Ihmisistä puheenollen...en tiedä onko se tämän jumalaisen kesäloman syytä, mutta muhun on alkanut taas hiipimään ihmiskammo. Mulla oli niin hyvä vauhti päällä uusiin ihmisiin tutustumisessa ja kaikenlaisessa sosiaalisessa aktiivisuudessa, ja nyt se on katoamassa.
Eka merkki siitä oli tiistaina, kun meillä oli ne toivottavasti vimpat kuvaukset. Kuvaaja Sami oli meillä, ja jossain vaiheesa mä jotenkin heräsin siihen, että tässä mä ihan rennosti ja jotenkin silleen niinku kaikki normaalitkin ihmiset juttelen ton puolivieraan miehen kanssa. Mä potkasin sen ajatuksen kumoon ja jatkoin normaalin esittämistä.
Kuvauksista, jotka meni muuten tosi hyvin, saatiin hienoja joulu, halloween, itsenäisyyspäivä ja juhlan jälkeisiä kuvia. Niin, siis kuvauksista jatkoin (likainen) tukka hulmuten (eikä, oli puhdas tukka) tapaamaan luokkakaveria, jota en ollut nähnyt n. 20 vuoteen! Huisia! Meillä oli Facebookin kautta semmonen askarteluvaihto, joten kävin viemässä omat tuotokseni hänelle ja sain vastalahjaksi vaatteita tytöille :) Mulla on niistä (ja sadasta muusta asiasta) kuvia, mutta kameran letku, tai siis se hitto...johto! pakattuna jonnekkin, ja en todellakaan lähde sitä nyt etsimään. Sinnekin meno mua jossain kohti jännitti, entä jos en keksis sanottavaa jne. Mutta otin tyynen Raisan käyttöön ja tapaaminen meni hienosti, Mirri oli leiponut ihanaa vegaanista kirsikkapiirakkaa, jota söin ihan liikaa (kaksi siivua), sillä olin kotona just ähtänyt itseni täyteen kuvaus herkkuja (pikkukakkuset tyhjään vatsaan ei ole mikään neronleimaus), kun Mirriltä tuli viesti, että on leiponut. Niiden koti oli yhtä lastenhuonetta :)
Mirriltä menin Gunnarin 1 v. synttäreille. Gunnar on yhden ystaän mäyris. Kuvia olis näistäkin pippaloista, mutta se putki kateissa. Ja arvatkaa mitä! Jatkoin syömistä! Hetkonen, onhan mulla joitain kuvia Flickerissä.
Siinä Lola Mirrin tekemässä mekossa ja säärystimissä. Mirri oli tehnyt myös viitan, hatun ja laukun. Kaikki ihania <3 Kunpa osaisin itsekin virkata!
Tossa minä ja synttärisankari. Mä olen toi, jolla on kello ranteessa.
Nirb oli tehnyt hillittömän hyvän vadelma-suklaakakun
Tarjolla oli myös tofuvartaita ja ihania salaatteja. Söin grilliruokaa ekaa kertaa tänä kesänä. Tota ei ehkä pitäis kertoa, kun olemme niin grilliruoalle persoa kansaa, tai siis ei pitäis kertoa sen takia, ettei jengi ajattele, että vegaaniuden takia ei grillata, mutta ihan oikeesti, mä viihdyn sisällä turhan hyvin...ehkä jos meillä olis esteetön pääsy takapihalle jne. jne. seliselipäläpälä. Niin kyllä me grillattais. Oikeesti se vaan on niin vaivalloista, eikä ollenkaan sen väärti.
Tosta ihmiskammosta vielä...arvatkaa kauhistuttaako kaikki jutut mihin olen lupautunut vähemmän erakkomaisina päivinäni...kaiken maailman tapaamisia, vieraita ihmisiä, kaukana kotoa..
Keskiviikkona mulla oli aika lääkärillä, jonka olis pitänyt vaihtaa mun kierukka (pelotti ihan sikana!), mutta istuttuani siellä sen huoneen edessä 25 min. mulle tuli vessahätä ja samalla kysyin sitte vastaanotosta, että mitä hittoa, missä mun lääkäri. Se olikin kipee, ja ne yrittäneet soittaa mulle kahdesti, mutta mun puhelin oli Pinjalla, joka hoiti koiria, että mä pääsisin lääkräiin ja C mun henkiseksi tueksi. Hiukan vitutti.
No, teetettiin valokuvia (jättiläjä), käytiin Asokassa, jonka ovella odotettiin jokunen tovi, eikä se auennut, vaikka olis pitänyt yli 20 min sitten. Pöh! Todella ärsyttävää. Eikä ollut eka kerta.
Torstaina mun piti tavata se amerikkalainen Blythe-jumalatar ja mennä auttaan Koiraryhmän kirppispöydälle Kallion puistokirppikselle, mutta ainakin kahden viikon kuiva putki päätti katketa juuri silloin ja alko melkoiset sadekuurot ja ukkoset. Animalia perui osallistumisensa, enkä mäkään sitten lähtenyt sateeseen pyöräilemään, joten jouduin perumaan tapaamisen jo toistamiseen. Ompelin ja tein koruja.
Mulla on ollut todella hauskaa mähistä kotona. Olen tosiaan ommellut paljon, ja nyt ihan pelkästään hupia, eli nukenvaatteita. Hienoja tullut, vaikkakin kiinnityssysteemien kanssa vähän ongelmaa. Koruja olen tehnyt Pinkkikselle. Tänään muovailin, mistä olin tosi tyytyväinen, sillä olin ajatellut sitä matkapuuhaksi, mutta se olis ollut reissussa turhan haatstavaa, niiden uunitus ja kaikki. Tein todella ihania juttuja. Ja osasta niistä koruja. Osa jää omaan käyttöön.
Eilen kävin hakemassa Jäkestä sen asuntoauton. Apua! Ette voi uskoa kuinka kuumottavaa sitä oli ajaa. Pelkäsin ihan sikana, et tulee mäkilähtö, ei tullut kuin yksi ihan pieni. Ihan kotipihassa jalka lipes kytkimeltä ja meinasin töräyttää päin aitaa, mut onneks sain vaihteen jotenkin vapaalle tai jotain. en muista. En kuitenkaan törmännyt mihinkään.
Eilen siivottiin, tänään pakattiin. Tajusin hetki sitten, kun tyytyväisenä myhäilin, kaikki tarpeellinen (nuket, niiden vaatteet, grilli ja pientä sälää, skräppikamat, kirjajutut) pakattuna, että hittolainen - täytyyhän mun itsellenikin ottaa jotain vaatteita. Mun laukku on pienempi kuin nukkelaukku :)
Mä olen saanut nukketaloa nyt siihen pisteeseen, että voin melkein väittää sen olevan valmis :) Siitäkin on kuvia, kamerassa.
Me lähetään huomenna, ekaks mennään Kokemäelle, kun siellä on kaksi kirppistä mihin halutaan mennä :) Oulussa on tapaaminen, ja Turussa pitää käydä hoitamassa bisneksiä, mutta muuten ei mitään suunnitelmia. suomessa meinataan pysyä.
Tosi kova matkakuume. Siis niinku Japaniin. Ehkä joku Italiakin vois paremman (Japanin) puutteessa mennä. Tulostin kuvia meidän lopputalven reissulta. Sattuu. Tahtoo takaisin. Ja nyt ihan oikeesti, kun ajattelen meneväni sinne takaisin, niin en ihan ekana ajattele sitä tavattoman hienoa shoppailua, vaan sitä tunnelmaa ja niitä ihmisiä. Sitten vasta shoppailua.
Moikka! Pitäkää peukut pystyssä, että meillä pysyy auto tiellä! Jos näette sellasta yli 20 vuotta vanhaa Matkaajaa jossain päin suomea, koittakaa varoa! Mä en ainakaan ilkeyttäni kurvaile yhtään kenenkään eteen tai muuta sellasta, mutta se auto on niin hankala.
Moikka2!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti