Damn!

Hittolainen, mun aamupuuroni maistuu sipulille! Varmaan tuli siitä, kun pilkoin pähkinöitä ei-niin-puhtaalla leikkuulaudalla. Yökky. No, onneks ei kuitenkaan koko puuro, osittain vaan.

Joka toinen aamu mietin juoksun lopettamista. Joka toinen sen takia, että juoksen ainoastaan joka toinen aamu :) En ole vielä lopettanut, joten ehkä tämä tästä. Juokseminen itse ei ole enää niin ärsyttävää, kymmenenkin kilsaa menee jo melko kepeästi, mutta juoksemaan lähteminen! Se on raskasta, varsinkin siinä vaiheessa, kun makaa vielä sängyssä raukeana. Jos ei olis C:iä patistamassa en varmasti juoksis.

Mulla ei oikeasti ole mitään asiaa. Taaskaan. Vaikka viimeksi kyllä oli. Niistä koirista. Eilen ennen koulua käytiin kahdella kirppiksellä. Ihan meidän lähelle on tullut Punaisen Ristin Kontti. Vaikkakin se on ihan naurettavan kallis käydään siellä aika ajoin katsomassa tarjonta. Leluista löysin tytöille kenkiä ja lasten petivaatteista My Little Pony-pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa!!! Wohoo! Hiukan hienoa! Mulla on itsellä ollut samaista kangasta, ja aina välillä olen onnistunut löytämään sitä lisää, viimeks pari vuotta sitten ruotsista, mutta se on alkanut pikkuhiljaa osoittamaan loppumisen merkkejä ja oln alkanut vähän säännöstelemään sitä. Mutta enää ei tarvitse! Toiselta kirppikseltä (joku jeesusmesta) ei löytynyt oikein mitään, ja oli sitä paitsi melkoinen kiirekin. Jonkun kankaan Naperopupujen tekoon.

Koulussa oli melko tylsää, äikkää ja enkkua. Koulun jälkeen katottiin The Whistleblower elokuva. Aika järkky. Kertoin ihmiskaupasta, ja perustui tositapahtumiin. Ja lopputeksteistä kävi ilmi, että aina paha ei saa palkkaansa ja hyviksille ei aina käy hyvin. Maailma on niin täynnä epäoikeudenmukaisuutta. Rikkaat, valkoisen miehet tekee mitä lystää ja ne ovat onnistuneet keräämään ympärilleen sellaisen tukimuurin, ettei niiden kimppuun pääse mikään. Ne laatii säännöt omaan peliinsä ja meidän muiden ei auta muu kuin katsoa sivusta miten meistä tuleekin niiden pelinappuloita. (Pihalla on kome oravaa! Siirrettiin ruoka-automaatti tynnyrin päälle, mutta ei niillä kauaa kestänyt hoksata miten sen päälle pääsi pomppaamalla. Siirrettiin se takas puuhun roikkumaan ja nyt se alkaakin olemaan täyttöä vailla. Samperi soikoon.)

Olen ommellut ja opiskellut ja pikkuhiljaa riisunut tytöiltä naamiaisasuja ja laittanut päälle jotain asiallisempaa. Siinä on oikeasti melkoinen työ.

Vasemmalla Chocolate, toinen on Vanilla.Se meillä on jo. Pinzalla.

Plääh! Hoidin tossa laskuja ja vaikka mitä eikä nyt enää oikein nappais tää. Huomisesta kuitenkin vielä. Meillä on Variston Sinellissä Skräppimaraton! Klo 11 alkaen hyvää seuraa, hauskaa tekemistä aina puoleen yöhön saakka! Jee!! Olen niin pitkään tätä odottanut ja nyt H-hetki on käsillä! Koko päivän tauotonta skräppäystä, hyvässä seurassa, välillä tilataan pizzaa/falafeliä ja sit taas jatketaan. Oi sitä autuutta. Pienen lisäkipinän tähän antaa luvassa oleva Simply Chocolaten siirtyminen Sarin perheestä minun perheeseeni *iso sydän* Ja vielä Sarin ehdottamilla, minulle hyvin edullisilla ehdoilla. Vaihtokauppa, jossa raha ei liiku. Voi sitä onnea!

Joop. Ei kai sit muuta. Paitsi paitsi! Kerroin tossa jonkin aikaa sitten ottaneeni yhteyttä Emmi Jormalaiseen, joka siis on graafikko (eli ainakin hyvä piirtämään) pähkäillessäni Pinkkikselle logoa. Emmi lähetti mulle joitakin ehdotelmia ja mä olen niin myyty että! Taitavissa ihmisisä on jotain niin kiehtovaa!

Ei sitten muuta. Varpuset lähettää terveisiä!

Hauskaa viikonloppua!

xoxo,

Puputyttö