Miu.

Siellä ollaan taas ihan piukeenä, että mitä tänään olis tarjolla. Mulla oli joku juttu mielessä, mut mä unohdin sen. Varmaan taas jotain siitä, miten mainiota pyöräily on autoiluun verrattuna. Mut siitä on kyllä varmaan ihan tarpeeks tässäkin blogissa jauhettu, joten voisin postata välillä noista kauniista Japanilaisista isosilmäisistä Blythe nukeista! Vaihteen vuoksi.

Eilen oli siis Lola mukana töissä. Mulla oli oikein hauskaa sen kanssa täällä. Tää on ihan hassua (koko nukketouhu on ihan hassua, mut kelatkaa miten tylsää olis, jos hassuja asioita ei olis ollenkaan! Ihan kamalaa! Joten minä olen täällä hassuttelemassa teidän kaikkien puolesta), mutta noi mun tytöt on kaikki ihan erilaisia. Eikä siis ainoastaan ulkonäöllisesti, mutta ne luonteet mitä mä olen niille kehittänyt vaikuttaa alitajuisesti siihen minkälaisia kuvia mä niistä otan.

Käytännön esimerkki. Lola on porukan nuorin, ja katsokaa millasia kuvia siitä tuli otettua eilen, kun se oli täällä.








Ihan mahdoton tyttö! Koita siinä nyt sitten tehdä töitä kun toinen pomppii joka puolella! :) Ette usko kuin hyvältä tuntuu olla ihan avoimesti super pöljä! Siinähän vähättelette (ette tietenkään te, mutta muu maailma ja kaikki ne silmiensä pyörittelijät!), mutta minä nautin tästä :)

Töistä menin Animalian Koiratyhmän tapaamiseen ja taas oli jotenkin niin ihanaa. Meitä ei ollut tällä kertaa niin montaa paikalla, joten se oli jollain tavalla vielä ekaa kertaa ihanampaa, lämpimämpää. Musta tuntuu tosi hyvälle että saan olla noin hienossa porukassa mukana! Meillä on tämmönen FB kampanja meneillään, käykää ihmeessä katsomassa ja laittamassa vitonen koppihankkeeseen!Koppeja Viipurin paleleville koirille toivottavasti toi linkki pelittää. Tää on hyvää tasapainottelua mun vaaleanpunaiselle muovimaailmalleni.

Tapaamisen jälkeen poljin kotiin etsien samalla hyviä kuvauspaikkoja. Arabiasta niitä löysin :)



 



Kotiin tulin tavattuani Pinzan ensin matkalla! Soitin siis sille ja sovittiin että nähdään jossain lähellä niiden isää. Lapset ovat siis olleet isällään puoltoista viikkoa, melkonen ikävä. Vaikka pakko myöntää, että ihanan rauhallista on ollut :) Mut kyllä mä ne kotiin jo haluaisin. Halasin Pinpua varmaan 10 kertaa, kun se oli niin ihanaa. Onneks mulla oli Lola mukana, jotta P sai nähdä sen. Kovasti toivon, että saatais sille oma nukke kans, mutta kun silläkin on niin monta eri kohdetta mihin säästää...sähkökitarasta Japanin matkaan...

Kotona olin joskus yhdeksän aikaan, ehkä vähän ennen. Huikee nälkä. Onneks C oli tehnyt hyvää ruokaa. Katottiin hetki Being John Malcovichiä, se oli hauskaa. Ja sit nukkumaan ja aamulla töihin tekemään tokavikaa työpäivää ennen lomaa!!!

Kaikkea hauskaa ja ihanan pehmeää!

♥ Raisa