Puputytön suosikkituote!

 Paljon kaikkea! Kaikkea paljon! Melko paljon luvattu.

Ihan ekana otsikkoon! Mä en tiedä olenko tämän jo joskus aiemmin postannut, jos olen niin on tämä tuote kyllä useamman postauksen arvoinen :D

Oluthiivahiutaleet!
En tiedä mitä varten nää on alunperin kehitetty, siis kait ne jotain terveysjuttuja on, sillä niitä myydään myös puristeina, tai siis niinko pillereinä. Puriste on paljon hienompi sana, joten käytän sitä. Puristeina siis myös myydään, mutta älkää te nyt niitä ainakaan puristeina ostako! Ostakaa siis hiutaleina.

Käyttökohteita: Molemmissa ruokahjeita sisältävissä kirjoissani on aika paljon ruokaohjeita, joissa hiutaleita käytän. Ne sopii loistavasti hienoksi jauheeksi jauhettuna popcornien päälle siroteltaviksi, samoin useiden ruokien päälle, ne tuo ruokaan vähän sellaisen juustoisen maun, tekevät mausta ruokaisamman, tuovat siis umamia.On iso sääli, josta tätä ostaa laatikollisen/purkin ja sit se jäis käyttämättä, ihan vaan sen takia ettei jaksa kokeilla sitä eri juttuihin. Sillä kun sitä on aikansa kaikkialle ripotellut pääsee siitä jyvälle ja sit sen käytöstä tuleekin ihan jokapäiväistä.
 

Massu Kattinen, Herra Hankala, Lettu Kettutyttö ja Kani Kamala.

Mistä niitä saa: Toistaiseksi ainoastaan eko- ja "terveys"kaupoista (Ekolo, Ruohonjuuri, Ikivireä?, Punnitse ja Säästä, Heluna, Runsaudensarvi ja Vegetukku). Ehkä kohta jo isoimmista ruokakaupoistakin, kunhan saadaan vähän enemmän kysyntää niille.
Näitä on ainakin neljää merkkiä, juuri yhtään en tykkää siitä Ekolon tuotteesta, siihen on lisätty suolaa ja vaikka suolasta tykkäänkin, niin mieluummin lisään sen ihan itse omiin hiutaleisiini. Helunasta saatava Marigold -merkkinen, joka on rikastettu B12 vitamiinilla on mielestäni paras. Marigold merkkistä on myös rikastamattomana, ja sekin on hyvää.  Vegetukun uutuudesta mulla ei ole kokemusta. Sit se kotimainen, jonka merkkiä en nyt millään muista (valioravinto?) on kans hyvää, mut se on paikasta riippuen välillä ihan kamalan kallista.

On harmillista, että isoin osa jättää tän tuotteen huomioimatta, harmillista siksi, että tää tuote on ihan TÄHTI! Mun mielestä tää on isompi tähti kuin pikkukakkuset tai kakkutikkarit tai Lady Gaga. Ostakaa ihmiset oluthiivahiutaleita ja kurruttakaa maailmanne niillä!


Se siitä kohkaamisesta sitten. Eilen oli hieno päivä. Sain siis tiedon siitä kirjan valmistumisesta. Ja ennätin tekemään ainakin toisen kotitehtäväni, joten koin oikeutetuksi hurauttaa autolla Moreenin toimistolle hakemaan omia kirjojani! Ihan kamalalla kiireellä sitten maisemareittiä etanavauhtia kotiin, jossa Kerttu vaihtui pyörään, jolla ei ole nimeä, ja Pinpulan kanssa poljettiin hiiveellä vauhdilla poliisilaitokselle. Oltiin siellä kaks min. ennen kuin ne laitto ovet kiinni! Jee! P sai passinsa ja minä lähdin kouluun. Koulussa tein vielä loput läksyt ja leikin aamupäivällä tulleilla uusilla tarroillani! Tarroista, tai ennen kaikkea niiden ostamisesta tulee todella pöljä olo, mutta musta on kivaa olla pöljä. Tarrat on ihania. Ja musta on maailman ihaninta koristella Pinkkis -paketteja mun uusilla tarroilla :D

Tarroja *sydän*

Koulussa oli mälsää, en kerinnyt ottamaan eväitä mukaan, joten söin merkkareita niin, että maha tuli kipeeksi. 


Luen tällä hetkellä Madonnan elämänkertaa, ja kävi ihan samoin kuin aina kaikkien muidenkin elämänkertojen, varsinkin musiikkiin liittyvien, päädyin tilaamaan ko. artistin tuotantoa. Onneksi kaiken haluamani musiikin sain kirjastosta. Emmä niitä kuitenkaan jaksais kauaa kuunnella, sitten taas palaan Dresden Dollsien ja Shonen Kinfen pariin. Mutta nyt siis kuitenkin levylautasella Madonnaa. Toistaiseksi ei ole niitä levyjä vielä tullut, tunti sitten niitä vasta varailin. Joten kuuntelen Immaculate

Tilasin myös vihkoja.

Collectionia, joka on kyllä varsin hyvä läpileikkaus Madonnan tuotannosta. Ja siitä (onneksi) puuttuu nää viime aikojen flopit. Mutta elokuvia, tai siis kahta elokuvaa, jotka olisin halunnut katsoa ei Helmetistä löytynyt :( Joten olin pakotettu tilaamaan Playstä kolmen elokuvan boxin. Ja siinä oli Desperatly seeking Susan ja In bed with Madonna. Oli siinä joku kolmaskin, mut ei välitetä siitä :) Se ei siis kuitenkaan ollut Evita, joka on kait ihan ok.

Elämänkertojen luvun tai jonkun hahmon ympärille tehdyn elokuvan takia olen joutunut ostamaan mm. Ramonesin, Kissin, Lady Gagan, Martha Stewartin, Henry Fordin (vitsi! Vaikkakin Japanilaisautoputkeni katkesikin tämän kirjan lukemisen aikoihin ja sain alleni elämäni uusimman ja hienoimman auton, Fordin) , RHCP:n  ja Janis Joplinin tuotantoa. On vaan niin tärkeä päästä sitten itse kuuntelemaan/kokemaan mistä oikein on kyse. Tykkään elämänkerroista tosi paljon. Varsinkin kun on kyse joistain vaikutusvaltaisista naisista. Enää en varmaankaan jaksais noita Törkytehtaan tai Heroiinipäiväkirjojen tyylisiä äijien känni-huumesekoiluja, enemmänkin kaipaan inspiroivia naisjuttuja. Martha Stewartista kun olin lukenut pari kirjaa jaksoin jonkun aikaa olla täydellinen emäntä: kutsuin kavereita asiallisille päivälliskutsuille, oli hienot lautaset otettu käyttöön ja tuoreita kukkia ja lautasliinatkin pesty ja silitetty. Nyt ei enää jaksa. Tosta vaikutuksille alttiudestani ....äää... siis koska olen niin altis niille vaikutuksille mitä kirjoista saa, niin en Martha Stewartin jälkeen uskaltautunut lukemaan Patti Smithin elämänkertaa, vaikka olinkin sen ostanut. Pelotti, että se vie minulta täydellisyyden. Lopulta se kirja päätyi kirppiskasaan.

Joop, ei kai tässä sitten muuta. Toivottavasti Kasvisseikkailusta tykätään! Kamalan noloa myöntää, mutta mä itse koen sen ihanan hassuksi. Tällä hetkellä mun suosikkikohtani löytyy perunavellin kohdalta. Se menee pilkulleen näin: Jos Massu Kattisen pitäisi valita yksi asia, jonka ottaisi mukaan autiolle saarelle, niin se olisi ehdottomasti perunavelli. Tai ehkä perunavelli, jonka sisään on kätketty pullo aurinkorasvaa, Massu Kattinen kun palaa niin herkästi.

Vaan ehkä kaikki ei tuollaisesta hupsuttelusta tykkää. Välillä on niin vaikea ajatella asioita muiden kantilta. On niin outoa, ettei kaikillä ole pinkki, tai vihreä tai sininen tukka. Että suurin osa ihan oikeasti haluaa olla sen värisiä kuin ovat, ja että ajatus jostain "shokki"väristä olis yhtä vastenmielinen kuin minulle ajatus jostain maantien eri sävyistä. Niin, ehkä mä yksin tykkään Massu Kattisen perunavelliin piilotetusta aurinkorasvapullosta. Mutta ainakin mun mielestä olis ihan mahdottoman tylsää jos kaiken pitäis olla tylsää! 

Mä varmaan huomenna kirjoitan lisää tosta uudesta kirjasta. Nyt pitää mennä metsästämään koirille ruokaa ja laittamaan Kertun kesäkenkiin lisää ilmaa (heliumia näin vapun kunniaksi).

Roskatonta Vappua!! Me ollaan kahdestaan kotona ja syödään ylimääräinen annos sipsejä! Lälläslää!

xoxo,

Kuva huomiotta jääneistä tytöistäni :(

Raisa
 

Pyttipannu

Eilen olin tehokas. Unohdin kyllä opiskella, mutta onhan mulla vielä tänään aikaa. Vaikkakin pitää kyllä hakea Pinpulan passi ja viedä muksujen rahat pankkiin ja siirtää ne mun tilille ja mun tililtä siirtää ne luottokortille ;) Kun ei itse pysty hoitamaan raha-asioitaan niin otetaan lasten rahat käyttöön ;) (ja sit teille, joilta meni jo herne nenään ja kahvi väärään kurkkuun tiedoksi, että laskin leikkiä, osittain. Lentolippujen ostoa varten tämä kikkailu.)

Niin, mutta siis siihen tehokkuuteen. Sain ison askeleen eteenpäin niitä tilattuja kuukuppipusseja! Se tilaus kyllä pitää piakkoin saada valmiiksi, että saan sen myös eteenpäin! Lisäksi tein hedelmäpusseja. Mä en ihan tiedä syytä sille, tai siis mua harmittaa ihan hirveesti se miten huoletta ihmiset ottaa niitä hedelmäpusseja kaupasta ja sit ne heti hajoo, niitä menee tuolla tuulen mukana, ne päätyy järviin ja jokiin, ja toisaalta ne kestokäyttöiset on niin ihania :) Niin mä sitten päädyin tekemään niitä. Olen niitä tehnyt aiemminkin, joskus ihan tehtaillutkin, mutta emmä tiedä haluanko mä niitä Pinkkikselle laittaa myyntiin. Aika paljon olen kyllä niitä kankaita haalinut, kaikki kyllä siis kierrätyskamaa, etten sentään mitään uusia materiaaleja niitä varten hanki.

Lisäksi leivoin, tein seitanmakkaraa ja papupihvejä (uunissa noi kaikki) ja muutenkin hyvää ruokaa tein (pyttipannua) ja lisäksi sain Tehtaan suht siistiksi. Pinpulan avustuksella (maksoi euron) sain myyjäiskamatkin purettua. Hyvä hyvä! Ja illalla vielä katsottiin elokuva, josta oikein opettelemalla opettelin nimen ulkoa: Beasts of southern wild. Oli erilainen! Ja hyvä!

Isä kävi tuomassa mun veropaperit. Ei sanaakaan siitä, että melkein viikon odotin sitä synttärikahveille jemmaillen herkkuja sitä varten niin, että lopulta syötiin melko ilmaantuneita keksejä sitten keskenämme. Sovittiin sen kanssa hyvissä ajoin päivämääriä, joita siirreltiin viikon edetessä ja lopulta sitte se ei vaan ilmaantunut. No, ehkä se ei kerinnyt. Tai sillä oli parempaakin tekemistä. Yritän olla välittämättä. Kuitenkin paperita tuodessaan se sanoi, että mähän saan kivat palautukset. Ainahan mä olen saanut, kun maksan liian isolla veroprosentilla, ihan vaan sen takia kun olen muuten niin huono säästämään. Niin ajattelin että se oli jotain arvioinut, siis täyttäessään niitä papereita. Mut sit kun mä ite kävin niitä läpi, kun piti laittaa allekirjoituksia, niin huomasin, että siellähän se palautus summa olikin ihan kokonaisuudessaan, ja oli ollut jo iät ja ajat, mä en vaan veroahdistuksissani ollut sitä älynnyt. Ja hittolainen, se ei ollutkaan mikään ihan pikkusumma, vaan just sen verran että mä pääsen kuin pääsenkin Japaniin ens vuonna. Olen siitä haaveillut ihan kauheesti ja yrittänyt onnettomasti säästää siihen rahaakin (tällä hetkellä siihen kassaan kertynyt ehkä n. 50 euroa...), sillä ens vuonna tulee 10 vuotta mun ekasta matkasta ja ens vuonna olis myös Hello Kittyn 40 v. synttärit! Ekalta reissulta ostin sitä 30 v. sälää ja nyt olis kyllä hienoa ostaa jatkoa! Vaikken Kittyjä erityisemmin enää keräilekään.

En uskalla elätellä toiveita kirsikankukkien näkemisestä, mutta keväällä aion sinne sitten mennä. Olen ollut kahdesti kesällä, kerran  alkutalvesta ja kerran talven ja kevään kynnyksellä. Kevät siis kokematta :) Joo, mut leijutaan tästä sitte myöhemmin :) Ja kyllä mä joudun siitä osan käyttämään lainan lyhennykseen, mutta aion kyllä mennä sinne matkallekin! Kunpa vaan saisin järkeistettyä tota rahankäyttöä arjessa.Fiksu ja kurinalainen tietenkin käyttäis koko summan lainojen maksuun.

Päivälliseksi tein pyttipannua. Pyttipannu on niin hyvää! Olin Faunan ohjeilla tehnyt makkaran, hitto pitääkö hakea nyt se kirja ja kirjoittaa tarkat mitat? Plääh! Olette tylsiä!
Murea perusseitan gluttenijauhoista:
4 dl gluteenijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
1 tl mustapippuria
3 tl savupaprikajauhetta
3 valkosipulinkynttä
reilu 3 dl vettä
0,5 dl öljyä
2 rkl soijakastiketta (mun mielestä kolme rkl ja siltikin vielä ripaus suolaa)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet keskenään, yhdistä. Vaivaa muutama min. Muotoile siitä vaikka metso, ihan sama ja pistä folioon käärittynä uuniin 175 asteeseen ja paista muodosta riippuen 45 min-1,5 tuntia (mieluummin vähän liian kypsä kuin raaka, sellanen ranteen paksuinen käärme oli meillä uunissa reilun tunnin)

Sitä sit käytettiin pyttipannuun  vähän reilu puolet. Loput viipailoin ohueksi, leivänpäälle laitettavaksi.

Pyttipannuun paljon keitettyjä perunoita, sipulia, grillimaustetta, suolaa, kookosöljyä paistamiseen, tarjolle bbq kastiketta, kurkkusalaattia, ketsuppia ja sinappia. Älyttömän hyvää!!

Tässä samalla kun tätä postausta kirjoitan luin sähköpostiani ja siellä oli tieteo, että kolmas kirjani on tullut painosta ja joko noudettavissa toimistolta tai sitten odotettavissa postiin! Mä olin tietenkin ryntäämässä hakemaan sitä, mut sit muistin et mun on ihan aikuisten oikeesti tehtävä ensin läksyt. Hitto, pitääkö mun odottaa et se tulis postiin? Ei kyllä pysty! Tää on muuten mun kuudessadaskuudeskymmeneskuudes postaus. Melko perkeleellistä menoa! ;)

Aamulla olin taas siellä sen hoitsun luona, kerroin siitä kuinka paljon lapsena leikin. Barbeilla ja poneilla. Ihan koko ajan. Enkä vaan yksien kavereiden kanssa, vaan oli kahdet eri leikit kaksien eri akvereiden kanssa ja sit vielä yhdet leikit erikseen, yksin leikittäviksi. Kun ei kaverit aina jaksanut. Tai saanut. Mä sain leikkiä kunnes tipahdin. (...)

Nyt sitä kemian työselostusta tms. väsäämään.

xoxo,
Raisa

Virtaa, mutta ihan vähän väärän mallista (ja sit mä olin et vittu, mä oon ihana)

Mulla on kauhee hinku tehdä jotain, tai siis ommella, ommella ja järkkäillä. Mut sit kun mä meen Tehtaalle, niin se jotenkin läsähtää. Mä alan tekemään jotain ihan muuta, jotain mistä tulee entistä enemmän sotkua ja jotain, mikä ei sunkaan pura energiaa vaan entisestään lataa sitä. Tai jotain. Niinko ulkomailla sun hiustenkuivaajas ei toimikkaan kunnolla, vaikka se on täysin kunnossa ja pistorasia kans. Vastakappaleet vaan on jotenkin vähemmän yhteensopivat.

Yks ongelma on ainakin se, että vaikka olenkin nopea ompelemaan, on ompelu kuitenkin hidasta toimintaa ja kun minä haluaisin olla valmis jo heti aloittaessani!  Ehkä tässä(kin) kehittämisen/kehittymisen paikka?

Sekin tietenkin auttais, että oikeasti tekisin jotain sen sijaan, että täällä vaan puhisen siitä...Mutta kun mulla on selkäkin niin kipee! Ja leipoakin pitäis, vaihtokauppasin just korvapuusteja hierontaan. Ja haluaisin niille kivoille naapureillekin leipoa kiitokseksi sahan ja tikkaiden lainaamisesta. Niin, että en mä taida päästä ompelemaan koskaan. Eikä, kyllä mä meen! Ihan just!

Junassa joku esiteini pyöritteli silmiään minut nähdessään...

Sitä ennen kuitenkin vielä eilisestä, Korukarnevaaleista! Perjantain väkersin niitä hommia, yritin pakata kaiken fiksusti ja itseasiassa huippumieheni avustuksella siinä hienosti onnistuinkin! Ekat myyjäiset missä en ole repimässä vaaleanpunaisia hiuksia päästäni ihan vaan sen takia, että aivan kaikki ketjut on yhtä jättiläismäistä solmua! Hyvä me! Aika hyvin sain kaikki hinnoiteltuakin ja aputytön avustuksella kaiken esille just ennen kuin ovet avattiin.

...josta minä olin ensin että möks, tuliko taas liikaa hörhöö. Ja sit olin et vittu, mä oon ihana.

Myyjäiset kesti viisi tuntia, asiakkaita riitti melkoisen tasaisena (vaikkakin melko hiljaisena) virtana. Muutamia vaihdettuja sanoja Planet Idan Tyttö Vadelmaisen kanssa, pikainen tutustuminen Nelliin Nellin Shopista ja vähän rupattelua naapuripöydän kierrätyskorujen valmistajan kanssa. En tiedä johtuiko hämärästä yleisvalaistuksesta, vai mistä mutta myyjäisten päätyttyä olin ihan poikki. Kotiin päästyäni kiltisti tein kuitenkin päivällisen,e nkä edes "aitojen ali" vaan ihan salaatteineen kaikkineen: nakkikastiketta, keitettyjä perunoita, höyrytettyä parsakaalia ja porkkana-kaali-ananassalaatin. Muuta en kyllä sit saanut aikaiseksi. Katottiin viel joku elokuva, en muista nimee (ylltäys!), Matt Damon siinä oli. Aika tylsä. (se ei ollut ainakaan Ilmiantaja, joka oli mun mielestä ihan loistoelokuva!)
.
Ehkä mä nyt yritän mennä Tehtaalle, ennen kuin alan tekemään kemian ja enkun läksyjä. Kemiasta vielä sen verran, että käyn nyt siis ykköskurssia uudestaan, koska musta muita kursseja opiskellessa tuntui siltä, että ykköskurssilta jäi paljon opittavaa (mm. hiiliketjujen nimeämiset!) ja nyt olen siellä siis toistamiseen. Ja mä loistan!!! (mut se ope ei yhtään lämpene minusta, niinko et se ei ole yhtään innoissaan siitä, et sillä on niin viksu oppilas, joka tietää mitä eroa on atomilla ja ionilla). Mut emmä silti läksyjä kyllä jaksais tehdä, vaikka on aika hienoa, et oikeesti osaa ja ymmärtää niitä asioita. Toisin kuin silloin vuosi sitten, jolloin muistan pysyneeni kärryillä kaksi ensimmäistä tuntia ja sit hops! Plumpsahdin pois kyydistä, enkä millään meinannut päästä takas. Nyt aion juosta kärryjen edellä!

Ei kai sitten muuta. Paitsi yks juttu. Olen kertonut siitä, että mun blogilla on yksi japanilainen lukija, joka siis ausuu suomessa ja puhuu hyvää suomea. Se on käynyt keväällä Japanissa ja toi minulle sieltä tuliaisen! Voitteko uskoa?!! Se ei ole vielä tullut perille, mutta varmaan maanantaina tulee!  Aikas ihanaa!!
Kerron sitten mitä sain :D

Moikkaloikka nyt sit vaan!

xoxo,

Raisa
 

Tapahtumarikas päivä.

Eilen oli jälleen mainio päivä! Aamupäivällä menin kaverin luokse syömään "martha stewart tyylisesti" valmistettua ruokaa. Joka oli siis viimeistä piirtoa myöten tarkkaan mietitty ja loppuun asti hiottu. Amerikkalainen menu: Hampurilaisia älyttömän hyvällä linssipihvillä, ranskalaisia, kokista (pilleillä!) ja jälkkäriksi brownies ja jäätelöä - kaikki tietenkin vegaanisena, vaikkei kaverini vegaani olekaan :) Oli oikein mukavaa. Vein kolme pussukkaa, jotka toimivat osamaksuna Simply Chocolate nukesta, jonka sain!! kaveriltani. (näitten nimien kanssa muuten, mä en tiedä miten ihmiset yleensä suhtautuvat siihen, että mainitsen niiden nimiä, joten yritän parhaani mukaan olla ketään manitsematta, paitsi niitä, jotka bloggaa omalla nimellään. Ne on sitte ihan vapaata riistaa :) Ja kotiinviemisinä sain loput pihvit ja neljä palaa brownieseja :)

Kotiuduttuani lähettiinkin heti Kierrätyskeskukseen, kun meidän piti viedä sinne meidän vanha telkkari, jossa ei ollut yhtään mitään vikaa. Mutta kun C oli saanut vanhalta kurssikaveriltaan paljon littanamman tv:n, jossa on jotain vikaa...Niin, samalla sitten vietiin kartongit ja metalliromu ja jotain muuta krääsää (kamalaa miten sitä kertyykään!) ja tietenkin tarkastettiin, josko sitä syntynyttä vajetta vois jollain täyttää. Ja kun minä olen kyseessä niin totta kai voi! Pihan ilmaislaareista löysin vuorikangasta meikkipussukoihin ja niihin kuukuppipusseihin, sillä niihin tarvii sellasta kosteutta hylkivää matskua (joka on väistämättä jotain muovia, eli uutena ostettuna iso paha mörkö). ELi aivan loistavaa!! Sisältä löysin vähän lisää kangasta, Barbien jolla balettitossut, Karvis -kellon! (Karvinen on niin kamala, että se on jo vähän ihana, ikään kuin tekee melkein kokonaisen kamaluuskierroksen, mut pysähtyykin just ennen kuin päätyis siihen kamalaan), kokeshinuken tapaisen, jonka sisällä oli vielä pienempi nukke, sekä yhden japanilaisen posliinitytön. C osti kaksi kirjaa ja yhteensä kaikki maksoi alle 7 euroa :)



Eikä tässä vielä kaikki. Kotona ompelin vielä hetken, mut sit hyppäsin pyörän satulaan ja karautin keskustaan. Siellä oli Kohtaamispaikalla pienten tuotemerkkien joku promoomisjuttu. Johon mut oli kutsuttu :) siellä oli muistaakseni neljä puhujaa, joista ainoastaan yksi jäi mieleeni: OutsaPop. Se puhu sosiaalisesta mediasta ja siitä kuinka käyttää sitä hyväkseen. Ja hitto soikoon, se on just sitä et pitää olla koko ajan ja kaikkialla. Mä sitten vielä kysyin, et pitääkö silti, vaikka kokee sen epämiellyttäväksi. Tai siis eihän mullakaan ole mitään täällä blogissa hillumista vastaan, ja mä tykkään tuoda itseäni esille, kunhan se tapahtuu tälleen "verhojen takana". Mutta just Pinterest, Tumblr, Twitter, kun ei vaan jaksa! Niin, mutta siis se vastaus oli, et kyllä pitäis. No Pinterestin mä kyllä oikeasti skippaan, kokeilin sitä eikä se tunnu yhtään mielekkäältä. Ehkä mä sitten olen vaan ihan liikaa materialisti, ettei kuvien katsominen tee muuta kuin kiukkuseksi. Mä en oikeen edes muista mistä ne muut puhu. Mut ehkä se oli sit enempi niille muoti-ihmisille. Mä aloin siellä kyllä miettimään, et mikä ihme mä sitten ole, kun en ainakaan ole muoti-ihminen. Asusteihminen? Pussukkaihminen? Ei sellaisia kukaan ota tosissaan? No, mä oon Pinkkis :) Ja Pinkkiksellä on lupa olla ihan mitä vaan.

Kotiinlähtiessä olisin halunnut syödä ainakin osan Ruohiksesta ostamastani manteli-sesamtofustani, sillä en ollut syönyt mitään sitten Jenkki -lounaani, mutta en hitto soikoon saanut sitä tofupakettia millään auki. Vatsa kurnien 17 km kotiin. Mutta oli jälleen ihanaa pyöräillä.

Tapahtumarikkaus jatkuu vielä tänäänkin! Mennään pitkästä aikaa treffeille ton siipan kanssa. Vähän niinko hääpäivää juhlimaan, jok aoli siis helmikkuussa...Meidän alun perin piti mennä Farangiin, mut pöydän saaminen oli liian haastavaa, jätettiin sinne pyyntö, että ottavat yhteyttä kun seuraava viikonloppuvaraus onnistuis, mut ollaan odoteltu sitä n. kuukausi. Ja sitä paitsi, ne tarjoaa siellä vasikanlihaa, eikä ne pystynyt lupaamaan, että se on aina kotimaista. Vasikanlihasta sen verran, että suomessa niitä ei saa kasvattaa ihan järjettömän epäinhimillisissä oloissa (paikoilleen kytkettyinä, eristyksissä valottomassa kopissa, ja kyse siis pienistä järjettömän leikkisistä poikasista), mutta ei se siltikään niiden elämä mitään herkkua ole, vaikka niistä tapettuina jotain erikoisherkkua tehtäisikin. (ei niin, että me sitä vasikanlihaa syötäis vaikka se olis kotimaistakaan.) Joo, mutta meillä oli aika paljon rahaa varattuna meidän hääpäivän juhlistamiseen, kiitos Amerikan sukulaisten, ja nyt me sit mennäänkin syömään Silvopleehen ja törsätään sitte ylimääräset Helunassa ja Ekolossa :)

Eli sinne päin kaupunkia ollaan menossa. Ja samalla käydään Animalian toimistolla, viemässä herkkuja Viipuriin vietäväksi. Mulla on siellä koiratarhalla kummikoira jota haluan erityisesti muistaa. Suloinen pikku Tsernishka. 

Illalla sitten vielä Malmitalolla musaluokkien konsertti, jossa tyttäreni esiintyy :) Sillä on kitarasoolokin. Olin pitkittänyt ja pitkittänyt lippujen hakua ja kun lopulta sain sen aikaiseksi vein kaksi viimeistä lippua!

Mutta nyt tahtoo ompelemaan! Vien ison satsin pussukoita Helunaan, joten se tarkoittaa sitä että on taas lupa ommella lisää :)


Oikein hauskaa ja tapahtumarikasta päivää!!

xoxo,

Raisa

Ihana viikonloppu! Ai nii, ei vaiskaa.

Nii, lauantaina oli ne myyjäiset, joista kirjoitinkin tänne tosi väsyneenä. Sunnuntaina tehtiin puutarhahommia, joista en siis kauheesti tykkää, mutta joista tulee jälkeenpäin älyttömän hyvä olo. Tai tulis, jos ei olis ehkä maailman oudoimpia naapureita. Mä olen ihan ensimmäisenä myöntämässä, että ongelmaton en varmasti ole minäkään, mutta mä sentään pidän "mölyt mahassa". En kaveeraa kenekään kanssa, mutta kuitenkin tervehdin ja hymyilen. On muutamia, joiden kanssa olen jopa ihan jutellut. Mutta en ole kenellekkään valittanut, enkä tehnyt kiusaa. (tämä ei koske niitä edellisiä naapureita, ne oli ihan perkeleitä kaikkine lasten lelujen potkimisineen ja tontin rajojen tuhoamisineen ja kaikkine kauheuksineen). Ja sit eilen tuli meidän suht uudet naapurit , tai siis se rouva, vinkumaan siitä, kun me ollaan (mukamas) tehty reikä meidän oskuusiaitaan. Kun niissä heidän kauppapaereittensa mukaan sen aidan pitäis olla eheä ja nyt siinä on tuo reikä. Sitä ei kuulemma ollut siinä silloin kun he muuttivat vuosi sitten. Hassua, kun se reikä oli siinä silloin kun me muutettiin tähän 7,5 vuotta sitten. Minun(!!) pitäis nyt kaupungilta selvittää, ett mistä on kyse. Ja sitten tivattiin omitusosuuksia ja pistettiin ihan kummallisia sanoja suuhuni, olen kuulemma viime vuonna sanonut että eksäni omistaa tämän asunnon ja minä saan lasteni kanssa asua siinä niin pitkään kuin haluan. Anteeksi kuinka? Nyt en kyllä ihan ymmärrä. Ja kun minä kehtasin pyytää, etteivät enää seuraavana talvena kippaisi lumiaan minun kasvimaan ja pensaiden päälle, niin siitä sain sitten kuulla että on huono paikka pensaille, kasvimaani on ihan väärässä paikassa, enkai vaan aio tuoda siihen lisää multaa, ettei maan pinta nouse liikaa, kivetyksellä täytyy kuulemma olle tietty kulma, niin ja onko ne meidän kuusiaidan oksia kun on heidän kompostiinsa tippunut, kun me sitä kuusiaiataa leikataan. Sanoin sitten, ettei olla sieltä kohtaa vielä edes leikattu, että se on varmasti toisen naapurin puolelta tullut, jotk aovat oman puolensa vastikään siistineet niin että hekö muka olisivat aidan yli hettäneet niitä oksia...niin ei siis tietenkään ne, mutta me kyllä käytäis muutama oksa sinne niiden kompostiin viemässä, ihan vaan kiusallaan. Ja sit oli vielä jotain lumitöistä, me ei kuulemma olla tehty lumitöitä ollenkaan (enkä täälläkin kertonut siitä, kuinka tein niitä lumitöitä??) kun vaan hänen miehensä ja se toinen (parempi) naapuri ja mitäs me meinataan tehdä tolle meidän katajalle, kun se on heidän taloaan rakennettaessa varmaan vahingoittunut, mutta kun se on kuitenkin meidän puolella niin että jos se kaatuu, niin me joudutaan korvaamaan, niin että mitä me meinataan tehdä sille, kun oli tuo toinenkin naapuri sanonut, että aina kun tuulee niin se heiluu tosi paljon. Mua vitutti niin uskomattoman paljon, ettette voi uskoa. Just päästiin niistä kusipäisistä hirviönaapureista ja sit tilalle tulikin tollanen kyylä, joka aivan varmasti johtuen meidän vähän värikkäämästä ulkonäöstä ja aivan vääränlaisesta autosta ja muutenkin kaikesta "hörhöilystä" on nyt alkanut sitten kiusaamaan meitä. Ja varmasti levittää noita ihme juttujaan ympäri naapurustoa. Ihan kiva.

No C on kaks kertaa jutellut sen kanssa, mä en enää pysty. En tiedä mitä pitää jatkossa tehdä, mä en ainakaan pysty asiallisesti sen avautumisia kuuntelemaan, mulla menee hermot ja sit me ollaankin ilmiriidoissa. Se oli C:ltä pyytänyt anteeksikin, mut ei se tehtyä saa tekemättömäksi.

Tän jälkeen me lähdettiin Keitaan Lotalle syömään. Jännitti. Mä olin ihan vakuuttunut, vaikka Lotta oli sanonut muuta, etten saa sanaakaan sen miehen (skottilainen) puheesta mitään selvää, mut oikeesti sillä ei ollut pienintäkään skottiaksenttia, eikä oikein edes sellasta vaikeastiymmärrettävää brittiaksenttiakaan, vaan ihan selvää englantia puhui :) Ruoka oli todella hyvää! Tunnelma oli rento, eikä yhtään väkinäinen. Lotta leikkas mun tukankin! Nyt on otsatukka!! ja vastaleikatun tukan ihanan terävä reuna. Saa kadehtia!

Arbikselta kuvattua

Ja bisnestäkin siellä tehtiin :) AI nii, matkalla sinne tapahtu sitte toinen viikonlopun ikävistä jutuista.  Hermostuin autoilijaan, joka ei suostunut pysähtymään suojatien eteen, jolla me siis oltiin jo hyvin pitkällä kävelemässä, ja osoitin mieltäni lapsellisella (mutta tehokkaalla!) tavalla. Ja se autoilija lähti sitten perään! Se huuteli aikansa siitä ikkunasta ja sit kutsui mua kauniisti v***n h****ksi ja siitähän C hermostui! Se lähti poistuvan auton perään, heitti kangaskassin, jossa kirjaston kirjoja. niiden perään ja juoksi ties kuinka pitkän matkaa niiden perässä. En tiedä mitä pasifistimieheni, joka ei ole eläessään tapellut (muiden kuin minun kanssa?) olisi tehnyt jos olis ne kiinni saanut...

Hohhoijaa. Silti, aamulla kun heräsin, ajattelin että olipa ihana viikonloppu. Eli kerrankin paska peitottiin hyvällä :) Kiitos Vegan Bake Salen ja Lotan. Ja Lotan perheen.Ja auringon :) Ai nii, ja pyöräilyn! Olin ihan onneni kukkuloilla kun pyöräilin keskustaan! Se oli mielettömän hienoa, kun C oli ottanut talvirenkaat pois ja pyörä liikkui niin kevyesti. Kyllä kevät ja kesä pitkän ja kylmän talven jälkeen maistuu makealta!! Vaikka toi joki melkoisesti tulvikin. Sekin kyllä aika huikeeta. Mulla on hassu pelko vesijuttuja kohtaan. Välillä en pysty esim. telkkarista katsomaan vedenalaisia asioita, siis sellaisa jotka ei vedenpohjaan kuulu, kuten vaikka uponneet laivat on todella pelottavia.

xoxo,

Raisa

Post title - Postaa itte tittelis!

Emmä tiedä miks mä nyt mitään kirjotan, kun olen niin kamalan väsynyt. Ehkä suojelen vaan itseäni Etsyn houkuttelevalta kutsulta. Mun niin älyttömän kamalasti tekis mieli yhtä kissa-suojaruukkua. Sanotaanko niitä suojaruukuiksi, mitä käytetään niinko tavallisten kukkaruukkujen ympärillä. Jos ei tykkää siitä miltä se saviruukku näyttää. Tai ei sen tarvii sitäkään olla, ettei siitä saviruukusta tykkäis, vaan ehkä enemmän sitä, et tykkää jostain muusta vielä enempi. Niinko just tässä tapauksessa. Musta kyllä ihan ne saviruukutkin on nättejä. Anteeksi. Tää nyt on vaan tällästä. Kyllähän sen jo tietää miten tässä tulee käymään. Mutta on myös se mahdollisuus, että saan kissaruukun ostoa pitkitettyä niin, että sen tarve(?) väljähtyy.

Melkoinen päivä ollut tänään. Heräsin 6.30 ja aloin heti kun sain silmät auki ni leipomaan. Luulin, et siinä olis mennyt ihan tuhottomasti aikaa, mut yllättävän sutjakkaasti se loppupeleissä menikin, niin että kerkesin käymään suihkussa, meikata, siivota ja pyykitkin ripustaa ja sit vielä lastata pyörän pullilla, ja melkein ajoissa ennätin perillekin. En kuitenkaan ihan, kun en ollut sitten malttanut ihan koko matkaa opetella ulkoa. Mut silti kaiken kaikkiaan ihan älyttömän hyvin. Niin, oli siis Vegan Bake Sale Sosiaalifoorumissa. En edes tiennyt mikä on sosiaalifoorumi. Sorry. Olin siellä sitte kuusi tuntia, piti olla vaan neljä, mut kun joku etukäteen paikalle lupautunut ei tullutkaan niin mä ystävällisesti jäin paikkaamaan. Se oli kyllä oikeesti ihan mieluista, kun siellä oli niin kivaa :)

Melkein parasta päivässä oli pyöräily. Mies oli ottanut talvinakit pois ja laittanut ihanan kepeät kesärenkaat alle. Pyörä liikkui melkein ajatuksen voimalla. Ja niin hieno sääkin oli. Aivan mahtavaa! Ja mulla oli hyvää musiikkia mun musavempeleeseen ladattuna, kyllä kelpas polkea.
Mutta ehkä silti vielä parempaa nähdä tuttuja ihmisiä. Tykkään mun hcaktivistikavereista ja -tutuista :) Mut nyt mä taidan luovuttaa. En ihan vielä kuitenkaan sille kissalle, mut tälle väsymykselle. Ehkä jos jotain tarroja tilais?

Ah! olen varmasti kertonut kaikista niistä viimeaikaisista tilailuista. Siis kun nyt kannattaa tilata kaikkea sinne anopille. Tossa vieressä yks niistä kankaista :) Vähänkö söpö.  Nyt oon siis tilannut kankaat, ketjut ja viimeksi koruosat. Kankaat on ainakin jo perillä. Innolla odotan, että mekin oltais. C varmaan tilaa jotain Vegan Essentialsista. Niiltä tulee aina kaikista herkullisismmat paketit. Sit mull aon paikan päällä käytettäväksi paksu nippu lahjakortteja, mm. Michaelsia, Whole Foodsia, Trader Joe's...Ihanaa ihanaa Ihanaa!

Moi. ny. Huomenna kyläileen Keitaan Lotan luokse :)

xoxo,
Raisa

Kummallinen aamukävely Riston kanssa

Oltiin aamulla tuttuun tapaan Ripan kanssa lenkillä. Tai ei ihan tuttuun, sillä se ontu nivelongelmista johtuen aika pahasti. Ajattelin, että tehdään sitten lyhyempi lenkki, ettei sen tarvitse nilkuttaa niin paljoa. Kun oltiin sitten kääntymässä lyhyemmän lenkin suuntaan Risto löi jarrut pohjaan ja kieltäytyi liikkumasta. Ja kuten aiemmin jo kertonut, on aamulenkit sen aikaa joten en viitsi sitä kauheasti "pakottaa" mihinkään. Joten menin sitten Riston luokse ja se lähti sitten jatkamaan matkaa eteenpäin. Eikä siis edes siihen suuntaan, mistä olis jatkunut meidän normaali pitkälenkki vaan ihan "uuteen" suuntaan. Ja niin mä kävelin Riston perässä ihan kummallista reittiä. Aina kun yritin kääntyä, et voitais pikku hiljaa alkaa suuntaamaan kotiin päin se pysähty ja kieltäytyi liikkumasta. Ja muutenkin se käveli melkein koko ajan mun edellä, kun normaalisti sitä joutuu jopa vähän hoputtamaan. En tiedä mihin se oli menossa, kun ei se tuntunut erityisemmin mitään jälkeäkään seuraavan. Lopulta kuitenkin päädyttiin kotiin. Outoa se oli. Ja jotenkin mulle tuli sellainen olo, että olisko jo aika tatuoida sen tassunjälki johonkin.

Vaikka toi Riston käytös vähän huolestuttaa, niin oon muuten tosi hyvällä tuulella. Eilen illalla äikän tunnilla keksin, että koska madeby lopettaa toimintansa laittaisin entisille asiakkailleni viestiä siitä, että Pinkkis on kuitenkin jatkossa Etsyssä   ja alennuskoodinkin (sen PARTYON) laitoin viestin mukaan. Ihan kaikille en viestiä laittanut, kun Pinkkiksellä olikin ollut aika mittava määrä asiakkaita tässä vuosien saatossa. Mutta tästä siis tuli oikein hyvä mieli, kun keksin näin hyvän tavan ottaa yhteyttä vanhoihin asiakkaisiin :)

Muitakin iloisia asioita on! Alkuviikosta tilasin ehkä isoimman läjän kankaita ikinä! Ne kyllä menee sinne anopin luokse Jenkkilään ja saan ne vasta kesällä. Samoin kuin jo tilaamani ketjut ja ihan piakkoin tilaamani muut koruosat. Kipeästi niitä kyllä jo tarvitsisin, mutta kun se säästö on niin iso jos ei joudu maksaan postimaksuja ulkomaille. Lisäksi otin yhteyttä yhteen liikkeeseen, josta en kyllä odota vastausta, mutta ainakin sain sen tehtyä, ettei enää tarvitse miettiä että pitäis tehdä se.

Tässä toistaiseksi valmiit, mutta lisää tulee!

Omellutkin olen! Ja saanut asioita valmiiksi. Nyt on kuukuppipusseja Etsyyn asti laitettavaksi, samoin Graffiti-Craft meikkipusseja, ja niihinkin kaksi uutta hauskaa ideaa. Kaikki uusi on hienoa. Olkoonkin vanhaa ja kierrätettyä, mutta uutuuden tunne on tärkeä.

Eipä mulla sit muuta. Menin niin paljon aikaa niiden s.postiosoitteiden kaivamisessa, että alkaa akkukin loppumaan!

Keväisen aurinkoista viikonloppua!! (ai nii! Eilen kun tulin koulusta satoi aika rankasti, niin että kastuin ja tuli kylmä. Ja se oli vaan ihanaa. Miten epäreilua loppusyksyä kohtaan, kun samainen sade silloin on vaan niin kamalaa ja masentavaa. Kaikki suhtautuu kevätsateeseen niin riehakkaan iloisesti. Ja taas syyssateeseen happamasti. Mä taidan alkaa boikotoimaan kevätsateesta iloitsemista ja puhumaan syyssateiden hienouden puolesta.)

xoxo,

Raisa
 




Katsokaa kun Ryan laittoi mun enkkublogiin mulle viestin. Eikö oo ihana!

 

Runkkarit!

Kylläpä mä nyt keksin provosoivia otsikoita!! Mutta tällekin on ihan hyvä selitys. Olen nimittäin lukenut Vihreää Lankaa, nro 6 (38.3-18.4-13) ja siinä oli oikein mainio artikkeli suomalaisten väljähtyneestä seksielämästä. Ja just toi runkkari-juttu oli siinä. Kun vielä aiemmin saatettiin käyttää sitä haukkumanimenä, mut enää ei, koska kaikkihan runkkaa. 10 vuotta sitten meille oli tv:ssä tarjolla seksiä tihkuva, ja irtosuhteita ylistävä Sex and the City. Ja ainakaan ton artikkelin mukaan nykyään sitä sarjaa ei enää tule, vaan sen tilalla on Carrien nuoruusvuosista kertova joku teinisarja. Ilman seksiä. Ja tää on nyt sitte tosi noloa, mut kyl mun mielestä asiat oli ennen paljon paremmin! Sillon kun minä olin nuori...ei ollut nettipornoa eikä seksikauppoja, joista saattoi tilata anonyymisti netin kautta yhtään mitään. Sillon piti vaan joko kärvistellä tai hoitaa hommat "vanhanaikaisesti".

Mutta nykyään kaikki vaan runkkailee, eikä kukaan vaivaudu etsimään oikeaa partneria, kun netissä ne tytötkin (ja/tai pojat) on niin paljon kauniimpia. No ei siinä, onhan se tietenkin paljon turvallisempaa ja varmaan ihan tervettäkin, ettei hypitä sängystä sänkyyn ihan miten sattuu. Mut kyllä toi aika vieraalta kuulostaa, ja koskee kyllä muutakin kuin vaan seksielämää, et netti korvaa "oikean" asian.

Emmä kyllä tiedä miks mä tosta asiasta halusin kirjottaa. Tai no, musta toi runkkari -haukkumasanan käytöstä poistumiseen johtaneet syyt oli niin hassut. Tai ei kai siinä kuin yksi syy ollut. Ihan sama.

Yks toinen juttu vielä. Mutta siis se, kuinka maailma on täynnä ammattilaisten jaarittelua. Siis kuinka moni ihminen saa palkkansa ihan pelkästä jaarittelusta. Tai ei pelkästään, mutta iso osa tulee just jostain "konsultoinnista". Hitosti isoja puheita, lupauksia jostain paremmasta/tulevasta ja sit pufff - ei mitään. Mä olin siellä työkkärin ammatinvalintapsykologilla. Ja se oli niin tyhjän kanssa että.
Työkkärin peruskäynnillä ihan sama juttu. Ei ne sua halua auttaa, ne vaan haluaa saada sulle tarvittavat ruksit papereihin ja seuraavaa kehiin.

Opetuksesta osa on ihan samaa, opettaja vaan puhuu ja puhuu, ilman et se sanois mitään. (psykologian tunnilla ja ehkä vähän äikänkin) Ja tietenkin kaikista pahinta on jotkut työpaikan kehityskeskustelut ja suurten visioiden väkertämiset ja kuukausipalaverit ja muut. Oikeesti, mun edellisessä työpaikassa oli just tota. Kuukausittaiset koko toimiston tapaamiset, viikottaiset tiimipalaverit ja sit viel vuosittaiset koko firman pakolliset virkistyspäivät. Kaikki yhtä tyhjän kanssa, töitä tekevät työntekijät tulivat niihin harmistuneina, kun kaiken sen hukkaan heitetyn ajan olis voinut käyttää rästiin jääneiden töiden tekemiseen (ja niitä oli paljon, kun ne samperin konsultit oli niin kalliita, et oli pakko ottaa lisää asiakkaita/pistää osa tyntekijöistä pihalle) ja sit sellaset töitä tekemättömät lätisijät, no ne varmaan tykkäs, kun sai lätistä vielä vähän enemmän. Mut se, että ne olis joskus johonkin johtaneet. Meidän suuri suunnitelma seuraavalle viidelle vuodelle oli kasvattaa maltillisesti asiakaskantaa ja mitä kaikkee sontaa. Ja mihin ne sit lopulta johti? Kaksi pientä toimistoa lakkautettiin, menetettiin n.2/3 työn tekijöistä ja varmaan saman verran asiakkaitakin. Kun ihmiset käyttäis asiaa enemmän tekemiseen eikä niin paljoa uusien titteleiden miettimiseen ja mainoskynien tilaamiseen niin vois olla että jotain jälkeä syntyiski. Tai ehkä mä vaan tykkään ranskalaisista viivoista. Mua ärsyttää toi Happiness Project kirjakin, jota luen. Kun siinä on sitä lätinää niiiiin paljon. Olis vaan ranskalaisilla viivoilla koko kirja, niin ei menis niin paljoa aikaa sen lukemiseen. Ranskalaiset viivat on ihania ja niin selkeitä.

Joop. Ehkä munkin olis aika lopettaa tämä jaarittelu ja mennä ompelemaan! En saanut eilen yhtä tilaustyötä valmiiksi, vaikka vähän sitä lupailinkin! Inhaa!

Ai niin, iso hieno juttu vielä. Mun synttäreiden kunniaksi koko tämän viikon PARTYON koodilla Pinkkiksen Etsystä mahtavat 10 % hinnasta pois! Ja nyt, kiitos erään asiakkaan on Pinkkikseltä mahdollisuus ostaa myös ilman Paypal tiliä! Kaikki rohkeasti shoppailemaan!

xoxo,

Raisa

It's my birthday and I party if I want to, party if I want to. You would party too if it happend to you :)

Ihanaa kun on synttärit!! Oikeesti, tosi lapsellisen riehakas olo! Facebookissa onniteltu tosi paljon ja lääkäristä kotiin polkiessa pulu lensi niin läheltä, että näin miten sen jalassa oli pieni kukkanen ja siinä luki Onnea Raisuli. Ihan oikeesti. Kerrankin mua ei harmita tää ikääntyminen, vaan on sellanen olo, et vois olla paljon huonomminkin. Niinko et täyttäisinkin jo vaikka neljäkymmentä. Onneks en sentään ole vielä niin vanha. Syytä juhlaan siinäkin. Ja sit kun joskus täytän niinkin paljon, niin ainakaan en ole vielä 42 jne.

Eilen oli kaverikutsut. Olin tehnyt tosi paljon herkkuja. Oikeesti ihan hirveesti. Haluatteko kuulla mitä kaikkee? Kerron kuitenkin. Suolaset: focaccia, hummus (C teki), tuju snäkki, maissirelissi ja pastasalaatti. Makeat: dalmatialaiset, vadelmaunelmat, limettipeukaloiset, piparminttu-pipsat ja syötävänsuloiset. Kaikkiin muihin paitsi hummukseen ohjeet Puputyttö ja Vohvelisankari tai Puputytön juhlakirjasta. Hyvää oli. Aloitin väsäämisen jo lauantaina. Ja jatkoin heti herättyäni j aolin just ja just valmis klo 17 kun vieraat alkoi saapumaan. Mutta myös meikkasin ja laitoin tukankin kiinni, vielä kolmella hiuslenkillä. En ottanut kuvia, koska haluan uskotella teille että olin aivan ihastuttavan näköinen. Ja en oikeastaan koskaan ole sitä kuvissa. Oikeassa elämässä tietenkin.

Lahjat vieraille. Kyllä se Raisa jaksaa.

Sain ihania lahjoja, juteltiin paljon aikuisten juttuja. Mm. mitä astaisarjoja kerätään. Onneks tykkään astiosta, että pääsin leijumaan. On hienoa, miten mun kaveripiiriin mahtuu ihanan erilaisia ihmisiä, joita kaikkia kuitenkin yhdistää se, että ne on ihania ihmisiä, kaikki sellaisia turvallisia. Mulle on aina toi turvallisuus iso juttu. C:stäkin tulee ensimmäisenä mieleen se, että se on turvallinen. (talitintti etsii ruokaa maasta, se siirtelee nokallaan lehtiä syrjän. söpöä.)

Etsyn kautta tullut mittatilaustyökin :D Ja kun olen taas saanut tämän päivän myötä vähän vähennettyä luottokorttivelkaani niin pystyn jälleen tilaamaan lisää krääsää. Mutta nyt ihan aiheellisesti, sillä pikkuhiljaa täytyy alkaa tilailemaan hiusvärejä, kankaita ja koruosia anopille, jotka sitten saan kun sinne kesällä mennään. On niin paljon kaikkea, jota kannattaa tilata sinne ja tuoda sitten mukanaan kotiin. Postikulut on nykyiisn niin järkyttäviä. Mutta ei maansisäiset. Joten tilaamalla paljon säästän paljon rahaa!! Mä oon aina tykännyt säästää shoppailemalla :)

Lahjat!! Kukkia, omelulaatikko, Japani-kirja, banaani-apinasirottimet, nuken mekko

Herkkuja!

Lahjat perheeltä.

Olen saanut myö spilvin piemein lahjakortteja. Aivan mahtavaa!! Michaelsille mulla on nyt yht. 175 dollarin edestä ilmasta rahaa!! (michaels on jättiläismäinen askarteluliike, jossa myydään myös Martha Stewart krääsää, ja arvatkaa tykkäänkö siitä ihan hirveesti! Joo!!!)


Mulla oli tänään aamusta siis lääkäri, tai enempi ehkä kuitenkin hoitsu, kun en edes nähnyt mun lääkäriä. Olin vaan sen hoitsun kanssa ja vastailin hillittömään nivaskaan kysymyksiä. Mm. näenkö usein ihmisten ympärillä energiakenttiä tai auroja. Sit oli hassu, kun se kysy että tuntuuko minusta, että ihmiset tuijottavat minua. No mä tiedän! että ne tuijottaa!! Mut mä kyllä sain sitä vähän selitettyy. Mut en tiedä miltä se paperilla näyttää, et kirjottiko se siihen, että potilaalla vaaleanpunainen tukka, siksi tuijotetaan.

Olen jotenkin kaiken muun touhuamisen lisäksi ompelemaan. Niin, kerroinko jo onnistuneeni niissä kuukuppipusseissa? No, ekat onnistuneet on siis tehty. Vielä voisin kyllä vähän hioa sitä, ettei joutuis käsin omepelemaan. Tässä näitä kuitenkin olis. Painetulla tekstillä maksaa 7 euroo ja tekstitön 5 euroo. jos joku haluaa heti päästä sujauttamaan kuppinsa mun pussukkaan. Kuulostipa ihan kamalalle. Mä tiedän, että myydessäni jotain ei koskaan sais kuulostaa kamalalle. mutta musta se on vaan välillä niin hauskaa.  Näitä on paljon tulossa lisää, siis ei niinkään ontuvia sutjautuksia, vaan noita pussukoita. Olen ainakin 10 kangasta painanut ja noita painamatomia taas syntyy sitten paljon nopeammin, eli ei syytä huoleen. Kyllä näitä riittää kaikille halukkaille ja tehdään sitä mukaa lisää kun tarve vaatii. Ne on sisältä kosteutta pitävällä kankaalla (ensimmäinen satsi rikkoutuneella sateenvarjolla) vuoritettu.Varsa kuvassa tuomassa öö..mittasuhdetta? Mulla ei ole omaa kuukuppikakkua, joten kysyin yhdeltä kaverilta jolla sellainen on, et mitä sinne pussiin pitäis mahtua. Se sanoi, että kananmuna. Kun ei mulla ollut sitä munaakaan, niin ajattelin että varsa ajaa saman asian. Jos sinne mahtuu varsa, niin varmaan mahtuu yksi kuukuppikin! Ja sitä paitsi varsat on ihania. Vaikkakin vähän arvaamattomia. Niinko lapset yleensä.

Tässä ihan uusimmat kotiutuneet tilaukset. Tarroja, teippiä ja pikkupusseja.

Mutta mutta! Nyt Mad Menin pariin ja sit ompelemaan. Uusi jaksokin alkaa tänään! Ajattelin ottaa sen vähän enempi tosissaan, vrt. viime jakso. Nyt olis vuorossa psykologiaa, kemian ykköskurssi (otan uusiksi, kun haluan oppia paremmin), äikkää(?) ja enkun joku puhekurssi.

Snip snap. Synttärityttö tästä nyt menee! Heip!

xoxo,

Raisa

Miks kaikki kulahtaa???!?

Miks uusista aioista aina, väistämättä tulee vanhoja? Onkohan tää myös sitä tyytymättömyys -juttua?

Niin, siis eilen katsottiin (toistamiseen) uuh...Blue Lavender? eiii...Blue (mielessäni näen miten Saraa naurattaa kun en taaskaan muista elokuvan nimeä ;) ok, lunttasin Blue Valentine -elokuva. Siinä yksi tarina etenee kahta vauhtia, tai siis samalla kun tarina etenee kohti loppuaan näytetään aika ajoin pätkiä tarinan alusta. Siinä on siis pari, jonka liitto on ihan ponneton ja täysin elähtänyt. Ja sit samalla näytetään sitä, kuinka ne ovat rakastuneet ja olleet ihan "head over heels" ja jotenkin vielä niin, että katsojalle välittyi niistä kuva ihan aidosti oikeesti tosirakastuneina. (no aika helppoo ainakin sille misukalle, kun vastanäyttelijänä on Ryan Gosling).

Ihan sama juttu, tai siis tietenkin ihan eri juttu, mutta jotenkin kuitenkin saman kaltainen, on kun ihminen saa lapsen. Se on niin käsittämätöntä, niin ihan koko maailma keskittyy siihen lapseen, ainakin äidin mielestä. Ja tämä on tietenkin markkinamiehille myös oiva rako tarjota juuri sitä "kaikkein parasta". Mut sit ne vauvat kasvaa, niille tulee ensimmäinen uhmaikä, ei tää nyt ehkä sit ollutkaan ihan niin kivaa. Eikä kukaan jaksa enää edes ihastella sun sottasta lastas. Ja sit niistä perkeleistä tulee vielä murrosikäsiä, sun maailman napa alkaakin kutsumaan sua ämmäks ja vielä jos oikein huonosti käy alkaa käyttämään huumeita, pöllii sun rahas ja korus ja joutuu vielä vankilaankin. Ihan kiva joo.

Napsukakin on ihan kulahtanut.

Miks kaikki kulahtaa? Miksei ihanat asiat voi jatkua sellaisenaan ikuisuuksia? Itse ainakin muistan sen suhteen alkuaikojen jännitteen niin huumaavana että! Vaikkakin ihan alkuun sitä vaan toivoi, että menispä tää alkuhuuma nopeesti ohi, ettei tarttis näin jännittää.

Vaikkakin olen kyllä ihan tyytyväinen meidän suhteeseen ja mun lapsiinikin :) Mutta kun arkiset asiat on välillä vaan niin...arkisia. Tahtoo jännitettä!

Eipä tässä sit kait muuta. Melkoinen leipomusurakka edessä. Ent iedä miksi, mutta olen laatinut huomiselle melko työlään menun. Voipi olla että siitä osa karsiutuu ihan puhtaan ajanpuutteen vuoksi pois. Huomenna juhlitaan siis sitä, etten ole enää 28 v, vaan ihan jotain muuta...

Eilen iltapäivällä sain muuten vihdoin ja viimein ensimmäisen kuukuppipussin onnistumaan niin, että voin pistää sen myyntiin. Aika monta yritystä se kyllä vaati. En ymmärrä mikä vuoritetusta naruilla suljettavasta pussista tekee niin saamarin haastavan, mutta joku siinä on. Olen ihan superonnellinen, että sain sen lopulta onnistumaan. Vaikkakin joudun osan ompelemaan käsin! Illalla sitten vielä painoin kankaisiin "Tampons are for pussies" tekstiä. Melkein kaikki onnistui :) Ne täystyis tänään vielä kiinnittää ja sit jossain vaiheessa ommella ja sit saan ne hienoudet ladattua Etsyyn! Jee!!

Eilen kävi hassu juttu. Olin facebookissa ja törmäsin Junie Moonin päivitykseen, jossa ne kaupitteli uusinta Blytheä. Mulla ei ollut pienintäkään aikomustaa ostaa yhtään nukkea enää. En ole niille suonut kovin montaa ajatustakaan viime aikoina. Ja hop! Minä tilasin sen. Mutta taas enempi "sijoitusmielessä". Noitten nukkien kanssa on usein siis niin, että jos sellaisen saa ostettua normikaupan hintaan, niin jälkeenpäin siitä poikkeuksetta saa ainakin omansa takaisin, ja joissain tapauksissa voi jopa tehdä hyvät rahat myymällä oikein halutun nuken jälkimarkkinoilla, sit kun se on virallisesti jo loppuunmyyty. Mua on kyllä aina harmittanut tollaset "keinottelijat", mutta nyt musta on itsestä tulossa samanmoinen. Totta puhuakseni mä en ole yhtään varma tulenko mä koskaan noita "sijoitusnukkejani" myymään. (mä kuitenkin tykkään niistä aikas paljon, ja tällä uudella on vielä sydämenmuotoiset aurinkolasit. mut näistä ei saa puhua, ainkaaan c:lle)

Sitten on kuulkaa/katsokaa vielä muutama valokuva niistä koruista, joista mainitsin eilen?

Riipuksilla hintaa 8-12 €, jos joku sieltä nousi ylitse muiden ja on pakko saada.

Rintakorut (kaksi yläreunassa olevaa kissaa) 8 euroa. Orava myyty.

Olin pakotettu ostamaan uudet housut, mustat hautajaisia varten. Kotona huomasin niiden olevan epävegaaniset :/ Mutta hienosti H&M on asiasta kertonut! Ja toi kelt. lappu oli vaan niin hauska

xoxo,

Raisa