lauantai 3. marraskuuta 2012

Koulusta

Kuten kaikki plokiani jonkin aikaa seuranneet tietävät, olen tällä hetkellä iltalukiossa. Ennen kaikkea opiskelemassa biologiaa ja kemiaa suuria suunnitelmiani varten. Molemmista aineista olen onnistunut innostumaan, mutta en missään tapauksessa ole kummassakaan erityisen hyvä. Tämä pienoinen itsetunnon puutos johtunee kohteista, joihin vertaan itseäni. Minulla on joitakin "luonnonlahjakkuuksia" ystävinä. Minä itse en ole luonnonlahjakkuus. Monipuolinen kylläkin.

Koulussa olen kyllä huomannut, että ystäväni taitavatkin olla poikkeuksia, sillä ainakaan iltalukiossa ei tunnu olevan juurikaan niitä lahjakkuuksia. Toisaalta, miksi olisi? Nehän ovat tietenkin käyneet lukionsa ajallaan, peruskoulun jälkeen. Eivätkä jääneet tuhlanneet aikaansa kaiken maailman epäopintoihin. Minä olen selkeästi eniten äänessä tunnilla, nyt jo niin, että on alkanut vähän hävettämään. Muut aivan varmasti tietävät myös vastauksia, mutta eivät vaan sano mitään. Biologian tunnilla on jo niin, että opettaja yrittää kalastella vastausta muilta, ja katsoo sitten lopulta minuun, ja minä vastaan. Miksi te olette hiljaa? Äikän tunnilla taas...voi pojat. Tän seuraavan varmasti voi ymmärtää monella tavalla väärin. Jos olisitte minun housuissani (tai oikeastaan kylpytakissani) niin ymmärtäisitte varmasti oikein. No, otan kuitenkin riskin. Meidän äikän ryhmässä on idiootteja. Siis voi olla, että suurin idiootti olenkin minä, kun olen niin kapeakatseinen, mutta lähden kuitenkin siitä oletuksesta, että näin ei ole. Meille annettiin luettavaksi ja analysoitavaksi kolumni hesarista. Itse tykkäsin siitä kovasti, isosti johtuen siitä, että kirjoittaja kirjoitti harjoittavansa yhden naisen kaupunkisotaa autoilijoita vastaan. Kolumni oli hyvin kirjoitettu (mitä muuta voisi olettaa hesarin kolumnistilta), perustelut paikallaan, huumori kohdallaan ja asiasisällöstäkin pidin. Ja jälleen avasin (ainoana) suuni, kertoakseni tästä. Vertasin edellisellä tunnilla käsiteltyyn pääkirjoitukseen (ai rähmä, tämä olikin muuten toinen kolumni, josta nyt puhun, puhun siis kahdesta, mutta nyt ne sekoittuu yhdeksi, ihan sama, koska samat henkilöt äänessä. Minä ja ammattiautoilija), analysoin kirjoitusta, en niinkään sisältöä. Ja sitten suunsa avaa ammattiautoilija. Ja puhuu pelkästään tekstin sisällöstä. Vitun pahvi. Ei siitä ole kyse. Ja sitten kävi vielä ilmi, että tällä kaverilla aivan älyttömän tyhmät mielipiteet. Siis oikeesti. Tässä kohtaa pidinkin sitten jo suuni kiini, alko sen verran kiehuttaan, että katsoin parhaaksi vaieta.

Okei. Ei kovin tyhjentävää. Olen miettinyt paljon sitä, miten en juurikaan huomaa tuntemissani ihmisissä tyhmyyttä. Kaikkien kanssa ei tietenkään olla kaikista asioista samaa mieltä, mutta suht samoilla linjoilla kuitenkin. Mut sit aina jostain puskista tulee just jotain persuja ja ammattiautoilijoita, ja sit onkin ihan ihmeissään, kun ei kerta oma kaveripiiri millään totuttanut siihen, kun jotkut ihmiset onkin ihan käsittämättömän typeriä. Ja kamalaksi asian tekee tietenkin se, että samalla lailla varmaan sitten ne tosityhmät ajattelee minusta. Mut mitäs mä niistä, hölmöläisistä.

Todistaakseni älykkyyteni kerron teille uusimmat nukkeihin liittyvät asiat!

Sain eilen Mimin kotiin! Wohoo!! Mimi on ollut kesästä lähtien kauneushoitolassa. Kuukaudessa piti saada takas, meni neljä. Mut mitäs pienistä. Kolmen jälkeen piti nukketaiteilijan olla kotona, menin puoli viideltä eikä siellä ollutkaan ketään. Onneksi olin ottanut puhelinnumeron mukaan - oli kuulemma unohtanut. Voihan rähmä. Mentiin C:n kanssa läheiseen järjettömän suureen kauppaan (olen kertonutkin siitä, kuinka eksyin siellä), lähes kassalla huomasin, että olin jättänyt rahapussin autoon...hups. Ostettiin pientä evästä, jotka syötiin sitten parkkiksella, melkein kaksi tunti meni siitä, kun olin ekan kerran soittanut siihen, että taiteilijat tulivat kotiin. No, sain kuitenkin Mimin kotiin ja nyt tutustun siihen uudestaan. Kyllä, näillä nukeilla on persoonallisuutensa! Ja kumma kyllä, se on sidoksissa ulkonäköön. Tai no, eihän siinä mitään kummaa ole, kun nää on kuitenkin muovisia. Mutta siis Mimi on nyt uuden näköinen ja tietenkin sen persoonallisuuskin on muuttunut, joten siihen tulee tutustua uudestaan :D

Kuvia?

Totta kai!





Mä jotenkin näen sen vähän kummallisena tyttönä. Sellaisena, joka viihtyy yksinään, tykkää vaikka ötököistä, innostuessaan karsastaa, tosi hiljanen. Miltä se teidän mielestä näyttää?

Sitte vielä vähän luontokuvia. Meidän takapihalta :) Eikä vieläkään niitä viipurin koiria, kun mun pitää saada neljännesvuosittainen yliannokseni kemikaaleja päänahan kautta.






Tässä taas tilhiä. Koko iso parvi pyrähti meidän puuhun, söi yläoksilta marjat, ja katso sitten taas. Lens varmaan Pasilaan,  kuolemaan

Ei ne kaikki olleetkaan meidän takapihalta. Mut jotain sinne päin.

Hauskaa viikonloppua!!

xoxo,

Puputyttö

8 kommenttia:

  1. Mä taisin kyllä ymmärtää mitä ajoit takaa, eikä se tehnyt susta kyllä idioottia! Kapeakatseisuudesta en tiedä, koska olen itse toisinaan aika kapeakatseinen suureksi häpeäkseni, mitä tulee vaikkapa just kanssaopiskelijoihin tai ihan vain keskellä käytävää seisoskeleviin ihmisiin ruokakaupoissa. Välillä oikeasti meinaan ihan hermostua siitä, kuinka ihmiset käyttäytyvät niin typerästi, tai kun moni valitsee sanottavakseen jotain ei-niin-älykästä, vaikka vois tosiasiassa olla ties kuinka fiksu ihminen. No nyt hukkasin jo punaisen langankin.

    Mulla on yksi kurssi avoimen yliopiston puolelta, filosofiaa, ja siellä on opiskelijoina tosi sekalainen seurakunta. Mun lisäksi on pari muutakin vanhempaa naisihmistä, joista yksi on vissiin jo yli neljänkymmenen, ja sit on kourallinen sellaisia mopopoikien näköisiä janttereita. Yksi yhdistävä tekijä näissä kaikissa on se, ettei kukaan sano yhtään mitään jos opettaja kysyy meidän mielipiteitä tai jos meillä on mielessä jokin ongelmakohta joihinkin teorioihin liittyen. Ja sit se oon minä joka avaa suunsa! Ekalla kerralla porukka oikein kääntyi katsomaan mun suuntaan että KUKA SIELLÄ PUHUU. Onneksi viime kerralla joku toinenkin naisopiskelija avasi suunsa, kaikkea toivoa ei siis ole vielä menetetty! Nyt en muista pitikö mun lisätä vielä jotain tähän, ei kai. Musta on superhienoa että oot aloittanut iltalukion. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon kommentistasi! Olen kanssa huomannut, että se ainakin välillä tuntuu tarttuvan muihin, siis se että avaa suunsa tunnilla. Sitten muutkin saattavat uskaltautua sanomaan jotain. Ja taas toisaalta, jos kaikki on hiljaa, sitten sellaisetkin, jotka mielellään osallistuis tunnin kulkuun (minä!) saattavat jäädä empimään suunsa availun kanssa. Pidetään me kaksi suomen koulut äänekkäinä! Ja oppitunnit mielekkäinä.
      Vielä tohon kapeakatseisuuteen. Mun on pakko sanoa jotain sellaista tosi ärsyttävän tyypillistä, mitä vanhemmat ihmiset tuppaavat sanomaan: Odota vaan kun vähän tosta vielä vanhenet! Ajan kanssa ärsyttävyydet kertautuu ja kohta susta tulee yhtä sietämätön, kuin siitä kaikkien tuntemasta kiukkuisesta naapurin-tädistä. Oikeesti, mä saan välillä kaupassa (just niistä -piip- käytävien tukkeista) sellasia raivareita, että saatan jopa jyrätä yli. (ja viimeistään kotona, tunnekuohun mentyä ohitse, hävettää kovasti) Samoin liikenteessä on hankalaa, kun kukaan ei tunnu osaavan liikennesääntöjä, tai ainakaan ei noudata niitä (pyöräilijöilläkin on oikeuksia), nuoriso on ihan syvältä, eihän ne osaa enää edes puhua, bussissa kiehuntaa aiheuttaa se, jos joku pelle kuuntelee musiikkia liian lujalla, niin että se kuuluu läpi. Mä tiedostan kirjoittaneeni ton kepeään sävyyn, mutta oikeesti se alkaa häiritsemään melkoisesti. Se ainakin osittain aiheutti kuluneen viikon pahaa mieltä. Kun olen niin kiukkuinen ja sit sanon pahasti ja tuntuu, että olisin sodassa vähän kaikkien kanssa. Hormonit? (kuukauden jokaisena päivänä)

      Onnea opintoihisi! Yliopisto-opinnot ovat verrattavissa Hesarin lukemiseen, siisteihin vaatteisiin, Stockan Herkussa käymiseen - sitä tekevät hienot ihmiset (ei hienohelma, vaan onnistujat)

      xoxo,
      Raisa

      Poista
    2. Mua alkoi ihan väkisinkin naurattaa tämä sun vastauskommentti, voi ei kamalaa... :'DD Mutta olipa kyllä lohdullista tietää että ei, vika ei ole mussa jos ärisen siitä kun ihmiset kaupungilla töhöilee musta ihan mielettömästi, vaan että saatan vanhemmiten suuttua jopa vielä enemmän! Oon leffateattereissakin just se tyyppi, joka ärähtää että älä potki penkkiä tai voitko laittaa sen kännykän pois kun jotkut täällä yrittää kattoa elokuvaa ja oon maksanut tästä rahaa ja mäkämäkämää! Vitsit, kiitos Raisa, teit mun päivän just. <3

      Poista
  2. Mä oon kans hakemassa iltalukioon ja jotenkin sinne tuntuu olevan helvetin vaikeaa päästä >< (Vaikka mulla on lukion opintoja jo mukavasti suoritettunakin).
    Joo, näitä riittää joitten kanssa on turha edes yritää virittää asiallista keskustelua kun ne asiat ei vaan mene.sinne.jakeluun. Sama kun yrittäisit puhua sellaselle röhkivälle angrybirds-possu-lelulle. Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa!! Toivottavasti pääset pian aloittamaan! Mun ei tarvinnut muuta kuin ilmoittautua, ja se oli siinä :)
      Meinaatko opiskella yksittäisiä kursseja, vai yliopiilaaksi? (jos saa udella)
      Mä voisin kuvitella, että sellaisista asioista, jotka on itselle tärkeitä ehkä puhuu sitten jotenkin puolustelevammin, joka taas entisestään saa vastapuolta olemaan eri mieltä. Tai en tiedä sittenkään, ei ehkä koske ihan kaikkea. Mulle ainakin ihan se ja sama, tykkääkö muut poneista ja nukeista, mutta sit taas poliittiset asiat, eläinten ja ihmisten oikeudet on kyllä sellaisia tulipalonsytyttäjiä, joita pyrin välttämään tietyissä tilanteissa.
      Mun mielestä ainkain on ihan kamalan vaikeaa myöntää, että se mun totuus ei olekaan se ainoa olemassa oleva totuus, vaan että se toinen (joka on kylläkin väärässä), niin silläkin on oma totuutensa, eikä se halua kuullakaan minun vastaavastani. Mutta jotenkin musta tuntuu, että kun tästä pääsis yli, ja sitä pystyis käyttämään omaksi edukseen, niin olis aika vahvoilla. Mutta siihen ainakin meikäläisellä on vielä aika paljon matkaa, ja tällä tempperamentilla tuskin tulen sitä koskaan tavoittamaan. Tämä siis vähän kaukaa haettu vastakommentti tolle, kun sanoit siitä miten hankalaa on keskustella pöljäkkeiden kanssa. Tähän törmää paljon politiikassa, mutta mielestäni vihreillä on hienosti väittelytaidot hallussa. Niiden harvemmin näkee menettävän hermojaan (siis niiden isojen pelurien - täällä tämä vihreä menettää omansa harva se päivä!) ja ne harvemmin puhuu muiden päälle, ja argumentitkin ovat kohdallaa.

      Anteeks, nyt vaan höpötän!

      Kiitos kommentistasi!!

      xoxo,

      Raisa

      j.k. onnea lukion metsästyksessä!

      Poista
  3. Aion suorittaa ylioppilaaksi et pääsen paremmin yliopistoon ;).
    Mulla ei oo mitään vahvoja mielipiteita vastaan jos sanoja argumentoi puhumansa kunnolla ja kuuntelee myös vasta-argumentit ja kommentoi niihin järkevästi.
    Mut nää joiden vastaväitteet on tyyliä "sä oot viherpiiperö", "mä tiedän paremmin ku sä", "sä oot tyhmä", "sä oot homo", JNE... on aika raskaita keskustelukumppaneita (vältän).

    VastaaPoista
  4. Mitä meinaat alkaa opiskelmaan? Musta on niin hienoa, kun ihmiset löytää itsestään "vielä vähän vanhemmalakin iällä" sen verran potkua, että uskaltautuvat kokeilemaan uusia asioita. Ei välttämättä mikään maailman helpoin juttu aloittaa jotain "alusta"! Onnea ja opiskeluintoa! Helpottaa, kun muistaa mihin tähtää, se auttaa niissä kuivemmissa aineissakin!
    Joo, aika raskasta on yrittää keskustella just ton tasoisen ihmisen kanssa. Mutta mä koen ennen kaikkea haastaviksi sellaiset, joilla on selkeästi älliä päässä, mutta jotka siltikin väärässä (siis eri mieltä mun kanssa). Paljonhan ihmiset sivuuttaa asioita, niin ettei niitä haluta ajatella, mikä ihan ok, mutta että joku ajattelemalla ajattelee jotain, ja siltikin on jotain ihan kummallista mieltä. Mä en itse ole tälläiseen kyllä liiemmälti törmännyt, mutta yks kaveri kertoi jutelleensa amerikkalaisen republikaanin kanssa, joka oli siis älykkään oloinen, ja siltikin sitä mieltä, että Bush on hyvä presidentti (tästä on siis jo useampi vuosi aikaa). Tavallaan siis se, että osaamalla puhua hyvin, sä voit tehdä oikeasta väärän, tai väärästä oikean. Aika pelottavaa, enää ei voitakaan se, joka on nopein/suurin/kaunein vaan se, joka perustelee parhaiten, jolla on sana hallussa. On ok, aloittaa sota maata vastaan, jonka miehittämisellä on suuria taloudellisia vaikutuksia, kunhan sen osaa vaan perustella tarpeeksi hyvin. Tai ainakin pystyy numeroiden avulla osoittamaan oikeille henkilöille, kuinka kannattavaa se tulisi olemaan.

    Hops! Lähti vähän lapasesta. Lyhyesti: Ihanaa, että menet opiskelemaan! Ostat sitten Pinkkikseltä uuden penaalin!

    xoxo,

    Raisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo lupaan ostaa Pinkkiksestä uuden penaalin heti kun pääsen sinne iltikseen. Ehkä täällä Tre:llä on himo jono sinne tai jotain?!
      Tahtoisin yliopistoon lukemaan filosofiaa jota kaikki pitää hyödyttömänä aineena jota se onkin jos talouden kannalta mitataan mutta en oo kokoomusnuori ja en mittaa tuottavuuden kannalta.
      Monet ns. fiksut on "väärää" mieltä" sen takia että ne menee massan mukana eikä jaksa "taistella vastaan", se kun saattaisi pahimmillaan merkitä jonkun edun tai mukavuuden menettämistä.
      Ja nää valmiiksi vauraiden valtioiden talouskasvut on ihan perseestä revittyä juttua, joskus se raja tulee vastaan kun loputtomiin ei voi kasvaa. Vaikka riistäisit naapurit nollille ja käytäisit luonnonvarat loppuun niin jossain vaiheessa tulee stoppi. Mitä sit? Vastikkeetonta rahaa painetaan jo nyt. Kupla etten paremmin sanois.

      Poista