Glitteriä glitteriä, kirppareita ja tuhmuutta

Ananas polttelee kielellä. Mä oon varmaan vähän allerginen sille, varsinkin jos se on vähänkään tuoretta. En muista, et se säilykehedelmä olis mitenkään poltellut, mut semmonen vähän fiinimpi aiheuttaa ikävän tunteen jälkikäteen. Ihan sama. Mun työpaikan rakennukseen on auennut lounasravintola ja olen ainakin kahdesti saanut koota mieleiseni aterian myös sellasista "kalliimmista raaka-aineista" tai jotain, ihan sama. Maha on täynnä, vaikkei juurikaan proteiinia ollut. Tästä ne veget jaksaa aina valittaa, kun missään ei oteta niiden proteiinintarvetta huomioon.

Mulla ei ole juurikaan aikaa, kun söin pois työpisteeltäni. Eilen tein tosi hyvää ruokaa, vaikkei ollutkaan mun kokkausvuoro. Paistoin keitettyjä perunaviipaleita (paksuja) kookosrasvassa ja maustoin suolalla ja bbq-masuteella, lisäksi oli hummusta, jonka ohje on osittain Härkäpapua Sarvista -kirjasta, osittain omasta päästä.

Katotaan muistanko...kaikki määrät vähän sinne päin.
2,5 dl keitettyjä härkäpapuja
2,5 dl kikherneitä
3 valkosipulinkynttä
1 dl öljyä
0,5 sitruunan mehu
reilusti persiljaa tai yrttisekoitusta, jossa reilusti persiljaa
1 tl suolaa
1 tl korianteria
0,5 jeeraa

Soseuta huolella. Yllättävän hyvää myös lämpimänä! Mä ainakin liotin ja keitin mun pavut yhdessä.

Eilen junttipulla koiramme oli syönyt yhden kustomoiduista My Little Ponyistani :(

Eilen myös jatkoin glitteröintiäni. Hienot!!!! Otin kuvia, mutta tajusin alkaa lataamaan niitä koneelle vasta silitysurakan jälkeen, n 23.30 eikä ollut johtoa lähettyvillä ja olin jo unessa, joten se jäi. Kyllä niitä kuvia vielä tulee!!

 Olen kirpparillakin onnistunut käymään! Siihen toi tuhmuuskin liittyy, mutta ei siitä sen enempää :) Löysin hienon puiston penkin tytöille, yhden lämpömittari-talon kokoelmaani (nyt niitä on kolme!) ja pikkueläimiä. Taas oli UFF kirppis ihan törkyhintanen.

Olen unohtanut kertoa olleeni rasvamäärän mittauksessa jonkun kaupan aulassa...todella luotettavaa varmaankin. Mulle on joskus 15 vuotta sitten tehty leikkipuistossa vastaava. 7 prosenttia enemmän läskiä kuin silloin :) Ja silti sano, että liian vähän. No totta hitossa on näitten kummallisten standardien mukaan, joiden mielestä silloin kun olen ollut oikein bussissa hyllyvä (kyllä, mä vieläkin muistan miltä tuntuu istua bussissa ja tuntea kuinka vyötärö ja selkä!! elää omaa elämäänsä bussin hytkyessä) olen ollut mukavan sopiva. Ja samat taulukot kertoo, että mun ihana mieheni, joka on tehty teräksestä ja platinasta, on liian iso. Höpö höpö. Just sopivia ollaan.

Nyt oon onneks rauhottunut siitä viikonlopun syöpöttelystä, varmana jotain hormonijuttuja. Ja sekin vaikuttaa, kun on illalla ollut niin kivaa, ettei ole kerinnyt mässäilemään.

Uusi lukija! ♥ Tervetuloa! Yleensä mä olen paljon fiksumpi ja postailen paljon kuvia, mut nyt mulla on kaikki ihan sekasin ja usb-kaapeli (??) kadonnut glitterikasojen alle ja kahdet myyjäiset tulossa joihin aloin aivan liian myöhään valmistautumaan.

Eilen etsin poneja, joita haluaisin Chrisiltä joululahjaksi :) Ihana tehtävä! Tänään muistin yhden barbien kissan, jota mulla itellä ei kyllä ollut, mut kaverilla oli ja nyt mä haluaisin myös sen joululahjaksi. Etsiskelin myös yhtä koiraa, joka mulla oli, mut jotenkaan se ei niin sytyttänyt. Sitten muistin kaksi muuta koiraa, mut se jäi vähän vaiheeseen.

Että sellasta tärkeetä tällä kertaa. Huomenna Pimpulalla Itsenäisyyspäivätanssit Kaupungintalolla Pormestarin kutsusta.

Hitto! Anteeks, mulla edelleen vastaamatta niihin kommentteihin! Anteeksi!

♥ Raisa

Kuvottaa

Mulla on varmaan työpahoinvointia. Tai ehkä mulla olikin vaan nälkä. Eilen oli hassu päivä, odotettavissa oli jotain seliseliselittelyä työpaikalla ja mä ajattelin, etten selviä siitä kunnialla "omin avuin" joten otin jeesiä lääkäritädin määräämistä napeista. Mitään selvittelyä ei sit tullutkaan, sellasta jäätävää kylmyyttä vaan, mä otin kaiken vastaan hyvin raukeana, leppoisana jopa. Täytyy useamminkin muistaa, että pystyn luonteeni äkäisintä särmää tilapäisesti hiomaan lääketieteen avulla.

Varoitus: Mulla ei taaskaan ole mitään asiaa.

Kotona innostuin askartelemaan oikein toden teolla! Oikeesti niin, että mulla oli yhdentoista aikoihin selkä ihan super kipee ja ihan kaikki paikat glitterissä. Seisaaltaan touhusin, kun en malttanut istua. Pari kolme tuntia vierähti ihan huomaamatta. Mutta ette usko kuin hienoja juttuja tuli! Voitte Eettisille Joulumarkkinoille niitä tulla ihastelemaan ja ostamaan, tiätty!

Tein vielä yhden tilauksen, kaikkia vegaanisia herkkuja tilasin. Jouluksi. Olen tekemässä meille periamerikkalaiseen tyyliin joulusukat ja niihin pitää hankkia kaikkia käytännöllisiä ja pieniä lahjoja. Esim. hammastahnaa lapsille ja dödöä siipalle.

Mä kerroin silloin siitä Animalian jäsentenhankinta koulutuksesta, jossa olin. (vähän niin kuin vahingossa) Siellä tuli ilmi, että Animalialla on oikeesti tosi vähän jäseniä! Oliskohan se ollut jotain 6 000 tai sinnepäin. Jotenkin ihan kuumottavan vähän, kun se on kuitenkin eläinsuojelujärjestöistä suurin ja kaunein. Mä veikkaan, et osa syy on siinä, et massat mieltää sen edelleen "kettutyttö" järjestöksi, tai sellaseksi jotenkin anarkistiseksi toiminnaksi, ettei halua olla mukana, vaikka "eläimistä tykkääkin" ja asiaa vähän enemmän tuntevat kokevat Animalian "rauhallisuuden" liian passiiviseksi ja turhauttavaksi. Animaliahan siis on enemmänkin puutarhatätien järjestö (tämä siis positiivisessa merkityksessä), jossa auttamisen halua pääsee paremmin purkamaan niissä vapaaehtoisryhmissä, kuten esim. aluejärjestöissä tai Koiraryhmässä. Kaikki reippaasti liittymään. Animalian jäsenkortilla saa alennusta mm. Pinkkikseltä, Ekolosta, Ruohonjuuresta, Ivana Helsingistä (oliko sen liikkeen nimi toi?) ja Backstreetiltä. Tämän lisäksi saa jäsenlehden 4 x vuodessa ja voi olla mukana järjestämässä hienoja tempauksia ja vaikka tavata julkkiksia ;). Mitä Animalia sitten hyötyy jäsenistään? No tietenkin se rahallinen tuki, mitä yhdestä jäsenmaksusta saa, mutta lisäksi saa enemmän painoarvoa asialleen. Ja mahdollisesti passiivisesta jäsenestä joskus kuoriutuu innokas aktiivi, niinkuin esim. minusta :)

Ilmeisesti joulun läheisyys on taas iloisesti vilkastuttanut Pinkkiksen myyntejä Madeby:ssa! Jee! Niin mukavaa. Hitto, ihan kauheesti hommia ennen viikonlopun myyjäisiä.

Nyt takaisin töihin! Älkää nukahtako! Ai nii, sain tehtäväksi listata poneja, joita haluaisin joululahjaksi! :D

♥ Raisa



jk. Kun molemmat myyjäiset on ohi aion minä laiskotella tai ainakin keskittyä sellaisiin asioihin, joita minun ei pidä tehdä :) Leikkiä nukeilla, askarrella, jatkaa kirjontatöitä! tehdä nukenvaatteita.

Terveisiä kivikovan lasagnen ääreltä..

just joo.Kasvisruokaa parhaimmillaan. Jo alunperinn kuivaksi jäänyt lasagne ei tykännyt hyvää kun unohdin sen sulatuksen jälkeen n. tunniksi mikroon ja sit vielä lämmitin sen täydellä teholla...

Kähes yhtä kuivaa mun asiani. Ei oikeesti, ainakaan kokonan, mut vähän ainakin. Töissä on taas niin hauskaa ja semmonen leppoisa ilmapiiri. Not. No, ainakaan ei ollut mitään "puhutaan asiat selviksi" sessiota, mitä mä olin odottanut. Se töistä.

Parjantaina olin vapaalla. Istutin valkosipulia. Toivottavasti en liian myöhään. Ohjeiden mukaan olis pitänyt viim ekuussa jo laittaa, mut nyt on kuitenkin niin lämmintä, niine hkä ne kerkiää. Kauhee litania ohjeita, mä vähän sinne päin niitä noudatin. Saa nähdä mitä tulee. Mua huolestuttaa, että unohdan kevääseen mennessä mihin olen ne istuttanut!

KAtoin Lost in Translationin Chrisiä odotellessa. Sen tultua kotiin ajoin äidin kautta Lassilan Tilalle. Olen joskus aiemminkin niistä puhunut. Ostin pupuille taas paalin heinää ja paalin olkea. Sekä yli 10 kg jauhoja, herneitä ja papuja. Toivoin, että äiti olis maksanut, kun mulla niin tiukka rahatilanne, se makso 2 euroo ja ite loput :( Sit mentiin vielä Prismaan, kun travitsin kummallisia paristoja nukkekodin lamppuun, yritin saada sielläkin äitin maksamaan, mutta se ryökäle jäi autoon odottamaan :( Kivat sulle mutsi! ;) Ei, oikeesti mulla on tosi reilu ja auttavainen äiti. Ehkä sill oli mennyt överiksi Partylite tai Tupperware -kutsuilla. Kahden tunnin kuluttua siitä, kun olin kotoa lähtenyt olin jo takaiisn, eli tosi tehokas reissu!

Loppuilta meni vähän ommellessa, paljon syödessä kaikkea roskaa (ihan varmaan joku hormonijuttu taas, kun ihan sellanen tolkuton makean/suolaisen/rasvaisen ja ennenkaikkea ravintoköyhän herkun himo ollut koko viikonlopun) ja sohvalla naureskellessa Bridesmaids elokuvalle. Ihan sellasta aivotonta hömppää, mutta niin hauska! En muista miksi, mut jossain kohti nauroin niin, että vedet lens silmistä. Perjantai oli siis myös Fur Free Friday. Tämän kunniaksi silittelin kaikkia meidän turkiseläimiä, paitsi Sokeria, kun se aristelee niin.

Lauantaina onnistuin oikeasti ompelemaan silleen tehdastyylisesti, aamullakin nousin tosi aikasin ihan vaan päästäkseni eroon siitä hillittömästä kasasta, joka odottaa minua ja reipasta ompelukonettani. Sain tosi paljon aikaseksi. Vaikkakin olin äärimmäisen helposti distracted (siis niinko mielenkiinto herpaantu heti, jos pihalla vaikka vähän tuuli tai jotain). Ompelun lomassa olen siivonnut vaikka mitä, mm. patterin ja seinän välistä kaivoin kuusi lankarullaa, yhdet sakset ja yhden puolan. Samalla kaivelin ison kasan pölyä lattian ja seinän rajasta. Ihan vaan, ettei tarttis ommella. Korjasin myös paljon kaikkea, osan jopa ompelemalla, mutta eipähän ainakaan tarvinnut tehdä sitä, mitä olis pitänyt tehdä.

Sain C:n tekemään nukkekotiin yhden kolmesta uupuvasta kerrossängystä. Liimasin taustapuolelle hyllyjä. Nyt alkaa melko hyvällä mallilla olemaan taas se vanha osuus ja uus kerros kaipaa siis vielä väliseinän, kaksi kerrossänkyä ja ison pöydän, jonka äärelle mahtuis teoriassa 8 jättipäistä nukkea.

Mä otin jotain kuvia, mutten laittanut niitä koneelle, kun olen niin epäorganisoitunut. Oikeesti, kunhan saan myyjäiset pois jaloista niin sitten mä tulen takaisin kuvine ja kaikkine järkevine juttuineni...

Lauantaina oltiin sovittu menevämme synttäreille. Kenai sai tulla mukaan, joten päästiin molemmat lähtemään. Hauskaa. Missään kohtaa ei eds tullut sellasta oloa, että tekis mieli hannata. Ehkä se, et C tuli kans mukaan. Tehtiin Tanjalle hummusta ja kaupasta haettiin vielä ruislastuja, joilla dipata sitä. Oltiin ihan kauheesti myöhässä, kun mä aloin tuntia ennen juhlien alkamista vasta keittämään niitä papuja. Ja niissähän menee siis tunti, että ne kypsyy. Hyvä minä. Tuli hyvää, btw.

Tanjalla syötiin ja vähän juotiinkin (mä söin tosi paljon, pistin Chrisin hakemaan mulle varmaan kaksi kertaa lisää ja sit jatkoin pöydän naposteluantimilla) ja pelattiin hetken aikaa Pictionaryä. Se oli vähän hankalaa, kun se oli tietty suomeksi eikä C niin hyvin sitä osaa jne. Hauskaa oli kuitenkin. Oli ihanat juhlat, mutta sitten meidän oli aika lähteä kotiin, kun tuli uusi vieras ja Kenai alko haukkumaan kamalasti  ja edellsiestä vieraasta me jo tiedettiin sen verran, että Kenai vaan jatkaisi sitä haukkumista ties kuinka pitkään. Ja oliin me väsyneitäkin.

Eilen taas ompelin, korjasin Chrisin housutkin ties kuinka monetta kertaa. Sain oikeastaan kaikki aiemmin aloittamani pussukat ommeltua ja joitain uusiakin aloitin, vaikkei pitänyt. Mulle tulee aina sellanen olo ennen myyjäisiä, että tästä (ja tästä ja tästä) kankaasta asiakkaat varmaan tykkäis ja sit mun on pakko tehdä vähän kaikista kankaista ja sit loppujen lopuks ne ei menekkään kaupaksi vaan jotkut ihan muut...Mua oikeesti jännittää aika lailla noi viikon lopun myyjäiset. Kun mä olen kuitenkin aika erityylinen, kuin ne muut liikkeet. Tai ehkä mä vaan kuvittelen! Kauheesti pitäis kuitenkin saada vielä tehtyä! Muitakin kuin ompelujuttuja. Ja mulla niin tuppaa sitten ajatukset menemään siivoamisiin ja nukkekotiin ja kaikkeen muuhun. Eilen olisin ihan kauheesti halunnut lähteä jonnekkin, kirppikselle tai Vegemestaan.

Säikähdin nettikauppaboikottiani, kun tajusin, että multa puuttuu joululahjoja vielä. Periaatteessahan mun boikottini alkaa vasta ens kuussa, vaikka ehkä jostain muusta saatoin mainita. Joka tapauksessa tein vielä eilen yhden kirjatilauksen ja tänään yhden jutun mitä C olikin pyytänyt. Mun osalta pitäis kaikki tilaukset olla sitten siinä. Pinkkiksen suhteen en aio olla yhtä tiukka, mutta taas toisaalta, tuskin mitään ennen myyjäisiä kerkiäs kuitenkaan tulemaan, enkä usko että sen jälkeen niille nyt vähään aikaan tarvetta onkaan. Eli ehkä niitä koruosatilauksiakaan ei ole tulossa. KAnkaita ei ainakaan.

PEsin pyykkiä ja aloin vihdoin ja viimein pakkaamaan niitä halloween koristeita pois! Tänä vuonna en ostanut mitään uusia koristeita, pärjäsin vanhoilla vallan mainiosti. Chris teki jämäpuusta meille kyllä ne hautakivet.

Ollaan syöty sipsejä, dippiä, popcornia, suklaapatukoita (Jokerz ja Mahalo) ja Tanjalla karkkia, pikkukakkusia,

Ihan kiva ilma.

Aamulla poljin taas melkoisessa vastatuulessa töihin. Päässä tuntu silta ja jaloissa tuntu siltä. Tuli ylämäki ja edelleen vatstuuli, mikä vois olla sen pahempaa? No just se, että sen mäen laella on n. 100 metriä lähempänä työpaikkaa. Ei olis kyllä yhtään huvittanut tulla töihin tänään. Itseasiassa itse työ, sen kuormittavuus ja määrä on tällä hetkellä aika hyvällä mallilla. Mutta muuten ei kaikki ole ihan kohdillaan. Mutta ei siitä sen enempää.

Eilen tuli meidän joulukalenterit! Ta eilen hain ne postista, ekaa kertaa sellasesta pakettiautomaatista. Mihin enää ihmisiä tarvitaan? Vahtimaan koneita?

Olenkohan jo kirjoittanut joulukalenterista? Anopille niistä ainakin kirjoitin, ehkä se muistikuva liittyy sitte siihen. En tiedä koska mulla olis viimeks ollut suklaakalenteri, en muista että niitä olisin vegetaristiaikoinanikaan ostanut, muuten kuin lapsille. Nyt löysin Chocochilin Elinan avulla vegaanisen Fair Trade suklaakalenterin! Wohoo! Täältä! Kuusi kpl niitä näkyi vielä olevan, vielä ennättää nopeimmat!

Tilasin omat koko perheelle! Lapset oli kieltämättä vähän plääh, kun näytin noi. Ne tietenkin odottaa yli 20 euroa maksavia lego ja MLP ♥ kalentereita...Pinja kyllä toivo tavarakalenteria, mikä tarkoittaa sitä, että mä aina piilotan niille jotain pientä ja ne saa annettujen vihjeiden avulla niitä aamuisin ettiä. Mutta siinä on melkoinen homma ja kun niilla kuitenkin sitä pientä sälää on nurkat täynnä.

Sitte tuli Sick for cute paketti, jossa oli Chrisille joululahja. En kerro siitä sen enempää, kun tiedän sen välillä lukevan mun blogia google kääntäjän avulla. Mutta samalla mä ostin itselleni uuden t-paidan, kun mun 75 t-paitaa eivät olleet tarpeeksi söpöjä...

Mut nyt mä tein päätöksen, että ens kuussa (ja ihan tästä hetkestä alkaen) en tilaa mitään netistä. Kaupoissa mä en muutenkaan ravaa, niin se ei ole ongelma. Mutta ne nettikaupat... Lähteekö joku muu mukaan haasteeseen? En tarkoita, että kaikki tekee nettikauppalakon (varsinkaan, kun Pinkkis on just nettikauppa ;), vaan että tarttuu omaan "ongelmakohteeseensa" ja on kuukauden erossa siitä. Tai jotain. Tammikuu on kai yleisesti se "tiukan kurin kuukausi", mutta me ollaan sen verran tiukkaa porukkaa, että tehdään se jo joulukuussa, kun muut lötköilee :D Eli haastaako joku itsensä johonkin hyvään, mutta vaikeaan mun seuraksi?

Niin, semmonen kans, jonka osa varmasti jo tietääkin: Huomenna perjantaina on "Fur Free Friday" Turkiton Perjantai".

Tässä Animalian Vesan viesti:
Tänä perjantaina, 25.11., vietetään turkitonta perjantaita (Fur Free Friday; http://www.furfreefriday.com/). Turkittoman perjantain tarkoituksena on ottaa kantaa eläinten hyvinvointiin, turkistuotantoon ja turkissomisteisiin vaatteisiin muistuttamalla, että turkiksia me ihmiset emme tarvitse. 

Eläinsuojeluliitto Animalia haluaa turkittomana perjantaina muistuttaa, että myös pukeutumisvalinnoilla voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Turkisten ja turkissomisteisten tuotteiden jättäminen hankkimatta on hyvä viesti vaatevalmistajille siitä, että turkistuotteet eivät ole tarpeen.
Vinkkejä eläineettisiin pukeutumisvalintoihin löytyy Animalian Vapauta valinnoilla -kampanjan verkkosivuilta, osoitteesta http://www.vapautavalinnoilla.fi/ ja turkittomien vaateliikkeiden lista osoitteesta http://www.turkittomatliikkeet.fi/

Suomen turkistarhoilla viruu vuosittain yli neljä miljoonaa turkiseläintä. Animalian tavoitteena on lakkauttaa turkistarhaus Suomessa vuoteen 2025 mennessä, sillä turkistarhaus on mielestämme epäeettistä. Turkistarhoissa eläimiä pidetään pienissä häkeissä vailla mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen.
    Lisätietoa turkistarhauksesta löydät osoitteesta http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/turkisel%C3%A4imet   Animalian Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan löydät osoitteesta http://www.animalia.fi/turkistarhatonsuomi Lista turkittomista vaateliikkeistä osoitteessa http://www.turkittomatliikkeet.fi/ Animalian eläineettisten kulutusvalintojen kampanja on osoitteessa http://www.vapautavalinnoilla.fi/

Oikeesti mun olis pitänyt kait ite kirjottaa jotain, mut miks korjat jos se ei ole rikki...:) Mut siis oikeesti, kuka enää käyttää turkkia? Vanhat mummot. Iso ongelma on kuitenkin kaikki turkissomisteet, joita kuluttajat ei silleen miellä epäeettisiksi. Uskokaa pois! Kyllä ne on! Tehty ihan siitä samasta kuolemasta kuin turkiksetkin.
Turkki ei kuulu ihmisen ylle, alle eikä ympärille! Ainoastaan alkuperäiselle kantajalleen, jonka elinehto se on. No, poikkeuksena ehkä sitten tämän kaltaiset ihmiset.

Hei! Muistinpas! Sain kuulla, että liittymällä nyt Animalian jäseneksi saa loppuvuoden kaupan päälle! Eli jos nyt liityt jäseneksi vuodella 2012 saat tän loppuvuoden ilmaseksi! Kaikki loput nyt liittymään! Ja muistakaa tulla mulle kertomaan siitä, että mä saan teistä pisteen PKS -ryhmälle :) Meillä on siis leikkihenkinen (oikeesti veren maku suussa) kilpailu eri jaostojen kesken siitä, kuka hankkii tiettynä ajanjaksona eniten uusia jäseniä. Voittajat saa sit ihan hillitöntä hehkutusta. Ja meidän piti jokaisen PKS- tyypyn hankkia vähintään yksi jäsen ja mä oon niin hyvä myyjä, et mun saldo on 0. En mä kuitenkaan teitä sen kilpailun takia houkuttele, vaan ihan oikeesti uusia jäseniä tarvitaan! Yksin on tosi hankala muuttaa maailmaa, mut yhdessä me varmasti pystyttäis siihen!

Mulla ei ole huomenna perinteinen työpäivä, voi olla etten postaa silloin laisinkaan. Tai ehkä yllätän ja postaan tuoreiden kuvien kera kotoota. Mä en ole vieläkään tehnyt sitä tatuointi postausta, muistan sen kyllä!

Moi nyt! Ihanaa kun on torstai!

♥ Raisa

...ja maailma pelastui. Sen pituinen se.

Toivottavasti lukijat ovat jo oppineet minusta ja kirjoitustyylistäni sen verran, että ymmärtävät minun laskevan leikkia tosta maailman pelastamisesta, ihan vaan siksi koska mun on niin hankala olla "vakava" kun on vakavista asioista kyse. Ja huumorin avulla jaksaa taas paremmin. Tai jotain. Ihan sama. Mut siis se, että pilkkaa en tee.

Ihan eka muistustus vielä Eettisistä!

Ite olen kerran ollut siellä asiakkaana (vai kaksi kertaa?) ja tykkäsin ihan hurjan paljon! Joulussa, samoin kuin matkoilta kotiin palatessa, on kuitenkin vähän semmonen lahjomisen pakko, tai siis ihan joku voi oikeastikin haluta ostaa ja ostetaan tarpeeseen ja silleen. Mut jokatapauksessa, tuolta Eettisiltä ostaessa ostaa pieneltä, eettiseltä yritykseltä, eikä joltain jätiltä joka voittoa tavoitellessaan ryövää ja raiskaa kaiken mikä tielleen osuu. Ja siellä on myös Pinkkis ♥. Sinne siis!

Ja sitten, kun ei mulla ole oikein kerrottavaa mistään tekemisistäni (ompelua, silitystä ja tilauksien tekoa -  Madebyssä isoin kertatilaukseni! Kiitos Mirri!) niin ajattelin takertua yhteen tai kahteen eilen lukemaani asiaan. Nimittäin Helen -lehdessä (Helsingin Energian asiakaslehti) oli mielenkiintoisia faktoja. Epäsuoria lainauksia niiden uusimmasta lehdestä: suomalainen liikkuu keskimäärin 42 km vuorokaudessa, tästä 32 km ajetaan henkilöautolla. Keskim. työmatka on reilut 13 km yhteen suuntaan. Jotenkin ihan järkkyä! Olen kyllä tästä lähtien sitä mieltä, että bensa sais olla tuplasti kalliimpaa. Me ei näköjään yhtään viittittäis vaivautua ja mennä pyörällä/bussilla/junalla. Mun työmatka on reilu 15 km yhteen suuntaan ja mä oon oikeesti maailman laiskin ihminen liikkumaan ja silti mä pyöräilen sen. En tykkää erityisemmin pyöräilystä, mutta kun sillä pääsee nopeesti, ekologisesti ja kuitenkin suht vähällä vaivalla paikasta toiseen, niin sehän alkaa olemaan jo todella ihanteellinen kulkuväline. Ja kun sen voi uupumuksen iskiessä ottaa myös junaan! siinä artikkelissa oli vielä, että ihanteellista olis, jos vois asua työpaikkansa lähellä. Mulla on vähän outo elävä esimerkki tästä...yhdet meidän naapureista (oikein mukava ja semmonen liikunnallisen oloinen perhe) lähteen aamuisin aina autolla, joskus oon nähnyt sen naisen kyllä kävelevän. Ei siinä mitään, niin tekee keskimäärin kaikki. Mut sit chris kertoi nähneensä minne ne ajaa...ne on töissä samalla kadulla, n.100 metrin päässä olevassa autoliikkeessä! Mä en todellakaan uskonut, mut C sanoi nähneensä niiden menevän sinne usein. Mitä ihmeen järkee? ei kukaan voi olla noin laiska, oikeesti!

Samaisessa lehdessä oli (tää on vähän hassua!) ammattijärjestäjän ei haastattelu vaan miksikä sitä sanotaan, artikkeli semmoisesta. Se siis pistää ihmisten asioita ja tavaroita järjestykseen, kun ne ei ite enää pärjää tavarakaaoksessaan...(osta! osta! osta!) Se mistä mä haluan täällä mainita oli se mitä itekkin aika paljon teen, nimittäin tavaramäärän tiedostaminen. Käy vähän läpi niitä varastojaan ja käyttääkin niitä uuden ostamisen sijaan. " Kun ihmiset tajuavat, kuinka paljon heillä on tavaraa jo ennestään, heidän ostoskäyttäytymisensä muuttuu. Usein shoppailu vähenee silminnähden." Mulla ainakin toimii :)

Mutta joo, ei sitten muuta. Toivottavasti kaikki myös ymmärtää, etten mä saarnaa, enkä missään tapauksessa ajattele, että olisin itse näissä asiossa jotenkin ylitse muiden. En tod! Haparoiden otan sellasia "kukonaskelia" (muistaako kukaan, joskus lapsena näitä oli, ehkä ne liitty johonkin peliin, kukonaskeleet on kuitenkin niitä, kun toisen jalan kantapää laitetaan kiinni toisen jalan varpaisiin :)

♥ Raisa

heivaanmoi

En muista kerroinko jo, että viime viikolla mun poikaa ammuttiin sellasella typerällä softiksella koulun pihalla selkään ja jalkaan ja sitä edelsi uhkailu, jonka seurauksena pieni poikaseni lähti karkuun ja sai siis ne kuulat selkään ja jalkaansa. Kaikki tämä, koska oli Kettusten mahtailevaan tyyliin esitellyt tunnilla 11 euroaan...hitto, ihan oikeesti. Yksitoista -piip- euroa! Mä kuulin tästä vasta seuraavana päivänä, itse en siis huomannut pojassa mitään erikoista, ja mä oon kuitenkin melkonen kyylä tollasten asioiden suhteen. Perjanataina soitti reksin puhelimesta ja kerto. Maanantaina juttelin reksin kanssa, koulu on hampaaton, kun kyse ei ollut kouluajalla tehdystä rikoksesta/rikkeestä. Jos teillä on lapsia, te voitte kuvitella mitä minä haluaisin sille uhkailija-ampujalle tehdä...koska se on väärin ja minä olen nynny, tein rikosilmoituksen. Elämäni ensimmäisen. Paljon taas isoja ekoja kertoja, kun oli se sairaslomakin. Mä tein sen ilmoituksen, jotta molemmat pojat tajuaa, että hitto soikoon ketään ei uhkailla ja ammuta ilman seuraumuksia.

Eilen illalla, kun tulin kotiin naapuri röökas omalla puolellaan ja heitti tumpin meidän puolelle. Ja se todellakin näki minut. Kun se sitä vähiten odottaa, mä aion kipata rekkalastillisen koirankakkaa sen pihalle...

Mä kerroin niistä teiniblogeista, joita luen. Siis ihan vaan siksi kun ne asuu hetken Japanissa. Mulla tietenkin kesti oma aikani päästä ajantasalla ja sitten ihmettelinkin, kun ei enää ollutkaan luettavaa. Mulle, todella vainoharhaselle ihmiselle, tuli semmonen olo, että niitä olis varoitettu jostain "vanhemmasta naisstalkkerista"... just joo...ei kai sit ollut, kun nyt tullut joitakin päivityksiä. Ihanaa, kun olin saanut Blythe -aiheisen kommentin! Mä vastaan sun kommenttiin vielä tarkemmin, käy jossain vaiheessa sieltä katsomassa. Siis niistä kommenteista.

Eilen syötiin  Chrisin uudella ohjeella tekemään dalia. Tosi hyvää! Siinä oli ravintolaruoan henkeä! Mutta se johtui, kun C oli saanut joltain luokkakaveriltaan minttua ja vinkkejä dalin tekemiseen. Sillä on vaikka minkä maalaisia luokkakavereita :) On niin hienoa, että sillä on "omia" ihmisiä!

Ettei mene ihan liirun laarum, ajattelin paljastaa teille jotain ihan kamalaa! Se liittyy maailman pelastamiseen, johon mä olen erikoistunut. Olen tehnyt erittäin karun havainnon, josta kukaan ei tule tykkäämään, tai ainakaan semmonen keskiverto, peruskasvatuksen saanut henkilö ei tule tykkäämään. Pohjustusta (koska safkista on vielä vähän jäljellä) Nythän on tosi pinnalla kaikki eko -jutut, eikös totta. Hirveesti tuotteita, jotka on toinen toistaan "vihreämpiä". Kierrätetään ja tehdään entistä vähemmän energiaa vieviä taulutelkkareita, sähköautoja, lahjapapereita uusiopaperista jne jne...Näitä ostamalla maailma pelastuu ja me voidaan silti näyttää tosi hyvälle, käyttää makeita vaatteita, olla hip ja  kaikki on ihan tosi hyvin.
Oikeesti, me pystytään pelastamaan maailma ainoastaan sillä, että me vähennetään meidän kulutusta! Tämä on totuus, jota kukaan markkinointikoneistossa pyörivä ei halua sinun kuulevan!
Meillä länsimaalaisilla ihmisillä on niin hirveen paljon kaikkee, et me oikeesti pärjättäis ihan varmasti niillä vaatteilla mitä meillä nyt on kaapissa ja pyykkikorissa ainakin 10 vuotta (ei ehkä chris, kun sillä ei juurikaan ole ehjiä vaatteita) ja silti me vaan ostetaan ja ostetaan uutta uutta uutta! Aina vaan parempaa ja entistä ehompaa. Itekkin tilasin just kaulaliinan, kun oli niiiiiin söpö. Ja halpa. Kukahan senkin on tehnyt ja paljonkohan sille jää siitä reilusta kymmenestä eurosta, jonka mä siitä maksoin?
Mä katoin hetki sitten yhden tosi mielenkiintoisen video, laitan linkin, jos tekin haluatte katsoa. Jos ette halua, niin yhden mielenkiintoisen faktan sieltä poimin teille, nimittäin amerikkalaisten onnellisuutta kun on mitattu, niin selkeä käännös laskuun on tapahtunut 50 -luvulla, samoihin aikoihin kun markkinamieehet ovat alkaneet hokemaan, että vasta käyttämällä tätä tiettyä tuotetta meistä tulee kauniita/rikkaita/vähemmän haisevia/mitä milloinkin tavoitellaan...Raisan logiikalla vedenpitävä loppulauselma: Vähemmän mainoksia=enemmän onnea.

Käykää nyt silti Pinkkikseltä jotain ostamassa, kun on joulukin tulossa ;)

♥ Raisa

Kuva Japanista.

21.11.-11, maanantai, ruokatauko, Helsinki, Pitäjänmäki

Bloggaa ahtaen samalla kitaansa pizzaa (valmis pakastepohja, valmis kastike, turvotettu ja maustettu soijarouhe, Teese -mozzarella juusto) ja uuniperunaa (täytteenä soijanakkia, Teese -nachojuustoa ♥ ja seitanleikkelettä). Eli siinä kans aika pitkälti mitä ollaan syöty. Perjantaina syötiin vasta joskus xx myöhään, kun ensin leivon Ravintolapäivän Vege Kahvilaan ja sitten vein leipomukset Alppilaan ja sieltä Vegemestastaherkkuja hakemaan. Lassi reppana oli nukahtanut jo meitä odottaessa. Heräs kuitenkin syömään edes vähän. Syötiin Istambul -annos, eli sitä vege kebabia perunoilla. Nam.

Olin tehnyt itselleni tehtävä-listan viikonlopulle, mutta...olin onnistunut hukkaamaan sen, ja näin ollen olin listasta vapaa ;)

Lauantaina käytiin siellä kahvilassa, mä söin keksin (jonka olin itse tehnyt :) ja juustokakkua. Aivan ihanaa. Ohje Animalian uudesta herkkuresepti vihkosesta. Siivosin yhden vessan. Todella hyvin. Nyt saatan ohimennen kurkistaa sisään, kun on niin kivan näköinen.

Se on taas tää sama vessa, mut nyt siellä on uutta noi hyllyt.








Varmaan jotain muutakin tein lauanataina, mut en kuitenkaan mitään sellasta mitä olis pitänyt. Laiskottelin ja siivoilin kaikke a mitä ei olis pitänyt.

Sunnuntaina hain Pinjan partioleiriltä, sillä oli ollut kivaa. Yhdessä mentiin käymään Hesyn kirppiksellä, ensinnäkin viemässä sinne mun tavarankarsimisurakan satoa ja toisekseen tekemässä tyhjäksi mun tavarankarsimiseni...kyllä mä oikeasti jotain maltoin olla ostamattakin! Mutta en kaikkea. Ostin mm. 4-6 paria tosi vanhoja polvisukkia (sellasia mummojen, ohkasia, sähkönsinisiä, tosi makeita) ja sukkahousuja, 2 sylvanian families hahmoa (toinen oli kaljuuntunut myyrä - tosi söpö ja iljettävän tuntunen, silleen uteliaisuutta herättävällä tavalla), taas yhden hyllylokerikon, taustalla peili ja lasiovi (edellinenkin edelleen lattialla, kun en ole keksinyt paikkaa sille, tästä uudesta puhumattakaan), pukupussi ja joitakin kankaita Pinkkikselle, pienen pieni vp kylpyamme Pinjan nukkekotiin, ruukku bonsaille (ei ole bonsaita, mutta japanista otettu tammenterho mullassa, josko siitä jotain kasvais ja sais leikittyä, että se olis bonsai), vanha karkkirasia, jossa ompleu (tiedetään) lankoja ja vermeitä ja sokerina pohjalla - lohen mallinen ja näköinen patakinnas. Ihan huippu! Toivoisin, että niitä olis kaksi jotta voisin käyttää niitä lapasina! Kalat on niin hienoja!

Muuten sunnuntaina olen ollut toimeliaampi, ainakin ompelun suhteen, sain aikas paljon ommeltua, mutta hirveesti on vielä ommeltavaa, ettei tässä lepäilemään sovi langeta! Katottiin Pinjan kanssa E.T., Lassi oli kattonut sen jo yksinään. Mä kyllä nukahdin. Hyvin on aikaa kestänyt, ens vuonna 30 v. sekin leffa!

Mutta...asiaan! Eli hyväntekeväisyyspostaus. Tai ei se kyllä aina ihan sitäkään ole, sen voi joku kokea loukkaavana, jos sanon että on hyväntekeväisyyttä asioida liikkeessä x. En sitä tarkoita...nyt se alkaa taas...sanat katoilee kun olis asiaa. No, nyt ainakin tällä kertaa mun molemmat kohteeni ovat hyväntekeväisyyttä, joten voin sanoa hyväntekeväisyyspostaus!

Olette varmaan kuulleet Aasian karhutarhoista? Mä itse tiesin, että karhuja vangitaan niiden erittämän sapen takia. Mut sen enempää en oikeastaan aiheesta tiennytkään. Kunnes luin Salla Tuomivaaran kirjoituksen käynnistään karhujen turvakodissa. Täällä   tuo avartava teksti!
Tässä lyhyesti. Miksi? Kiinalaiset käyttää sitä lääkintään. Miten?  Alkuun ne vaan kylmästi tappoi karhun ja otti siitä sen pienen määrän sappea mitä siinä sillä hetkellä sattui olemaan. Mut sit niiltä meinas loppua sappitehtaat ja ne äkkäs, että pitämällä karhu hengissä siitä saa koko sen eliniän (kymmeniä vuosia!) ajan sappea. Hitot siitä, että siihen eläimeen sattuu, se elää koko elämänsä häkissä, johon se kirjaimellisesti kasvaa kiinni.
Sen verran pahalta tuntui, että tiesin nyt olevan oikea aika ottaa ruskea maailmanparannus-viittani käyttöön! Vaikkakin Haumau olikin saanut suurimman lahjoituksen tässä kuussa, jäi silti tälläiseltä keskituloiselta tantalta joitakin euroja tilille, jotka pystyin laittamaan Animalian "Karhuryhmän" tilille. Samalla tiirailin noita kannastustuotteita, mutta ajattelin ostavani ne sitten toimistolta. Paikan päällä niitä katseltuani en ollut ollenkaan vakuuttunut niiden laadusta. Mä oon oikeesti pahoillani tämän sanomisesta, ei ole semmoinen asia jota haluaisin kritisoida, mutta kun tämmönen totuudentorvi (hahhaha!) kuitenkin olen, niin kerron oman mielipiteeni. Eli kalenterit ja um...oisko ollut ehkä muistikirja (molemmat olisin halunnut ens vuodelle) oli ihan tavis tuotteita, joiden kanteen oli liimattu kuva karhusta. Ja liima alkoi nyt jo pettämään.  Saati sitten kun se olis ollut puoli vuotta käytössä. Ja lisäksi olsiin toivonut enemmän iloisia kuvia pelastetuista karhuista! Joten en sitten ostanutkaan niitä tuotteita. Menin sitten emojärjestön nettisivuille ja sieltä löysinkin vaikka mitä! Lahjapuotiin! Mä itse maksoin Paypalilla, mahdollisuus olis myös johonkin pacnetiin tms. en muista enää tarkalleen. Tilauksen pystyy tekemään myös puhelimitse, samoin maksun hoitamaan. Sillon pitäis soittaa joko Englantiin tai Saksaan. Ja varmaan sit puhelimitse antaa ne maksutiedot. Eli ilman luottokorttia ei tule onnistumaan. Myös Karhuryhmän kautta pystyy ainakin joitakin AAF:n tuotteita tilaamaan, ja siellähän maksu onnistuu myös perinteisemmin keinoin. Eikä pidä unohtaa Eettisiä Joulumyyjäisiä parin viikon päästä, siellä varmasti on myös näitä tuotteita myynnissä! Ite tilasin ainakin seinäkalenterin, muistivihkoja (myös lahjaksi) ja jotain. Postikulut oli hyvinkin kohtuulliset. Kaupan päälle hyvä mieli :)

Eilen aloin pitkästä aikaan työtämään nukketaloa! Maalasin ja tapetoin (ihan päin helvettiä, sillä luulin seinää katoksi ja pieleenhän se meni...) Raivosin hetken ja kiukuttelin tovin (ärsytti ihan sikana, etten voinut syyttää siitä Chrisiä), löin hanskat naulaan, rauhotuin ja tapetoin uudestaan. Katto jäi maalaamatta, mut mitä sitten. Vähän laitoin joitain huonekalujakin paikoilleen. Oli se vaan kivaa :)
 

Kaikki tytöt (paitsi Baka, joka ei vieläkään kotiutunut...) omissa kodeissaan, siis näette miten ne tulee sijoittumaan. Kun teitä kuitenkin kiinnostaa!  Kaksi ylintä kerrosta on yhtä isoa asuntoa, jossa asuu yht.7 tyttöä, kaikki opiskelijoita.

Moi ny. Hyödynsikö kukaan Ravintolapäivää? Ai nii! Uus lukija! Jee! Tervetuloa!! Toivottavasti viihdyt!

♥ Raisa

Daavid vs. Goljat

Heips.

Olen kertonut siitä meidän onnettomasta keittiön vesivahingosta. Sehän ei vieläkään ole valmis, yksi kolmesta tarjouksesta saatu. L&T hoitanut kuivatuksen ja niinku sen perus homman. Ihan alkuunhan meillä oli joku toinen firma, joka teki sen kartoituksen. Vakuutusyhtiön lähettämänä. Ne olis tehneet koko jutun, mutta kyllästyin odottelemaan niiden yhteydenottoa, joten kun asiasta muistutettuani joku vaivautu soittamaan olin sitä mieltä, etten halunnut asioida heidän kanssaan. Joten soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin olisko niillä suositella jotain muuta firmaa. Mokomat suosittelivat L&T:aa. Laitoin saman tien netin kautta tilauksen kuivatuksesta ja kaikesta siita roskasta mitä vaaditaan, että saadaan keittiö takaisin kuntoon. Meni yli kuukausi, jonka aikana laitoin sähköpostia, soitin asiakaspalveluun ja vielä palaute -toiminnon kauttakin laitoin pyyntöä ottaa minuun yhteyttä. Lopulta sitten joku vaivautui soittamaan. Saatiin mies korjaamaan ja kuivaamaan. Kuivurista minun piti soittaa kun oli mennyt jo kolme päivää sovitun ajan yli...
Tässä kohtaa aloin asiomaan työnjohtajan tms. kanssa, sillä haluttiin "tasoparannus", eli muovimaton sijaan kaakelit ja lattialämmitys. Työnjohtaja (oikein mukava mies) tuli käymään, mittaili jne. Lupasi ottaa yhteyttä tarjouksen tiimoilta. Parin viikon päästä hän soitti ja kysyi oliko tarjousta vielä tullut. Kerroin ettei ollut. Meni pari viikkoa, kyllästyin lopulta odottamaan, otin yhteyttä kahteen muuhun firmaan tarjouksen merkeissä. Eilen sitten laitoin vakuutusyhtiölle pari laskua, jotka oli kuivatuksesta minulle sopimuksen vastaisesti lähetetty. Kirjoitin hyvin asiallisen viestin, jonka loppuun laitoin pienen yhteenvedon L&T:n hitaudesta ja siitä kun koko tuon ajan meillä ei ole ollut keittiössä vesipistettä, eikä tiskikonetta käytössä, että pesemme tiskit kylppärissä, jonka seurauksena allaskaappi on kastunut pilalle. Ihan loppuun vielä toivomus, etteivät he enää suosittelisi Lassila & Tikanojaa kenellekkään. Laitoin viestin siis vakuutusyhtiölle, ja lisäksi kopion L&T:n asiakaspalveluun, kunnes tajusin ettei se sieltä liikkuisi kuitenkaan yhtään mihinkään, niin kuin eivät muutkaan viestini/pyyntöni. Joten keksin kuningasidean - laitoin kopion viestistäni myös L&T:n toimitusjohtajalle! Hah!

Ei kestänyt kauaa kun puhelimeni soi ja siellä oli ko. työnjohtaja kovin kovin pahoillaan! Hän otti kaiken syyn niskoilleen, vähän selitteli jotain kiireistä ja sairauspoissaoloista, mutta onneksi aika vähän. Hän lupasi hankkia ja  tulla itse asentamaan meille uuden allaskaapin kylppäriin (joka ei siis mitenkään liity tähän vakuutushommeliin, mutta mainitsin siitä siis siinä viestissäni), valvoisi että kaikki työt mitä he meille vielä tekevät (tarjouksenkin antoi, mutta se oli huomattavasti kalliimpi, vaikkakin sanoi alentaneensa hintaa) tehdään ajallaan, he vaikka paikovat töitä kellon ympäri, jos me niin haluamme...

Ja kun mä niin pitkään ruikutin ja ruikutin, että joku tulis tekemään jotain...tietämättäni, että ruikutin aivan väärälle henkilölle ;) Mulla oli oikeesti niin hyvä mieli tosta koko päivän! Kunnes illalla mulle tuli paha mieli sen työnjohtajan puolesta. Kun se oli kuitenkin niin mukava. Ja nyt se oli mun takia saanut huudot. Eikä! Eihän se mun takia niitä saanut, kun oman aikaansaamattomuutensa. Minä vain toin asian ilmi. Paitsi ettei sillä tietenkään ollut mitään tekemistä (?) sen alkuajan vetkuilun kanssa.

Eilen oli siis PKS tapaaminen. Alkuun oli jäsenhankintakoulutus. Jonka minä koin täysin turhaksi. Minusta ei ole pöydän pitäjäksi, eikä siten siis jäsenten kalastelijaksi sitä kautta. Siellä sanottiin, että pitää välillä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, mä menen sen alueen ulkopuolelle joka kerta kun poistun kotoota mennäkseni töihin, joten en halua sitä vapaaehtoistyössäni. Itseni tuntien mä en kauaa jaksais Animalian riveissä olla, jos mun pitäis siellä tehdä jotain itselleni epämieluisaa. se siitä sitte.

Sen jälkeen meillä oli normikokous. Käsiteltiin enimmäkseen tulevia tapahtumia, joita onkin ihan kauheesti nyt loppuvuodelle! Paljon päällekkäisyyksiä! toivottavsti selvitään niistä kaikista! Mä tunnen itseni jotenkin niin turhaksi siellä välillä, kun mulla ei ole aikaa osallistua niin paljon kuin haluaisin. Mä olin löytänyt Halvan tehtaanmyymälästä vegaanisia marmeladeja, joita vein kokoukseen. Mulla oli kauhee nälkä, joten ahmin niitä. Mut ei niistä tullut edes paha olo!

Kotiin polkiessani hehkutin vielä isälle tota sähköpostia sille toimarille, kun arvasin sen arvostavan tollasta :)

Kotona oli lapset, pitkästä aikaa (ovat olleet taas paljon isällään, Pinjalla samat sukat jalassa kuin missä olin nähnyt sen edellisenä päivänä...) oli ihana niitä rutistella. Pelattiin Unoa (ei P kun ei ollut tehnyt mitään hommiaan ajallaan)


Illalla vielä ompelin (haa! kerralla oikein!). Kiire tulee, jos meinaan saada paljon myytävää myyjäisiin!

Tänään aion leipoa Animalian Vegaanisen Kahvilaan, joka on pop-up ravintola huomenna Ravintolapäivänä, klo 13-19 (?) Resiinakadulla/kujalla Jossain Ärrä -talossa tms. (ei millään jaksais nyt etsiä sitä linkkiä) (etsikää itse!) Siellä on paljon kaikkea ihanaa syötävää! Ollaan itsekin menossa sinne asioimaan! Ooh! Ehkä ensiks mennään Vegemestaan ja sitte jälkkärille sinne! Mmmm. Ihanaa olla vegaani! Muutkin kuin vegaanit voivat tietenkin myös nauttia naista ihanista herkuista! Minä itse olen tekemässä Hävyttömiä (kookos-suklaabrowniesseja) sekä mpvoi-suklaakeksejä (suklaa ja kaakao ja sokeri reilun kaupan, jauhot ja kookosmaito luomu)

Huomiselle siis suunnitelmissa kahvilassa käynti ja hillitöntä ompelemista! Toivottavasti saan pian tilaamani koruosat, jotta pääsen niitäkin työstämään!
Tällä viikolla tein pienen sukelluksen kangaskaappiini...kyllä mulla on niin ihania kankaita ♥ En ole pitkään aikaan tilannut uusia, enkä aio tilatakkaan, kun yritän vähän edes saada nykyisiä käytettyä. Ja muutenkin haluan vähän enemmän panostaa "Vihreään" Pinkkikseen, eli lisätä kierrätysmateriaaleista (siis oikeesti kyllä uusiokäyttöön otetuista) tehtyjä pussukoita!

Varasin just Pinjalle kampaaja-ajan pormestarin itsenäisyyspäivän tanssiaisia varten. Jostain pitäis vielä mekko kehittää...inhoon juhlavaatteiden hankintaa. Ne on kalliita ja ja niitä käytetään kerran tai kaksi. Täytyy kattoa jos multa löytyis jotain, kun ollaan melkein saman kokoisia :)

Ruoka: Ranskalaisia ja "BLT Sandwichiä" Nam. Chris teki sen kyllä tofusta, ei tempehistä.

Mä teen maanantaina sen hyväntekeväisyys -postauksen, kohde on löydetty!

Koitan muistaa tän jälkeen laittaa uudet "tykkää toiminnot" kun alkaa ykssarviset kyllästyttää...

Tervetuloa myös uudelle lukijalle, Mirrille! ♥ Minun mittapuuni mukaan jo huikea määrä lukijiota! Vastaan piakkoin myös tuoreimpiin kommentteihin! Ne on niin ihania! Yritän joskus saada aikaseksi sen, että yrittäisin selvittää miten te saatte halutessanne tiedon kun olen vastannut kommenttiinne, ettei tarvii käydä niitä kärkkymässä. Mut ei nyt. Kiire! Safkis loppuu. Köyhät eväät. Onneks on perjantai niin jaksaa.

Todella ihanaa viikonloppua, erityisesti kaikille niille jotka jaksavat lukea mun blogia, vaikkei minusta pitäisikään ;D Hassut, hittoako sitten luette! ;) Eikä, todella ihanaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Todella simppeli ja helposti toteutettavissa oleva viikonloppusnäkki: Estrellan Herkku Chipsejä, kaksi pussia Estrellen Holiday dippiä ja 500 g purkki Alpro Soya maustamatonta soijajogurttia. Kur!

♥ Raisa

Omepelua, ihan oikeesti...mä olin kauppiksessa ryhmän nopeimpia oikeinkirjottajia

Ja nyt kaikki kirjaimet hyppii pois paikoiltaa ja menee ihan miten sattuu...No, koittakaa taas kestää!

Taas uusi lukija!! Itse asiassa kaksi, viimeksi hehkutin 38:tta (vai :ttä?) lukijaa ja nyt onkin jo 40! Wohoo!! Ihanaa! Ja tarkiotan siis rekisteröityneitä lukijoita. Vierailijoita on huomattavasti enemmän. Parhaimmillaan hipoo 200 kävijää päivässä. Nyt selkeästi laskussa, kun en viime viikolla kirjottanut moneen päivään. Mokoma laiskimus.

Eilen vein siis Kenain sinne hammaslääkäriin. Ja illalla töitten jälkeen sieltä hain. Kauhee kikkailu sinne menemisessä. Ensin aamulla autolla Puistolan asemalle, junalla keskustaan, sieltä kävellen el.lääkäriin, sieltä bussilla töihin ja sama toisin päin takasin. Kenai oli haettassa ihan eri koira. Tosi tokkurainen ja reppana. Juna-asemalla pelkäs kaikkia ääniä ja kun vastaan tuli toinen koira, Kenai siirtyi mun taakse turvaan. Sain sen kotiin ja siellä se pötkötteli, nukkumaan mentäessä alkoi jo vähän sitä tuttua Kenaitakin tulemaan esiin :) Aamulla oli ihan entisellään. Paitsi tietenkin sen suu, sieltä puuttuu kolme hammasta ja tilalla on tällä hetkellä tikkejä ja varmasti turvotusta ja muuta. En ole sinne kurkkinut.

Kuten jo aiemmin sanottu, animalian tilaus on valmis (toimitan tänään kun olen muutenkin toimistolle menossa), eikä siihen uuteen asiakkaaseen liittyen ole vielä kankaat tulleet, joten saan ommella oman mieleni mukaan. Se on niin hauskaa. Mä oikeasti tykkään ommella, kunhan mun vaan ei TÄYDY ommella :) Kyllä se välillä on puuduttavaa, mut silloin jos saan tehdä sitä pieninä paloina, niin se ont osi mukavaa. Ja erityisesti silloin, kun ei ole aikarajoja ja voi hyppiä projektista toiseen :)

Omepelusta (just joo, toinen sana jota en saa kertarykäisyllä oikein) innostuneena ajattelin kertoa vähän Pinkkis -kolikkokukkaron synnystä!
Jotta minulla on asiakkaalle tarjota tämä

tarvitaan aika paljon eri vaiheita. Ja tätä prosessia minä haluaisin vähän valottaa. Ja laittaa vertailun vuoksi hinnaltaan samanveroisen maksuhuomautuksen, eli 5 euroa on yleinen, ei perintätoimiston, perimä maksu muistuslaskusta. Eli siitä hyvästä, että ne lähettää sulle laskun uudestaan maksat saman kuin Pinkkis -kolikkokukkarosta.

1. vaihe: aineksien hankinta: Kolikkokukkaroon tarvitaan lankaa, tukikangasta (molemmat Eurokankaasta, joskus lanka kirppikseltä), vuorikangas (kirppikseltä), vetoketju (jenkeistä) ja päällikangas (usein jenkeistä tai japanista, joskus Eurokankaasta tai kirppikseltä). Kankaiden ja vetoketjujen suhteen teen tilauksen netissä, kirppareita muutenkin kolutessa tulee samalla hankittua vuorikankaita, joskus täytyy erikseen lähteä hakemaan ja se ärsyttää. Tukikankaan ja langat haen aina erikseen.

2. vaihe: esivalmistelut. Elokuvia katsellessa silitän tukikankaan ja varon polttamasta itseäni. Seuraavan elokuvan aikana kaavoitan sekä vuori- että päällikankaan. Aiemmin Chris leikkas ne minulle, enää sillä ei koulun takia ole aikaa eikä mielenkiintoa. Joten minä leikkaan osat itse. Vuorikankaan leimaan Pinkkis -leimalla.

3. vaihe: lisää esivalmisteluita. Valitsen sopivat kangasparit pussukoihin (olen siis erityisesti tykästynyt tekemään pussukoita, jotka eivät ole tehty samoista kankaista, vaan niine ttä ovat puoliltansa erilaisia), samalla valitsen sopivan vetoketjun.

4. vaihe: Ompelu, osa 1 (jouduin kirjoittamaan kahdesti,e ttä sain oikein) Ensin on kolme vaihetta, jotta päästään tähän


5. vaihe: Silitys, osa 1

6. vaihe: Ompelu, osa 2

7. vaihe: Trimmaus osa 1 ja pussukan kääntö oikein päin (aiemmin C teki tämänkin, muttei enää)

8. vaihe: Ompelu, osa 3

9. vaihe: trimmaus 2 ja vuoren laitto omalle paikalleen

10. Silitys ja mahdollinen koiran- ja pupujen karvojen poisto sellasella rullateippi -jutulla. Ja ei kun pussukka myyntiin. (joko myyjäisiin tai sitten kuvauksen ja kuvankäsittelyn kautta Madeby:hin, tai Pinkkiksen yhteistyökumppaneille)

Melko lailla hommaa yhden vitosen eteen :) Tietenkään mä en enää tee niitä yhtä kerrallaan, vaan sarjatyönä hillittömän läjän. Tarkoitus ei ole valittaa tai mitään, mut kyllä se välillä mietityttää, et miten ihmiset on valmiita maksamaan eri asioista ihan eri hintoja. Esim. meidän keittiön lattian laatoitus, lattialämmityksen laitto ja yhden patterin poisto maksais yhden tarjouksen mukaan n. 4 300 €. Mun pitäis tehdä 860 kolikkokukkaroa saadakseni kasaan toi summa. Mutta tietenkään se ei riittäis, koska meneehän mulla ihan hillittömästi myös kangasta ja kaikkea muutakin 860 kukkaron tekemiseen. Eipä siinä, en mä tätä rahasta tee, vaikkakin se on oikein kiva lisäpotku. Mä olen ihan näihin päiviin asti elätellyt jotain kummallista haavetta siitä, että Pinkkis tulis korujen, ompelusten ja kirjojen voimin minut elättämään. Mut nyt oon jotenkin herännyt jostain monivuotisesta unesta ja tajunnut,e ttei se näillä mun jutuilla ainakaan onnistu. Sama juttu sen nykyisestä työpaikasta lähtemisen kanssa. Turhaan mä itseäni kiusaan sillä, että mietin jotain vaihtoehtoja. En mä täältä mihinkään lähde, muuten kuin muuton myötä. Tai sitten tietenkin jos mut pistetään pihalle. Onneks se on Suomessa niin hankalaa! Mä jatkan Pinkkistä omaksi ilokseni, mutta laajenemis -ja muut haaveet jätetään muille. Näin siis ajattelee järkiminä, se toinen jatkaa haaveilua. Ehkä jos Chris sais todella hyvän työpaikan, mikä on melko lailla utopistinen haave sekin. Vähän masentavaa. Meille ei näillä näkymin tulekkaan sitä mun vuosikausia haikailemaani ruudullista keittiönlattiaa ja keittiötä, josta olis pääsy takapihalle (meillähän patteri on jälkikäteen asennetun oven edessä, niin ettei siitä voi kulkea), vaan palataan takas muovimattoon, koska se on se mitä vakuutuskorvaa.

Vakuutuksesta puheenollen, laitoin hetki sitten niille s.postilla pari laskua, jotka tulleet L&T:lta. Lisäksi laitoin pienen, erittäin asiallisen, vuodatuksen siitä, miten huonosti heidän suosittelemansa L&T on tota remonttia hoitanut. Lopuksi esitin toiveen, etteivät he enää kenellekkään suosittelisi ko. firmaa. Ja sit mä sain hienon idean! Mä laitoin sen kirjeen myös ko. firman asiakaspalveluun JA toimitusjohtajalle! Ha!

Eilen tosiaan ompelin ja lopuksi katsoin elokuvaa samalla kun leikkelin vuorikankaita. Tänään illalla Animalian PKS -tapaaminen, joten en pääse jatkamaan kankaiden leikkuuta. Ja huomenna pitäis leipoa ravintolapäivän leipomuksia. Mitenköhän mä saan ne perille ajoissa...hmm...Lauantaina on siis taas ravintolapäivä ja Animalialla on vegaaninen kahvila ♥

Ei mulla muuta. Moi.

♥ Raisa

syömiset: C teki päivälliseksi jonkun kookos-tomaatti-kikhernekeiton/muhennoksen, sitä mulla myös eväänä. Eväänä myös taas vähän japanikikkailua, eli pupun (usa) ja kukan (hana) muotoisia eksoottisen hedelmän palasia. Ihan hassu juttu! siis se, että tiiätte varmaan miten moniin itsetehtyihin juttuihin liittyy sellanen "romattinen" (tms.) leima, esim. hillopurkit etiketöidään (kääk! label) tosi nätisti, käytetään ihania etikettitarroja ja kirjotetaan kauniisti ja sit ne on ihanan näköisiä bla bla. Tätä samaa esiintyy myös todella monessa muussa itse tehdyssä jutussa. Niistä tehdään maalaisromattisia! Tai jotain. Ehkä tiedätte mitä tarkoitan? Mulla hirveen usein loppuu mielenkiinto siinä itse tekemisessä, joten mun hillopurkeissa ja muissa säilykkeissä on edelleen vanhoja etikettejä, oon saattanut kirjottaa jotain harakanvarpailla suoraan edellisen etiketin päälle. Hehkuta siinä sitten omaa toimeliaisuutta ja mainioutta, kun ei mitään jaksa viedä loppuun asti! Se kans, kun on vaikka ostanut jotain kivaa ja sen haluaa täällä jakaa, monissa blogeissa näkee selkeesti, et on ióikeesti nähty vaivaa siinä miten ja missä ne uutukaiset kuvataan. Emmä jaksa ja malta siinä kohtaa enää mitään alkaa kikkailemaan, pahimmat roskat alta pois ja kuvia kehiin!
Moi nyt taas.

Na-Nai

Kenai, eli otsikon Na-Nai, on tällä hetkellä hammaslääkärissä. Kahjolta poistetaan kolme pahasti katkennutta hammasta, sekä kuvataan lonkat. Tietenkin toivon, että se tulee kuntoon ja bla bla, mut ennen kaikkea mua vaan ketuttaa. Oikeesti vi****aa, mut yritän olla kiroilematta. Päälimmäisenä on kuitenkin semmonen ärtyneisyys, tämäkin vielä. Eikö riitä että meidän koti on tuhottu? Pitääkö sen vielä itsensäkin hajottaa? 750 euroa menee sen hammaslääkäriin. On siinä kyllä lonkkakuvat otettu myös. Mitäköhän niiden hoito tulee maksamaan? Sit vielä kun ei oikeesti tiedä mitä sen kanssa tulevaisuus tuo tullessaan, jos sen uusi paniikkilääke ei tehoakkaan. Sen olis oikeasti pitänyt alkaa vaikuttamaan heti, se on nyt kaksi päivää saanut sitä ja toistaiseksi käytös on mennyt vain huonompaan. Se on ihan poissa tolaltaan kun tullaan kotiin. Eilen ei ollut saanut pakastimen ovea auki (neljä tuolia raahattu eteen), mutta eteisen semmonen lokerikko jossa pidetään hattuja ja hanskoja, oli laitettu kylppäriin turvaan (edellisen Kenai tuhos totaalisesti) ja Kenai oli aukassut kylppärin oven ja repinyt sitä lokerikkoa sitten siellä. Toi on toki pientä, mut ihan oikeesti alkaa olemaan mitta pikkuhiljaa täynnä. Enää en jaksa edes ajatella sitä, kuinka paha olo sillä koiralla on. Sehän tässä kuitenkin se suurin kärsijä on. Jotenkin vaan kyllästyttää. Mihinkään ei koskaan voida mennä (ette usko kuinka paljon mä haluaisin mennä Chrisin kanssa leffaan tai kaupungille syömään), sillä kaikki koiravahdit "säästetään" niihin, kun on pakko mennä johonkin. Mut siltikin kun ihmiset (siis sellaiset koiraihmiset) puhuu siitä, että jossain kohti täytyy alkaa miettimään, mikä on koiran parasta...siis vihjailemaan jollain lopullisella...se tuntuu ihan käsittämättömältä. Eka käynnillä Hau Maussa el.lääk. kerto, että käytösongelmat on koiran yleisimpiä lopetussyitä. Musta se oli ihan pöyristyttävää. Ja on vieläkin, mut silti sitä on alkanut ajattelemaan. Tietenkin Chris vois lopettaa koulun, menettää mahdollisuutensa kielenopiskeluun ja opintotukeen, ne kaverit joita se on koulusta saanut...

Emmä tiedä. Oikeesti ihan kamalaa. Se on kuitenkin, tuntiessaan olonsa turvalliseksi ja rauhoituttuaan, niin älyttömän hieno ja onnellisen oloinen koira.

Eilen sain Animalian tilauksen tehtyä! Jee! Tosi hieno fiilis! Nyt voin alkaa keskittymään myyjäisiin. Ekat myyjäiset on Eettiset Joulumarkkinat heti joulukuun alussa. Niihin on tosi hauska valmistautua, kun ajattelin tehdä sinne enemmän ekompaa materiaalia, silti Pinkkismäisen söpöä ja hauskaa.
Toiset myyjäiset on kolmannet Ofeliani! Siis toka kerta Helsingissä, syksyllä olin Tampereella. Hauskaa!
Kumpa vaan jaksaisin pitää tätä innostusta yllä loppuun saakka!

Mun on ihan pakko pikkasen törkkästä supertrendikästä aihetta, karppausta. On kiva, kun karppaajat saavat kasvissyöjät hyvään valoon omilla kummallisuuksillaan :D Luin jostain ravitsemusterapeutista, joka vertas vegaaneita ja karppaajia, hän sanoi, että työssään hänen on huomattavasti helpomi asioida vegaanien kuin karppaajien kanssa. Mut ei siitä sen enempää. Mä syön nyt! (herkullisia hiilareita, pinkeitä proteiineja ja reipasta rasvaa) Lautasella täysjyvätortilla, papu-riisimuhennos, raastettu porkkana, 1/2 eksoottinen hedelmä, jonka nimeä en just nyt muista ja 4 saksanpähkinän puolikasta sekä pingviinin ja nallen muotiin leikattuja seitanleikkele palasia. Olen parina päivänä kikkaillut eväitteni kanssa. Tehnyt sellasia lapsellisia annoksia, käyttäen kaikkia ihania japanilaisia paperivuokia ja muita turhuuksia.
Tähän tyyliin... ;) (ei nyt ihan, ei edes lähelle! en ikimaailmassa jaksais väkertää moista taideteosta! Mutta onneks joku muu jaksaa ja laittaa vielä kuvan nettiin :)

 Eilen illalla syötiin salaattia, jossa mm. paistettua tofua, sekä leipää ja minä herkuttelin laittamalla leivän päälle seitanleikkelettä.

Mjau!

♥ Raisa

Vanheneminen

Mä jaksan aina toitottaa sitä, kun mä oon niiiiin vanha...mikä varmaankin kertoo siitä, että ikää on enemmän kuin mitä mä itse ajattelen sitä olevan. Mikä edes on vanha? Onko mun äiti vanha? Miten mun lapset voi olla jo "niin vanhoja"?

Kun leipä on vanhaa se on pilalla. Eihän vanha ihminen kuitenkaan pilalla ole? Vanhetessa elämänkokemus lisääntyy ja se lisää viisautta, ainakin sellasta elämänviisautta. Vanhetessa moni muukin asia muuttuu, eikä kaikki aina ole niin iloisia muutoksia. Mä en nyt juurikaan paneudu fyysisiin muutoksiin, enemmänkin sellasiin kummallisuuksiin, joita ikä on tälläselle vanhalle tantalle tuonut mukanaan. Ja joita huomannut myös muissa ikääntyvissä/ikääntyneissä ihmisissä.
1. kärttyisyys. Mä en käsitä miksi musta on tullut niin kamalan kärttyisä. Ja jotenkin semmonen ahdaskatseinen. Ihan oikeesti, mä oon tosi kiukkunen jos ihmiset kävelee väärällä puolen tietä! Ompa kamalaa! Hanki elämä! Mut se on niin raivostuttavaa! Ja näitä ärtyneisyyttä aiheuttavia voisin listata tässä vaikka koko päivän, mutten viitsi.

2. Jatkuvuus/rutiinit. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää on että asiat hoidetaan niin kuin ne on aina hoidettu. Kaikenlaiset uudet ideat ja tavat hoitaa tuttuja asioita on ihan syvältä. Joku syy siihen varmasti on, ettei niitä ole otettu käyttöön jo aikapäiviä sitten. Jos joku toinen tekee asian erilailla, hän tekee sen väärin. Ja hänen tehtävänsä on huomata asia,ilman että siitä pitää erikseen huomauttaa.

3. Laiskuus. Ihmisen aineenvaihdunta ei kuulemma hidastukaan ikääntymisen myötä, vaan lähes väistämättömän lihomisen aiheuttaa aikuisten laiskuus! Joskus parikymppisenä kirkassilmäisenä tytönheitukkana sitä saattoi esim. meikata, vaikkei ollut edes lähössä minnekkään, saati sitten jos oli jotain hippaa tiedossa. Nyt, kun 40 ei olekkaan enää niin mahdottoman kaukainen luku, ei jaksa aamulla edes naamaansa pestä, saati sitten että sitä jotenkin ehostaisi. Hampaiden ja yökiskon pesu ja vaatteet päälle - siinä on vanhuksen aamutoimet

4. Kummallisuus. Vanhat ihmiset on niin kummallisia, minä mukaan lukien. mä en osaa tätä oikeestaan sen paremmin purkaa, ehkä se johtuu siitä, että myös  itsevarmuus ja itsetuntemus lisääntyvät iän myötä ja sit ei yksinkertaisesti jaksa miettiä sitä, mitä muut ajattelee sun posliinieläin -kokoelmasta, tai sun mieltymyksestä Halloween krääsään. Ihan sama, ei tunnu missään. Kummallisuuteen osittain liittyy myös kummallisten asioiden lieventyminen. Mulla on yks ystävä, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta. Ainakin viimeiset 20 vuotta hän on tykännyt kauhuleffoista ja kaikista iljettävistä väkivallalla mässäilyistä. Eilen sitten muistin kysyä hänen mielipidettään Dexteristä (haa! sain sen oikein, vähän jouduin kyllä korjaamaan, kun meinas tulla ihan vääriä kirjaimia), kun olin ihan vakuuttunut, että hän, jos kukaan tykkää Dextreistä yhtä paljon kuin minäkin. arvatkaa mitä. Ei tykännyt, ei pysty enää kuulemma katsomaan niin väkivaltaisia ohjelmia...siis mitä?! Ihan kamalaa. Ja kummallista.

5. mielipiteiden loiveneminen/jyrkkeneminen. Yleensä nuoret on tosi vakavissaan esim. ryhtyessään kasvissyöjiksi jne. ja sit kun aletaan perustamaan perhettä näitä asioita ei koetakkaan enää niin tärkeiksi ja ne jää, kuin huomaamatta. Sama juttu punkkareilla jne. Aika vähän näkee (onneksi, koska nuoret punkkarit on kuitenkin niin ihania) vanhoja, elähtäneitä punkkareita. Mut sit taas toisaalta, ne asiat mitkä jää (ja toki uusia tulee tilalle) niin niihin suhtaudutaankin yhtäkkiä haudanvakavasti (esim. mulla nää maailmanpelastusoperaatiot johon sisältyy kaikkien maailman eläinten vapauttaminen ihmisten orjuudesta!noin vaatimattomasti sanottuna)

6. Silmät. Mä en tiedä mitä hittoa tapahtuu ihmisen silmille, mut jotain kamalaa se on. Ihan kun ne pienenis ja ainakin niistä katoaa semmonen puhdas kirkkaus. mä oon tuijottanut peilin kautta omia silmiä ikuisuuksia ja yrittänyt ratkaista vanhenemisen kirouksen. Mä en ymmärrä miksi mulla on vanhan ihmisen silmät. Tai siis sitä, että mikä niistä tekee vanhan ihmisen silmät. Jos mä olen saanut jostain jonkun puuskan ja joku on päättänyt raahata mut ulos omasta kodista, ompelukoneen ääreltä, niin silloin olen saattanut meikata,e nkä näytä enää niin vanhalta. Eli joko se  on jotain pigmenttikatoa tai sitten ajatus hyvästä ruoasta saa silmät säteilemään.

7. Innostuksen kohteet. Ompelu. Leipominen. Puutarhurointi. Nukkekodin väkertäminen. Askartelu. Kirjonta. Ei juopottelu, shoppailu, juoruilu, pojat, bilettäminen.

8. Ravintolassa käynti. Nuorelle se tarkoittaa väärennettyjä henkkareita, rellestämistä, menovermeitä, siidereitä, tupakkaa. Vanhalle se tarkoittaa hyvää ruokaa, jonka joku toinen tekee, ei tiskausta, mahdollisesti puhtaita vaatteita (vähän paikan tasosta riippuen), lounasseteleitä

Ei mulla muuta. Täytyy mennä, safkis loppu. Olin eilen kaupungilla :) Kävin ruohonjuuressa ostamassa kookosrasvaa. Se on maailman parasta leivontaan! Laitan joskus, kun ei ole näin vanha ja väsynyt olo, jotain reseptejä. Ostin muutakin.

Leffa oli Iho jossa elän. Tms. Hyvä ja erilainen.

Unohdin kertoa käyneeni lauantaina Hygieniapassikoulutuksen. Todella kuiva päivä, jonka lopuksi testi, jonka varmasti läpäisen. Olisin läpäissyt ilman sitä kuivaa luentoakin.

Eilen söin popcornia. Tänään lounaaksi edelleen kaalipiirakkaa, omenapiirakkaa, pähkinöitä, kuiv. hedelmiä, lehtikaalia ja porkkanaa.

Syökää hyvin ja menkää sitten lepäämään. Kenailla on huomenna hammaslääkäri. Mulla tänään tilipäivä, ehkä jäi tilille just sen verran, että saa siltä kaksi hammasta revittyä niillä rahoilla. Kenailla myös uusi lääke, joka ei pienellä annoksella ainakaan tehonnut, päin vastoin teki siitä entistä levottomamman. Tänään sain ensimmäisen tarjouksen keittiön lattian päällystämisestä. N. puolet kalliimpi kuin mihin meillä varaa. Taitaa jäädä sekin paska sitten uusimatta. Muovimattoa päälle vaan...

♥ Raisa

Terveisiä sairaslomalta!

Hello! Hello!

Mä oon ollut aikuiikäni ensimmäisellä sairaslomalla! Kolme päivää vapaata flunssan takia! Aina aikaisemmin olen kipeenä töihin ryöminyt, tällä kertaa ajattelin olla fiksu ja ryömiä lääkäriin. Setä kiskaisi minut huoneeseensa, kurkki nieluun, kopautti poskia ja kirjoitti reseptin johonkin nenä aukipitävään lääkkeeseen ja passitti kotiin. Kolmeksi päiväksi. Luksusta! Ekan päivän nukuin. Katoin välillä Studio Ghiblin elokuvia, jouduin aina kelaamaan kauheesti taaksepäin, kun nukahtelin koko ajan. En jaksanut edes stressata sitä,e ttä olen kotona enkä ole saanut mitään fiksua aikaiseksi.
Seuraavana päivänä olinkin jo paljon pirteämpi, jaksoin tiskata ja pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa, Studio Ghiblin leffojen katsomisen ohella. Illemmalla taas heikotti, kun olin riekkunut liikaa. Jossain vaiheessa iski pikainen ahdistus siitä makoilusta, kunnes muistutin itselleni olevani sairaslomalla, minun kuuluu lojua! Se oli jotenkin niin vapauttavaa. Sairaslomalla oli kivempaa kuin talvilomalla! Koska ei ollut sitä pakko saada ihan kauheesti kaikkea tehdyksi ennen kuin työt alkaa -fiilistä. Totta kai oli kurjaa, kun ei saanut yöllä nukutuksi, ja pää oli kipeänä, särkylääkkeistä huolimatta, mutta aika pian kaikki kurjuuskin meni ohi, kun oikeesti sai levättyä kunnolla. Eikä siellä lääkärissäkään ollut niin kamalaa, kuin pelkäsin. Tästä lähin en mene enää kipeänä töihin :) Hassu juttu, ilmoitin sairaslomastani töissä neljälle ihmiselle, niille kahdelle, jonka kanssa täällä toimistossa olen, yhdelle sihteerille, jolta sain lääkärilähetteen sekä jollekin johtavalle esimiehelle tms. tittelihirviölle. Näistä yksi kirjoitti takaisin, toivottaen "paranemista". Mutta ne kaks, joiden kanssa työskentelen, eivät...mahtanut vituttaa kun ovat joutuneet vastaamaan puhelimeen jne. Täällä vaikka olisin syömässä mulle huudellaan, että sano sille, että olen kokouksessa tms. kun puhelin soi ja ne ei viitti itse vastata. Minä vastaan milloin peruna milloin soijasuikale suussa...puhelimessa oli 59 vastaamatonta puhelua. Mä yritin vielä sähköpostilla vähän hoitaa joitain työasioita. Tyhmä mikä tyhmä.

Se siitä. Mä en tosiaan ole kauheesti tehnyt, kokannut, käynyt järvenpäässä KOLME kertaa, leiponut, siivonnut ja ommellut. Sain yhden uuden asiakkaan! Hauskaa! Mun täytyy vielä kysyä, että voinko siitä jo hehkuttaa täällä, vai pitääkö odottaa. Tein myös Pinkkis -tilauksia, kun alko kaikki tärkeet loppumaan kesken kaiken. Hirveesti mennyt rahaa niihin. Ketjuja yli sadalla eurolla, liimaa viidelläkympillä ja koruosia n. neljälläkympillä. Chris teki eilen nukkekotiin uuden kerroksen, mä en ole sitä vielä saanut paikoilleen. En tiedä mitä niille poneille tekis, jotka siinä uuden kerroksen paikalla nyt on.

Tein kaalipiirakkaa! Toinen suolainen piirakkani. Ihan ok, Taikinasta tuli mukavan maukas. Tein myös omenapiirakan, mun piti viedä se isälle sunnuntaina, mutta sokeri palo siihen pintaan niin rumasti, että söin sen itse. Isä sai kirjan ja pienen kaalipiirakan. Lisäksi tein Hävyttömiä ja In-Kiväärejä, äitille myyntiin. Animalian pussukoita ommellut ihan tuskassa, tuskassa siksi, että mua ei huvittais! Ihan kamalaa. Musta oli ihanaa mennä koneelle, mutta niin nihkeetä alkaa ompelemaan jotain mitä pitää tehdä. Kun mä olisin vaan halunnut ommella jotain ihan muuta. Ja siivota! Mulla on taas vimma päästä krääsästä eroon. Ei siis mitään kovin tyhjentävää, mutta silleen vähän kuitenkin. 100 tavaraa pitäis heivata kirppikselle/roskiin. Ja ommellessa mä siis tongin samalla mun laatikoita. Mulla on yli 30 tavaraa jo laitettu kirppiskasaan.

Ai nii, Dextrein (hitto! mä yrittämällä yritin kirjoittaa sen oikein, ei onnistu millään!) 4. kausi tuli postissa, sitä ollaan myös katsottu. 5. kausi maksais tuplasti enemmän, en tiedä raaskinko. Mut ihan kauheen tyhjyyden se jätti, nyt kun ei ole sitä katsottavana. Musta oli niin ihanaa, että se eukko kuoli. Mä olen hokenut sitä alusta alkaen, että ton ämmän on kuoltava! :D

Olen saanut uusia hyllyjä, otan niistä ehkä joskus kuvia. Mulla on kauheesti kiinni kurottavaa, sähköposteja, töitä, kommentteja, blogeja (toivottavasti!) täytyy mennä. Työpöytä oli ihan täynnä kaiken maailman papereita. Moi nyt!

♥ Raisa

Ai nii, yks päivä syötiin uuniohrapuuroa ja mansikka keittoa, sitte täytettyjä tortilloja (täytteenä kaikkia jämiä), emmä muista. Kaikkea terveellistä ja ekologista. Hyvin ollaan syöty. Tänään elokuviin, huomenna tulee taas joku toinen raksamies kattomaan meidän lattiaa, neljäs jo, hitto kun niistä ei oikeesti ole mihinkään. Saisko pikkuhiljaa jo edes yhden tarjouksen laatoituksesta, kiitos. Lassila & Tikanojan tarjousta ollaan odotettu ehkä n. kuukausi.

Ajattelemisen aihetta

Hitto, oikeesti. Ajattelu on kaiken pahan alku ja juuri. Ihmiset, jotka ajattelee liikaa on aivan varmasti onnettomampia kuin sellaiset, jotka ei niin kauheasti kaikkea kelaile. Mä muistan joskus parikymppisenä mulla oli meneillään jokin kriisi, mä vaan kelasin kaikkea mitä nyt sen ikäiset vois kelailla, soitin kavereille ja äitille keskellä yötä, kun asiat vaivas niin. Kysyin sitten yhdeltä mun kaverilta, joka on sellasia tasapainosimpia ja jotenkin "terveimpiä" ihmisiä, jonka tiedän (hän on myös sellainen, jota vähiten tunnen- joko niin, ettei hänessä oikeasti ole kovin montaa puolta tunnettavaksi, tai sitten hän ei vaan avaudu niistä, minulle), että miten hän pärjää tälläisten asioiden kanssa. Hän vastasi, ettei hän ajattele niitä. Niinku häh?

Ja sit taas yks ihana ihminen, joka kyllä valitettavasti ei kuulu enää  läheiseen ystäväpiiriin, oli sellainen ajatteluun ja pohdiskeluun taipuvainen ja niin masentunut koko ajan. Mä ite taas kun olen onnellisiimmillani, niin en mä silloin mitä pohdiskele, mä vaan mielessäni tanssahtelen niityllä pupujen ja yksisarvisten kanssa :) Muistan joskus kun olin siellä maatalouskoulussa ja meillä oli navettavuoro. Se oli aina ihan kauheeta, ei muuten, mutta se herääminen! Ja kun sitä alko hyvissä ajoin mielessään kauhistelemaan, se oli niin raskasta ja kamalaa. Mut sit joskus siihen onnistu suhtautumaan silleen, et sen otti asiana joka on tehtävä ja sillä sipuli. Se ei ollutkaan sitten niin vaikeeta. Energiaa ei mennyt yhtään siihen negatiiviseen märehtimiseen. Mä oon joskus onnistunut nouseen töihinkin heti kellon soitua, just tolleen ajattelemalla tai siis enemmänkin ajattelematta. Eikä se ole ollenkaan niin raskasta, kuin silloin kun jää hetkeksikään sänkyyn miettimään sitä kuinka syvältä aamut on.

Mulle on viime aikoina ollut tulossa taas semmonen lamaannus. En meinaa saada mitää aikaseksi, lojun vaan. Koska mikään ei huvita. Ja yleensä mä en pysty tekemään asioita "pakosta" , vaan niiden täytyy huvittaa edes vähän. Eilen päätin, että teen vaikkei huvittaiskaan. Ja kyllä se into sieltä sitten tuli! Kirjoitin päivällä taas ne kolme asiaa, mitkä pitäis saada tehtyä, tein ne ja tuntu taas paljon paremmalle. No joo, emmä tiedä liittyykö tää siihen ajatteluun. Tai et onko tää nyt jotenkin kiistaton näyttö siitä, että ajattelu on pahaksi. Mutta eikö onnellisuus ole kuitenkin se, mihin me pyritään. Ei ajattelu ainakaan siinä pyrkimyksessä auta. Tää nyt on ihan pöljää. Emmä sitäkään tarkoita, että pitäis kaikki tehdä ajattelematta seuraumuksia jne. Mutta enemmän tekoja vähemmän pohdintaa. Tietenkin kivat asiat on ihan toinen juttu! Vaikka matkat! Niitä pitää alkaa elämään hyvissä ajoin etukäteen, paikan päällä nautitaan ja sitten sen jälkeenikin ollaan ajatuksissa vielä pitkään reissussa.

Tänään aamulla oli vähän kipeä olo (taas! mitä hittoa?!) ja surkuttelin itseäni ja sit teki mieli läppästä itseäni - nyt ylös sieltä kuopasta! Ja joka kerta kun pyörämatkan aikana meinasin alkaa murehtimaan sitä, kuinka pitkä matka vielä ja kuinka monta keskellä tiellä kävelevää pöljää pitää vielä ohittaa ja kuinka syvältä on, että on vasta tiistai, niin annoin itselleni mielessäni pienen potkun persauksille - nyt ylös sieltä! Mulla on pieni, mutta sitkeä laiska-minä, joka aina välillä yrittää sotkea kaikki mun oikean (reippaan, suuren ja kauniin) minäni hienot suunnitelmat.

Mä oon unohtanut vastata kommentteihin (ja sähköposteihin ja tekstiviesteihin, mutta kyllä mä täältä vielä nousen ja olen taas oma reipas itseni), isot pahoitteluni siitä! Ne on oikeasti ihania ja saa jatkamaan tätä bloggailua. Mä vastaan niihin nyt tän jälkeen.

Yksi uusi lukijakin rekisteröitynyt :D Tervetuloa! (Huomasin sut kyllä jo aiemminkin, mutta unohdin tervehtiä) Toivottavasti viihdyt!

Yks nukkeuutinen, kun niistä ei ole aikoihin mitään juttua ollutkaan. Mulla on suunnitelmissa uusi tyttö! Semmonen keskikokoinen, jota mulla ei entuudestaan olekkaan. Niitä on siis petit, middie ja neo, 11 cm, 20 cm ja 28 cm.

Mä en ole nyt ihan sata varma, että ostanko mutta ainakin leikittelen ajatuksella. Ehkä itselle joululahjaksi? Tai sit ehkä en. Kun mä yritän nyt olla ostamatta näitä, ja ainakaan uutena.

Tään on taas sarjassa postauksia, joita ei pitäis julkaista ollenkaan. sorry.

Eilen syötiin semmonen pussiruoka, pastaa ja soijasuikaleita ja salaattia, jossa maustettua tofua ja paahdettuja pähkinöitä. Vähän pikanen, mut kun ei ollut lapsia niin saa oikoa :) Lasten isällä on sairaslomaa ens kuun alkuun asti ja nyt lapset on siellä aivan liian paljon ja mulla on niitä ikävä. Ja toisaalta taas nautin siitä, ettei tarvii olla laittamassa niille ruokaa ja huolehtimassa, että ne menee ajoissa nukkumaan jne. Sekin on kivaa, kun ei tarvii olla laittamassa niitä hommiin, kun mua aina ketuttaa kun ne tekee kaiken niin nihkeesti. Lassikin aina sanoo, et se on kuin joku lapsityöläinen, kun se joutuu tiskaamaan...reppana.

Väsyttää.

R

Pirskeitä

Perjantaina oli ne lasten juhlat. Kauheella kiireellä sain kaiken valmiiksi, meille jostain kehitettyä asutkin (en ollut oikeesti miettinyt etukäteen miten pukeudutaan, otin helpon zombie teeman)













Herkut oli osittain lastenmakuun aivan liian tulisia. Muistutus itselle: Lapset eivät pidä jalapenosta, edes halloweeninä.

Pääasiassa lapset olivat Pinjan luokkakavereita, lisäksi oli pari minun kaveria lapsineen/lapsipuolineen. Oli hauskaa, vieraat viihtyivät ja emäntä sai kehuja järjestelyistä :) Yks aikuisista kävi meillä ekaa kertaa ja oli ihan ihmeissään kaikesta minun krääsästä. Se sanoi, että sä elät täällä ihan omassa maailmassa. Niinpä. Ja toivoisin, ettei koskaan tarttis lähteä sieltä pois.

Vieraiden lähdettyä yritettiin edes vähän siivota, mutta oltiin niin väsyneitä ettei siitä oikeen mitään tullut. Lauantaina meidän piti mennä koppitalkoisiin, niin mä luulin. Mutta C ei halunnutkaan lähteä. Minä harmistuin ja aloin katsomaan leffaa. Ja nukahdin. Heräsin joskus yhden ? aikoihin. :( Se niistä talkoista sitten. En ollut edes tehnyt mitään syötävää, vaikka piti tehdä kaalisalaatti ja omenapiirakka. Paska-akka. Olisin kerinnyt Sallan synttäreille ajoissa, mutta olin niin jotain taas, etten todellakaan päässyt lähteen yhtään mihinkään. Koko päivän vaan haaskasin sellaseen ärsyttävään velttoiluun, mua ei edes siinä kohtaa, kun olis oikeesti pitänyt alkaa valmistautumaan juhliin, että edes jossain kohti ennättäisin sinne, yhtään huvittanut. Mä inhoon tota uutta ja erittäin harmillista piirrettä itsessäni. Että ihan intoo piukeena jotain odotan, innoissani johonkin menossa, mut sit kun se päivä koittaakin, en enää missään tapauksessa haluais mennä. Tai oikeesti kyse ei ole edes haluamisesta, mua vaan alkaa *jotain*. Kyllä mä kuitenkin sain itseni lähtemään, tiesin, et kunhan saan itseni ulos niin kaikki muuttuu hyväksi. Ja niin siinä kävi. Jostain syystä kuvittelin, et oltais tavattu keskustassa, vaikka juhlat pidettiinkin Lauttasaaressa. Taas näitä mun juttuja. Joten kun olin lähössä kengät jalassa jne. tajusin, ettn tiedä mihin pitää mennä. Äkkiä koneelle! Hitto, reittioppaan mukaan mulla menis yli tunti päästä perille! Ja mä olin varannut ruhtinaalliset 30 min! Just joo, olin siis myöhäsemmästäkin tapaamisajasta myöhässä.

Lopulta pääsin perille yllättävän helposti. Siellä kaikki olivatkin jo syöneet. (ja aiemmin päivällä temppuilleet kaikkia sirkusjuttuja - onneks en mennyt! Vaikka tommonen olisikin varmaan tosi kivaa ihan superpienellä ja "turvallisella" porukalla, mutta tuolla melkein kaikki oli entuudestaan vieraita ja niitä oli paljon - mä olisin varmasti onnistunut saamaan itseni sellaseen solmuun, et olis tarvittu palokunta avaamaan minut.

Ruokana oli seitanpaistia, valkosipuliperunoita, kahta eril. salaattia, jälkkäriks juustokakkua, naposteluun soijarouhepiirakkaa ja cocktailtikkuja. Kaikki oli oikeesti niin hyvää!!! Salla oli ihan palkannut jonkun oikean ihmisen tekemään noi kaikki herkut! Täytyy muistaa kysyä yhteystiedot, vois tännekin jakaa. Sen verran hyvää oli! ja kaikki täysin vegaanisia! Yay! Syötyämme pelattiin Trivial Pursuitia, meidän joukkue ei hävinnyt. Tunsin itseni kyllä todella tyhmäks. Mä oon oikeesti niin sivistymätön. Ja sit mä en kuitenkaan ole semmonen junttiniska, joka ei välitä mistään oman napansa ulkopuolisesta.

Pelaamisen jälkeen lähettiin keskustaan. Mulla oli 1,5 litran kuplavesipullo mukana, jonka jätin narinkkaan. Eka oltiin jossain ja sieltä mentiin sitte jonnekin muualle. Baareissa ei oikeasti ole kauheen kivaa, mut ei siellä mitenkään kamalaakaan ollut. Mulla oli laukussa kaks lonkeroo, niitä lipittelin. Lähin kotiin suht ajoissa. Yleensä (yleensä ja yleensä, kun emmä edes käy missään, kun en jaksa ja olen niin ----) siis joskus muinoin mua ei saanut kotiin kirveelläkään. Nyt kuitenkin lähdin ensimmäisten joukossa, väsytti. Ja dj soitti niin huonoa musiikkia. Ja koska mun siippani kävi melko kuumana kotona. Siis se oli ihan hermona.

Sunnuntai aamupäivä menikin sitten iloisen riitelyn merkeissä. Sitte sovittiin ja lähettiin hakee Chrisille lainaksi rahaa, että se voi ostaa uuden käytetyn hienon tietokoneen. Ostin myös Pinjalle luistimet. Käytiin lisäksi Ikeassa ostamassa meille molemmille pöytälamput. Mä en ollut yhteen mennessä syönyt mitään, kun aamulla ei ollut nälkä. Ikeassa maha alkoi jo karjumaan, mutten halunnut täyttää itseäni jollain keskinkertaisella, kun luvassa oli seitan-kebab Vegemestassa! Siellä oli valitettavasti perunat loppu, joten ei ihan saatu sitä luksusannosta, jouduttiin tyytymään pitakebabiin, hyvää sekin oli. Ja sit saatiin Ruthilta viesti, että kone olis valmis. Mentiin sitten hakemaan Chrisin uusi lelu, kyllä se oli hieno. Ja hyvin pidetty. Siinä sitten hyvästeltiin Ruth, hän muuttaa miehensä kanssa takaisin Jenkkeihin. Ihan tylsää :(

Kotona sulin sohvaan kiinni, katottiin kammottava The Cove dokumentti. Kertoo Japanilaisten tekemästä delfiinien teurastuksesta. Ihan kamalaa.

Lopulta illalla sain itseäni vähän ryhdistäytymään ja ryömin yläkertaan. Ompelin hetken ja menin sitte lataamaan kuvia koneelle.

On taas niin --- olo. Mikään ei huvittais. Kaikki asiat, jotka normaalisti innostais näkyy edessäpäin sellasina valtavina ponnistuksina, joista en usko selviäväni. Mä vihaan tätä epätasapainoisuutta! Miksen mä aina voi olla reipas? Koita ny tehdä jotain tulevaisuuden suunnitelmia, kun heilahtelee laidasta laitaan. Kirosana kirosana.

Heipp-a.

R

Kekkereitä odotellessa

Eilinen meni leipoessa ja hautakiviä nimikoidessa :) Oikeesti tuntu pahalle laittaa meille kuolinpäivät. Tänään. Tajusuin liian myöhään, et nyt meidän asu tarina (tai jtn) ei ole ihan aukoton. Jos me ollaan tänään kuoltu niin ei meidän silloin pitäis olla vielä haudattuna ja nousseita sieltä haudastakin vielä...IHAN SAMA!

Mulla ei oikeesti ole mitään askaa. Varmasti jotain oli, mut unohdin. En ole tilannut mitään. Oliko seeilen, kun kerroin, et Kenai on ollut todella kiltisti? Eilen nimittäin sit loppu sen kilttinä oleminen. Se oli yhden talvivaatelaatikon repinyt (ei onneks niitä vaatteita) ja sit sellasen telineen, jossa pidetään meidän hattuja ja hanskoja. Yöllä näin unta, et se oli tehnyt ihan hirveesti tuhoja, lapsuuden aikaisten naapureiden kotona. Niillä oli pieni varastohuone täynnä Hllo Kitty vessapaperia ja K oli niitä repinyt, muun muassa.

Leipomiseen. Aion tehdä täysin saman menun lasten kekkereille kuin oli viime vuonnakin ja pilkulleen saman myöskin kuin Juhlakirjassa on. Paitsi, että Monsteripannariin kokeilin jotain uutta. Tuli ihan supermielettömän hyvää! Tässä ohje, jota noudattamalla Tekin voitte tehdä supermielettömän hyvää Monsteripannaria. Varoitus! Ei onnistu ilman erikoisraaka-ainetta nimeltä Teese Nacho juusto. Valitan :( Mutta te onnekkaat, joilla sitä sattuu olemaan...teitä lykästi! Tota juustoa ei voi korvata millään, sillä se teki tästä ihan omanlaisensa.

Tässä teille resepti.
2,5 dl täysjyvä(spelt)jauhoja

2,5 dl ohrajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,75 l kauramaitoa
1 paketti Teese juustoa, nacho sauce (muut ei käy)
täytteet:
0,5 pss pakastepinaattia, sulatettuna siivilässä
n. 150g vegenakkeja, jalapenoa, oliivirenkaita (jos tykkää)
2 rkl öljyä tai margariinia
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Kaada sekaan maito ja Teese. Sekoita. Lisää täytteet. Sekoita kevyesti
Laita pieneen uuninpeltiin rasva ja kuumenna sitä pari minuuttia kuumassa uunissa. Levitä kuuma rasva kauttaaltaan pellin pohjalle. Kaada taikina kuumalle pellille. Uunita n. 50 min. Jäähdytä ja paloittele vasta sitten. Pannukakku kiinteytyy jäähtyessään.

Uusi japaninkielinen sana: abiru, ottaa kylpy, kylpeä. Watashi wa abiru ka. Ei se taida ihan noin mennä, mutta siinä oli ensimmäinen japanilainen lauseeni. Luulisin kysyneeni Menenkö minä kylpyyn?

Watashi wa hataraku hitsuyō ga arimasu (lunttasin)

Hauskaa loppua!

♥ Raisa


Ai nii joo, mä lisään nyt tonne Vegepäivän ruokahehkutus kommenteihin yhden, jonka jätin aiemmin julkaisematta, ettei se sotkis mun laskuja.

Arvonnan suoritus, Japania ja rakkaustaidetta.

Heipp-o!

9 reipasta Vegaanipäivään osallistunutta! Hienoa! Vaikka suotavaa olis, että teitä olis 7 miljardia. Joka päivä :D

Mä kokeilen ekaa kertaa tuoda ton random -arvonta systeemin mun sivulle, toivottavasti osaan ja toivottavasti se toimii niin kuin pitää! Kärsivällisyyttä! Eikä! Eihän se noin toimi! Munhan pitää laittaa se tulos, eikä itse arvontaa...hetkonen...joo, mä siis suoritan sen arvonnan ja sitten kopioin ton koodin. Joo, niin se menee!

Ookrait! Arvonta on suoritettu! Onni suosi kommentoijaa numero 3!

(katotaan, saanko se nyt tähän oikein!) No höh! Ei se näytä sitä tulosta :( Tässä se on kuitenkin poimittuna sieltä sivulta: 3






Nyt jännitetään kuka se kolmonen oli! Tanja! Onneksi olkoon! Tanja söi todella herkullisen oloisen setin Vegaanipäivänä! Tosta tekstistä sain käsityksen tai aavistuksen tai siis jotain, että olisit Animalian hallituksen jäsen -Tanja, pitääkö paikkansa? Jos näin on, niin voisin tuoda voittamasi Puputytön Juhlakirjan Animalian toimistolle ens viikolla. Voin laittaa kyllä postiinkin, jos laitat osoitetiedot.
 
Onnea vielä Tanjalle! Kaikki muut kipin kapin kirjakauppaan!
 
Seuraavaksi asialistalla on Japani. Mä kerroin niistä blogeista joita "salaa" luen. Olen nyt päässyt ajantasalle kaikissa muissa paitsi yhdessä. Mä olen niin täynnä teinikieltä! Mutta niin kova Japanikaipuu on sieltä tarttunut! Noi vaihtarit vielä osaa kieltä ja se avaa sitä maata niin paljon enemmän, niinkuin kaikki varmaan tietää, et kun ei ymmärrä puhetta eikä mitään lukemaansa, tai tässä tapauksessa, ei osaa edes lukea, niin ei millään pääse turistitasoa pidemmälle maahan tutustumisessa.. Joten, varasin kirjastosta Japanin kielen alkeet kirjan ja CD:n. Ja eilen illalla opettelin uuden sanan. Abayo. Näkemiin. En tiedä miten eroaa Sayonarasta.

En osaa vielä kirjoittaa, oikeesti en edes ymmärrä sitä, miten välillä ne kirjoittaa ylhäältä alas, välillä vasemmalta oikealle ja joskus taas oikealta vasemmalle. Ehkä siinä kirjassa sit valaistaan asiaa.

Katsoin eilen jotain minimipalkkatietoja eri aloilta. Sellasia, mitkä vois edes vähän kiinnostaa. Ei tuu kesää. Naurettavia alkupalkkoja. Mä en lähde täältä muuten kuin sitte kun muutetaan Jenkkeihin. Turha enää edes miettiä mitään muuta. Lottovoitto ja joku mystinen perintö käy myös.

Sitte rakkaustaidetta. Mä silloin kun Lassi synty (reilu 12 v. sitten) olin ihan pakahtua niihin tunteisiin, joita se pieni poikanen minussa herätti. Joten mä maalasin niitä ulos :) Yhtä maalausta lukuunottamatta mä kadotin ne hienot teokseni, kunnes eilen etsiessäni samperin kadonneita halloween valojani (mulla on tällä hetkellä kadoksissa mun suosikki-tennarini sekä yksi tosi hieno kassi, mä en löydä niitä mistään, en ole löytänyt vuoteen tai kahteen :( löysin maalukseni! Valoja en löytänyt, mut muut löydöt lohdutti.

Tää oli muistaakseni ensimmäinen, muiden järjestystä en muista.











Mitäs pidätte? Mä näytin niitä illalla Lassille, ja se vaan pyöritteli silmiään... Mähän kerroin miten se ei kutsunut ketään Halloween juhliin, kun sen luokkalaiset on liian vanhoja...eilen illalla se taas leikki itsekseen pikku-ukkeleilla sängyssä niin että sylki vaan lens kun ne posautteli toisiaan hengiltä. Okei, toi ei sit kuulostanutkaan ihan niin herttaiselta, kuin miltä se näytti...

Maalasin illalla hautakivet, niistä tuli hienot. Tänään vielä taiteilen niihin tekstiä. Eilen sain jonkin verran juhlaleipomuksia järjestettyä, mut liian vähän, jotta voisin tänään mennä PKS tapaamiseen :(

Mulla on taas ihan liikaa kaikkea. Äidin kanssa oltiin sovittu myyjäisistä, mut mulla onkin silloin Hygieniapassikoulutus :( Lauantaille on synttärit ja koppitalkoot samanaikaisesti. Sunnuntaina yhdet läksiäiset, maanantaina skräppi-ilta (ehkä jää taas - kolmannen kerran! väliin). Onneks lapset ovat kuitenkin isällään viikonlopun, niin eivät joudu kärsimään äidittömyydestä. Ens viikolla on meidän mielenkiintoinen "muotitapaaminen" sitä ennen mun pitäis yrittää jossain välissä leipoa ainakin vähän äidille, se pitää ne myyjäiset jokatapuksessa, ilman minua. Mä vien kuitenkin Pinkkistä sille.
Kohta alkaa myyjäisiin (siis sellasiin isoihin) valmistautuminenkin...pää tulee kipeäksi kaikesta tosta. Kiristää kiristää.

Eilen syötiin tonnikalatonta salaattia, tortilla chipsejä ja leipää. Hyvää oli. Resepti salaattiin löytyy Puputytön Juhlakirjasta, Uuden Vuoden osiosta.

Ai nii! Jos törmäätte lehdissä tai blogeissa arvosteluihin tosta kirjasta vinkatkaa kiltit minulle! Toistaseksi en ole kuullut mitään ja olen siitä kovin huolissani :( Miksei minua huomata?! Entä jos kukaan ei koskaan kirjoitakaan siitä mitään?!

Lopuksi vielä koirauutisia. Kenai, hirviölapsemme, on käyttäytynyt kuin pieni enkeli siitä lähtien kuin minä varasin eläinlääkäriajan. En ymmärrä. Sillä koiralla oli kuitenkin isoja ongelmia, ja nyt se on ollut tosi hienosti....



Abayo!

♥ Raisa

Ruokahehkutusta/Arvonta-Haasteeseen osallistuminen tähän!

Eli tämän postauksen jälkeen voitte kommentoida eilisiä herkkujanne! Mä siirrän kaksi kommenttia ekaks ja tokaks kommentiksi tuolta "vääriltä" paikoilta ja ei sit muuta kun kommentoimaan!

Paitsi et ekaks tietty luette mitä kaikkea fiksua minulla on kerrottavana ;)

Chrisillä oli suuomen kielen koe viime viikolla, se sai kirjallisesta kokeesta 107/124 (tai sinne päin) Ihan älyttömän hyvin meni! Onnea Chris! Mutta oli se kyllä opiskellutkin! Suullisesta testistä en vielä tiedä. Hyvin varmasti sekin!

Ja sitten ruokiin. Itse söin eilen raakapuuroni, joka tehdään näin:
* kaksi kotimaista (eli pientä ja kirpakkaa) luomuomenaa
* 0,5 dl luomukaurahiutaleita
* vettä (tarpeeksi, muttei liikaa)
* 1 rkl erikoissiemensekoitustani (sesam, pellava, hamppu)
* 1 tl nokkosjauhetta (siis kuivattua nokkosta)
* 1 rkl (tai sinne päin, kuka niitä oikeasti mittaa?) inkiväärisiirappia

Tehosekoitetaan tossa järjestyksessä. Päälle iso loraus cashewkermaa joka tehdään niinkin monimutkaisesti kuin liotetaan 2 dl (tai minkä määrän sitä nyt sit tekeekään) cashew pähkinöitä yön yli väljässä vedessä. Kaadetaan vesi pois ja soseutetaan pähkinät, lisäten vettä sen verran kuin katsoo parhaaksi (vähän vettä = paksu kerma, paljon vettä = ohut, juokseva kerma) ja lopuksi ripaus suolaa. Sopii todella moneen ruokaan :)

Lounaaksi mulla oli puolet edellisen päivän thaimaalaisesta (paistettua riisiä, joka pyydetty ilman kananmunaa, tofua ja kasviksia) lisäksi porkkana ja kourallinen pähkinöitä)

Välipalana joku hedelmäsose ja lisää pähkinöitä. Pitkin päivää lipittänyt vihreää tai jotain inkivääriteetä.

Päivälliseksi tein vähän ruman näköistä, eikä oikeesti niin lauheen hyvääkään (tää oikeesti vähän harmittaa, kun oli kuitenkin silleen aika tärkeä päivä kyseessä) tempehiä ja nokkosperunamuussia.

Tässä tempeh "raakana" (se on soijapavuista käymismenetelmällä? tehty proteiinipitoinen kökkö)


Höyrytin, marinoin ja lopuksi paistoin sen. Samalla lämmitin eilisen perunamuussin ja lisäsin siihen nokkosta. Perunamuussin päälle lorotin sitä kermaa ja tempehin päälle töräytin bbq-kastiketta.

.

Vähän oli kuiva ateria. Mut maha tuli täyteen. Lisäksi söin messuilta ostamiani lakuja niin, että hampaita vihlo.

Eilen kyllästyin totaalisesti viime päivien velttoiluun. Tein pitkästä aikaa itselleni "to do" listan ja sen mukaan käytin iltani. Eiliselle oli: Ompelu 1 t, pyykkien viikaus ja pois laitto, tiskaus. Lisäksi tein siis ruoan, vaikka olis ollut C:n vuoro, mutta kun mulla oli sille muuta puuhaa. Se leikkas pihalle sellasesta jämämateriaalista hautakiviä :) Laitan lapset ne maalaamaan. Meillä on siis Halloween juhlat vasta tulossa.

Hitto! Eilen soitti Kissa -lehdestä joku toimittaja! Se haastatteli mua niiden lehteen, kyseli koirista ja vegaaniuudesta. Hassua! Täytyy hankkia Kissa!

Illalla tilasin vielä Dexterin 4:nnen kauden Playltä, makso postikuluineen alle 14 euroo! 5. kausi olis ollut tuplasti enemmän.

Ei muuta! Vegaanisiä päiviä saa jatkaa täst edeskin! :)

Ja nyt on teidän vuoro!! Onnea arvontaan! Teen sen siis jo huomenna, eli kommentoikaa tänään!

♥ Raisa