Moks!

Kazam! Täällä taas! Koululaiset lähti kouluun ja mua ahdistaa ihan kybällä ens viikkoinen töihin paluu. Mä en pysty! Ja sitten on työttömiä, jotka lukuisista yrityksistä huolimatta eivät saa töitä. Nyt pitäis/ei pitäis lukea taas se "Irti Oravanpyörästä" -kirja...mitenköhän sais pidettyä sapattivuoden? No, näillä mun kulutustottumuksille ei mitenkään.

Asiaan, eli elämään. Sunnuntaina oli se tapaaminen. Mä olin leiponut Marianne Ihastuksen pohjalta, ilman Mariannea kylläkin, vuokaleivonnaisen. Oli oikein hyvää ja muutkin tykkäs. Meitä oli oikein kiva porukka kasassa. Osan piti lähteä ajoissa ja osa tuli myöhässä, joten kaikki 9 ei oltu samanaikaisesti paikalla, mutta kuitenkin. Kaikilla oli yhdestä kolmeen (vai neljään) nukkkea mukana, yhdellä oli jopa Kenner! Aivan superihania tyttöjä, sekä oikeat ihmiset, että muoviset. Kävi ilmi, että ensimmäinen Blythe kontaktini sattuu olemaan yksi maailman suosituimmista Blythe harrastajista, jonka vaatteista ja hatuista maksetaan maltaita. Siis Maltaita! En edes kerro hintaa, jolla kallein asukokonaisuus on huutokaupasta lähtenyt, mutta sanotaanko näin, että tonni ei riitä...että siinä mun ensimmäinen kontaktini. Vaatimattomasti aloitin heti puun latvasta. Tietämättäni. Opin paljon kaikkea nukeista ja ennen kaikkea nukkeharrastajista. Suurin osa meidän ryhmästä oli enemmän BJD harrastajia, osalla jopa mukana niitä kummajaisia. Täytyy myöntää, että tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa. Vähän särkyi kuva viattomasta "pikkuharrastuksesta". No, ei sen että muut on ihan sekopäisiä tarvitse tarkoittaa sitä, että minunkin tulisi olla. Tai siis olenhan mä, mutta erilailla.

Jokatapauksessa, oli todella ihanaa! Oli kiva jutella samanoloisten ihmisten kanssa. Eikä me todellakaan juteltu pelkästään nukeista. Juteltiin myös vähän poneista :)

Kotimatkalla käytiin vielä Ruthin kotona. Oih ja voih niitä kaikkia nukkeja!!!Parasta oli ehkä se, ettei ne ollut superhienosti esillä, vaan ne oli osa puettuja, osa kumollaan, osa sohvalla, mutta enimmäkseen hyllyillä. Ja siellä oli sellaisia harvinaisuuksia ettette uskokaan!

No, se siitä. Muuten olen vaan ommellutommellutja ommellut!


Aina välillä olen palkinnut itseäni uskomattomasta uurastuksesta ompelemalla kimonon. Näitä ajattelin tehdä myös sinne Traconiin. Kellotin yhden ja toistaseksi saan siihen kulumaan vyön (Obi) väkerämisineen tunti 15 min. Eli turhan kauan. Varmaan nopeutuis, jos tekisin monta samanväristä, sarjatyönä. Toistaseks oon tehnyt yhden kerrallaan. Vyöhön menee tuhottomasti aikaa, kun siinä on niin paljon käsityötä.

Joo, ei mulla oikeesti mitään askaa ole. Eilen tuli tili ja sain luottokorttini taas toimimaan ja pystyin maksamaan lauantaina voittamanai nuken. Ihanaa! Tää on ihan kamalaa, mutta mä etin nyt edukasta miel. punahiuksista nukkea, jotta voisin antaa sen dramaattiseen kustomointiin yhdelle sunnuntaina tapaamallleni ihmiselle. Olen sitä mieltä, ettei Nickyn pitäis ammuskella ja haudata ruumiita, vaan siihen tarvittais joku oikeasti ilkeä. Ja niin mä haluaisin koulukiusaajan. Oikein epäsympaattisen tytön, josta ottaa kaikista hienoimmat kuvat :D Kuulinkin sitten, että yks toinen tapamistani tytöistä olisi myymässä yhtä omaa punapäätään, mutta se maksais kakssataa, enkä mä raaski niin arvokasta ostaa, varsinkaan tohon tarkoitukseen. Eli nyt katselen sitten huutokaupasta. Mutta joo, anteeksi arvokkaan aikanne haaskauksesta. (mä ehkä löysin sopivan nuken:)

Moikkis!

<3 R