Pupuja ja kummallista epäelämää

Vitsi, mä oon loppu viikon ollut jotenkin tosi väsynyt ja vetämätön. Pyöräilenkin kiusallisen hitaasti. Kotiin päästyä ei oikein mitään jaksais tehdä.
Eilenkään ei syöty mitään fiksua, siis ravitsemuksellisesti. Popcornia ja leipää, jonka kuivuuden kumosin kokiksella. Katottiin jotain elokuvaa, mut mä nukahdin kesken kaiken. Näin kummallista unta työkaverista puhumassa ihan kuumottavan huonoa englantia.
Eilen yritin jotain ommella, mut mua ärsyttää niin älyttömästi kaikki ne jutut mitä Kenain riekkumisen alta on pitänyt laittaa turvaan ja mikään ei ole omalla paikallaan, edes mun neulatyynyä ei voi pitää pöydällä.


Kuva otettu ennen kuin päälystin pöytäni vaaleanpunaiseksi.
Hitto. Nytkin kauhee nälkä mut eihän mulla ole mitään eväitä, kun ei kerta eilen tehty ruokaa. Niin, ei siitä ompelemisesta tullut mitään, väsyttikin vaan. Kankaat sain katsottua valmiiksi yhteen tilaustyöhön. Hyvä, että edes se.

Kävin postissa hakemassa viimeisimmän ja toistaiseksi ihan aikuisten oikeasti viimeisen nukkeni. Mua ei se nukke yhtään harmita/kaduta, muuta jotenkin nolottaa nyt kun tilailuvimman vallassa tilatut jutut alkaa pikkuhiljaa saapuilemaan ja öö...jotenkin ton viikonlopun jälkeen ...ääh...emmä tiedä. Sanotaanko näin, että siinä huisin vaaleanpunaisessa tytössä on nyt pikkiriikkinen kuraisen ruskea tahra, joka ei lähde pesemällä pois. Ja just sitä tahrakohtaa vähän kuumottaa kaikki tilatut jutut. Olkoonkin osa niistä käytettyjä ja liittyvät mahdolliseen maailmanvalloitukseen.
Nukeista vielä. En ole niitäkään kuvannut tai saanut niiden kanssa mitään tehdyksi, koska nekin on pitänyt pistää piiloon (niiden talo on kyllä lukittavassa mappikaapissa, mutta jotkut väliseinät on liian isoja ja näin ollen ne ovet ei mene enää lukkoon). Olen ovien eteen kasannut pieniä hyllyjä ja hyllyjen eteen vielä laittanut vaahtosammuttimen esteeksi. Ja varmuuden vuoksi nostanut kaikki nuket ylimpiin kerroksiin. Leiki siinä sitten jotain...mutta mulla on ainakin kaksi ideaa uusiin sarjakuviin ja sitten vielä mulla on yks todella hauska uusi asu, josta saa varmasti hauskoja kuvia otettua. Kaikkia suunnitelmia kyllä on, mutta toteuttamisen kanssa taas vähän niin ja näin.

Tiedoksi, en ole tällä viikolla tilannut yhtään mitään. Olen kyllä joskus lähiaikoina tilaamassa huopaa askarteluihin, tulen sitä toivonmukaan tarvitsemaan pikapuoliin paljon :) Se on eko-huopaa, tehty kierrätysmuovista, joten se ei ole niin paha. Eihän?

Mä oon aika paljon nautiskellut siitä viitta-ideasta. Ehkä sitäkin vois käyttää johonkin. Tehdä vaikka tytöille viittoja?
Mut ajatelkaa nyt, semmonen laiha ruipelo tai sitten vähän pulska (kumpi vaan toimii) hahmo tavallisissa vaatteissa (vai pitäiskö sillä olla koko asu, samaan tyyliin itse tehty?) kumisaappaissa (kaikki hipit ja maailmanparantajathan kulkee aina kumppareissa, eikö vaan?)  pelastamassa maailmaa ilman mitään supervoimia (päinvastoin, se on tosi heiveröinen) tavallisten ihmisten keskellä. Hitto, mun täytyy oikeesti tehdä itselleni joku viitta. Emmä kyllä ikinä kehtais käyttää sitä.

Joo, pupuihin. Meillähän on siis kaksi kania, Sokeri ja Hyrrä. Jos Chrisiltä kysytään, niin niiden nimet on Boing ja Boing2. Mutta ei kysytä siltä. Molemmat on otettu kiinni luonnosta, kun joku idari on ne vapaaksi päästänyt. Hyrrä on selkeästi ollut vapaana vain lyhyenaikaa ja sitä ennen ollut lemmikkikanina, koska se on hyvin kiinnostunut ihmisten tekmisistä, eikä pelkää meitä. Sokeri taas on super arka, eikä me olla sitä sitten kovin vaivattukkaan, annettu olla rauhassa enimmäkseen. Sen kynnet on helppo leikata, koska se on kauhusta kankeena ja ne kynnet törröttää valmiiksi esillä. Hyrrä on kiedottuna pyyhkeeseen, koska se puree muuten :) Rousk.
Jos mä oikein muistan, niin Sokeri on ollut meillä jotain puoltoista vuotta, tuli alunperin Rhinon seuraks, Rhinon kuoltua otettiin Hyrrä pian Sokerin seuraksi. Nyt ihan viime aikoina on Sokeri himpun verran rohkeutunut, kun niiden huoneen oven avaa se ensiks säntää piiloon, mutta tulee sitten katsomaan olisko jotain tarjolla.
Hyrrä pomppii jaloissa heti. Pupujenkin kannalta Kenain eroahdistus on kurjaa, sillä me pidetään Kenaita niin paljon yläkerrassa kuin mahdollista ja se tarkoittaa sitä, että Hyrrää ei voi päästää vapaasti loikkimaan koko yläkertaan. Pöh! Eilen se oli keksinyt uuden seinän raavittavaksi...onneks me ei olla remontoitu meidän koti oikeastaan ollenkaan, niin noi sen tuhoamiset ei silleen harmita niin kovin.





Puput on ihmeellisen ihania!

♥ Puputyttö

Pata kattilaa soimaa ja kalaa pannussa ja pannun reunalla

Eilen oli laskelmien mukaan se päivä, kun oltiin käytetty kaikki ne luonnonvarat mitä maapallo vuodessa tuottaa. Eli tänään eletään ikään kuin velaksi. Ja sitä velkaa ei pystytä maksamaan. Tässä linkki, tai siis siellä enemmän asiasta.

Mä olen ehkä maailman viimeisin ihminen saarnaamaan tästä, enkä mä siis oikeesti yhtään saarnaakkaan. Mä myönnän olevani niin epätäydellinen tämän asian suhteen kuin mahdollista. Mutta ehkä mä voin sitten kirjoittaa kokemuksen syvällä rintaäänellä ;)

Hitto, eihän mulla edes ole mitään asiaa tästä...mikähän juttu tääkin nyt oli? Plääh. Jos mä kerron mitä mä teen "oikein ja väärin"? (mikään mun jutuista ei sitten päde matkusteluun - silloin mä olen ihan holtiton - onneks köyhän ei ole varaa matkustella usein)

Hyvä Raisa
Ostaa melkeinpä kaikki omat ja lastensa vaatteet käytettyinä
Liikkuu todella paljon pyörällä ja silloin kun liikkuu autolla, hoitaa ainaki 20 asiaa yhellä kertaa!
On kasvissyöjä
Kasvattaa ja keräilee itse osan ruoastaan
Kierrättää paperia, lasia, metallia, biojätteitä, kangassilppua, kartonkia
Kerää sadevettä puutarhan hoitoon
Muutenkin säästää vettä keinoilla, joista ette halua kuulla
Tekee paljon itse, uusiokäyttöön otetuista materiaaleista
Vie omat tarpeettomaksi käyneet vaatteet jne. kirpputorille
Korjaa rikkimenneitä vaatteita
Shoppailee kirppiksillä
Ei harrasta kaupoissa kiertelyä (ja näin lankea kaikkiin houkutuksiin)
Ei joudu tv:n mainosten pauloihin (ja näin lankea kaikkiin houkutuksiin)
Suosii ja tietoisesti hakee kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa
Suosii luomua
Viimeiseen saakka välttää ruoan poisheittämistä
Kirjoittaa blogiinsa näistä asioista kannustaakseen muita :)

Tuhma Raisa
On ihan mahdoton.

Tää oli nyt sit taas sarjassa ihan älyttömät postaukset, jotka tulis jättää postaamatta kokonaan.

Eilen sain asioita aikaiseksi ja olin niistä hyvilläni. Tänään aamulla ihastelin syksyn tuoksua. Se tuoksuu lapsuuden metsiltä ♥

 



Ai nii!! Kerroinko jo, että olen nähnyt enemmän kuin vaan vilauksia tulevasta kirjasta!?!! Graafikko on siis kovaa vauhtia tekemässä siitä kirjan näköistä. Ei minkä tahansa kirjan, vaan erityisesti MINUN kirjan näköistä vaaleanpunaista Puputytön hattaraa :)

Mun pitäis tehdä itselleni joku viitta (vanhasta lakanasta tai verhosta tai pöytäliinasta, joka tapauksessa semmonen vähän reppana), jonka mä voisin aina laittaa päälleni "pelastaessani maailmaa". Eli aina kun mä vaikka vien kierrätys juttuja keräysastioihin tai käyn järjestötapaamisissa. Vitsi! Ajatelkaa jos niissä Viipurin kuvissa olisitte nähneet minut viitta päällä! Ihana ajatus!

Huono päivä blogille tämä päivä.

♥ Raisa

Kuvia kuvia kuvia! ja askarteluenergiaa muille jaettavaksi

Mulla meni melkein koko ruokatunti yhtä hiton kommenttia väsättäessä. Pöh! En vaan saanut sitä mitenkään julki.

No, eilen illalla aloitin ja tänään aamulla jatkoin (kun oli jäänyt jotenkin jumiin yön aikana) kuvien siirtoa nettiin. Nyt ne, mitkä oli tavallisessa kamerassa on hoidettu, mutta edelleen ne, jotka otin kännykällä on kännykässä. Olen kolunnut meidän kodin kaikki mahdolliset paikat, enkä mistään löydä sopivaa johtoa mun kännykkään. Ärsyttävää!

No, tässä kuitenkin joitain, laitan linkin, jos haluatte käydä katsomassa kaikki.






























Askartelusta vielä sen verran, että aloin eilen illalla tekemään yhtä ihanaa uutta projektia! Se on jotain ihan uutta ja ihmeellistä Pinkkiksellä! Siis toivottavasti saan siitä niin onnistuneen, että voisin laittaa niitä myös myyntiin :) Ja mun yhteen salaiseen projektiin, joka ei siis ole vielä yhtään mitään. Paitsi pilke silmäkulmassa ;)

Sormet syyhyää, että pääsis tekemään jotain, niin paljon kaikkea tekemätöntä! Eilen siivosin Tehdasta (ette usko kuinka ärsyttävää on nyt kun Kenai on yläkerrassa! Joudun laittamaan tärkeitä asioita sen ulottumattomiin ja pitämään ompelupöydän suht tyhjänä, sillä se hyppii pöydille ja on muutenkin hankala. Tekee kamalaa sotkua ja syö meidän portaita) ja haaveilin kotona vietettävästä viikonlopusta.

Mulla ei muuta. Entä sulla?

♥ Raisa

Myyty! osa 2

vieläkään ei ole kuvia. Sain sentään kameran akun lataukseen. Painava asia on ihan lopussa, jos ette jaksa koko lätinää lukea. Ymmärrän kyllä.

Takaisin tarhalle. Siellä paikan päällä oli niin siinä hetkessä kiinni, ettei ajatellut, että onpa tää surkeeta. Niissä kohdin kylläkin, kun oli selkeästi loukkaantuneita tai todella arkoja koiria. Mutta pääasiassa se oli mahtavaa olla niiden kanssa, antaa hetki hellyyttä ja rakkautta, valaa niihin ehkä ihan himpun verran uskoa siitä, että kaikki ihmiset eivät ole pahoja.
Tietenkin meidän läsnäolo myös järkytti niitä koiria, tuli tappeluita ja häiriökäyttäytymistä (toisella tarhalla oli sokea koira, joka oli todella hermostunut meidän siellä olosta), mutta kyllä ne rauhottu ja oikeesti myös nautti meidän rapsutuksista ja herkuista.

Lauantaina tarhalta lähtiessä oli todella tyhjä ja jotenkin apaattinen olo. Vaikka me kuinka hankitaan niille koteja niin aina tulee uusia tapauksia, mikään ei muutu. Venäläiset (siis toki ongelma on maailmanlaajuinen, mutta me nyt satuttiin olemaan just Venäjällä) eivät vaan arvosta koiriaan, ne on ihania pentuina, mut sit kun ne kasvaa isoiksi, syö liikaa, vaatii liikaa kaikkea, niin silloin ne hyvässä lykyssä kiikutetaan suoraan tarhalle tai pahimmassa tapauksessa viedään metsään ja sidotaan puuhun tai jotain muuta yhtä kammottavaa.

Lauantain iltana mentiin hyväksi kehuttuun Japanilaiseen ravintolaan syömään. Siellä oli paljon vegaanisia ruokia, eikä vaan susheja, kaikkea :)
Se oikeesti olis varmaan ollut todella hieno kulinaristinen kokemus, jos meitä ei olis ollut kahtakymmentä, vaan joku helppo vitonen. Mutta meitä oli siis iso porukka ja siellä tais olla yks englanninkielentaitoinen tarjoilija, jolta vei n. puoli tuntia ottaa meidän tilaus. Ruokia toimitettiin ihan sattumanvaraisesti pöytään. Mulla tais olla jo kolmas laji meneillään kun vieruskaveri ei ollut saanut kaljaa kummempaa. Minä söin 3 avocado nigiriä ♥, misokeiton ♥ ja vihannestempuran, joka oli kylmä! Yök. Tempura on ihanaa, mutta ei todellakaan kylmänä. Kaikilla muillakin, jotka annoksen otti oli sama vika. Ällöä. Alkuun jälkkärik tilasin mansikka sorbetin, mutta kun Sami tilas vegaanisen pinacoladan jossa oli kookoskermavaahtoa! en voinut vastustaa kiusausta, joten vaihdoin sorbettini pinacoladaan ja pyysin, että se tuotais jälkkäriksi.
Kesken ruokailun sain pinacoladani, ja vielä jälkkäriksi sorbetin...ihan ei kielimuuria ylitetty, mutta mitä sitten.

Ja sit hotellille nukkumaan. Hetken aikaa notkuin silmät ristissä Aijan ja Tanja E:n kanssa hotellin yökerhossa, mutta ei siitä mitään tullut kun väsytti niin kovasti.

Aamulla oli hotellilla aamupala, siellä ei juuri mitään syötävää, onneks oli oma pikapuuro mukana :)

Hotellilta käveltiin torille, jossa oli pari hassua kojua. Vieressä oli sitten kauppahalli, jossa oli enemmän nähtävää. Ostin sieltä maatuskan. Hassun sellaisen, jossa oli päälimmäisenä Osama Bin Laden, sen alla Saddam Hussein jne.
Siellä oli aika kuumottavaa. Melkoista tuputtamista, mä koen sen ahdistavana. Siinä oli vielä hetki aikaa, joten menin kuvaamaan ympäristöä. Olin aamulla saanut otettua ehkä kaksi kuvaa Angelinasta. Mä en kehdannut tehdä sitä avoimesti, joten se piti tehdä muilta piilossa :)

Ja sitten multa loppu akku. Jotain yritin ottaa sillä kamerakännykällä, mut aika onnetonta se oli.

Torilta mentiin Olgan tarhalle. Viipurissa on siis kaki koiratarhaa, joita Viipurin Koirat ry tukee, Irinan tarha, jossa n. 200 koiraa ja Olgan tarha, jossa n. 50 koiraa. Nämä leidit ovat alunperin pyörittäneet yhtä tarhaa yhdessä, mutta kuten joskus tyttöjen välillä, niin näillekin tuli riitaa ja nyt tarhoja on kaksi. Olgalla on ollut muutenkin huono onni matkassaan, sillä hänen tarhansa oli alunperin kaupungin mailla, kaupunki halusi tontin parempaan käyttöön ja ajoi Olgan koirineen pois. Olgalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin viedä koirat omalle pihalleen, keskelle asuttua aluetta. Joku ystävällinen sitten vielä tuikkasi Olgan asunnon tuleen, niin että Olga joutui jonkin aikaa asumaan pihallaa olleessa asuntovaunussa, koirien kanssa, otaksun.

Olgalla ei oltu kauaa, alue oli sen verran pieni, että siellä ei voinut silleen hengata ja vapaasti rapsutella häkeissä olevia koiria tms.

Olgalta matka jakui Karuselliin, paikalliseen tavarataloon. Ei siellä oikein mitään ostettavaa ollut, kun en mistään mitään ymmärtänytkään. Onneks oli joitakin kielitaitoisia, niin sain edes jotain pientä haalittua.

Ja takas Irinalle. Innan, Hannan ja Samin kanssa alettiin madottaa koiria. Huh mitä hommaa! Saatiin arviolta n. 20-30 koiraa madotettua. Alotettiin pienimmistä pennuista, ne meni kahta lukuunottamatta ok. Mut sitten oli kaksi oikein arkaa tapausta, joita ei meinattu millään saada kiinni (minä jopa ryömin niiden pimeään koppiin, jonne joku ryökäle oli kakannut...). lopulta kun niitä meinas saada kiinni, niin toinen huusi ja ulisi niin, että ei siihen uskaltanut koskea. Toinen taas puri ja temmelsi niin, että ote lipes. Lopulta nostin pentu kerrallaa ne niskasta kopin katolle, jossa Inna apureineen odotti matolääke maksamakkaraan piilotettuna. Mä sain pienet hampaan jäljet rystysiini :)

Sieltä jatkettiin isompiin pentuihin, ne olikin helpompia, vaikka oli sielläkin arkoja tapauksia. Ongelmia aiheutti enemmänkin yks hullu tapaus, joka oli siis aivan ihana, mutta kävi niin ylikierroksilla, että söi jopa Innan kädestä kumihanskan... sille olis todella tärkeetä löytää koti mahdollisimman pian, ennen kun se on ihan mahdoton isokokoinen koira. Samoin siellä oli semmonen musta "teini", joka puri mut ruhjeille ja mustelmille, ihan vaan koska ei sille kukaan ollut opettanut, miten ihmisten kanssa leikitään. Sekin olis tosi tärkeä saada pian jonkun jämptin ihmisen hoiviin, ennen kuin on liian myöhäistä.

Sitten siirryttiin yhteen aitaukseen, jossa oli vastikään tulleita koiria. Siellä haasteena oli yliarat koirat. Siellä meillä meni varmaan eniten aikaa. Näin kuinka koirien vesiastiassa kiemurteli jotain, varmaan hyttysen ööh...poikasia. Ja yks koira merkkas sen veden... se vesitilanne oli kans jotenkin niin ahdistava. No, ei siitä sen enempää!
Viimeset madotettavat oli jotain ehkä toipilaita tai jotain, ne oli kuitenkin sellasessa pihakopperossa, aivan liian monta koiraa ihan naurettavan pienessä tilassa. Mut niitä ei varmaan vaan voitu laittaa muiden sekaan. Arkuuden tai kiusatuksi jotumisen estämiseksi. Siellä oli yks ihan sellasen satukirjan maagisen ketun näköinen koira. Todella hieno, mut arka kuin mikä. Samoin siellä oli eka koira, johon ihastuin. Nimittäin sirorakenteinen ajokoira, oikein kaunis yksilö, Ristolle tyttöystävämateriaalia. Ja sit meidän pitikin jo lähteä kotia kohti.
Joo, kotiin pääsin pahanhajuisena ja erittäin väsyneenä. Ja kotona, kun oli toipunut matkustamisesta (näitä iän mukanaan tuomia juttuja) tuli semmonen aurinkoinen olo sisällepäin. Seesteinen. Ei enää ollenkaan toivoton, vaan semmonen että hihat ylös ja hommiin!

Eilen olin hammaslääkärissä, sain sellasen yökiskon, etten puris hampaita niin pirusti yhteen. Sen sovittaminen oli melkoista puuhaa..musta tuntuu, että hampaat irtoo...ja niinhän multa sitten hammas lohkeskin :D Se on kyllä semmonen hammas, jonka olen vaan odottanut sirpaloituvan. Onneks kävi siellä, niin että sain sen saman tien korjattua.

Illalla kun kaivelin hampaitani, niin siinä vastikään korjatussa hampaassa tuntu joku liikkuvan, ja niin minä sitten sain sen väliaikaispaikan ja palan omaa hammasta irti. Nyt siinä on jäljellä n. 1/3 hammasta...kyse on vielä aika näkyvästä hampaasta, ei tee mieli hymyillä...se tuntuu ihan hassulta, jotenkin se tuntuu tutulta ja kovin lapselliselta. Ihan kuin muistaisin miltä lapsena tuntu, kun maitohampaita oli irronnut ja niistä jäi koloja.

Sitten siihen painavaan asiaan. Kunpa saisin sen oikein  ulos.
Minä, ja ne n. 200 tapaamaani koiraa, toivomme oikein isosti, että kun mietitte koiran hankintaa muistaisitte, että Viipurissa (ja Romaniassa, Espanjassa, Tallinnassa jne.) on satoja (tuhansia) koiria, odottamassa uutta mahdollisuutta olla jonkun "oma" koira. Teidän ei tarvitse pelastaa koko maailmaa, sille yhdelle koiralle riittää, että pelastatte hänen maailmansa.
Tarhoilla olevat koirat eivät ole yhtään sen huonompia kuin kalliilla rahalla ostetut "hienot" rotukoirat. Useimmiten nämä kodittomat ovat terveempiä ja kuuliaisempia kuin tehtaillut pennut. Tarhoilta löytää kaiken ikäisiä, kaiken kokoisia, arkoja, reippaita, säikkyjä, rohkeita, liikunnallisia, lötköpötköjä, kaikenkarvaisia koiria, jotka vaan odottavat sitä omaa ihmistään. Osan koirista voi "pelastaa" ikävältä menneisyydeltä, jos sellaisen kokee omaksi jutukseen, varmemman päälle pelaava ottaa tarhalla syntyneen pennun, jolla ei ole  huonoja kokemuksia ihmisistä. Riski, että joku "menee pieleen" on yhtä suuri rotukoiraa otettaessa.
Säälistä näitä ihania yksilöitä ei tule ottaa, eikä hetken mielijohteesta, aivan kuten ei mitään muutakaan eläintä. Mutta jos koiran hankinta on ajankohtaista, niin muistakaa silloin, että tarhoilla on satoja ihmisten hylkäämiä erityislaatuisia loistoyksilöitä. Mä laitan huomenna niitä kuvia, mutta tässä linkki Viipuin Koirien sivuille Mä koitan saada illalla kuvat vihdoin ja viimein koneelle, niin voin kertoa enemmän niistä, jotka teki minuun erityisen vaikutuksen ♥
Ja lopuksi vielä yks ihana kuva, jonka luvatta "lainasin" Tanja E:ltä. Nyt mua alkaa itkettää.

moikka.

♥ Raisa

Myyty!

Terveisiä Viipurista, erityisesti Viipurin koiratarhoilta!

Nyt kun on liat ja haavat pesty, ja pikkiriikkisen saanut etäisyyttä tohon, niin voin tyynesti todeta, että olipas onnistunut viikonloppu.

Mulla on paljon painavaa asiaa, mutta pää sen verran kipeä, etten ole ihan varma saanko asiaani oikein ulos. Kokeillaan.

Lauantaina huonohkosti nukutun yön jälkeen aamuyöstä 5.05 heräsin ja pelkäsin, että oon myöhässä, on väärä päivä tai jotain muuta vinksallaan, niin etten pääse mukaan Viipuriin matkaavaan dösään. Lojuin sängyssä kuitenkin siihen asti kunnes puhelin alkoi herättään 5.45. Jostain kummallisesta vammasta johtuen en ollut kyennyt pakkaamaan kaikkea edellisenä iltana (mulla on aina sama juttu, ehkä perinyt sen äidiltäni, joka myöskään ei osaa pakata ajoissa) vaan jouduin hätäpäissäni kasaamaan romppeita. Angelinan olin kyllä paketoinut huolella jo edellisenä iltana. Mä olin yöllä kirjoittanut joitain asioita paperille, ne ainakin sitten pakkasin. c heitti mut Mellunmäen metropysäkille, ei meinattu ensiks löytää ja hermotkin meinas mennä. No, kuten arvata saattaa, pääsin mukaan ja sitten lähettiin kohti Viipuria. Matka meni suit sait sukkelaan, välillä jopa nukkuen (suu auki, mut toivottavasti ääneti!). Kaikki rajanylitykset, passien vilauttelut ja muut meni ongelmitta. Ja niin me oltiin Venäjällä! Oh! ja Voih! Se oli niin hienoa ja eksoottista! Ja super roskasta! 90 % taloista ja muista rakennelmista oli ihan todella räjähtäneitä ja kulahtaneita. Mielettömän hienon näköisiä. Väliin pieni huomio kuvista, mulla oli siis kamera mukana, mutta se ei ollut oma, vaan C:n kevyt taskukokoinen laite ja siitäkin loppu akku alta aikayksikön, loput kuvat on otettu kännykkäkameralla, joka on ihan vihon viimeinen keino ikuistaa yhtään mitään. Piirtämisen jälkeen. Ja tietenkään yhtä ainuttakaan kuvaa ei ole vielä missään muualla kuin kamerassa. Mä en edes osaa siirtää kuvia kännykästä koneelle...Mutta siis takas Venäjälle. Pihoilla oli lähes kaikissa puutarhat, eikä ne ollut mitään koristejuttuja vaan tiukkaa tavaraa täynnä, eli hyötykasveja. Hienoa!

Bussin madeltua kuoppaisen hiekkatien päähän saavuttiin Irinan tarhalle. Kuravaatteet päälle ja kumpparit jalkaan! Ihan eka tuli itku, kun näki haukkuvat ja meistä kovasti hermostuneet koiralaumat. Itketti, koska mietin miten meidän pojat olivat olleet samassa paikassa, ilman jokapäiväsisä rapsuttelu ja hellittelytuokioita. Vaikka varmasti Irina apujoukkoineen pitää koirista niin hyvää huolta kuin vain niissä puitteissa mahdollista. Reipastuin, kun hävetti niin kovasti itkeä. Muuten ehkä vieläkin vollottaisin siellä.
Alkuun oli kamala hälinä, tyhjennettiin bussia, koirat haukku ja ihmisiä tuli ja meni.
 Mä en aio kuvata seikkaperäisesti joka ikistä askelta jonka tarhalla otin, joka ikistä koiraa jonka tapasin enkä joka ikistä ajatusta, joka mielessäni kävi, mutta sanotaanko, että siellä oli toistasataa koiraa toinen toistaan ihanampia, mulla särky sydän monesta kohtaa, sain puremia (rakkaudesta ja kauhusta, kauhupuremat tuli kyllä vasta sunnuntaina), taitavat rakentajat sai kopit pystyyn, minä tein erittäin tärkeää työtä pidellessäni pentuja sylissäni. Varmaan 10 pentua tuli pusutettua ja silitettyä. Lauantaina poislähtiessä oli semmonen tyhjä, toivoton olo.

Mä en oikeesti kerkiä kertoo nyt enempää. Meni taas ihan plörinäks. Ei vielä sitä painavaa asiaa, enempi tämmönen päiväkirjamainen postaus. Tsori.

Illalla/huomenna lisää, painavan asian ja kuvien kera?

Pikakelaus tähän päivään, tähän hetkeen. Elämä tuntuu merkityksellisemmältä. Minulla on monta tassun jälkeä sydämessä. Mulla ei ole mikään hinku tilailla nukkeja tai niille vaatteita tms.

Huomiseen!

♥ raisa

Uusien ilta, menopelit ja Bunny ♥

Eilen poljin töistä suoraan Animalian toimistolle, siellä oli jo pöytä koreana Tanjan herkuista ja minä sitten iskin Hävyttömät tiskiin. Kyllä meidän kelpasi!

10 yli 5 paikalla oli mulle 4 ihan uutta kasvoa ja enemmän sitten niitä joita olin jo tavannut. Siinä sitten ensin tehtiin lyhyt esittely, syöpöteltiin ja kuunneltiin ensiks Kanervan esittely vapaaehtoistoiminnasta, toiminnanjohtajan esittely ööh...tais olla ylipäätään Animalian toiminnasta ja sit vielä lopuks Sallan esittely PKS:n toiminnasta. Kaikki oli oikein kelpo esityksiä :) Minä ainakin alkaisin niiden perusteella vapaaehtoiseksi :) Hauskasti Salla vielä kertoi yhden esimerkin, miten voi olla mukana: Salla oli ite Naisten 10 juoksussa Animalian paita päällä, vaikkei ollutkaan erikseen "Animalian ryhmää" kirmaamassa. Mutta että se voi siis olla jotain noinkin simppeliä.
Mä itse haluaisin vielä lisätä, että itse pitkään epäilin, että onko minusta yhtään mitään hyötyä, koska pöydänpitäjäksi minusta ei ole, mihinkään minua ei saa puhumaan, en ole kovin kummoinen ryhmätyöihminen tms. mutta minä olen pystynyt tuomaan oman korteni kekoon leipomalla Animalian tapahtumiin ja ompelemalla koiraryhmälle omia pussukoita. Ei kovin kummoista ja maata järisyttävää, mutta sellaista mitä teen mielelläni. En usko, että olsiin toiminnassa kovinkaan kauaa mukana, jos joutuisin tekemään itselleni vastenmielisiä asioita. Ja kyllähän mä olen lupautunut joihinkin tapahtumiinkin mukaan, avustamaan :) Eli tällä haluaisin rohkaista kaikkia, jolla olis halua/mielenkiintoa olla mukana, muttei ole ihan vakuuttunut omasta tarpeellisuudestaan - kyllä teitä tarvitaan, ja jokainen tekijä on älyttömän tärkeä. Mulle itelle toi tärkeänä olemisen kokeminen on todella tärkeää :) Että edes jossain kokee olevansa tärkeä :)

Mulla oli sieltä vähän hoppu kotiin, sillä tiesin ison paketin kotiutuneen...

Matka taittui sukkelasti pyörällä



Eteisessä, tai verannalla, odotti tämä


Ja paketista kuoriutui tämä


Ja minä olin ihan haltioissani!


Lopulta Bunny tapasi Bambin ja yhdessä he menivät Bambin kotiin tutustumaan


Tässä Bunnyn, eli Marabelle Melodyn koko setti


♥♥♥

Tässä iloinen kuva meidän keittiöstä, joka on siis kosteusvaurion riivaama...ihan sikamageeta




Siellä me sitten syödään ja kokataan ja hengaillaan, keittiökasvaimen seurana.

Mulla on vielä kuvat niistä (koska tiedän, että olette niitä ihan älyttömästi odottaneet!) uusista vaatteista (hassua! vähän niinko sellasia vaatepostauksia, mitä joillakin bloggereilla on, mulla ne vaan on nukenvaatteita)

Näistä olen tehnyt ton Bambin paidan ja Mimin mekon (Mimi on tossa edessä)


Näistä en ole tehnyt mitään, maksanut vaan :)


Tässä yks projekti, jota olen työstänyt. Prototyyppi.


Tänään äiti ja ehkä veli naisystävineen tulevat n. kk myöhässä juhlimaan C:n syntymäpäivää! Otin mustikkapiirakan pakastimesta. Vaikka hävyttömiä jäikin, mutta koska C on melkein koko viikonlopun yksikseen, niin pitäähän sillä jotain lohduketta olla :)

Huomenna aamulla super aikaisin lähtö! Jännää! Ihan tiedoksi, että todellakin otan nuken mukaan. En tiedä vielä kenet. En voi ottaa uusinta, kun se olis epäreiluu. Eikä se muutenkaan sovi Venäjälle. Pitää ottaa joku maanläheisempi.

Ihan hassu ja vähän pelottavakin asia. Mulla vaihtu työkaveri viikko sitten. Alkuun sitä jännitin ja vähän pelkäsinkin, että mitä tästä tulee jne. Mut mä tykkään mun työstä nyt tän uuden kanssa enemmän kuin vuosiin! Mitäs siihen sanotte?! Nyt mä koen itseni ihan pikkiriikkisen tärkeäksi töissäkin! Tänäänkin ollut niin kiire, etten ole edes syömään kerinnyt. Kaikenlaisia uusia asioita ja aivojakin joutunut käyttämään.

Mulla oli ihan varmasti muutakin, mutta ne on tässä päivän aikana unohtuneet tai laantuneet...

Moi vaan! Hauskaa viikonloppua! Olkaa ihmisiksi!

♥ Raisa

Koiran kakkaa ja muuta kivaa...

Ihan ekaks, Kenain kanssa menee taas huonommin. Se hyppii pöydille, repii verhoja ja yhden Pinjan huoneessa olevan ikkunan kimpussa on päivittäin. Ja huomaan miten se alkaa aamulla keräämään kierroksia. Chris kerto, kun se tänään lähti kouluun se sattu vilkaseen yläkerran ikkunaan ja siellä oli Kenai mun ompelupöydällä kyttäämässä Chrisin lähtöä. Oltiin just tän takia peitetty kaikki ikkunat, mutta se tosiaan repinyt kaikki verhot pois. C meni sitten takas, paukutteli ovia, istuskeli yläkerrassa ja tällä kertaa hiipi talon reunaa pitkin niin, ettei K näkis sen poistuvan. Ihan naurettavaa. Mua oikeesti nauratti kun C soitti ja kertoi tosta. Hitto, mitä elämää mekin eletään. Mä en ole muuten vieläkään raaskinut katsoa mun lottoa.

Eilen leivoin niitä Hävyttömiä. Pakkohan niitä oli maistaa, kun ei uusien iltaan voi ihan mitä sattuu viedä. Todella ihania. Onneks leivoin tupla-annoksen, niin ehkä on kotiinviemisiäkin...
 Pitäis jatkaa taas lupaavasti alkanutta leipomisharrastusta! Mut en mäkänn kaikkeen ennätä. Pakko se on myöntää. Sillä leipomisen jälkeen en jaksanut enää oikein muuta, yks leffa katottiin loppuun.

Mä latasin kuvia koneelle, mut unohdin sit laittaa ne flickriin...todella hienoo. Eilen tuli Ichigo Heavenin (nukke, jonka meinasin yks kaks yllättäen ostaa, mut onneks joku tarjos siitä yli mun maksimin) vaatteet. Huusin siis pelkästään sen vaatteet. Niitäkin myydään tosi paljon. Tää ei ollut ihan täys stocki, puuttu kengät ja patakinnas. Kokeilin Bambille sitä asua, niiiin ihanan söpö! Bambi on kyllä niin ihana!

Netissä on semmonen Blythe foorumi, tietty!, jossa jäsenet voivat myös myydä nukkejaan. Siellä on pyörinyt yks oikein kaunis nukke. Ei pyöri enää.

Mä kuulin tänään niin hienoja uutisia, että itkin onnesta. Sellaset hetket on ehkä maailman parhaita.

Hei! Siihen haasteeseen! Mähän haastoin Nupun. Tässä sitten hänen vastauksensa

1. Käsityö, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten. Liitä mukaan kuva

En ole kovinkaan taitava käsistäni, enemmänkin tykkään katsoa muiden tekemisiä. En oikein ilkeä näyttää mitä olen tehnyt, joten näytän mitä toivoisin osaavani, eli amigurumia

2. Mikä on kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.


Tämä on helppo! Mikä tahansa Tokiossa sijaitseva poliisilaitos :)

3. Mikä laulu koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus

Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla


Poliisilla on pillit katolla, uaa, pillit katolla

Poliisi pamputtaa kumisella pampulla, uaa, kumisella pampulla

Poliisi uhkaa ihmisiä putkalla, uaa, ihmisiä putkalla
On mukavaa ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla

Mukavaa pamputtaa kumisella pampulla, uaa, kumisella pampulla
Systeemin vartija se poliisin on työ

Poliisi hippejä pampulla lyö
On mukavaa ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla

Mukavaa pamputtaa kumisella pampulla, uaa, kumisella pampulla
Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla

Poliisilla on pillit katolla, uaa, pillit katolla

Poliisi pamputtaa kumisella pampulla, uaa, kumisella pampulla

Poliisi uhkaa ihmisiä putkalla, uaa, ihmisiä putkalla


4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?


Vaikka Japanissa onkin todella ihanaa asua, koen vieraan kielen puhumisen vaikeuden välillä raskaana.
 
5. Mistä asioista nautit erityisesti arjessasi?


Kaikista parasta on Candyn kanssa juttelu sekä koulun jälkeen liikenneavustajana toimiminen.
Kiitos. Arigato gozaimasu.

Siitä koiran kakasta vielä. Aamulla kun poljin töihin lens jossain kurvissa mun etuvalosta sisältö pitkin piennarta :( Pattereita ja muita etsiessä astuin koiran kakkaan, enkä edes löytänyt kaikkia osia. Ihan kiva.

Nähdään Porvoonkadulla!

♥ Raisa

Haaste ja polkupyörä

Yay! Pinkkis on saanut ensimmäisen haasteensa! Blogimaailmassa ne on varmaan yleisiä, mutta kun minä nyt olen tälläinen, joka ei millään eminaa ymmärtää oikein mistään mitään, niin olen näistäkin vähän ulalla. Mutta tässä siis ensimmäinen saamani haaste! Sain sen suloiselta Jasminelta, johon törmäsin kirpputorilla :)

1. Käsityö, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten. Liitä mukaan kuva.

Huiiii...yksikö vaan? Olen askarrellut ja väkertänyt niin paljon kaikenlaista, että yhden poimiminen ja "jalustalle kohottaminen" tuntuu ihan mahdottomalta. Vaikkei haaste olekaan minun, blogi kuitenkin on, joten vähän venytän sääntöjä, vaikkei niitä ehkä edes ollutkaan.
a) Skräppitöistä :  "Metrossa"
b) Ompeluksista: Pinkkis pussukat :)
c) Kaikesta muusta: Pöydän tuunaus

2. Mikä on kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.

Voi apua! En mä tiedä! Sanotaan nyt vaikka se vaaleanpunainen Linnunlaulun Huvila, missä Minna Haapkyläkin asuu. Vaikka on varmasti kauniimpiakin ja silleen. Mut tää on ainakin hieno.


3. Mikä laulu koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus.
Hargs! Kamalia kysymyksiä, eihän näihin ole yhtä absoluuttista vastausta! Ööh...nyt nolottaa...Lady Gagan Born this way :)

Whether life's disabilities


Left you outcast, bullied or teased

Rejoice and love yourself today

'Cause baby, you were born this way



No matter gay, straight or bi

Lesbian, transgendered life

I'm on the right track, baby

I was born to survive



No matter black, white or beige

Chola or orient made

I'm on the right track, baby

I was born to be brave




4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?
Arvatkaa! Epätyydyttävän työpaikkani, siis siellä käynnin.

5. Mistä asioista nautit erityisesti arjessasi?


Nyt tulee lässyn lässyn vastauksia, mutta minkäs teet... perheen kanssa hengailu, elokuvissa käynti (eikä vähiten niiden popcornien takia), kavereiden tapaaminen, koirien silkkikorvien silittely, Pinkkiksen pyörittäminen, uusien projektien työstö ja siitä aiheutunut innostus, puput, syöminen, lukeminen.

Mä laitan nyt haasteen eteenpäin! Maijalle! ja Nupulle!

Sitten vielä polkupyörästä. Mä varmaan täälläkin kertonut siitä, kun on ollut jarrut rikki :( Viikonloppuna ja alkuviikosta ollut korjattavana, eilen C haki sen, korjaus ja osat makso yli satasen!!! Hittolainen! Yhtä kallista kuin joku tosi kallis! Ärsyttää kun nykyajan pyöriä saa koko ajan olla hoivaamassa! C jatkuvasti öljyää ja rasvailee ja kiristelee jotain mun pyörässä, kun se narisee tai krohisee. Nykyajan pyöriä ei sais pitää sateella ulkona, kurat pitäis poistaa, jarruja käyttää molempia yhtäaikaisesti, vaihteita vaihtaa tietyllä tapaa, sääntöjä sääntöjä SÄÄNTÖJÄ! Ennen vanhaan ei tarvinnut tollasista murehtia, pyörät kesti mitä vaan ja ennen kuin se ennätti hajoomaan, joku olikin jo vienyt sen parempaan talteen (siis pöllinyt). Toi mun nykyinen pyöräni makso enemmän kuin aikasemmat pyöräni yhteensä (ei nyt ihan mutta melkein) ja silti se on ihan romu. Vaikka C koko ajan väittääkin, että vika on minussa. Pöh ja pöh.

No, nyt se on kuitenkin kotona ja ihan niinkuin autokorjaamolla, siihenkin täytyy tehtä nyt tosi paljon kaikkea sellaista, mistä minä en tiennyt yhtään mitään, siis kaikkea pitää vielä uusia, vaikka jarrut onkin nyt kunnossa. En tiedä viekö C sen uudestaan sinne korjaamolle nyt viikonloppuna vai koska, mut ärsyttää jokatapauksessa. Tänään pääsin taas pyörällä töihin. Ihanan syksyistä! Tuoksuukin niin hyvälle! Ja jarrut toimii moitteettomasti! Vaikka edestä jotain kolinaa kuuluukin.

Eilen käytiin Jumbossa, kun C tartti oleskelulupahakemukseensa passikuvan. Jäin jumittaa lelukauppoihin ja leluosastoille. Uudet Monsterit on vaan niin hienoja! Nii, eilen tuli koruosia (aivan ihania!), nukeille lipasto lampulla ja Pinjan joululahja. En avannut, vaan annoin C:lle piilotettavaksi! Ja tänään aamulla P sanoi, ettei ehkä vielä haluakkaan Blytheä joululahjaksi...että silleen.

Lasten kanssa edelleen toiminut tämä palkitsemisjuttu, eilen taas pelattiin ja oli oikein kivaa, huoneet siistinä ja lapset ojennuksessa ;) Vaikka vähän kiire tulikin, kun me oltiin Jumbossa niin pitkään, eikä kotona lapsia hoputtamassa.

Silitin vielä lasten nukkumaan mentyä, muuta en oikein jaksanut. Mutta kyllä siltikin askarteluvirtaa vielä on!

Tänään pitäis leipoa! Ajattelin tehdä Hävyttömiä. Ja koska ainakaan ihan kaikki teistä ei varmaankaan pääse paikalle, niin voisin jakaa reseptin :)

Hävyttömät



4,5 dl jauhoja


2,5 dl sokeria

2,5 dl fariinisokeria

1,5 dl kaakaojauhetta

1 dl kookoshiutale

150 g tummaa suklaata rouhittuna (saa jäädä melko isoiksi, n. 0,5 x 0,5 cm, paloiksi)

0,5 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2,5 dl kookosmaitoa

2 dl sinistä Keijua sulatettuna

1 tl vanilja-aromia



Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sekoita jauhot, sokerit, kaakaojauhe, kookoshiutaleet, suklaarouhe, leivinjauhe ja suola keskenään isossa kulhossa. Kaada sekaan kookosmaito, sula margariini ja vanilja. Sekoita kunnes kaikki ainekset kunnolla sekaisin. Kaada seos suorakaiteen muotoiseen vuokaan (n. 20 x 30 cm).



Kypsennä n. 30-40 min. Leivonnaisesta ei tule kiinteää, eikä kypsyyttä voi testata tulitikulla tms. Sen kuuluu olla sisältä ihanan pehmeää. Tai sitten kypsennä vähän pidempään, kiinteämmäksi. Kummasta nyt satut tykkäämään enemmän. Tee kaksi niin voit vertailla.

Jäähdytä ritilällä ennen paloittelua.

Nam!

Moikka!

♥ Raisa

Käsillätekemistä

Vitsi, olen nyt kahtena aamuna aloittanut päiväni ompelemalla! Siis työpäivän. Tämä tietenkin johtuu Kenaista. Ne on nyt toista päivää keskenään yläkerrassa. Mulla on tää asioiden verbaalinen esittäminen niin pirun vaikeeta, siis me yritetään totuttaa niitä siihen, että yläkerrassa ollaan ja sieltä mennään alas ja tullaan takas ylös, eikä Kenain tarvitse seurata meitä alakertaan, vaan se voi vallan mainiosti jäädä ylös ja kaikki on siltikin ihan ok. Eilen ne oli (mä siis tarkoitan tietenkin Kenaita, vaikka puhunkin monikossa, Ristolla ei ole mitään hätää, se nukkuu ja örisee) olleet oikein hienosti. K oli jotain kaappia ehkä vähän raapinut ja pikkasen törmäillyt mun nukketaloon (siellä oli sisällä tavarat lennellyt, mutta pienesti vaan)
Niin, siis olen aamuisin ommellut hetken aikaa, jotta K ajattelisi kaiken olevan hyvin ja rentoutuisi. se on ollut ihanaa. Mulla on iso vaihde päällä kaikessa tekemisessä. Nytkin siniset kynnet on eilisestä ilottelusta värjäytyneet veren punaiseksi.

Osa teistä jotka olette lukeneet blogiani jo jonkin aikaa tietää, että mulla on tässä ajan saatossa ollut jos jonkin moista projektia meneillään, ainakin suunnitelema asteella. Yritän nyt koota niitä, kokeilla ja sitten ehkä saada ne kaiken kansan nähtäville...uusia hienoja ideoita putkahtelee mieleen illalla nukkumaan mentäessä, Idalla kun olin yökylässä, niin aamuyöstä raapustin jotain muistikirjaani, kun kesken unien tuli joku hyvä idea mieleen. Aivan ihanaa.
Kynnet (ja kädet myös, mutta kynsiin se jämähti) värjäytyi eilisillan kankaanpainannasta. Ja jos ei tästä mitään muuta tulisikaan, niin ainakin saan kasapäin suunnitelmiani tehtyä loppuun asti! Ihanaa! Ja ehkä jotain vois päätyä Pinkkiksellekin! Siis myyntiin :) Lahjoiksi. Ja tietty omaan käyttöön.

Vanhoja askartelukuvia





Pinkkiksen kanssa taas erilainen vauhti päällä, uutta inspiraatiota ilmassa. Ei ehkä niinkään tuotteiden osalta, noi askartelut ja nuken vaatteet tyydyttää luomisen tarpeen ihan kivasti, mutta enempi sellasta bisnes -potkua. Hyvä hyvä!

Hei! Todella ISO juttu teille ihanaisille lukijoilleni!!
Mä yritän jatkuvasti miettiä Pinkkikselle uusia jälleenmyyjiä (ette usko kuinka älyttömän huono mä olen bongaamaan myyjäisiä, joten jälleenmyyjät ovat kaltaiselleni onnettomalle kotihiirelle ihan super tärkeitä), mutta tässäkin on ongelmana vähän se, etten mä oikein liiku missään, joten en tiedä millasia liikkeitä tuolla jossain on. Eli siis mitä yritän sanoa, että haastan lukijani vinkkaamaan Pinkkikselle sopivia jälleenmyyntiliikkeitä! Parhaimipia olis sellaset käsityöläisten tuotteita myyvät lahjatavaraliikkeet, tai ööh...you know. Kaikki käy, kunhan ne tyyliltään sopisivat Pinkkiksen maailmaan.
Porkkana? Palkkioksi jokaisesta sopimukseen johtaneesta vinkistä saa Pinkkiksen lahjakortin á 25 €!! Sillä saa jo vaikka mitä! Vaikka korvikset, kaulakorun ja kolikkokukkaron! Yay!! Ja vaikka ette olisikaan ihan varmoja, että olsiko joku teidän mielessä oleva liike tarpeeksi "jotain", niin ehdottakaa silti ihmeessä - mulla itellä on tällä hetkellä yksi paperikauppa kiikarissa...

Hassua, tänään kun lähdin autolla töihin, oli trippimittarissa 444,4 km. En olis halunnut rikkoa sitä. Edellisessä työpaikassa oli sellanen mikro, jossa näky digitaalisina numeroina jäljellä oleva aika, mä usein pysäytin sen 007, kun musta se oli niin hauskaa :)

Mun aikoja sitten tilaamani vetskarit eivät vieläkään ole tulleet! :( Alkaa käymään vähän tukalaksi tilanne. Mulla on yks tilaushommeli tehtävänä, onneks siihen just ja just riitti pieni vetoketju, niitä on vielä muutamia jäljellä. Olen kyllä kertaalleen ollut myyjään yhteydessä, muttei ole tullut vastausta. Pahus soikoon! Samoin yks nukenvaatteiden tekoa varten tilattu paketti on kadoksissa :(

Tilaamistani kirjoista tai nukeista en vielä ole yhtään huolissani, kun niistä on niin vähän aikaa, mutta noi kaks pakettia on kyllä jo liian pitkään olleet matkalla. Inhaa.

Tälle päivälle ei ole ihmeempiä suunnitelmia, mutta huomenn pitää leipoa Animalian uusien iltaan! Kaikki pääkaupunkiseudella asuvat rohkeasti mukaan! Jos ei muuta, niin syömään minun ja Tanjan leipomia herkkuja! Tai emmä tiedä leipooko Tanja, mut jotain kuitenkin.
Eli TÄSSÄ KUTSU

Eilen pelattiin lasten kanssa Unoa ja Pinjan kanssa kahdestaan sellasta piirustusleikkiä. Molemmat oli kivoja ja mukavasti motivoi lapsia tekemään hommansa.

Meillä on nyt seuraavat kaks viikkoa kuivuri keittiössä. Se hurisee ja mun tekee koko ajan mieli sammuttaa se. En siis tietenkään sammuta, mutta sellanen olo tulee kun kuulee sen hurinan. Oli kuulemma aika märkiä ne puut. Onneks huomattiin edes tässä vaiheessa. Kun mä mietin sitä, miten kauan meidän tiskikone on pessyt astiat huonosti, niin kyllä meillä mun muistaakseni aika pitkään on ollut sameet lasit ja muut. Ja ne alko saman tien kirkastumaan, kun hommattiin uusi letku, eli kauan sitä vettä on valunut lattialle ja rakenteisiin. Onneks oli vakuutus!!! Ne on kans maailman harmillisimpia asioita maksaa, mutta sitten kun niitä tarvitaan, niin on ehkä maailman onnellisin, että sellanen on! Eli pitäkää kotivakuutuksenne kunnossa!!! Mut sekään ei korvaa jos kännissä sammuu suihkuun...tällä alalla kuulee kauhutarinoita nuorista, jotka baari-illan jälkeen nukahtaa suihkun lattialle ja aiheuttaa Kenaitakin suurempia (n. 30 000 €) tuhoja...niitä sitten äitin ja iskä kanssa yritetään maksaa seuraavat 10 vuotta, kun muut maksaa asuntolainoja jne. Menkää enemmin suoraan nukkumaan, sänkyyn.

Ei mulla taaskaan mitään ihmeellistä ollut. Kiitos kuitenkin ajastanne!! Käykää tykkäämässä Pinkkiksestä Facebookissa, koska se on kivaa ja tekee teistä tosi "cool" mun silmissä ;)
Toivottavasti tämä linkki toimii!!

Moikka! Muistakaa syödä hyvin! Pahoittelen kaikkia kirjoitusvirheitäni. Ne on ärysttäviä, mutten jaksa käydä näitä enää läpikään.

♥ Raisa

Siivousta, jännitystä ja vähän kauhuakin

Ei taaskaan kuvia, vaikka niitä oikeesti onkin. Siis kuvattu on, muttei kuvia koneella tai jos onkin, niin väärällä koneella. Voi niitä rikkaiden murheita... ;)

Melkiosen touhukas, mutta kiitos eksän, todella vmäinen viikonloppu takana päin. Pesin KUUSI koneellista pyykkiä, mikä on aikas hyvin huomioon ottaen se, ettei meillä ole kuivatusrumpua. Aika lailla sai säätää ripustamisten kanssa. Hei! Huuhteluaineesta onkin pitänyt jo pitkään postata! Mä tykkään todella paljon huuhteluaineista! Vegaaniuden myötä tämä piirre on edelleen tallella, mutta kovin surkastuneena. Sillä vegaanisia huuhteluaineita taitaa suomessa olla saatavilla kahta eri merkkiä :( Ja niissäkin niin eksoottiset ja herkulliset tuoksut kuin laventeli ja ööh...tuoksuton. Aikoinaan mä olen raahannut ihanana tuoksuisia huuhteluaineita ulkomailta asti. Pitkään meni niin, että meidän vaatteet tuoksui korkeintaan vienosti laventelille, jos sitäkään. Ja sitten keksin isot tuoksuöljyvarastoni, joita olen haalinut valtavat määrät saippuantekobisnekseeni! Hip hip! Hooray! Joten nyt meidän pyykit tuoksuu mm. vaniljalle, vihreälle teelle, ruoholle, mangolle, kookokselle, vadelmalle jne. Eikä tarvii laittaa kuin pari tippaa tuoksua huuhteluaineen sekaan. Paljon käytän myös etikkaa huuhteluaineen sijaan!  Etikalla saa myös esim. vessanpöntön ekologisesti raikastettua ja kalkit poistettua. Raisa ♥ Etikka!

Pyykinpesu lomassa siivosin lasten huoneet oikein perin pohjin. Ne on taas eläneet kuin siat pellossa, kun mulla on ollut myyjäisiä ja muita menoja. Tähän oikeastaan liittyy se eksäkin. Ihan asiasta se puhu, mutta silti ärsytti oikein kunnolla. Otin aika paljon lelujakin pois, saavat niitä takaisin sitten kun huoneet pysyy siistinä. Listasin joitain uusia hommiakin niille, tai oikeastaan keksin, että joka päivä luetaan/pelataan unoa/hellitellään puol tuntia klo 20 alkaen, mikäli tietyt asiat on hoidettu sitä ennen. Eli siis palkkiojärjestelmä.




Lauantai meni oikeastaan siivoillessa, oman vaatekaappinikin kävin läpi. Katottiin leffaa ja käytiin kävelyllä. Ai nii, ja riideltiin kans. Ehkä enemmän kuitenkin perjantaina. Tosi hauskaa. Riiteleminen on aina niin kivaa. NOT.

Lauantaina iltaan mennessä oltiin kuitenkin sovittu.


Sunnuntaina oli kivaa, kun ei ollut oikeen muuta hommaa kuin pyykkäämisen jatkaminen, kun olin ollut niin reipas edellisenä päivänä eikä enää riideltykään. Käytiin kaupassa, ostin jälleen irtareita, ompelin nukeille vaatteita (yhden mekon ja kolme paitaa, joissa ei vielä kiinnittimiä, mekossa on), sovittelin uusimpia asujani nukeille, otin kuvia mutta unohdin laittaa kuvat koneelle. Chris kuvas koruja ja laitto niitä Madeby:hin. Yks banaaniterttu -kaulakoru, jota on Tampereella ihasteltu aivan kauheasti (oikeesti, joka toinen kaulakoruja katsellut ihasteli sitä, muttei jostain syystä sit kuitenkaan ostanut), meni saman tien :)

Nyt muutenkin tuntuu kivalta laittaa nettiin myytäviä, kun Madeby tyypeilläkin on uutta virtaa ja ne ehkä tekee jotain sen eteen et ihmiset kävis siellä :)
Olen uusia koruosiakin tilannut nyt kun taas luottokorttia voi jälleen käyttää :) Uusia kankaita en tilaa. Piste. En edes käy katsomassa kaikkia ihania uutuuksia. En käy. En edes vilkase uusien kankiaden suuntaan. Piste.

Hitto, mulla alko eilen iltapäivällä olee nälkä ja vähän väsykin, chris lähti juoksemaan Kenain kanssa ja mä jäin kattomaan Azumanga Daiohia (animee, en mangaa). Otin niitä irtareita siihen viereen ja annoin leukanivelille kyytiä. Se oli ihanaa, kunnes tuli ällö olo eikä pystynytkään enää tekemään mitään. Sitte vaan palelsi ja yökötti. C tuli lenkiltään ja pyys, et olisin tehnyt päivällisen (siis lämmittänyt jotain perunaristikoita ja paistanut tofua) mutten pystynyt. Kun oli niin huono olo. Ja heikotti. Että sitä on vielä aikuisenakin niin pöljä, että syö irtareita liikaa. Ei pitäis ostaa niitä. Ei mulla oikeestaan mistään muusta tule noin ällö olo, eikä pelkästään edes se huonovointisuus vaan lisäks vielä semmonen vetelyys. Yök. Äsken söin loput karkit, ettei enää tarvii edes miettiä niitä.

Ai nii!! olen myös askarrellut viikonloppuna! Ihanaa! Kuviakin otin, mutta kyl te tiiätte...
Mä en aio ainakaan vielä paljastaa tarkemmin, et mitä tein, sillä mulla on yks uus projekti taas mielessä!! Rakastan uusia projekteja! Niin, aina tässä alkuvaiheessa...sitten lopussa ne vaan ahdistaa, kun on kaiken maailman aikatauluja yms.. plääh. Mutta oli kivaa liimailla ja ideoida!! ♥ Ja oppia virheistä!

Koko eilinen päivä meillä oli koirat yläkerrassa totuttelemassa siihen, et ne voi olla yläkerrassa ihan rauhassa, ilman et me ollaan siellä. Siis tokihan ne on aiemminkin olleet yläkerrassa, mut nyt rampattiin ees taas. Sillä tänään ne on siellä "tositarkoituksella" Hiukkasen kauhistuttaa, sillä yläkertaa ne ei ole vielä tuhonneet, yk:ssa on kaikki mun aarteet, työkalut jne. Katsotaan...

Tänään saatiin kuivatus keittiön lattiassa vireille! Perjantaina meillä kävi joku raksaäijä tekemässä tiskikaapin kokoisen reiän lattiaan, tänään sinne vietiin kuivurit. Tiskit pestään kylppärissä, ei kai siinä muuta sen kummempaa. C on siitä aika kauhuissaan. Mä olen vaan iloinen, kun homma on jollain hoidossa.

Lauantaina ostin loton.Niin varmaan aika moni muukin suomalainen teki... Oikeesti ei mua se hillitön megapotti edes silleen kiinnostanut, vaikka 10 prosettia arvotusta olis ihan super hienoo. En ole edes tarkistanut numeroitani, ties vaikka voitinkin. Näin on paljon kivempaa, kun on vielä mahdollisuudet voittoon :) Lottoa ostaessani kadotin melkein 14 euron pullonpalautuskuitin, joten kyllä vois edes jotain lohdutuksena saada.

Jos voittaisin lotossa minä:
ostaisin ihanan kauniin talon jostain suht läheltä, niin että lapset vois jatkaa samassa koulussa, mutta meillä olis isompi piha ja ehjempi talo. Mulla itse asiassa on ainakin yks kohde jo katsottuna...
hankkisin japanilaisien au pairin (ehkä) siivoamaan, olemaan koirien ja lasten kanssa ja opettamaan meille japania ja japanilaisuuksia
ostaisin asunnon Jenkeistä, Portlandista. Mökki tyylisen jostain syrjemmästä.
pistäisin Pinkkikseen vähän enemmän puhtia
ja ennen kaikkea irtisanoutuisin saman tien. Oi joi, haaveissa on kiva elää :)

Pyörä meni lauantaina korjaukseen. Mulla on jarrut olleet jo pitkään rikki, nyt sitte C kävi viemässä sen jonnekin. Muutenhan se olis ite sen korjannut, mutta kun ne jarrut vaatii jotain erikoistaitoja ja -laitteita. Ovat nähkääs niin hienot :) Joudun tänään ja huomenna autoilemaan töihin. Se on ihan mälsää.

Mä olen oppinut jotain ihan tajuttoman tylsää omasta hyvinvoinnistani. Mulla on hyvä olla silloin, kun olen syönyt hyvin, nukkunut tarpeeksi, pitänyt huolen sekä mielen, että kehon liikuttamisesta (siis liikuntaa keholle ja aktiviteetteja mielelle.) C yrittää koko ajan patistaa ja lahjoa mu jatkamaan nyrkkeilyä. Mä olen aina luullut, että ihan vaan sen takia, että näytän silloin paremmalta. Mut viikonloppuna se sanoi mun olleen paljon tyytyväisempi ja paremmalla tuulella silloin kun sitä harrastin. Pöh! sanon minä!
Sitte noi irtarit ja muut huonosti syömiset, joita aina välillä on. Aterioiden korvaamisia kokiksella ja sipseillä. Niistä aina tulee väsynyt ja huono olo.
Jotenkin olen kuvitellut, et se kyllä riittää, että poljen päivittäin melkein 2 tuntia ja olen kasvissyöjä. Mut ei se riitä. Tylsää!!! Miksiköhän sitä kuitenkin enemmän hakeutuu sohvalle/askatelupöydän tai ompelusten äärelle herkkujen kera, kuin söis tasapainosesti ja liikkui monipuolisesti? Miks on niin paljon helpompaa tehdä "väärin" kuin "oikein"?

Ei muuta. Mo! Nii, kauhu liittyy siihen, et mitä ne koirat tekee yläkerrassa.

♥ R

Chef & Sommelier

Oltiin eilen siis em. ravintolassa Animalian PKS ryhmän kanssa "testauskäynnillä". Mä olin taas unohtanut tarkistaa ajan ja paikan, tai kun mulla on usein silleen hassusti, et on semmonen voimakas mielikuva, jota mä en koe tarpeen tarkistaa vaan luotan siihen sokeesti. Niin oli siis nytkin, mä olin ihan vakuuttunut, että se ravintola oli Huvilakadulla joten netistä tulostettujen ohjeiden mukaan poljin sinne. Sitte iski epätoivo, entä jos se ei olekaan täällä! Ajoin katua ylöspäin ja näytti siltä, ettei siellä mitään ravintoloita ole, mutta olipas sittenkin!! Ja niin oli muutamia ryhmäläisiäkin just tullut ravintolan eteen. Lopulta me oltiin kaikki kasassa, yks oli perunut ja yks just sairastunut vatsatautiin, mutta 6 oli paikalla. Ihan ensiks tuli miinusta, niillä ei ollut kokista. Laittia (light) kyllä olis ollut, mutta olis nyt edes zeroa. Mutta ei. Join hassua jäädytettyä omenamehua kuplavedellä. Ja vettä. Siiderinä niillä oli jotain väljähtänyttä ja pilaantunutta omenamehua, tiedän tämän kun maistoin Tanjan lasista. Muut kyllä tykkäs, eli tässä kohtaa vika ehkä olikin minun kehittymättömässä (lapsentasoissa) makuaistissani.
Alkuun saatiin "tervehdys keittiöstä", eli marinoitua kesäkurpitsaa ja kukan terälehtiä.



Oli oikein maukas kääryle. (meillä oli muuten oikein suloinen ja sympaattisen oloinen tarjoilija [vai sommelier?] Johan Borgar [googletin, siksi tiedän nimen])

Ennen oikeaa alkupalaa pöytään tuotiin leipää, eikä se tietenkään ollut mitään vehnäpatonkia, vaan toinen oli ruisleipää jossa jauhettua rosmariinia (nam!) ja toinen vaaleaa leipää jossa jonkun panimon kaljamäskiä.


Sitten vuorossa oli alkupala. Tomaattia neljään eri tapaan tms.



Mua inhottaa nurista, varsinkin kun se paikka oli niin hieno, mut ehkä just siks se häiritsi - mun lautanen oli, tai siis ei ollut oikeesti, likanen, mutta siis siitä oli selkeesti pyyhitty jotain pois. Sitä vähän näkee tosta kuvastakin. Ihan oikeesti se ei olis haitannut yhtään, mutta kun tarkotus oli kuvata, niin se olis saanut olla täydellinen. Anteeks, olen kamala. Tomaatit oli ihan älyttömän hyviä. Siis ei vaan tomaateiks, vaan niin ku ihan oikeesti. Miten ne voi saada tomaatin maistumaan niin hyvälle? Hienostuneelle? Kun se kuitenkin on "vaan" tomaatti! Näistäkin meidän tarjoilija kerto vaikka mitä ja oli jotenkin niin paljon kivempaa syödä, kun tiesi ruastaan jotain, sai kuulla sen tarinan :)

Pääruokana oli kukkakaalia, raakapaistettuna (jopa niitä lehtiä, koska ne haluaa käyttää raaka-aineistaan kaiken - hyvähyvä!, púreena (tulikohan toi nyt oikein?) ja kastikkeena, kikhernettä lettuna, pinaattia höyrytettynä? ja sit vielä keskuspuistosta kerättyä uh...ha! suolaheinää! Täämäkin oli oikein hyvää!

 

Ja sitte päästiin itse asiaan! Arvaatte varmaan mihin!

Jälkkäreihin! Aluks tuotiin pienet kupit, joihin sitten tökättiin lusikat, joissa kurkku-kamomilla sorbettia!! Kaikkea ne ammattilaiset keksiikin! Oli oikein hyvää ja raikasta. Itse asiassa suun raikastus oli se ideakin.



Sitten oli oikein jälkkärin vuoro...mmm...mmmmm...mmm...



...mmm...

Osa meistä tilas teetä ja joku kahviakin. Niiden mukana sitten saatiin vielä kolmas jälkkäri, eli jotain suklaata. Se oli melko lailla kummaa, ainakin aluks. Mulle tuli mieleen talli, lanta, sikari, savu. Siinä järjestyksessä. Se oli tummaa suklaata jossa oli jotain savun makuista vihreää teetä. Siinä ei siis ollut lantaa. Loppujen lopuks se oli oikein hyvää, mutta outoa. Teeni oli myös oikein maukasta.

Meillä oli oikeesti ihan älyttömän kiva ilta, muakaan ei silleen ujostuttanut, kuin normaalisti. Joten laskin koko ajan kaikesta leikkiä. Muistatteko kun kerroin siitä, että kun oltiin toimistolla tapaamisessa, mä mielessäni laskin ihan kaikesta leikkiä, nyt tein sen sitten ääneen. Toivottavasti en ollut kauheen ärsyttävä ja häirinnyt muiden kulinaristisia nautintoja hölönpölölläni. Mutta oli siis ihanan rentoa ja juteltiin paljon! Ja yks illan parhaita anteja oli Sallan poikaystävä! Kuulostaa tosi hassulta, mutta tarkoitan sitä, että sain udeltua (mä olen muuten usein todella utelias, jos joskus tapaatte mua ja mä alan kyselee kaikkee töistä ja muusta, niin älkää pahastuko tai hämmentykö - mä olen vaan utelias, enkä käytä kalastelemiani tietoja teitä vastaan :) hänen olevan IT alalla, joka ei kyllä oikeesti hirveesti mulle aukea, mutta hänen kauttaan voitais Chrisin kanssa päästä alkuun siinä nettikauppa-asiassa!! Onko maailman parasta!!!

Kun lähettin ravintolasta, joka oli siis niille jotka ei tiedä, niin ihan helsingin kärjessä (ainakin mun mielestä) jä mähän asun ihan vastakkaisella puolella kaupunkia, alkoi satamaan. Mua ei hirveesti innostanut ajaa toista iltaa putkeen kaupungilta kotiin (tällä kertaa vielä kauempaa, kuin ke iltana), joten tein oikein fiksun ihmisen tavoin ja parkkeerasin pyöräni junaan! Sillä pääsi niin ihanan vaivattomasti kuivana melkein perille asti. Sain luettuakin siinä samalla kun matkaa taitoimme :)

Kotimatkalla vuokrasin vielä leffankin, jota alettiin kattomaan, mut sit alko väsyttään, eli tänään töistä päästyäni katotaan se loppuun.

Sen pituinen se.

Tänään mulla on koirat mukana töissä, kun kotona on vihdoin ja viimein remppamies aloittelemassa sitä keittiön lattia projektia. Äsken kävi huoltomies ovella, mutta pojat piti niin kauheeta mekkalaa, että sen piti lähteä pois...

Maksoin Marabelle Melodyn ♥ Nyt ei muuta kuin odotella. Postitus oli niin törkeen hintanen, että sen kyllä pitäis olla ens viikolla perillä :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Muistutus vielä siitä Animalian jäseneksi liittymisestä! Eli liittykää! Ja ilmottakaa sitten mulle, niin saadaan piste PKS:lle :) ♥

♥ Raisa

Särky pään.

Todella inhasti on alkanut taas päänsäryt kun olen tilapäisesti! lopettanut nyrkkeilyn. Mulla pysy hartiat niin paljon paremmassa kunnossa kun kävin siellä salilla mätkimässä. Ja mä ihan oikeesti tykkäsin siitä todella paljon! Ja mä tykkäsin mun kropastanikin ihan erilailla, kun se oli niin metka. Vahva! Nyt ihan vaan laiskuuttani ja sitten vähän sellasia sosiaalisia pelkojani olen tyystin lakannut käymästä :( Ja päätä särkee päivittäin. Chris ei jostain syystä enää edes hiero mua :( Sain lääkäriltä lähetteen fysioterapeutille, mut en ole aikaseksi saanut sinne menoa. Tai sellasen sopivan löytämistä. No, oma vika.

Aika lailla satanut viime päivinä. Se on harmillista pyöräilevälle. Musta on muutenkin tullut ihan raivohullu kun ajan pyörällä. Harmittaa ihan. Nyt mä olen päättänyt yrittää parhaani pitääkseni mölyt mahassa, paitsi jos taksikuskeista kyse. Ne on niin härskejä. On niin hassua, että miten mä olen kaikkea kohtaan koko ajan niin kiukkunen, ja silti koen itseni onnelliseksi. En ymmärrä.

Anyways, tilasin aamulla ensi töikseni Marabelle Melodyn ♥ Kreikan taloudellisen tilanteen vuoksi jouduin maksamaan siitä kiusallisen paljon (melkeinpä kaikki nuket hinnoitellaan dollareina ja nyt kun euron kurssi on laskussa, niin dollarihintaset tuotteet kallistuu. Vielä hetki sitten euron kurssi oli dollariin nähden tosi hyvä. Arvatkaa kiinnostaisko mua valuuttakurssit muuten yhtään, jos ei olis nettishoppailua!) Melodyn saatuani mun perhe on "complete" :D Yay! Tietty Bakakin täytyy saada kotiin, mutta se on jo ostettu ja kotonakin käynyt. C on luvannut laajentaa niiden taloa ylöspäin. Mä kovasti nyt mietin mitä tehdä Mimin kanssa, kun se on himpun verran viallinen eikä siten mun suosiossa kuvausjuttuihin...Se vie yhden kokonaisen kerroksen, kun sen tyyliin ei sovi kämppäkaverit...En tiedä.

Eilen oli se Ongelmakoira -ilta. Meillä oli kyllä niin huutava tarve sille! Kerroinko jo, että C puhuu jo siitä, että Kenai pitäis antaa pois! Mä en missään nimessä ole sitä antamassa yhtään mihinkään. Ennemmin vaikka kökkisin kotona työttömänä, kun antaisin sen pois. Rakas pieni hirviökoira. Mutta mua pelottaa myös se, että onko se oikein Kenaita kohtaan? Mutta toisaalta, C:n koulu kestää joulukuuhun. Ja sen jälkeen se on taas koko ajan kotona. Ehkä me siihen asti jaksetaan? Jaksaakohan meidän koti? Kenai on nyt häkissä, jossa se kyllä ihan tykkää olla silloin kun me ollaan kotona ja ovi auki, sillä on Thundershirt päällään, ja stereoista tulee koirille suunnattua rauhoittavaa musiikkia. Häkki on kivilaatalla ja jakkaralla "ankkuroitu" paikoilleen, sillä se saa myös sen häkin liikkeelle (ensin se oli syönyt sen häkin verkkopohjan päällä olleen paksun muovisen lattian). Näin se on päässyt käsiksi sohvatyynyihin, mun mummin vanhaan ja mulle tosi tärkeään lipastoon (mun yks vahvimpia muistoja ukista ja mummista, joista tykkäsin pienenä ihan kauheesti, on se kun mun serkku, josta en tykännyt, koska koin sen tietenkin kilpailijana ukin huomiosta, heitti pikkuauton kohti sitä lipastoa ja ukki ja ehkä mummikin oli siitä  vihainen ja minä myhäilin tyytyväisenä) ja kahteen sohvalla olleeseen vilttiin. Viltit ja tyynyt on totaalisesti tuhottu, lipasto kahdesta kohtaa naarmutettu. Mutta ehkä se nyt ei tosissaan noista ankkureista ja puskureista johtuen enää sais sitä liikkeelle...

Nii, siihen iltaan...se oli ihan kiva, ja 7 eurolleen sai kyllä vastinetta, mutta...meillä oli siellä 20 ongelmaa ja aikaa oli 2 tuntia. Kauheesti ei kyllä ennätetty syventymään ongelman ratkaisuihin. Ihanasti sain kyllä tukea muilta ja kyllä itselle tuli sellanen päättäväinen olo, et kyl me nyt vielä yritetään sitkeämmin ja johdonmukaisemmin sitä sen koulutusta yksinoloon.

Hitsi, mun piti siitä Amazonista kirjottaa jo aiemmin. Mä sain Chrisiltä noottia ostettuani kirjoja sieltä. Joten unohtakaa se, että mainostin sitä. Tää on kans yks niistä hankalista jutuista, joista itse asiasiassa tällä viikolla erään ihanan ihmisen blogista tms. luin, eli oikein tekemisen hankaluus. Mäkin siis ostin pääsääntöisesti käytettyjä kirjoja, mutta A kuulemma onkin kamala firma, joka tekee kirjailijoiden elämästä helvettiä...mä en oikeesti tosta tiedä mitään...mutta ehkä se, että saan kirjani jollain eurolla (+ postikulut) kertoo siitä, ettei kirjailija itse kauheasti tästä ostostani kostu. Niin, eikä kirjan jälleenmyynnistä kostu kyllä laisinkaan. Joo, eihän siis mitkään muut kuin käyetyt kirja ole NOIN halpoja.
Tästä ei siinä lukemassani blogissa kuitenkaan puhuttu, vaan kosmetiikkafirmojen uh...päällekäisyyksistä (ihan väärä sana) siis siitä vaikka, että Body Shop, joka oli ihana lähestulkoon täydellinen firma meni myymään itsensä ranskalaiselle paholaiselle. Kärjistettynä :) Jne. Converse oli aikoinaan itsenäinen "pieni" kenkäfirma (tai jotain) ja sit nekin myi itsensä jollekin jätille...Pitäis elää melko askeettisesti jos meinais tehdä kaiken "oikein", kaikki mahdolliset tahot huomioonottaen.

Mulla olis nyt antaa kuvanäytteitä Ofeliasta. Ne on aika punaisia, mut miten muutenkaan kun seinät oli punaset, mun tukka ja pöytä punaset?





Yhtään nukenvaatetta en muuten myynyt. En kyllä uskonut myyvänikään. Nuket meinas kyllä lähteä yhden asiakkaan matkaan...

Palnet Idan muotinäytös joka oli huonosta kuvastani huolimatta ihan älyttömän hieno! Hyvin Idan ompelukset kyllä tais mennäkin kaupaksi :)


Ja lopuksi vielä Panda, joka oli tosi suloinen taas jälleen kerran :) Ja reippasti ja kiltisti oli pitkän päivän yksin kotona


Tänään PKS ryhmän kanssa syömään hienoon ravintolaan :)

♥ R