Ihan ensiksi asiaa meidän pihalta. Tilhistä! Olin jo ihan totaalisesti menettänyt toivoni niiden suhteen, kunnes ne sitten kuluneella viikolla tuli jättiläisparvena. Niin kaunista. Ja niin lyhytaikaista. Onneks ne pyrähteli siihen koko aamupäivän ajan, että ennätin hakemaan kameran ja ikuistamaan niiden käyntejä. Harmi vaan, että mulla oli kamerassa jotkin ihmesäädöt ja kuvista tuli melko epäkelpoja, mutta kyllä niistä käsityksen saa.
Vieläkin on kyllä melkein puolet marjoista syömättä.
Torstaina päivällä lainasin hillittömän summan (150 €) rahaa ja mentiin ruokakauppaan. Yleensä olen melko tarkka mitä kärryyni pistän, noin niinku loppusummaa ajatellen. Nyt oli kuitenkin niin paljon rahaa, että saatoin ostaa ihan mitä vaan. Ja niin ostinkin. Mm. yli 5 euroa maksavia muroja, mutta oli niin hieno paketti :) ja kotimaisia jne. (ennen kaikkea hieno paketti). Siinä vaiheessa kun alettiin latoa ostoksia hihnalle alkoi hiipimään pieni epäilys rahojen riittävyydestä. Ja siinä kohtaa kun oltiin menty yli satasen ja yli puolet ostoksista oli vielä lyömättä iski jo paniikki. C kävi tarkistamassa tilinsä, ei yhtään rahaa. Mäkin aloin sitten katsomaan mitä vois ottaa pois, kauheeta säätöä ja lopulta keksin, että käytetään C:n luottokorttia, omalla kun en uskonut olevat kuukausirajassa tilaa. Kaikkinensa maksoi yli 250 euroa, ja sain kuin sainkin kaiken yli 150 euron yli menevän mahtumaan kortilleni. Eli kaikki se säätäminen oli ihan turhaa. Onneks siellä oli vähän ihmisiä, ei kerinnyt kerääntymään mieletöntä jonoa meidän taakse. Huh. Mutta siis noin paljon rahaa voi saada menemään ihan pelkkään ruokaan. Tai no, ostettiin tiskiharjaan uudet päät ja konetiskiainetta. Mutta muuten ihan puhdasta ruokaa. Mut sitä olikin sitten paljon! Sillä melkeinpä kaikki meiltä oli lopussa ennen kuin sinne kauppaan mentiin.
(tarkoituksella tungin etualalle kaikki tyhjät purkit, normaalistihan ne ovat tietenkin taka-alalla, tyhjät siis) |
JÄTTIkasa ruokaa! Nom nom nom. |
No ei kauheen vakuuttava, nyt se on kyllä jo paljon täydempi, kun siellä on purkkikaupalla erilaisa ituja ja ruoanjämiä ja itsetehdyt maidotkin. Uskokaa pois, paljon ruokaa jääkaapissakin. |
Mitähän vielä. Ai niin, sitten oli tietenkin myös ne juhlat. Tosi hyvää pizzaa, jonka oli päivänsankarin mies tehnyt. Tämän mainitsen siksi, kun kaikki kiitteli ja kehui emäntää, vaikka se olikin isäntä joka sen oli tehnyt. Kiitokset siis isännälle! Ja tietenkin myös emännälle kivoista juhlista. Siellä intoiltiin paljon niistä vanhanmallisista peleistä. En nyt ilkeä sanomaan mitä ne oli, kun muistan näitä juttuja niin huonosti, ettei menis ihan väärin. Itse pelaan siis vaan Katamaria. Eikä siellä ollut sitä. Vaan jotain sellaisia, mitä muistan kyllä nuorempana meidän kellarissa pelanneeni ihan hulluna. Sellaista sorsien ammuntaa ja sitten niitä Mario -ratoja. Ehkä uskaltaiisn väittää sen olleen Nintendo. Ja oon pelannut kanssa elektroniikkapelejä kans melko hillittömästi. Olin ihan ässä siinä mustekalapelissä. Mulla oli lisäks ainakin sellainen ambulanssi peli ja sit kyllä jotain muutakin. En muista, et olis koskaan ollut sellaista kaksikerroksista, vaikka sellaistakin pelannut. Mutta mustekala oli ykkönen. Mä olin siinä kyllä tosi hyvä.
Joo, eipä sit kait muuta. Pitää mennä opiskelemaan. Huomenna on kemian koe ja työkkäriinkin pitää mennä. Vois nekin pikkuhiljaa laittaa sitä lausuntoa. Samperi soikoon. Niin, kemian jälkeen pitää pikaisesti alkaa pänttäämään bilsaa. Enkku ja äikkä saa mennä pänttäämättä, niillä ei väliä. Ai niin, oli enkun kuuntelukoe. Huomasin, etten ennättänyt edes lukea niitä kysymyksiä kokonaan, kun oli jo aika vastata. Siis luin ja luin eikä niistä kirjaimista muodostunut sanoja. Samaa käy välillä, siis koko ajan, kemiaa lukiessa, mutta siinä ei sentään aika lopu samaan tapaan kesken. Kuumottavaa. Viisi virhettä 20:sta tehtävästä. Ja hitto soikoon, kyllä mä paremmin olisin osannut, jos olisin ne kysymykset ennättänyt lukea. Ihan sama. Moi nyt.
xoxo,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti