Ei mitään yhteenvetoa vuodesta 2011, kiitos

Kauhee nälkä, vaikken unohtanutkaan aamupalaa. Mä en ymmärrä miks ihmisillä pitää olla koko ajan nälkä. Tai siis koko ajan pitää olla syömässä. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, miten jotkut pystyy olemaan aamun ilman ruokaa ja lounaankin syömään vasta joskus puolen päivän aikoihin. Ja sit porskuttaa iltaan asti ilman mitään välipaloja. Mä syön ainakin omasta mielestäni paljon ja auta armias jos syömisväli venyy liian pitkäksi! Ihan kamalaa. Musta tuntuu kuin kaikki ajatukset olis vatsassa, siinä miten tyhjää ja pimeää siellä on, ehkä vähän (kauheeta meteliäkin alko just pitämään - oikeen kunnolla murahti!) vaaleanpunaista mutta tosi epätoivoista. Oih! Pienenä mä ajattelin, että mun sisällä on pieni tehdas! Ei ihan kauheen loogista, mutta lapsena saakin olla semmonen epälooginen. Niin, siis muistan ajatelleeni pienen pieniä jogurttipurkkeja liukuhihnalla , jotka täyttyy mun syömästä jogurtista. Ikinä en ajatellut sitä miten ne tuotteet tulee ulos. Siitä epäloogisuus. Se tehdas vaan purkitti sitä ruokaa. Ja ne jogurttipurkit muistan. Ajatus niiden pienuudesta oli niin ihana :)

Otin illalla kuvia, nukkekodista, kun innostuin Muyin (menikö oikein?) kommentista :) Muutenkin, kuten jo eilen sanoin, aivan ihania kommentteja! Mä yritän yritän Yritän vastata niihin tänään! Mä kuulin äsken yhdeltä mun kaverilta miten sen työkaverin tytär tykkää kauheesti Puputyttö kirjoista, työkaveri on uudenkin kirjan tyttärelleen ostanut, mutta tytär on vielä reissussa, äiti on sitten itse kirjaa lueskellut ja tykkää siitä niin paljon, että välillä vaan istuskelee kirja sylissään, kun se on niin ihana. Ette arvaa miltä tuntuu kuulla jotain noin ihanaa omasta tekeleestään ♥

Otin myös kuvan mun herkkulaatikosta. Lapset ja Chris todellakin tietävät pysyä minun laatikostani erossa. Itseasiassa se kuva kyllä onkin vaan niistä herkuista, poisotettuna laatikostaan. Laatikko on mummilta saatu ikivanha Fazerin peltilaatikko, jossa on Pojan hampaanjälkiä. Mulla on vieläkin välillä tosi kova ikävä Poikaa, vaikken enää muista miltä se tuoksu tai tuntu :( Aika kamalaa.

Niin, alla olevat kuvat ovat siis yhdestä rakkaimmista paikoistani meidän kodissa, eli nukkekodistani :) Ja tällä kertaa yksityiskohtia, joihin olen erityisen tykästynyt. Tykkään yksityiskohdista moninkertaisesti verrattuna kokonaisuuksiin :) Kait.
Nukkekodissa on siis yksi herkkukauppa, jossa Bambi on töissä; yksi pieni asunto (Baka), kaksi keskikokoista asuntoa, joista toisessa oma kph (Mimi), Bambi ja Lola käyttävät Bakan kanssa "käytävällä olevaa yhteiskylppäriä" (jota ei ole olemassa) sekä yksi iso asunto, jossa asuu huikeat 8 tyttöä. Isoin asunto on edelleen kesken, mutta kaikki muut on melko lailla, viimeistä yksityiskohtaa myöten valmiita :) lusikoista, purkinavaajiin, keksipaketeista, joissa oikeasti irtonaisia keksejä ♥ liimapuikkoihin. Vitsi, mä kyllä niin tykkään näistä! Toivottavasti tekin :)













































Ja sit vielä niitä mun herkkuja :)

Ihanaa olla vegaani!


Ja niille vielä, jotka jaksoitte loppuun asti. Vuodesta 2011...johan mä olen kaiken aina kierukan vaihdosta ja lääkäreillä ravaamisesta täällä kertonut :) Lukekaa noita vanhoja postauksia, siellä mun vuosi 2011 on! Hyvä vuosi oli! Sain paljon uusia kavereita animalian kautta! Hurahdin Blythe nukkeihin! Oikeesti, mun ensimmäistä nukesta ei ole vielä vuottakaan! Uskomatonta! Toinen kirja putkahti markkinoille. Paljon kaikkea hienoa, eka vuosipäivä, Lapset olleet ihania. Sen sellaista. Niin, ja se uusi kierukkakin :) Ja omalääkäri julisti minut terveeksi :) Masennuksesta, siis. Hip hei! Tänään leffaan! Pitkästä aikaan Chrisin kanssa!

Oikein mahtavan ihanaa uutta vuotta kaikille!

♥ Raisa

Oikeanlainen aktivisti hakusessa

Heips!

Mä olen paljon miettinyt sitä, millainen ”aktivistin” pitäis olla ja millainen se ei sais olla. Kaikki me ei voida olla yhtä kaunopuheisia ja täydellisen viisaita ja kauniita kuin Salla Tuomivaara, mutta pitäiskö siihen kuitenkin pyrkiä? Me kuitenkin yritetään ”hurmata” muut meidän puolelle, näyttää että ollaan tosi pop ja silleen.

Voiko aktivisti haista pahalle ja näyttää epämiellyttävälle? Entä jos päästääkin suustaan sammakoita? entä jos eläinten asiaa ajaakin liian lihava tai liian laiha ihminen? Antaako se koko liikkeestä ”vääränlaisen” kuvan? Pitäiskö mun olla hiljaa silloin kun oikeen kovasti ahdistaa, eikä syyllistellä täällä muita? Pitäisikö se xx-ryhmän ikävän hajuinen xxl-kokoinen kaveri laittaa ”sisähommiin”. Mä en oikeesti tiedä. Siis totta kai aktivisti voi olla just sellanen kuin se on, mut sit taas toisaalta – me kuitenkin edustetaan jotain meille tärkeetä ja tietenkin halutaan tehdä se hyvin. Älkää ymmärtäkö väärin, tietenkin kaiken kokoiset/näköiset/tempperamenttiset ihmiset ovat super lämpimästi tervetulleita ajamaan eläinten asiaa, mutta pitäiskö niiden, jotka ovat näkyvällä /kuuluvalla paikalla olla jotenkin aktivistien ”eliittiä”? Ja ennen kaikkea, pitäiskö mun olla hiljaa eläinasioista, silloin kun en osaa pitää tunteitani kurissa – ihan vaan siis eläinsuojeluliikkeen edun vuoksi? En mäkään jaksais joka ikistä sanaani omassa blogissani punnita silleen super tarkkaan, vaan oikeesti välillä vaan antaa sen eläinahdistuksen tulla ulos. Vaikkei se niin rakentavaa oliskaan.
Ja sit loppukevennys :)

Eilen pyöräilin noiden myrskujen jälkeen ekaa kertaa töihin (menin melkeinpä laiskuuttani kolmesti autolla töihin – mä herkästi tartun rattiin ;) jos oletan liikenteen olevan vähemmän ruuhkainen – sillä ruuhka ja sen aiheuttama ohittelu/kiilailu/raivo on suurimpia syitä mun pyöräilylle [se siitä ekoilusta]). Laskin 23 kaatunutta puuta matkan varrella, joista nro 14 katkaisi minulta tien kokonaan. Iso kuusi makas pitkin pituuttaan siinä pyörätiellä. Mokoma kuhnuri! Ei auttanut muu kuin nostaa pyörä kuusen yli. Tänään aamulla se sama kuusi pötkötteli siellä ja kehtas vielä tarttua mun pyörään tiukasti kiinni. Ja tietenkin siinä kohtaa oli valot pimeenä, kun se puu oli vetänyt ne piuhat mukanaan maahan. Grr. Jotenkin oli kuiteskin tosi siistiä, kun monin paikoin oli lamput pimeenä ja niitä oksia sun muita risuja vähän kaikkialla.

En ole mitään fiksua tehnyt, käytiin hakemassa vaneria nukkekotia varten, ostin myös vähän kontaktimuovitapettia. Kohta saan kaikille tytöille sängyt – jee! Mä en ole enää pillotellut mun nukkeja C:ltä, mutten myöskään rehvastellut niiden määrällä tms. Mut toissapäivänä se laski niitä ihan itse ja nyt mä saan kuulla siitä joka käänteessä :( Eikä se edes tiedä, että yks on ”huollossa”.

Kommenteista, sorry! Mä palaan niihin oikeesti ihan pian, olen saanut ihania kommentteja ja haluan niihin vastata, mutta nyt siitä on tullut sellanen ”pakko” ja yh..mun ei tee mieli tehdä ”pakkoasioita”. Multa jää välillä sähköpostitkin avaamatta, kun mä tiedän et sit mun TÄYTYY niihin vastata. Se on kamalaa.

Unohdin aamupalan! Ei mulla muuta tällä kertaa. Onpas! En ole edelleenkään tilannut mitään, välillä meinannut unohtaa pyhän päätökseni ja ostoskorissakin ollut jo kirjoja ja leffoja, mut sit muistin uuden päätökseni olla säästäväisempi ja ottanut ihan maailman parhaat asiat koristani pois. Mulla ihan varmaan on jotenkin sisäiseen kiertoon sidottuna ostosvimmaa aiheuttava levottomuus. Oikeesti, välillä on niin hankalaa keskittyä mihinkään työasiaan kolmea minuuttia pidempään. Sillon mä koko ajan kyttään facebookia, sähköpostia, ebayta vaikka mitä. Mutta se on siis sellanen, joka sit taas menee pois. Tullakseen aina vaan uudestaan ja uudestaan takaisin.

Maiskis!

♥ Raisa

Tästä ryhmäkuvasta puuttuu kolme tyttöä. Pitäis varmaan ottaa uus ryhmä kuva.

Laskelmia ja suunnitelmia ja joulun uudelleen elämistä

Heipsistäkukkuu!

Täällä taas, nyt vähän reippaammalla ja iloisemmalla mielellä :) Perjantaina mulla oli Pinja mukana töissä, se(kin?) tykkäs vanhasta paikasta enemmän. Ja nyt tarkoitan sitä Aaken aikaista toimistoa, joka oli sullottu Alppikadulle liian pieniin ja epäsiisteihin tiloihin. Me oltiin aikoinaan niin tyytyväisiä, kun tää  uusi omistaja vei meidät asiallisiin tiloihin, nyt sinne onkin sitten jo ikävä, niihin meidän kodikkaisiin nurkkiin :)

Kotona oli vähän semmonen puhditon olo, en saanut lahjojen pakkaamista kummemepaa tehtyä. Kauheesti olis ollut kaikkea, mm. niiden hiton jouluruokien väsääminen. Mutta ei yhtään huvittanut. Katottiin varmaan toistakymmentä elokuvaa joulun aikana. Ei ehkä ihan, mut melkein. Mainitsemisen arvoinen oli Apinoiden planeetan synty. Apinavoimaa! Ja kaikki apinat oli luotu digitaalisesti, eli ei tarvitse mistään sellaisestakaan olla murheissaan.

Lauantai-aamuna sit onneks löysin sisäisen Martha Stewartini ja ohrapuuron (hitto, unohdin tai en viitsinyt, laittaa ohran likoomaan) hillittömän pitkä keittämisen jälkeen (keitin kookos ja vanilja-soijamaitoon - nam!) leivoin joulutorttuja (pakastetaikina, valmis luumumarmeladi), "joulun parhaat palat", tein seitan kinkun, perunagratiinin ja punajuurisalaatin. Lapset ja Chris ja vähän minäkin etittiin ihan ekaks aamulla piilotamiamme pikkulahjoja. Mä olin piilottanut niitä Englannista tilaamiani herkkuja ja lapset tekemiään pieniä lahjakortteja. Aamupalan jälkeen piti aukaista yhdet lahjat. Mietin sit kuiteskin, et koko päivä menee mankumiseksi ja lapsilla on varmasti mummollakin kauhee kiire vaan kotiin lahjoja aukaisemaan, joten aukastiin kaikki lahjat aamulla! Mä jaoin niitä vuorotellen ja aukastiin vaan yksi kerralla, ei tullut sitte sellasta lahjaöveriä. Lopulta kaikki paketit oli jaettu, viimeiset viis pelkästään mulle :) Muutenkin oli lopussa joutunut jakamaan itselleni kaksi lahjaa siinä missä muille vaan yhden :) Hiukanko sain lahjoja! Suurin osa anopilta ♥

Pinja on nyt innostunut Monster High nukeista, se sai pari vaatetta niille, muttei nukkeja. Entuudestaan on yksi nukke. Ja ne on just nyt kuuminta mitä nuorten tyttöjen keskuudessa on! Joten, tilattiin sitten Jenkeistä yks semmonen monsteri, mitä ei suomesta vielä edes saa. Ja nyt murehditaan sitä, että kerkiääkö se tulla ennen joululoman päättymistä...

Pinja sai myös ihka oikean Neo Blythen. Kyllä se siitä tykkäs, mutta varmaan olis tykännyt viidestä Monsterista enemmän. No, en olis koko rahalla sille tietenkään monstereita ostanut. Pikkasen harmitti, mut kyllä Pinja sanoi, että on nyt oman nuken myötä taas enemmän Blytheistä innostunut. Ja kyllä se on omaansa pukenut ja potkas vielä yhden mun nukeista pois omasta sängystään ja laitto oman nukkensa tilalle...

Minäkin sitten vähän innostuin eilen illalla touhuttuani oikeastaan non stoppina koko joulun, myös elokuvia katsellessa olen koko ajan häärännyt jotain. Välillä vähän raivostuttavaa. Niin, siis innostuin laittamaan tyttöjen kotia parempaan kuntoon. JA ottamaan kuvia. Tässä niitä.



















Yhdessä kuvassa näkyy Pinjan nukke. Mä en nyt kyllä millään muista sen nimeä. Paljon on vielä talossa tehtävää, mutta hyvä niin. Valmiit asiat on valmiita. Saisinkohan Chrisin tänään hakemaan vaneria, se on lupautunut tekemään yhden väliseinän ja kaksi kerrossänkyä. Mun täytyis alkaa taas ompelemaan tytöille. En ole aikoihin tehnyt mitään.

Ollaan syöty paljon karkkia ja erilaisia herkkuja. On ollut ihanaa :) Mä unohdin mun puhelimen äitille aattona, eikä mulla ole kyllä mikään kiire hakea sitä. Meillä alkaa keittiöremppa tällä viikolla! Aika huisia, että oikeesti meidän keittiöelämä normalisoituu kohta puolin! Tiskikone! Keittiön lattia! Juokseva vesi keittiössä! ♥

Olen eilen kovasti miettinyt tulevaisuuttani. En mitään ihmeellisiä lopputuloksia saanut kyllä aikaiseksi. Rahat ei yksinkertaisesti riitä, kun Chrisilläkin on amerikkalaiseen tyyliin opintolainaa vaikka muille jakaa ja minun harteillani suomalaiseen tyyliin asuntolainaa vaikka muille jakaa.

Mutta ajattelin, että kuitenkin alkaisin säästämään. Mä tein muuten parhaimman kinkkuni ikinä! Tosi maukas!

Viikonloppuna ihmeteltiin kukkivia orvokkeja! ja pää alaspäin roikkuvaa oravaa.




Välillä se roikku jaloistaa suoraan alaspäin, niin kuin joku lepakko. Ja huoju tuulen mukana. Kuumottava myrsky.

Lahjaksi sain paljon herkkuja, joita C oli neuvonut äitiänsä ostamaan, maailman ihanimmat sukat, muita vaatteita. Plääh, emmä jaksa niitä luetella, skräppikamaa, lahjakortteja, kankaita, halloween juttuja. Kauheesti kaikkee. Lapsetkin tais olla ihan tyytyväisiä, vaikkei ne mitään kauheeta läjää leluja saaneetkaan. Ne sai kerrankin paljon oikein fiksuja lahjoja :)

Moi nyt

♥ Raisa

Pikainen joulupostaus kiireiden keskeltä

Hauskaa ja kinkutonta joulua kaikille ihanille!

Mulla oli aamuyöstä niin tajuton eläinahdistus, ettei mitään rajaa. Heräsin itkemään sitä, kuinka kurjaa on lehmänkin elämä. Tai itku tuli vasikoita ajatellessa. Harva varmaan miettii, että eläinlapsillakin on tarve leikkiä. Kyllä niillä on, vasikoillakin, jotka tästä huolimatta sullotaan pienen pieniin karsinoihin, joissa ne ei todellakaan mahdu pomppimaan ja loikkimaan. Ne vierotetaan omasta äidistään parin päivän ikäisinä ja siitä eteen päin ruokitaan pari kertaa päivässä tuttipulloämpäristä (miettikää kuinka usein pienet vauvat ruokitaan, kuinka usein esim. varsat käyvät hörppimässä emänsä maitoa jne., miltäköhän niistä äitilehmistä tuntuu? Miltäköhän se tuntuu kun ne supertäydet utareet tyhjennetään vain kahdesti päivässä? Mä itse olen imettänyt kaksi lasta ja se oli kyllä kivuliasta, kun imetysväli syystä tai toisesta veny liian pitkäksi.) Ja ihmiset hyväksyy kaiken tämän olkaa kohauttamalla - ei kiinnosta. Miten se voi olla kiinnostamatta? Miten Hitlerin aikoihin jengi hyväksy sen touhun ja jopa kannatti sitä? Chris sanoi, ettei ihmisiä voi pakotta, viittas siis siihen, ettei niistä väkisin voi tehdä myötätuntoisia. Hittolainen, Pohjois-Koreassa ne pysty siihen, tarkoitan siis, että siellä kokonainen kansa on pystytty aivopesemään, niin miksei sitä vois soveltaa koko maailmaan ja pakottaa kaikkia välittämään muistakin eläimistä kuin vaan itsestään ja ehkä kenties lemmikistään?

Just joo, ei pitänyt tälläistä kirjottaa. Nythän on joulu ja kaikilla hyvä mieli. Paitsi niillä eläimillä, joita me hyväksikäytetään häikäilemättä. Sikafarmarit myhisevät tyytyväisenä, kohuvideoista huolimatta ihmiset kantavat kinkkuja koteihinsa. Sillä nythän on joulu.

Jotta sellasta tällä kertaa. Meni vähän pipariks semmonen mukavan leppoisa joulupostaus. Minkäs teet kun pyörii hainevät ja muut "ihanuudet" mielessä.

Plääh, emmä voi lopettaa tätä näin. Pakko keventää jollain! Jää itellekin ihan paha maku suuhun.

Haa! Nyt keksin! Vegaaniuden ihanuudesta! Tilasin marraskuussa Vegan Store uk tms. kaikkia pikkuherkkuja, mm.

Ette usko kuinka paljon sitä osaa arvostaa kaikkia superherkkuja, kun ne ei ole niin jokapäiväisiä. Tai jotain. Joka tapuksessa paketti tuli eilen! Vähän meni viime tippaan, mutta kerkesi kuitenkin! Yksi paketti Cleo's ia avattiin ja testattiin...mmmmmm...kur. Todella hyvää. Ostin kaikkea pientä kivaa lapsille etsittäväksi huomen aamulla. Olin tekemässä joulusukat, johon ne laittaa amerikan malliin, mutta kun ei pakettia alkanut kuulumaan, en sukkiakaan tehnyt ja nyt en enää ennätä. Joten piilotan ne ja teen vihjelappuja, joiden avulla ne löytää :)

Syötiin Thaimaalaista. Oli hyvää ♥

Eilen unohdin laittaa kuvan siitä kuvusta, jonka ostin kirppikseltä, jonka sisällä oli enkeli. Kuvat on todella huonoja!

Tytön vieressä kun näkyy sellanen läpinäkyvä keppi, niin sen päässä on sen tytön kalakaveri, ja sitä keppiä ei niinku olis olemassakaan...

No, nyt on parempi mieli. Hauskaa joulua!

♥ Raisa

Neljässadaskymmenes postaus!

Huh huh! Kyllä mä olen ahkera. Vaikkei mulla koskaa ole juuri mitään asiaakaan. Tänään on vähän asiaa ja paljon? huonolaatuisia kuvia. Mun kuvasilmä on vähän hukassa. Mutta ei näiden taidekuvia ole tarkoitus ollakkaan :)

Ihan eka tärkein. Sain eilen sähköpostiini viestin, että karhutarhalle oli tuotu 14 uuden elämän saanutta karhua. Kyseessä siis aasian sappikarhut; ne, joihin hiljattain tutustuin virtuaalisesti :) Nämä 14 onnekasta (?) yksilöä pääsivät tarhalle, koska niiden omistaja oli heltynyt nähdessään dokumentin tms. näistä Aasian karhutarhoista, siis niistä "hyvistä" tarhoista, ei sappitehtaista, jossa ei ole mitään muuta hyvää, kuin karhurauniot. Kaikki 14 karhua olivat melko huonossa kunnossa, osalta puuttui jalkoja (jääneet niistä kiinni ansoihin) ja kaikkea sellaista ikävää, mihin en halua huomiotanne johdattaa. Nyt nämä karhut kuitenkin ovat päässeet turvaan ♥ Ja jotta karhuista voitaisiin pitää huolta tarvitaan tietenkin paljon rahaa, joten tässä kohtaa minä astun kehiin - tein suunnitelmistani poiketen "ylimääräisen" lahjoituksen. Ja jos sinulla on Paypal tili, sinäkin voit omalta osaltasi auttaa hienoja ihmisiä Kiinassa (ja Vietnamissa?) auttamaan näitä vielä hienompia karhuja viettämään laadukkaan loppuelämän. Täällä yksityiskohtaisempi artikkeli tapahtuneesta Ihania uutisia :) ja tässä linkki, jos haluat Auttaa ♥ On mukavaa näin jouluksi saada kuulla mukavista asioista :)

Eilen kävi joku lattiaremppamies - me saadaan keittiöön lattia ja vesi ens vuonna - jee. Ja kylppäriin vielä ekstrana uus allaskaappi, joka on kastunut pilalle jatkuvasta tiskien pesusta! Hip hei!

Ruokana oli tofua, ohraa ja salaattia. Ja oikein hyvää salaatinkastiketta. Mun mieheni tekee niin hyvät kastikkeet ♥ Illalla ripustettiin joulukoristeet lasten kanssa, niillä alko kyllä ehkä olemaan jo vähän liikaa joulumieltä, sellasta seinille kiipeilyä...Mulla on kyllä tosi ihania koristeita. Enkä ole tänä vuonna ostanut yhtään uusia. Yhdet valot saatan kyllä ostaa joulun jälkeen alesta, kun tarvitsen nukkekotiin. Mulla olis ollut yhdet, mitkä ostin viime vuonna, mutta samperin Hyrrä oli nakerrellut siitä johdon poikki. Toissatalvena ulkovalot söi jänis/rusakko. Laitettiin myös linnuille ruokaa ja oravalle pähkinöitä. Omalle laudalle.

Mulla vaan kaikki hommat kasaantuu...harmittaa kun joululomakin on vaan yksi ylimääräinen päivä :( No, onneks edes se!

Mulla on joulukortti joka tekis mieli jo laittaa, mut ehkä mä maltan huomiseen :)

Ai nii! Olen tuskastellut sen tosiseikan kanssa, että vaihto-oppilaani pian palaavat kotiin, eikä mulla ole sitten enää teinejä, joiden korkealentoista ajatuksenjuoksua seurata...joten eilen etin netistä muita japanivaihtareitten blogeja - nyt mulla on taas luettavaa :) Löysin yhden melko nuivan ja kuiva, mukahauskan blogin, en kerro siitä enempää, kun sanoin kerta noin rumasti. Sitä seuraan, samoin jotain, mikä kyllä saattaa ärsyttää pissismäisyydellään niin paljon, etten pysty sitä lukemaan, japanin ihmeistä huolimatta.

Kerroinko jo, että aamulla olin lasten koulun joulujuhlassa? Molemmat esiinty ja olivat niin ihania, että mun piti vähän aivastella, kun rupes kutittaan, kun siis vähän liikutuin.  Ja sit niiden koulussa on yks niin hyvä laulaja, että oikein etukäteen odotin sen esiintyvän. Siitä tytöstä kuullaan vielä, ja jos ei kuulla, niin se on meidän tappio!

Kuvia, kuten lupasin :)
Viitta!!


Kenai wants to be my side kick, The Flying Dog.








Näköjään mä en ihan kaikkia halloween koristeita saanutkaan pois...noi linnut on kuitenkin ihan huiput.


Poncho!





Juup. ei muuta. Huomiseen!

♥ Raisa

Kuumaa vettä!!! osa 2

Hupsankeikkaa! Meilläpä tulee kraanasta niin kuumaa vettä, että putkimiehen mukaan "sillä vois vaikka keittää perunoita". Ja kyllä se hitto soikoon kuumaa onkin! Piiiitkästä aikaa suihkussa oman miehen kanssa, eikä aina vaan vieraiden naisten! Oli ihanaa ♥ Olinkin ostanut Lushilta uuden shampoon ja se ehdottomasti kaipasi huuhtoutuakseen paljon ihanan lämpöistä vettä. Olis ollut vähän huumottavaa yrittää huuhtoa sitä kylmällä vedellä.

Eilen oli aika ällö päivä. Olin töissä yli 11 tuntia, yrittäen saada hommia ajantasalle. Mitä enemmän tein, sitä enemmän tupsahteli sitten lisähommia. Ja sitte sain vielä tietää mun esimiehen, joka ei kai sit olekaan mun esimies?, olevan yli viikon sairaslomalla. Ei siinä mitään, hyvä että on poissa, jos siis on kerta kipeä, mutta kaikki sen puhelut tulee mulle ja mun täytyy kaiken muun lisäksi yrittää vielä selviytyä niistä hänenkin asiakkaistaan...kyllä tää on mukavaa.

Eileisille kommentoijille: Ihanaa, kun olitte laittaneet joululahjatoiveitanne! Niitä oli oikein hauska lukea! Kirjoja oli jokaisen listalla! Kirjat on kyllä ihania! Ja kait aika yleisiä joululahjoja. Mäkin ostin yhden kirjan joululahjaksi. Se on alkuperäisversio yhdestä mun kaikkien aikojen suosikista (en ole kyllä lukenut sitä varmaan 20 vuoteen, voi olla etten kaikesta enää tykkäiskään). Kyseessä kuitenkin "koirien salattu elämä". Muistaakseni toi oli sen nimi.

Muistatteko kun kerroin tee -omavaraisuudestani? Tai teen oston tarpeettomuudesta? Ostin viime viikolla kaksi pakettia teetä. Tajusin juovani teetä ihan superisti töissä, ja se on työpaikan tarjoamaa Liptonia. Joka ei ole kamalan kiva firma tukea. Sit mun työkaveri toi Tulsi-Ginger teetä, joka oli niin hyvää, että päihitti ehkä melkein kaikki muut teet. Nyt mä tiedän mistä sitä saa, mutta mun on lähes mahdotonta päästä sinne oikeaan aikaan, joten ostin kokeeksi Ruohonjuuresta sekä tulsi, että inkivääriteetä. Että kummasta se maku enemmän siihen teehen tuli. Paskat. Ei se toinen ollutkaan inkivääriä mitä ostin. Vaan jotain ihan muuta. Ostinkin vaan tulsi teen, kokeillakseni, onko se just se, minkä mausta tykkäsin. Vaikka veikkasinkin, että inkivääri on just se, joka sen potkun toi. Mutta se olikin juuri se tulsi!! Aivan ihanaa!!! Joten töissä juon kaupasta ostettua teetä. Vaikkakin toin myös tänne oman maan piparminttuteetäni. Juon sitä yhden kupillisen kahta tulsikupillista kohden. :)

Sain eilen tietää/varmistettua yhden lahjani! Saan kuin saankin Fluff -kissan! Tästä hyvästä Chris sai avata tai ennen kaikkea ottaa käyttöönsä yhden pakettinsa. Se kyllä ties jo mitä siellä on: juoksulenkkarit. Chris ehdotti tätä vaihtokauppaa. No, kohtahan se joulu oikeastikin on.

Eilen en ennättänyt tekemään yhtään mitään, kun töissä meni niin pitkään. Söin C:n tekemää pizzaa, kävin suihkussa ja rähjäsin lapsille, joiden huoneet on taas ihan kamalat.

Hitto, oikeesti joulu on ihan pian. Pitäis varmaan laittaa koristeet, miettiä ruoat ja paketoida lahjatkin. Töistä ei ole yhtään ylimääräistä vapaata. Toimisto menee perjantaina yhdeltä kiinni, mutta työaika jatkuu normaalisti. Ei tietenkään kaiken maailman johtajilla ja päälliköillä, mutta meillä alamaisilla. Tyhmää kun joulu osuu viikonloppuun, niin tulee ihan minimi vapaat.

Kirjoista kun puhuttiin, niin kerron lukevani tällä hetkellä Mark Hawthornen Striking at the roots -kirjaa. Se on opas eläinsuojeluaktivismiin. En ole vielä päässyt kovin pitkälle, joten en osaa vielä kommentoida.

Täytyy mennä taas. Kiirekiirekiire

Jouluinen kuva Japanista, reissulta nro 3.



Jeesus -aiheinen kuva Amerikasta, reissulta nro 3.



Joulukoriste, joka itseasiassa taitaa olla meidän ovessa tälläkin hetkellä.





Ei muuta. Pysykää hyvinä.

♥ Raisa