuin minä :D

Mua kans aina välillä kuumottaa ne vastaväitteet tähän koko veganismiin. Kun ihmisillä on, ihan oikeutetusti, niin paljon vasta-argumentteja. Tosi paljon kaikkee kummaa, ja turhan usein just ennen kaikkea riidanhaastomielessä. Niinko et ei niitä oikeesti kiinnosta tietää, mistä sä saat proteeinis/kalsiumis/b12 vitmaiinis. Mut ne vaan haluaa saada pientä jännitettä omaan elämäänsä kuvittelemalla, et ne kuumottelee sua jollain älyttömän nerokkailla kysymyksillä. Kuten vaikka se, et mitä niille työttömien turkistarhaajien lapsille sit käy...just joo. Ja sit jotain saattaa oikeestikin askarruttaa tollaset asiat, et mitä niille kyselijöille sit vastais. Mua ainakin, kun mä tiedän, et mulla menee niin nopeesti hermot tollaseen, missä vastapuolta ei yhtään kiinnosta se, mitä sä vastaat. Ainoastaan se itse tilanne, taistelu. Sen voittaminen. Niinko sitä pystyis sitten käyttämään sen oman käytöksen oikeutuksena. Kun mä nyt päihitin ton vegen (kun ei se voi saada sitä B 12 vitamiiniaan mistään muualta kuin sillä vitamiinilla rikastetuista tuoteista tai pillereistä! Hah! Mokoma!) niin mä voin vallan mainiosti jatkaa hyvillä mielin tätä siasta tehdyn jauhomakkaran jyystämistä. Niin, mut siis se pointti tähän oli se, et eläinten kasvattaminen ruoaksi, koe-eläimiksi, raaka-aineksi, miksikä tahansa ihmisen hyödykkeeksi on väärin. Ei sitä tarvii sen kummemmin selitellä. Lopetetaan ensin kaikki se, ja keksitään sitten tai saman aikaisesti ratkaisut niihin kaikkia kyselijöitä askarruttaviin pulmiin. Ei se ole mikään oikeutus jatkaa eläinkokeita, että sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. Niille kokeille pitää vaan kehittää entistä paremmat vaihtoehdot, ilman eläimiä. Mun mielestä vangit olis tähän aivan loistava vaihtoehto! Niille tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusrangaistustaan tarjoutumalla testattavaksi. Ja jos joku olis liian kivuliasta jopa vangeille, niin miten ihmeessä ne vois soveltua sitten täysin viattomille eläimille?

Ah! ja voi! Taas meni tähän. Just tästä mä en tykkää yhtään. Veganismi on ihana asia, ei kaikki käy koko aikaa päänsä sisässä tollasta taistelua kuviteellisia länkyttäjiä vastaan. Tai muita. Mä en tiedä minkä verran ihmiset ajattelee ruokansa alkuperää, mut vegaanina se on todella ihanaa ja kepeää. Äh! Totta kai vegaanit syö myös kaikkee kökköö, kovetettuja kasvirasvoja, munakoisoa ja retiisejä, ja osa varmasti juo epäreilua kahvia ja muutenkin aika moni "oikeuttaa" epäreilun suklaan, sen takia kun on muutenkin jo niin vaikee löytää vegaanista suklaata. Minä myös ostan epäreilua suklaata, jos reilu on liian vaikeasti saatavilla, tai epäreilusta sattuu olemaan käsittämättömän hyviä makuja tarjolla. (erityisesti ulkomailla) Mut sit aika ajoin keksin jotain inhokkimerkkejä, joita boikotoin ilman mitään kovin perusteellista syytä, kuten nyt vaikka Nestle ja nyt uusimpana Panda. Vaikka niiden Hurmaava Tumma on todella hyvää ja olen sitä aiemmin suositellut ihan joka paikassa. Enää en sitä osta, kun minun uutispimentoonikin kantautuu siitä jatkuvasti (tai no, kaksi kertaa) pahaa sanottavaa. Niillä siis vaikuttais olevan täysin välinpitämätön suhtautuminen koko asiaan. Luin artikkelin, enka kyllä edes kokonaan, jossa lisää aiheesta. Yllättäen siellä Nestle pärjännyt aika hyvin ;) Sielläkin sanottiin, että isompi merkitys olis kuitenkin boikottien sijaan sillä, että ottaa yhteyttä ko. firmaan. Paitsi, että jos saa jonkun ison boikotin aikaseksi, niin kyllä se varmasti ketuttaa suklaatehtailijoita enemmän kuin se, että asiakkaat alkaa kirjeitse kyselemään tuotteiden alkuperää, ja samalla jatkaen tuotteen ostoa. Boikottiin vaan! Ihan kaikki! Porkkanatkin, sillä jos ne on luomua niin silloin niissä on varmasti käytetty tehomaataloudesta peräisin olevaa karjanlantaa lannoitteena ja jos ei ole luomua, niin sit on jotain tehotuotettua. Eli boikottiin kaikki vaan! Paitsi itsekasvatettu. Ehkä siinäkin saattaa olla kyseenalaiset työolot ja liian pitkät työajat, liian lyhyet tauot jne.

Kamala postaus. Loppuun kirkastukseksi eilisestä, josta tulikin aika hilpeä päivä. Paitsi että riitaannuttiin C:n kanssa. Jostain sain aamusta energiaa ja sitten siivosin. Imuroinkin! Yleensä en imuroi, jätän sen C:lle. Nyt imuroin jopa pakastimen! Siis tyhjänä olleen talvisäilöpakastimen. Ja siivosin kirjahyllyä, joka turhan usein kuvastaa sisäistä minää tms. Menee sotkuun samaan tahtiin minun kanssa. Nyt on enää yksi sekainen hylly. Annan sen olla, ettei ole epäuskottavan täydellistä. Sitten siirryin Tehtaalle. Tein valmiikis yhden skräppisivun ja aloin järjestelemään skräppikamojani. Järjestin kaikki silppupaperit, ja omistin yhdne hyllykön kokonaan skräppikamalle, niin ettei ne ole hujan hajan kaikkialla. Oli mukavaa. Ja laoin sitten tekemään vielä uuttakin sivua. Ja siitäkin on tulossa hieno.

 Lisäksi innostuin entistä enemmän nukeista. Toin kolme nukkea alakertaan: yhden ottaakseni siitä kuvan avunpyyntöä varten (pudotin aikoja sitten kaikista arvokkaimman nukkeni lattialle ja sen naamaan, keskeiselle kohdalle tuli jälki, ei naarmu vaan jälki siihen pintaan iso PRKL) ja kaksi lasipalatsiin laitettavaksi, tukkimasta yläkerran asuntoa. Ne oli kyllä molemmat niitä, joita aikoinaan ajattelin myytäväksi. Nyt en enää tiedä. Mutta sitten innostuin niistä vaarallisesti. Halusin alkaa ostamaan lisää. Ja nyt kärtän ebaytä siihen malliin, ettei tästä hyvää seuraa. Osittain ainakin johtuu amerikanmatkan pihtailustani. Siitä tavaramäärästä huolimatta minkä kotiin sieltä raahasin jäi luottokortille paljon tyhjää ja nyt se polttelee. Ihan kamalaa. Nyt tietenkin odotan sitä unelmieni nukkea, mut sit aloin himoitsemaan jotain muitakin ja nyt vaan sekoan. Ehkä parasta mennä nyt pois koneelta, kun tekee niin kovasti mieli yhtä nukkea, ja sit jo toistakin.

Loppuun random kuvia, kun ei mulla ole oikeen mitään aiheeseen liittyvää. 

Paketteja neljävuotiaalle. Nämä vielä silkkipaperin suojissa lahjakassiin. Eikä ollenkaan niin haaskaavaa, kuin miltä näyttää/kuulostaa, kun iso osa kuitenkin uudelleen käytössä :)

Tässä näitä tarroja, kortteja mitä yhteen aikaan tilasin paljon. Eikö ole ihania!! Ja noi on kaikki tehty värihiekalla! Ei siis piirrettyjä/tusseilla väritettyjä.

Näin somasti paketoin tuparilahjan. Lahja sisällä talossa, muistaakseni lautasliinoja. Ja sit toi tarjotin.

Aivan mahtavia japanilaisia askartelukirjoja, jotka yllättävän vähän on toistaiseksi jaksaneet innostaa. Koirien karva aolen kyllä ahkerasti kerännyt huovutusta varten. Ja pupuilt akans :)

Lisää niitä värihiekkatöitä. Tai nää on tietnkin printtejä niistä alkuperäisistä. 

Moikkarallaa! Luulin et oli perjantai, mut olikin vasta torstai!

xoxo,
Raisa

Pari leffa-arvosteluu

Oltiin eilen siipan kanssa treffeillä. Ensin vein sen syömään Mayaan. Samperin hyvää ruokaa! Otettiin tuttuun tapaan alkupalaksi paistettuja/paahdettuja/? tortillloja, salsaa ja avocadokastiketta. Listat oli vaihtuneet sitten viime käynnin -- onneksi olivat säästäneet ton! Pääruoaksi nro 25, eli kasvissalaatti. Kuulostaa ihan köykäseltä, mutta siinä oli proteiinia naapuripöytäänkin jaettavaksi. Oli tofua, cashew pähkinöitä ja papuja. Ja tietenkin salaattia, marinoituja? kasviksia, siivu ihan parasta ananasta, kurkkua nätisti rullattuna ja mitähän vielä? (avocadoa.) Todella hyvää ja täyttävää!

Ja sit mentiin elokuviin. C ei yhtään tiennyt mitä katsomaan, kielsin salin ulkopuolellakin katsomasta oven yläpuolella olevaa näyttöä, jossa se nimi luki. Melkoinen yllätys oli, kun se tajus että vein sen katsomaan homodokkaria. Se oli kyllä aika pitkäveteinen. Ei ollenkaan niin hyvä kuin odotin. Eikä C myöskään siitä ollut järin innoissaan. Sit mentiin kotiin. Antaisin 7,5. Hyvä yritys. Kuten C sanoi: "Library movie", eli sellainen, jonka olis voinut lainata kirjastosta sitten aikanaan.

Viime viikolla C vei mut lähiteatteriin, josta tykkään tosi paljon. Kun siinä on vaan yksi sali ja se ei ole mikään mahtipontinen ketju. On kiva jakaa rahojaan vähän tasapuolisemmin, tuumin minä. Niin, katsottiin Teräsmies. Niin paska elokuva kuin voi olla. Siis sellasta kuraa, et olin ihan valmis lähteen kotiin alkuminuuteilta lähtien. Oikeen suuren luokan taistelukohtauselokuva. Tavallaan se oli kuin pornoa, mutta seksin sijaan oli taisteluita. Juonesta ei tietoakaan. E suosittele. Ei edes "kirjastoelokuvaksi". Arvosanaksi 5. Sorry.

Kaikkea paskaa ollaan kotonakin katsottu, mutta enhän mä niiden nimiä muista. Olen myös itsekseni katsonut pari Marilynin elokuvaa: Piukat paikat ja Kuinka miljonääri naidaan. Molempia voin suositella. En todellakaan ole mikään klassikoiden ystävä, mutta kyllä noissa vanhemmissa elokuvissa oma viähätyksensä on. Ja sitä paitsi noi molemmat oli myös ihan elokuvina hyviä. Jotenkin kummaa, et Marilynin rooli kuitenkin aika pieni ja jotenkin niin passiivinen. Niinko se olis niissä mukana vaan koristeena, Marilyninä.

Eilen myös skräppäsin parit synttärisivut, tyyliin: kunhan nyt saan alta pois...Eli ei mitään mestariteoksia, mutta tulipahan tehtyä ja synttärikansio päivitettyä ajan tasalle. Kamala, miten viime vuodet menneet ilman hillitöntä kuvien räpsintää, tai sitten olen vaan niin epäjärjestelmällinen, etten löytänyt tilaushetkellä kaikkia kuvia. Whatever.

Tilasin myös hammaslääkäriajan! Ihan naurettavaa, mutta olen todella tyytyväinen itseeni tämän johdosta. Facebookissa joku sitten sanoikin jo, että seuraavaksi aika gynekologilta. Siihen en ihan vielä kyllä kykene, vaikka aika olis jo. Hitto. Pitikin muistuttaa! Melkoinen remontti suussa tulossa. EI yhtään huvittais. No, onneks on toi palvelusetelikokeilu, ettei tarvii puolta vuotta odottaa, vaan voi itse listasta valita yksityisen, ja saada jopa edullisemmin kuin terveyskeskuksesta. Mulle se kone sanoi, et olis kunnallallisessa hammashoidossa maksanut n. 200, mikä kyl oikeastaan aika vaikee uskoa, kun ei sitä työtä nyt niin kamalasti ollut. No, joka tapauksessa, mä valkkasin sellaisen, jolla työn hinnaksi tulis n 158 euroo. Vielä halvemmallakin olis päässyt, jos olis mennyt mieshammaslääkärille, mut mähän en mene.

Tiiättekö, silloin kolme? vuotta sitten, ko sairastuin siihen masennukseen ja sain lääkityksen, niin mulle tuli niistä lääkkeistä ihan kamala olo, silleen et mun mielialat heitteli yhden päivän sisällä ylös ja alas. Se oli todella kuumottavaa. Ja se lääkäri kieltäytyi vaihtamasta, sanoi vaan että kokeillaan nyt vielä jonkin aikaa, kyllä se siitä tasaantuu. Onneks siinä tuli sit vielä jotain nukahtamisvaikeuksia tai jotain, ja siihen se sit reagoi, niin että vaihdettiin johonkin toiseen. Ja nyt sit toi uus lääkäri sanoi, et bipolaariset ihmiset reagoi tavallisiin masennuslääkkeisiin usein kovin sahaavilla mielialan muutoksilla, ja kun mä kerroin omistani, niin ne oli just sellasia. Ei siinä, se mun eka lääkäri oli ihana, vaikkakin ihan perustyöterveyslääkäri, eikä silleen perehtynyt näihin asioihin, mut kyl mun tekee mieli sanoa, et lääkärit vois kyllä joskus kuunnella niitä potilaitaan, ei me aina olla väärässä tuntemuksinemme.

Viime yönä näin unta, et oltiin tosi rikkaita. Rikastuttiin mun tekemillä lasisilla kissavaaseilla...hmmm...

Mulla on pikkuhiljaa lakanut kerääntymään nukke-energiaa. Se ei vielä ole puhjennut ihan kukkaan, niin että tekis mieli kaivaa niitä esiin pölykerrosten alta, mut ehkä vielä pian :)

Ei muuta! Suloista suvea!

xoxo,
Raisa

George Clooney halus nähdä mun nukketalon!

Woooot! George viime yönä vihjaili, ettei se ole vielä nähnyt mun nukketaloa. Tiedä sitten oliko sillä takaa-ajatuksia...Tollasesta unesta ei kyllä millään haluais herätä. Hitto kun olis saanut sinne vielä Ryan Goslinginkin. Oi joi.

Ehkä jotain parempaa ilmassa: kirjastosta monta hyvää, innostavaa kirjaa. Taaskaan ei kyllä yhtään romaania, tietokirjoja ja sit se elämänkerta. Sitä olen alkanut jo lukemaan, tietokirjoja ainoastaan silmäillyt. Mä en nyt muista olenko täällä "suomen puolella" kertonut, että olen pienimuotoisella laihdutuskuurilla. En tiedä miksi, mut se on musta jotenkin aina tosi noloa. Ehkä se, et enää en pysy hoikkana syömällä vaan vitusti karkkia ja sipsejä ja ihan mitä sattuu, niinko joskus nuorempana. Ehkä 30 oli se käännekohta. Lasten jälkeenkin vaan solahdin takaisin samoihin pieniin vaatteisiin. Nykyään saa "fatpantsejakin" nykiä, kun ei tosta noin vaan solahda yhtään mihinkään. Amerikassa huomasin, jossain juostessani, et mun selkä liikkuu. Se on ehkä mulla kaikista pahin merkki. Selässä on irtonaista massaa. Ei hyvä. Joten 3-4 kiloa pitäis saada pois. Mä tiedän laihdutuksesta kaiken, ja siltikin olen tosi huono siinä, ellen sitten satu innostumaan ja silloin olen ihan ykkönen. Ja sit se menee överiksi ja päättyy lopulta siihen, että nukun keittiön lattialla, ruokakaapin ovi auki, ettei olis liian pitkä matka syöpöttelemään.

No nyt mä olen kuitenkin kokonaisen viikon, eikä kun puolitoista! ollut "laihiksella" ja ekasta punnituksesta, jonka satuin tekemään johonkin tosi kuivaan, nesteettömään aikaan, sillä siitä paino on pahimmillaan noussut 800 grammaa. Tällä hetkellä on 100 g enemmän kuin aloittaessa, ja olen ihan aikuisten oikeesti liikkunut normaalia enemmän ja syönyt todella järkevästi ja herkkuja kohtuudella. Kun liikunta lisääntyy reippaasti, lisääntyy myös nälkäkin. Ja sitä en osaa kyllä kauheasti säädellä, tai siis kun viikonloppuna poljin yht. n. 50 kilsaa niin teki ihan älyttömästi mieli herkutella. Ja tulikin sitten keksejä syötyä aika lailla...

C:kin on samassa veneessä, sillä on pudotettavaa vaan paljon enemmän kuin mulla. Koitetaan tosiaan syödä herkkuja kohtuudella, pienentää vähän annoskokoja, joka sekin on hankalaa kun ollaan molemmat totuttu syömään niin, että napa paukkuu. Ja sit se liikunnan lisääminen kans. Ainakin mulla, kun liikun muuten niin vähän. Toivottavasti tää nyt onnistuu, en nimittäin kestä ajatusta, että olen verenluovutuskelpoinen! Musta se on kans sellainen jokamiehenvelvollisuus, josta voi ainoastaan pelastautua hankkimalla joku veriteitse tarttuva sairaus tai olemalla alle 50 kiloinen. Ja huomattavasti enemmän näistä kahdesta houkuttaa se pienikokoisuus.

Mut se siitä. Se ehkä siis jotenkin liittyi niihin tietokirjoihin, joita lainasin. Matkalla kirjastoon läytiin molemmilla matkan varrella olleilla kirppiksillä. Ennen kaikkea etsimässä uutta leivänpaahdinta, tai siis sellaista toaster ovenia, miksikä niitä nyt kutsutaan? Miniuuni? Meiltä hajos ja nyt tarttis uuden. Ekassa ei ollut mitään sinne päinkään, mutta hihii! löyisn nämä!

Washiteippejä, melkein ilmaiseksi. Normaalisti ainakin 3 €/kpl

Sweet talker -sokerikko. 2 €, ovh 30£ Hahahhahhaaa!

Pieniä teepannuja, yht. 2 €

Kerrankin lykästi tuolla, normaalisti ne on kyllä todella hintatietoisia. Siellä oli joku retrokattila 50 euroo ja lasten Armani-merkkinen pitkä t-paita 20 €. Toiselta kirppikseltä ostin My Melody tyynyliinan, se makso 2,5 €, aika kallis kyllä. En olis ostanut jos hitna olis ollut esillä. Siellä olis ollut toaster oven, mut makso kakskymppii. Ei sit viittitty ostaa. Ei ollut edes mikään hyvä merkki. Ja olishan joku huonompi merkki tosi nolo. Mitä naapuritkin ajattelis, jos ne tietäis. Ja se yks kyylä varmasti kyllä onkis sen selville.

Eilen sitten myös skräppäsin. Sain kaksi sivua valmiikis. Olen nyt kovasti sitä mieltä, että meinaan saada vuoden 2012 tehdyksi kotona. Olis se hienoo! Mulla ei ole kyllä sitte enää albumeita. Hitto, kun en tajunnut jenkeistä ostaa. Ebayssäkin eilen vietin pitkän tovin, melkein jo tilaten, mut sit jätin homman kuitenkin kesken. Ärsyttää olla pitkästynyt.

Tossa uuden vuoden sivussa noi säikeet on tehty ompelemalla. En muista, että olisin aiemmin ommellut skräppisivuihini. Oli hauskaa.

On hassua, ja vähän tylsääkin miten mun kaikki sivut tuppaa olemaan samanlaisia. Mut sit taas toisaalta, jos mä just tollasista sivuista tykkään, niin mikse sitten tehdä jotian muuta.

Mitä toivoisin saavani aikaiseksi tänään?
* hammaslääkärin valinta ja ajan varaus. Oon pitkittänyt tätä jo aika kauan.
* synttärisivut.
* ehkä jotain ompeluu?

Pinpula osti jenkeistä tollasen popcornijutun. Silä oli ihan hauska tehdä, mutta jätteen määrä oli melkoinen. Hitto, mitä tuhlausta. Siis ei tietenkään se, että yhden kerran tollasta kokeilee, mutta jos se on ihan normi tapa tehdä siellä popcornia ja niitä on kuinka monta sataa miljoonaa? (316)

Ehkä ollaan menossa vielä Tukholmaan tänä kesänä, ihan vaan kahdestaan. Olis aika kivaa, kun matkustaminen on niin kivaa. Vaikka en tiedä miten siihen laivailuun suhtautua. Enkä kyllä lentääkään haluaisi. Ihan sama.

Jotenkin haikeana lukee ihmisten postauksia siitä, kuinka ne on päässeet opiskelemaan jotain mitä ovat halunneetkin. Ei siinä, isosti onnea kaikille. Miksen mä hakenut mihinkään? No ehkä ihan hyvä juttu, niin voi keskittyä niihin kirjoituksiin. Niinku mä pystyisin keskittymään yhtään mihinkään. Ja vaikka mulla oli kuinka paljon aikaa lukea en lue siltikään.

Moi nyt, akkukin loppuu! (Odotan todella innolla sitä pinkkitukkaista nukkea! Pakko saada se!)

xoxo, Raisa

Dexteristä ehkä sit huomenna.

Tylsyyksien tylsyys.

Lentokentällä luin tiedelehden kannesta, että tylsyyteen voi kuolla. Yikes! Eilen tais olla hengenlähtö lähellä. Oli niin maan perkeleen tylsää että. Meinas varpaankynnetkin irrota, kun kärvistelin vaan. Mä olen kamalan usein innoissani jostain, ihan silleen niinko tosi innoissani ja silloin mulla on aina niin kamalan hauskaa. Mut sit kun ne innostukset kuolee (ja ainahan niin käy) niin vaivun siihen kamalaan apatiaan. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu missään, kaikki on vaan niin sairaan tylsää. Vihaan sitä, ja aina vaan odotan että tulee taas se päivä kun kaikki on niin sairaan siistiä. Niin joo, sillehän on siis nimikin: Kaksisuuntainen mielialahäiriö.

 Matkan jäljiltä on vielä vähän nostetta jäljellä, vaikka viisari onkin kääntynyt sinne alakulon puolelle. Nyt sitten taas vaan odottelen, että se innostus jostain tulis. Ja sitä odotellessa vaivaa just sellainen sanoin kuvaamaton tylsyys. Mutta paremmin tylsyydenkin kestää kuin ahdistuksen. Sitä ei onneksi ainakaan just nyt ole :)

Olen kärttänyt siippaa keksimään jotain tekemistä. Eikä se tietenkään mitään keksi, kun sillä on omat (tylsät) juttunsa. Joten mä teen vähän sieltä, vähän täältä, ramppaan yläkerrassa, pyörin siellä miettien pitäiskö ommella yksi sauma. Vähän innostuin kun Pridessa joku oli laittanut mun pyörän satulaan jonkun mainosistuinpäällisen. Kun mä olen sellaista kamalasti kaivannut. Mun satulassa on pari reikää ja sinnehän tietenkin menee sateella vettä ja sit ne vedet tietenkin päätyy mun housuihin, jos en muista ottaa muovipussia siihen päälle. Ja inhoon niitä pusseja, kun sit aina liu'un siinä satulassa ylös alas. Niin, olen siis kaivannut päällistä siihen. No tää saamani päällinen oli ihan kamala, mutta siitäpä sain kaavan, jolla tehdä oma päällinen! Tein sen sitte eilen ja vittu kun se ei sitten ihan istunutkaan mun satulaan. Oli liian lyhyt ja leveä. Ja just hitto soikoon kriittisellä hetkellä tollanen typerä takaisku. Helpostihan sen sais pidennettyä ja kavennettua. Tai ei siis tietenkään just sitä tekemääni, mut sen kaavan, niin että saisin tehtyä uuden, sopivan. Mut ei! En varmaan ikinä enää tule yrittämään kun oli niin murskatappio...

just joo. Tänään aamulla mietin, nukuttuani ensin 9 ja puoli tuntia (vieläkin aikaeroväsymystä! Hiton vanhus. Josta tuli mieleeni että mun tämän hetkinen tamagotchini on vanhus. Ensin olin et mitä hittoo, miten siitä noin sairaan ruma nyt yhtäkkiä tuli. Luulin, et olin hoitanut sitä jotenkin huonosti, mut sit tajusin et se on ensimmäinen, jonka olen antanut vanheta. Eikä niin, että olisin antanut sen lisääntyä ja sitä kautta ottanut tuoreen tilalle. Nyt se on sellainen pappara nimeltä Mervi. Ihan hassu. Ja se oli ehdottomasti söpöin tama mitä mulla on koskaan ollut :) et entä jos itse, ihan tietoisesti yrittäisin viihdyttää itseäni. Eikä niin, että odottaisin sitä innostusta, jolloin vaikka paperiklemmarista on viihdykkeeksi, taikka pyytäisi muita viihdyttämään itseäni (siis C:tä). Mut sit mitä tehdä silloin kun mikään ei huvita? Yks mikä on kyllä hyvä, on järjestää jo etukäteen itselleen jotain velvollisuuksia. Aina nostejaksoilla tätä teenkin ja sitten olen ihan kauhuissani, kun ne osuukin sellaiseen aikaan kun ei oikein pystyis mitään sosiaalista tekemään. Ja hyvin olen niistä hengissä selvinnyt, siltikin. Mulla on oikeesti aika vahva velvollisuudentunne, niin että ihan palasinakin teen asioita, jotka sopinut tehtäväksi. Niin, että kaikesta huolimatta minuun voi luottaa :D

Niin, siis siihen itsensä viihdyttämiseen. Kun mulla ei just nyt ole sellaista mukaansatempaavaa kirjaakaan luettavaksi. Tai siis olis, mutta just nyt en halua lukea nykypäivän orjista, enkä halua vielä lukea sitä Bill Brysonin maailmanhistoria -kirjaakaan, kun sen piti olla se kesän lukuputken päättävä kirja. Luen yhtä Marilyn -kirjaa, mutta se on sellaisia lyhyitä pätkiä, Marilynin itsensä kirjoittamia muistiinpanoja, runoja ja ruokaohjeitakin, täynnä, eikä siihen pysty silleen uppoutumaan. Tänään menen kyllä kirjastoon hakemaan yhden elämänkerran. Ja sit voi taas vähän vaikka tylsisityäkin. Kun on hyvää luettavaa niihin hetkiin, kun meinaa ne varpaankynnet irrota ihan silkkaa pitkästyneisyyttään. Mutta siis eilen teinkin jotain hyvin poikkeuksellista. Aloin skräppäämään. Olin ekaa kertaa melkein kahteen vuoteen teettänyt valokuvia. Eikä kun siis yli kahteen vuoteen! Wow! Ja kun ei kerta yläkerrassa ollut mitään muutakaan projektia työn alla, niin kokeilin sitten miten kotiskräppäys sujuisi monen (?) vuoden tauon jälkeen. Jotain sommitelmaa sain siellä aikaiseksi, tänään pitäis sitten jatkaa. Tietenkään en osaa sitä entiseen malliin arvostaa, mutta on se vaan älyttömän hienoa, kun on oma askarteluhuone. Kaiken saa jättää levälleen ja sit vaan jatkaa siitä mihin on edellisellä kerralla sattunut jäämään. Ja kun on kaksi pöytää, niin voi olla eri projektit levällään ja tehdä just sitä mitä sillä hetkellä huvittaa. Luksusta. Muistan miten edellisessä kodissa mull aoli ekaks lasten hoitopöytä vallattu omaan käyttöön, sitten valtasin lastenhuoneen nurkasta just sen pöydän levyisen siivun niin, että muksujen kerrossänky jakoi sitä huonetta ja mulle tosiaan jäi n. metrin levyinen kaistale omaa luksustilaani. Nyt kun ajattelee niin olihan se aika kamalaa. Mut silloin se oli hienoa. Ja voi sitä riemua kun tänne muutettiin ja mulla oli oma huone!!

Googletin Yotsuba 12 ja sain tietää, että julkaisupäivä olis 30.8. Kaksi kuukautta vielä. Muistatteko kun keväällä intoilin siitä, että se olis jo ilmestynyt ja lähdin sitä heti paikalla ostamaan? Se oli vaan joku petkuhuiputus. Siitä lähtien olen kuitenkin joka ikinen kerta kaupassa käydessäni katsonut mangahyllyn, että josko se olis jo ilmestynyt. Jenkeissäkin kolusin kaikki mahdolliset kirjakaupat, mutta ei ne ole silleen mangasta innostuneet kuin me, että sitä pienimmistä kaupoista löytyis. Siis tokihan siellä on paljon (?) enemmän käännettyä mangaa kuin meillä, mut suhteessa meillä on kyllä varmasti enemmän ja sitä on paremmin saatavilla. Yotsubaa odotellessa aina aika ajoin kokeilen jotain muutakin, mut ei ne jaksa yhtään innostaa.

Tälle päivälle on kyllä muutakin tiedossa kuin se kirjasto. Nimittäin viimeisen kauden ensimmäinne jakso Dexteristä!!!! Mitäs siihen sanotte?!! Mä taidankin tästä mennä sitä nyt katsomaan!

 Okei, en sitte mennytkään kun mies päätti just nyt lähteä kirjastoon. Me mennää siis erikseen, kun se ei jaksa odottaa mua. Emmä tiiä, nyt se sit ehkä odottaakin. Mo!!

xoxo,
Raisa